Tuli tässä taas toisesta ketjusta mieleeni yksi kysymys. Ensiksi ajattelin kysyä miehiltä (koska pohdin, että onko kokemukseni oikea) mutta ei diskriminoida, joten en kohdista kysynystäni millekään ryhmälle. Olisi kuitenkin kiva, jos vastaajat kertoisivat sukupuolensa ja myös ikänsä, ainakin sinne päin.
Jos olisit nyt sinkku ja löytäisit uuden kumppanin, niin voisitko muuttaa tämän omistamaan (voi olla myös vuokra) asuntoon? Jos et voisi, niin miksi? Tuntuisiko sinusta paremmalta, jos hankkisitte oman yhteisen? Jos voisit muuttaa, niin osallistuisitko mielelläsi asunnon juokseviin kuluihin, jos toinen omistaisi sen? Haluaisitko jatkossa omistaa osa asunnosta, jossa asut?
Sama tietenkin myös toisinpäin. Jos olisit sinkku ja löytäisit uuden kumppanin, niin haluaisitko hänen muuttavan sinun asuntoosi? Jos joo miksi, jos ei miksi?
Olisi kiva, jos voisitte vastata itse kysymykseen, nimenomaan siltä kantilta kun asiaa on aloituksessa pohdittu. Tiedän, että kaikki eivät ylipäänsä halua kenenkään kanssa yhteen muuttaa ja se on täysin ok (kuulun itsekin heihin). Mutta jos nyt jätetään pois se, että haluatko ylipäänsä kenenkään kanssa samassa asunnossa asua. Ajatellaan vaikka, että nyt olisi jostain syystä pakko, niin oma, yhteinen, vai toisen ja miksi.
Asumisesta
83
857
Vastaukset
"Jos olisit nyt sinkku ja löytäisit uuden kumppanin, niin voisitko muuttaa tämän omistamaan (voi olla myös vuokra) asuntoon? Jos et voisi, niin miksi? Tuntuisiko sinusta paremmalta, jos hankkisitte oman yhteisen? Jos voisit muuttaa, niin osallistuisitko mielelläsi asunnon juokseviin kuluihin, jos toinen omistaisi sen? Haluaisitko jatkossa omistaa osa asunnosta, jossa asut?
Sama tietenkin myös toisinpäin. Jos olisit sinkku ja löytäisit uuden kumppanin, niin haluaisitko hänen muuttavan sinun asuntoosi? Jos joo miksi, jos ei miksi?"
-> Asiasta täytyy tietenkin löytyä ensin yhteinen näkemys. - Lähtökohtaisesti suosin erillään asumista, ainakin eläkeikään saakka.
Minulla on omistusasunto, jossa olisi kyllä tilaa kumppanillekin, mutta hänen tavaransa voisivat olla ongelma.. Toki voin luopua osasta huonekalujani, mutta niiden yhteensovittaminen miehen kalusteiden kanssa pitäisi miettiä. Samoin vaatekaappien löytyminen hänen vaatteilleen. 😉 - Jos siis kumppani löytyy ja haluaisimme muuttaa yhteen, on se teoriassa mahdollista.
Minä tarvitsen melko paljon omaa aikaa ja tilaa. - Jos siis miehellä olisi 1)kohtalaisen kokoinen 2) omistusasunto 3) työni kannalta järkevällä etäisyydellä 4) ei missään metsän keskellä kaukana naapureista ja 5) sinne mahtuisi muutama minulle tunnepitoisesti merkittävä huonekalu sekä astiani ja vaatteeni, niin voisin harkita myös hänen asuntoonsa muuttamista.
Jos asutaan yhdessä, niin luonnollisesti asumiskustannukset jaetaan: sähkö, vesi, vakuutukset, ruoka jne. Se on oikeastaan lähes ainoa asia, miksi kumppanin kanssa olisikin kiva asua pysyvästi saman katon alla. - Tai vaihtoehto on myös, jos miehellä on kesämökki, että virallisesti asumme yhdessä, mutta hän haluaa viettää paljon aikaa mökillä.. 😁
Jos kovasti haluaisimme muuttaa yhteen, voisi tietenkin uuden yhteisen asunnon ostaminen olla järkevää, mutta siinäkin täytyy miettiä omistuskysymys, mahdollinen avioliitto avioehdolla jne.
Olen keski-ikäinen nainen ja sinkku. 🌸👒👱♀️- Anonyymi
Mä nyt vielä vähän tarkennan, jotta ymmärsin varmasti oikein. Eli siis jos olisit jonkun kanssa yhteen muuttamassa, niin mm. tilakysymysten vuoksi kokisit uuden yhteisen hankkimisen parhaaksi vaihtoehdoksi? Voisit kuitenkin myös muuttaa kumppanisi asuntoon, tietyin reunaehdoin, etkä koe omaa nykyistä asuntoasi erityisen toimivaksi yhteisasunnoksi?
Tietysti lopulliseen päätökseen vaikuttavat molempien mielipiteet, mutta yleensä jokaisella on jokin vaihtoehto, jota hän aluksi pitää parhaana. Keskustelun myötä mielipiteet voivat aina muuttua, mutta lähdetään nyt siitä mikä tilanne on nyt, ilman sitä kuvitteellista keskustelua. Anonyymi kirjoitti:
Mä nyt vielä vähän tarkennan, jotta ymmärsin varmasti oikein. Eli siis jos olisit jonkun kanssa yhteen muuttamassa, niin mm. tilakysymysten vuoksi kokisit uuden yhteisen hankkimisen parhaaksi vaihtoehdoksi? Voisit kuitenkin myös muuttaa kumppanisi asuntoon, tietyin reunaehdoin, etkä koe omaa nykyistä asuntoasi erityisen toimivaksi yhteisasunnoksi?
Tietysti lopulliseen päätökseen vaikuttavat molempien mielipiteet, mutta yleensä jokaisella on jokin vaihtoehto, jota hän aluksi pitää parhaana. Keskustelun myötä mielipiteet voivat aina muuttua, mutta lähdetään nyt siitä mikä tilanne on nyt, ilman sitä kuvitteellista keskustelua.Hyvä kun tarkensit. 👍 - Kyllä minun asunnossani on siis useiden huoneiden verran tilaa myös mahdolliselle kumppanille. - Minun kumppanikseni ei kuitenkaan sovi tahdoton mies, joka on suosilla tossun alla. - Sinne nimittäin joutuu helposti.. - Siksi lähdin pohtimaan, että jos mies haluaa tuoda oman siistin sohvansa, voisin luopua omastani, mutta esimerkiksi sängystäni en luovu. Samoin on joitakin sukuni vanhoja kalusteia/esineitä, joilla on minulle tunnearvoa, enkä haluaisi luopua niistäkään. - Saattaa olla, että tämä kuvitteellinen, voimakastahtoinen mies haluaisi tuoda yhteiseen kotiin sellaisia huonekaluja, mitkä eivät tänne mahdu tai sovi. - Siksi, erimielisyyksiä välttääksemme, voisi olla järkevää ostaa uusi yhteinen asunto, jonka kalusteet yhteensovitetaan jo asunnon hankintavaiheessa. 😄
Edelleen, minulla on kyllä vaatekaappeja ja pari vaatehuonettakin, mutta ei yhtäkään tyhjillään. - Sekin asia pitäisi siis miettiä.
Minä olen kyllä hyvin tyytyväinen nykyiseen kotiini ja tänne voisi hyvinkin muuttaa kumppani asumaan, mutta nuo mainitsemani käytännön syyt saattavat tuottaa hankaluuksia.
Samoin, olen kyllä aiemmin mainitsemillani reunaehdoilla valmis myymään nykyisen kotini (missä olen asunut 14 vuotta) ja muuttamaan hänenkin kotiinsa.
Olikohan tämä vastaus siihen mitä kysyit? 🙂- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Hyvä kun tarkensit. 👍 - Kyllä minun asunnossani on siis useiden huoneiden verran tilaa myös mahdolliselle kumppanille. - Minun kumppanikseni ei kuitenkaan sovi tahdoton mies, joka on suosilla tossun alla. - Sinne nimittäin joutuu helposti.. - Siksi lähdin pohtimaan, että jos mies haluaa tuoda oman siistin sohvansa, voisin luopua omastani, mutta esimerkiksi sängystäni en luovu. Samoin on joitakin sukuni vanhoja kalusteia/esineitä, joilla on minulle tunnearvoa, enkä haluaisi luopua niistäkään. - Saattaa olla, että tämä kuvitteellinen, voimakastahtoinen mies haluaisi tuoda yhteiseen kotiin sellaisia huonekaluja, mitkä eivät tänne mahdu tai sovi. - Siksi, erimielisyyksiä välttääksemme, voisi olla järkevää ostaa uusi yhteinen asunto, jonka kalusteet yhteensovitetaan jo asunnon hankintavaiheessa. 😄
Edelleen, minulla on kyllä vaatekaappeja ja pari vaatehuonettakin, mutta ei yhtäkään tyhjillään. - Sekin asia pitäisi siis miettiä.
Minä olen kyllä hyvin tyytyväinen nykyiseen kotiini ja tänne voisi hyvinkin muuttaa kumppani asumaan, mutta nuo mainitsemani käytännön syyt saattavat tuottaa hankaluuksia.
Samoin, olen kyllä aiemmin mainitsemillani reunaehdoilla valmis myymään nykyisen kotini (missä olen asunut 14 vuotta) ja muuttamaan hänenkin kotiinsa.
Olikohan tämä vastaus siihen mitä kysyit? 🙂Kyllä on. Kiitos hyvin tyhjentävästä vastauksesta. 👍
- Anonyymi
No oma yhteinen jos ny parisuhteessa on mu jos toinen sen jo omistaa ni se miten yhteisiin kuluihin osallistutaan sovitaan yleensä keskenään ku nekin on muuttuvia tilanteita niin kuin elämäntilanteet päivittäin muutoinkin
- Anonyymi
Yhteisiin kuluihin osallistuminen varmaan pitää sopi yhdessä. Ei siihen mitään selkeää kaikki parisuhteet kattavaa kaavaa taida olla. Itse ajattelen, että esim. sähkö on yhteinen asumiseen liittyvä kulu, vesi samoin, internet myös(sikäli mikäli molemmat sitä käyttävät). Itse katson myös mahdollisen vastikkeen olevan yhteinen kulu ja asunnon irtaimistoon liittyvän vakuutuksen (sikäli mikäli molemmilla on asunnossa irtainta). Remontti- ja korjauskulut ovat vähän harmaa alue, sillä käytöstä johtuva kulumista tapahtuu molempien käytöstä, mutta tietenkin siinä pitää olla kohtuullinen aika laskettuna. Että ei nyt ruveta heti seuraavalla viikolla toisen muutettua asuntoon vaatimaan, että jotain pitää yhdessä kustantaen remontoida kulumisesta johtuen. Jos jotain rikkoituu, niin se on sitten eri juttu ja voi hyvinkin olla ihan kohtuullista, että molemmat osallistuvat, jos kyse on vaikka väärästä käytöstä johtuvasta rikkoutumisesta. Sinälläänhän nuo kulut harvoin ovat mitään jatkuvasti muuttuvia, vaan yleensä suhteellisen vakaita kuluja, ainakin noiden aiemmin erikseen mainitsemieni osalta.
Niin, en heti alkuun ainakaan muuttaisi yhteen, ennenkuin arki ja kaikki muu elo olisi tasaista ja siinä olisi järkeä. Itse ei heti tulis mieleen omasta lähteä mihinkään, mutta toisaalta voisihan tämän laittaa vuokralle. Ja työpaikkakin on vaan työpaikka, joten senkin voi vaihtaa, jos järkevämpää on niin.
Ehkä suurin ongelma olisi näissä muuttamisissa se, että jos tulisi ero tai kuolemantapaus, niin mihin se toinen sitten menisi, jos ei ole omistussuhdetta/testamenttia tms? Tosin sellaisetkin varmaan pystyy sopimaan etukäteen jo.
Mutta jos tosiaan miettii skenariota, että nainen nuuttaisi tähän ja mä pieraisisin viimeisen kerran, niin talo on sitten mun lasten. Siinä vois äkkisiltään olla sormi suussa.
Mutta sopimalla asioita etukäteen sais varmaan soviteltua juttuja kyllä. Eikä Suomessa kukaan jää ihan taivasalle ikinä. Mutta ei se yhteenmuutto enää vanhempana ole sama asia kuin nuorena, kun ei ollut kuin tuulenhuuhtoma p.rse ja avara mieli. 🤣
Mutta kylläpä se fiksun ja oman elämänsä ohjaksissa pitävän naisen kanssa joskus voisi onnistuakin. Mutta sitä en erityisemmin tavoittele.
Niin ja mies oon.- Anonyymi
"Jos olisit nyt sinkku ja löytäisit uuden kumppanin, niin voisitko muuttaa tämän omistamaan (voi olla myös vuokra) asuntoon? Jos et voisi, niin miksi? "
Kai voisin teoriassa mutta olisiko riittävästi tilaa kahdelle?
"Tuntuisiko sinusta paremmalta, jos hankkisitte oman yhteisen?"
Mieluummin oma yhteinen joka katsottaisiin tilan- ym. tarpeen mukaan sopiva.
"Jos voisit muuttaa, niin osallistuisitko mielelläsi asunnon juokseviin kuluihin, jos toinen omistaisi sen? Haluaisitko jatkossa omistaa osa asunnosta, jossa asut?"
Tottakai oman osuuteni mitä kulutan myös kustantaisin, ehkä myös jonkinlaista "vuokraa" voisin maksaa sen lisäksi. Vähän riippuu tuo omistaminen, jos vaikka toisen Sukutila/talo" en välttämättä haluaisi siihen omistusosuutta koska jos tulee ero se olisi aika hullua että sellaisessa tilanteessa voisi käydä niin että joutuisin lunastamaan toisenkin puolikkaan asunnosta/talosta johon sillä toisella olisi suuremmat intressit kuin minulla. Parempi jos sellainen olisikin sitten kokonaan sen toisen nimissä jo valmiiksi.
"Sama tietenkin myös toisinpäin. Jos olisit sinkku ja löytäisit uuden kumppanin, niin haluaisitko hänen muuttavan sinun asuntoosi? Jos joo miksi, jos ei miksi?"
En nykyiseen, tila loppuisi kesken. Tuosta kumppanista sitten aika paljon riippuisi haluaisinko ylipäätään saman katon alle asumaan vakituisesti. Jos haluaisin sitten pitäisi katsoa hankitaanko yhteistä omaa, hankinko minä vai hankkiiko hän suuremman asunnon.
-harmiseikirj-- Anonyymi
Kiitos selkeästä vastauksesta. 🙂
- Anonyymi
Et halua miestä asumaan kanssasi ja haluat miehen asumaan kanssasi.
- Anonyymi
Tämä ei ole sukupuolikysymys. 🙂
- Anonyymi
Mulla on oma asunto ja koottu perheeni, joten en muuttaisi, eikä kyllä muuttaisi ns. kumppaniksi haluavakaan mun kanssani asumaan, ei sovi mitenkään kuvioihin mukaan.
Asiaa voisin harkita, muutaman vuoden kuluttua uudelleen... silloin kun olen ainoastaan tyttäreni kanssa enää kahden.
Vanhempani ovat vanhoja sekä raihnaisia, kumpikin vakavasti sairaana. Sisareni muuttaa luultavasti opiskelun vuoksi toisaalle, tulevaisuudessa... saa nähdä!
Tai toiseen asuntoon, joka on tällä hetkellä vain vanhempieni käytössä.
Siis on kaksi taloa, mutt yksi perhekokonaisuus, kolmessa sukupolvessa ja talot suurehkolla puutarhatontilla. Täältä mä lähden ainoastaan jalat edellä, kuten sotaveteraanit asian ilmaisisivat! Mulla ei ole mitään ennakkosuunnitelmia pariutumisesta. Luultavasti itsetietoisena ihmisenä; paras vaihtoehto on sinkkuus!
trollikka En enää haluaisi muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Nämä kaksi yhdessä asumisen kokemusta riittää mulle lopuksi elämää.
Sellasta pakkoa en halua edes kuvitella, että joutuisin muuttamaan toisen kotiin. Tässä yhdessäkin kerrassa toisen kotiin asettumisessa on ollut kova työ kasvaa ja sopeutua, kun oon aina asunut omissa huusholleissani aiemmin muissa parisuhteissa ja osan aikaa tässäkin parisuhteessa.
Perustelut, haluan omaa tilaa ja tehdä kotini itseni näköiseksi, enkä jakaa kenenkään kanssa mielipiteitä siitä.
Mutta tilanne on hypoteettinen, sillä en enää uusia parisuhteita kaipaa.- Anonyymi
Jos tänne muuttaisi joku niin mihin ihmeeseen hänen omaisuus mahtuisi kun minun omaisuus vie jo kaiken tilan.
Tottakai voisin muuttaa toisen luo. Ei itseasiassa niin väliä sillä miten ja missä asuttaisiin kunhan voisimme vain sen oman rakkaan kanssa olla yhdessä. Ei yhdessä asuminenkaan itseasiassa välttämätöntä olisi mutta sitä tässä nyt kysyttiin. 43v vielä vajaan kuukauden.🙂.
Nainen, 40vee ja sinkku,
Mun kämppä on vaan 23 neliötä nii tänne ei muita sovi ku minä ja mun kissat. Potentiaalisen kumppanin asuntoon en myöskään mielellään koska kokisin sen liikaa hänen reviirikseen ja mulla olis vaikeuksia asettautua ja olla kuin kotonani siellä.
Yhdessä hankittuun🤔 näissäkin on aiemmassa elämässä ollut vastaavia ongelmia kui tuossa edellä, mut jos nyt on Pakko valita joku nii tää.- Anonyymi
Miksi toisen asunto olisi jotenkin enemmän hänen reviiriään kuin yhteisesti hankittu? Eikö ole hieman ikävää ajatella asuvansa jossain, joka ei olisi omaa reviiriä?
Anonyymi kirjoitti:
Miksi toisen asunto olisi jotenkin enemmän hänen reviiriään kuin yhteisesti hankittu? Eikö ole hieman ikävää ajatella asuvansa jossain, joka ei olisi omaa reviiriä?
Kyllä, se on ikävää.
Ehkä se on ollut vain heikosta itsetunnosta johtuva tunne. Mutta on sitä vittuilua ja urputusta siltä toiselta tullut sen verran, jopa niissä yhdessä hankituissa asumuksissa, että epäilen..- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Kyllä, se on ikävää.
Ehkä se on ollut vain heikosta itsetunnosta johtuva tunne. Mutta on sitä vittuilua ja urputusta siltä toiselta tullut sen verran, jopa niissä yhdessä hankituissa asumuksissa, että epäilen..No sitäpä juuri tarkoitin. Jos toisella on jokin reviiri, niin kyllä se luultavasti muodostuu jonnekin, vaikka muutettaisiin yhteiseen. Tai no se on ainakin oma kokemukseni, että se on vähintään se yksi kulma sohvasta, jonka käyttäminen aiheuttaa nurinaa, jos siis ihminen on tollaseen taipuvainen.
Anonyymi kirjoitti:
No sitäpä juuri tarkoitin. Jos toisella on jokin reviiri, niin kyllä se luultavasti muodostuu jonnekin, vaikka muutettaisiin yhteiseen. Tai no se on ainakin oma kokemukseni, että se on vähintään se yksi kulma sohvasta, jonka käyttäminen aiheuttaa nurinaa, jos siis ihminen on tollaseen taipuvainen.
Mää en tarkoittanut ihan tuota.
Siis tottakai ihmisille muodostuu nämä omat paikat ja omat rutiinit, asui sit yksin tai kimpassa.
Vaan kun se Koko Asunto tuntuu sen toisen reviiriltä, ettei oma-aloitteisesti uskalla tehdä juuri mitään. Kun jos tekee niin tekee sen kuitenkin jotenkin "väärin" tai "väärään aikaan".. Kun siitä on aiemmassa elämässä saanut kuulla. Sellainenkin tapaus oli, jolle pelkkä mun läsnäolo tuntui riittävän häiritsemään Hänen elämäänsä. Mutta poiskaan ei olis silti saanut lähteä🤔🤷🤯- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Mää en tarkoittanut ihan tuota.
Siis tottakai ihmisille muodostuu nämä omat paikat ja omat rutiinit, asui sit yksin tai kimpassa.
Vaan kun se Koko Asunto tuntuu sen toisen reviiriltä, ettei oma-aloitteisesti uskalla tehdä juuri mitään. Kun jos tekee niin tekee sen kuitenkin jotenkin "väärin" tai "väärään aikaan".. Kun siitä on aiemmassa elämässä saanut kuulla. Sellainenkin tapaus oli, jolle pelkkä mun läsnäolo tuntui riittävän häiritsemään Hänen elämäänsä. Mutta poiskaan ei olis silti saanut lähteä🤔🤷🤯No sehän on sittne tosiaan ihan itsestä kiinni, jos toinen käyttäytyy kuitenkin asiallisesti. Tuollainen kokemasi ei ole tervepäisen ihmisen puuhaa ja tokkopa se yhteiselo toimisi tuollaisen kanssa yhtään sen paremmin yhteislukaalissa, jos ei sitten ole joku kartano, jossa molemmille on oma siipi ja tavataan keskellä vain päivällisellä ruokailuhuoneessa. 😉
Anonyymi kirjoitti:
No sehän on sittne tosiaan ihan itsestä kiinni, jos toinen käyttäytyy kuitenkin asiallisesti. Tuollainen kokemasi ei ole tervepäisen ihmisen puuhaa ja tokkopa se yhteiselo toimisi tuollaisen kanssa yhtään sen paremmin yhteislukaalissa, jos ei sitten ole joku kartano, jossa molemmille on oma siipi ja tavataan keskellä vain päivällisellä ruokailuhuoneessa. 😉
Niin no, en minä kyllä itsekään aina käyttäytynyt ihannekumppanin tavoin, kaukana siitä..
Mut varsinkin kun tuota hankalampaa tapausta nyt miettii, niin mikä lopulta tuli ensin.. olenko itse toimillani aiheuttanut ja/tai mahdollistanut toisen käytöksen🤔- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Niin no, en minä kyllä itsekään aina käyttäytynyt ihannekumppanin tavoin, kaukana siitä..
Mut varsinkin kun tuota hankalampaa tapausta nyt miettii, niin mikä lopulta tuli ensin.. olenko itse toimillani aiheuttanut ja/tai mahdollistanut toisen käytöksen🤔Näh. Ei noista kannata itseään soimata. Kukaan ei toisen huonoa käytöstä aiheuta, korkeintaan molemmat voivat yhteistoiminnassa asioita pahentaa. Se tietenkin on ihan totta, että toisinaan sitä mahdollistaa toiselle huonoakin käytöstä himmailemalla ja varomalla ja ihan vaan sallimalla sen öyhöttämisen. Mutta turha näitä on jälkikäteen niin hirveäsit märehtiä. Jos jokin ei toimi, niin sitten se ei toimi. Eikä se oikeasti olisi pelkästään asumispaikkaa vaihtamalla mihinkään muuttunut, jos toisella on kovin selkeät kuviot mielessään siitä miten mikäkin kuuluu tehdä. Ihan samoin saa vaikka tiskikoneen täytöstä riidan aikaiseksi, sijaitsi se tiskikone missä tahansa.
Anonyymi kirjoitti:
No sehän on sittne tosiaan ihan itsestä kiinni, jos toinen käyttäytyy kuitenkin asiallisesti. Tuollainen kokemasi ei ole tervepäisen ihmisen puuhaa ja tokkopa se yhteiselo toimisi tuollaisen kanssa yhtään sen paremmin yhteislukaalissa, jos ei sitten ole joku kartano, jossa molemmille on oma siipi ja tavataan keskellä vain päivällisellä ruokailuhuoneessa. 😉
Ja siis, tuokin hankalampi tapaus oli henkilö jonka kanssa asuin yhteisessä kodissa, tai "kodissa"
Erityisherkkä ihan varmasti, koska välillä jo minun hengitykseni häiritsi; "Mitä sää huokailet?!" Kun hengitin vain syvään🙄
(Erityisherkkä tai Erityismulkku..)- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Ja siis, tuokin hankalampi tapaus oli henkilö jonka kanssa asuin yhteisessä kodissa, tai "kodissa"
Erityisherkkä ihan varmasti, koska välillä jo minun hengitykseni häiritsi; "Mitä sää huokailet?!" Kun hengitin vain syvään🙄
(Erityisherkkä tai Erityismulkku..)Mä myönnän itse olevani vähän tuollainen "erityismulkku" 🤣. Tai no, ainakin se ärsytti yhtä eksääni ihan suunnattomasti, vaikka itselleni kyse on vain opitusta maneerista, joka on peräisin jo lapsuudenkodistani. Siis kysyin toiselta aaamulla, että "nukuitko hyvin (tai jotain muuta samantapaista) ja häntä v.tutti. Jos hän istui hiljaa ja mietteliään oloisena kysyin "mitä mietit" ja häntä v.tutti. Jos hän kuulosti huokaisevan syvään, kysyin "onko joku hätänä" ja häntä v.tutti. Näitä tilanteita oli lukemattomia, kun kysyin jotain mitään tarkoittamatta, pitkälti retorisesti, odottamatta sen kummempaa vastausta ja häntä v.tutti.
Anonyymi kirjoitti:
Mä myönnän itse olevani vähän tuollainen "erityismulkku" 🤣. Tai no, ainakin se ärsytti yhtä eksääni ihan suunnattomasti, vaikka itselleni kyse on vain opitusta maneerista, joka on peräisin jo lapsuudenkodistani. Siis kysyin toiselta aaamulla, että "nukuitko hyvin (tai jotain muuta samantapaista) ja häntä v.tutti. Jos hän istui hiljaa ja mietteliään oloisena kysyin "mitä mietit" ja häntä v.tutti. Jos hän kuulosti huokaisevan syvään, kysyin "onko joku hätänä" ja häntä v.tutti. Näitä tilanteita oli lukemattomia, kun kysyin jotain mitään tarkoittamatta, pitkälti retorisesti, odottamatta sen kummempaa vastausta ja häntä v.tutti.
Niin no, tää mun erityismulkku kommunikoi siihen tyyliin et "Onks sun pakko hiissata niillä lahkeilla lattiaan?!" Onks sun pakko mässyttää syödessä?!" (enkä kyllä edes mässyttänyt) "Onko pakko kolistella?! Onks sun pakko sitä tätä ja tota..?!"
Ja kun hänen kaverinsa notkuivat meillä joka viikonloppu, niin jos vaikka selailin lehteä näiden kavereiden läsnä ollessa nii "Aina sää vaan luet ja luet!"- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Niin no, tää mun erityismulkku kommunikoi siihen tyyliin et "Onks sun pakko hiissata niillä lahkeilla lattiaan?!" Onks sun pakko mässyttää syödessä?!" (enkä kyllä edes mässyttänyt) "Onko pakko kolistella?! Onks sun pakko sitä tätä ja tota..?!"
Ja kun hänen kaverinsa notkuivat meillä joka viikonloppu, niin jos vaikka selailin lehteä näiden kavereiden läsnä ollessa nii "Aina sää vaan luet ja luet!"Ihmisillä on niin kovin erilaisia tapoja kommunikoida. En tiedä mikä siinä on, mutta jotkun ihmiset ovat jotenkin järkyttävän negatiivisia kaikessa kommunikoinnissaan, osa tarkoituksenna ja osa, koska nyt vaan ovat. Esimerkiksi toi eksä, josta edellä puhuin (e jota v.tutti "kaikki) valitti usein, että isänsä on kauhean negatiivinen ja tulkitsee kaiken negatiivisen kautta. Mä en viitsinyt sitä koskaan hänelle sanoa (sillon kun oltiin yhdessä), että hän on itse ihan samanlainen. Jälkikäteen olen kyllä sanonutkin. Kai se vaan on niin, että kommunikointitapa tarttuu sieltä kotoa ja ehkä jopa tapa reagoida asioihin ja tulkita niitä. Tai no saattohan se sun "erityismulkku" olla ihan puhtaasti vana mulkku. 🙂
Mun piti vastata tähän, tai sitten on botti boistanu. mutta oon mä ollu niin sekasin ja jo loman tarpeessa etten oo varmaan muistanu laittaa lähetä. Mutta jos nyt niin kävisi, niin voisin. mutta ei kuitenkaan pienempään kämppään kun tää. Kolme huonetta pitää olla. Mies oon ja pikkusta vajaa 50. Paikkakunta sais olla sellanen että rakennusalalla riittäis töitä ilman pitempiä työmatkoja. Kolmiossa on se hyvä puoli että molemmille on oma huone. Ruotsissa oli muuten sellanen pohjaratkaisu, että kolmiossa on kahdelle makuuhuoneelle yhteinen vaatehuone. Se vois olla aika somaa, ehkä vähän liiankin.
Lapsena joillain serkuilla oli kotona semmonen kahen makuuhuoneen välissä oleva vaatehuone mistä pääsi sinne toiseen makuuhuoneeseen. Hauskaa mut ei ehkä käytännöllistä, ainakaan yksityisyyden kannalta🤔
m.wurst kirjoitti:
Lapsena joillain serkuilla oli kotona semmonen kahen makuuhuoneen välissä oleva vaatehuone mistä pääsi sinne toiseen makuuhuoneeseen. Hauskaa mut ei ehkä käytännöllistä, ainakaan yksityisyyden kannalta🤔
Just sellasta tarkotin. Tietenkin jos mies ei ois luotettava, niin se vois hiplata niitä naisen vaatteita, mutta mä en oo sellanen.
JeroP kirjoitti:
Just sellasta tarkotin. Tietenkin jos mies ei ois luotettava, niin se vois hiplata niitä naisen vaatteita, mutta mä en oo sellanen.
Nii.. hauskan tosta lapsena teki se et se oli vähä niinku salakäytävä kahden huoneen välillä, tai sitten siinä leikittiin hippaa tai muuta mikä aiheutti pikkukakaroitten juoksemista ympyrää näitten makkareiden ja olohuoneen läpi että varmasti on ollut vanhemmilla tosi kivaa🙄😃
- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Nii.. hauskan tosta lapsena teki se et se oli vähä niinku salakäytävä kahden huoneen välillä, tai sitten siinä leikittiin hippaa tai muuta mikä aiheutti pikkukakaroitten juoksemista ympyrää näitten makkareiden ja olohuoneen läpi että varmasti on ollut vanhemmilla tosi kivaa🙄😃
Kaikkeen sopeutuu, kuten kakaroiden leikkiin hippasilla, tuskin sentään keskellä yötä juoksitte huoneesta toiseen! Hiukan samanlainen kokemus, makkarit kyllä olivat vierekkäin. Illalla nukkumaan mennessä, meitä oli kaksi aikuista samassa sängyssä, miehen pienet lapset nukkuivat toisessa makkarissa, ja todellakin NUKKUIVAT, se tarkistettiin taatusti!
Monena aamuna kuitenkin meidän sängystä löytyi toinen pikkupojista, joskus molemmatkin. Ja saatte uskoa ett aika ahdasta oli, oltiin kuin sillit suolassa, kylki kyljessä kiinni. Joskus jompikumpi pojista vielä nukkui pää jalkopäässä ja veljesten jalat siis vastakkain. silloin saattoi saada hevosenpotkun kummalta tahansa nukkuvalta lapselta.
Näin jälkikäteen ajateltuna, ainakin sille nuoremmalle vekaralle jäi varmaan mukavia muistoja! Nyt jo esikouluikäisenä, tokaisi mulle tavatessamme; ett saisiko hän jäädä yöksi, mun ja Mimmin luo, kun ei ole pitkään aikaan saanut nukkua kenenkään aikuisen kanssa samassa sängyssä? Kieltävän vastauksen antaminen lapselle; selittämättä ett olosuhteet ovat muuttuneet! Seuraava kysymys taatusti olisi ollut; ett mitkä olosuhteet?
Joten mä sopersin jotain ympäripyöreetä kiireestä ja Mimminkin hoitoon viemisestä, ym.
Saaden kielteisen vastauksen aikaiseksi -> ei siihen tarvinnut heidän isänsä ja mun välirikkoa enää liittää sekoittamaan, koko pakkaa! Pojat nimittäin tietävät Mimmin olevan heidän sisarensa, joka asuu mun luonani. Samoin, kun pojatkin asuvat oman äitinsä luona,
eikä lisäkysymyksiä, tai muutakaan ihmettelyä edes isänroolista onneksi tullut!
En mä ainakaan olisi halunnut heille alkaa selittämään vanhemmilla elämässä joskus olevan hankaluuksia. Enkä heidän isänsä hairahduksia; tavallaan kahta tytärtään!
Niihin pitää joskus varmaan kyetä vastaamaan, mutt ei ainakaan tällä hetkellä mulla ole aihetta kertoa alastonta totuutta, viattomille pikkupojille. Syyttömiä he ovat aikuisten hölmöyksiin, kuten on Mimmikin!
trollikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikkeen sopeutuu, kuten kakaroiden leikkiin hippasilla, tuskin sentään keskellä yötä juoksitte huoneesta toiseen! Hiukan samanlainen kokemus, makkarit kyllä olivat vierekkäin. Illalla nukkumaan mennessä, meitä oli kaksi aikuista samassa sängyssä, miehen pienet lapset nukkuivat toisessa makkarissa, ja todellakin NUKKUIVAT, se tarkistettiin taatusti!
Monena aamuna kuitenkin meidän sängystä löytyi toinen pikkupojista, joskus molemmatkin. Ja saatte uskoa ett aika ahdasta oli, oltiin kuin sillit suolassa, kylki kyljessä kiinni. Joskus jompikumpi pojista vielä nukkui pää jalkopäässä ja veljesten jalat siis vastakkain. silloin saattoi saada hevosenpotkun kummalta tahansa nukkuvalta lapselta.
Näin jälkikäteen ajateltuna, ainakin sille nuoremmalle vekaralle jäi varmaan mukavia muistoja! Nyt jo esikouluikäisenä, tokaisi mulle tavatessamme; ett saisiko hän jäädä yöksi, mun ja Mimmin luo, kun ei ole pitkään aikaan saanut nukkua kenenkään aikuisen kanssa samassa sängyssä? Kieltävän vastauksen antaminen lapselle; selittämättä ett olosuhteet ovat muuttuneet! Seuraava kysymys taatusti olisi ollut; ett mitkä olosuhteet?
Joten mä sopersin jotain ympäripyöreetä kiireestä ja Mimminkin hoitoon viemisestä, ym.
Saaden kielteisen vastauksen aikaiseksi -> ei siihen tarvinnut heidän isänsä ja mun välirikkoa enää liittää sekoittamaan, koko pakkaa! Pojat nimittäin tietävät Mimmin olevan heidän sisarensa, joka asuu mun luonani. Samoin, kun pojatkin asuvat oman äitinsä luona,
eikä lisäkysymyksiä, tai muutakaan ihmettelyä edes isänroolista onneksi tullut!
En mä ainakaan olisi halunnut heille alkaa selittämään vanhemmilla elämässä joskus olevan hankaluuksia. Enkä heidän isänsä hairahduksia; tavallaan kahta tytärtään!
Niihin pitää joskus varmaan kyetä vastaamaan, mutt ei ainakaan tällä hetkellä mulla ole aihetta kertoa alastonta totuutta, viattomille pikkupojille. Syyttömiä he ovat aikuisten hölmöyksiin, kuten on Mimmikin!
trollikkaNo kyllähän nuo tuon tajuavat itsekin, kun vähän kasvavat. Ihmisen biologiaa ja vähän matematiikkaa ja kahden siskonsa keskinäinen ikäero. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Kaikkeen sopeutuu, kuten kakaroiden leikkiin hippasilla, tuskin sentään keskellä yötä juoksitte huoneesta toiseen! Hiukan samanlainen kokemus, makkarit kyllä olivat vierekkäin. Illalla nukkumaan mennessä, meitä oli kaksi aikuista samassa sängyssä, miehen pienet lapset nukkuivat toisessa makkarissa, ja todellakin NUKKUIVAT, se tarkistettiin taatusti!
Monena aamuna kuitenkin meidän sängystä löytyi toinen pikkupojista, joskus molemmatkin. Ja saatte uskoa ett aika ahdasta oli, oltiin kuin sillit suolassa, kylki kyljessä kiinni. Joskus jompikumpi pojista vielä nukkui pää jalkopäässä ja veljesten jalat siis vastakkain. silloin saattoi saada hevosenpotkun kummalta tahansa nukkuvalta lapselta.
Näin jälkikäteen ajateltuna, ainakin sille nuoremmalle vekaralle jäi varmaan mukavia muistoja! Nyt jo esikouluikäisenä, tokaisi mulle tavatessamme; ett saisiko hän jäädä yöksi, mun ja Mimmin luo, kun ei ole pitkään aikaan saanut nukkua kenenkään aikuisen kanssa samassa sängyssä? Kieltävän vastauksen antaminen lapselle; selittämättä ett olosuhteet ovat muuttuneet! Seuraava kysymys taatusti olisi ollut; ett mitkä olosuhteet?
Joten mä sopersin jotain ympäripyöreetä kiireestä ja Mimminkin hoitoon viemisestä, ym.
Saaden kielteisen vastauksen aikaiseksi -> ei siihen tarvinnut heidän isänsä ja mun välirikkoa enää liittää sekoittamaan, koko pakkaa! Pojat nimittäin tietävät Mimmin olevan heidän sisarensa, joka asuu mun luonani. Samoin, kun pojatkin asuvat oman äitinsä luona,
eikä lisäkysymyksiä, tai muutakaan ihmettelyä edes isänroolista onneksi tullut!
En mä ainakaan olisi halunnut heille alkaa selittämään vanhemmilla elämässä joskus olevan hankaluuksia. Enkä heidän isänsä hairahduksia; tavallaan kahta tytärtään!
Niihin pitää joskus varmaan kyetä vastaamaan, mutt ei ainakaan tällä hetkellä mulla ole aihetta kertoa alastonta totuutta, viattomille pikkupojille. Syyttömiä he ovat aikuisten hölmöyksiin, kuten on Mimmikin!
trollikkaEei nyt sentään yöllä😃 niilläkin oli serkkutytön ja vanhempiensa makkarit ne joihin pääsi siitä vaatehuoneesta.
Tuohon muuhun en osaa muuta sanoa kui että tosiaan lapset ovat syyttömiä.
- Anonyymi
En voisi muuttaa kenenkään asuntoon, sama toisinpäin en edes yhdessä katsottuun asuntoon. Aikansa kutakin.
Nuorena en myöskään olisi muuttanut kenenkään toisen nurkkiin. Nurkat pitää olla yhdessä valitut, jos yhteen muutetaan. Tämä on minulle sopiva rajoittunut näkökulma.
- Sheena- Anonyymi
Kysyn tarkentavan kysymyksen ... eli siis nuorena, olisit vaatinut toista muuttamaan asunnosta, jossa hän olisi viihtynyt erinomaisesti ja jossa ei olisi ollut mitään varsinaista vikaa, vain jotta olisit saanut "yhdessä valitut nurkat"?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kysyn tarkentavan kysymyksen ... eli siis nuorena, olisit vaatinut toista muuttamaan asunnosta, jossa hän olisi viihtynyt erinomaisesti ja jossa ei olisi ollut mitään varsinaista vikaa, vain jotta olisit saanut "yhdessä valitut nurkat"?
En vain minä olisi saanut "yhdessä valittuja nurkkia", vaan tietysti myös toinen.
Jos mies viihtyy erinomaisesti asunnossaan eikä hänellä ole mitään halua muuttaa kanssani yhteiseen asuntoon niin ei ole oikea mies minulle. Kysymys on teoreettinen, näin ole tapahtunut.
Miehen asuntoon muuttamisessa on turvallisuusriski. Ei ole yksi tai kaksi tapausta vaan paljon enemmän, jossa nainen on muuttanut miehen asuntoon, ja muuton jälkeen mies on alkanut "harrastaa" väkivaltaa. Tai sitten kun nainen on luopunut asunnostaan, mies sanookin, ettet olekaan tervetullut tänne (pitkänkin seurustelun jälkeen) = nainen jää kodittomaksi. Jos mies muuttaa naisen asuntoon ja alkaa siellä pitää tolkutonta "elämää" ja "kuria", naisen on hankala päästä omin keinoin miehestä eroon. Eli nainen jää kodittomaksi kodissaan, stressi on kamala.
Yhteisen asunnon etsimisessä täytyy miehenkin nähdä vähän vaivaa parisuhteen eteen.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En vain minä olisi saanut "yhdessä valittuja nurkkia", vaan tietysti myös toinen.
Jos mies viihtyy erinomaisesti asunnossaan eikä hänellä ole mitään halua muuttaa kanssani yhteiseen asuntoon niin ei ole oikea mies minulle. Kysymys on teoreettinen, näin ole tapahtunut.
Miehen asuntoon muuttamisessa on turvallisuusriski. Ei ole yksi tai kaksi tapausta vaan paljon enemmän, jossa nainen on muuttanut miehen asuntoon, ja muuton jälkeen mies on alkanut "harrastaa" väkivaltaa. Tai sitten kun nainen on luopunut asunnostaan, mies sanookin, ettet olekaan tervetullut tänne (pitkänkin seurustelun jälkeen) = nainen jää kodittomaksi. Jos mies muuttaa naisen asuntoon ja alkaa siellä pitää tolkutonta "elämää" ja "kuria", naisen on hankala päästä omin keinoin miehestä eroon. Eli nainen jää kodittomaksi kodissaan, stressi on kamala.
Yhteisen asunnon etsimisessä täytyy miehenkin nähdä vähän vaivaa parisuhteen eteen.
- SheenaEi yhdessä hankittu asunto taida parisuhdeväkivallan riskiä pienentää. Tai jos sulla on tuollaista tilastotietoa, niin linkitä ihmeessä. Se, että ei halua, on ihan riittävän hyvä syy. ei ole tarpeen kehitellä mitään hupsuja teorioita lisäsyiksi. Itse en muuta yhteen ylipäänsä, en niin mihinkään kämppään, jos mies on sellainen, jonka kanssa on väkivallan riski.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En vain minä olisi saanut "yhdessä valittuja nurkkia", vaan tietysti myös toinen.
Jos mies viihtyy erinomaisesti asunnossaan eikä hänellä ole mitään halua muuttaa kanssani yhteiseen asuntoon niin ei ole oikea mies minulle. Kysymys on teoreettinen, näin ole tapahtunut.
Miehen asuntoon muuttamisessa on turvallisuusriski. Ei ole yksi tai kaksi tapausta vaan paljon enemmän, jossa nainen on muuttanut miehen asuntoon, ja muuton jälkeen mies on alkanut "harrastaa" väkivaltaa. Tai sitten kun nainen on luopunut asunnostaan, mies sanookin, ettet olekaan tervetullut tänne (pitkänkin seurustelun jälkeen) = nainen jää kodittomaksi. Jos mies muuttaa naisen asuntoon ja alkaa siellä pitää tolkutonta "elämää" ja "kuria", naisen on hankala päästä omin keinoin miehestä eroon. Eli nainen jää kodittomaksi kodissaan, stressi on kamala.
Yhteisen asunnon etsimisessä täytyy miehenkin nähdä vähän vaivaa parisuhteen eteen.
- SheenaMillä tavalla muuten asunnon etsiminen on vaivannäkemistä parisuhteen eteen? Minusta se kuulostaa pikemmin häiriötekijältä, joka estää vaivannäön parisuhteen eteen. Hyvä tekosyy, että ei nyt ehdi, kun pitää etsiä se asunto.
- Anonyymi
Minulle sinänsä helppo kysymys. Tottakai muutan hänen kartanoonsa. Minua ei työt eikä lapset enää pidä täällä. Asunnonkin myin jokunen vuosi sitten juuri sen takia, ettei minulla ole sidonnaisuuksia, jos vaikka yht'äkkiä päätän muuttaa erakoksi Himalajan vuoristoon.
Työn orjien on toki vaikea käsittää ajatusmaailmaani, kun työn orjien kaikki voimat menevät arjesta selviämiseen.
Ja sille harmissille peppulille heitän haasteen, että todistaa eläkevarman saavan senttiäkään valtiolta/verorahoista. Ei nimittäin saa senttiäkään. Sen sijaan maalaisjuntteja tuetaan verorahoista yllin kyllin.
>simiti< Pliis, käytä ens kerralla ranskalaisia viivoja, niin vähän helpottaa vastaavista, kiitos.
M, 50, pk-seutu, useampi pidempi saman katon alla -suhde takana.
No siis voisin muuttaa luokseen ja osallistuisin tietenkin kuluihin ja kotitöihin jne. Ja sama toisin päin, ei ole sen osalta tarkkaa, riippuu kokonaistilanteesta täysin.
Mutta mieluiten hankittaisiin jokin kummallekin uusi asunto vailla menneen elämän painolastia, pois lukien esineitä ja huonekaluja tms., jotka enemmän tai vähemmän seuraavat useimmiten perässä.
Ei ole erityistä syytä miksi muuttaa toisen luokse tai hän minun luokseni, vaan ainoastaan se suhde, joka aloituksen perusteella joko houkuttaisi tai pakottaisi muuttamaan yhteen, syystä tai toisesta.- Anonyymi
En käytä. 🙂
Aina voi jättää vastaamatta, jos jokin ärsyttää. Vaan kiitos vastauksesta. Anonyymi kirjoitti:
En käytä. 🙂
Aina voi jättää vastaamatta, jos jokin ärsyttää. Vaan kiitos vastauksesta.No hitto, älä tee sitten kivoja aloituksia, niin ei tule pakottavaa tarvetta vastailla 😁
Juups, ole hyvä vain, yritin omasta vinkkelistäni katsoen vastata ainakin olennaisiin kysymyksiin.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
No hitto, älä tee sitten kivoja aloituksia, niin ei tule pakottavaa tarvetta vastailla 😁
Juups, ole hyvä vain, yritin omasta vinkkelistäni katsoen vastata ainakin olennaisiin kysymyksiin.Nämä ovat makuasioita. Itse en pidä raskalaisten viivojen listausta kivana aloituksena, mutta mikään ei tietenkään estä vastaamasta kyseisellä tavalla, jos se itseä enemmän miellyttää. 😀
Anonyymi kirjoitti:
Nämä ovat makuasioita. Itse en pidä raskalaisten viivojen listausta kivana aloituksena, mutta mikään ei tietenkään estä vastaamasta kyseisellä tavalla, jos se itseä enemmän miellyttää. 😀
Niinhän ne on. Itselle tuo selkeästi jaettu listaus on helpompi jäsennettävä, niin siksi sitä vonguin. Mutta asian voi tehdä toisinkin, vaatii sitten vain itseltäni muttereiden vääntämistä toiseen asentoon. Mutta jos aloitus on riittävän mielenkiintoinen, säätö tapahtuu pienen (ruosteisen) kitinän saattelemana, kuten tuli todistettua 😁
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Niinhän ne on. Itselle tuo selkeästi jaettu listaus on helpompi jäsennettävä, niin siksi sitä vonguin. Mutta asian voi tehdä toisinkin, vaatii sitten vain itseltäni muttereiden vääntämistä toiseen asentoon. Mutta jos aloitus on riittävän mielenkiintoinen, säätö tapahtuu pienen (ruosteisen) kitinän saattelemana, kuten tuli todistettua 😁
Ehkä niitä ruosteisi rattaita tekee hyvää joskus säätää myös hieman eri asentoon, vaikkei se aina ehkä mukavaa olekaan. 😀
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä niitä ruosteisi rattaita tekee hyvää joskus säätää myös hieman eri asentoon, vaikkei se aina ehkä mukavaa olekaan. 😀
Ehkäpä niin, näin ainakin lääkärit väittävät. Se vaan kun töissä saa suomentaa myös noita sinällään hiukan laveasti jäsenneltyjä kysymystulvia, niin siviilissä ne jo hieman rasittavat muutenkin rasitettua vähäistä kapasiteettia 😂
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Ehkäpä niin, näin ainakin lääkärit väittävät. Se vaan kun töissä saa suomentaa myös noita sinällään hiukan laveasti jäsenneltyjä kysymystulvia, niin siviilissä ne jo hieman rasittavat muutenkin rasitettua vähäistä kapasiteettia 😂
Itse en kokenut tuota, enkä koe muitakaan vastaavia lainkaa laveasti jäsennellyiksi. Persoonallisuuskysymys varmaan.
Anonyymi kirjoitti:
Itse en kokenut tuota, enkä koe muitakaan vastaavia lainkaa laveasti jäsennellyiksi. Persoonallisuuskysymys varmaan.
Voipi olla. Ajattelutavoissa on eroja.
Toki omalla kohdallani voi hyvin kyseessä olla kuormitusongelma, sanoisin että se on jopa todennäköistä. Kun iso osa saapuvasta viestinnästä on miltei mallia meilläonjotainrikkijossain, eikäoikeinmikääntoimi, eiainakaannettijatöitäpitäisitehdä, niintehkääjotainäkkiäjakorjatkaakaikkiplusmaailma.
Niin se välillä hengästyttää. Tai no usein. Mutta kuuluu toimenkuvaan yrittää saada selkoa siitä mikä on oikeasti vialla jotta tiedetään mitä oikeasti tarvitsee tehdä eli korjata. Jos mitään, usein pelkkä rauhoittelu riittää. Niin se.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Voipi olla. Ajattelutavoissa on eroja.
Toki omalla kohdallani voi hyvin kyseessä olla kuormitusongelma, sanoisin että se on jopa todennäköistä. Kun iso osa saapuvasta viestinnästä on miltei mallia meilläonjotainrikkijossain, eikäoikeinmikääntoimi, eiainakaannettijatöitäpitäisitehdä, niintehkääjotainäkkiäjakorjatkaakaikkiplusmaailma.
Niin se välillä hengästyttää. Tai no usein. Mutta kuuluu toimenkuvaan yrittää saada selkoa siitä mikä on oikeasti vialla jotta tiedetään mitä oikeasti tarvitsee tehdä eli korjata. Jos mitään, usein pelkkä rauhoittelu riittää. Niin se.Mun työkommunikaationi taas on hyvin pitkälti tyyliin:
- tässä
- on
- lista
- asioista
- jotka
- pitää
- tehdä
- edellä
- kirjoitetussa
- järjestyksessä
- kiitos
P.S. Kirjaathan tehtävät tehdyiksi tehtyäsi ne. En halua joutua kyselemään niiden perään. Kiitos taas, jo etukäteen! 🤣 Anonyymi kirjoitti:
Mun työkommunikaationi taas on hyvin pitkälti tyyliin:
- tässä
- on
- lista
- asioista
- jotka
- pitää
- tehdä
- edellä
- kirjoitetussa
- järjestyksessä
- kiitos
P.S. Kirjaathan tehtävät tehdyiksi tehtyäsi ne. En halua joutua kyselemään niiden perään. Kiitos taas, jo etukäteen! 🤣Aaaaa, tuota kieltä minäkin puhun, saispa sitä enemmänkin. Ja olen kokeillut tuota samaa töissä, moneenkin suuntaan, se ei useimmiten toimi, jokin on siis rikki jossain. Yleensä max kolme ekaa lausetta/riviä luetaan, ainakin jossain määrin ja loput katoavat kohinana jonnekin. Prkl. Sitten natsi-Rande vetää kierroksia viestin vastaanottajalle joka kuitenkin alkujaan kuittasi että joo viesti saatu, rekisteröity ja ymmärretty. Paitsi ettei ollut, oli ilmeisesti EVVK. Prkl.
Tiistaina olin laskea alleni kun urakointiyhtiön lomatuuraaja tarttui maanantaiseen viestiini vaikkei olisi ollut tarpeen ja vastasi rivi/lause kerrallaan, prikulleen ja kaikki oli selvästi ymmärretty sekä jopa hoidossa jo, viis isosta kotimaisesta teleoperaattorista. Jos ko. henkilö olisi ollut nimen perusteella nainen, olisin välittömästi ehdottanut häitä tulevalle viikonlopulle, mutta ei tullut ihan niin huikeaa lottovoittoa. Vielä. 😂- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Aaaaa, tuota kieltä minäkin puhun, saispa sitä enemmänkin. Ja olen kokeillut tuota samaa töissä, moneenkin suuntaan, se ei useimmiten toimi, jokin on siis rikki jossain. Yleensä max kolme ekaa lausetta/riviä luetaan, ainakin jossain määrin ja loput katoavat kohinana jonnekin. Prkl. Sitten natsi-Rande vetää kierroksia viestin vastaanottajalle joka kuitenkin alkujaan kuittasi että joo viesti saatu, rekisteröity ja ymmärretty. Paitsi ettei ollut, oli ilmeisesti EVVK. Prkl.
Tiistaina olin laskea alleni kun urakointiyhtiön lomatuuraaja tarttui maanantaiseen viestiini vaikkei olisi ollut tarpeen ja vastasi rivi/lause kerrallaan, prikulleen ja kaikki oli selvästi ymmärretty sekä jopa hoidossa jo, viis isosta kotimaisesta teleoperaattorista. Jos ko. henkilö olisi ollut nimen perusteella nainen, olisin välittömästi ehdottanut häitä tulevalle viikonlopulle, mutta ei tullut ihan niin huikeaa lottovoittoa. Vielä. 😂Meillä se toimii hyvin, mutta ehkä se johtuu siitä, että tuo koodikieli toimii hyvin koodareihin. Tai no ainakin heihin, joiden kanssa mä teen töitä. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Meillä se toimii hyvin, mutta ehkä se johtuu siitä, että tuo koodikieli toimii hyvin koodareihin. Tai no ainakin heihin, joiden kanssa mä teen töitä. 🙂
No koodareihin tuo varmaan toimii. Yksi komento yhdellä rivillä ilman että siihen komentoon liittyy ylettömästoi suoria parametrejä, välilliset parametrit sisennettyinä omilla riveillään. Naps, helppoa ja nopeaa toteuttaa, ymmärrän. Eli mun tarttee painottaa rekryissä että haluan töihin lisää hamstereita, opetan ne sitten tarpeen mukaan käyttämään ruuvimeisseleitä ja tikkaita yms. kunhan komentotulkki on oikeaa mallia 😂
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
No koodareihin tuo varmaan toimii. Yksi komento yhdellä rivillä ilman että siihen komentoon liittyy ylettömästoi suoria parametrejä, välilliset parametrit sisennettyinä omilla riveillään. Naps, helppoa ja nopeaa toteuttaa, ymmärrän. Eli mun tarttee painottaa rekryissä että haluan töihin lisää hamstereita, opetan ne sitten tarpeen mukaan käyttämään ruuvimeisseleitä ja tikkaita yms. kunhan komentotulkki on oikeaa mallia 😂
Luovan puolen porukkaan tuo ei toimi ihan yhtä hyvin, mutta hekin joutuvat meillä työvälineestään (tietokone) johtuen toimimaan suhteellisen järjestelmällisesti ja organisoidusti. Hallittukaan kaaos ei vaan siinä ympäristössä toimi lainkaan, eikä ihminen silloin enää itsekään löytäisi tarvitsemiaan tiedostoja uudestaan.
Anonyymi kirjoitti:
Luovan puolen porukkaan tuo ei toimi ihan yhtä hyvin, mutta hekin joutuvat meillä työvälineestään (tietokone) johtuen toimimaan suhteellisen järjestelmällisesti ja organisoidusti. Hallittukaan kaaos ei vaan siinä ympäristössä toimi lainkaan, eikä ihminen silloin enää itsekään löytäisi tarvitsemiaan tiedostoja uudestaan.
NIin, luovalle puolelle usein toimisi paremmin kun voisi sanoa, suureellisesti että haluan jotain tuollaista ja ehkä hitusen sellaista, keksikää jotain mikä toimii, deadline oli eilen 😁
- Anonyymi
No täähän on siinä mielessä vähän lavea kysymys, että tilanne voi olla täysin eri riippuen siitä onko kyseessä joku salamaihastuminen vai onko tunnettu pitkään, jolloin luonnollisesti tietää toisesta enemmän.
Sanoisin että kaikki vaihtoehdot olisivat mahdollisia, sekin riippuu siitä millaisia asunnot on, sijainti jne. Kyllä se varmaan olisi kiva jossain kohtaa muuttaa yhteiseen kotiin joka olisi kummallekin "uusi", jos kyseessä olisi sellainen loppuelämän mittaiseksi ajateltava suhde.
Mut tää kaikki on mun osalta täyttä spekulaatiota, tykkään ihan hirmusti asua yksin (ja oon aina asunutkin) ja koska sopivaa kumppaniehdokasta ei näilläpäin oo nyt näkösällä niin tähän on oikeasti mahdotonta vastata.
t. nainen- Anonyymi
Sitähän se tosiaan, laaja ja lavea kysymys ja jokainen saa tietysti vastata sen mukaan miten sen lukee ja tulkitsee. Mikähän siinä muuten on, että toisille "uusi" on jotenkin positiivinen asia ja toisille se on kauhistus. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Sitähän se tosiaan, laaja ja lavea kysymys ja jokainen saa tietysti vastata sen mukaan miten sen lukee ja tulkitsee. Mikähän siinä muuten on, että toisille "uusi" on jotenkin positiivinen asia ja toisille se on kauhistus. 🙂
Tosta viimesestä sanasta KAUHISTUS, tuli mieleen, että tälläset ihmiset kun mä, jotka on paljon yksin, niin rupee hokeen jotain yksittäistä sanaa. Ja mulla varmaan töissä yleisin sana on just toi kauhistus, kun meillä rakennusalalla sattuu ja tapahtuu koko ajan. Mutta elämähän on kauheeta, ainakin silleen positiivisessa mielessä.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Tosta viimesestä sanasta KAUHISTUS, tuli mieleen, että tälläset ihmiset kun mä, jotka on paljon yksin, niin rupee hokeen jotain yksittäistä sanaa. Ja mulla varmaan töissä yleisin sana on just toi kauhistus, kun meillä rakennusalalla sattuu ja tapahtuu koko ajan. Mutta elämähän on kauheeta, ainakin silleen positiivisessa mielessä.
Mä itse kuulun niihin, joille uusi uuden vuoksi on hyvin vastenmielinen ajatus. Kaikki uuden yhteisen asunnon hankkimesessa ja muuttamisessa kaikessa siinä on vastenmielistä, joten siihen pitäisi olla mihulle paljon painavammat syyt kuin "Kyllä se varmaan olisi kiva jossain kohtaa muuttaa yhteiseen kotiin joka olisi kummallekin "uusi", jos kyseessä olisi sellainen loppuelämän mittaiseksi ajateltava suhde". Tuossa ei olisi minulle mitään kivaksi määriteltävää. Nämä ovat näitä henkilökohtaisia preferenssejä ja yhden kiva on toisen kammotus. 🙂
Tämä siis aloittajalta. Ja ehkä asiaa selventämään lisään, että mä olen tässä kohtaa elämääni muuttanut jo 15 kertaa, että alan olla suhteellisen tympääntynyt siihen puuhaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitähän se tosiaan, laaja ja lavea kysymys ja jokainen saa tietysti vastata sen mukaan miten sen lukee ja tulkitsee. Mikähän siinä muuten on, että toisille "uusi" on jotenkin positiivinen asia ja toisille se on kauhistus. 🙂
Käytännönläheisesti ajateltuna se "uusi" voisi olla toimivampi sen vuoksi että asun itse asunnossa, joka on sopiva just mulle mutta jos mun kanssa asuisi joku toinen niin lisätila saattaisi jossain kohtaa olla tarpeen. Mutta aika hemmetin hyvä tyyppi saisi olla kyseessä, niin paljon asunnostani tykkään 😅
Anonyymi kirjoitti:
Mä itse kuulun niihin, joille uusi uuden vuoksi on hyvin vastenmielinen ajatus. Kaikki uuden yhteisen asunnon hankkimesessa ja muuttamisessa kaikessa siinä on vastenmielistä, joten siihen pitäisi olla mihulle paljon painavammat syyt kuin "Kyllä se varmaan olisi kiva jossain kohtaa muuttaa yhteiseen kotiin joka olisi kummallekin "uusi", jos kyseessä olisi sellainen loppuelämän mittaiseksi ajateltava suhde". Tuossa ei olisi minulle mitään kivaksi määriteltävää. Nämä ovat näitä henkilökohtaisia preferenssejä ja yhden kiva on toisen kammotus. 🙂
Tämä siis aloittajalta. Ja ehkä asiaa selventämään lisään, että mä olen tässä kohtaa elämääni muuttanut jo 15 kertaa, että alan olla suhteellisen tympääntynyt siihen puuhaan.Mä oon asunu vaan viidessä eri paikassa koko elämäni aikana. Jo mulla ois aivojen käyttöjärjestelmä kaatunu, jos ois 15 kertaa joutunu muuttaa.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Mä oon asunu vaan viidessä eri paikassa koko elämäni aikana. Jo mulla ois aivojen käyttöjärjestelmä kaatunu, jos ois 15 kertaa joutunu muuttaa.
no valtaosa noista on ollut ihan omasta päätöksestä noin. Kun on osan elämästään tarkoituksella ostanut, asunut ja rempannut, myynyt, niin kertyyhän siitä.
- Anonyymi
kaikki asuinpaikat ja kaupungitkin ovat samanlaqisia, se vaan riippuu siitä että missä haluaa itse asua.
Sukellusvene-elokuva Hunter Killer, aika hyvä... tulee torpedoita naamalle.- Anonyymi
No mä en kyllä ole koskaan asunut kahdessa samanlaisessa paikassa, vaikka useampi kylä ja kaupunki Suomessa on tullut nähtyä ja pari ulkomaillakin.
Niin on. Samanlaisia. Joka kaupungista löytyy ne neuvosto esimerkkien mukaiset betonihirvitykset. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Ja vaikka suomi oli kommunismin myötäilijä, niin yllättäen myös ruotsista löytyy noi hirvityksiä, vaikka ruotsi olikin vapaa maa ja matkailukuvissa tietenkin näytetään sitä idylliä mikä suomesta puuttuu.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Niin on. Samanlaisia. Joka kaupungista löytyy ne neuvosto esimerkkien mukaiset betonihirvitykset. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Ja vaikka suomi oli kommunismin myötäilijä, niin yllättäen myös ruotsista löytyy noi hirvityksiä, vaikka ruotsi olikin vapaa maa ja matkailukuvissa tietenkin näytetään sitä idylliä mikä suomesta puuttuu.
Betoni on hieno materiaali 🤔.
- Sheena
- Anonyymi
Hugs 🐒
- Anonyymi
miksi Tomi-niminen 3e4i saa ikinä pillus?
- Anonyymi
Mies keski-iässä kommentoi.
Ei tarvitse "jossitella", kun nuorempana sinkkuna ollessani muutin yhteen kumppanin kanssa minun omistamaan asuntooni. Yhteisen asunnon hankkiminen ei tullut kysymykseen, koska kumppanilla ei ollut varoja sellaisen hankintaan.
Asuimme siis aikamme yhdessä (nyt jo erottu), ja maksoimme yhdessä juoksevat kulut yhtä suurin osuuksin.
Asun edelleen samassa asunnossa ja voisin toki harkita uuden kumppanin kanssa yhteen muuttamista, jos sellainen "kunnollinen" kohdalle osuu. Vaikka rahasta puhumista jonkin verran karsastetaan, niin optimaalista olisi, että uudella kumppanilla olisi osaltaan varoja osallistua yhteisen asunnon hankintaan meidän käyttöömme. Näin voisin mahdollisesti vapauttaa omia varojani omaan käyttööni, jos esimerkiksi uusi asunto olisi hinnaltaan edullisempi kuin nykyinen asunnon arvo tuplattuna.
Jos ymmärsitte mitä tarkoitin: esim. nykyinen asunto 100.000 euroa ja uusi yhteinen asunto 150.000 euroa. Tällöin hankkiessamme yhteisen asunnon pääluvun mukaisin omistusosuuksin, minun osuuteni olisi siitä 75.000 euroa ja 25.000 vapautuisi käyttööni.
Taloudelliset syyt eivät kuitenkaan ole minulle syy muuttaa yhteen. Jos kuitenkin kumppani muuttaa minun asuntooni pääomarasitus siitä jää kokonaan minun vastuulleni, vaikka juoksevat kustannukset jaettaisiinkin tasan.- Anonyymi
Luultavasti valtaosalla keskusteluun osallistuneista on menneestä elämästään monenlaisia kokemuksia, joten tuskin tässä kauhean moni ihan pelkästään jossittelee. Ne menneet kokemukset voivat monilla olla myös syy miksi nyt ajattelee tietyllä tavalla. 🙂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luultavasti valtaosalla keskusteluun osallistuneista on menneestä elämästään monenlaisia kokemuksia, joten tuskin tässä kauhean moni ihan pelkästään jossittelee. Ne menneet kokemukset voivat monilla olla myös syy miksi nyt ajattelee tietyllä tavalla. 🙂
Olet toki oikeassa monien omista kokemuksestaan aiheeseen liittyen. Mutta avaaja pyysi "jossittelemaan" lukuisin "jos" -vaihtoehdoin. Saatoin kertoa omasta kokemuksesta jo tapahtuneesta historiasta.
Huomasinkin nyt kuitenkin kommenttini lukiessani, etten jossitellut sitä vaihtoehtoa lainkaan, että muuttaisinko toisen luokse asumaan? En muuttaisi, koska en kokisi sitä taloudellisesti järkeväksi. Nykyisen asunnon myytyäni, koko myyntihinta olisi vapaa käyttööni enkä yksinkertaisesti tarvitse niin paljon käyttörahaa!
Ja suurin JOS on tietenkin se mahdollinen kumppani ja hänen "kunnollisuutensa", jotka ratkaisevat kysymyksen yhteen muuttamisesta. En kokemukseni perusteella usko sellaista löytäväni, joten yksin on hyvä olla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet toki oikeassa monien omista kokemuksestaan aiheeseen liittyen. Mutta avaaja pyysi "jossittelemaan" lukuisin "jos" -vaihtoehdoin. Saatoin kertoa omasta kokemuksesta jo tapahtuneesta historiasta.
Huomasinkin nyt kuitenkin kommenttini lukiessani, etten jossitellut sitä vaihtoehtoa lainkaan, että muuttaisinko toisen luokse asumaan? En muuttaisi, koska en kokisi sitä taloudellisesti järkeväksi. Nykyisen asunnon myytyäni, koko myyntihinta olisi vapaa käyttööni enkä yksinkertaisesti tarvitse niin paljon käyttörahaa!
Ja suurin JOS on tietenkin se mahdollinen kumppani ja hänen "kunnollisuutensa", jotka ratkaisevat kysymyksen yhteen muuttamisesta. En kokemukseni perusteella usko sellaista löytäväni, joten yksin on hyvä olla.No tilannehan on puhdasta jossittelua, jollei sellaista tilannetta elämässäsi juuri nyt ole. Mennet kokemukset voivat painaa vaakakuppia kumpaan tahansa suuntaan, että eivät ne jossittelua mihinkään poista. 🙂
- Anonyymi
Aloittaja kertoo nyt hieman omia ajatuksiaan. Olen naiseksi syntynyt ja itseni sellaiseksi myös määrittävä, kohta 40-vuotias ihmisyksilö.
Minulle kävisi periaatetasolla mikä vaan noista vaihtoehdoista, mikäli käytännön asiat toimisivat. Mä olen meneessä elämässäsi tehnyt noista kaikki, vaikkakaan en nyt ole ihan virallisesti muuttanut miehen asuntoon. Mulla oli oma asunto olemassa ja kirjat siellä, kunnes muutimme virallisesti yhteen yhteiseen asuntoon. Mutta käytännössä olimme likipitäen 100%sti aina miehen asunnolla.
Nykyään mä oikeastaan preferoisin jomman kumman asuntoon muuttamista, en yhteisen hankkimista. Tai no ainakin tällä hetkellä tuntuu, että minä olen tämän elmän osalta jo kaikki asuntokauppani tehnyt. Minulla on asunto, johon kevyesti toinenkin mahtuisi ja jossa on tilaa tavaroillekin ja mikäli toisella hyviä ja laadukkaita huonekaluja on, niin mulla ei ole juuri mitään tunnesidettä mihinkään tavaroihini. Pelkkien tavaroiden osalta tilaa on siis helposti tehtävissä. Mitä asuinpinta-alaan tulee, niin kauhean paljon suurempaan en edes haluaisi muuttaa, sillä tyhjien ja käyttämättömien neliöiden siivoaminen ei kiinnosta. Jos toisen tilanne on sama, niin sitten pitäisi punnita niitä muita käytännön asioita, että missä on parempi elää. Jos taas ei ole, niin pitäisi olla ihan oikeat perusteet sille, että miksi täytyisi hankkia juuri erikseen se yhteinen.
Kuluista avasinkin tuossa jo yhteen aiempaan vastaukseeni hieman. Tosiaan niihin juokseviin kuluihin osallistuisin tietenkin ja odottaisin toisenkin osallistuvan, olipa asunto kenen tahansa. Sen sijaan tarvetta omistaa en kokisi, jos toisen asuntoon muuttaisin. En edes haluaisi edes harkita sitä, että ostaisin osan siitä asunnosta. Pitäisin luultavasti oman nykyisen asuntoni silti ja vuokraisin sen. Lähipiirissäkin on ihmisiä, joille kelpaisi, eli vuokralaisen löytyminen olisi helppoa. Mulla ei ole mitään taloudellista pakkoa myydä, joten en näe syytä miksi myisin, vaikka muualle muuttaisinkin.
Tietyllä tasolla se, että toinen muuttaisi minun asuntooni, olisi jopa se miellyttävin vaihtoehto. Se olisi se minulle "helpoin" ja pääsisin vähimmällä vaivalla. Mutta juu, se on itsekäs syy, eikä tietenkään mikään pakko tai valintaperuste. 🙂
-ap-- Anonyymi
Kommentistasi tulee mieleen, että eikö "helpoin" vaihtoehto ole kuitenkin, että kummatkin asuvat omassa asunnossaan. Jos ei kerran syytä/pakkoa myydä asuntoaan kummallakaan ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kommentistasi tulee mieleen, että eikö "helpoin" vaihtoehto ole kuitenkin, että kummatkin asuvat omassa asunnossaan. Jos ei kerran syytä/pakkoa myydä asuntoaan kummallakaan ole.
Ei minusta, jos olisin jonkun kanssa parisuhteessa. Tietenkään en voi ottaa tuohon kantaa sinun puolestasi. Minusta erillinen asuminen on rasittavin ja hankalin mahdollinen parisuhdemuoto.
Puhuko täällä siis kaikki tai "kaikki" nyt omistusasunnoista?
Siinä tapauksessa varsinkaan En enää lähtis uutta yhteistä hankkimaan..
Oman ehkä jos voittaisin lotossa jos muistaisin edes lotota, ja siinäkin hyvin vahva ehkä kun vuokralla asuminen nyt vaan on hyvin paljon huolettomampaa
Terveisin Köyhä..Anonyymi kirjoitti:
Kommentistasi tulee mieleen, että eikö "helpoin" vaihtoehto ole kuitenkin, että kummatkin asuvat omassa asunnossaan. Jos ei kerran syytä/pakkoa myydä asuntoaan kummallakaan ole.
Mä ite yksin asuvana en oikei ymmärrä pareja jotka asuu omissa asunnoissa. Kun toi asunnon pyörittäminen on niin valtava riesa. Jos multa kysyttäis, että mikä on mun unelma asunto. Niin se ois sänky työpisteen vieressä. Ja siitä mä heräisin viis vaille seitsemän ja oisin jo seitsemältä töissä ja jo neljältä pääsisin kellahtaa takasin siihen sänkyyn. Se ois helppoa elämää.
- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Puhuko täällä siis kaikki tai "kaikki" nyt omistusasunnoista?
Siinä tapauksessa varsinkaan En enää lähtis uutta yhteistä hankkimaan..
Oman ehkä jos voittaisin lotossa jos muistaisin edes lotota, ja siinäkin hyvin vahva ehkä kun vuokralla asuminen nyt vaan on hyvin paljon huolettomampaa
Terveisin Köyhä..En osaa sano mistä muut puhuvat, jos eivät ole erikseen maininneet tuota. Aloitusessa todettiin, että kumpikin käy.
Anonyymi kirjoitti:
En osaa sano mistä muut puhuvat, jos eivät ole erikseen maininneet tuota. Aloitusessa todettiin, että kumpikin käy.
Joo niinhän siinä oli kun nyt ihan keskityin sen lukemiseen😅
- Anonyymi
"Jos olisit nyt sinkku "
Olen eronnut.
"ja löytäisit uuden kumppanin"
En ole kohdannut vielä uutta seksuaalista kumppania.
"asuntoon"
Täysin yhdentekevää mikä asunto tai kenen asunto.
"osallistuisitko mielelläsi asunnon juokseviin kuluihin, jos toinen omistaisi sen"
Tietenkin, vaikka kokonaan.
"Haluaisitko jatkossa omistaa osa asunnosta, jossa asut"
En. - Anonyymi
M53 vastaa
Tottakai voisin muuttaa, mutta koska minulla on oma omistusasunto, haluaisin olla hyvin varma siitä, että olemme vakavissamme. Toisaalta minusta olisi melko kiinnostavaa myydä oma asunto ja saada yhtäkkiä n. 300 000 sijoitettavaksi tai toisaalta jos pistän sen vuokralle, puolitoista tonnia kuukaudessa vuokratuloa.
Tottakai osallistuisin juokseviin kuluihin kuten vuokraan tai yhtiövastikkeeseen.
Minulle yhteenmuuttaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on kyllä taloudellisesti järkevää ja varmaan vanhuusiällä myös fyysisesti järkevää. - Anonyymi
Jos asunto on mukavampi ja palvelee elämääni muuten niin toki.
Missä kaikki omakotitalon ja sen tontilla isohkon hallin omistavat 20-30 vuotiaat sivistyneet naiset oikein luuraavat? Hemmetti, onko liikaa pyydetty että nainen voisi varautua edes senverran miehen saapumiseen elämään että puusepänverstas olisi käyttövalmis ja perusmateriaaleja joku minimissään 1000 neliötä joutilaana? Ettekö te naiset ole tosissanne? - Anonyymi
No joo, kyllä mä toisen asuntoon voisin muuttaa, jos se olis sopiva ja hyvä. Mun asuntoon tuskin kaks ihmistä mahtuis asumaan. Tai ainakin luulen, että valtaosa haluu enemmän tilaa, kun mitä tässä olis. Paras varmaan olis etsiä yhteinen, kun ei se kai kauheen todennäköstä ole, että sillä toisellakaan kahdelle sopiva ja muutenkin molemmille just sopiva asunto olis.
Vastaaja on nainen ja 35 vuotta.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1592446
Kun viimeksi kohtasitte/näitte
Mitä olitte tekemässä? Millainen ympäristö oli? Löydetään toisemme...1361915Olet kyllä vaarallisen himokas
Luova, kaunis, määrätietoinen, pervo, mielenkiintoinen, kovanaama, naisellinen ja erikoinen.1061755- 771411
- 761378
Anna vielä vähän vihreää valoa
Teen sitten siirtoni, nainen. Tiedän, että olet jo varovaisesti yrittänyt lähestyä, mutta siitä on jo aikaa. Jos tunnet211347- 2281086
- 71884
Miksi homous puhuttaa konservatiiveja vuodesta toiseen?
Kysymykseen on vastattukin Kansanlähetyksen osalta: "Miksi sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat konserv213850- 46810