Kävi tuossa muutama viikko sitten niin, että yläleuasta alkoi hampaita jomottamaan. Jomotus yltyi aivan hirveäksi eikä siihen oikein enää särkylääkekään tehonnut.
Menin sitten päivystykseen ja siellä hampaita kuvattiin, koputeltiin sekä purtiin väripaperia. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan havaittu.
Ihmettelyn jälkeen avattiin sitten yksi ylähammas ja se oli aivan muumiona eli kuollut. Märkimistä tai bakteereja hampaassa ei kuitenkaan ollut.
Kipu on helpottanut hieman, mutta ei vielä ole kokonaan poistunut. Särkylääkkeillä nyt pärjää jotenkin.
Epäselväksi jäi vaan miksi hammas kuoli? Hampaassa oli ennestään syvä paikka, mutta ei "reikää". Osaiskohan joku viisaampi vastata, kun jäi siinä kiireessä hammaslääkäriltä kysymättä.
Menin sitten päivystykseen ja siellä hampaita kuvattiin, koputeltiin sekä purtiin väripaperia. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan havaittu.
Ihmettelyn jälkeen avattiin sitten yksi ylähammas ja se oli aivan muumiona eli kuollut. Märkimistä tai bakteereja hampaassa ei kuitenkaan ollut.
Kipu on helpottanut hieman, mutta ei vielä ole kokonaan poistunut. Särkylääkkeillä nyt pärjää jotenkin.
Epäselväksi jäi vaan miksi hammas kuoli? Hampaassa oli ennestään syvä paikka, mutta ei "reikää". Osaiskohan joku viisaampi vastata, kun jäi siinä kiireessä hammaslääkäriltä kysymättä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos hampaassasi on alun alkaen ollut syvä reikä, on mahdollista, että vaikka karies olisi siitä tarkkaan saatukin pois, bakteerit olivat jo ehtineet syvemmälle hammaskudokseen (mikroskooppisesti). Vaikka yksittäiset bakteerit syvemmällä yleensä tuhoutuvat ravinnon puutteeseen, on mahdollista että ovat olleet sen verran lähellä ydinonteloa, että ovat kyenneet sitä ärsyttämään, jolloin hammas on pikku hiljaa menttänyt elävyytensä. Yleensä kyse on bakteerien aiheuttamasta hermojen ja verisuonten tuhoutumisesta, joka ennenmin tai myöhemmin bakteerimäärän lisääntyessä alkaa oireilla. Bakteereita voi olla siis mikroskooppisesti vaikka hammas ei olisikaan varsinaisesti märkäinen.
Ns. steriili nekroosi (kuolio ilman bakteereita) voi syntyä lähinnä trauman seurauksena (isku hampaaseen, kolautus johonkin).
Kuollut hammas on aina juurihoidettava. Usein "itsestään kuolleen" hampaan väri muuttuu tummemmaksi.
minulla on käynyt useammalle hampaalle juuri näin, ja syy on purentavirhe ja yksittäiseen hampaaseen kohdistunut liian suuri rasitus.
Juurihoito siitä seuraa, joo, ja minun tapauksessani vielä oikomishoito aikuisiällä. On hankalaa ja maksaa maltaita, mutta minkäs teet.
Reikiintymisen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, täysin tervekin hammas voi muumioitua. Jos taas olet saanut kovan iskun hampaisiin, se voi aiheuttaa hampaan kuoleentumisen, mutta kai sä olisit sen huomannut jos se särky johtui jostain iskusta.
Täällä kohtalotoveri!
Mulla kans juurihoitoja ilman reikää, purentarasitusta. Aikoinaan hiottiin purentaa erikoislääkärillä, sitten oma hammaslääkäri hioi oma-alotteisesti sieltä täältä.
Seurauksena purennan meno ns. vinoon, etualueelle.
Ja nyt oikomishoito, ja rahaa palaaaaaaa!!!
Opittu asia: enää ei omalle hammaslääkärille ikinä hiontaan!
Kirjoittelin tässä joku aika sitten purennan korotuksesta. Mulla kävi just samalla lailla kun purentaa alettiin korottamaan. Hampaat kuoli, juurihoidettiin ja lopuksi haudattiin. Kukaan erikois- tai tavallisista hammaslääkäreistä ei vastannut ikinä mitään järkevää siihen, että miksi näin kävi! Kaikki näytti niin hienolta kipsimalleilla ja röntgenkuvissa.
Rahaa kyllä paloi yli 100000mk ja lopputulos tekarit ylös. Arvatkaa teetinkö tekarit hammaslääkärillä?
on juuri teitä varten. siis ilmoituksia vain tekemään ja korvaukset kotiin.
Ei tule korvausta potilasvahingosta. Katsos kaikki oli tehty aivan oikein. Kipsimallianalyysit ja röntgenkuvat olivat täydellisyyttä hipovia, joten mitään virhettä ei ollut tehty!
Hampaiden mielestä kyllä virheitä oli tehty koska tulivat kipeiksi ja kuolivat. Hampaiden mielipide ei sitten taas kiinnosta vahinkojärjestelmää pätkääkään ainoastaan hammaslääkärien mielipide.
Oikomishoidossakin näin voi käydä. Silloinkaan ei yleensä saa korvausta, koska kipsimallien mukaan purenta hipoo täydellisyyttä jne. Oikomishoidossa tällainen on kai paljon yleisempää. Mullakin on yksi puolituttu, jolla 70-luvulla laitettiin hampaat suoraan. Siinä sitten meni muutama vuosi suorilla hampailla, kunnes hampaat kuoli ja nyt kaverilla on proteesi suussa. Sanoi ettei hänellekään oikein mitään syytä sanottu miksi niin kävi. Rahat kyllä meni siltäkin, että tavallaan ollaan kohtalotovereita.
Kuulemma joskus näin vaan käy. Syystä ei oikeasti tiedetä yhtään mitään. Jotenkin kai se purennan muutos sotkee lihaskoordinaation, josta seuraa että hampaat kuolee. En tiedä. Tuo on vaan oma teoria, joka oli pakko kehittää, kun "asiantuntijoilta" ei saanut mitään järkevää ulos.
pelottavaa. Hampaat kuoleentuu ilman hoitoa. Jos hoidetaan tilanne on sama. Eli epätasainen purenta, oiottu purenta, korotettu purenta ja hiottu purenta, kaikki toimii samalla tavalla! Itse olen siis valinnut kalleimman tien eli oikominen, hinnaksi on arvioitu 3500 euroa. Jos sitten vielä joudutaan hiomaan joitakin hampaita ja korottaman joitakin vanhoja paikkoja, eikä sittenkään vielä ole takeita lopputuloksesta? Miksi joillakin ihmisillä hampaat ovat tällaiset ja toisilla ihan tasaiset luonnostaan?
Ilmeisesti jotkut ihmiset on vaan niin herkkiä purennan muutokselle. Kun alkuperäinen purenta on menetetty jonkun hoidon seurauksena niin paluuta ei ole. Elimistö ei sopeudu muutokseen alkuperäisestä vaikka kaikki näyttää ulospäin hyvältä. Lihaskoordinaatio on kuitenkin seonnut totaalisesti ja sitäpä ei enää palauteta, vaikka yritetään tehdä kuinka paluu lähtötilanteeseen. Niin ja jos puhutaan tarkkuuksista luokkaa 0.01 mm niin kuka yleensä uskoo kipsimallilla päästävän tällaiseen. Varsinkin kun alkuperäinen malli on väärinpäin ja valetaan siitä oikeinpäin. Jokaisessa työvaiheessa syntyy virheitä.
Itse en edes usko 0.1mm tarkkuuteen vaan ehkä ollaan lähempänä 0.5 mm tarkkuutta. Tästä tarkkuudesta voisi olla jotain tutkittua tietoakin.
Minun oli pakko valita hampaiden poistot, koska rahat oli menneet jo kalliisiin proteettisiin töihin. Toisaalta olin myös aika täynnä hammaslääkärien harjoittelua. Jatkuvien kipujen takia homma tuntui enemmän kidutukselta kuin hoidolta.
Kyllähän hammaslääkärit noita korjauksia jatkavat vaikka kuinka pitkään, jos vaan rahat riittää. Ihmiset on kuulemma menettäneet satoja tuhansia euroja, omakotitaloja, joutuneet velkasaneeraukseen ym. tällaisten korjauksien takia.
Et ole kuitenkaan voinut aivan huonoissa käsissä olla, jos oli tarkat hoitosuunnitelmat tehty röntgen- ja kipsimallianalyyseineen. Jos olisi lähdetty "soitellen sotaan" eli tuosta noin vain purentaa muuttamaan, olisi voinut ongelmia ennustaa. Kokemasi on erittäin harvinaista, yleensä hoidot onnistuvat hyvin ja potilaat ovat tyytyväisiä.
Jos varsinaista potilasvahinkoa ei ollut tapahtunut (olisi ollut, jos ei olisi näitä suunnitelmia ollut tarkasti tehtynä), vakuutuksesta on mahdollista saada korvausta myös ns. kohtuuttoman seurauksen vuoksi. Näin olen kuullut meneteltävän esim. tapauksessa jossa aivan tavallisen hampaanpoiston (toimenpide siis suoritettu asianmukaisesti; muutenkin lähes irti ollut heiluva hammas poistettu) jälkeen potilas oli joutunut yllättäen sailaalahoitoon ja teho-osastolle.
Kyllä näitä tapauksia vain on minunkin tuttavapiirissä, itse asiassa sisareni tapaus. Kaiken jälkeen tekarit suuhun, loppui säryt ja kivut leukaperissä.
Kaikkia ei vain tule ilmi edes, vaatii todella pitkän prosessin hakea eri taholta apua! Ja kyllä toinen h-lääkäri aina puolustaa toista lääkäriä, se on nähty!
Ei tuo kokemani varmaan ihan jokapäiväistä ole näissä hoidoissa ole. Joillekin vaan käy paska säkä. Enkä todellakaan ole ainoa. Riskeistä minulle ei etukäteen kerrottu mitään. En myöskään pyytänyt mitään hoitoa, vaan hammaslääkäri sanoi, että tänne nyt tarvitaan kultakruunuja ja -siltoja. Rahat siinä hommassa sitten meni. Onneksi ei tarvinnut velkaa ottaa.
Potilasvahingot korvataan ns. asiantuntijalausuntojen kanssa. Minun tapauksessa nämä "asiantuntijat" olivat yhtä mieltä: Tämä purenta on tosi hyvä. Harmi vaan, että hampaat eivät olleet "asiantuntijoiden" kanssa samaa mieltä ja tulivat kipeiksi.
Nämä samat "asiantuntijat" muuten kauhistelivat tilannetta jälkeenpäin, kun ylähampaat oli poistettu. Ensimmäinen kommentti oli: Noin ei olisi saanut tehdä! Kumma juttu vaan, että itsestä tuntui paljon paremmalta kun hampaiden kivut hävisivät. Opetuksena sanoisin, että ei ne hammaslääkärit ole kiinnostunut mistään muusta kuin sun hampaista. Jos sanot, että hampaat on kipeät niin lyödään eteen röntgenkuvat ja kipsimallit ja selitetään, että nämä on niin hyvin, että kipu ei voi johtua hampaista.
Yleisesti veikkaisin että potilasvahingoista korvataan erittäin pieni osa. Eli ei tämä Suomi mikään Amerikka ole. Jos olisi elelisin nyt taatusti rikkaana jossain Bahamalla.
Lekurit vastustavat viimeiseen hengenvetoon asti hampaiden poistoja. Olen myös joutunut tekemään kallita hoitoja ja tulosta ei vaan ole tullut. Ehdottelin itse jo moneen kertaan, että otetaan nämä hampaat jo pois, sillä alkoi rahat ja usko olla loppu. Aina saivat puhuttua kokeilemaan vielä tätä ja tätä...kunnes oma pinna vain paloi kokonaan. Kivut ja jomotukset olivat yhtä helvettiä ja minua ei vaan uskottu, kun rtg-kuvatkin olivat ok, vaikka hampaat suorastaan huutivat, että emme ole ok !
Pitkien hoitoprosessien jälkeen sain vihdoin tekarit, kun ei enää mikään muu auttanut ja kas kummaa kivut menivät sen tien pois. Uskoin lekureita siis liikaa ja rahaa paloi tosi paljon.
Tästä prosessista viisastuin sen verran, että toisen leuan kanssa en enää moiseen peliin ryhdy.
Joo hammaslääkärit todella puolustavat toinen toisiaan. Ihmisiä hekin ovat ja joskus voisivat myöntää virheensä hoidoissa, mutta lopputulos on aina, että hammaslääkäri voittaa taistelun vahinkoasiassa ja potilas jää nuolemaan näppejään. Raha tulee rahan luokse ! Mutta silti kannattaa valittaa hoitovirheistä. Mitään ei saa ellei valita, vaikka prosessi on pitkä ja paperisotaan saa varautua.