Toimittaja Lauri Nurmen tekemä Jussi Halla-ahon epävirallinen elämäkerta -teos auttaa syvemmin ymmärtämään perussuomalaisten puheenjohtajan poliittisia päämääriä.
Tuskinpa kovin moni edes tietää, kuinka tiiviit kytkökset Jussi Halla-aholla on äärioikeistolaisena ja jopa fasistisena pidettyyn Suomen Sisuun. Aluksi keskustelu- ja kirjallisuuspiirinä toimineessa Suomen Sisun perustajien Thule-ryhmässä luettiin monia Natsi-Saksan ja äärioikeistolaisten kuuluvia teoksia.
Lukemistoon kuuluu muun muassa ”Ku Klux Klanin entisen suurvisiirin, antisemitistin ja valkoisen ylivallan kannattajan David Duken omaelämäkerrallinen My Awakening” ja ”Hitlerin johtaman kansallissosialistisen puolueen pääideologin Uutta Eurooppaa kohti” teos, kirjoittaa Lauri Nurmi, (Ks. s. 89. Jussi Halla-aho – epävirallinen elämäkerta, Into).
Äärioikeistolaisen lukemiston takia kirjallisuusryhmän Thule-nimi oli tuskin sattumalta sama kuin Saksassa vuonna 1918 perustettu Thule-seura, jonka jäsenistön egoa paisutettiin propagandalla arjalaisen rodun ylivertaisuudesta. Thulelaiset perustivat vuonna 1920 Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen, josta tuli Hitlerin työkalu valtaan.
Lauri Nurmen mukaan Suomen Sisua voikin ”kirjallisiin lähteisiin tukeutuen luonnehtia kansallissosialistiseksi” (s. 101). Suomen Sisun ääriliikemäinen propaganda alkaa herättää huomiota ja se erotetaan Suomalaisuuden Liitosta vuonna 2000 (s. 90–93).
Pian julkisen erottamiskohun jälkeen Jussi Halla-aho alkaa osallistua Suomen Sisun toimintaan. Halla-aho ei ole tällöin enää nuori vaan jo 29-vuotias maisterivaiheen opiskelija, joten kyseessä on tietoisempi yhteiskunnallinen suunnanvalinta kuin teini-ikäisen nuoren kapinoiva etsiminen. Hallo-aho valitaan peräti kahdesti Suomen Sisun hallitukseen (s. 98).
Natsi- ja rotupropagandaa
Kansallissosialistien nuorisopropagandaa johtanut Helmut Stellrecht yleni SS-Brigadenführeriksi eli kenraalimajuria vastaavaan arvoon. Hänen vuonna 1938 ilmestyneessä Usko ja teot –teoksessaan ylistetään saksalaisen rodun puhdasta perintöä ja juutalaisten juuriminen ”pois Saksasta on ylin laki.”
Suomen Sisu julkaisee tiivistelmän tästä teoksesta vuonna 2002 ja kirjoittaa verkkosivuillaan olevansa ”iloinen voidessaan tarjota tämän historiallisen harvinaisuuden suomalaisille lukijoille” (ks. s. 101).
Suomen Sisun jäsen Sampsa Rydman valittaa kotisivuillaan, ettei näe arvoa nykyisin harjoitetussa politiikassa ja haluavansa seurata belgialaisen fasistin Léon Degrellen, brittifasisti Oswald Mosleyn ja Saksan kansallissosialistien ideologi Alfred Rosenbergin lippuja. Halla-aho mieltyy niin Rydmanin kotisivuihin, että laittaa niistä linkin omille kotisivuilleen vuonna 2002 kirjoittaen: ”Erään tuntemani ihmisen äärimmäinen hyvä kotisivu.” (Ks. s. 102)
Lauri Nurmi toteaa useampaan kertaan, kuinka omissa keskusteluissaan sisulaiset lopulta päätyvät siihen, etteivät halua perustaa omaa puoluetta vaan näkevät, että heidän on vaikutettava jonkin toisen puolueen kautta saadakseen menestystä.
Jussi Halla-aho lähteekin sitoutumattomana perussuomalaisten vaalilistalle ja juuri sisulaisten järjestämä rahankeräys tuotti vuonna 2007 huomattavan summan ja avun Halla-aholle (ks. s. 139).
Tuskinpa kovin moni edes tietää, kuinka tiiviit kytkökset Jussi Halla-aholla on äärioikeistolaisena ja jopa fasistisena pidettyyn Suomen Sisuun. Aluksi keskustelu- ja kirjallisuuspiirinä toimineessa Suomen Sisun perustajien Thule-ryhmässä luettiin monia Natsi-Saksan ja äärioikeistolaisten kuuluvia teoksia.
Lukemistoon kuuluu muun muassa ”Ku Klux Klanin entisen suurvisiirin, antisemitistin ja valkoisen ylivallan kannattajan David Duken omaelämäkerrallinen My Awakening” ja ”Hitlerin johtaman kansallissosialistisen puolueen pääideologin Uutta Eurooppaa kohti” teos, kirjoittaa Lauri Nurmi, (Ks. s. 89. Jussi Halla-aho – epävirallinen elämäkerta, Into).
Äärioikeistolaisen lukemiston takia kirjallisuusryhmän Thule-nimi oli tuskin sattumalta sama kuin Saksassa vuonna 1918 perustettu Thule-seura, jonka jäsenistön egoa paisutettiin propagandalla arjalaisen rodun ylivertaisuudesta. Thulelaiset perustivat vuonna 1920 Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen, josta tuli Hitlerin työkalu valtaan.
Lauri Nurmen mukaan Suomen Sisua voikin ”kirjallisiin lähteisiin tukeutuen luonnehtia kansallissosialistiseksi” (s. 101). Suomen Sisun ääriliikemäinen propaganda alkaa herättää huomiota ja se erotetaan Suomalaisuuden Liitosta vuonna 2000 (s. 90–93).
Pian julkisen erottamiskohun jälkeen Jussi Halla-aho alkaa osallistua Suomen Sisun toimintaan. Halla-aho ei ole tällöin enää nuori vaan jo 29-vuotias maisterivaiheen opiskelija, joten kyseessä on tietoisempi yhteiskunnallinen suunnanvalinta kuin teini-ikäisen nuoren kapinoiva etsiminen. Hallo-aho valitaan peräti kahdesti Suomen Sisun hallitukseen (s. 98).
Natsi- ja rotupropagandaa
Kansallissosialistien nuorisopropagandaa johtanut Helmut Stellrecht yleni SS-Brigadenführeriksi eli kenraalimajuria vastaavaan arvoon. Hänen vuonna 1938 ilmestyneessä Usko ja teot –teoksessaan ylistetään saksalaisen rodun puhdasta perintöä ja juutalaisten juuriminen ”pois Saksasta on ylin laki.”
Suomen Sisu julkaisee tiivistelmän tästä teoksesta vuonna 2002 ja kirjoittaa verkkosivuillaan olevansa ”iloinen voidessaan tarjota tämän historiallisen harvinaisuuden suomalaisille lukijoille” (ks. s. 101).
Suomen Sisun jäsen Sampsa Rydman valittaa kotisivuillaan, ettei näe arvoa nykyisin harjoitetussa politiikassa ja haluavansa seurata belgialaisen fasistin Léon Degrellen, brittifasisti Oswald Mosleyn ja Saksan kansallissosialistien ideologi Alfred Rosenbergin lippuja. Halla-aho mieltyy niin Rydmanin kotisivuihin, että laittaa niistä linkin omille kotisivuilleen vuonna 2002 kirjoittaen: ”Erään tuntemani ihmisen äärimmäinen hyvä kotisivu.” (Ks. s. 102)
Lauri Nurmi toteaa useampaan kertaan, kuinka omissa keskusteluissaan sisulaiset lopulta päätyvät siihen, etteivät halua perustaa omaa puoluetta vaan näkevät, että heidän on vaikutettava jonkin toisen puolueen kautta saadakseen menestystä.
Jussi Halla-aho lähteekin sitoutumattomana perussuomalaisten vaalilistalle ja juuri sisulaisten järjestämä rahankeräys tuotti vuonna 2007 huomattavan summan ja avun Halla-aholle (ks. s. 139).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viherpunikki-toimittelijoiden kertomat ”faktat” on tavallisesti joko valetta tai harhaanjohtavasti esitettyjä.