Vuosien ajan suuri kirjailija Lamminpää kertoi mielipiteitään Uuden Suomen blogeissa. Nyt kun maassa on hallitus, jota luulisi olevan syytä hieman arvostella, suuri kirjailija on vaiennut kristillisen opistonsa uumeniin.
Missä on ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolustaja kun maailma tarvitsisi häntä pelastajakseen? Eilan ja Ossin kanssa kahvilla, vai kuutamolla?
Tai ehkä "persujen vastaisen taistelijan" tehtävä päättyi, kun persut pääsivät hallitukseen.
Vihreät tarvitsevat persuja ja persut vihreitä, kumpikin pelottele kannattajakuntansa tyhmintä ainesta toisellaan. Ja kummassakin sitä tyhmää ainesta riittää, mistä syystä valitsen vaaleissa jonkun muun kuin noiden puolueiden ehdokkaan.
Missä on ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolustaja kun maailma tarvitsisi häntä pelastajakseen? Eilan ja Ossin kanssa kahvilla, vai kuutamolla?
Tai ehkä "persujen vastaisen taistelijan" tehtävä päättyi, kun persut pääsivät hallitukseen.
Vihreät tarvitsevat persuja ja persut vihreitä, kumpikin pelottele kannattajakuntansa tyhmintä ainesta toisellaan. Ja kummassakin sitä tyhmää ainesta riittää, mistä syystä valitsen vaaleissa jonkun muun kuin noiden puolueiden ehdokkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenkiintoinen yksityiskohta Lamminpäässä on se, että hän mielellään lainailee Paavo Haavikkoa. Haavikkohan oli 1970-luvun "suuri kirjailija", jota juuri kukaan ei lukenut, mutta jota sen aikainen kulttuurieliitti lainaili ja tituleerasi viisaaksi.
Haavikon sanoma oli, että Suomi ei tarvitse puolustusvoimia. Muuta en tuon kirjallisen kapitalistin sanomasta muista. Sanoma oli sama kuin Hukkaputkessa, Rock-radiossa ja kaikkialla sen ajan kulttuuriväen piirissä. Se kulttuuriväki, sen paremmin kuin Lamminpääkään eivät ole olleet kovin järkyttyneitä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, vaan kommentit puuttuvat joko kokonaan tai sitten ne ovat sivulauseessa mainittuja. Lamminpää on ehkä muistanut mollata Putinia, mutta venäläisestä sielunmaisemasta, josta Putinit ja Medvedevit nousevat, hän ei sentään mainitse mitään. Onhan sentään Tsehovit sun muut venäläistä hulluutta kuvanneet tehneet niin suurta kulttuuria. Siitä historiasta onkin helppo kirjoittaa Idiootti vaikka useamman kerran.
Mielenkiintoista on, että Naapuriseuran Mauno Saari lainailee myös, Lamminpään ohella, Paavo Haavikon hämäriä aforismeja.
Kulttuuriväen idolit eivät nouse nerokkuudesta, vaan valinnan kautta, poliittisesta tarpeesta. Aleksis Kivi nostettiin Topeliuksen ruotsinmielisyyden vastavoimaksi. Samalla luotiin myytti tyhmästä ja heikon itsetunnon omaavasta kansakunnasta, jota tietty osa kulttuuriväkeämme yrittää edelleen, tosin nyt jo aika epäsuorasti, pitää yllä.
Mauno Saari ei muuten tuomitse rasismia. Riikka Purran kirjoituksista hänellä ei ole mitään sanomista. Kaikki käy, kunhan venäläiset vain saavat tehdä, mitä huvittaa. Se on heidän historiallinen oikeutensa, jonka koko maailman tulisi tunnustaa.
Niin ajattelevat nuo kulttuurielämämme soihdun kantajat, ihmisyyden ja rakkauden sanan saattajat. Sivistyksen ihanan valon keskuuteemme tuojat.