Heinäkuinen viikkoni

Heinäkuun lopulla on oma tuoksunsa,siinä on jo aavistus elokuuta,aavistus jo tulevasta syksystä. Ei enää kesäkuun pakaduttavaa poltetta,tuuli tuo mukanaan lempeää lämpöä, joka tuntuu ihanalta paljaissa säärissä ja käsivarsissa.
On suloista pukeutua kesämekkoihin,kävellä koiran kanssa horsmien ja sinikellojen reunustamaa tietä ja tuntea heinäkuun tuoksu. Selkä kivusta huolimatta olen tuntenut oloni keveäksi ja jopa hypähdellyt sekä ottanut muutamia juoksuaskeleitakin. Olemme kävelleet pitkiä lenkkejä,sää on ollut suosiollinen koko viikon
Uinut olen myös joka päivä, vesi on lämmintä ja virkistää päivän päätteeksi. Aurinko kultaa järven selän ja kuin pienet tähtöset kimaltavat järven pinnalla. Voisin tuijottaa sitä ikuisuuden, sinisen ja kullan eri sävyjä.
Viikkoon mahtui myös hauskoja tapaamisia ystävien kanssa,ranta kahviloita ja a vohvelikahveja,naurua ja iloa.
Kävelylenkillä koiran kanssa ohitamme usein rapistuneen autiotalon,joka salaperäisesti piileskelee suuren vaahteran takana. Mieleni on kuvitellut sinne jo monta tarinaa,yhden hänestäkin,jolle en sitä tule koskaan kertomaan.