Eräänlainen kahtiajakautuminen on jo tapahtunut ihmisten mielissä ajateltaessa yhteistä vastuutamme oikeitten ja väärien valintojen tekemisessä.
Toinen puoli ihmiskunnasta näyttää hyväksyvän keskuudessamme tapahtuvat vääryydet lähimmäisiämme kohtaan, kun vastaavasti toinen puoli tuntee moraalisen vastuunsa ja vastustaa ilmiselvää pahuutta sanoin ja teoin -missä tahansa sitä ilmeneekin.
Tuntuu käsittämättömältä, että tälläkin palstalla eräät kirjoittajat edelleen yrittävät löytää jotain puolusteltavaa esim. sellaisissa rikoksissa Irakissa, joissa kanssaihmisille pyritään tieten tahtoen aiheuttamaan kuolemaa ja loukkaantumisia siitä välittämättä, ovatko uhrit siviilejä, naisia tai lapsia.
Mielestäni esimerkiksi irakilaisten terroristien teot siviilejä vastaan olisi yksinteoin tuomittava rikoksiksi ihmisyyttä vastaan- eikä yrittää vesittää tekojen julmuutta selittelemällä niitä vaikkapa "vastarintataisteluksi" tai "miehitysjoukkoja vastustavien miesten rohkeaksi taisteluksi"- siitä huolimatta, vaikka näiden terroristien tähtäimessä olisikin alunperin ollut nykyisen supervallan sotilaita.
Länsimaalaisina ihmisinä emme voi paeta vastuutamme selittelemällä, että "vastarintamiehillä" on muka oikeus millä keinoin hyvänsä taistella "maata sortavaa miehitysvaltaa" vastaan.
Kysyn lukijoilta suoraan:
Miten te itse suhtaudutte suoranaiseen pahuuteen, jota havaitsette maailmassa, lähellä tai kaukana?
Kykenettekö -edes ajatusten tasolla- vastustamaan vääryyttä, kun sitä huomaatte?
Onko jollakin teistä mahdollisuus ryhtyä sanoista tekoihin ja liittyä johonkin organisaatioon, jonka pyrkimyksenä on saada maailmalla rehottava rikollisuus ja moraalittomuus vähenemään?
Jos kohautatte olkapäitänne ja toteatte, että mitäpä asia teitä liikuttaa, olette henkisellä tasolla siirtyneet vääryyttä tekevien puolelle.
Maaherra Pontius Pilatus kuvitteli ajanlaskumme alkupuolella puhdistautuvansa oikeusmurhasta pesemällä kätensä syyttömästi tuomitun Ihmisen verestä, mutta jälkipolvet tietävät hänet osasyylliseksi tapahtuneeseen murhenäytelmään.
Miten itse kukin meistä aikoo väistää vastuunsa maailmalla tapahtuvien vääryyksien kohdalla?
Toinen puoli ihmiskunnasta näyttää hyväksyvän keskuudessamme tapahtuvat vääryydet lähimmäisiämme kohtaan, kun vastaavasti toinen puoli tuntee moraalisen vastuunsa ja vastustaa ilmiselvää pahuutta sanoin ja teoin -missä tahansa sitä ilmeneekin.
Tuntuu käsittämättömältä, että tälläkin palstalla eräät kirjoittajat edelleen yrittävät löytää jotain puolusteltavaa esim. sellaisissa rikoksissa Irakissa, joissa kanssaihmisille pyritään tieten tahtoen aiheuttamaan kuolemaa ja loukkaantumisia siitä välittämättä, ovatko uhrit siviilejä, naisia tai lapsia.
Mielestäni esimerkiksi irakilaisten terroristien teot siviilejä vastaan olisi yksinteoin tuomittava rikoksiksi ihmisyyttä vastaan- eikä yrittää vesittää tekojen julmuutta selittelemällä niitä vaikkapa "vastarintataisteluksi" tai "miehitysjoukkoja vastustavien miesten rohkeaksi taisteluksi"- siitä huolimatta, vaikka näiden terroristien tähtäimessä olisikin alunperin ollut nykyisen supervallan sotilaita.
Länsimaalaisina ihmisinä emme voi paeta vastuutamme selittelemällä, että "vastarintamiehillä" on muka oikeus millä keinoin hyvänsä taistella "maata sortavaa miehitysvaltaa" vastaan.
Kysyn lukijoilta suoraan:
Miten te itse suhtaudutte suoranaiseen pahuuteen, jota havaitsette maailmassa, lähellä tai kaukana?
Kykenettekö -edes ajatusten tasolla- vastustamaan vääryyttä, kun sitä huomaatte?
Onko jollakin teistä mahdollisuus ryhtyä sanoista tekoihin ja liittyä johonkin organisaatioon, jonka pyrkimyksenä on saada maailmalla rehottava rikollisuus ja moraalittomuus vähenemään?
Jos kohautatte olkapäitänne ja toteatte, että mitäpä asia teitä liikuttaa, olette henkisellä tasolla siirtyneet vääryyttä tekevien puolelle.
Maaherra Pontius Pilatus kuvitteli ajanlaskumme alkupuolella puhdistautuvansa oikeusmurhasta pesemällä kätensä syyttömästi tuomitun Ihmisen verestä, mutta jälkipolvet tietävät hänet osasyylliseksi tapahtuneeseen murhenäytelmään.
Miten itse kukin meistä aikoo väistää vastuunsa maailmalla tapahtuvien vääryyksien kohdalla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastauksia kysymyksiisi:
Kyllä irakilaisterroristejakin voi puolustella, jos toinen osapuoli on USA.
Eri juttu olisi, jos puhuttaisiin Tsetseniasta.
Jos maailmalla jokin pahuus kohdistuu USA:aan, kuuluu kunnon suomalaisen "Kekkosen oppien" mukaan olla vähän vahingoniloinen, mutta jos pahuus kohdistuu johonkin sosialistiseen valtioon tai Venäjään, tulee pahantekijät tuomita ankarimpien pykälien mukaan.
Menikö oikein, Tiedonantajan lukijat?
Olen aika ajoin käynyt täällä katsomassa, olisiko joku aloittanut keskustelun moraaliarvoista, mutta tähän asti lähes turhaan olen odottanut.
Nyt otsikkokirjoittaja ottaa esiin tärkeitä pohdintoja, mutta ovatko ne liian vaativia asioita Maailman menon lukijoille?
Kysymykset, joissa lähestytään itsekunkin sisäistä maailmaa, ovat usein liian kipeitä vastattaviksi.
Aina on helppo arvostella jotakuta toista, oli se "toinen" sitten valtio tai yksilö, mutta jos joutuu arvostelemaan itseään, alkaa ihmiseltä neuvojat olla vähissä.
Sellaisia vastauksia kun ei löydy edes puoluelehdistön sivuiltakaan.
Miten te itse suhtaudutte suoranaiseen pahuuteen, jota havaitsette maailmassa, lähellä tai kaukana?
Jos lähellä,niin mennään kauemmaksi.
Kykenettekö -edes ajatusten tasolla- vastustamaan vääryyttä, kun sitä huomaatte?
Eipä ole tarvetta.
Onko jollakin teistä mahdollisuus ryhtyä sanoista tekoihin ja liittyä johonkin organisaatioon, jonka pyrkimyksenä on saada maailmalla rehottava rikollisuus ja moraalittomuus vähenemään?
Ei se liittyminen auta ketään,ja organisaatioissa tyhmyys tiivistyy.
Jos kohautatte olkapäitänne ja toteatte, että mitäpä asia teitä liikuttaa, olette henkisellä tasolla siirtyneet vääryyttä tekevien puolelle.
Ei ole väärää eikä oikeaa,jokaisessa väärässä asiassa on oikeita puolia ja jokaisessa oikeassa asiassa vääriä.
Maaherra Pontius Pilatus kuvitteli ajanlaskumme alkupuolella puhdistautuvansa oikeusmurhasta pesemällä kätensä syyttömästi tuomitun Ihmisen verestä, mutta jälkipolvet tietävät hänet osasyylliseksi tapahtuneeseen murhenäytelmään.
Miten itse kukin meistä aikoo väistää vastuunsa maailmalla tapahtuvien vääryyksien kohdalla?
Asioille voi tehdä jotakin vastuun väistämisen sijaan,jolloin ei ole tarvetta selitellä ja kysellä tyhmiä kysymyksiä.