Äsken palasin natsien puoluekokouspaikoilta. Jalat on hellinä pitkästä kävelystä ja mieli jokseenkin masentunut.
Tiesin toki ennakolta, ettei noista Nürnbergin puoluepäivien rakennuksista ole pidetty mitään huolta. Mutta oli tuo sittenkin vain masentavaa nähdä paikan päällä, miten kaikki ränsistyy, rämettyy ja murenee.
Saksalaisille tuo on tabuaihe. Ne ei jotenkin tohdi tai halua kunnostaa niitä, kun ne ovat muistoja ikävästä menneisyydestä. Mutta oli menneisyys ikävä tai mukava, niin kyllä menneen ajan muistomerkkejä tulee silti arvostaa ja vaalia. Kyllähän mekin pidetään Helsingissä tsaarien patsaat ja jopa muutama Leninkin, vaikkei me niistä oikein tykätäkään. Mutta ei historia muuksi muutu piilottelemalla tai varsinkaan muistomerkkejä hävittämällä.
Sitä paitsi tuo on umpihulluakin. Nuo natsipyhätöt voisivat olla suosittuja turistikohteita, joilla saksalaiset nettoaisivat rahaa. Niinhän italialaisetkin tekevät Colosseumeillaan ja vastaavillaan. Järjestävät opastettuja kierroksia ja kertovat ylpeinä, miten miten areenalla ennen vanhaan syötettiin ulkomaalaisia villipedoille ja kuinka siellä järjestettiin kuolemaan asti jatkuneita gladiaattoritaisteluita.
Niin. Kukaan ei koskaan pysähdy tuohon. Colosseumhan on aivan valtavan veristen ja julmien huvitusten areena, emmekä silti ole yhtään häpeissämme sitä ihastellessamme. Zeppeliininiityllä taas ei tapettu eikä haavoitettu ketään, siellä pidettiin vain kiukkuisia natsipuheita valtaville natsijoukoille, jotka marssivat suorissa riveillä ja sanoivat Heil. Se on kuitenkin niin paha juttu, että siitä ei voi tehdä kunnon turistikohdetta, vaan sen annetaan kaikessa rauhassa raunioitua.
Osa noista Albert Speerin monumenteista on jopa ihan surutta vain hävitetty. Vain siksi ettei niistä tulisi mitään uuden ajan natsien pyhiinvaelluspaikkoja. Minusta tuosta tulee mieleen lähinnä roomalaiset ja Jerusalemin hävitys vuonna 70 jKr. Silloin roomalaiset totesivat, että jollei Jerusalemia hävitetä kokonaan, niin siellä tulee aina hillumaan jotain umpihulluja juutalaisia aiheuttamassa hankaluuksia.
Sama meininki noissa Nürnberginkin natsimonumenteissa. Roomalaiset pitivät juutalaisia niin vaarallisina, että piti hävittää niiden temppeli, etteivät ne pääsisi enää sinne uhraamaan. Nyt taas natseja on pidetty niin vaarallisina, että on pitänyt antaa niiden temppelien tuhoutua, etteivät pääsisi sinne enää kättään heiluttamaan ja marssimaan.
Siis toisin sanoen poliittisista syistä ollaan kulttuurivandaaleja ja hävitetään sellaisia menneisyyden muistomerkkejä, joita ei enää saa takaisin, kun niiden on kerran antanut tuhoutua.
Vastenmielistä, vastenmielistä. Nyt olen avautunut 🙂 Loppuillaksi ajattelin järjestää itselleni mukavampaa tekemistä. Menen kuljeskelemaan Nürnbergin vanhaan kaupunkiin ja käyn tervehtimässä Hans Sachia. Hänen patsaansa on siellä. Lisäksi siellä on Katharinenkirchen rauniot; se on kirkko, jossa Walter von Stolzing ja Eva Pogner kohtaavat Mestarilaulajien ensimmäisessä näytöksessä. Toivottavasti tulen siellä paremmalle tuulelle 🙂
●●●●●●
Nousin Hitlerin puhujakorokkeelle, vaikka paikasta ei pidetä mitään huolta ja tuollaisella kyltillä varoitetaan. Mitään palveluja ei ole järjestetty turisteille. Ei opastettuja kierroksia tai mitään.
Rakastan saksalaisten tehokkuutta ja perusteellisuutta. Se näkyy täällä kaikessa, mutta suhtautumisessaan omaan menneisyyteensä ne on kyllä umpidaijuja.
●●●●●●
Me natsit ei oikein tykätä semmoisista jutskujutuista.
■■■■■■■
Nämä ovat Wille Rydmanin tekstiviestejä tyttöystävälleen. Mielestäni normaali ihminen ei ajattele noin. Vain jos on suuret natsisympatiat, itkee jonkun natsimuistomerkin perään.
Lisäksi käyttää muistomerkeistä nimityksiä pyhättö ja temppeli sekä vertaa niitä juutalaisten temppeliin. Ei ole tervettä ajattelua tuo.
Tiesin toki ennakolta, ettei noista Nürnbergin puoluepäivien rakennuksista ole pidetty mitään huolta. Mutta oli tuo sittenkin vain masentavaa nähdä paikan päällä, miten kaikki ränsistyy, rämettyy ja murenee.
Saksalaisille tuo on tabuaihe. Ne ei jotenkin tohdi tai halua kunnostaa niitä, kun ne ovat muistoja ikävästä menneisyydestä. Mutta oli menneisyys ikävä tai mukava, niin kyllä menneen ajan muistomerkkejä tulee silti arvostaa ja vaalia. Kyllähän mekin pidetään Helsingissä tsaarien patsaat ja jopa muutama Leninkin, vaikkei me niistä oikein tykätäkään. Mutta ei historia muuksi muutu piilottelemalla tai varsinkaan muistomerkkejä hävittämällä.
Sitä paitsi tuo on umpihulluakin. Nuo natsipyhätöt voisivat olla suosittuja turistikohteita, joilla saksalaiset nettoaisivat rahaa. Niinhän italialaisetkin tekevät Colosseumeillaan ja vastaavillaan. Järjestävät opastettuja kierroksia ja kertovat ylpeinä, miten miten areenalla ennen vanhaan syötettiin ulkomaalaisia villipedoille ja kuinka siellä järjestettiin kuolemaan asti jatkuneita gladiaattoritaisteluita.
Niin. Kukaan ei koskaan pysähdy tuohon. Colosseumhan on aivan valtavan veristen ja julmien huvitusten areena, emmekä silti ole yhtään häpeissämme sitä ihastellessamme. Zeppeliininiityllä taas ei tapettu eikä haavoitettu ketään, siellä pidettiin vain kiukkuisia natsipuheita valtaville natsijoukoille, jotka marssivat suorissa riveillä ja sanoivat Heil. Se on kuitenkin niin paha juttu, että siitä ei voi tehdä kunnon turistikohdetta, vaan sen annetaan kaikessa rauhassa raunioitua.
Osa noista Albert Speerin monumenteista on jopa ihan surutta vain hävitetty. Vain siksi ettei niistä tulisi mitään uuden ajan natsien pyhiinvaelluspaikkoja. Minusta tuosta tulee mieleen lähinnä roomalaiset ja Jerusalemin hävitys vuonna 70 jKr. Silloin roomalaiset totesivat, että jollei Jerusalemia hävitetä kokonaan, niin siellä tulee aina hillumaan jotain umpihulluja juutalaisia aiheuttamassa hankaluuksia.
Sama meininki noissa Nürnberginkin natsimonumenteissa. Roomalaiset pitivät juutalaisia niin vaarallisina, että piti hävittää niiden temppeli, etteivät ne pääsisi enää sinne uhraamaan. Nyt taas natseja on pidetty niin vaarallisina, että on pitänyt antaa niiden temppelien tuhoutua, etteivät pääsisi sinne enää kättään heiluttamaan ja marssimaan.
Siis toisin sanoen poliittisista syistä ollaan kulttuurivandaaleja ja hävitetään sellaisia menneisyyden muistomerkkejä, joita ei enää saa takaisin, kun niiden on kerran antanut tuhoutua.
Vastenmielistä, vastenmielistä. Nyt olen avautunut 🙂 Loppuillaksi ajattelin järjestää itselleni mukavampaa tekemistä. Menen kuljeskelemaan Nürnbergin vanhaan kaupunkiin ja käyn tervehtimässä Hans Sachia. Hänen patsaansa on siellä. Lisäksi siellä on Katharinenkirchen rauniot; se on kirkko, jossa Walter von Stolzing ja Eva Pogner kohtaavat Mestarilaulajien ensimmäisessä näytöksessä. Toivottavasti tulen siellä paremmalle tuulelle 🙂
●●●●●●
Nousin Hitlerin puhujakorokkeelle, vaikka paikasta ei pidetä mitään huolta ja tuollaisella kyltillä varoitetaan. Mitään palveluja ei ole järjestetty turisteille. Ei opastettuja kierroksia tai mitään.
Rakastan saksalaisten tehokkuutta ja perusteellisuutta. Se näkyy täällä kaikessa, mutta suhtautumisessaan omaan menneisyyteensä ne on kyllä umpidaijuja.
●●●●●●
Me natsit ei oikein tykätä semmoisista jutskujutuista.
■■■■■■■
Nämä ovat Wille Rydmanin tekstiviestejä tyttöystävälleen. Mielestäni normaali ihminen ei ajattele noin. Vain jos on suuret natsisympatiat, itkee jonkun natsimuistomerkin perään.
Lisäksi käyttää muistomerkeistä nimityksiä pyhättö ja temppeli sekä vertaa niitä juutalaisten temppeliin. Ei ole tervettä ajattelua tuo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
SDP- demari maalittaa jälleen. Soittakaa poliisi !
Jos on oikeasti Rydmanin tekstareita niin suomessa on ainakin hyvin lähellä natsismia kannattava ja juutalaisia vihaava ministeri. Surullista.