Kuoleman virka oli kirkkautta, mutta se ei riitä!

Niin kauan kuin on kysymys ihmisen omista yrityksistä elää täydellistä elämää, on aina epäonnistuminen seurauksena. Siksi myös kymmenen käskyä ovat kuoleman virka.

Paavalikin myönsi sen, ja vika ei ollut käskyissä:

Room.7:7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse". 8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. 9Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, 10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. 11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.

12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.

Eihän kukaan olekaan väittänyt, että riittäisi.

Myös adventistien pitää myöntää, etteivät he pidä kymmentä käskyä, vaikka yrittävätkin.

On parempi keskustelussa muiden kanssa sanoa, että olen syyllinen kaikkien kymmenen käskyn, myös sapattikäskyn, rikkomiseen, ja että tarvitsen armoa ja anteeksiantoa, ja ainoa toivoni on Jeesuksen ristinkuolema minunkin puolestani.

Kun sanomme, että pidämme sapatin, silloin väitämme pystyvämme olemaan täydellisiä yhden käskyn kohdalla. Sekin on valhe!
Sapattiakaan emme voi viettää oikein, ellei Jeesus saa vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä.
Heti kun vanha aatu on pitävinään jonkun käskyn, olemme tekemisissä kuoleman viran kanssa, joka on kiviin kaiverrettu.

Ei niin, että käskyissä olisi vikaa, vika on minussa. Jeesus sanoi: "Ilman minua te ette voi mitään tehdä. "

kuoleman virka on tehtäväkuva, koska oli ilmaistava meille tietoon SYNTI!
Synnin palkka on kuolema. Synti on Jumalan lain rikkomista. Kun menemme kerran, Ilmestyskirjan mukaan kirjoitettuna todistuksen majaan, valkean valtaistuimen eteen, niin siellä on arkki näkyvillä ja arkissa lain taulut.

ts. siellä julistetaan jokainen meistä, toiset iankaikkiseen elämään ja toiset helvetin tuleen. Siinä siis perustetaan luomakunta kohdilleen. Taivaaseen pääsee vain ihminen, joka heittää kruununsa Valtaistuimella elävän Jumalan eteen, jolla on Elämän itsessään, on antanut Pojalle elämän ja Poika antaa sen kenelle tahtoo. ts. Luoja, Sapatin Herrasta on kyse- Poika ja pääsy iankaikkisen sapatin lepoon. Siis sapatti sanana on tuonpuoleisuutta.
Valtaistuimella istuva siunasi ko. kohdan sanoituksella levon ihmiselle - Adamia varten.

Niin olemme siellä Valkean Valtaistuimen vallansalissa. Siellähän kirjoitusten mukaan jokaisesta sanastakin teemme tilin ja Uusitestamentti todistaa.
Joka hylkää Mooseksen lain, kahden todistajan toimesta hän kokee kuoleman ja minkä ankaramman rangaistuksen, eli tuomion saa hän, joka tallaa jalkoihinsa Armon Hengen.
Sitten lisätään, on hirvittävä langeta Elävän Jumalan edessä.

Jokaisen polven on notkistuttava Jumalan edessä ja tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra! Tämä sijaisuhri, uhrikaritsa, lunastusveressä on anteeksianto, Ylimmäinen Pappi ja nyt siinä Kuninkaana.

Raamatussa on jo Edenistä opetettu sijaisuhrin opetus- kun se verinen nahka puettiin Adamin ja Evan päälle. Eli veressä oli anteeksianto- peitti synnin alastomuuden, synnin, koska ei totellut Jumalan Sanaa. Siitähän on kyse.
Aabel- alttarilla jatkoi viesti - uhrikaritsa oli viestiväline ja siinä Kain lyhteineen hyökkäsi ja tappoi tuo uhrin sanomallisen viestintuojan, -veljensä-.
Vanhanliiton, joka on peili elämästä ja uskovaisuuden matkoista, oppina, sekä ohjeina, sekä varoittavana esimerkkinä lopun aikaa eläville. Siinä -peilistä- näemme syyn ja seurauksien taistelukentät. Sekä uskon, ja mitä luettiin silloin vanhurskaudeksi, eli Jumala tunsi totuudessa vaeltavien sydämet.
Vanhaliiton puolella oli seremonialaki. Se esikuvallisesti kertoi uhreista, siihen asti sovituksen sanoittajana, kunnes kertakaikkinen uhri tuli sovittajaksi, eikä enää uhreja tarvita, On Jumalan Uhrikaritsa. Näin se seremonialain aikakausi päättyi. Laki loppui.
Ei enää ole Leeviläistä pappeutta, eikä kiviin rakennettuja temppeleitä, ne kivet ovat sulaneet. Tabernaakkelillakin oli aikakausi, joka myös on peili- tässä ajassa.
Jumala tuli oli kaksi kertaa Seremonialain aikana temppeleissä. Tabernaakkelissa ja ensimmäisessä temppelissä.
Seremonialaki päättyi, Jumalanuhri oli annettu, sovintoveri, anteeksiannon veri vuoti.
Kaikki on täytetty ja alkaa uusiliitto, hänen veressään.
Golgatalta löydämme itsemme ristinrakentajina. Ristillä tämä Jeesus. Minkä teette yhdelle minun vähimmistä, sen teette Hänelle, on hyvä muistaa.
Hän kuoli, kuoleman uneen, josta Herra herätti -elämänantajana- että opimme ylösnousemuksen merkityksen. Toisella kuolemalla ei ole valtaa synnittömään.
Hapan edustaa sanomallisesti Raamatussa syntiä, ja Jeesus oli syntiuhrina siten happamaton, ja sovintoveri ei voi olla hapettua. Hapanhan piti siivota kodistakin määräajoin. Happamaton leipä.
Hän otti leivän ja mursi, anti opetuslapsille, eli uskovaisuudessa olemme opetuslapsia.
Se on haaste, kilvoitella Pyhän Hengen voimasta, että pysyisimme puhtaana.
Ei maailman hapatteissa. Kyllä kirjoituksissa on paljon neuvoja ja ohjeita, elämään, sekä Pyhittymään - kuolemaan lihalle.
Repäistää silmä, katkaistaan käsi ja jalka, eli ei tehdä sitä, missä on se viettelyksen kohde.
Tämänkin Uudenliiton Jeesuksen antama -laki- on syvälle käyvä miekka sydämessä.
Lestadiolaisuudessa on ymmärretty sovintoveri. Saanko anteeksi, kysytään, niin Jeesuksen nimessä ja veressä se julistetaan anteeksiannetuksi.

ts. kirjain kuolettaa. Se voi kuolettaa monella tapaa. Se osoittaa synnin. parannus, eli Henki tekee eläväksi, Hänessä saan anteeksiannon.
Katumaton synti vie lain alle. Eli laki siinä syyttää, teit- mutta et ole tehnyt parannusta.
Kaduttu, vapauttaa lain alta, eli armoistuimella istuva sanoo, olet saantu syntisi anteeki minun veressäni. Veri on anteeksiannon ainut lähde ja sen ansainnan teki Jumala ja siinä on tämä kertaikaikkisen Uudenliiton uhrin sanoma. Vanhaliiton uhreissa - tuliuhreissa nähdään, kuinka hirvittävää oli Jeesuksen tuskat -meidän tekojen tähden ja lunastusveren arvo. KM