Elämäni pähkinänkuoressa. Pitkä suhde ja avioliitto päättyi. Tehnyt töitä joko ikäni, nyt 45v ja ollut sen kanssa katkeamisen rajoilla. Nyt pari vuotta mennyt eron jälkeen todella huonosti. Lapsia jäi 2 jalkoihin.
Olen hautonut itsemurhaa jo pidempään ja yrittänyt kerran. Ei siis onnistunut.
Viikonloppu meni mökillä lasten kanssa ja olen ihmeissäni miten ihminen voi mennä rikki ja pilalle kun palaset ovat kohdallaan. Seurasin lasten vesileikkejä ja hauskanpitoa ja huomasin, että en tunne mitään heitä kohtaan. Heidän ilonsa ei tuo hymyä kasvoille. En tiedä tuntisinko mitään jos vaikka hukkuisivat. Tuskinpa.
Kun ihminen on vain enää kuori joka suorittaa ja ei koe iloa mistään niin en koe, että toimisin kovinkaan väärin jos itseni lopettaisin. Huomenna lapset lähtevät takaisin äidilleen niin voisi olla hyvä tilaisuus tehdä tämä. Elämä on turhaa. Miksi jatkaa kun ei maistu..
Vaikea masennus ja itsetuhoisuus
45
1037
Vastaukset
- Anonyymi
Miksi teit lapsia jos et niistä välitä??
- Anonyymi
Oli tuokin lapsellinen kysymys ihmiselle jolla jo on muutenkin vaikeaa .
Ei kai hän tiennyt lapsia tehdessä että tulee ero . Et vissiin itse ole kokenut vastoinkäymisiä elämässäsi kun noin kylmästi teet loukkaavia kysymyksiä.
Jos joku ihminen voi huonosti niin sinulaisesi ei edes tiedä mitä se on. Se ei ole mikään tavallinen flunssa, vaan kamala tunne sisimmässä ja sille ei itse voi mitään kun autonominen hermosto ei ole ohjattavissa . Jos ei ole kuuta sanottavaa niin älä sanele noita älyttömyyksiäkään - Anonyymi
Näpistelijät vietiin ennen mielisairaalaan nykyään ostarit on täynnä niitä ja prostituoituja kaduilla
- Anonyymi
Häh?? Luitko edes juttua? Kommenttisi on todella sairas.
- Anonyymi
Kyllä sinun on saatava apua noihin asioihin.
Ero on varmasti aina raskas , mutta ei siihen saa koko iäksi jäädä kiinni, elämä on elämistä varten ,
Katsellut koko elämäni läheistä joka ei koskaan lopettanut katkeruutta siitä että oli tullut avioero, vielä kun hän oli hoitolaitoksessa alzeimeri potilaana niin muka tämä rakastettu puolisokin kuulemma asui siellä . Vaikka kyseinen ihminen oli ollut kuolleena melkein 30 vuotta. Niin että mene lääkäriin ja kerro siellä miten tunnet että saat apua vaivaasi ja lopeta syyttämässä eroasi , se mikä on ollut ei tule takaisin , ja jo lastenkin vuoksi sinun on jatkettava , heidän oikeutensa on se että oma vanhempi on henkisesti läsnä heidän elämässään .
Sairaudelle ei voi mitään, mutta tahto tulla terveeksi pitäisi olla se olennainen ajatus nyt.
Itse jäin leskeksi hyvin nuorena kolmen pienen lapsen kanssa , ei auttanut ajatella omaa itseään vaan ainoastaan lapsia ja yrittää jotenkin hyväksyä asia että yhtä äkkiä vaan olin muuttunut yksinhuoltajaksi ja leskeksi . Niin että yritä päästä tuosta masennuksesta eroon, ja lopeta uhkailut itsemurhasta, nyt on niin että jos sen tekisit niin mitkä traumat se aiheuttaisi lapsillesi ensin ero ja sitten toinen hautoo itsemurhaa. Maailma on täynnä ihmisiä jossain on sinullekin varattu elämän toveri vierellesi . - Anonyymi
Ajattele lapsiasi. Sitä, miltä heistä tuntuisi menettää sinut. Nyt olet masentunut ja tilassa, missä mikään, edes se tärkein, ei enää tuokaan sinulle mitään iloa, näet kaiken masentuneena "itsekkäästi" suppean pikku ikkunan kautta mustavalkoisesti väritettynä. Haluat kuolla tai ainakin mietit kuolemaa. Menetitkö elämäsi rakkauden kenties, vai oliko tuo suhde jo ylipäänsä se ainoa sinut liikkeellä pitävä tai ainoa sisältö? Jos jo lastesi aikana ja heidän ollessa kanssasi tunnet kuulumattomuutta tähän maailmaan tai turtumusta ja tunteiden kylmyyttä, pyydän, että kokeilet soittaa kriisipuhelimeen tai lähilääkärin päivystykseen. Jos et halua ajatella enää itseäsi, kaikki on mielestäsi sinulle loppu, ajattele edes lapsiasi, heille olet isä (oletan, että mies kyseessä) huolimatta siitä, että eivät sinua päivittäin näe.
Ammattiapua tarvitset, ja toivon, että uskallat sitä etsiä. - Anonyymi
Oletko tullut ajatelleeksi, että lapset varmasti tuntevat jotakin sinua kohtaan, vaikket sinä tuntisi heitä kohtaan?
- Anonyymi
Joo, itsekkin mahdollisesti tapan itseni, onneksi ei ole lapsia vaikka ikää on 34 vuotta.
- Anonyymi
Niin, itsellä ole lapsia joita joutuis ajattelemaan eikä ainakaan mulle ole missään mitään elämänkumppania tai edes seksikumppania.
T: 34-vuotias - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, itsellä ole lapsia joita joutuis ajattelemaan eikä ainakaan mulle ole missään mitään elämänkumppania tai edes seksikumppania.
T: 34-vuotiasMutta olet vasta 34-vuotias, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
- Anonyymi
Kyllä on ihmeellisiä ihmisiä nykyisin kun yhtämittaa on joku itseään tappamassa . Ottakaa nuoret ihmiset vastuu elämästänne sekin horisette tappamisesta
Tätä se tekee se vapaa kasvatus jossa ei ole opetettu omaa vastuuta mistään, niin äkkiä kun on vastoinkäymisiä niin kuulee ” mä tapan itteni” kun ajattelee ihmisiä joiden koti on sodassa mennyt palasiksi osa omaisista tapettu ja silti he yrittävät vaikeuksien ylitse vaikka kaikki on menetetty, heillä on vaan elämä jäljellä jota vaalivat .
Niin että lopettakaa nuo ajatukset itsemurhasta ja itsesääli, niillä ei voita mitään . Elämä on kaikille annettu elettäväksi. - Anonyymi
Sekö on ongelman/ongelmien ratkaisu?
Vapaan kasvatuksen tulokset näkyy nyt. Ei vastuuta mistään, kaikki valmiina eteen, "pehmennetty" tie aikuisuuteen jne jne. Tässä sossutanttojen (demarien) vapaan kasvatuksen "ansiokas" tulos joka asiassa. Ei viitsitä tehdä töitä, ei huvita.... kaikki pitäisi saada valmiina eteen. Eihän se sun vikas ole. Tästäkin saat syyttää demareita. Ne apinoi vapaan kasvatuksen hurreista.
Hei ja hyvä, että kirjoitit tänne!
Saitkin jo hyviä neuvoja, mutta vastaan vielä minäkin. Itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella ammattilaisen kanssa.
Tässä tiedoksi auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista keskiviikkoon klo 15-19 ja torsaisin klo 15-21 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Akuutissa tilanteessa voit olla yhteydessä oman kotikuntasi psykiatriseen päivystykseen tai soittaa 112.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata- Anonyymi
Kuulkaa jos hakee apua kriisiin saa diagnooseja nipun aina persoonallisuushäiriöistä luuseriin ja mitään apua ette saa maine menee ja itsetunto sekä tyyliin Ullanlinnan hullut psykot saa sekaisin lääkkeistä.
- Anonyymi
Olet aika huonossa kunnossa. Jos ei omien lasten näkemä leikkiminen hellyytä.
Eroja tapahtuu koko ajan, miksi annat itsesi vaipua eron vuoksi alamaihin, sinulla on lapset jotka tarvitsevat sinua, ei siinä silloin aikuinen saa krachata .
Mene lääkäriin ja kerro miten tunnet että saat apua- Anonyymi
Minullamainakin pistää vihaksi tuollaiset itsemurha jutut . Itse hoidin kuoleman sairasta puolisoani joka ei ollut vielä edes eläke iässä , ja vaikka tiesimme että sairaus on tappava niin jokainen päivä hänen elämässä oli kallisarvoinen , ja vaikka hän oli pahasti sairas niin kertaakaan ei sanonut että haluaa kuolla. Se kun terveet ihmiset nykyään uhkailevat itsemurhalla jos ei elämä menekään kuten olivat ajatelleet . Niin että tosissaan kiukuttaa kun toisten pitää kuolla sairauksiin samalla kun eräät hautovat itsemurhaa ja vielä kirjoittavat niistä
Jokainen elämä on arvokas, ja ihminen jolla on lapsia ei saisi sellaista edes ajatella , siinäkin näkyy että omaa itseään vaan tuumii, se kun nauttisi että hänellä on kaksi tervettä lasta ja hoitaisi itsensä kuntoon. Että haluaa aiheuttaa lapsilleen henkisen trauman on hyvin egoistista - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minullamainakin pistää vihaksi tuollaiset itsemurha jutut . Itse hoidin kuoleman sairasta puolisoani joka ei ollut vielä edes eläke iässä , ja vaikka tiesimme että sairaus on tappava niin jokainen päivä hänen elämässä oli kallisarvoinen , ja vaikka hän oli pahasti sairas niin kertaakaan ei sanonut että haluaa kuolla. Se kun terveet ihmiset nykyään uhkailevat itsemurhalla jos ei elämä menekään kuten olivat ajatelleet . Niin että tosissaan kiukuttaa kun toisten pitää kuolla sairauksiin samalla kun eräät hautovat itsemurhaa ja vielä kirjoittavat niistä
Jokainen elämä on arvokas, ja ihminen jolla on lapsia ei saisi sellaista edes ajatella , siinäkin näkyy että omaa itseään vaan tuumii, se kun nauttisi että hänellä on kaksi tervettä lasta ja hoitaisi itsensä kuntoon. Että haluaa aiheuttaa lapsilleen henkisen trauman on hyvin egoististaAloittaja on sossu joka vaan haluaa viedä lapset pois
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minullamainakin pistää vihaksi tuollaiset itsemurha jutut . Itse hoidin kuoleman sairasta puolisoani joka ei ollut vielä edes eläke iässä , ja vaikka tiesimme että sairaus on tappava niin jokainen päivä hänen elämässä oli kallisarvoinen , ja vaikka hän oli pahasti sairas niin kertaakaan ei sanonut että haluaa kuolla. Se kun terveet ihmiset nykyään uhkailevat itsemurhalla jos ei elämä menekään kuten olivat ajatelleet . Niin että tosissaan kiukuttaa kun toisten pitää kuolla sairauksiin samalla kun eräät hautovat itsemurhaa ja vielä kirjoittavat niistä
Jokainen elämä on arvokas, ja ihminen jolla on lapsia ei saisi sellaista edes ajatella , siinäkin näkyy että omaa itseään vaan tuumii, se kun nauttisi että hänellä on kaksi tervettä lasta ja hoitaisi itsensä kuntoon. Että haluaa aiheuttaa lapsilleen henkisen trauman on hyvin egoististaOlin itse nuorena hyvin itsetuhoinen, lääkkeitä meni yliannostus useampaan kertaan.
Iän karttuessa on tullut koettua ja nähtyä elämää aika laajasti, ja totuus on, ettei kukaan täällä ihan helpolla pääse, jokaisella oma ristinsä kannettavana.
Olen myös lähes viereltä nähnyt muutamien kavereiden viimeiset kuukaudet, viikot, heidän odottaessaan noutajaa.
Jotenkin niistä kokemuksista olen saanut itselleni voimaa ottaa vastaan vaikeitakin asioita.
Se, miten näkee, kuinka toinen tsemppaa, ei anna periksi, vaikka henkisesti varmasti on vaikeaa, vaikka eivät välttämättä edes myönnä sitä, se on hyvin opettavaista ja saa kyllä miettimään paljon omastakin elämästä ja kuolevaisuudesta.
Tavallaan jännä, kun jotkut haluavat tappaa itsensä jonkun masennuksen takia, tai sen takia, että tuntuu vaikealta, ja sitten jotkut, jotka tietävät kuolevansa aika piankin, eivät kuitenkaan itse tapa itseään, vaan sopeutuvat kohtaloonsa.
Olemme toki erilaisia, kukaan ei voi sanoa toiselle, miten tulisi toimia. Neuvoja voi antaa, mutta määräilemään ei voi ruveta. - Anonyymi
Älä mene lääkäriin saat hullun paperit
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minullamainakin pistää vihaksi tuollaiset itsemurha jutut . Itse hoidin kuoleman sairasta puolisoani joka ei ollut vielä edes eläke iässä , ja vaikka tiesimme että sairaus on tappava niin jokainen päivä hänen elämässä oli kallisarvoinen , ja vaikka hän oli pahasti sairas niin kertaakaan ei sanonut että haluaa kuolla. Se kun terveet ihmiset nykyään uhkailevat itsemurhalla jos ei elämä menekään kuten olivat ajatelleet . Niin että tosissaan kiukuttaa kun toisten pitää kuolla sairauksiin samalla kun eräät hautovat itsemurhaa ja vielä kirjoittavat niistä
Jokainen elämä on arvokas, ja ihminen jolla on lapsia ei saisi sellaista edes ajatella , siinäkin näkyy että omaa itseään vaan tuumii, se kun nauttisi että hänellä on kaksi tervettä lasta ja hoitaisi itsensä kuntoon. Että haluaa aiheuttaa lapsilleen henkisen trauman on hyvin egoististaSinua pistää vihaksi tuollaiset itsemurhajutu, kirjoitat näin! Kirjoituksestasi näkee, ettet todellakaan ymmärrä mistä tässä on kyse. Kukaan ihminen ei huvikseen täällä uhkaile itsemurhalla, vaan näillä ihmisillä on todella ihan kamala olo. Nämä ihmiset kärsivät ihan helvetillisestä pahasta olosta, joka riivaa heitä koko heidän hereilläolon ajan ja jopa nukkuessaankin!! Nämä ihmiset kärsivät sellaista henkistä helvettiä, ettei siitä ole sinulla mitään käsitystä kun voit non kirjoittaa.
Et voi varmaan ymmärtää millaista on elää jatkuvan Itseinhon, itsevihan, arvottomuuden, puristavan ahdistuksen ja pahanolon kanssa.. sellainen paha olo, joka riivaa sekä fyysisesti ja henkisesti.
Minä tiedän, koska minä olen kokenut tuon. Se oli sellaista helvettiä, ettei sitä ymmärrä kukaan muu, joka on saman kokenut. Siihen pahaan oloon saadaan lääkkeet, jotka auttavat edes nukkumaan, mutta niiden lääkkeiden takia päivisin ei jaksa muuta kuin maata sohvalla ja toivoa, että joko kärsimys loppuisi tai elämä loppuisi.
Itse koin äärimmäisen rankan syvän masennuksen, joka kesti 8 kuukautta. Pahimpina aikoina makasin sängyllä tai sohvalla 23 tuntia vuorokaudessa. Kun keräsin kaikki voimani, niin kykeni kävelemään 2 kilometrin lenkin ja ottamaan jotain jääkaapista. Olin osastolla kuukauden. En tiedä oliko siitä paljoakaan apua. Ehkä se antoi jotain turvaa, mutta ei se minua parantanut. Lääkkeet tekivät sen, ettei mitään kyennyt ja jaksanut tehdä.. mutta lääkkeet auttoivat kestämään, että akuutti tarve tappaa itseään väistyi.
En jaksa koko tarinaa kertoa. Mutta minun kohdallani tuli Jumalan armo, joka pelasti minut ja vapautti minut helvetillisestä olostani ja tarpeestani kuolla. Kun Jumalan armo vapautti minut, niin toimintakykyni alkoi palata käsittämättömän nopealla tavalla. Sain ihmeellisiä voimia alkaa tekemään asioita ja päivä päivältä voin paremmin. Paranin kokonaan masennuksesta yhdessä yössä ja toimintakykyni lähti palaamaan tuosta päivästä kun Jumalan armo vapautti minut kuoleman ja masennuksen häkistä.
Kun itse olen tämän kokenut, niin en enää koskaan tuomitse masentuneita tai itsemurhaa hautovia ihmisiä. He tarvitsevat rakkautta, hyväksyntää ja tukea. Heillä on helvetillisen vaikeaa ja sitä kuormaa lisäävät "hyväntahtoiset" ihmiset, jotka käytöksellään lisäävät heidän kuormaansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinua pistää vihaksi tuollaiset itsemurhajutu, kirjoitat näin! Kirjoituksestasi näkee, ettet todellakaan ymmärrä mistä tässä on kyse. Kukaan ihminen ei huvikseen täällä uhkaile itsemurhalla, vaan näillä ihmisillä on todella ihan kamala olo. Nämä ihmiset kärsivät ihan helvetillisestä pahasta olosta, joka riivaa heitä koko heidän hereilläolon ajan ja jopa nukkuessaankin!! Nämä ihmiset kärsivät sellaista henkistä helvettiä, ettei siitä ole sinulla mitään käsitystä kun voit non kirjoittaa.
Et voi varmaan ymmärtää millaista on elää jatkuvan Itseinhon, itsevihan, arvottomuuden, puristavan ahdistuksen ja pahanolon kanssa.. sellainen paha olo, joka riivaa sekä fyysisesti ja henkisesti.
Minä tiedän, koska minä olen kokenut tuon. Se oli sellaista helvettiä, ettei sitä ymmärrä kukaan muu, joka on saman kokenut. Siihen pahaan oloon saadaan lääkkeet, jotka auttavat edes nukkumaan, mutta niiden lääkkeiden takia päivisin ei jaksa muuta kuin maata sohvalla ja toivoa, että joko kärsimys loppuisi tai elämä loppuisi.
Itse koin äärimmäisen rankan syvän masennuksen, joka kesti 8 kuukautta. Pahimpina aikoina makasin sängyllä tai sohvalla 23 tuntia vuorokaudessa. Kun keräsin kaikki voimani, niin kykeni kävelemään 2 kilometrin lenkin ja ottamaan jotain jääkaapista. Olin osastolla kuukauden. En tiedä oliko siitä paljoakaan apua. Ehkä se antoi jotain turvaa, mutta ei se minua parantanut. Lääkkeet tekivät sen, ettei mitään kyennyt ja jaksanut tehdä.. mutta lääkkeet auttoivat kestämään, että akuutti tarve tappaa itseään väistyi.
En jaksa koko tarinaa kertoa. Mutta minun kohdallani tuli Jumalan armo, joka pelasti minut ja vapautti minut helvetillisestä olostani ja tarpeestani kuolla. Kun Jumalan armo vapautti minut, niin toimintakykyni alkoi palata käsittämättömän nopealla tavalla. Sain ihmeellisiä voimia alkaa tekemään asioita ja päivä päivältä voin paremmin. Paranin kokonaan masennuksesta yhdessä yössä ja toimintakykyni lähti palaamaan tuosta päivästä kun Jumalan armo vapautti minut kuoleman ja masennuksen häkistä.
Kun itse olen tämän kokenut, niin en enää koskaan tuomitse masentuneita tai itsemurhaa hautovia ihmisiä. He tarvitsevat rakkautta, hyväksyntää ja tukea. Heillä on helvetillisen vaikeaa ja sitä kuormaa lisäävät "hyväntahtoiset" ihmiset, jotka käytöksellään lisäävät heidän kuormaansa.Niin eihän itserakkaat ihmiset ymmärrä masentuneita tai sitä että joku puhuu itsemurhan tekemisestä kun haluavat vain itsekkäästi estää muista puhumasta tai tekemästä sellaista ettei heille itselleen tulisi paha olo. Perkeleenkö väliä sillä kuinka paljon joku masentunut kärsii omasta olemassaolostaan joka ikinen sekunti.
Monet väittää että itsemurhaa hautovat tai sen tekevät ihmiset on itsekkäistä. Eiköhän se ole niin että useimmat masentuneet on nimenomaan niitä äärimmäisen epäitsekkäitä ihmisiä jotka ovat aina asettannet toiset ihmiset oman itsensä edelle ja unohtaneet oman hyvinvointinsa tyystin.
Masentunut Mies - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin eihän itserakkaat ihmiset ymmärrä masentuneita tai sitä että joku puhuu itsemurhan tekemisestä kun haluavat vain itsekkäästi estää muista puhumasta tai tekemästä sellaista ettei heille itselleen tulisi paha olo. Perkeleenkö väliä sillä kuinka paljon joku masentunut kärsii omasta olemassaolostaan joka ikinen sekunti.
Monet väittää että itsemurhaa hautovat tai sen tekevät ihmiset on itsekkäistä. Eiköhän se ole niin että useimmat masentuneet on nimenomaan niitä äärimmäisen epäitsekkäitä ihmisiä jotka ovat aina asettannet toiset ihmiset oman itsensä edelle ja unohtaneet oman hyvinvointinsa tyystin.
Masentunut MiesNiin ja multa on jo tarpeeksi monta läheistä ihmistä kuollut ihan liian aikasin vaikka olen vasta kolmekymppinen niin voisin ihan hyvin mennäkkin vaikka johonkin sotaan kuolemaan kun ei ole paljon menetettävää enää. Yksinäinen ja onneton ihminen olen enkä löydä edes elämänkumppania. Kuitenkaan huvita sotaankaan mennä kun en kuitenkaan kuolisi vaan mut tuotais sieltä pois kaikki raajat katkenneina ja sokeutuneena.
Masentunut Mies
- Anonyymi
Älä ajattele omaa itseäsi , vaan lapsiasi .Ihmeellistä että yritellään itsemurhia jos tulee avioero , eikö jo lapsilla ole tarpeeksi siinäkin kun tuli ero, ja sitten vielä kehtaat puhua itsemurhasta.
Itse olen tullut leskeksi kaksi kertaa , eikä kertaakaan ole tarvinnut ajatella mitään itsemurhia kolmen pienen lapsen kanssa .
Niin että se mitä teet ensimmäisenä, selitä itsellesi ettet ole enää teini ikäinen joka ainoastaan ajattelee itseään, toiseksi ole mukana lastesi elämässä ja tee asioista heidän kanssaan . Äläkä elttaa avioeroa , hyväksy se että niin on käynyt , ja ala elää taas Saatttaa olla että löydät uuden ennemmin kun edes olet ajatellut sellaista hankkivansa.
Kun rakkaus loppuu niin siihen ei voi ketään pakottaa, mutta lapsia ei saa rangaista tuplasti. Huono olo menee ohitse kun katkaiset itse sen negatiivisen ajatusmaailmaasi ja sanot itsellesi että nyt alkaa uuusi vaihe elämässä- Anonyymi
Uskontolahkoissa viedään lapsia sijaiskoteihin ja huostaan nekin saa diagnoosit
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskontolahkoissa viedään lapsia sijaiskoteihin ja huostaan nekin saa diagnoosit
Ennen näpistelevät vietiin mielisairaalaan piikille ja hihnoihin nykyään niitä kuljettaa vartijat ostareilta.
- Anonyymi
Mene lääkäriin ja kerro asiasi että saat avun. Se on ainoa asia mitä pitää lasten isänä tehdä silloin kun elämä koettelee.
Ei lapsia saa rankaista vielä silläkin että haluaa kuolla. Satoja avioeroja tapahtuu koko ajan , ja niistä masennuksesta pitää pyrkiä itsekkin irti.
Kyllä se elämä siitä vielä järjestyy, kun lakkaat ajattelemasta sitä eroasi. Kun muistat vaan ettet ole ainut maailmassa jolle näin on käynyt, ja ole se isä lapsillesi kenet he ansaitsevat, aitä on niin paljon erilaisia hoito menelmiä nykyisin , niin että ei kannata luovuttaa mitenkään.
Yks tuttu mies joka myös erosi alkoi käymään psykologilla ja sanoi että se oli oikea tie takaisin elämään, hänkin oli todella maassa ennenkö älysi että on haettava apua. - Anonyymi
Täällähän näitä samoja vinkkejä on taas jaeltu kuin muutama tuttu on sanonut. Ajattele lapsiasi, ryhdistäydy, ota itseäsi niskasta kiinni, mene lääkäriin..
Kaikkea on kokeiltu. Ihan kaikkea. Jokainen päivä vaan on vähän vähemmän kuin edellinen. Pysyvästi rikki mennyt ei korjaannu enää ja olen lopettanut toivomisen.
Aloituksen kirjoitettuani mietin kokonaisuutta ja tulin siihen lopputulokseen, että en ole hyvä asia lasteni elämässä. Olen huono esimerkki ja roolimalli heille. En hymyile, en ole iloinen. Toimin pelkästään vastuuntunnosta. Oppivat vielä hekin tämän surkeuden. Kun vein mökkiloman jälkeen lapset takaisin äidilleen ehjään uuteen kotiin ilmoitin exälle että lapset jäävät sinne. En enää halua heitä kotiini koska siellä ei ole heillä hyvä olla. Ensi viikolla lastenvalvontaan ja luovutan kaiken heidän suhteen äidillensä. Nyt exä saa sen mitä halusikin ja minä voin erkaantua tästä kaikesta. Kuihdun pois tai teen jotain sen eteen. Hoidan vain käytännön asiat kuntoon.
Olisihan tämä elämä voinut toisinkin mennä. Onneksi on vielä sentään oikeus päättää sen kierrosta.
AP 45v mies- Anonyymi
" Olisihan tämä elämä voinut toisinkin mennä ".
Minullakin oli monet vuodet asiat huonommin kuin huonosti.
Pitkän, raskaan ja vaativan työn jälkeen, ja toki saamalla apua ja tukea, pääsin takaisin elämään, sellaiseen joka on mielekkäämpää kuin aiemmin. Itsekin joskus ajattelen, että olisihan se voinut toisinkin mennä, mutta kun se ei mennyt. Mennyttä en voi muuttaa, mutta tulevaan pystyn vaikuttamaan, omalla kohdallani.
Aina on mahdollista saada elämään uusi suunta, vaikka synkkinä hetkinä se voi tuntua täysin mahdottomalta.
Anna aikaa itsellesi, etsi ja löydä itsesi uudestaan ajan kanssa, olet vain päästänyt irti otteen itsestäsi, et juuri nyt jaksa välittää ilmeisesti mistään.
Kun et kiirehdi sekä pohdit asioita, aika näyttää suunnan. Mikään ei tapahdu hetkessä, ei edes kahdessa.
- Anonyymi
Tottakai pitää ajatella myös itseäsi ja hyvinvointiasi,ottaa etäisyyttä kaikkeen.Ajattelet toki lastesi parasta siinä ettet kykene olemaan isänä nyt kun menee huonosti.Älä nyt kuitenkaan tee mitään itsellesi,lapset kasvaa aikuisiksi ja tarvitsevat edelleen isää.Vanhemman itsemurhasta ei välttämättä toivu koskaan.Elämän ei tarvi tähän päättyä,mies parhaassa iässä vielä,kaikki muuttuu vielä hyväksi:)
- Anonyymi
Junia menee koko ajan.
Onnea matkaan! - Anonyymi
Ymmärrän hyvin aloittajan murheet. Itselläni samanlainen tilanne takana ja en ole sieltä selvinnyt. Tai olen mutta rikkinäisenä ja samanlaisena kuten aloittaja. Pelkkä suorittaja nykyään ja välillä on pakko ihmetellä miksi vaivautua koko hommaan.
Ero vaimosta oli elämäni kovin paikka. Meni muutama vuosi että sain jonkin tolkun tekemiseen. Siitä on jo kohta 7 vuotta mutta edelleen mietin sitä joka päivä. Joka päivä minua sattuu ajatus exän uusista kumppaneista ja elämän ilosta. Toki toivon hänelle kaikkea hyvää mutta katkeruus on väkevästi läsnä.
Olen sulkenut kaiken ympärilläni pois. En voi kuvitella, että päästäisin ketään enää ikinä lähelleni ja siksi päätin, että en lähesty tai anna kenenkään lähestyä minua. Lapset ovat nuoria aikuisia ja rakentavat omia elämiään toisaalla. Harvemmin heidän kanssaan tekemisissä koska keskustelut menevät aina siihen, miksi olen yksin ja miksen edes yritä nauttia mistään. Olen mielestäni juuri siellä minne exä minut halusi sysätä. Pilalla, rikkinäisenä ja yksin. Katkera, kyllä. En koe että tästä olisi enää paluuta mihinkään pinnalle.
Joku voisi sanoa, että annan elämän valua sormien välistä ja aivan turhaan. Todennäköisesti. Olen aloittajan kanssa saman ikäinen ja ajatukset samoilla linjoilla. Kukaan ei minua tässä maailmassa enää kaipaa niin miksi sinnitellä.- Anonyymi
Siinä viimeisessä lauseessasi olet väärässä. Moni tulee kaipaamaan sinua. Älä tee sitä, mitä ajattelit itsellesi tehdä. Olet aivan liian arvokas ihminen.
- Anonyymi
Itselleni on käynyt aika tavalla samalla tavalla. Huonot kokemukset ihmissuhteissa saivat lopulta erakoitumaan täysin. Ongelma on vain siinä, että silloin oma ajatteleminen asioista saattaa kapeutua ja jumiutua. Jos juttelee enemmän muiden kanssa, jos se vain on mahdollista, se saattaa avartaa ja muuttaa omaa ajattelua ja sitä, miten tuntee.
- Anonyymi
Päästä irti menneisyydestä, niin saat tilaisuuden alkaa elää tulevaisuutta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinä viimeisessä lauseessasi olet väärässä. Moni tulee kaipaamaan sinua. Älä tee sitä, mitä ajattelit itsellesi tehdä. Olet aivan liian arvokas ihminen.
Olen eri mieltä. Voi olla että kukaan ei jää kaipaamaan. On myös kummallista ajatella että ihminen olisi jotain velkaa toisille eikä sen vuoksi voisi elämäänsä päättää. Kenenkään jolla on huono olo ja elämä pelkkää synkkyyttä ei ole velvollisuutta täällä jatkaa kulkuaan. Vain omasta vilpittömästä halusta olla elossa on perusteltua pysyä elossa.
Jos ihminen jätetään/ ajautuu olemaan yksin ja täysin erilleen muista ja ajan kuluessa päättää että tämä oli tässä, niin itsekkäimpiä ovat ne jotka jäävät "kaipaamaan". Miksi eivät ole toiseen yhteydessä kun siihen on vielä mahdollisuus? On käsittämätöntä että jatkuvasti toitotetaan kaipaajien tulokulmaa mutta heidän käytöstään ja välinpitämättömyyttä vainajan hengissä ollessa häntä kohtaan ei mietitä.
Kirjoittaja mainitsi ettei ole lapsiinsa juuri yhteydessä. Kuka häntä jäisi oikeasti ja vilpittömästi kaipaamaan jos ei tälläkään hetkellä kukaan kaipaa?? - Anonyymi
Hankit käsiisi joko triptylia 2000mg tai enemmän ja sen päälle pullo punkkua. Ikiuni on taattu.
Toinen ehkä helpompi on fentanyyli. Sitä saa katukaupasta. Ei tarvitse paljoa ja peli on pelattu. Kivuton tapa.
- Anonyymi
Olen samassa jamassa aloittajan kanssa. Mikään ei tunnu enää miltään
Paskaa kaikki. Apua ei saa. Yritetty on. - Anonyymi
Teille kaikille jotka kamppailette näiden ajatusten kanssa, olette tosi arvokkaita, tunsitte niin tai ette. Meidän tunteet voi valehdella tosi pahasti, kaikki varmaan kokenut sen joskus. Mut älkää antako kielteisten tunteiden voittaa. Uskon, et Jumala luonut meidät kaikki tänne syystä. Jumala myös rakasti jokaista ihmistä (sinuakin) niin paljon, et antoi Poikansa kuolemaan meidän puolesta. Jos olet kokeillut kaikkea muuta, kokeile antaa elämäsi Jeesukselle. Voit vaikka aloittaa siitä, että etsit paikallisseurakunnan ja kerrot siellä jollekulle tilanteestasi. Et ole yksin ja on olemassa ihmisiä jotka oikeasti välittää. Sinun elämälläsi on merkitys. Siunausta kaikille, toivon sydämestäni että haette ja saatte sen avun jonka ansaitsette 🙏
- Anonyymi
Auttaisikko magnesium ja karnosiini.
- Anonyymi
Loppujen lopuksi teki niin tai näin niin kaikki asiat elämässä on vain väliaikaista onnen tavoittelua. Kaikkien meidän elämä tulee päättymään kuolemaan. Usein vieläpä jonkun kamalan sairauden päättämänä kuten esim isälleni kävi. Jos lähes joka päivä on kamalaa kärsimystä koko sen ajan kun olet hereillä niin miksi ei vain tekisi itsemurhaa? Rahakaan ei tuo onnea (olen senkin jo huomanut). Muakaan lopulta kukaan jäisi kaipaamaan ainakaan sitten kun ei ole enää yhtäkään lähiomaista.
Masentunut Mies- Anonyymi
Ei se johda onneen ja onnellisuuteen, jos sitä kokee joutuvansa tavoittelemaan.
Jos lähes jatkuvasti tavoittelee jotain onnellisuutta, niin aika usein tulee pettymään.
Mun mielestä onni ja onnellisuus koostuu pienistä asioista omassa elämässä ja ympärillä.
Kukaan ei edes ole koko ajan onnellinen, huonompiakin aikoja on jokaisella ajoittain.
Joku mainitsi tuolla aiemmin itseinhon ja itsevihan, joka johtaa sitten siihen itsetuhoisuuteen, itsarin ajattelemiseen.
Olisiko hyvä pysähtyä miettimään, mistä sellainen itseviha ja -inho kumpuavat ?
Miksi ihminen ei tykkää itsestään, vaikka monet ympärillä hänestä tykkäävät ?
Miten olisi mahdollista oppia tykkäämään itsestään, siihenkin on keinoja olemassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se johda onneen ja onnellisuuteen, jos sitä kokee joutuvansa tavoittelemaan.
Jos lähes jatkuvasti tavoittelee jotain onnellisuutta, niin aika usein tulee pettymään.
Mun mielestä onni ja onnellisuus koostuu pienistä asioista omassa elämässä ja ympärillä.
Kukaan ei edes ole koko ajan onnellinen, huonompiakin aikoja on jokaisella ajoittain.
Joku mainitsi tuolla aiemmin itseinhon ja itsevihan, joka johtaa sitten siihen itsetuhoisuuteen, itsarin ajattelemiseen.
Olisiko hyvä pysähtyä miettimään, mistä sellainen itseviha ja -inho kumpuavat ?
Miksi ihminen ei tykkää itsestään, vaikka monet ympärillä hänestä tykkäävät ?
Miten olisi mahdollista oppia tykkäämään itsestään, siihenkin on keinoja olemassa.” Miksi ihminen ei tykkää itsestään, vaikka monet ympärillä hänestä tykkäävät”
Tuo on oikeasti hyvä kysymys. Pysähdyin miettimään sitä. Ja pitää jatkaa pohtimista koska vastausta ei ihan helpolla löydy. Liekö syy itseinhossa jossa peilataan itseään muuhun facebook menestyjät ryhmään tai nykyisessä elämänmenossa jossa kaikki ovat jotain tai eivät ole mitään .
Itsereflektio olisi paikallaan monella meistä. Itse kamppailen juuri näiden asioiden kanssa ja yritän vimmatusti löytää tavan jolla voisin pitää itsestäni. Olen masentunut ja ajan itseni yleensä nurkkaan omilla ajatusmalleillani. Ei olisi mitään tarvetta mutta niin vain se mieli toimii.
Tämä lause jäi pyörimään mieleeni ja yritän kehittää siitä jotain jolla voisin viedä asioitani eteenpäin. Kiitos tästä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Miksi ihminen ei tykkää itsestään, vaikka monet ympärillä hänestä tykkäävät”
Tuo on oikeasti hyvä kysymys. Pysähdyin miettimään sitä. Ja pitää jatkaa pohtimista koska vastausta ei ihan helpolla löydy. Liekö syy itseinhossa jossa peilataan itseään muuhun facebook menestyjät ryhmään tai nykyisessä elämänmenossa jossa kaikki ovat jotain tai eivät ole mitään .
Itsereflektio olisi paikallaan monella meistä. Itse kamppailen juuri näiden asioiden kanssa ja yritän vimmatusti löytää tavan jolla voisin pitää itsestäni. Olen masentunut ja ajan itseni yleensä nurkkaan omilla ajatusmalleillani. Ei olisi mitään tarvetta mutta niin vain se mieli toimii.
Tämä lause jäi pyörimään mieleeni ja yritän kehittää siitä jotain jolla voisin viedä asioitani eteenpäin. Kiitos tästä.Hyvä niin.
Itsetunnoksi sanotaan sitä, kun tuntee itsensä.
Jos tuntee itseinhoa, silloin on yleensä huono itsetunto.
Ja onhan se niin, jos ei itse tykkää itsestään, sitä ajattelee, ettei kukaan muukaan tykkää.
Ihminen saattaa pettyä itseensä erilaisissa tilanteissa, saattaa syytellä itseään jostain tapahtuneesta, vaikkei olisi edes syyllinen mihinkään, saattaa tuntea itsensä huonoksi ja osaamattomaksi ihmiseksi, vaikkei todellisuudessa niin olisikaan.
Joillain on tapana verrata itseään muihin, miksen pärjää yhtä hyvin kuin tuo, miksen ole yhtä kaunis tai hyvännäköinen kuin tuo, miksen osaa tehdä jotain niin kuin tuo toinen.
Jos ihmistä kohdellaan huonosti, arvostellaan negatiivisesti, kiusataan, vähätellään, ym. , hän aika herkästi ajattelee mielessään, että se kaikki on hänen omaa vikaansa, syytänsä, vaikka todellisuudessa niin ei ole.
Tuollaisilla ajatustavoilla ihminen tekee itse itselleen pahan ja ahdistavan olon. Omassa mielessähän kaikki muuttuu joksikin, mihin ei välttämättä oma ymmärrys ja kyky käsitellä syntyneitä tunteita, riitä.
Jos ihminen kokee itseään kohtaan noita ikäviä asioista, joita luettelin, alentaa se väistämättä itsetuntoa, joillain enemmän, joillain vähemmän.
Jos kaikilla ihmisillä olisi hyvä itsetunto, ei varmaankaan olisi mielenterveysongelmiakaan niin paljon kuin nykyään ihmisillä on.
Yksi keino tutkiskella itseään on vaikka se, että kirjoittaa ylös ne omasta mielestään parhaat puolet itsestään, ja viereen, tai perään huonot puolet. Molempia tulee varmasti jokaiselle.
Sitten voisi miettiä, miten kannattaisi toimia niiden huonojen puolien suhteen, olisiko niille jotain tehtävissä. Vai riittäisikö pelkkä ajattelutavan muuttaminen, armollisuus itseä kohtaan.
- Anonyymi
Aloittaja kuvaa elävästi anhedoniaa, kykenemättömyyttä mielihyvään, joka on tyyppioire vaikeissa masennustiloissa. Olen kärsinyt siitä ja itsetuhoisuudesta nyt nelisen vuotta. Yleensä tällöin masennuksen vakavuutta mittaava BDI antaa pisteitä välillä 0 - 63 jotain sinne viidenkymmenen paremmalle puolelle. Näin myös itselläni. 10 pisteellä voi jo diagnosoida lievän masennuksen, joten aloittajan ja itseni tilat ovat aika heviä kamaa.
Silloin, kun mielihyväjärjestelmä ei toimi, tarvitaan muita syitä elää. Tila estää myös sosiaalisen mielihyvän kokemisen. Lähtökohta on, että kuntoutuminen kestää vuosia, ja vuosien varrella myös anhedonia vähitellen purkautuu. Tarvitaan tuhti lääkitys (SSRI, neuroleptejä ja rauhoittavia), psykodynaaminen tai kognitiivinen terapia min. 3 vuotta sekä joskus sähköä. Tämä on hirveä sairaus, ja sen kaataminen kuin syövän selättämistä. Kuolleisuus on viidenneksen luokkaa ja joka kolmas menee psykoosiin, koska tuska vain on liian intensiivistä ihmismielelle.
Kuntoutuminen on siis mahdollista. Siihen tarvitaan tietoinen sitoutuminen hoitoon ja elämään, oman vastuun tunnustaminen läheisten selviämisestä ja hyvinvoinnista, sekä jonkinlainen merkityksen löytäminen. Merkitys on yleensä lisääntynyttä ymmärrystä, auttamiskykyä, armollisuutta, rakkautta, yhteyttä Jumalaan tms. Vaihtelee hyvin paljon eri yksilöillä, mutta merkitys on siitä erinomaista, ettei se ole riippuvainen mielihyvästä.
Toivotan kaikkea hyvää, ja toivon, että löydät syitä sitoutua elämään.
Mies 36v.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1458720Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde472529- 402330
Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja282327Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1931802- 971797
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai221660Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091177Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä281112Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61106