Luin tuleuskoon.fi sivustoa ja olenkin ollut uskossa jo ylivuosikymmenen, minulle vain tuli tuota sivua selatessa aivan uusi ajatus siitä lainauksesta mikä siellä oli:
"Jokaisen meistä on tehtävä valinta: Käännynkö Jumalan puoleen ja jätän taakseni entisen elämäni, johon Jumala ei ole kuulunut?"
Oliko tosiaan niin että olin jo lapsuudesta pitäen elänyt siten ettei Jumala kuulunut elämääni? En muistaakseni kohdannut lapsuudessa muita valinta tilanteita lukuunottamatta tilannetta jossa uskonnonopettajamme kysyi että haluaisiko joku meistä tulla isona papiksi ja minä kielsin sen ajatuksen selkeästi. Toinen oli se että en ruvennut rippikoulu isoseksi vaikka olisin siihen kelvannut testien perusteella (tosin minä jouduin muuttamaan tämän jälkeen aika pian eri paikkakunnalle ja en olisi pystynyt - se olisi jopa estänyt muuton).
Muistan lapsuudessa paljon katkeruutta ja jopa kohtaamisen jonkin "yliluonnollisen kanssa", ehkä se oli vain mielikuvitusta mutta tuo yliluonnollinen tuli minua vastaan kun kävelin yksin metsätiellä ja maailma tuntui minua hylkivän (olin mm koulukiusattu). Minä luulin olevani vain viaton uhri ja ajattelin että kostonhimoni oli oikeutettua. Mutta työnsikö kostoni valmistelu vain jumalan pois elämästä? Muistan että kostaminen vaati soluttautumista kiusaamis-oletettujen poikien/miesten joukkoon ja aloin vetämään semmoista roolia että niihin porukoihin kelpasin. Roolin vetäminen oli helppoa paikkakunnan muuton jälkeen koska muut eivät tunteneet sitä heikkoa ja kelpaamatonta koulukiusattua minuutta.
On siis outoa ajatella että minä olisin ollut syntinen vaikka olin vain pahuuden ja syrjinnän uhri, enkä saanut olla oma itseni eikä minua siihen edes kukaan juuri kannustanutkaan.
Rakkaus vastakkaiselta sukupuolelta olisi toki minut pelastanut, mutta sitä ei koskaan tullut - eikä ainakaan niin ajoissa että siitä olisi ollut jotain hyötyä. Itse vihani johti lopulta itsetuhoisuuden polulle jonka jälkeen aloin rukoilla Jeesukselta apua.
Näen vain tämän jotenkin outona että minä joutuisin pyytämään "syntejäni" anteeksi vaikka en oikein tiedä mikä se synti sitten oli?
"Jokaisen meistä on tehtävä valinta: Käännynkö Jumalan puoleen ja jätän taakseni entisen elämäni, johon Jumala ei ole kuulunut?"
Oliko tosiaan niin että olin jo lapsuudesta pitäen elänyt siten ettei Jumala kuulunut elämääni? En muistaakseni kohdannut lapsuudessa muita valinta tilanteita lukuunottamatta tilannetta jossa uskonnonopettajamme kysyi että haluaisiko joku meistä tulla isona papiksi ja minä kielsin sen ajatuksen selkeästi. Toinen oli se että en ruvennut rippikoulu isoseksi vaikka olisin siihen kelvannut testien perusteella (tosin minä jouduin muuttamaan tämän jälkeen aika pian eri paikkakunnalle ja en olisi pystynyt - se olisi jopa estänyt muuton).
Muistan lapsuudessa paljon katkeruutta ja jopa kohtaamisen jonkin "yliluonnollisen kanssa", ehkä se oli vain mielikuvitusta mutta tuo yliluonnollinen tuli minua vastaan kun kävelin yksin metsätiellä ja maailma tuntui minua hylkivän (olin mm koulukiusattu). Minä luulin olevani vain viaton uhri ja ajattelin että kostonhimoni oli oikeutettua. Mutta työnsikö kostoni valmistelu vain jumalan pois elämästä? Muistan että kostaminen vaati soluttautumista kiusaamis-oletettujen poikien/miesten joukkoon ja aloin vetämään semmoista roolia että niihin porukoihin kelpasin. Roolin vetäminen oli helppoa paikkakunnan muuton jälkeen koska muut eivät tunteneet sitä heikkoa ja kelpaamatonta koulukiusattua minuutta.
On siis outoa ajatella että minä olisin ollut syntinen vaikka olin vain pahuuden ja syrjinnän uhri, enkä saanut olla oma itseni eikä minua siihen edes kukaan juuri kannustanutkaan.
Rakkaus vastakkaiselta sukupuolelta olisi toki minut pelastanut, mutta sitä ei koskaan tullut - eikä ainakaan niin ajoissa että siitä olisi ollut jotain hyötyä. Itse vihani johti lopulta itsetuhoisuuden polulle jonka jälkeen aloin rukoilla Jeesukselta apua.
Näen vain tämän jotenkin outona että minä joutuisin pyytämään "syntejäni" anteeksi vaikka en oikein tiedä mikä se synti sitten oli?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.