Taidampa keksiä kohta kokonaan uuden uskon Jumalalle. Kun sitä huomaa että näköjään raamatussa on valtavia porsaanreikiä (onhan se yleisesti ihan hyvä kirja, ei siinä mitään. Vaikken sitä niin kirjaimellisesti otakaan, ja harvoin luenkaan) ja kristinusko ja varsinkin kirkko näyttää olevan niin päin persettä kun olla voi.
Kunnon jeesustelijat lehtisineen ottaa päähän ja kirkko tuntuu syyllistyneen valtavaan vääryyteen.
Ja silti uskon Jumalaan ja näen kaiken ympärilläni hänen luomuksinaan. Rukoilen ja useimmiten saan rukouksiini vastauksen. Uskomisesta on alkanut tulla yhä enemmän henkilökohtainen juttu.
Kun toinen haukkuu hyvin perustein kristinuskon ja kirkon lyttyyn, sanotaan vain että "Uskonhan minä Jumalaan, mutten itsekään pidä tuosta kirkko-järjestelmästä yms."
Ja eikös tällainen juuri synnytä uusia uskon-ryhmiä, niin kristinuskossa kuin kaikessa muussakin.
Ensin on joku alkuperäinen kaava, mutta sitten sitä halutaan muokata, ja syntyykin kokonaan uudet aatteet samalle pohjalle.
Ja sitten kun halutaan tuomita toisen usko, niin etsitään juuri syyttämisen aihetta uskon taustoista. Kuinka kirkko on vääryyttä ja satanistit ovat saatananpalvojia, vaikka noilla kahdella käsitteellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ja wiccatkin ovat mukamas pahoja noitia jotka uhraa pikkulapsia..mitä roskaa. Sitten jos joku murhattiin joskus vuonna kivi ja miekka jonkin uskon toimesta, niin siitähän syntyy mekkala.
Ja kun ollaan vihaisia jollekin uskonlahkolle, niin etsitään ensimmäinen siihen kuuluva ja haukutaan se.
Ajattelimpa vaan sanoa.
*Haluaa uskoa, muttei tulla tuomituksi*
Kunnon jeesustelijat lehtisineen ottaa päähän ja kirkko tuntuu syyllistyneen valtavaan vääryyteen.
Ja silti uskon Jumalaan ja näen kaiken ympärilläni hänen luomuksinaan. Rukoilen ja useimmiten saan rukouksiini vastauksen. Uskomisesta on alkanut tulla yhä enemmän henkilökohtainen juttu.
Kun toinen haukkuu hyvin perustein kristinuskon ja kirkon lyttyyn, sanotaan vain että "Uskonhan minä Jumalaan, mutten itsekään pidä tuosta kirkko-järjestelmästä yms."
Ja eikös tällainen juuri synnytä uusia uskon-ryhmiä, niin kristinuskossa kuin kaikessa muussakin.
Ensin on joku alkuperäinen kaava, mutta sitten sitä halutaan muokata, ja syntyykin kokonaan uudet aatteet samalle pohjalle.
Ja sitten kun halutaan tuomita toisen usko, niin etsitään juuri syyttämisen aihetta uskon taustoista. Kuinka kirkko on vääryyttä ja satanistit ovat saatananpalvojia, vaikka noilla kahdella käsitteellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ja wiccatkin ovat mukamas pahoja noitia jotka uhraa pikkulapsia..mitä roskaa. Sitten jos joku murhattiin joskus vuonna kivi ja miekka jonkin uskon toimesta, niin siitähän syntyy mekkala.
Ja kun ollaan vihaisia jollekin uskonlahkolle, niin etsitään ensimmäinen siihen kuuluva ja haukutaan se.
Ajattelimpa vaan sanoa.
*Haluaa uskoa, muttei tulla tuomituksi*
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mihin ihminen tarvitsee kirkkoa?Tai oikeastaan, mihin Jumalaan uskova tarvitsee kirkkoa? Eiköhän se Jumala näe kunkin sydämeen ja tietää kuka uskoo vilpittömästi ja kuka ei. Ja on luonnollisesti järkevämpää näyttää se uskonsa olemalla ystävällinen ja auttava tuolla kadulla kuin hoilata jotain ylistyslauluja kirkon suojissa. Menihän se Jeesuskin rosvojen ja sairaiden joukkoon eikä suinkaan pysynyt "kavereiden" kanssa.
...tarkoitinkin. Mutta ihmisillä on vaan paha tapa tuomita kristittyjä kirkon toimien perusteella.
Vai voiko enää edes sanoa "kristittyjä", pitäisi kohta keksiä kokonaan uusi termi Jumalaan uskoville, mutta kirkkoa vastustaville ihmisille.
...jotka tuntevat Jeesuksen opetukset evankeliumeista ja silti kuuluvat kirkkoon, joka on monissa asioissa ristiriidassa näiden opetusten kanssa. Tai jotka huutavat "Jeesus on Herra" ja samaan aikaan toimivat hänen ohjeidensa vastaisesti, tai pahimmillaan jopa sillä perusteella että ovat mukamas Jeesuksen seuraajia. Surettavaa sakkia. :(
Mitä Jumalaan tulee, jos ihmisellä on voimia seisoa omilla jaloillaan, on parempi uskoa mihin uskoo ja jättää uskonnot niille, jotka tahtovat maailmankuvansa valmiiksi pureskeltuna. Jokainen lahko/kirkko/uskonto muuttuu aikaa myöten vallan välineeksi ja sen toiminta perverssiksi vääristymäksi sen pohjana toimivista opeista. Se ei tarkoita, että kaikki uskontoon kuuluvat olisivat pilalla, mutta korillinen omenoita tulee aina arvostelluksi mädimmän yksilön mukaan. Parempi pysyä erillään, itsenäisenä oman uskonsa kanssa.
kohtuuhyvä kommentti!