Onko skitsofrenia havaittavissa jo lapsena/nuorena?

Ja tämä väite, että hyvin suurella osalla tavallisista ihmisistä on jossain vaiheessa elämäänsä psykoottisia oireita, pohjautuu tutkimuksiin. Esimerkiksi opiskelijoita käsittelevässä tutkimuksessa kuuloharhohja koki jopa 38,7 %. On ehkä hieman vaikeampi tutkia sitä, miten usein oikeasti ihmiset ovat hieman tai vähän enemmän paranoidisia, koska paranoidisen ajattelun raja on liukuva. Ihmiset, etenkin traumatisoituneet ja stressaantuneet, ovat hyvin taipuvaisia paranoidiseen ajatteluun.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2173580813000072

Se miksi väitän, että oireet eivät sinänsä ennusta psykoosisairautta eivätkä skitsofreniaa, perustuu myös tutkimusnäyttöön. Esimerkiksi suurin osa psykoosin ennakko-oireita käsittelevästä tutkimusnäytöstä pohjautuu aineistoon, jossa ennakko-oireista kärsivillä potilailla on vuosikausien psykiatrinen hoitohistoria ja läjä diagnooseja, vaikka periaatteessa ennakko-oireita määrittävä diagnoosi edellyttäisi, ettei sellaista olisi. Tutkijat ovatkin esittäneet, että diagnoosien taustalla toimivat kasautuvat riskitekijät, kuten edeltävä hoitohistoria, lapsuudentraumat, heikko sosioekonominen asema, statusahdistus jne ovat mekanismi, jotka selittävät psykoosin ennakko-oireiden ja myöhemmän skitsofreniadiagnoosin yhteyttä. Tämä siksi, että pelkät psykoosin ennakko-oireet eivät ennusta itsenäisesti juuri lainkaan skitsofreniaan sairastumista eikä psykoosia, vaan oireisiin liittyvää kohonnutta riskiä moderoi eli välittää toisin sanoen erinäiset riskitekijät, jotka liittyvät ylipäätään mielenterveysongelmiin ja heikkoon toimintakykyyn.

https://www.cambridge.org/core/journals/epidemiology-and-psychiatric-sciences/article/what-makes-the-psychosis-clinical-high-risk-state-risky-psychosis-itself-or-the-copresence-of-a-nonpsychotic-disorder/C3EE553F2CCD6710AEDC30138437EEC7

Siehän olet kuin pikkulapsi jolle sanotaan että olet pihkassa tyyppiin X

Sillä erolla että aloitat vakuuttelun ennen kuin kukaan edes on esittänyt näin julkeaa syytöstä.

Mutta lopputulos on yhtä huvittava.

Anonyymi kirjoitti:

Siehän olet kuin pikkulapsi jolle sanotaan että olet pihkassa tyyppiin X

Sillä erolla että aloitat vakuuttelun ennen kuin kukaan edes on esittänyt näin julkeaa syytöstä.

Mutta lopputulos on yhtä huvittava.

Lue lisää

Sinusta varmaan tutkimuksilla argumenttien perustelu on hirveän huvittavaa, mutta ainoastaan niiden kautta saadaan jollain tasolla yleistettävää tietoa maailmasta. Pelkkä ihmisen oma kokemus asioista voi hyvinkin olla yleisellä tasolla virheellistä. Hyvä perusteellinen argumentaatio taas kunnioittaa lukijoiden älykkyyttä, jos heillä sattuu sellaista olemaan. Toki ymmärrän, että jos tällaiset asiat eivät kiinnosta eikä niitä osaa hahmottaa, niin ne kuulostavat vähän hassulta.

Eikö sinusta tosiaan ole mielenkiintoista tietää, että monet psykoottiset harhat ovat melko yleisiä tai ei ainakaan merkittävän harvinaisia ilmiöitä yksittäin esiintyneenä väestötasolla, ja skitsofrenian ennakko-oireet itsessään ennustavat hyvin heikosti skitsofreniaan sairastumista ilman yleisiä riskitekijöitä, jotka ennustavat muitakin mielenterveyden häriöitä? Minusta se on kiinnostavaa ja on tärkeää, että skitsofreniadiagnoosin saaneet ihmiset ymmärtävät asioita laajemmassa kontekstissa. Ihmiset rakentavat yleensäkin noiden diagnoosien kautta omaa identiteettiään ja sairauskertomustaan osin siksi, koska he eivät ymmärrä taustalla olevan tieteellisen näytön vajavuutta. Kukaan, etenkään psykiatrit, eivät kerro kuinka heikkotaatuista se tiede on, johon heidän hoitosuosituksensa ja diagnoosinsa pohjautuvat.

Ihmisten pitäisi vapautua sata vuotta sitten eläneiden eugenistien rakentamista pseudotieteellisistä diagnooseista, joita on tutkittu viimeiset sata vuotta ilman ensimmäistäkään edistysaskelta. Ainoa edistyminen on siinä, että tutkijat osaavat todeta sen minkä Kraepelin totesi jo sata vuotta sitten, että skitsofrenia ei ole erotuskykyinen diagnoosi, se on monitekijäinen häiriö, joka ei eroa esimerkiksi selkeästi affektiivisista psykooseista, eikä mitään selkeää etiologiaa kuten geenejä ei ole löydetty olevan skitsofrenian taustalla vuosikymmenien pakkomielteisestä tutkimuksesta huolimatta:

"Emil Kraepelin, who pioneered the separation of schizophrenic and affective psychoses into separate diagnostic groups in 1898 (41), noted later in a 1920 publication—
prescient in its anticipation of a current polygeneticenvironmental interaction model of mental disorders—that the strict separation of these categorical diagnoses was not
supported (42). We are now coming to the end of the neoKraepelinian era initiated in the U.S. by Robins and Guze (15) with a renewed appreciation of both the benefits and
limitations of a strict categorical approach to mental disorder diagnosis (43)."
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Skitsofrenia on malliesimerkki ongelmasta, jotka tutkijat kuvaavat "puuttuvan perinnöllisyyden ongelmaksi". Vaikka koko genomi voidaan nykyään seuloa hyvin kustannustehokkaasti, mistään ei ole löytynyt mitään skitsofreniageenejä, joita tutkijat ovat olettaneet kaksostutkimusten perusteella löytävänsä. Ei sellaista erillistä yhtenäistä sairautta kuin skitsofrenia ole olemassakaan. Tätä eivät monet tutkijat ja lääkärit hyväksy, mutta se johtuu vain historiallisista tekijöistä ja siitä, että parempiakaan diagnooseja ei ole keksitty. Aloittajakin sai tosiasiassa skitsofreniadiagnoosin varmaankin siksi, että piti kirjoittaa eläkepaperit tai saada muita etuuksia, joissa diagnoosista on hyötyä. Taustalla olevia yksilöllisiä, hoidettavissa juurisyitä tuskin kukaan oli hoitanut eikä tule hoitamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Siehän olet kuin pikkulapsi jolle sanotaan että olet pihkassa tyyppiin X

Sillä erolla että aloitat vakuuttelun ennen kuin kukaan edes on esittänyt näin julkeaa syytöstä.

Mutta lopputulos on yhtä huvittava.

Lue lisää

Sinä olet älyvapaa hoitaja joka ei osaa keskustella asiallisesti aiheesta.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olet älyvapaa hoitaja joka ei osaa keskustella asiallisesti aiheesta.

Hei aikuiset juttelee nyt

Anonyymi kirjoitti:

Sinusta varmaan tutkimuksilla argumenttien perustelu on hirveän huvittavaa, mutta ainoastaan niiden kautta saadaan jollain tasolla yleistettävää tietoa maailmasta. Pelkkä ihmisen oma kokemus asioista voi hyvinkin olla yleisellä tasolla virheellistä. Hyvä perusteellinen argumentaatio taas kunnioittaa lukijoiden älykkyyttä, jos heillä sattuu sellaista olemaan. Toki ymmärrän, että jos tällaiset asiat eivät kiinnosta eikä niitä osaa hahmottaa, niin ne kuulostavat vähän hassulta.

Eikö sinusta tosiaan ole mielenkiintoista tietää, että monet psykoottiset harhat ovat melko yleisiä tai ei ainakaan merkittävän harvinaisia ilmiöitä yksittäin esiintyneenä väestötasolla, ja skitsofrenian ennakko-oireet itsessään ennustavat hyvin heikosti skitsofreniaan sairastumista ilman yleisiä riskitekijöitä, jotka ennustavat muitakin mielenterveyden häriöitä? Minusta se on kiinnostavaa ja on tärkeää, että skitsofreniadiagnoosin saaneet ihmiset ymmärtävät asioita laajemmassa kontekstissa. Ihmiset rakentavat yleensäkin noiden diagnoosien kautta omaa identiteettiään ja sairauskertomustaan osin siksi, koska he eivät ymmärrä taustalla olevan tieteellisen näytön vajavuutta. Kukaan, etenkään psykiatrit, eivät kerro kuinka heikkotaatuista se tiede on, johon heidän hoitosuosituksensa ja diagnoosinsa pohjautuvat.

Ihmisten pitäisi vapautua sata vuotta sitten eläneiden eugenistien rakentamista pseudotieteellisistä diagnooseista, joita on tutkittu viimeiset sata vuotta ilman ensimmäistäkään edistysaskelta. Ainoa edistyminen on siinä, että tutkijat osaavat todeta sen minkä Kraepelin totesi jo sata vuotta sitten, että skitsofrenia ei ole erotuskykyinen diagnoosi, se on monitekijäinen häiriö, joka ei eroa esimerkiksi selkeästi affektiivisista psykooseista, eikä mitään selkeää etiologiaa kuten geenejä ei ole löydetty olevan skitsofrenian taustalla vuosikymmenien pakkomielteisestä tutkimuksesta huolimatta:

"Emil Kraepelin, who pioneered the separation of schizophrenic and affective psychoses into separate diagnostic groups in 1898 (41), noted later in a 1920 publication—
prescient in its anticipation of a current polygeneticenvironmental interaction model of mental disorders—that the strict separation of these categorical diagnoses was not
supported (42). We are now coming to the end of the neoKraepelinian era initiated in the U.S. by Robins and Guze (15) with a renewed appreciation of both the benefits and
limitations of a strict categorical approach to mental disorder diagnosis (43)."
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Skitsofrenia on malliesimerkki ongelmasta, jotka tutkijat kuvaavat "puuttuvan perinnöllisyyden ongelmaksi". Vaikka koko genomi voidaan nykyään seuloa hyvin kustannustehokkaasti, mistään ei ole löytynyt mitään skitsofreniageenejä, joita tutkijat ovat olettaneet kaksostutkimusten perusteella löytävänsä. Ei sellaista erillistä yhtenäistä sairautta kuin skitsofrenia ole olemassakaan. Tätä eivät monet tutkijat ja lääkärit hyväksy, mutta se johtuu vain historiallisista tekijöistä ja siitä, että parempiakaan diagnooseja ei ole keksitty. Aloittajakin sai tosiasiassa skitsofreniadiagnoosin varmaankin siksi, että piti kirjoittaa eläkepaperit tai saada muita etuuksia, joissa diagnoosista on hyötyä. Taustalla olevia yksilöllisiä, hoidettavissa juurisyitä tuskin kukaan oli hoitanut eikä tule hoitamaan.

Lue lisää

Tutkimus sellaisena mitä minä sen ymmärrän, on sitä että halutaan tietää enemmän asioista ja ilmiöistä. Eli se ihmiskunnan halu kehittyä ja kulkea eteenpäin.

Mutta sitten on ihmisiä, joita tutkimus ei kiinnosta tutkimuksena, vaan sieltä yritetään etsiä niitä teknisiä näyttöjä johonkin omaan agendaan. Aina siis motiivina ei ole kehitys eteenpäin, vaan joskus jopa sivulle tai taakse.

Helpoiten tähän törmää politiikassa, jossa yllättäen jokaisella puolueella on nippu tutkimusta, joka todistaa juuri heidän agendansa siksi parhaaksi, vaikka se tukee vain pientä kohderyhmää.

Tutkimus ei siis koskaan voi mennä vastaus tai agenda edellä. Esimerkiksi.”minulla ei voi olla ajatusvääristymiä, koska ne ovat niin yleisiä.”

Vaan tutkimusta on se kysymys. Esimerkiksi ”Miksi sairaudentunnottomat yrittävät todistaa sairaudettomuutensa esittämällä valikoimiaan tutkimuksia?”

Mitä huumoriin tulee, niin lähinnä tragikomiikkaahan tämä foorumi tarjoaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkimus sellaisena mitä minä sen ymmärrän, on sitä että halutaan tietää enemmän asioista ja ilmiöistä. Eli se ihmiskunnan halu kehittyä ja kulkea eteenpäin.

Mutta sitten on ihmisiä, joita tutkimus ei kiinnosta tutkimuksena, vaan sieltä yritetään etsiä niitä teknisiä näyttöjä johonkin omaan agendaan. Aina siis motiivina ei ole kehitys eteenpäin, vaan joskus jopa sivulle tai taakse.

Helpoiten tähän törmää politiikassa, jossa yllättäen jokaisella puolueella on nippu tutkimusta, joka todistaa juuri heidän agendansa siksi parhaaksi, vaikka se tukee vain pientä kohderyhmää.

Tutkimus ei siis koskaan voi mennä vastaus tai agenda edellä. Esimerkiksi.”minulla ei voi olla ajatusvääristymiä, koska ne ovat niin yleisiä.”

Vaan tutkimusta on se kysymys. Esimerkiksi ”Miksi sairaudentunnottomat yrittävät todistaa sairaudettomuutensa esittämällä valikoimiaan tutkimuksia?”

Mitä huumoriin tulee, niin lähinnä tragikomiikkaahan tämä foorumi tarjoaa.

Lue lisää

Alalla olevat torjuvat ja kieltävät kovin helposti ja lähes systemaattisesti kaiken heidän alaansa, psykiatriaa ja käytössä olevia hoitokeinoja sairaudentunnottomuuden, tieteestä ja tutkimuksista pitäen heitä ( aiheellistakin kritiikkiä esittäviä) mitään ymmärtämättöminä, psykiatriavastaisina, sairaudentunnottomina, tai että heillä on ajatusvääristymiä. Myös kaiken kritiikin näkeminen tragikoomisena kuuluu siihen samaan tapaan asennoitua.

Nämä on yksiä tapoja vaientaa keskustelua, tai teilata toisen osapuolen esittämiä näkemyksiä.

Tällä palstalla esiintyy myös aika paljon selvää trollausta, keksittyjä tarinoita, ja väitteitä, että skitsofrenia alkaisi jo lapsena. Myös tuon hypoteesin esiintuominen, että mielikuvitusmaailmassa eläminen, tai omassa mielessään kuvitteleminen olisi jotakin sairautta. Lapsilla on tapana leikkiä mielikuvituksessaan. Se, että joillakin lapsista on vilkas mielikuvitus, tai siinä ajoittain oleminen olisi sairautta, ei ole tieteellistä näyttöä.

Minun mielestäni ketjun alkupuolella oli joltakin erittäin varteenotettavia huomioita siitä, että skitsofreniadiagnosoidut, tai sinä sairautena pidetyt oireet eivät poikkea olennaisesti muista psykoottisiksi katsotuista tiloista, tai oireista. Eikä niihin oireisiin keskittyminen kyseisessä hoitotieteessä ole minusta mitenkään olennaista. Enemmän tulisi keskittyä oireiden taustalla olevien syiden ja ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen, sekä yksilön tukemiseen, kuin sairauskeskeiseen ajatteluun, johon alalla liikaa keskitytään.

Anonyymi kirjoitti:

Alalla olevat torjuvat ja kieltävät kovin helposti ja lähes systemaattisesti kaiken heidän alaansa, psykiatriaa ja käytössä olevia hoitokeinoja sairaudentunnottomuuden, tieteestä ja tutkimuksista pitäen heitä ( aiheellistakin kritiikkiä esittäviä) mitään ymmärtämättöminä, psykiatriavastaisina, sairaudentunnottomina, tai että heillä on ajatusvääristymiä. Myös kaiken kritiikin näkeminen tragikoomisena kuuluu siihen samaan tapaan asennoitua.

Nämä on yksiä tapoja vaientaa keskustelua, tai teilata toisen osapuolen esittämiä näkemyksiä.

Tällä palstalla esiintyy myös aika paljon selvää trollausta, keksittyjä tarinoita, ja väitteitä, että skitsofrenia alkaisi jo lapsena. Myös tuon hypoteesin esiintuominen, että mielikuvitusmaailmassa eläminen, tai omassa mielessään kuvitteleminen olisi jotakin sairautta. Lapsilla on tapana leikkiä mielikuvituksessaan. Se, että joillakin lapsista on vilkas mielikuvitus, tai siinä ajoittain oleminen olisi sairautta, ei ole tieteellistä näyttöä.

Minun mielestäni ketjun alkupuolella oli joltakin erittäin varteenotettavia huomioita siitä, että skitsofreniadiagnosoidut, tai sinä sairautena pidetyt oireet eivät poikkea olennaisesti muista psykoottisiksi katsotuista tiloista, tai oireista. Eikä niihin oireisiin keskittyminen kyseisessä hoitotieteessä ole minusta mitenkään olennaista. Enemmän tulisi keskittyä oireiden taustalla olevien syiden ja ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen, sekä yksilön tukemiseen, kuin sairauskeskeiseen ajatteluun, johon alalla liikaa keskitytään.

Lue lisää

Toistappa taas tyhmälle, miten se objektiivisen tieteen ja tutkimuksen vaatiminen taas vaijentaa sen keskustelun?

Anonyymi kirjoitti:

Toistappa taas tyhmälle, miten se objektiivisen tieteen ja tutkimuksen vaatiminen taas vaijentaa sen keskustelun?

Älä nyt itseäsi alenna, tai solvaa nimittelemällä tyhmäksi, tai harjoittamalla sarkasmia. Jätä edes se viimeksi mainittu minulle. Olen sen lajin suomenmestari. Tehnyt sitä jo ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Etenkin roikkumassa netissä, tai somessa. Eikä senkään harjoittamisesta ollut mitään hyötyä 😒. Toki eihän täällä olekaan pakko olla...

Anonyymi kirjoitti:

Sinusta varmaan tutkimuksilla argumenttien perustelu on hirveän huvittavaa, mutta ainoastaan niiden kautta saadaan jollain tasolla yleistettävää tietoa maailmasta. Pelkkä ihmisen oma kokemus asioista voi hyvinkin olla yleisellä tasolla virheellistä. Hyvä perusteellinen argumentaatio taas kunnioittaa lukijoiden älykkyyttä, jos heillä sattuu sellaista olemaan. Toki ymmärrän, että jos tällaiset asiat eivät kiinnosta eikä niitä osaa hahmottaa, niin ne kuulostavat vähän hassulta.

Eikö sinusta tosiaan ole mielenkiintoista tietää, että monet psykoottiset harhat ovat melko yleisiä tai ei ainakaan merkittävän harvinaisia ilmiöitä yksittäin esiintyneenä väestötasolla, ja skitsofrenian ennakko-oireet itsessään ennustavat hyvin heikosti skitsofreniaan sairastumista ilman yleisiä riskitekijöitä, jotka ennustavat muitakin mielenterveyden häriöitä? Minusta se on kiinnostavaa ja on tärkeää, että skitsofreniadiagnoosin saaneet ihmiset ymmärtävät asioita laajemmassa kontekstissa. Ihmiset rakentavat yleensäkin noiden diagnoosien kautta omaa identiteettiään ja sairauskertomustaan osin siksi, koska he eivät ymmärrä taustalla olevan tieteellisen näytön vajavuutta. Kukaan, etenkään psykiatrit, eivät kerro kuinka heikkotaatuista se tiede on, johon heidän hoitosuosituksensa ja diagnoosinsa pohjautuvat.

Ihmisten pitäisi vapautua sata vuotta sitten eläneiden eugenistien rakentamista pseudotieteellisistä diagnooseista, joita on tutkittu viimeiset sata vuotta ilman ensimmäistäkään edistysaskelta. Ainoa edistyminen on siinä, että tutkijat osaavat todeta sen minkä Kraepelin totesi jo sata vuotta sitten, että skitsofrenia ei ole erotuskykyinen diagnoosi, se on monitekijäinen häiriö, joka ei eroa esimerkiksi selkeästi affektiivisista psykooseista, eikä mitään selkeää etiologiaa kuten geenejä ei ole löydetty olevan skitsofrenian taustalla vuosikymmenien pakkomielteisestä tutkimuksesta huolimatta:

"Emil Kraepelin, who pioneered the separation of schizophrenic and affective psychoses into separate diagnostic groups in 1898 (41), noted later in a 1920 publication—
prescient in its anticipation of a current polygeneticenvironmental interaction model of mental disorders—that the strict separation of these categorical diagnoses was not
supported (42). We are now coming to the end of the neoKraepelinian era initiated in the U.S. by Robins and Guze (15) with a renewed appreciation of both the benefits and
limitations of a strict categorical approach to mental disorder diagnosis (43)."
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Skitsofrenia on malliesimerkki ongelmasta, jotka tutkijat kuvaavat "puuttuvan perinnöllisyyden ongelmaksi". Vaikka koko genomi voidaan nykyään seuloa hyvin kustannustehokkaasti, mistään ei ole löytynyt mitään skitsofreniageenejä, joita tutkijat ovat olettaneet kaksostutkimusten perusteella löytävänsä. Ei sellaista erillistä yhtenäistä sairautta kuin skitsofrenia ole olemassakaan. Tätä eivät monet tutkijat ja lääkärit hyväksy, mutta se johtuu vain historiallisista tekijöistä ja siitä, että parempiakaan diagnooseja ei ole keksitty. Aloittajakin sai tosiasiassa skitsofreniadiagnoosin varmaankin siksi, että piti kirjoittaa eläkepaperit tai saada muita etuuksia, joissa diagnoosista on hyötyä. Taustalla olevia yksilöllisiä, hoidettavissa juurisyitä tuskin kukaan oli hoitanut eikä tule hoitamaan.

Lue lisää

Suvussa skitsofreniaa se perus paranoidinen. Katoin vierestä kun hieman vanhempi sukulainen meni psykoosiin ja kuuntelin niitä sen juttuja lääkäreistä, lääkkeistä, hoidosta yms. No ite en menny lääkääriin vaikka menin psykoosiin, mutta tuli sit katatoninen skitsofrenia. Skitsofrenia on kyllä vähän ennen internettiä -tapainen ilmiö. Ei mulla ikinä mitään persoonia oo eri ollu. Mutta toi katatoninen puoli on se mikä saa pään sekoomaan. nyt 19v sairastanu ja pari v päästä luulen että oon parantunu tästä, niin paljon kuin tätä voi geeneiltään sylkeä kehostaan pois. En oo ikinä ollu osastolla enkä saanu edes diagnoosia oikeaa. Ostin aikaa aina luukulta masennus testit melkein täysille pisteille, et saa saikkua ja syljin ne valkotakkien pillerit roskiin. Sukulainen saa jo pistoksena neuroleptit, se ei tuu koskaan heräämään, se on sairastanu jo jotain 25v paranoidista. En identifioi omaa tulevaisuuttani "skitsofreenikkona", vaan kuntoutujana. Skitsofrenia ei ole +40c kuumetta kummempaa, mutta kestää parantua Suomessa.

Kuka voi edes parantua perus neuroleptilääkkeillä - ei kukaan!

MTV3:n taannoin julkaiseman Niuvannniemen alaikäisten tutkimus- ja hoito-osaston ylilääkärin mukaan kyse on siitä, että laten ja nuorten skitsofreniaa ei vain tunnisteta riittävän ajoissa.

Anonyymi kirjoitti:

MTV3:n taannoin julkaiseman Niuvannniemen alaikäisten tutkimus- ja hoito-osaston ylilääkärin mukaan kyse on siitä, että laten ja nuorten skitsofreniaa ei vain tunnisteta riittävän ajoissa.

Lue lisää

Eiköhän tuo skitsofreniadiagnosointi ole ollut alan taholta jo useita vuosikymmeniä vähän liukuhihnatyylisesti suoritettua, jossa potilaan lähes mitä tahansa sanomisia, tekemisiä, tai pukeutumista saatetaan tulkita sairauden oireiksi. Tullut aika tavalla yleistyneeksi tavaksi laittaa tuo kyseinen diagnoosi lähes kenelle tahansa.

Lisäksi: syrjäytyminen ei ole, eikä välttämättä tarkoita automaattisesti sitä, että yksilö olisi jotenkin sairas, tai skitsofreenikko. Moni syrjäytyy ihan muista syistä, kuten yhteisön ulkopuolelle jättämisen, ja kiusaamisen takia. Tai rikkinäisen perhetaustan, ja vanhempien läsnäolon puuttumisen, tai välittämättä jättämisen takia. Myös päihteiden käyttämiseen ajautumisen takia.

Syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi olisi tehtävä enemmän töitä, niin politiikkojen, vallassa olevien, alan organisaatioiden ja meidän kaikkien. Jotta kukaan ei jäisi yksin ja syrjäytyisi.

Millään diagnooseilla, tai laitospaikkojen lisäämisellä ei poisteta, tai estetä ennalta syrjäytymistä.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän tuo skitsofreniadiagnosointi ole ollut alan taholta jo useita vuosikymmeniä vähän liukuhihnatyylisesti suoritettua, jossa potilaan lähes mitä tahansa sanomisia, tekemisiä, tai pukeutumista saatetaan tulkita sairauden oireiksi. Tullut aika tavalla yleistyneeksi tavaksi laittaa tuo kyseinen diagnoosi lähes kenelle tahansa.

Lisäksi: syrjäytyminen ei ole, eikä välttämättä tarkoita automaattisesti sitä, että yksilö olisi jotenkin sairas, tai skitsofreenikko. Moni syrjäytyy ihan muista syistä, kuten yhteisön ulkopuolelle jättämisen, ja kiusaamisen takia. Tai rikkinäisen perhetaustan, ja vanhempien läsnäolon puuttumisen, tai välittämättä jättämisen takia. Myös päihteiden käyttämiseen ajautumisen takia.

Syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi olisi tehtävä enemmän töitä, niin politiikkojen, vallassa olevien, alan organisaatioiden ja meidän kaikkien. Jotta kukaan ei jäisi yksin ja syrjäytyisi.

Millään diagnooseilla, tai laitospaikkojen lisäämisellä ei poisteta, tai estetä ennalta syrjäytymistä.

Lue lisää

Eihän se ongelma ole se, että sen skitsofreniadiagnoosin saisi liian helposti vaan se että sen saa liian myöhään.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkimus sellaisena mitä minä sen ymmärrän, on sitä että halutaan tietää enemmän asioista ja ilmiöistä. Eli se ihmiskunnan halu kehittyä ja kulkea eteenpäin.

Mutta sitten on ihmisiä, joita tutkimus ei kiinnosta tutkimuksena, vaan sieltä yritetään etsiä niitä teknisiä näyttöjä johonkin omaan agendaan. Aina siis motiivina ei ole kehitys eteenpäin, vaan joskus jopa sivulle tai taakse.

Helpoiten tähän törmää politiikassa, jossa yllättäen jokaisella puolueella on nippu tutkimusta, joka todistaa juuri heidän agendansa siksi parhaaksi, vaikka se tukee vain pientä kohderyhmää.

Tutkimus ei siis koskaan voi mennä vastaus tai agenda edellä. Esimerkiksi.”minulla ei voi olla ajatusvääristymiä, koska ne ovat niin yleisiä.”

Vaan tutkimusta on se kysymys. Esimerkiksi ”Miksi sairaudentunnottomat yrittävät todistaa sairaudettomuutensa esittämällä valikoimiaan tutkimuksia?”

Mitä huumoriin tulee, niin lähinnä tragikomiikkaahan tämä foorumi tarjoaa.

Lue lisää

No koska ei mieli voi olla sairas eikä myöskään terve? Mua kyllä kiinnostaa että mun aito terveys pysyy hyvänä joten en haluaisi syödä lääkkeitä jos diagnoosin saisin, ymmärrän hyvin miksi moni niitä kiroaa.

Anonyymi kirjoitti:

Alalla olevat torjuvat ja kieltävät kovin helposti ja lähes systemaattisesti kaiken heidän alaansa, psykiatriaa ja käytössä olevia hoitokeinoja sairaudentunnottomuuden, tieteestä ja tutkimuksista pitäen heitä ( aiheellistakin kritiikkiä esittäviä) mitään ymmärtämättöminä, psykiatriavastaisina, sairaudentunnottomina, tai että heillä on ajatusvääristymiä. Myös kaiken kritiikin näkeminen tragikoomisena kuuluu siihen samaan tapaan asennoitua.

Nämä on yksiä tapoja vaientaa keskustelua, tai teilata toisen osapuolen esittämiä näkemyksiä.

Tällä palstalla esiintyy myös aika paljon selvää trollausta, keksittyjä tarinoita, ja väitteitä, että skitsofrenia alkaisi jo lapsena. Myös tuon hypoteesin esiintuominen, että mielikuvitusmaailmassa eläminen, tai omassa mielessään kuvitteleminen olisi jotakin sairautta. Lapsilla on tapana leikkiä mielikuvituksessaan. Se, että joillakin lapsista on vilkas mielikuvitus, tai siinä ajoittain oleminen olisi sairautta, ei ole tieteellistä näyttöä.

Minun mielestäni ketjun alkupuolella oli joltakin erittäin varteenotettavia huomioita siitä, että skitsofreniadiagnosoidut, tai sinä sairautena pidetyt oireet eivät poikkea olennaisesti muista psykoottisiksi katsotuista tiloista, tai oireista. Eikä niihin oireisiin keskittyminen kyseisessä hoitotieteessä ole minusta mitenkään olennaista. Enemmän tulisi keskittyä oireiden taustalla olevien syiden ja ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen, sekä yksilön tukemiseen, kuin sairauskeskeiseen ajatteluun, johon alalla liikaa keskitytään.

Lue lisää

Mielikuvitusleikillä ja skitsofrenialla on yllättävän iso ero.
Ammattilaiset, sekä erilaiset tutkimukset ovat sitä varten, että se ero osataan nähdä.
Tavallinen maallikkokin kyllä usein osaa nähdä, mikä lapsella on mielikuvitusleikkiä.
Skitsofrenian suhteen mennään jo vähän syvempään päätyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän tuo skitsofreniadiagnosointi ole ollut alan taholta jo useita vuosikymmeniä vähän liukuhihnatyylisesti suoritettua, jossa potilaan lähes mitä tahansa sanomisia, tekemisiä, tai pukeutumista saatetaan tulkita sairauden oireiksi. Tullut aika tavalla yleistyneeksi tavaksi laittaa tuo kyseinen diagnoosi lähes kenelle tahansa.

Lisäksi: syrjäytyminen ei ole, eikä välttämättä tarkoita automaattisesti sitä, että yksilö olisi jotenkin sairas, tai skitsofreenikko. Moni syrjäytyy ihan muista syistä, kuten yhteisön ulkopuolelle jättämisen, ja kiusaamisen takia. Tai rikkinäisen perhetaustan, ja vanhempien läsnäolon puuttumisen, tai välittämättä jättämisen takia. Myös päihteiden käyttämiseen ajautumisen takia.

Syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi olisi tehtävä enemmän töitä, niin politiikkojen, vallassa olevien, alan organisaatioiden ja meidän kaikkien. Jotta kukaan ei jäisi yksin ja syrjäytyisi.

Millään diagnooseilla, tai laitospaikkojen lisäämisellä ei poisteta, tai estetä ennalta syrjäytymistä.

Lue lisää

Olen ollut ns. laitapuolen kulkijakin aikanaan, pukeutuminen ollut sitä sun tätä, käyttänyt päihteitä, on ollut psykooseja ja deliriumeja, siltikään minua ei ole koskaan diagnosoitu skitsofreenikoksi.
Skitsofrenia-diagnoosia ei vetäistä tyhjästä, se on faktaa.

Relibiliteetti... Eli ongelma ei ole siinä etteikö meillä olisi riittävästi laadukasta tutkimusmateriaalia, koska siinähän on käytännöllisesti kyse kaikista terveydenhuollon asiakkaista. Eikä kyse ole siitäkään, etteikö meillä olisi riittävästi ihmisiä joilla on vakavia mielenterveys ongelmia.

Eli kyse on siitä, että näiden vakavien mielenterveysongelmaisten seassa on ihmisiä jotka yrittää kaikin mahdollisin keinoin selittää ja huijata, että heillä ei ole sitä vakavaa mielenterveysongelmaa. Mitenkähän sellainen voisi vaikuttaa relibiliteettiin.

Logiikan tietenkin kruunaa se, ettei skitsofreniaa voi olla olemassa, jos itse pystyy huijaamaan sen testaamisessa.

Eikä varsinaisesti liity tähän, mutta jo tällähetkellä koneoppiminen ja keinoäly pystyisi poimimaan pitkistä teksteistä paskurin puhujant. Yksytyisyyden suoja ei vain anna siihen mahdollisuuksia. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sen voi jokainen itse päättää.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän se ongelma ole se, että sen skitsofreniadiagnoosin saisi liian helposti vaan se että sen saa liian myöhään.

Mitä ihmettä tarkoitat?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ihmettä tarkoitat?

Kouluun tai töihin on aina vaikeampi palata, jos on ollut jo pitkiä aikoja epämääräisillä sairaslomilla.

Anonyymi kirjoitti:

Kouluun tai töihin on aina vaikeampi palata, jos on ollut jo pitkiä aikoja epämääräisillä sairaslomilla.

Sanoisinpa, että skitsofreniadiagnoosilla se on vielä vaikeeampaa.

Toiset vaan ovat herkempiä kun toiset, ja kuten kerroit tarkistaneeai lapsena sängynalustat niin se oli näyte turvattomuuden tunteesta jonka sinä koit, se oli varmaan ihan muita asioita kun pelko että joku olisi sängyn alla. Kerroit isäsi raivokohtauksista .
Älykkäät lapset usein käyttäytyvät niin, jos jokin heidän elämässään tuottaa pelkoa niin he saattavat kanavoida asian omalla tavallaan
Sinulla olisi pitänyt olla perusturva kotona silloin lapsena ja ymmärtämys siitä että olit herkkä lapsi äherkkien lasten elämä on usein pelkoa .
Mutta nykyisin on paljon tapoja hoitaa näitä asioita että ihmiset saisivat elää siedettävää elämää.

Ihminen pystyy torjumaan ikävät kokemukset mielestään.
Jos on ollut vaikea lapsuus, voi hyvinkin sanoa, että on ollut hyvä lapsuus.
Ongelmia voi alkaa kertyä siinä vaiheessa, kun torjuu kaiken ikävän mielestään, ja silti ne asiat pyörivät siellä mielessä, kenties turhan paljon.

Korjaus Edokrinologisia sairauksia ( puhelin taas muutti tekstin )

Korjaan. Häpeän omaa...