Fundamentalistisimmat kristityt uskovat siihen, että ihmisellä on ruumiista erillinen sielu. Se on eri asia kuin aivoihin perustuva tietoisuus. Sielun täytyy olla siis aineeton.
Aloin tästä pohtimaan Kari Enqvistin kolmen vuoden takaista YLE:n aamu-TV:n haastattelua, jossa hän pohtii ainettomien aaveiden mahdollisuutta siltä näkökannalta, että maapallo liikkuu avaruudessa sen 30 km/s niin miten se aave pystyy tahdistamaan oman liikkeensä huimaa vauhtia avaruudessa kiitävän maapallon kanssa? Sama kysymys pätee tietysti aineettomaan sieluun. Miten se pysyy meidän 30 km/s kiitävän materiaalisen ruumiin mukana?
Jos sielu irtautuu ruumiista niin miten se pystyy tähtäämään itsensä niin, että lennähtää juurikin avoimesta ikkunasta ulos eikä mätkähdä päin seinää (kukaan ei koskaan selitä niin, että sielu menee suoraan seinän läpi vaan se liihottaa ikkunasta tai ovesta)?
Linkki 8.9.2020 YLE:n aamu-TV:n haastatteluun ja alkaa valmiiksi oikeasta kohdasta.
https://areena.yle.fi/1-50619182?seek=507
Aloin tästä pohtimaan Kari Enqvistin kolmen vuoden takaista YLE:n aamu-TV:n haastattelua, jossa hän pohtii ainettomien aaveiden mahdollisuutta siltä näkökannalta, että maapallo liikkuu avaruudessa sen 30 km/s niin miten se aave pystyy tahdistamaan oman liikkeensä huimaa vauhtia avaruudessa kiitävän maapallon kanssa? Sama kysymys pätee tietysti aineettomaan sieluun. Miten se pysyy meidän 30 km/s kiitävän materiaalisen ruumiin mukana?
Jos sielu irtautuu ruumiista niin miten se pystyy tähtäämään itsensä niin, että lennähtää juurikin avoimesta ikkunasta ulos eikä mätkähdä päin seinää (kukaan ei koskaan selitä niin, että sielu menee suoraan seinän läpi vaan se liihottaa ikkunasta tai ovesta)?
Linkki 8.9.2020 YLE:n aamu-TV:n haastatteluun ja alkaa valmiiksi oikeasta kohdasta.
https://areena.yle.fi/1-50619182?seek=507
Vastaukset 112
Vanhimmat
Sielu painaa 21 grammaa, joten se koostuu atomeista, joissa on protoneja, elektroneja ja neutroneja. Kun sielu lähtee ruumiista, niin ruumis kevenee sielun painon verran eli 21 grammaa. Tämä on tieteellisesti tutkittu juttu.
Sinulle "tieteellisesti tutkittu juttu" taroittaa samaa kuin "luin sen kristilliseltä huuhaasivustolta".
Hei haloo, kai tuo oli vitsi?
Sielu painaa 21 grammaa, joten se koostuu atomeista, joissa on protoneja, elektroneja ja neutroneja. Kun sielu lähtee ruumiista, niin ruumis kevenee sielun painon verran eli 21 grammaa. Tämä on tieteellisesti tutkittu juttu.
En olis ihan varma,kun pieru painaa 44 grammaa mikä just julkaistiin.
Ei ole. Se on elokuva hhassu!
Ei ole pelkkä leffa.
Kyseessä on Duncan MacDougallin 1907 tekemä koe, missä hän punnitsi kuutta potilasta kuoleman hetkellä. Yksi potilaista keveni 21.3 grammaa. Toinen keveni, mutta saavutti painon takaisin hetkeä myöhemmin. Kaksi keveni ensin ja parin minuuttia myöhemmin kevenivät vielä lisää. Yhden mittauksen Duncan hylkäsi kalibrointivirheiden vuoksi ja yhden, koska mittaussysteemi ei ollut vielä ihan kohdallaan. Kukaan ei ole kyennyt toistamaan koetta ja yleisesti voimme todeta, että joku mittasi jotain ja sai huonolla mittausjärjestelyllä sekailaisia tuloksia. Ne saivat kuitenkin julkisuutta ja tästä lähti liikkeelle myytti, että sielu painaa 21 grammaa.
Duncan kuitenkin uskoi mitanneensa sielun painon, vaikka pitikin mittauksiaan epäluotettavina ja totesi, että koe pitäisi toistaa luotettavan tuloksen saamiseksi. Hän yritti parhaansa mukaan eliminoida muut tekijät kuten nesteen haihtumisen yms ja valitsi tarkoituksella potilaita, jotka olivat erittäin liikkumattomia kuoleman hetkellä.
https://en.wikipedia.org/wiki/21_grams_experiment#:~:text=MacDougall hypothesized that souls have,an ounce (21.3 grams).
"...valitsi tarkoituksella potilaita, jotka olivat erittäin liikkumattomia kuoleman hetkellä."
Loistavaa parodiaa!
Suurimmalle osalle potilaita kuolema tulee niin, että potilaan tajunnan taso laskee, hengitykseen tulee yhä pidempiä pausseja, kunnes ei enää tule seuraavaa.
Eivät ainakaan olleet niitä sätkiviä hellareita...
Kyllä kunnon pieru aina sielun voittaa. Sekin pyrkii ylösnousemukseen.
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
🍒 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#179635027
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
jos näkee jotain niin se on todellista materiaa , mutta tarvitaan 3 ihmistä näkemään saman niin ollaan varmoja, ettei se ole yhden yksilön hulluutta 🤣
kuussa käynyt 🤔mutta rauni leena luukkainen kävi siriuksella ja on siellä nyt pysyvästi 🤣🤣🤣
Ei se pysy. Kruunuchakran kautta lähtee koko energiakenttä. Antenni myös telepaattisuuteen.
Melkoista materialismia. Ihan kuin sielu kulkisi kuten auto
Suuri osa maailman kristillisistä uskonnoista uskovat itse asiassa valheeseen. Raamattu ei sano että ihmisellä olisi sielu, joka jatkaisi elämäänsä kuoleman jälkeen esimerkiksi. Yksinkertainen totuus profeetta Hesekielin toteamana: ”....se sielu joka syntiä tekee on kuoleva”. Ihminen itsessään on sielu ja nythän kaikki omana aikanamme kuolemme. Joten Raamatun totuus toteutuu tässäkin vakuuttavasti ja varmasti kuten kaikissa muissakin asioissa, mitkä tulevat kohtaamaan ihmiskuntaa lopun aikana.
Jo muinaiset Egyptiläiset monien muinaisten kansojen tavoin uskoivat sielun kuolemattomuuteen. Se on pakanallinen opetus, jonka ainoa tarkoitus on pettää siihen uskovia näkemästä Jumalan todelliseen minään ja persoonallisuuteen. Itseasiassa oppi sielun kulemattomuudesta on paholaisen aikaansaama petos.
Ei näytä sielu kuolevan vaan jutellaan koko ajan. Jehovan todistajat väittää vastaan.
Suuri osa maailman kristillisistä uskonnoista uskovat itse asiassa valheeseen.
Ei RAKKAUS OLE valhe ! Siihen he kaikki uskovat mitä Kristus tuli sanomaan !
Just joo....Kari Envistiä!!!!
Raamattu ei sitten kiinnosta millään, loiseläjille!
Tjaa. Kun onnettomuudessa kuolin käytännössä, niin ei sielu lähtenyt yhtään mihinkään. Valot vain sammuivat ja se siitä.
Toki sallin uskovaisille uskomisen vaikka riihitonttuun, mutta ei sitä tarvitse muille olla tuputtamassa.
Onhan menneinä aikoinakin pidetty metsän ja meren ja vaikka mitä Jumalia. Yhtä totta nekin ovat, kuin hihhuleiden nykyjumala.
>simiti<
Tuosta huolimatta jotkut ihmiset kokevat kuolemanrajakokemuksia, joissa he hetken ajan pystyvät tarkastelemaan kuollutta ruumistaan ruumiinsa ulkopuolelta.
Tuosta on ainakin yksi tutkimusraportti. Kehonulkopuolinen kokemus syntyy aivoissa.
Voluntary out-of-body experience: an fMRI study
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fnhum.2014.00070/full
Se, että ihmiset hourailevat happivajeessa, ei liene kenellekään yllätys.
Uskovaisilta sielu onkin jäänyt jonnekin jälkeen.
Siksi he kaakattavat kuin päättömät kanat.
Sielun olisi oltava jotenkin materiaalinen, jos sen uskotaan olevan missään vuorovaikutuksessa esimerkiksi aivojemme kanssa. Koska aivomme ovat kiisstatta materiaa ja niiden toiminta edellyttää aivokudosta, niin jos sielu on jotenkin vuorovaikutuksessa aivojen kanssa, niin jollakin tavalla informaation pitäisi siirtyä sielun ja avojen välillä.
Informaation siirtyminen sielusta aivoihin edellyttää myös energiaa eli sielun tulisi jostain sitä energiaa saada. Ja energia on havaittava fyysinen asia. Mitään "sieluenergiaa" ei tietenkään ole havaittu.
Kaikesta tästä voi päätellä, että sielu on taikauskoa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa. Sielu vs. ruumis -dikotomia ei vastaa todellisuutta miltään osin. Kun ei ole sielua se ei ole myöskään kuolematon ja ikuinen elämä on haihattelua.
Ruumiin ylösnousemuksen toivo on Uuden testamentin opetus ikuisesta elämästä. Ikuista elämää ei siis ole henkenä tai sieluna, aineettomana olentona. Siihen tarvitaan ruumiin ylösnousemus ja tätä kristityt odottavat, jos ovat opillisesti alkulähteillä.
Tyhmä kysymys. sielun pitää paikoillaan sulkijalihas jonka takaa sitä voi pikkuhiljaa tarvittaessa päästää pois.
Lopullisesti sielu pääsee karkuun yleensä ruumishuoneella, jossa raadot pierekelevät estoitta.
Mä taas luulen et sielu pysyy kiinni ruumiissa näkymättömällä jesarilla.
"Sielu painaa 21 grammaa, joten se koostuu atomeista, joissa on protoneja, elektroneja ja neutroneja. Kun sielu lähtee ruumiista, niin ruumis kevenee sielun painon verran eli 21 grammaa. Tämä on tieteellisesti tutkittu juttu."
Ei ole niin. Nämä 21 grammaa, jotka on onnistuttu mittaamaan eri puolilla maailmaa kuolinhetkellä, ei ole sielun paino, vaan luultavasti hienojakoisen kohon paino, joka on vaikka näkymatön, kuitenkin aineellinen.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17921118/samsara--elamasta-elamaan--kuolemasta-kuolemaan
Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen ruumiiseen, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17952847/maya---maailma-virtuaalitodellisuutena
Nykyaikaisessa tiedemaailmassa tietoisuus on alennettu haihtuvaksi epifenomenoksi, joka on jäänyt jäljelle sen jälkeen, kun aivot on selitetty fysikaalisesti. Se näyttää syntyvän, kun aine on sopivasti järjestäytynyt, mutta tiedemiehet ja filosofit eivät ole kyenneet selittämään, miksi monimutkaisen järjestäytymisen pitäisi tuottaa mitään muuta kuin monimutkaista fyysistä käyttäytymistä. Silti tietoisuus ei katoa. Yksi mahdollisuus on, että sen sijaan, että tietoisuus syntyisi materiasta, se on erillinen elementti, joka lisätään fysikaalisiin järjestelmiin. Tätä voidaan mallintaa ajatuksella virtuaalitodellisuudesta, jossa ihminen astuu tietokoneella simuloituun maailmaan aistiliitännän kautta. Tässä kirjassa virtuaalitodellisuutta käytetään metaforana tilanteestamme tietoisena olentona. Perusteemana on, että se, mitä voimme kuvitella tekevämme virtuaalitodellisuusjärjestelmässä, saattaa todellisuudessa tapahtua luonnossa paljon suuremmassa mittakaavassa. Luonto voi olla kuin tietokonesimulaatio, johon on liitetty tietoinen tarkkailija/osallistuja. Tämä uraauurtava kirja osoittaa, miten tietoiset olennot voisivat olla vuorovaikutuksessa fyysisesti realistisen virtuaalimaailman kanssa. Se osoittaa, miten paranormaalit ilmiöt voidaan sovittaa luonnollisella tavalla yhteen fysiikan lakien kanssa, ja se valottaa ajan paradokseja, ruumiin ulkopuolista elämää sekä kosmista ja maanpäällistä evoluutiota. Kattavassa synteesissä modernin tieteen ajatuksia ja tietoja käytetään valaisemaan ikivanhaa teemaa tietoisuudesta illuusioiden maailmassa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17911667/miten-maailmankaikkeutemme-luotiin-ei-ainoastaan--maapallo
Jos lähestymme tätä ongelmaa empiirisesti, esiin nousee heti kaksi suurta ongelmaa - tila ja aika. Maailmankaikkeus on valtava (avaruus) ja se on syntynyt hyvin kauan sitten (aika). Kaikki tiedemiesten spekulaatiot siitä, milloin ja miten se oli, ovat pelkkää teoriaa. Emme voi laboratorio-olosuhteissa suorittaa niin valtavaa ja aikaa vievää koetta kuin maailman luominen. Silti tiedemiehet, jotka ovat hylänneet raamatullisen skenaarion, jatkavat edelleen aivojensa raastamista siitä. Einsteinin mukaan "tapahtumasarjaa ilman alkua ei voi olla olemassa". Jokin alku siis oli olemassa, mutta mikä se oli?
"Miten aineeton sielu pysyy materiaalisessa ruumiissa?"
Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa.
Ihminen on fyysisen kehon , hienojakoisen kehon tai psyyken tai yksilöllisen tietoisuuden tai sielun yhdistelmä. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat "sieluun sattuu", tai "sielu on tuskissaan"... he tarkoittavat sisäistä minäänsä. Mutta se ei ole sielu. Näyttää siltä, että psykologian on tarkoitus tutkia sielua - psykologia on käännetty "sielun tietämykseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Hienoainekehon henkisen ja materialistisen käsityksen välillä on tietenkin perustavanlaatuinen ero.
Jos henkilöllä on esimerkiksi jonkinlainen mielenterveyshäiriö, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian innostunut. Tämä on meidän käsityksemme psyykestä, että se on aineellisen ruumiin tuote. Niinpä vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote vaan sielun varjo. Se on tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu heijastaa tietoisuutensa aineeseen. Tämä sielun tietoisuus on siis hieman, aineen saastuttama tai täynnä aineellisia ideoita, haluja, käsityksiä, tämä on hienojakoinen keho. Hienojakoinen keho ei tule fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta; se on juuri päinvastainen ajatus. Ja siksi vaikutus hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee luonnollisesti toiselta puolelta. Se ei tapahdu joidenkin fyysisten komponenttien tai kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon ja henkisen harjoituksen kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä, tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tämän psyyken alueella tapahtuu pintatasolla myönteisiä muutoksia.
Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.
Sielu (élan vital - "elinvoimainen impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se saavuttaa syntymän ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, aistimusten ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä on se, mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki syntyy tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.
Esimerkki kuun heijastumisesta vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja vaihtelee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla muuttumattomana ja liikkumattomana. Samalla tavoin sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja tilan tuolla puolen), heijastuen aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu virheellisiin käsityksiin itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, intellekti, mieli ja aistit - synnyttää kehon.
Sielu itse on hienovarainen, tietoisuuden omaava tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella kehon aineellisia kuoria ruumiillisen olemassaolon kokemuksen kautta.
"Miten aineeton sielu pysyy materiaalisessa ruumiissa?"
Ei se pysy sillä tavalla kuin ajattelelet.
Keho ei vaihda sielua, mutta sielu vaihtaa kehoja jälleensyntymisen yhteydessä.
” Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin”
Ei siihen kuolemaa tarvita. Ihan normaali anestesia lääkitys riittää. Paitsi sillä erotuksella, että aivot alkavat toimia taas myöhemmin. Meillä ei ole havaintoja, että anestesialla tukahdetettu tietoisuus, loisi itselleen uuden ruumiin. Jos näin olisi, niin se kyllä avaisi aivan uudellaisia lääketieteellisiä mahdollisuuksia ;-)
”Se näyttää syntyvän, kun aine on sopivasti järjestäytynyt, mutta tiedemiehet ja filosofit eivät ole kyenneet selittämään, miksi monimutkaisen järjestäytymisen pitäisi tuottaa mitään muuta kuin monimutkaista fyysistä käyttäytymistä.”
Noh, on tuosta hypoteeseja, mutta ne ovat kovin alkeellisia ja epämääräisiä. Kunnollista selitystä ei ole tehty.
Toisaalta kysymyksen voi heittää myös toisin päin: Jos itseohjautuva oppiva neuroverkko kykenee mallintamaan maailmaa ja itseään sen osana, etsimään simuloiduista mahdollisuuksista korkeampia yhteisiä tekijöitä ja muodostamaan näiden kautta päätelmiä ja valintoja toimimiseen, niin miksei tuollaisesta voisi sivutuotteena syntyä väistämättä itsetietoinen persoona? Varmaa on vain se, ettei pelkkä maailman ja itsensä simulointi tuota tietoisuutta - siihen tarvitaan jonkinlainen maailmaa analysoiva korkeampi ymmärrys.
Vilkaisen noin kerran kuukaudessa- tahtiin ateistina mitä aloituksia sivulle on tullut ja entinen hulluushan täällä jatkuu.
Nyt näkyy aiheena olevan aineeton aine tms.
Hyvä tästä tulee, aloittaja, pidä tämä linja.
Oletko varma, että henkilö, joka ajattelee kuten sinä, on normaali? Ehkä kaikki on päinvastoin?
Kiitos tästä erittäin tärkeästä tiedosta. Nyt pärjään syyskuuhun kunnes ylhäisyytenne suvaitsee tulla uudelleen tarkastamaan palstan 😂
Lihan sielu on veressä.
Onkohan niin, että jos sielusi alkaa pelätä ja hermoilla, niin verenpaineesi nousee .....?
3. Mooseksen kirja:
17:11 Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
17:14 Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
5.Mooseksen kirja:
12:23 Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa.
Apostolien teot:
15:20 vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.
15:29 että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
21:25 Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta."
Yhtä kevyesti kuin ajatus. Kun ajatus on kartoitettu ihmisen elimistössä, voidaan seuraavassa vaiheessa miettiä kuinka niitä voi olla useita. Jos sielu on sähkökemiallinen ilmiö, sellainen voi pysyä yhtä kevyesti mukana ihmisen sisällä.
Mutta ei näistä oikein tiedä, kun ko. asiaa pidetään hyvin vähän esillä. Siis sitä mikä se ihmisen ajattelu ja ajatus on? Ja onko ihmisen mekaniikka, ehkä sitä kutsutaan fysiologiaksi, se mikä aiheuttaa sen muut ilmiöt, vai sähköiset ja kemialliset toiminnot ne, jotka pitävät yllä mekaniikan puolta?
Ajatus on aivotoimintaa ja ajatus pysyy aivoissa (jos se pysyy yleensä missään), koska ei ole ajatusta ilman aivoja.
Avauksen pointti oli, että käsitys kehosta irrallisesta tai erillisestä "sielusta" on järjetön.
Kysymys:
Miten sielu hallitsee fyysistä kehoa? Henkisen ja aineellisen välisen sidoksen yhteydet?
Jiva EI hallitse fyysistä kehoa. Jos me hallitsisimme sitä, kaikki tässä kehossa tapahtuisi suunnitelmiemme mukaan. Ei ole tarpeen todistaa, että näin ei ole. Sielu ja keho ovat yhteydessä toisiinsa hyvin monimutkaisen subjärjestelmän kautta, joka yhdistää ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon.
_________________
Jos olet kiinnostunut siitä, miten sielu aistii ja toimii kehon kautta, tämä yhteys syntyy pranan kautta, joka on Krishnan energia, elämää ylläpitävä energia.
Sielulla on alkuperäiset aistit (kuulo, näkö, haju, kosketus, maku), ja jotta sielu nyt näkisi jotakin aineellisen kehon puvun kautta, sielun on oltava jotenkin yhteydessä kehon aisteihin. Tämä yhteys syntyy kymmenen pranavirran kautta: viisi saapuvaa pranaa, jotka liittyvät tunnistaviin aisteihin (gyanendriya), ja viisi lähtevää pranaa, jotka liittyvät toimiviin aisteihin (karmendriya). Nämä kanavat, joiden kautta prana kiertää, ovat yhteydessä chakroihin ja hermostoon, joka toimii eräänlaisena johtimena, jonka kautta aistien impulssit virtaavat. Nyt sielusta tuleva näköaisti kulkee pranan, hermostollisen "johdotuksen", kautta aivoihin, jotka ovat yhteydessä viiteen aistielimiin, ja silmän kautta (näön tapauksessa) tulee kosketuksiin ulkomaailman kanssa. Silmällä on siis kyky nähdä, vaikka se on pohjimmiltaan vain optinen mekanismi, joka palvelee näkevää ihmistä, vaikka optinen mekanismi ei itsessään voi nähdä mitään, koska se ei ole havaitsemisen kohde.
Kaikki nämä mekaniikat on kuvattu Srimad-Bhagavatamissa (laulu 3, luvut 26-27). Myös Srimad-Bhagavatamin 4. laulussa (luvut 25-27) oleva vertauskuvallinen tarina Puranjana on tässä mielessä merkittävä.
Sielu ei ole sähkökemiallinen ilmiö, koska sielua ei ole.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka ME HAHMOTAMME joukkona fyysisiä, psyykksiä ja psykofyysisiä prosesseja. Kokonaisuutta on joskus tarkoituksella ajatuksellisesti pilkkoa osiin, että voimme hahmottaa sen paremmin, mutta kokonaisuus on silti kokonaisuus eikä tapamme hahmottaa muuta hahmotettavaa.
Sielu - ruumis -dikotomia on jo aikaa sitten vanhentunut käsitys.
Hieno kysymys. Henki on vielä vahvempi kuin ruumis, koska sen luonut Jumala on itse Henki. Ilman henkeä ei olisi elävää fyysistä ruumistakaan. Oletko koskaan nähnyt esim. sairaalan kappelissa kuollutta läheistäsi. Se voi olla hyvin lohduttavaakin. Näkee selvästi, että vaikka muistuttaa oma läheistä, jotakin olennaista on poissa. Henki on lähtenyt Luojansa tykö. Voi hyvin!
”Ilman henkeä ei olisi elävää fyysistä ruumistakaan.”
Mutta osaatko mitenkään selittää miten aineeton henki pysyy kymmeniä kilometrejä sekunnissa avaruuden halki kiitävän fyysisen ruumiin mukana?
Hieno kysymys., mutta tyhmä vastaus.
Uskonto perustuu käsitteille joita ei osata määritellä ja jotka eivät siis tarkkaan ottaen tarkoita yhtään mitään. "Henki" ja "Jumala" ovat molemmat tällaisia huuhaa-käsitteitä.
Niinpä lause "Jumala on Henki" on informaatiosisällöltään suunnilleen sama kuin lause "Tsiudadiuda on jutska".
Ystäväni, Sinä olet elävä todiste siitä, että pysyy! Ole siunattu!
Jeesus rakastaa sinua, ole siunattu!
Jeesuksen rakkaus on siis samanlaista kuin tyhjä ämpäri rakastaisi sinua!
Ei ole!
Tyhjiä ampäreitä on kuitenkin olemassa ja varmaan jokainen meistä on sellaisen nähnyt.
Aikoinaan ihmiset eivät ymmärtäneet, mitä elämä on. Pohdittiin, mikä tekee ruumiista elävän. Noh, tämä on helppo. Elävässä ruumiissa on henki eli se hengittää. Kuollut ei hengitä.
Raamatussakin ”Jumalan henki” eli tuuli ”liikkui vetten päällä”. Sitten Jumala PUHALSI hengen Aatamin ruumiiseen.
Henki ei siis ole mitään aineetonta - vaan sillä tarkoitetaan ilman virtaamista keuhkoihin ja siitä pois.
Aloin tästä pohtimaan Kari Enqvistin,
Unohda tämä rääpäle,hän ei tiedä mistään mitään. Aivan turha äijä kommentoimaan !
Riippuu täysin navajoiden määrästä kanootissa.
"Sielu painaa 21 grammaa, joten se koostuu atomeista, joissa on protoneja, elektroneja ja neutroneja. Kun sielu lähtee ruumiista, niin ruumis kevenee sielun painon verran eli 21 grammaa. Tämä on tieteellisesti tutkittu juttu
Tätä on tutkittu eri paikoissa, mutta 21 grammaa ei ole sielun paino, vaan se voi olla hienojakoisen kehon kehon paino, vaikka se on aisteillemme näkymätön, se on silti hienojakoista materiaa,
"Miten aineeton sielu pysyy materiaalisessa ruumiissa?"
Sielu on sydämen alueella, mutta se ei ole fyysisessä kehossa, vaan se on toisessa ulottuvuudessa, ikään kuin projektio.
Ei ole oikein sanoa, että ihmisellä on sielu, vaan että sielulla on keho.
Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.
Sielu (élan vital) etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tätä etsiessään se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehoon. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, aistimusten ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä on se, mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki syntyy tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.
Esimerkki kuun heijastumisesta vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja vaihtelee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla muuttumattomana ja liikkumattomana. Samalla tavoin sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja tilan tuolla puolen), heijastuen aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon saa aikaan itseilmaisu, joka perustuu virheellisiin käsityksiin itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, intellekti, mieli ja aistit - synnyttää kehon.
Sielu itse on hienovarainen, tietoisuuden omaava tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella kehon aineellisia kuoria ruumiillisen olemassaolon kokemuksen kautta.
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana. Ja sielu manipuloi psyyken ohjelmakuoren avulla fyysisen kehon ulkoista konetta aivotietokoneen kautta. Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa todellinen olemus - sielu - matkustaa matkustajana.
Hienojakoinen keho koostuu kolmesta elementistä: väärästä egosta, älystä ja mielestä. Nämä kolme toimintoa ovat puhtaasti sielulle luontaisia, ja hienojakoinen keho vain kopioi niitä sielun ollessa tässä maailmassa. Ego on tunne siitä, että olemme joku, eli itseidentiteetti. Sielu tarvitsee tätä "väärää egoa", joka peittää sielun ohuella kerroksella ja saa sen pitämään itseään aineen evoluution tuotteena. Kun ikuinen sielu pitää itseään väliaikaisena fyysisenä kehona, se on väärän egon ilmentymä.
Toinen hienovaraisen kehon elementti on äly. Sillä on useita perustoimintoja: epäily, analyysi jne. Äly on suunnittelu- tai strategiaosasto, jossa erilaisia ideoita analysoidaan ennen kuin ne hyväksytään toiminnan ohjaamiseksi. Kun päätös on tehty, älyn tahdonvoima kannustaa meitä toimimaan. Monet ihmiset epäilevät sielun olemassaoloa, mutta he eivät ole edes tietoisia siitä, että tämä epäilys syntyy älyssä, joka itsessään on sielun tuote.
Ikuinen sielu, minämme perusta, elää monta elämää. Toimintamme menneissä elämissä ja tässä elämässä luovat nykyisen elämän käsikirjoituksen. Jokaisessa elämässä tapahtuu samanaikaisesti kaksi prosessia: ensinnäkin saamme aikaisempien tekojemme seuraukset (työstämme karmaa pois) ja toiseksi muodostamme (kehitämme) uutta karmaa tekemällä hyveellisiä tai syntisiä tekoja. On mahdollista sanoa, että me työstämme karmaa ja luomme kohtalon. Toisin sanoen meidän on otettava vastaan menneiden tekojemme seuraukset ("karmareaktiot"), mutta olemme vapaita valitsemaan, mitä teemme ja miten toimimme nykyhetkessä.
Jälleensyntymismekanismi on sellainen, että ensin sielu luo tiedostamattaan halujensa ja tekojensa kautta hienovaraisen mentaalisen matriisin tai piirroksen tulevasta kehostaan. Tämä on eräänlainen hakemus tulevaa kehoa varten.
Sielun ympärillä oleva mentaalinen matriisi alkaa täyttyä aineellisilla elementeillä, ja näin syntyy uusi keho.
Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita kehoja monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan.
Sielu vaihtaa kehoja, mutta keho ei vaihda sieluja.
Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.
Jiva EI hallitse fyysistä kehoa. Jos me hallitsisimme sitä, kaikki tässä kehossa tapahtuisi suunnitelmiemme mukaan. Ei ole tarpeen todistaa, että näin ei ole. Sielu ja keho ovat yhteydessä toisiinsa hyvin monimutkaisen subjärjestelmän kautta, joka yhdistää ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon. Mekanismi on seuraava: jivasta lähtee tietty halu, johon sielua lähellä oleva Paramatma saa kiinni. Hän arvioi jivan halun nykyisen karman yhteydessä ja suhteuttaa halun ansioihin. Jos sielun halu vastaa sen aiempia ansioita, Paramatma käskee aineellista luontoa, joka koostuu kolmesta gunasta, ja nämä kolme gunaa laittavat elementtien (maa, vesi, tuli jne.) ja niitä hallitsevien puolijumalien kautta liikkeelle mekanismin halun täyttymiseksi. Koska Krishna on tehnyt kaikesta tässä maailmassa toisistaan riippuvaista, kun mekanismi on käynnistetty, kaikki tapahtuu automaattisesti. Jos olette esimerkiksi valinneet kaupassa jonkin tavaran (se on teidän toiveenne ja vapaa tahtonne), nyt siirrytte maksamaan siitä. Jos kortillasi on riittävästi varoja tavaran ostamiseen, saat tekstiviestin maksusta ja tilin saldosta. Jonkin ajan kuluttua kuriiri toimittaa tavarat kotiisi. Eli tämä mekanismi on toiminut, koska se on peräisin menneiden ansioidenne energiasta ja infrastruktuurista, jonka ovat järjestäneet korkeammat tahot (puolijumalat). Sama tapahtuu kehossamme, joka on sisällytetty kosmoksen kehoon ja joka on yhteydessä kosmokseen hengityksen ja pranan kautta. Niinpä myös tämä mekanismi toimii Paramatman kaiken läpäisevän luonteen ansiosta.
Jos olet kiinnostunut siitä, miten sielu aistii ja toimii kehon kautta, tämä yhteys syntyy pranan kautta, joka on Krishnan energia, elämää ylläpitävä energia.
Sielulla on alkuperäiset aistit (kuulo, näkö, haju, kosketus, maku), ja jotta sielu nyt näkisi jotakin aineellisen kehon puvun kautta, sielun on oltava jotenkin yhteydessä kehon aisteihin. Tämä yhteys syntyy kymmenen pranavirran kautta: viisi saapuvaa pranaa, jotka liittyvät tunnistaviin aisteihin (gyanendriya), ja viisi lähtevää pranaa, jotka liittyvät toimiviin aisteihin (karmendriya). Nämä kanavat, joiden kautta prana kiertää, ovat yhteydessä chakroihin ja hermostoon, joka toimii eräänlaisena johtimena, jonka kautta aistien impulssit virtaavat. Nyt sielusta tuleva näköaisti kulkee pranan, hermostollisen "johdotuksen", kautta aivoihin, jotka ovat yhteydessä viiteen aistielimiin, ja silmän kautta (näön tapauksessa) tulee kosketuksiin ulkomaailman kanssa. Silmällä on siis kyky nähdä, vaikka se on pohjimmiltaan vain optinen mekanismi, joka palvelee näkevää ihmistä, vaikka optinen mekanismi ei itsessään voi nähdä mitään, koska se ei ole havaitsemisen kohde.
Kaikki nämä mekaniikat on kuvattu Srimad-Bhagavatamissa (laulu 3, luvut 26-27). Myös Srimad-Bhagavatamin 4. laulussa (luvut 25-27) oleva vertauskuvallinen tarina Puranjana on tässä mielessä merkittävä.
sielu ei kärsi eikä keho kärsi, mutta ego ja mieli, jotka sitovat sielun kehoon, kärsivät. Jos autosi törmää toiseen autoon, autosi ei tunne kipua, etkä sinäkään loukkaannu, mutta kärsimyksen tunne on olemassa. Mistä se tulee? Se tulee egosta ja mielestä, jotka saavat teidät ajattelemaan, että auto kuuluu teille, ja koska se on vahingoittunut, teiltä on riistetty aistillinen nautinto ja siksi teidän on kärsittävä. Sama tapahtuu kehon kanssa. Se itse ei voi tuntea kipua ja kärsimystä. Kipu ja kärsimys ovat seurausta sielun samaistumisesta kehoon eli väärän omistajuuden tunteesta. Sielu tulee tähän maailmaan nauttimaan fyysisen kehon kautta, ja kun nautintoa ei ole, on sen vastakohta - kärsimys, joka ilmaisee sielun pettymystä odotuksiinsa. Kun ihminen on ehdollistuneessa tilassa ja häntä leikataan, hän huutaa. Mutta jos ehdollistunut tietoisuus kytketään pois päältä (esim. anestesian avulla) ja henkilö vaipuu syvään uneen, leikkaamista voidaan jatkaa, mutta kipua ei ole, vaikka sielu on kehossa ja keho on edelleen hermoston läpäisemä.
Meillä asuu sieluja. Näkymättömät.
Aika ajoin
Mätkähtävät seinään. Herätys talonväki.
Laittakaa hellaan tuli *liian kylmää*
Ei tarkene vilu kappasee.
"Mutta osaatko mitenkään selittää miten aineeton henki pysyy kymmeniä kilometrejä sekunnissa avaruuden halki kiitävän fyysisen ruumiin mukana?"
Kristinuskossa termit sielu ja hienojakoinen keho on sekoitetu.
Kun he sanovat "sielu", se on itse asiassa hienojakoinen keho.
Ihminen on muutakin kuin fyysinen keho. Itse asiassa ihmisellä on kaksi kehoa: fyysinen keho ja astraalinen eli hienojakoinen keho. Mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Sielu sijaitsee sydämen alueella ja on todellinen elämänvoima.
Sekä fyysinen että astraalinen eli hienojakoinen keho ovat vain peite eli vaate, jonka sielu pukee ylleen matkustaessaan aineellisissa maailmoissa. Kun vaihdamme yhden vaatteen toiseen, toisin sanoen yhden ruumiin toiseen jälleensyntymiseksi kutsutussa prosessissa, edellisen elämän vaikutelmat painautuvat hienojakoiseen ruumiiseen, ja kannamme niitä mukanamme kaikissa seuraavissa elämissämme. Unitilassa hienojakoinen keho on aktiivisempi kuin fyysinen keho. Unemme heijastavat usein vaikutelmia, jotka ovat kertyneet monien elämien aikana.
Ei mitenkään koska aineetonta sielua ei ole.
"Sielu" on uskonnollista jargonia, joka ei tarkoita mitään. Sillä ei ole mitään konkreettista sisältöä.
Ja jos palaamme uskonnollisesta diiba-daabasta hetkeksi todellisuuteen, niin me tiedämme, että aistit, muisti, tunteet ja kaikki älyllinen toiminta vaatii toimivat fyysiset aivot. Mikä on siis "sielu", joka ei aissti mitään, muista mitään, tunne mitään eikä ajattele mitään?
"Mikä on siis "sielu", joka ei aissti mitään, muista mitään, tunne mitään eikä ajattele mitään?"
Nämä kuvaamasi asiat tapahtuvat hienojakoisessa kehossa kaikkine sterotypioineen, mieltymyksineen jne. Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa,
Aistiminen, muistaminen, tunteminen ja ajattelu tapahtuvat kuitenkin "tässä ulottuvuudessa" ja fyysisissä aivoissa.
Uskonnollisessa ja pseudotieteellisessä jargonissa rakastetaan epämääräisiä termejä, joita vielä tarkoituksellisesti sumennetaan. Tällaisia ovat mm. "tietoisuus", "informaatio", "energia" ja "ulottuuvuudet". Näistä saa sitten keitoksen, joka ei täsmällisesti tarkoita mitään, mutta joilla voi perustella mitä mutu-fiiliksia haluaakaan perustella.
”Mutta osaatko mitenkään selittää miten aineeton henki pysyy kymmeniä kilometrejä sekunnissa avaruuden halki kiitävän fyysisen ruumiin mukana?”
Tyhmä kysymys. Yhtä hyvin voisit kysyä, miten sielu pysyy ihmisen mukana, kun auto kiihdyttää.
Ehkä painovoima vaikuttaa massallisen materian lisäksi myös aineettomaan henkeen, jolla on oma virtuaalinen henkimassa (m_h). Tai sitten aivot luovat ympärilleen sopivalla taajuudella resonoivan magneettikentän, joka sitoo hengen ihmisen pään sisään aivan samoin kuin Star Trek:ssä Enteprise-tähtilaivan poimumoottori sitoo fyysisen aluksen mukaansa.
Koska aineeton henki (tai sielu) on täysin fiktiivinen käsite, niin voit sepittää ihan minkä tahansa selityksen.
Kaipa joku voi tällaisesta pohdinnasta saada viihdearvoa, mutta en oikein aina ymmärrä, mitä hienoa joku näkee näissä Enqvistin pohdinnoissa.
Kenties elegantti selitys olisi, ettei sielu ole tässä ulottuvuudessa lainkaan. Aivot ovat vain vastaanotin ja lähetin. Tällöin kysymys on yhtä turha kuin, että miten internet pysyy paikallaan, kun läppäri liikkuu junassa.
Kysymys on laajempi. Uskonnoissa "henkiset" asiat kuten Jumala ja sielu kuvitellaan "aineesta irralliseksi". Käytännössä jopa universumista erillisiksi. Mutta jos uskotaan, että joku entiteetti vaikuttaa mitenkään mihinkään aineelliseen, niin tuohon vaikutukseen täytyy olla joku mekanismi ja se on väistämättä "aineellinen".
Aineesta irrallinen sielu ei liittyisi mitenkään siihen, mitä olemme, mitä ajattelemma, mitä koemme eikä siis myöskään tietoisuuteemme. Sielumme ei siis olisi oikeastaan lainkaan "meidän". Sinun sielusi olisi yhtä irrallinen minusta kuin minun sieluni.
"Aineesta irrallinen sielu ei liittyisi mitenkään siihen, mitä olemme, mitä ajattelemma, mitä koemme eikä siis myöskään tietoisuuteemme."
Sielu on sydämen alueella, mutta se ei edes ole fyysisessä kehossa, vaan se on toisessa ulottuvuudessa, ikään kuin projektio.
Oliko tuo tarkoitettu parodiaksi new-age-hurahtaneiden p*skanjauhannasta vai kirjoititko nuo älyttömyydet ihan tosissasi?
Se onko entiteetti A "samalla alueella" kuin entiteetti B on pohjimmiltaan topologinen kysymys ja silloin entiteettien A ja B pitää olla samassa koordinaatistossa eikä keskenään jossain "eri ulottuvuudessa" - mitä se ikinä tarkoittaakaan, jos tarkoittaa yleensä mitään.
Alkeishiukkaset ovat keskenään yhteydessä vaikka toinen olisi Tampereella ja toinen Helsingissä.
Vaikka tämä on satua, niin silti ihmisen sielun oleminen yhtä aikaa taivaassa ja maan päällä on perusteltavissa samankaltaisella sadulla, jossa sielu ei ole edes alkeishiukkasen kaltaista ainetta vaan aineeton henki.
"Vaikka tämä on satua, niin silti ihmisen sielun oleminen yhtä aikaa taivaassa ja maan päällä on perusteltavissa samankaltaisella sadulla, jossa sielu ei ole edes alkeishiukkasen kaltaista ainetta vaan aineeton henki."
En sanonut, että sielu olisi taivaassa, ei todellakaan ole.
Enqvistiltä hyvä esiintyminen aaveita koskien.
Sielun olemassa olemiseen vastaava pohdiskelu soveltuu huonosti. Aaveiden oletetaan olevan mielen ulkoista todellisuutta ja niitä tulisi siten voidan objektiivisesti tarkastella. Eli kysymys voisi olla todistajan lausuntojen arvioimisesta, jos jotkut olisivat aaveita havainneet.
Kysymys sielusta taas on uskonnollinen käsitys, joka liittyy uskontojen käsitykseen ihmisestä ja ihmisen psyyken toiminnoista, joista uskonnollisesssa kielenkäytössä usein puhutaan "sielunelämänä". Jos oletetaan uskonnollisen käsityksen mukaista "sielunelämää" olevan, tällainen toiminta liikkuu tietenkin ihmisen mukana. Vaikea kuvitella sielun irtaantuvan ihmisen kehosta, kuten avauksen tehnyt ilmeisesti helposti olettaa tapahtuvan. Tällaisia irti olevia sieluja ei ainakaan kerrota leijailevan "aaveina" missään uskonnollisissa tarinoissakaan.
Herääkin kysymys, mistä avauksen tehnyt on saanut ajatuksen aaveina irtaantuvista "sieluista"? Tämä on vähän samanlainen kysymys, jonka teologit tekevät, kun kyseenalaistavat ateistien jumalakuvaa. Mikä on siis ateistin sielunkuva?
Ensin kysyjä luo mielessään sielunkuvan eli käsityksen, millainen on "sielu" ja sitten päättelee, ettei tällaista irrallaan olevaa "sielua" voi olla olemassa. Itselleni tulee mieleen se tarina olkiukon hakkaamisesta.
Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla?
Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.
Tämä tarkoittaa, että emme voi enää ilmaista mielipiteitämme vapaasti vapaassa kotimaassamme, että meillä ei ole enää oikeutta siihen, vaikka olemme keskustelufoorumilla, jossa vallitsee mielipiteenvapaus. Joten meidät laitetaan heti alas, jos joku on eri mieltä. Diktaattorimaista käytöstä; hävetkää te, jotka rajoitatte ihmisten sananvapautta.
<<Herääkin kysymys, mistä avauksen tehnyt on saanut ajatuksen aaveina irtaantuvista "sieluista"? Tämä on vähän samanlainen kysymys, jonka teologit tekevät, kun kyseenalaistavat ateistien jumalakuvaa. Mikä on siis ateistin sielunkuva?>>
Herääkin kysymys, mistä meidän pitäisi halveksia niitä, jotka ovat eri mieltä, ja miksi meidän pitäisi kieltää ihmisiltä oikeus ilmaista oma näkemyksensä keskustelufoorumilla, joka on tarkoitettu keskusteluun, vaikka se tuntuisi "viisaista" oudolta?
<<Itselleni tulee mieleen se tarina olkiukon hakkaamisesta.>>
Itselleni tulee mieleen tarinat kommunismista ja Pohjois-Korean johtajasta ja ilmaisuvapauden kieltämisestä.
<<Kysymys sielusta taas on uskonnollinen käsitys, joka liittyy uskontojen käsitykseen ihmisestä ja ihmisen psyyken toiminnoista, joista uskonnollisesssa>>
Joten et sitten ymmärrä, että kommunismi on omalla tavallaan myös uskonto, joka kieltää sananvapauden. Sinussa taitaa olla oikein kunnon diktaattorin ainesta.
Tai jopa keskiaikainen inkvisitio, jossa toisinajattelijat poltettiin roviolla.
Toisin sanoen kaikki, jotka eivät ole meidän puolellamme, ovat meitä vastaan - mentaliteettia.
Yrität siis sanoillasi häpäistä henkilöä, joka aloitti tämän palstan ja joka aivan varmasti halusi vain jakaa oman mielipiteensä muiden kanssa.
<<Itselleni tulee mieleen se tarina olkiukon hakkaamisesta.>>
Itselleni tulee mieleen henkilö, joka on katkeroitunut ihmissuhteissaan ja vihaa koko ihmiskuntaa, joka purkaa vihaansa foorumeilla, niin se helpottaa hieman.
Opetuslapset luulivat näkevänsä aaveen, kun Jeesus käveli vetten päällä ja ilmestyi heille kuolleista heräämisen jälkeen. He uskoivat siis aaveisiin.
Juutalaiset uskoivat yleisesti aaveisiin tuona aikana.
Itselleni tulee mieleen henkilö, joka on katkeroitunut ihmissuhteissaan ja vihaa koko ihmiskuntaa, joka purkaa vihaansa foorumeilla, niin se helpottaa hieman.
Sitähän täällä aktiivisesti harjoitetaan.
Diktaattorimaista käytöstä; hävetkää te, jotka rajoitatte ihmisten sananvapautta.
Juutalaisten suuri älykkyys on kuitenkin tosiasia.
Muutkin kansat uskoivat niihin tuon aikona.
<<Itselleni tulee mieleen se tarina olkiukon hakkaamisesta.>>
Itselleni tulee mieleen tarinat kommunismista ja Pohjois-Korean johtajasta ja ilmaisuvapauden kieltämisestä.
Kenties tämän palstan muita halveksiva katkeroitunut henkilö onkin kommunisti ja ihailee sananvapauden poistamista.
Totta joka sana.
”Herääkin kysymys, mistä avauksen tehnyt on saanut ajatuksen aaveina irtaantuvista "sieluista"?”
Esimerkiksi tästä.
”Sielu tarkoittaa ihmisen ja joskus muunkin olennon tajuista, henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivaa aineetonta puolta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan.”
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sielu
”Itselleni tulee mieleen se tarina olkiukon hakkaamisesta.”
Itselläni tulee mieleen, että olet skitsofreenikko.
Tämä kommenttisi valaisi asiaa siinä mielessä, että avauksen tekijällä lienee siis kartesiolainen käsitys "sielusta", joka eli vuosina 1569 - 1650. Sanoisin käsitystä siis vanhahkoksi, joka voisi olla hyvä päivittää. On tiedekin kehittynyt siitä lähtien jonkin verran, jos uskallan tämän seikan mainita tulematta leimatuksi skitsofreenikoksi.
En osaa kommentoida Descartesin käsitystä aaveista. Voisiko siis hänen mielestään "sielu" leijailla aaveena irrallaan. 1600-luvulla ihmiset saattoivat uskoa aaveisiin, mutta Descartesin käsitys aaveista ei ole tiedossani. Ehkä joku osaa tähän tuoda lisätietoa.
Todettakoon väärinkäsitysten välttämiseksi, ettei itselläni ole mitään käsitystä "sielusta", koska en ole uskonnollinen, eikä maailmankuvaani kuulu myöskään irrallaan leijuvat aaveet. Aiemmin kommentoin teologien tapaa pohtia kysymyksenasettelua "sielunelämästä" ja heidän kritiikkiään ateistien käsityksiin siihen, mitä ateistit ajattelevat joistakin uskonnollisista käsityksistä.
Olkiukon hakkaamiselta kuulostaa edelleen sellainen kysymys, mitä avauksessa pohditaan. Esim: "Jos sielu irtautuu ruumiista niin miten se pystyy tähtäämään itsensä niin, että lennähtää juurikin avoimesta ikkunasta ulos eikä mätkähdä päin seinää?"
Totta se on, juuri niin, oikein sanoit. Hyvää! Lisää!
Olet sellainen henkilö, joka on katkeroitunut ihmissuhteissaan ja vihaa koko ihmiskuntaa, joka purkaa vihaansa foorumeilla, niin se helpottaa hieman.
Bravo, hyvin sanottu.
Siltä se tuntuu, todella.
"Olkiukon hakkaamiselta kuulostaa edelleen sellainen kysymys, mitä avauksessa pohditaan. Esim: "Jos sielu irtautuu ruumiista niin miten se pystyy tähtäämään itsensä niin, että lennähtää juurikin avoimesta ikkunasta ulos eikä mätkähdä päin seinää?""
Mitä vittua ripulivajakki edelleen jankuttaa? Uskonnollisena käsitteenä sielu on ruumiista erillinen olio, joten on ihan relevanttia kysyä, että miten vitussa se ruumiista erillinen olio pysyy 30 km/s avaruuden halki kiitävän materiamöykyn mukana? Sielu on muinaisten vuohipaimenten väärinkäsitys ihmisen ja todellisuuden luonteesta eikä silloin tarvinnut edes pohtia tällaisia kun maa ajateltiin liikkumattomaksi lätyksi, joka oli muurattu tukevien pilarien varaan. Avaukseni ei siten ole olkiukko vaan kaltaistesi naiivien idioottien ajatusvääristymien pohdintaan ja korjaamiseen stimuloivaa kysymyksenasettelua ironialla ryyditettynä.
<<Avaukseni ei siten ole olkiukko vaan kaltaistesi naiivien idioottien ajatusvääristymien pohdintaan ja korjaamiseen stimuloivaa kysymyksenasettelua ironialla ryyditettynä.>>
Kuulkaa kaikki, kuinka minä halveksin toisinajattelijoita. Koska minulla on siihen oikeus, koska olen niin viisas ja kaikki muut ovat tyhmiä. MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ OLEN MAAILMANKAIKKEUDEN VIISAIN OLENTO.
Mitä pahaa siinä on?
Muita tällä palstalla muita halventavalla henkilöllä voi olla joko ylemmyyskompleksi tai sitten alemmuuskompleksi, jossa muita nöyryyttämällä oma kamala tilanne unohtuu hetkeksi.
Niin, kartesiolainen käsityksesi "sielusta" johtaa sinut hakkaamaan olkiukkoa, jonka mukaan kehosta erillinen olio tarvitisisi jonkin kyvykkyyden pysyä kehon mukana. Tämä on hyvin naiivi käsitys uskonnollisista käsitteistä. Emme ole enää 1600-luvulla muodostettujen käsitteiden varassa.
Halutessasi voisit tietenkin tutustua nykyiseen teologiaan, jossa kuitenkin lienee monia erilaisia käsityksiä sielun käsitteestä. Kenties tämä olisi jopa opettavaista sinulle syvää tietämättömyyttä osoittavista kommenteistasi päätellen.
Omasta mielestäni kysymys sielusta tms. vastaavasta ei ole lainkaan relevantti kysymys nykytietämyksemme valossa. Joten olkiukkosi hakkaaminen uskonnollisissa käsiteanalyyseissa ei ole myöskään relevanttia missään mielessä.
Mitä soopaa!
"Fundamentalistisimmat kristityt uskovat siihen, että ihmisellä on ruumiista erillinen sielu."
Tiedät, että kyse ei ole vain kristinuskosta. Joten...?
En tiedä.