Varhaisissa Paavalin perustamissa seurakunnissa oli myös kristityiksi kääntyneitä jotka eivät uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään. Jos näin ei olisi ollut, Paavalin ei olisi tarvinnut kyseiseen asiaan puuttua lainkaan ja varoittaa siitä.
Esim. 1. Kor. 15:19
"Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."
Esim. 1. Kor. 15:19
"Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hell hallalahoa uskoo olevansa Hitlerin reinkaartio ..
Totta helvetissä, kristityn täytyy ehdottomasti uskoa siihen kuolemanjälkeiseen elämään! Ilman sitä et pääse edes Jeesuksen hengelliseen afterpartyyn. Jos jollain oli vähän sellainen "ei-niin-vakuuttunut" fiilis siitä, että mitä helvettiä tapahtuu kuoleman jälkeen, niin hyvä ettei Paavali tarttunut niihin tyyppeihin ja vetänyt niitä uskomuspaukkuja suoraan naamaan. Vittu, eihän sitä oo mikään kristitty, jos ei oo varma, että saa ikuista risteilyä pilvien päällä!
Trolli.
Luepa uudelleen, ihan ajatuksella ko. lause: "JOS olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."
Tekstikohdan fokus onkin siinä, jos toivomme uskosta vain tämän elämämme onnea unohtaen iankaikkisen taivasosuuden, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Luetun ymmärtäminen trollatessakin on tärkeää, sillä muuten olet kaikkia muita ihmisiä surkuteltavampi.
Fokuksesi näyttää heittävän nyt häränpyllyä. Etkö ymmärrä mitä luet? Korinttin seurakunnassa oli niitä jotka olivat panneet toivonsa Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, ja siksi Paavalin piti opettaa heitä. Kyseisessä seurakunnassa oli myös aivan holtitonta seksuaalista käyttäytymistä johon Paavalin piti myös puuttua. Samoin Herran ehtoollisen muistoaterialla juopoteltiin oikein perseet olalle tyyliin johon Paavalin piti myös puuttua. Että sekalaista oli tämä uudestisyntynetten seurakunta.
Aloittajan mainitsema raamatunkohta kertoo että varhaisissa seurakunnissa oli kristittyjä jotka eivät uskoneet elämään kuoleman jälkeen eikä ylösnousemukseen. Kristinusko on ollut jo syntyvaiheessaan monitulkintaista ja oppien moniäänisyyttä ja se jatkuu edelleen. Siitä on todistuksena monet kristilliset kirkkokunnat ja uskonlahkot maailmalla. Myös luterilainen kirkko on nykyään moniääninen joka antaa tilaa myös erilaisille uskomuksille ja tulkinnoille.
Mitäpä luulet, kun kristityt odottavat FYYSISTÄ YLÖSNOUSEMUSTA haudoista koko maailman viimmeisenä päivänä, kun kaikki FYYSINEN TUHOUTUU maailmanlopun palon liekeissä?
Kristityillähän ei ole sielua ollenkaan, kuten jokainen hautajaissa ollut on voinut havaita - vain ruumis siunataan viimeisen päivän ylösnousemukseen.
Löytyy Paavalilta 1.Kor.3:13
Paavalin Jumalalle sielu on vastenmielinen ja Pyhä henki leikkaa sen irti.
Tämä on opissa täysin looginen kohta, koska tosi Jumala on teurastettu uhrilamms ja pelastuu tekemään puhtaalla omallatunnolla vaikka sitä pahaa mitä vihaa (Room.7).
Tästä syystä ei ole taivasmatkalle siunaamista, ja onhan se parempikin, ettei ole sielua kuin sielun kanssa maaksi maatuneena odottaa sitä koko maailman viimmeistä päivää.
Lisäys - se mitä.Paavali lupailee, on sitten toinen asia, onhan hänen Jumalansa Jeesuksen sanoin Saatana ja kaiken valheen isä (Joh.8).
Lisäystä - teillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, että luterilaisuus on todella tehty yksi yhteen Raamatun totuuden kanssa Paavalin opista.
Kristitty uskoo luonnollisesti elämän jatkuvuuteen.
Ne elämän jatkuvuudet vain puuttuvat faktana Raamatun Jumalan sanasta teille, jos tällaisella pikku asialla nyt on teidän uskoihinne mitään merkitystä.
Tuollaista yhteisymmärrystä ei ollut Paavalin perustamissa seurakunnissakaan. Siitä Raamattu kertoo hyvin suoraan ja rehellisesti.
Kun kuolemme, se oli sitten siinä. Tämä on hyvin luonnollista. Mitään kuoleman jälkeistä elämää ei ole todistettu olevan. Se on pelkästään uskon asia. Näin uskoivat monet varhaiset kristitytkin.