Suomi24 oman hakukoneen mukaan olen vuoden 2004 alusta lähtien kirjoittanut palstalle nimimerkillä ”Turust” yhteensä 980 viestiä. Nopealla tarkastelulla en löytänyt niistä alatyylisiä ilmaisuja, en henkilökohtaisia solvauksia, enkä muutakaan joka olisi varsinaisesti palstan sääntöjä vastaan.
Pientä silmäkulman pilkettä, vakavan asian höysteenä toki havaitsen, tunnustanpa sen olleen suorastaan tarkoituksellista, kuuluen jo varsin vakaaseen elämäntapaani ja erityisesti ilmaisutapaani. Monet keskustelut ovat minua rikastuttaneet ja avartaneet käsitystäni katolisesta kirkosta. Ehkä on paikallaan erityisesti kiittää, no olkoon kuitenkin sanomatta. Yleisesti ottaen olen kiitollinen kaikista vastauksista joita palstalla olen saanut
Rohkenen kysyä onko palstan viranhaltiat menettänyt viimeisenkin huumorintajunsa vai kohdistuuko minuun ikäni puolesta ylenkatsetta? Olenhan sentään reilusti yli 60 vuotias ja aikanani työskennellyt monenlaisten eri vakaumuksen omaavien keskuudessa. Olenko kokonaan menettänyt oman harkintakykyni? Mikäli, näin on huomaamattani päässyt käymään, kiitän ylenpalttisesta huolenpidostanne.
Pyrin myös noudattamaan kahdeksatta käskyä.
”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan.
Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä.
Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus. Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä.
Rikkomusten arvioiminen on uskottu oikeuslaitokselle, joka toteaa syylliset ja asettaa heidät vastuuseen teoistaan. Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan. Tehtävämme on rohkaista heitä vapautumaan menneestä ja etsimään uutta suuntaa elämälleen.
Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. (2. Moos. 23:1–2)
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
(Kol. 3:9–10)”
Turust
Pientä silmäkulman pilkettä, vakavan asian höysteenä toki havaitsen, tunnustanpa sen olleen suorastaan tarkoituksellista, kuuluen jo varsin vakaaseen elämäntapaani ja erityisesti ilmaisutapaani. Monet keskustelut ovat minua rikastuttaneet ja avartaneet käsitystäni katolisesta kirkosta. Ehkä on paikallaan erityisesti kiittää, no olkoon kuitenkin sanomatta. Yleisesti ottaen olen kiitollinen kaikista vastauksista joita palstalla olen saanut
Rohkenen kysyä onko palstan viranhaltiat menettänyt viimeisenkin huumorintajunsa vai kohdistuuko minuun ikäni puolesta ylenkatsetta? Olenhan sentään reilusti yli 60 vuotias ja aikanani työskennellyt monenlaisten eri vakaumuksen omaavien keskuudessa. Olenko kokonaan menettänyt oman harkintakykyni? Mikäli, näin on huomaamattani päässyt käymään, kiitän ylenpalttisesta huolenpidostanne.
Pyrin myös noudattamaan kahdeksatta käskyä.
”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan.
Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä.
Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus. Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä.
Rikkomusten arvioiminen on uskottu oikeuslaitokselle, joka toteaa syylliset ja asettaa heidät vastuuseen teoistaan. Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan. Tehtävämme on rohkaista heitä vapautumaan menneestä ja etsimään uutta suuntaa elämälleen.
Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. (2. Moos. 23:1–2)
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
(Kol. 3:9–10)”
Turust
Vastaukset 7
Vanhimmat
Parahin Turust,
Voisit välttää suorien lainausten esittämistä, varsinkin kun et mainitse edes niiden lähdettä.
http://keskustelu.suomi24.fi/ohje/#saannot
Tässäkin viestissäsi oli pitkä lainaus ev.lut.kirkon katekismuksesta ilman mitään viittausta lähdetietoihin tai mainitaa sivustoon, josta se olisi luettavissa.Sinulle on huomautettu tästä jo aiemmin, jos muistat.
Mitä tulee siihen luterilaisen piispan erottamista koskevaan viestiin, poistin mm. siitä syystä, että sillä ei ollut mitään tekemistä "katolilaisuus" -keskustelupalstan aiheiden kanssa.
kyllä oli lähde aivan selvästi mainittu joka lisäsi oli aivan alussa.
Kuninkaallisen Maj:tin ja Waltakunnan Säätyjen wahwistama
Hallitusmuoto,
Annettu Tukholmassa 21 p:nä Elokuuta 1772.
Hallitusmuodosta oli lainattu kohta joka oli tarkoitettu kieltämään katolinen usko Ruotsi-Suomessa.
Olisinpa luullut sen kiinnostavan myös katolisia.
Kenellähän lienee tekijän oikeus maassamme 1700 luvulla käytöissä olleeseen lainsäädäntöön?
Oma-arveluni on että poistit sen heti nähtyäsi nimimerkkini.
Mietipä hieman tuota lähdetieto juttua ymmärrän sen hyvin. Sen tarkemmin mitä viestissäni oli esitetty, lähdettä ei voi ilmaista. Jos olen lähdetietoja käyttänyt väärin, vastoin omaa käsitystäni olen siitä yksin vastuussa.
Onko lähdetiedot mainittava myös vanhoissa katolisissa rukouksia tai muuta vanhaa uskonnollista tekstiä esitettäessä? Arvelisin palstan sisällön kärsivän tuollaisesta menettelystä.
Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa tänne väkisin, ei varsinkaan jos kirjoitukseni loukkaavat yhtäkään ihmistä.
Turust
Lähdeviitteen puute ei ollut se syy, miksi poistin tuon piispan erottamista koskevan viestisi. Syyn mainitsin aiemmassa viestissä.
Jos kuitenkin haluat, voit lähettää tuon viestin uudelleen tälle palstalle. Katsotaan herättääkö se keskustelua. Jos se ei herätä, siirrän sen "Luterilaisuus" -palstalle, jonne se sopisi sisältönsä puolesta paremmin.
historiallinen asiakirja, joka koskee katolisen uskon harjoittamisen mahdollisuutta maassamme (jos ymmärsin Turust´in kuvauksen oikein) ei kuuluisi tälle palstalle, vaan Luterilaisuus-palstalle? Ei se välttämättä keskustelua herätä, mutta on silti tärkeää tietoa.
Kritisoin samalla sitä, että sheriffi antautuu sanaharkkaan palstan kirjoittajien kanssa sillä tavalla kuin homoseksuaalisuus-aiheessa teet. Otapa esimerkkiä edeltäjästäsi ja ota toinen "siviili"- nimimerkki jonka alla voit tuulettaa henkilökohtaisia näkemyksiäsi. Sheriffin virassa olisi syytä pysytellä neutraalina.
sinäpä kirjoitit tuossa painavaa asiaa. olen valittanut Eniroon tuosta seriffistä ja toimintatavoistaan. ollaanpa kuulolla.
Kun kerran kirkko pitää homoseksuaalisuutta syntinä, niin tuon faktatiedon mainitseminen ei tee kirjoittajasta puolueellista. Aivan sama, onko tämä seriffi tai ei.
Minä seison sinun rinnalla tietäen että tarkoitusperäsi ovat hyvät. Olet varmaankin tullut väärinymmärretyksi täällä =)
Tsemppiä!