Äitienpäivä

on taas lähellä.
Olen aina kuvitellut että äidin rakkaus on pysyväisintä ihmisten välillä olevaa rakkautta.
Oma äitini lakkasi pitämästä minuun yhteyttä sen jälkeen kun olin paljastanut minkälaisia seurauksia isämme alkoholismi oli saanut aikaan.
Isän alkoholismista ei kukaan ollut koskaan saanut tietää mitään. Nyt sen tiesi "koko maailma".

Onko näin, että on tärkeämpää minkälaisen kuvan annamme itsestämme/perheestämme maailmalle (vaikka se olisi vääräkin kuva) kuin että ottaisimme perheen sisäiset vaikeudet vakavasti ja auttaisimme toinen toisiamme pääsemään traumaattisten kokemusten yli?

En voisi kuvitella tekeväni samalla tavalla omaa poikaani kohtaan, jos hän joskus alkaisi kertoa omista vaikeista kokemuksistaan lapsuus- ja nuoruusaikanaan.

Tunnen vaan tällä hetkellä, että en ole kärsinyt isän alkoholismin seurauksista ainoastaan yhden kerran vaan tuplasti.
173
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

...ajattelematonta äitiäsi kohtaan,että paljastit "totuuden" kaikille ?!?
Mutta toki äitisi luulisi huomaavan millaisessa valhemaailmassa hän on elänyt...itseään kieltäen ja puolisoaan(oletus) salaa kiroten(?) jatkanut suhdetta vain julkisivun tahrattomuuden takia !?!
Ei sekään liene perheen henkiselle kokonaiskuvalle kovinkaan hyödyllistä jos sulkee tyttärensä sen ulkopuolelle...onko aviopuoliso tärkeämpi kuin tytär(ja mahd. muut lapset) henkisen hyvinvoinnin kannalta ?!?
Miksi naiset melkein aina vain alistuvat hiljaisesti hyväksymään miespuolen "synnit",eikö heillä ole selkärankaa ja uskallusta päättää omasta tulevaisuudestaan,vai mistä ihmeestä lienee kyse ?!?
Ukko pihalle aikuistumaan ja lapset sisälle lämpimän kotihellan luo,rakkauden hehkuun, kasvamaan tasapainoisiksi yksilöiksi !?!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jatta kirjoitti:

on taas lähellä.
Olen aina kuvitellut että äidin rakkaus on pysyväisintä ihmisten välillä olevaa rakkautta.
Oma äitini lakkasi pitämästä minuun yhteyttä sen jälkeen kun olin paljastanut minkälaisia seurauksia isämme alkoholismi oli saanut aikaan.
Isän alkoholismista ei kukaan ollut koskaan saanut tietää mitään. Nyt sen tiesi "koko maailma".

Onko näin, että on tärkeämpää minkälaisen kuvan annamme itsestämme/perheestämme maailmalle (vaikka se olisi vääräkin kuva) kuin että ottaisimme perheen sisäiset vaikeudet vakavasti ja auttaisimme toinen toisiamme pääsemään traumaattisten kokemusten yli?

En voisi kuvitella tekeväni samalla tavalla omaa poikaani kohtaan, jos hän joskus alkaisi kertoa omista vaikeista kokemuksistaan lapsuus- ja nuoruusaikanaan.

Tunnen vaan tällä hetkellä, että en ole kärsinyt isän alkoholismin seurauksista ainoastaan yhden kerran vaan tuplasti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu