Täällä on muisteltu vanhoja autokauppiaita. Mutta minkälaiset peliliikkeet ja kauppataidot tekivät näistä niin legendaarisia?
Millaisia ne vanhan hyvän ajan autokauppiaat olivat?
Anonyymi-ap
14727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ennen kauppiaat ja asiakkaat olivat ihmisiä,
ei valittavia kuluttajalain taakse meneviä valehtelijoita,
ei ennen kukaan valittanut vastaavista turhista asioista kuin nykyään.
Täysin verrattavissa tänä päivänä,
Esim. kun myyt vanhan jääkaapin tai pesukoneesi,
se hajoaa vuoden päästä tai et muistanut sanoa ettei ole sitä tai tätä,
sen voi joku viranomainen pakottaa peruuttaan kaupan tai määräämään korjaamaan sen, ei ennen ollut niin sairasta kuin nykyään.
Autokaupan muutos onkin nimenomaan lähtenyt liikkeelle asiakkaista, joista on tullut täydellisiä valittaja-veikkoja ja vilmoja. Nykyään asiakkaille jopa 10-15vuotta vanha 300tkm ajettu auto on uusi ja jokaisesta asiasta (vaikka vuoden jälkeen loppuunkuluneista jarrupaloista tai iskareista) valitetaan, vaaditaan korvauksia... Eli ei minkäänlaista realismintajua. On suorastaan sairasta,että 10-15 vuotta vanhassa autossa, jolla uutena on ollut 24kk takuu, sen käytettynä 300tkm ajettuna pienkauppiaan olisi vastattava sen kunnosta vuosia.. Osaltaan tässä on syynä suomeen demarien toimesta tullut kommunismin ihailu.
Tottakai tämä aiheuttaa asenteiden koventumista myös kauppiaiden puolelta.
Hölynpölyä
Joskus pyyhkäs nenään,
tämän palstan kaltaisia valittajia,
vaikka ei aina sallittua, oppivat olemaan......
Elikkäa jos auto hajosi pian oston jälkeen, sai ostaja lisäksi turpaan?
Ei,
Vanhan ajan ostajat olivat täysjärkisiä,
ymmärsivät että käytetty auto voi hajota,
kun käyttyn ostaa niin käytetyn saa,
tajusivat kirkkaasti myös että, myyjä ei ole ole ennustaja,
ja ottivat vastuun tekemisistään, eivätkä itkeneet silmiään pikkulapsimaisesti punaiseksi heti jos pyyhkiän sulka kului vuoden päästä.
Olivat oikeita miehiä ja naisia jotka ottivat vastuun teoistaan.
Aina löytyy joku todella asiantuntia kertomassa satuja näissä autoasioissa.
Hyvää kesän jatkoa kaikille.
Kuvailen omien kokemusteni kautta, eli lapsuudesta 1970-luvun alusta tuonne ysärille asti. Tällä vuosituhannella meno muuttui.
Aikoinaan automyyjä:
-oli mies jolla usein kaljamaha ja kravatti, kauluspaita, neule ja uusien autojen myynnissä jopa puku
-keski-ikäinen tai ainakin fiksun keski-ikäisesti käyttäytyvä (uskottavan aikuismainen)
-aina oma työhuone/koppi
-osasi itse laskea nopeasti vaihtoauton hyvityshinnan ja välirahan, toki kävi katsomassa autoa ja joskus koeajamassa kierroksen
-reagoi tinkimiseen tai toisen liikkeen tarjoukseen aidolla markkinahengellä eli antoi yleensä uuden paremman tarjouksen ja muuta lisuketta
-tarjosi autoa noudettaessa "harjakaisina" lounaan tai vähintään wiinerit ja kahvit
-jotkut ottivat autosta ja sen uudesta omistajasta valokuvan ostajalle muistoksi
-lähetti joulun alla sinä vuonna liikkeestä auton ostaneelle joulukortin
-jos käytit samassa liikkeessä myöhemmin huollossa, jäit odottamaan ja näit samalla automyyjääsi, hänellä oli yleensä aikaa ja halua jäädä rupattelemaan
No ihan tämmöistä mulle on tapahtunut ihan 2010-luvullakin vielä
Samanlaisia kuin ennenkin, mukavia ja rehellisiä kauppamiehiä. Asiakkaat ovat nykyään jätettä, valitetaan joka asiasta mistä ennen ei kun miehet oli rautaa . Ovat saamattomia. Jos rengas puhkeaa niin kyllä liikkeeseen jo soitetaan että kyllä sinä tiesit että siinä on vikaa ja plääp plääp monta vastaavaa tarinaa. Voisi kirjan kirjoittaa näistä naukujista. Iso nauru teille heh heh.......heh
Legendaarisia?
En osta
Aina kun on puhetaitoa, itsevarmuutta niin sitähän ei reiska niele kun itse häpee ja jännittää ihan kaikkea ja jokapaikassa tärisee ja pelkää.
Entisaikaan eli vielä 80-luvulla autokauppiaat myivät ns. riisuttuja malleja. Tämä tarkoitti, että liikkeeseen tulleista vaihtoautoista myytiin eteenpäin radiot (eivät siihen aikaan olleet integroituja), paremmat akut ja renkaat. Ostaja sai sitten itse hommata radion, huomasi talven tullen että akku oli vanha ja alitehoinen ja mukana tulleet talvirenkaat olivat paljon enemmän kilometrejä nähneet kuin itse kiesi. Tuulilasin pyyhkijöiden sulat ja luultavasti sytystulpatkin oli vaihdettu kuluneempiin. Oikein ahkera myyjä saattoi koeajon ajaksi laittaa paremman akun, että lähti mukavasti käyntiin. Sitten luovutus"huollon" aikana tämä vaihtui. Pientä laittoakin tietty oli, eli aiempien omistajien jäljiltä tupakinpolttamat ja koirankusemat penkit oli peitetty halvoilla hikisillä istuinpäällisillä. Maaliakin saattoi ilmestyä helmoihin ja vanteisiin, ruosteen päälle tietty.
Samat muistikuvat, eli osa myyjistä oli melkoisia koijareita jotka vedättivät aina kuin mahdollista, pölykapseleista alkaen kaikki mahdollinen revittiin irti jos et ollut tarkkana. Samoin vaihtoauto haukuttiin aina (väärä merkki/väri, liikaa/liian vähän ovia, liian iso/pieni kone yms yms yms), ilmeisesti tarkoituksena vedättää hyvityshintaa alaspäin. Lisäksi markkinahinnat eivät olleet lähellekään niin läpinäkyviä kuin tänä päivänä, eli osa pyysi autoista aivan törkeitä ylihintoja.
Jotkut toki veivät syömään tai lähettivät joulukortteja yms. mutta jokainen osaa päätellä kuka nuokin lounaat tai kortit loppupelissä maksoi.