On aamu yö
tuuli hiljaa keinuttaa koivun lehtiä
koivun lehtien lomitse loistaa sinistä taivasta
nuo tähdetkin leikkiä lyö
kuu joka myös luo samettisen valonsa
ikkunasta sisään
käännän katseeni sinuun
sinä nukut kuin viaton karitsa
jota ei mikään maailman mahti voisi vahigoittaa
hiivin hiljaa viereesi suukon suikaten
tuon hellän ja kostean
sinä hymyillen kielelläsi vain huuliasi nuolet
ja peitto valhtaa pois yltäsi
nyt näen tuon alastoman vartalosi joka on
kuun loisteessa kuin samettia
siinnä sinua katsellessani haluni nousee
mutten haluaisi herättää sinua sillä sinä olet
niin viaton kuin pieni karitsa.
siksi hiivin hiljaa ulos tuntien tuon lempeän
tuulen vireen ihollani
tuntien tuon aamukasteisen nurmen varpaissani
istuen tuon tutun koivun katveeseen
ajatellen vain sinua rakkaani
hetken ehkä kaks siinä istuessani
sydän lyöden kiihkeästi kyyneleet valuen
pitkin poskiani
kunnes kuin usvan seasta jotka ovat kyyneleeni
näen sinun kirmaavan kuin keiju
läpikuultava aamutakkisi vain tuulessa lepattaa
joka on kuin tuon viattoman keijun siivet
kunnes saavut luokseni koivupuun
kaapaat minut syliisi pyyhkien pois herkiilä
sormillasi nuo kimaltavat kyyneleet
suudellen hellästi huulilleni ja kuiskaten hiljaa
sinut vain tahdon sinua vain rakastan
jonka jälkeen nuo tähdet jotka sammuivat
kuin tietäen kohtalonsa
ja tuo kuu joka hiljaa lipui pois
ja tuuli vain meitä hiljaa tuuditti
tuuli hiljaa keinuttaa koivun lehtiä
koivun lehtien lomitse loistaa sinistä taivasta
nuo tähdetkin leikkiä lyö
kuu joka myös luo samettisen valonsa
ikkunasta sisään
käännän katseeni sinuun
sinä nukut kuin viaton karitsa
jota ei mikään maailman mahti voisi vahigoittaa
hiivin hiljaa viereesi suukon suikaten
tuon hellän ja kostean
sinä hymyillen kielelläsi vain huuliasi nuolet
ja peitto valhtaa pois yltäsi
nyt näen tuon alastoman vartalosi joka on
kuun loisteessa kuin samettia
siinnä sinua katsellessani haluni nousee
mutten haluaisi herättää sinua sillä sinä olet
niin viaton kuin pieni karitsa.
siksi hiivin hiljaa ulos tuntien tuon lempeän
tuulen vireen ihollani
tuntien tuon aamukasteisen nurmen varpaissani
istuen tuon tutun koivun katveeseen
ajatellen vain sinua rakkaani
hetken ehkä kaks siinä istuessani
sydän lyöden kiihkeästi kyyneleet valuen
pitkin poskiani
kunnes kuin usvan seasta jotka ovat kyyneleeni
näen sinun kirmaavan kuin keiju
läpikuultava aamutakkisi vain tuulessa lepattaa
joka on kuin tuon viattoman keijun siivet
kunnes saavut luokseni koivupuun
kaapaat minut syliisi pyyhkien pois herkiilä
sormillasi nuo kimaltavat kyyneleet
suudellen hellästi huulilleni ja kuiskaten hiljaa
sinut vain tahdon sinua vain rakastan
jonka jälkeen nuo tähdet jotka sammuivat
kuin tietäen kohtalonsa
ja tuo kuu joka hiljaa lipui pois
ja tuuli vain meitä hiljaa tuuditti
Vastaukset 30
Vanhimmat
Voi Raimo sua, sanattomaksi saat jutuillasi. Kaunista ja herkkää, jos tuon olet kokenut niin olen kateellinen. Kuka minulta kyyneleet pyyhkisi, ei ainakaan hän joka ne aiheuttaa...
NOT ! Älä nyt tollasta liirumlaarumia tänne syötä. Tuohan oli ilmiselvästi pedofiilijuttua, jota kirjoittaja haluaa tätä kautta tuoda esille. Unelmoi jostain 10-vuotiaasta viattomasta lapsesta. Saatanan Jammu-setä ! Tollaset pitäis viedä saunan taakse ja lopettaa....
Kerta kerran jälkeen
aamun siirtäessä yön varjot pois
puhun itsekseni vaikka tarkoitan sinua
vaikka tiedän etten sinua saa
vaikka toivon saavani pitää sinua edes minuutin
se tieto hajoittaa minut ja murskaa
kuin hauraan kananmunan kuoren
vaikka samalla olemassa olosi poltaa
ja pelottaa minua
samaan aikaan todellisuus työntää päätään
minuun kuin veitsi joka viiltää palan leipää
samaan aikaan minä itken mutta
kyyneleet eivät valu
minä huudan mutta ääneni ei kulje
mutta mitä lähempänä sinä olet
sitä enemmän minä pelkään sinua
vaikka minun minuuteni huutaa puoleesi
toivoen että huomaisit minut
osaisit antaa anteeksi sillä se hajoitaa itsensä
vain sinun takiasi
tekemällä itsensä naurunalaiseksi ja pelleksi
jotenka teurasta minut ja päästä vapaaksi
tuskasta kivuista ja kyyneleistä
sanoen vaikka valehdellen ette rakasta minua
ettet halua minua milloinkaan
työntäen minut tylysti syrjään
jolloin teidän etten voi tulla luoksesi milloinkaan
sillä tämä kärsimys jonka sinä tuotat on kuin
hirveen ammuttu luoti joka vain haavoittaa
jolloin haava vuotaa ja minä kuihdun kuiviin
kun en saa tietää kun en osaa ymmärtää sinua
siksi en tiedä mitä haluat mitä minun tulisi tehdä
siksi olen kadonnut ja eksyksissä etkä sinä
anna kättäsi auttaaksesi minua sinun luokse
sillä minä rakastan vain siua ja haluan vain sinut
mutta sinä olet sen kieltänyt ikuiseksi ajaksi.
mutta silti haluan vain sinua
jaken huolesi ilosi kyyneleesi ja olla onnellinen
mutta sinä et minua huomaa miten sinua janoan
kuinka sinua huudan
nautien sinusta pisara kerrallaan
olllen sinua ikävä
sinun silmiesi tähden josta loistaa
auringon kultaiset säteet
joiden myötä haluaisin riisua itseni
sillä sinä jätit minuun aukon täyttämättömän
sillä minun ikäväni sinun luoksesi
itkee vaikka se hymyilee peittääksensä ikävän
kuitenkin odottaen kuin raastetu eläin
päästäkseen tuskistaan
toivoen että sinä sanoisit ääneesi rakastavasi minua.
Mitä liirumlaarumia !! Lopeta jo, ei sinusta uutta Tommi Taapertajaa tule vaikka kuinka yrität.
Jammu !!!!!!!!
Onhan meitä kaikkia kusipäitä jotka
eivä ymmärä mitään.
Runosi ovat ihania. Luen niitä mielelläni.
terv. Cher
Sitä sen on.
Me olemme jutelleet yhden kerran ceatissa.
mutta sinä sitä et varmaan muista.
nimimerkkiä Ransu.
Sillä sinulla on niin paljon kavereita.
Sillä tämä merkki on oikea nimeni.
Ps
Ja eikö poikasikin kirjoita runoja?
Hyvää kevättä ja kesää.
Yllätyin iloisesti - sinä Ransu!!
Muistan toki Sinut ja juttelumme chatissa.
Olen pari runoa itsekin kirjoittanut näille
sivuille viime syksynä, käytin nikkiä Sinun,
vastasitkin runoihini Ransu-nikillä.
Yksi pojistani kirjoittelee myös runoja.
Hyvää vappua ja kesää!
Sinua lämpimästi
tervehtäen Cher (Sinun)
Sinulla näyttää olevan paljon kavereita.
Sinulle tihkuu tämä tästä viestejä ja sinä
vastaat niin.
yhteenkin sinä vastasit englanniksi ilmeisesti.
en viitsinyt sitä kääntää suomeksi.
Mutta muistatko tämän.
Heräsin ani varhain
yön hämärään kulkemaan
seassa roskalehtien
kahlasin verkalleen
pientä tuttua polkua metsään
lähdin taas seuraamaan
se johtaa aina metsään
saloseudulle sydänmaan
siellä autiomökki odotta
rappulle istujaa
ojennetuin käsin
tartun käsillä hiuksiin
ja minä ulvon
ulvon kuin susi
tuskani irralleen
ja vain luonto vastaa
mutta se riittää
jaksan päivän taas aloittaa
terveisin Raimo
Kyllä muistan, on minun kirjoittamani.
Runon nimi on Ikävä...
Yhäkin tunnen samoin....hetkittäin!
terveisin Cher (Sinun)
Liian paljon unelmia
liian paljon haaveita
liian vähän kokemuksia
liian vähän elettyjä päiviä
hillitön hinku elää
kuin viimeistä päivää
siinä yhdistelmä
Minä rakastan sinua vielä
nuo sanat kumpuilevat huuliltani
kyynelten tahdittamana
muistaen sen kuin eilisen
hiljaa suudellen kun erottiin
sisälläni painaa vieläkin kylmä
vain sinä sen voit lämmittää
enkä vieläkään ymmärrä
miksi päästin sinut
niin helposti menemään
On liian vaikeaa lentää omilla siivillään
kohti kaukaista meren rantaa
on liian vaikeaa saada sinut uskomaan
että minun siipeni ovat liian heikot lentämään
kun tulisit ja sanoisit hei
olisin onnellinen
Kun tulisit ja halaisit
olisin vieläkin onnellisempi
kun tulisit ja suutelisit
olisin hyvin onnelinen
kun tulisit ja olisit
olisin onnelisempi
mutta turhaa sinä kuljet vain omia polkujasi
etkä huomaa kuinka kylmä on yksin
..menettämäsi ihminen ..tuon kaiken kauniin
arvoinen..??? Katsoisit jo eteenpäin....antaisit
menneen olla...et tiedä mitä tulevaisuus voi
tuoda tullessaan..:))....mutta..
ettei elämäsi kuluisi ikävöiden... ohitsesi..!!
Tsemppiä!
Eikö ole kivaa kun on sydän murtunut
ja se on kuin jääpuikko joka odottaa
että aurinko sen sulattais.
Mutta mistä löytää tuon auringon.
Ei mistään sillä hän itse sanoi ikuisesti hyvästi.
En häntä muuten kaipaisi mutta kun aamusti herään
ja illalla kun menen nukkumaan on valkoinen lakana vain seuranain.
Sinä olet majakka
epätoivoni valtameressä
sinun johdatuksellasi
purjehdin rantaan rauhalliseen
tyyneen paikkaan poukamaan
jossa minua odotetaan
sinne mennessäni joku sanoo
kaivanneesa minua
Paikkaan jossa joku
on välittämäisillään
pyyhkii purjeestani kyyneleet ja tuskan
pelon tummanpuhuvat värit
sielustani huutavan kaipauksen
jotta pääsen jatkamaan
täynnä rakkautta ja onnea
Mutta näen vain unen
jossa juoksen ja juoksen
läpi tumman yön kesäisen
ylläni vain kyyneleitä suodattama paita
juoksen ja juoksen
kunnes saavun joen rannalle
Josta minua katsoo kuu
vaikkei se yöllä näkynytkään
niin minä kilpaa kuun kanssa
lensin uuteen paikkaan
jonka nimi on rauha
..näköjään runoilija , ihan ok, heitä maailma tarvitsee.
Halusin vain sinulle sanoa, että teit minusta väärän johtopäätelmän. ystävyydellä =)
Minä olen mies ilman tunteita.
Ja nämä mitä olen kirjoitanut on vain
ajanvietettä
Sillä sisälläni on vain kyykäärme joka pistää
jos joku uskaltaa lähestyä.
...niin ei ollut tarkoitus herättää kyykäärmettä. Varovasti vain kepillä sohaisin ohikulkiessani. Tosin kesä ja aurinko voivat hoitaa herättämisen puolestani, käperry kivenkoloon ja nauti kesästä!
Kiitti
nyt lopetan nämä seikkaillut näillä neteillä
sillä menen venäläisen naisen kanssa avioliittoon
ja takaan että hän osaa muutaki kuin valittaa.
Oho,..palataksesi taas...
onnea jokatapauksessa
Sinulle vielä yhden kuukauden käyn vielä töissä.
Sen jälkeen kirjoitan kirjan ennen kuin menen
vihille.
Koska hän tulee toisesta kultuurista hänelle voi
tulla hyvin pian ikävä takaisin mutta itse en muuta.
Nyt hyvää kesää ja onnea elämällesi.
Parempi sekin, että sisällä, kuin jos ihan ulospäin näkyisi! Nouse motista, elämä jatkuu!
Anteeksi jos sotkeudun mutta jos tuota
tarkoitit minulle niin
Minun elämäni on jo eletty.
Jotkut kuule suree elämätöntä elämää, ja sinä onneksi vaan elettyä; eikös sekin ole positiivista!
Jos minä surisin elämää.
Niin minä en todellakaan olisi tässä sillä
olisin aikaa sitten jo poistunut tästä maailmasta.
sillon kun minä olin pieni ajattelin että olisin
jo täysiikäinen nyt kun olen täysikäinen niin
ajatelen vain miksi ihminen ylipäänsä elää.
Elämä on lahja, vaikka joskus ei tiedä mitä paketista löytyy!!!
Sinullekin kiitos kaikesta.
Minä lopetan nyt nämä seikkailut täällä
sillä menen venäläisen naisen kanssa avioliittoon
ja takaan että hän osaa muutakin kuin valittaa.
Onneksi olkoon! Toivottavasti liitostanne tulee onnellinen, ja siunausta, paljon lapsia ja kaikkea hyvää!
Minä en voi saada lapsia enään.
Silloin kuin olisin niitä saanut ei vaimoni
saanut lasta koska hänelle oli tehty sidonta
ettei hän voinut saada lasta.
Ja toisen kerran kun olisin saanut lapsen jäleen
nainen laitoi tuon lapsen alun kesken jotenka
lapsia en toivo enään.
Mutta yksi vielä ennen kuin poistun lue
Tuli luokseni tyhjästä
kuin valkoinen enkeli
rakastuin sinuun
antaen sinulle kaikki
rakastaen ja toivoen
etten pettyisi sinuun
sinä petyit kumminkin minuun
siksi me petimme toisiamme
siksi kehotan sinua
menemään pois vaikka et
kumminkaan menisi pois
laitaen itsesi niin
että tuntisin sinut aina
laittaen itsesi kuntoon
lähteeksesi pois luotani
Yhä sydämeni silti sinua rakastaa
sieluni huutaa vuoksesi
sillä kaiken tahtoisin sinulle antaa
kaikki nuo ihanat hetket
jos vain voisin antaa
mutta minä kehotan sinua
silti menemään pois
kun sinä jo kerran minut jätit
mene ennen kuin se on mahdotonta
sillä en haluaisi näyttää
kuinka tunteeni ovat kylmenneet
vaikka minä itken vuoksesi
kyyneleeni eivät valu
ja tuskin minä edes hengitän
ja eläminenkin on vaikeaa
Pyytäen me pois
koska lähdet kuitenkin
sillä enempää minulla ei ole
tarjottavana kuin rakkauteni
sillä sinä tuot enemmän tuskaa
ja kyyneleitä kuin rakkautta
enempi kuin lämpöä ja turvaa
kuitenkin täänää itkin
koska tunteeni ovat
liian voimakkaat sinua kohtaan
koskaan unohtamatta sinua
vaikka niin päätin
sinua rakastan
sinut vain haluan