En uskalla

Sun kannattaa puhua sille toiselle ihan rehellisesti. Sulla on ajatukset sekaisin ja todennäköisesti et ehkä halua erota hänestä. Et vain tiedä mitä tehdä.

Hän sanoi joskus, että olen hyvä hänelle, koska olemme "samaa tasoa". Joku muu oli ollut "parempaa tasoa" ja minä juuri sopiva, koska en ole siis ilmeisesti liian hyvä. Vituttaa kuulla tuollaista, kun haluaisin kokea olevani juuri sellainen mistä toinen unemoi.

Saan kyllä katseita baarissa ja kehuja muiltakin miehiltä kuin häneltä, mutta poikaystäväni kanssa koen itseni rumaksi ja huonoksi. En pidä itsestäni ja vertaan koko ajan itseäni muihin ja mietin millainen se tyttö mahtoi silloin joskus olla, jonka varjoon koen auttamattomasti jääväni. ; (

Eikö hyvässä suhteessa kuulu tuntea, että toinen ei vain tyydy sinuun vaan haluaa valita juuri sinut? En pääse yli noista jo yli vuoden takaisista sanoista. Vaikka asiasta on puhuttu, ja puhuttu ja puhuttu ja puhuttu.......

Meillä oli sama juttu...Paitsi että meillä oli vähän molemmilla sama asia, että kumpikaan ei "uskalatanut" erota. Kuitenkin kun saatiin puhuttua, päätettiin että erotaan..Jos meidät oikeesti on tarkotettu yhteen niin ehkä me vielä joskus palataankin.Jos yhtään epäilet, niin kannattaa puhua kumppanillesi.Voin sanoa että se helpottaa vaikka kipeää tekeekin. Mulla ainakin helpottuneempi olo kun sai puhuttua kaikki asiat selviksi ja ollaan kuitenki hyvissä väleissä. Päätös oli molemmille vaikea, mutta jotain oli tehtävä..ei kannata kiusata itseään herättelemällä toiveita liikaa..Tosi kipeää tää tekee, mutta eihän sitä tiedä vaikka jonain päivänä vielä oltaisiin yhdessä..

Noin minäkin ajattelin. Mutta kyllä se on niin, että tasan sinä tiedät mitä haluat, et vain uskalla tunnustaa sitä edes itsellesi. Ole itsellesi rehellinen, jos hyvältä ei tunnu, niin silloin ei tunnu, vaikka miten haluaisit. Sisimmäsi tiedät. Eikö niin?

Ihan samanlaisten ajatusten jälkeen, minä päätin että nyt on viimeinen aika vihdoin erota. Se on elämäni parhaimpia päätöksiä. Liian pitkään mietin mitä haluan, olisiko ratkaisu oikea ja hukutin itseni niihin ajatuksiin. Se oli tuskallista aikaa, välittömästi kun päätös oli tehty ja sitä konkretisoitu uudella osoitteella, tajusin miten oikea päätös oli. Ikävä ei ole ollut pätkääkään, olo on niin helpottunut ja sellainen tietty tuska minussa on poistunut. Olen lähestulkoon jopa onnellinen, pitkästä aikaa, ja erosta on vasta vähän aikaa.

Mä en kans uskalla erota, päästää irti.. Tuntuu etten ole enää onnellinen tässä suhteessa.
HIRVEETÄ...