Helsingissä pyöräilijä on jatkuvassa vaarassa jäädä auton alle.
Helsingissä pyöräilijä on jatkuvassa vaarassa jäädä auton alle. Kirjasin ylös kokemukseni Helsingissä pyöräilystä kolmelta peräkkäiseltä päivältä.
Ensimmäisenä päivänä pyöräilin Hämeentien pyöräkaistaa, kun äkkiarvaamatta vieressäni ajava auto päätti kurvata pyörätielle eteeni. Oli 40 sentistä kiinni, ettei auto osunut minuun. Takanamme ajoi poliisiauto, joka jäi hetkeksi pohtimaan tilannetta, mutta päätti olla puuttumatta toimintaan millään tavalla.
Toisena päivänä ajoin Vallilan varikon ohi, kun raitiovaunu kääntyi varikolle kohti jalkakäytävää ja pyörätietä. Sain juuri ja juuri pysäytettyä pyöräni ilman täystörmäystä.
Kolmantena päivänä läheltä piti -tilanne tuli, kun ajoin jälleen Hämeentien pyörätietä ja viereisellä kaistalla ajanut auto kääntyi risteyksessä suoraan eteeni siitä huolimatta, että pyöräkaistalla ja suojatiellä paloi vihreä valo. Muutama sata metriä tilanteen jälkeen näin nuoren pyöräilijän makaavan liikkumattomana maassa pyöräkaistan vieressä ambulanssien saartamana.
On täysin kestämätöntä, että liikennesääntöjen mukaan pyöräilevä on jatkuvassa loukkaantumisen ja hengenvaarassa Helsingissä pyöräillessään. Miten on mahdollista, että autot ja muu liikenne eivät kykene edes tämän vertaa ottamaan pyöriä liikennemuotona huomioon?
Miksi henkilöautot ylipäätään edelleen jatkuvasti ajavat Hämeentietä, vaikka se on muuttunut joukkoliikennekaduksi? Kävin aivan hiljattain Kööpenhaminassa, jossa pyöräily sujui uskomattoman hyvin. Liikennesääntöjen noudattaminen ei ollutkaan hengenvaarallista, vaan autot väistivät vuorollaan.
Saila Kivelä
Helsinki
Lähde: HS
Helsingissä pyöräilijä on jatkuvassa vaarassa jäädä auton alle. Kirjasin ylös kokemukseni Helsingissä pyöräilystä kolmelta peräkkäiseltä päivältä.
Ensimmäisenä päivänä pyöräilin Hämeentien pyöräkaistaa, kun äkkiarvaamatta vieressäni ajava auto päätti kurvata pyörätielle eteeni. Oli 40 sentistä kiinni, ettei auto osunut minuun. Takanamme ajoi poliisiauto, joka jäi hetkeksi pohtimaan tilannetta, mutta päätti olla puuttumatta toimintaan millään tavalla.
Toisena päivänä ajoin Vallilan varikon ohi, kun raitiovaunu kääntyi varikolle kohti jalkakäytävää ja pyörätietä. Sain juuri ja juuri pysäytettyä pyöräni ilman täystörmäystä.
Kolmantena päivänä läheltä piti -tilanne tuli, kun ajoin jälleen Hämeentien pyörätietä ja viereisellä kaistalla ajanut auto kääntyi risteyksessä suoraan eteeni siitä huolimatta, että pyöräkaistalla ja suojatiellä paloi vihreä valo. Muutama sata metriä tilanteen jälkeen näin nuoren pyöräilijän makaavan liikkumattomana maassa pyöräkaistan vieressä ambulanssien saartamana.
On täysin kestämätöntä, että liikennesääntöjen mukaan pyöräilevä on jatkuvassa loukkaantumisen ja hengenvaarassa Helsingissä pyöräillessään. Miten on mahdollista, että autot ja muu liikenne eivät kykene edes tämän vertaa ottamaan pyöriä liikennemuotona huomioon?
Miksi henkilöautot ylipäätään edelleen jatkuvasti ajavat Hämeentietä, vaikka se on muuttunut joukkoliikennekaduksi? Kävin aivan hiljattain Kööpenhaminassa, jossa pyöräily sujui uskomattoman hyvin. Liikennesääntöjen noudattaminen ei ollutkaan hengenvaarallista, vaan autot väistivät vuorollaan.
Saila Kivelä
Helsinki
Lähde: HS
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saila olisit selvin päin joskus.
Huono provo. Ei sauomoja jatkoon.
Potkulaudat pitää kieltää. 8hmisey eivät enää kävele.
Kaupunki kustantaa laudat ja sairaala pullistelee ja hoitojonot kasvaa.
Työnantajat maksaa sairaspoissaolot.
Hoitajat ja lääkärit joutuu tekemään urakkatyönä.
Edes kypäräpakko ja sakot jos ei ole kypärää.
Pariisi taisi kieltää sähköskuutit.
Jos autoilijat noudattaisivat liikennesääntöjä yhtä hyvin kuin fillaristit, liikenne olisi koko ajan tukossa kolareiden seurauksena.
Mikä on tuollainen logiikka, että sääntöjä noudattamalla tulisi kolareita?
Täällä on niin ahdasmielinen vihaympäristö jossa kokee myös lapsivihaa joukkoliikenteessäkin.
Ei ole mikään ihme että pieni ryhmä yrittää määräillä miten muiden pitää olla.
Kiire ja hosuminen ovat vaaran paikka liikenteessä.