Kristityt tuntevat syyllisyyttä tekemistään pahoista teoista ja pahuudestaan, vaikka se pientä olisi, mutta he saavat rauhan uskottuaan saaneensa syntinsä anteeksi. Ateisteilta tämä rauha puuttuu ja he voivat jopa menettää järkensä syyllisyyden edessä, kun he kohtaavat sen Jumalan nuhtelussa, mutta eivät suostu uskomaan.
Oletko sinä kokenut koskaan olevasi syyllinen yhtään mihinkään ja miten olet selvinnyt syyllisyyden tunteesta, kun saatana syyttää sinua synneistäsi?
Oletko sinä kokenut koskaan olevasi syyllinen yhtään mihinkään ja miten olet selvinnyt syyllisyyden tunteesta, kun saatana syyttää sinua synneistäsi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olen elänyt vuosikymmeniä ilman syyllisyyttä. Jos olen loukannut jotain henkilöä niin olen pyytänyt anteeksi. Ei anteeksipyyntöön tarvita mitään vuohipaimenmyyttejä ja kun niihin ei usko niin jää pois myös tuollaiset kuvitteelliset synnintunnot. Oikein raskaita synnintuntoja sanotaan ammattipiireissä neurooseiksi ja pakko-oireisiksi häiriöiksi.
"...miten olet selvinnyt syyllisyyden tunteesta, kun saatana syyttää sinua synneistäsi?"
Lisätään tähän vielä se, että jos Saatanakin sekaantuu syyttelyyn niin sitten on kyse jo psykoottisista häiriöistä.
"Valehtelit siis jälleen kerran ja yrität esittää itsesi hyvänä ihmisenä, vaikka olet pahinta pohjasakkaa jopa tällä palstalla."
En tunne huonoa omatuntoa, jos sivallan sanan säilällä pulushakkia pelaavia ja toistuvasti argumenttivirheitä viljeleviä riemuidiootteja 😆
Tämä toki sinusta jo tiedettiin: et tunne pahoja tekojasi ja pahuuttasi. Luulet olevasi täysin hyvä ja virheetön. Sairas sinä olet.
" Luulet olevasi täysin hyvä ja virheetön. Sairas sinä olet."
En ole kyllä tehnyt elämässäni virheitä. Vastuullisessa ja hyväpalkkaisessa työssä ollut kohta 30 vuotta ja muutenkin sellainen yhteiskunnan tukipylväs ja mallikansalainen.
Höpön pöpö. Lopettakaa itsenne ja toisten syyllistäminen, niin saatte rauhan. Siihen ei Jeesusta tarvita vaan normaali hyvän kasvatuksen saanut terve ihminen.
Voi olla että syyllisyyttäkin tarvitaan, sillä sekin estää joskus pahan tekemisen toiselle ihmiselle. Uskova tahtoo mielensä pysyvän puhtoisena kuin pulmunen
Ei kristityt mitään anteeksi saa. Luulevat jonkun kuollutta näyttelemällä tehneen heistä puhtaita pulmusia. Naurettavaa. Menkää itse vankilaan.
Esimerkiksi lestadiolaispiireissä tämä on tarkoittanut sitä, että pedofiilit ovat voineet rauhassa jatkaa rikoksiaan.
Näin juuri. Saavat anteeksi kaiken ja uskon veli toimii välikätenä.
Pahimmillaan lahkolaispiireissä pyydetään uhrilta anteeksi ja jos uhri ei anna anteeksi, joutuu itse helvettiin. Melkein sama kuin Mooseksen laissa käsketään menemään naimisiin raiskaajansa kanssa. Toki raiskatun pitää olla kihlaamaton, muuten hänet luonnollisesti kivitetään. Samaa periaatetta lahkojen pedofiilisedätkin noudattavat, tyttö houkutteli heidät syntiin ja syy on oikeastaan lapsessa. Mitenpä naama edellä betoniin pudonnut ja pippelillään ajatteleva vuohipaimensetä voisi itseään kontrolloida?
Lestaadiolaissaarnaajan teininä hyväksikäyttämä nainen kertoi, että kun hän oli 15-vuotias niin hänen piti julkisesti pyytää anteeksi sitä, että oli "vietellyt syntiin" keski-ikäisen lestadiolaissaarnaajan. Hänen piti siis pyytää anteeksi raiskaajaltaan!
SAIRASTA PORUKKAA!
Ja he toimivat luterilaisen valtionkirkon osana.