Taksikuski taistelee rasismia.

Taksissa matkaa kulkee yön hiljaisuus,
Kuljettaja ohjailee, sydän täynnä huomioita.
Mutta yhtenä yönä kohtaa hän kohtuuttomuutta,
Rasismia, joka sydäntä jäähdyttää kovaa.

Ohjaamosta peilistä katsoo hän silmiin,
Tunne raskas, kuin lyijy painaisi rinnoilla.
Miksi ihmiset tuomitsevat ulkomuodon perusteella,
Kun sydän ja sielu ovat kaikilla samanarvoilla?

Hän jatkaa matkaa, vastoinkäymiset mielessään,
Päättäen olla taipumatta ennakkoluulojen siteisiin.
Hän toivoo maailmalle ymmärrystä ja rauhaa,
Että kohtaisimme toisemme avoimella mielellä, suurta ja pientä.

Taksikuski sankariksi nousee, taistelee vastaan rasismia,
Toivon viestiä kantaa, jotta voittaisimme taakan ankarimman.
Yhdessä voimme luoda paremman huomisen,
Missä jokainen kohtaa toisensa arvokkaasti, ilman ennakkoluuloja.