lukekaa

nimittäin psykoosi. mielestäni uskonto on heikkoja ihmisiä varten. ihmisiä, jotka eivät pysty itse vastaamaan teoistaan ja ottamaan elämää vastuulleen. he antavat elämänsä kuvitellulle Jumalalle ja näin pääsevät eroon vastuun taakasta. mitä heille ikinä tapahtuikaan se on jumalan tahto. Ja uskomalla tuohon, että se on Jumalan tahto he pääsevät kuoleman jälkeiseen taivaaseen. Varmaankin lähes kaikkia tuo kuolema ja sen jälikinen aika palottaa ja mietityttää, mutta uskovaiset ovat liian heikkoja kestääksen sen epätietoisuuden. huomasin että kirjoitukseni meni ohi aiheen, mutta haluan tarkentaa että näin asian näin: uskontoon joko kasvetaan (aivopestään) tai tullaan psykoosin kautta tai sitten jos tuollainen persoonallisuus minkä edellä kuvasin luultavasti tulee uskoon ja ysyy uskovaisena. minulla ei ole sinänsä mitään uskovaisia vastaan. ainoastaan sitä vastaan jos ja kun he tulevat arvostelemaan muiden näkemyksiä ja heidän syntejään ja sitä kuinka he joutuvat helvettiin.

No tuota hieno juttu mikäli olet objektiivisesti koetellut uskosi ja päätynyt silti uskoon. Hyvä homma. Mutta väitän, että on paljon ihmisiä jotka ovat "kristittyjä" vaikka eivät itse tiedä mistä asiassa on edes kyse. Monet on kasvatettu "uskoon" ja mikäli kyseessä on heikko ihminen joka ei ajattele itse niin tämmöinen ihminen sitten helposti luulee olevansa todellinen Jumalan seuraaja. Jokainen tekee uskonvalinnan itse ja useat eivät ole sitä tehneet vaikka luulevat tehneensä.

Itse olen päätynyt Jumalan kannalle ilman mitään "ohjausta" asiaan.

Anders kirjoitti:

No tuota hieno juttu mikäli olet objektiivisesti koetellut uskosi ja päätynyt silti uskoon. Hyvä homma. Mutta väitän, että on paljon ihmisiä jotka ovat "kristittyjä" vaikka eivät itse tiedä mistä asiassa on edes kyse. Monet on kasvatettu "uskoon" ja mikäli kyseessä on heikko ihminen joka ei ajattele itse niin tämmöinen ihminen sitten helposti luulee olevansa todellinen Jumalan seuraaja. Jokainen tekee uskonvalinnan itse ja useat eivät ole sitä tehneet vaikka luulevat tehneensä.

Itse olen päätynyt Jumalan kannalle ilman mitään "ohjausta" asiaan.

Lue lisää

..siitä koitua jotain vahinkoa jos on kastettu kristityksi? Luulen että jokainen jossain vaiheessa alkaa miettimään uskoaan, ainakin silloin kun joku sitä kysyy. Joillekin usko ei ole tärkeää elämässä, ja jotkut valitsevat vahvasti jonkun kannan uskon puolelta tai sitä vastaan. Loppupeleissä jokainen valitsee sen minkä katsoo sopivan eniten itselleen, jonka kanssa on onnellisin. Oli se sitten mikä tahansa.

se toinenkin vaihtoehto.. kirjoitti:

nimittäin psykoosi. mielestäni uskonto on heikkoja ihmisiä varten. ihmisiä, jotka eivät pysty itse vastaamaan teoistaan ja ottamaan elämää vastuulleen. he antavat elämänsä kuvitellulle Jumalalle ja näin pääsevät eroon vastuun taakasta. mitä heille ikinä tapahtuikaan se on jumalan tahto. Ja uskomalla tuohon, että se on Jumalan tahto he pääsevät kuoleman jälkeiseen taivaaseen. Varmaankin lähes kaikkia tuo kuolema ja sen jälikinen aika palottaa ja mietityttää, mutta uskovaiset ovat liian heikkoja kestääksen sen epätietoisuuden. huomasin että kirjoitukseni meni ohi aiheen, mutta haluan tarkentaa että näin asian näin: uskontoon joko kasvetaan (aivopestään) tai tullaan psykoosin kautta tai sitten jos tuollainen persoonallisuus minkä edellä kuvasin luultavasti tulee uskoon ja ysyy uskovaisena. minulla ei ole sinänsä mitään uskovaisia vastaan. ainoastaan sitä vastaan jos ja kun he tulevat arvostelemaan muiden näkemyksiä ja heidän syntejään ja sitä kuinka he joutuvat helvettiin.

Lue lisää

varsinkin netissä kevyesti huulta uskonnosta ja uskomisen hulluudesta. Ja kuitenkin se kiinnostaa. Kiinnostaa niin paljon, että siihen pitää ottaa ainakin kielteinen kanta. Se onkin hyvä: on parempi olla kylmä tai kuuma kuin penseä.

En ole ollenkaan varma, että uskonto on aivopesua tai psykoosi. Joka ainut ihminen joutuu ratkaisemaan kantansa, uskooko ja mihin uskoo. Mitä suuremmalla äänellä kieltää, sen varmempi saa olla, että puhuja ei ole varma asiastaan. Ei kukaan tunnusta uskoaan niin hartaasti kuin ateistiksi itseään kutsuva.

Ammatistani johtuen olen paljon tekemisissä elämän viimeisiä aikoja elävien kanssa. Kun on siinä rajalla, ei ole ollenkaan niin samantekevää, missä ikuisuutensa viettää. Ei ole näkynyt virnistäviä naamoja. Ne asiat ovat niin pyhiä ja isoja asioita, ettei niillä leikkiä sopisi eikä pilkkaa tehdä.

Ihmisellä on aina vastuu elämästään ja sen aikana tekemistään valinnoista. Ei usko Jumalaan sitä poista. Uskovainen saa vain uskoa väärät valinnat, synnit ja epäuskon anteeksi.