Milloin "luovuttaa liian helposti"?

Monesti nämä asiat oppii parisuhteiden myötä ymmärtämään milloin vetää rajaa, milloin joustaa. Liian jyrkkä ihminen ei menesty missään suhteessa pitkään, ellei muut aina pokkuroi ja silloin sekin perustuu teeskentelyyn yksinomaan koko ihmissuhde eli perseestä.

Huitale kirjoitti:

Monesti nämä asiat oppii parisuhteiden myötä ymmärtämään milloin vetää rajaa, milloin joustaa. Liian jyrkkä ihminen ei menesty missään suhteessa pitkään, ellei muut aina pokkuroi ja silloin sekin perustuu teeskentelyyn yksinomaan koko ihmissuhde eli perseestä.

Lue lisää

Samoin, jos aina tulee joka suhteessa riitaa ja närää, on syytä katsoa peiliin. Vika löytyy sieltäkin, kaikki suhteet ei voi mennä vituiksi, jos yhtään osaa ajatella mihin ja kenen kanssa rupee alunperinkään.

Vika on itessä jos kaikkien kanssa riitaantuu.

Mutta millä perusteella se on liian nopeaa luovuttamista? Jos ihmisen on paha olla jossakin (vaikka se kuinka olisi toisen silmiin niuhottamista) niin miten lähteminen on liian nopeaa luovuttamista?

Tuo on muuten oman tarkkailuni perusteella aika yleinen ajatus, että jos ei itse jotain asiaa tajua ja itsestä se on "niuhottamista", niin silloin sitä pidetään joustamattomuutena ja nipottamisena ja suorastaan naurettavana. En tarkota tällä mitenkään eritoten sua, mutta tosi moni ihminen ei kykene lainkaan ajattelemaan sen toisen kannalta ja edes yrittämään hakea itsestään sitä, että miksi joku asia voi toista ärsyttää ihan eri levelillä kuin itseä. ;ä olen aika monestikin miettinyt sitä, että kun olisi laite, jolla voisi sen veekäyrän tason toiselle välittää, niin moni kiista jäisi yhteen kertaan.

Mä en itse oikeastaan ajattele noin, että "kyllä sen tajuaa viimeistään erottuaan, jos oli liian hätäinen lähtemään erilleen". Aika kultaa lopulta aina muistot, jos se vaan mitenkään niiden muistojen kanssa on mahdollista. Monien on lopulta hyvin helppo unohtaa se, miten huonosti joku asia oli, kun siinä tilanteessa ei enää akuutisti ole. Siksihän monen esim. on-offailevat, kun se ei vaan pysy mielessä, että niitä ongelmia on.

Huitale kirjoitti:

Samoin, jos aina tulee joka suhteessa riitaa ja närää, on syytä katsoa peiliin. Vika löytyy sieltäkin, kaikki suhteet ei voi mennä vituiksi, jos yhtään osaa ajatella mihin ja kenen kanssa rupee alunperinkään.

Vika on itessä jos kaikkien kanssa riitaantuu.

Lue lisää

No mä nyt en halunnut tässä lainkaan miettiä kuka on syyllinen ja mihin. Se on mun mielestäni täysin hedelmätöntä pohdintaa. Ihmiset sortuvat siihen jatkuvasti ja se on tosia ikävää, kun se tosiaan ei oikein ikinä johda muualle kuin poteroihin.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta millä perusteella se on liian nopeaa luovuttamista? Jos ihmisen on paha olla jossakin (vaikka se kuinka olisi toisen silmiin niuhottamista) niin miten lähteminen on liian nopeaa luovuttamista?

Tuo on muuten oman tarkkailuni perusteella aika yleinen ajatus, että jos ei itse jotain asiaa tajua ja itsestä se on "niuhottamista", niin silloin sitä pidetään joustamattomuutena ja nipottamisena ja suorastaan naurettavana. En tarkota tällä mitenkään eritoten sua, mutta tosi moni ihminen ei kykene lainkaan ajattelemaan sen toisen kannalta ja edes yrittämään hakea itsestään sitä, että miksi joku asia voi toista ärsyttää ihan eri levelillä kuin itseä. ;ä olen aika monestikin miettinyt sitä, että kun olisi laite, jolla voisi sen veekäyrän tason toiselle välittää, niin moni kiista jäisi yhteen kertaan.

Mä en itse oikeastaan ajattele noin, että "kyllä sen tajuaa viimeistään erottuaan, jos oli liian hätäinen lähtemään erilleen". Aika kultaa lopulta aina muistot, jos se vaan mitenkään niiden muistojen kanssa on mahdollista. Monien on lopulta hyvin helppo unohtaa se, miten huonosti joku asia oli, kun siinä tilanteessa ei enää akuutisti ole. Siksihän monen esim. on-offailevat, kun se ei vaan pysy mielessä, että niitä ongelmia on.

Lue lisää

Mä en osaa perustella jokaisen puolesta, vain omasta puolestani. Kyllä sen tietää milloin on täysin kypsä, ei siihin ole muuta mittaria kun oma tunne, että nyt riittää. Samoin sekin kun jaksaa vielä yrittää.

Tuntemuksiin ne perustuu.

Ja kyllä moni itkee exiensä perään. Silloin on usein oltu liian äkkinäisiä eropäätöksissä ja tajuttu, ettei parempaa ole olemassakaan. Sitä vaan luulee äkkiä, että on. Kaikkien kanssa tulee jotain.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta millä perusteella se on liian nopeaa luovuttamista? Jos ihmisen on paha olla jossakin (vaikka se kuinka olisi toisen silmiin niuhottamista) niin miten lähteminen on liian nopeaa luovuttamista?

Tuo on muuten oman tarkkailuni perusteella aika yleinen ajatus, että jos ei itse jotain asiaa tajua ja itsestä se on "niuhottamista", niin silloin sitä pidetään joustamattomuutena ja nipottamisena ja suorastaan naurettavana. En tarkota tällä mitenkään eritoten sua, mutta tosi moni ihminen ei kykene lainkaan ajattelemaan sen toisen kannalta ja edes yrittämään hakea itsestään sitä, että miksi joku asia voi toista ärsyttää ihan eri levelillä kuin itseä. ;ä olen aika monestikin miettinyt sitä, että kun olisi laite, jolla voisi sen veekäyrän tason toiselle välittää, niin moni kiista jäisi yhteen kertaan.

Mä en itse oikeastaan ajattele noin, että "kyllä sen tajuaa viimeistään erottuaan, jos oli liian hätäinen lähtemään erilleen". Aika kultaa lopulta aina muistot, jos se vaan mitenkään niiden muistojen kanssa on mahdollista. Monien on lopulta hyvin helppo unohtaa se, miten huonosti joku asia oli, kun siinä tilanteessa ei enää akuutisti ole. Siksihän monen esim. on-offailevat, kun se ei vaan pysy mielessä, että niitä ongelmia on.

Lue lisää

Yksinkertaista: Jos päätyy suhteessaan on-off-tilaan, on luovuttanut alunperin liian aikaisin. Suhteessa on vielä jotain joka vetää yhteen.

Citrinella kirjoitti:

Yksinkertaista: Jos päätyy suhteessaan on-off-tilaan, on luovuttanut alunperin liian aikaisin. Suhteessa on vielä jotain joka vetää yhteen.

Itse en sanoisi noin. Pikemmin niin, että monien ihmisten muisti on kovin lyhyt. Mä tunnen sellaisia ihmisiä kovin monta, joilla asioiden oikea tila vaan unohtuu mielestä. Kaikki ihmiset nyt eivät vaan ole erityisen syvällisiä ajattelijoita.

Huitale kirjoitti:

Mä en osaa perustella jokaisen puolesta, vain omasta puolestani. Kyllä sen tietää milloin on täysin kypsä, ei siihin ole muuta mittaria kun oma tunne, että nyt riittää. Samoin sekin kun jaksaa vielä yrittää.

Tuntemuksiin ne perustuu.

Ja kyllä moni itkee exiensä perään. Silloin on usein oltu liian äkkinäisiä eropäätöksissä ja tajuttu, ettei parempaa ole olemassakaan. Sitä vaan luulee äkkiä, että on. Kaikkien kanssa tulee jotain.

Lue lisää

Joku tiedonsiirto piuha olis kätevä kipujenkin suhteen, monesti miettinyt niin ei tarttis vähätellä kenenkään niitäkään, kun tuntis täsmälleen saman kivun ja olon itessään.

Selkeyttäs paljon ajatuksiakin.

Huitale kirjoitti:

Mä en osaa perustella jokaisen puolesta, vain omasta puolestani. Kyllä sen tietää milloin on täysin kypsä, ei siihin ole muuta mittaria kun oma tunne, että nyt riittää. Samoin sekin kun jaksaa vielä yrittää.

Tuntemuksiin ne perustuu.

Ja kyllä moni itkee exiensä perään. Silloin on usein oltu liian äkkinäisiä eropäätöksissä ja tajuttu, ettei parempaa ole olemassakaan. Sitä vaan luulee äkkiä, että on. Kaikkien kanssa tulee jotain.

Lue lisää

"Ja kyllä moni itkee exiensä perään. Silloin on usein oltu liian äkkinäisiä eropäätöksissä ja tajuttu, ettei parempaa ole olemassakaan. Sitä vaan luulee äkkiä, että on. Kaikkien kanssa tulee jotain."

Tai sitten esim. iskee epätoivo, kun ei tässä nyt muutakaan löydy. Ihmiset ovat tosi hyviä selittelemään asioita itselleen "parhain päin" ja syitään kauniimmiksi. Tuntuuhan se nyt hienommalta selittää, että "kun hän on paras maailmassa" kuin todeta, että "ei muukaan huoli". No nämä nyt on näitä.

Anonyymi kirjoitti:

No mä nyt en halunnut tässä lainkaan miettiä kuka on syyllinen ja mihin. Se on mun mielestäni täysin hedelmätöntä pohdintaa. Ihmiset sortuvat siihen jatkuvasti ja se on tosia ikävää, kun se tosiaan ei oikein ikinä johda muualle kuin poteroihin.

Lue lisää

Juu mutta tarpeellista miettiä aina itseäänkin ja asenteitaan, ennen kun liipasee toista kihti mitään. Oppia ikä kaikki. Oon leikkipuistossa, joten lähen nyt kiipeilee. 😄

Anonyymi kirjoitti:

"Ja kyllä moni itkee exiensä perään. Silloin on usein oltu liian äkkinäisiä eropäätöksissä ja tajuttu, ettei parempaa ole olemassakaan. Sitä vaan luulee äkkiä, että on. Kaikkien kanssa tulee jotain."

Tai sitten esim. iskee epätoivo, kun ei tässä nyt muutakaan löydy. Ihmiset ovat tosi hyviä selittelemään asioita itselleen "parhain päin" ja syitään kauniimmiksi. Tuntuuhan se nyt hienommalta selittää, että "kun hän on paras maailmassa" kuin todeta, että "ei muukaan huoli". No nämä nyt on näitä.

Lue lisää

No toikin, mutta jos on rehellinen itselleen. Niin ei selittele, vaan tajuaa oikeesti mokanneensa.

Huitale kirjoitti:

Juu mutta tarpeellista miettiä aina itseäänkin ja asenteitaan, ennen kun liipasee toista kihti mitään. Oppia ikä kaikki. Oon leikkipuistossa, joten lähen nyt kiipeilee. 😄

Lue lisää

Kohti... 😂

Huitale kirjoitti:

Juu mutta tarpeellista miettiä aina itseäänkin ja asenteitaan, ennen kun liipasee toista kihti mitään. Oppia ikä kaikki. Oon leikkipuistossa, joten lähen nyt kiipeilee. 😄

Lue lisää

Tarpeelista ja tarpeellista. Lopulta itsenkin märehtiminen, on pidemmän päälle turhaa. Ihminen toimii kuitenkin aina vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja sillä toisella on aina oma merkityksensä. Ei kukana tee päätöksiään tyhjiössä ja hyvin harvoin mikään on yksipuolisesti kenenkään syytä.

Huitale kirjoitti:

No toikin, mutta jos on rehellinen itselleen. Niin ei selittele, vaan tajuaa oikeesti mokanneensa.

Niin. Vaan montakos ihmistä lopulta tiedät, jotka ovat tuota? Ja vaikka olisivat itselleen, niin sanovatko sitä ulospäin? Mä en ainakaan (harmikseni) ole ihan kauhean montaa tavannut. 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Tarpeelista ja tarpeellista. Lopulta itsenkin märehtiminen, on pidemmän päälle turhaa. Ihminen toimii kuitenkin aina vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja sillä toisella on aina oma merkityksensä. Ei kukana tee päätöksiään tyhjiössä ja hyvin harvoin mikään on yksipuolisesti kenenkään syytä.

Lue lisää

Ja siis lisään tuohon vielä, että itsehän olen itseni ja oman toimintani märehtimisen ammattilainen, joka etsii kaikkeen aina syytä omasta itsestäni ja omista vioistani. Sekin on vika, josta mun pitäisi päästä järkevimmille tasoille.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en sanoisi noin. Pikemmin niin, että monien ihmisten muisti on kovin lyhyt. Mä tunnen sellaisia ihmisiä kovin monta, joilla asioiden oikea tila vaan unohtuu mielestä. Kaikki ihmiset nyt eivät vaan ole erityisen syvällisiä ajattelijoita.

Lue lisää

Jos elämässä vaan soljuu eteenpäin suurempia ajattelematta, on jälki toki sen mukaista sekä koulutuksen, työn, ihmissuhteiden ja monien muidenkin juttujen kohdalla. Tuskin silloin erojakaan pohtii, vaan ajautuu siinäkin suhteessa elämässään. Samoin nuori ja kokematon voi päätyä eroon ilman oikeaa syytä, vain kokeakseen enemmän ennen vakiintumista tai vain vaihteluksi. Samoin vaikka epävakaata tunne-elämää sairastavalle ihmiselle voi sattua ja tapahtua. Tai jos ihminen on epätasapainoissa itsensä kanssa ja palaa yhteen vain torjuakseen sietämätöntä yksinäisyyttä. En kuitenkaan puhu heistä, vaan aikuisista ja tasapainoisista elämäänsä kohtalaisesti hallitsevista ihmisistä,

Jos eroa pohtii oikeasti aikuisen ihmisen silmillä, on on-off-tila merkki siitä että ero on tehty liian aikaisin. Joku vielä vetää yhteen, kuten sanoin. Useimmissa suhteissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos ero on mietitty loppuun, on linjan veto selvä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Vaan montakos ihmistä lopulta tiedät, jotka ovat tuota? Ja vaikka olisivat itselleen, niin sanovatko sitä ulospäin? Mä en ainakaan (harmikseni) ole ihan kauhean montaa tavannut. 🙂

Lue lisää

No itseni ainakin tiiän. Oon ylirehellinen ja se on joskus toisille myös kipeä juttu. 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Ja siis lisään tuohon vielä, että itsehän olen itseni ja oman toimintani märehtimisen ammattilainen, joka etsii kaikkeen aina syytä omasta itsestäni ja omista vioistani. Sekin on vika, josta mun pitäisi päästä järkevimmille tasoille.

Lue lisää

Realiteettien kautta saa märehtiäkin, eip muuten opi virheistäänkään.

Citrinella kirjoitti:

Yksinkertaista: Jos päätyy suhteessaan on-off-tilaan, on luovuttanut alunperin liian aikaisin. Suhteessa on vielä jotain joka vetää yhteen.

Jos minä tuolle tielle lähtisin, niin olisin edelleen siinä suhteessa, josta tossa alotuksessa mainitsin. Aina löytyy jotain, jonka olisin voinut tehdä toisin ja sanoa toisin ja olisin voinut toimia toisin ja vaikka ajatellakin toisin ja muuttaa itseäni ja muokata ja yrittää ja yrittää. Aina on jotain, jonka voin märehtiä omaksi viakseni ja selittää, että jos nyt vaan kykenisin itseni korjaamaan, niin se voisi toimiakin. Tuollainen ajattelu johtaisi minulla siihen, että en osaisi ikinä luovuttaa, vaan yrittäisin, kunnes olisin täysin loppu. Melkeinhän se siihen meni jo, kun muistelen sitä, miten seisoin marraskuussa lumisatteessa lumihangessa, sukkasilteni kotini pihalla itkien äidilleni puhelimessa, että onko mulla jo lupa luovuttaa, kun en enää jaksa ja tekee mieli vain vetää itseni köysikiikkuun tai etsiä jostain ase, jolla pamauttaa aivoni seinälle. Tai no en mä äidilleni ihan noita sanoja käyttänyt, mutta viesti oli selvä.

Mä totean vaan, että tuollainen ajattelutapa on hyvin epäterveellinen ainakin sellaisille yksilöille, jotka eivät muutenkaan osaa luovuttaa.

Citrinella kirjoitti:

Jos elämässä vaan soljuu eteenpäin suurempia ajattelematta, on jälki toki sen mukaista sekä koulutuksen, työn, ihmissuhteiden ja monien muidenkin juttujen kohdalla. Tuskin silloin erojakaan pohtii, vaan ajautuu siinäkin suhteessa elämässään. Samoin nuori ja kokematon voi päätyä eroon ilman oikeaa syytä, vain kokeakseen enemmän ennen vakiintumista tai vain vaihteluksi. Samoin vaikka epävakaata tunne-elämää sairastavalle ihmiselle voi sattua ja tapahtua. Tai jos ihminen on epätasapainoissa itsensä kanssa ja palaa yhteen vain torjuakseen sietämätöntä yksinäisyyttä. En kuitenkaan puhu heistä, vaan aikuisista ja tasapainoisista elämäänsä kohtalaisesti hallitsevista ihmisistä,

Jos eroa pohtii oikeasti aikuisen ihmisen silmillä, on on-off-tila merkki siitä että ero on tehty liian aikaisin. Joku vielä vetää yhteen, kuten sanoin. Useimmissa suhteissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos ero on mietitty loppuun, on linjan veto selvä.

Lue lisää

Samaa mieltä.

Citrinella kirjoitti:

Jos elämässä vaan soljuu eteenpäin suurempia ajattelematta, on jälki toki sen mukaista sekä koulutuksen, työn, ihmissuhteiden ja monien muidenkin juttujen kohdalla. Tuskin silloin erojakaan pohtii, vaan ajautuu siinäkin suhteessa elämässään. Samoin nuori ja kokematon voi päätyä eroon ilman oikeaa syytä, vain kokeakseen enemmän ennen vakiintumista tai vain vaihteluksi. Samoin vaikka epävakaata tunne-elämää sairastavalle ihmiselle voi sattua ja tapahtua. Tai jos ihminen on epätasapainoissa itsensä kanssa ja palaa yhteen vain torjuakseen sietämätöntä yksinäisyyttä. En kuitenkaan puhu heistä, vaan aikuisista ja tasapainoisista elämäänsä kohtalaisesti hallitsevista ihmisistä,

Jos eroa pohtii oikeasti aikuisen ihmisen silmillä, on on-off-tila merkki siitä että ero on tehty liian aikaisin. Joku vielä vetää yhteen, kuten sanoin. Useimmissa suhteissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos ero on mietitty loppuun, on linjan veto selvä.

Lue lisää

En voi oikein sanoa tuohon mitään muuta, kuin että ei kannata esittää totuuksia itseensä perustuen, kun ihmiset ovat niin moninaisia. Tietenkin jokainen meistä voi pohtia vain itseään, mutta muillekin kannattaa antaa tilaa.

Huitale kirjoitti:

Realiteettien kautta saa märehtiäkin, eip muuten opi virheistäänkään.

Aina saa, tietenkin saa. Myös täysin epärealistisesti saa märehtiä. Ei sitä kukaan kiellä. joskus tosin olisi hyvä, kun kieltäisi.

Citrinella kirjoitti:

Jos elämässä vaan soljuu eteenpäin suurempia ajattelematta, on jälki toki sen mukaista sekä koulutuksen, työn, ihmissuhteiden ja monien muidenkin juttujen kohdalla. Tuskin silloin erojakaan pohtii, vaan ajautuu siinäkin suhteessa elämässään. Samoin nuori ja kokematon voi päätyä eroon ilman oikeaa syytä, vain kokeakseen enemmän ennen vakiintumista tai vain vaihteluksi. Samoin vaikka epävakaata tunne-elämää sairastavalle ihmiselle voi sattua ja tapahtua. Tai jos ihminen on epätasapainoissa itsensä kanssa ja palaa yhteen vain torjuakseen sietämätöntä yksinäisyyttä. En kuitenkaan puhu heistä, vaan aikuisista ja tasapainoisista elämäänsä kohtalaisesti hallitsevista ihmisistä,

Jos eroa pohtii oikeasti aikuisen ihmisen silmillä, on on-off-tila merkki siitä että ero on tehty liian aikaisin. Joku vielä vetää yhteen, kuten sanoin. Useimmissa suhteissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos ero on mietitty loppuun, on linjan veto selvä.

Lue lisää

"En kuitenkaan puhu heistä, vaan aikuisista ja tasapainoisista elämäänsä kohtalaisesti hallitsevista ihmisistä,"

Ja kyllä, tuossa tilanteessa, josta puhuin, en ollut enää tasapainoinen. Se hetki, kun olisin siitä tasapainoisena lähtenyt, oli paljon aiemmin. Vaan siinä kohtaa en vielä voinut luovuttaa, sillä minähän en luovuta, en jos vielä on pienikin mahdollisuus korjata.

Anonyymi kirjoitti:

Jos minä tuolle tielle lähtisin, niin olisin edelleen siinä suhteessa, josta tossa alotuksessa mainitsin. Aina löytyy jotain, jonka olisin voinut tehdä toisin ja sanoa toisin ja olisin voinut toimia toisin ja vaikka ajatellakin toisin ja muuttaa itseäni ja muokata ja yrittää ja yrittää. Aina on jotain, jonka voin märehtiä omaksi viakseni ja selittää, että jos nyt vaan kykenisin itseni korjaamaan, niin se voisi toimiakin. Tuollainen ajattelu johtaisi minulla siihen, että en osaisi ikinä luovuttaa, vaan yrittäisin, kunnes olisin täysin loppu. Melkeinhän se siihen meni jo, kun muistelen sitä, miten seisoin marraskuussa lumisatteessa lumihangessa, sukkasilteni kotini pihalla itkien äidilleni puhelimessa, että onko mulla jo lupa luovuttaa, kun en enää jaksa ja tekee mieli vain vetää itseni köysikiikkuun tai etsiä jostain ase, jolla pamauttaa aivoni seinälle. Tai no en mä äidilleni ihan noita sanoja käyttänyt, mutta viesti oli selvä.

Mä totean vaan, että tuollainen ajattelutapa on hyvin epäterveellinen ainakin sellaisille yksilöille, jotka eivät muutenkaan osaa luovuttaa.

Lue lisää

Ei se, että miettii asian loppuun omalta puolelta tarkoita sitä, että pitäisi kestää omien rajojensa yli!!! Eikä se myöskään tarkoita kohtuutonta yrittämistä!!! Syyllistyt eroamisesta, mikä on aivan TURHAA.

Vain itse tiedät milloin riittää! Vain itse tiedät milloin kohtuullisen ja riittävän yrittämisen raja on ylitetty. Kaikki riippuu kaikesta, suhteen vaikeuksista, omista voimavaroista, yrittääkö itse tosissaan ja yrittääkö myös toinen. Ja ennen kaikkea onko toivoa jäljellä vai onko se jo loppu.

Jos menee tilaan mitä kuvaat, on hyvin todennäköisesti riittävä yrittäminen ylitetty jo aikapäiviä sitten! Yli-yrittäminen syö voimavaroja ja yleensä on täysin tuloksetonta myös. Silti, olemme ihmisiä, ja joku voi jäädä vain koska ei jaksa lähteä heti tai vaikka lasten takia (vaikka se ei edes ole lasten etu loppu peleissä). Siinäkin suhteessa tarvitaan armoa itseämme ja muita kohtaan! Eroamiseen ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa! Kohtuutta tarvitaan myös itseä kohtaan!

Citrinella kirjoitti:

Ei se, että miettii asian loppuun omalta puolelta tarkoita sitä, että pitäisi kestää omien rajojensa yli!!! Eikä se myöskään tarkoita kohtuutonta yrittämistä!!! Syyllistyt eroamisesta, mikä on aivan TURHAA.

Vain itse tiedät milloin riittää! Vain itse tiedät milloin kohtuullisen ja riittävän yrittämisen raja on ylitetty. Kaikki riippuu kaikesta, suhteen vaikeuksista, omista voimavaroista, yrittääkö itse tosissaan ja yrittääkö myös toinen. Ja ennen kaikkea onko toivoa jäljellä vai onko se jo loppu.

Jos menee tilaan mitä kuvaat, on hyvin todennäköisesti riittävä yrittäminen ylitetty jo aikapäiviä sitten! Yli-yrittäminen syö voimavaroja ja yleensä on täysin tuloksetonta myös. Silti, olemme ihmisiä, ja joku voi jäädä vain koska ei jaksa lähteä heti tai vaikka lasten takia (vaikka se ei edes ole lasten etu loppu peleissä). Siinäkin suhteessa tarvitaan armoa itseämme ja muita kohtaan! Eroamiseen ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa! Kohtuutta tarvitaan myös itseä kohtaan!

Lue lisää

Vaan kun niistä rajoista menee niin äärimmäisen helposti ylitse, ilman että sitä itsekään tajuaa. Toisille se voi olla helppoa määrittää, että missä se oma raja menee. Toisille se on paljon vaikeampaa. Joidenkin pitää ne ensiksi ylittää ja rankasti, ennen kun tajuaa missä ne menevät. Yhdet taas eivät koskaan niitä opi.

Anonyymi kirjoitti:

"En kuitenkaan puhu heistä, vaan aikuisista ja tasapainoisista elämäänsä kohtalaisesti hallitsevista ihmisistä,"

Ja kyllä, tuossa tilanteessa, josta puhuin, en ollut enää tasapainoinen. Se hetki, kun olisin siitä tasapainoisena lähtenyt, oli paljon aiemmin. Vaan siinä kohtaa en vielä voinut luovuttaa, sillä minähän en luovuta, en jos vielä on pienikin mahdollisuus korjata.

Lue lisää

Ymmärrän pointin. Liian pitkälle yrittäminen, ei ole hyvästä. Olen sen itsekin kantapään kautta oppinut, tosin siinä kohtaa kun tasapaino alkoi olla vaarassa, tein äkkiratkaisun, Totesin, että raja oli tässä. Takaisin en ole halunnut.

Kokemuksesta oppineena ja kun itsensä on ehtinyt saada takaisin pystyyn ja on ollut aikaa vahvistua, toivottavasti osaa seuraavan kerran laittaa rajan aikaisemmin. Oikeasti ongelmaista ei kannata harkita puolisoksi, eikä ihmistä, joka etsii sairaanhoitajaa tai äitiä itselleen.

Liian pitkään yrittäminen ei ole arvo! Se ei tuota kummallekaan osapuolelle mitään hyvää! Viisautta on osata luovuttaa ennen vuosien turhaa tuskaa ja kidutusta. Se ei ole helppoa, tiedän. Eikä tulevaisuutta voi kovin hyvin ennustaa. Armollisuutta tarvitaan ja rohkeutta luottaa omaan intuitioon asiassa. Vain itse tietää, koska on liikaa.

Citrinella kirjoitti:

Ymmärrän pointin. Liian pitkälle yrittäminen, ei ole hyvästä. Olen sen itsekin kantapään kautta oppinut, tosin siinä kohtaa kun tasapaino alkoi olla vaarassa, tein äkkiratkaisun, Totesin, että raja oli tässä. Takaisin en ole halunnut.

Kokemuksesta oppineena ja kun itsensä on ehtinyt saada takaisin pystyyn ja on ollut aikaa vahvistua, toivottavasti osaa seuraavan kerran laittaa rajan aikaisemmin. Oikeasti ongelmaista ei kannata harkita puolisoksi, eikä ihmistä, joka etsii sairaanhoitajaa tai äitiä itselleen.

Liian pitkään yrittäminen ei ole arvo! Se ei tuota kummallekaan osapuolelle mitään hyvää! Viisautta on osata luovuttaa ennen vuosien turhaa tuskaa ja kidutusta. Se ei ole helppoa, tiedän. Eikä tulevaisuutta voi kovin hyvin ennustaa. Armollisuutta tarvitaan ja rohkeutta luottaa omaan intuitioon asiassa. Vain itse tietää, koska on liikaa.

Lue lisää

Mä en ikinä itse tajunnut sitä hetkeä, kun tasapaino alkoi olla vaarassa. Mä muistan hetkiä, jolloin olen nähnyt oman pahan oloni, mutta siinä kohtaa oltiin jo tosi pitkällä. Mä muistan yhden elokuisen aamun, kun huomasin, että kesähän on ollut ja menny ja mulla ei ole siitä muistikuvaa. Silloin hankkiuduin lääkäriin, sain sairaslomaa ja pillerit ja silloinen kumppanini totesi, että masennus on pelkkää teeskentelyä ja mä vaan esitän. Siitä elokuusta mentiin sitten marraskuuhun ja lopputulemana seisoin siellä lumihangessa itkemässä puhelimeen,

Anonyymi kirjoitti:

No mä nyt en halunnut tässä lainkaan miettiä kuka on syyllinen ja mihin. Se on mun mielestäni täysin hedelmätöntä pohdintaa. Ihmiset sortuvat siihen jatkuvasti ja se on tosia ikävää, kun se tosiaan ei oikein ikinä johda muualle kuin poteroihin.

Lue lisää

Nyt sinulla on se potero ja uusi alku. Nauti. Koita pärjätä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos minä tuolle tielle lähtisin, niin olisin edelleen siinä suhteessa, josta tossa alotuksessa mainitsin. Aina löytyy jotain, jonka olisin voinut tehdä toisin ja sanoa toisin ja olisin voinut toimia toisin ja vaikka ajatellakin toisin ja muuttaa itseäni ja muokata ja yrittää ja yrittää. Aina on jotain, jonka voin märehtiä omaksi viakseni ja selittää, että jos nyt vaan kykenisin itseni korjaamaan, niin se voisi toimiakin. Tuollainen ajattelu johtaisi minulla siihen, että en osaisi ikinä luovuttaa, vaan yrittäisin, kunnes olisin täysin loppu. Melkeinhän se siihen meni jo, kun muistelen sitä, miten seisoin marraskuussa lumisatteessa lumihangessa, sukkasilteni kotini pihalla itkien äidilleni puhelimessa, että onko mulla jo lupa luovuttaa, kun en enää jaksa ja tekee mieli vain vetää itseni köysikiikkuun tai etsiä jostain ase, jolla pamauttaa aivoni seinälle. Tai no en mä äidilleni ihan noita sanoja käyttänyt, mutta viesti oli selvä.

Mä totean vaan, että tuollainen ajattelutapa on hyvin epäterveellinen ainakin sellaisille yksilöille, jotka eivät muutenkaan osaa luovuttaa.

Lue lisää

Ai sulla on äiti? Kaikilla ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

"En kuitenkaan puhu heistä, vaan aikuisista ja tasapainoisista elämäänsä kohtalaisesti hallitsevista ihmisistä,"

Ja kyllä, tuossa tilanteessa, josta puhuin, en ollut enää tasapainoinen. Se hetki, kun olisin siitä tasapainoisena lähtenyt, oli paljon aiemmin. Vaan siinä kohtaa en vielä voinut luovuttaa, sillä minähän en luovuta, en jos vielä on pienikin mahdollisuus korjata.

Lue lisää

Ei uskottavaa. Ethän muuten täällä kirjoittelisi.
Joku meni nyt pieleen sinullakin besswiss.

Huitale kirjoitti:

Joku tiedonsiirto piuha olis kätevä kipujenkin suhteen, monesti miettinyt niin ei tarttis vähätellä kenenkään niitäkään, kun tuntis täsmälleen saman kivun ja olon itessään.

Selkeyttäs paljon ajatuksiakin.

Lue lisää

😁 joskus kun sattuu iskemään empatiakohtaus niin lähes toivoisi pystyvänsä viemään osan toisen tuskasta pois, tuo piuhajuttu toimisi siinä kyllä. Jokohan seuraavan sukupolven usb teknologia yltäis siihen ? 🤔voi olla ettei...

E-Lukka kirjoitti:

😁 joskus kun sattuu iskemään empatiakohtaus niin lähes toivoisi pystyvänsä viemään osan toisen tuskasta pois, tuo piuhajuttu toimisi siinä kyllä. Jokohan seuraavan sukupolven usb teknologia yltäis siihen ? 🤔voi olla ettei...

Lue lisää

Moent kerrat on varsinkin lapsen kanssa tuota miettinyt (ja parin muunkin rakkaan ihmisen), että voi kun voisi osan ottaa toiselta pois.

Anonyymi kirjoitti:

Moent kerrat on varsinkin lapsen kanssa tuota miettinyt (ja parin muunkin rakkaan ihmisen), että voi kun voisi osan ottaa toiselta pois.

Näin on, varsinkin silloin kun olisi tiennyt pystyvänsä kuorman kantamaan

E-Lukka kirjoitti:

😁 joskus kun sattuu iskemään empatiakohtaus niin lähes toivoisi pystyvänsä viemään osan toisen tuskasta pois, tuo piuhajuttu toimisi siinä kyllä. Jokohan seuraavan sukupolven usb teknologia yltäis siihen ? 🤔voi olla ettei...

Lue lisää

Sitä myö vaan ihmettelen,ett miten yks mies jaksaa kirjoitella aamusta iltaan ja yölläkin, näiden hahmojensa kera! On mikko juhan, citrinella, huitale, haaveilija...

Anonyymi kirjoitti:

Sitä myö vaan ihmettelen,ett miten yks mies jaksaa kirjoitella aamusta iltaan ja yölläkin, näiden hahmojensa kera! On mikko juhan, citrinella, huitale, haaveilija...

Helpottaako jos jauhan potaskaa anonyyminä? Mulla on välillä runsaasti aikaa haaskattavaksi, tosin joskus saatan ajatuksellakin livauttaa jotain. Öisin lyön kyllä pään tyynyyn. Eikä nää pölinät nyt montaa sekuntia kerrallaan vie muun aktiviteetin seassa joka useimmiten on musiikin kuuntelu, sitä voi sitten tietysti ihmetellä sitäkin että miten paljon sitä kuuntelen?? 😁, puolustukseksi voin sanoa että mieli on vähän sentyyppinen että se kaipaa juoksutusta ihan samaan tapaan kuin karvaiset kuomat koirat kaipaa liikuntaa, ellei sitä hyppyytä tarpeeksi se ikävystyy , alkaa ärisemään jokaiselle vastaantulijalle 😏.
Ja hahmoja on tasan YKSI, ei enempää eikä vähempää. Peace

Missä se loppu on? Kuka sen määrittää, että nyt se on katsottu loppuun? Onko kuolema se tarinan loppu?

Anonyymi kirjoitti:

Missä se loppu on? Kuka sen määrittää, että nyt se on katsottu loppuun? Onko kuolema se tarinan loppu?

Olen luovuttanut monta kertaa liian aikaisin. Ennen kun kaikki sivut tarinasta on käännetty ja luettu. Joka kerta se tarina on jatkunut.

Tarina loppuu silloin kun tunteet toiseen loppuvat. Silloin ei ole enää mitään tehtävissä. Siihen riittää toisen tunteiden loppuminen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen luovuttanut monta kertaa liian aikaisin. Ennen kun kaikki sivut tarinasta on käännetty ja luettu. Joka kerta se tarina on jatkunut.

Tarina loppuu silloin kun tunteet toiseen loppuvat. Silloin ei ole enää mitään tehtävissä. Siihen riittää toisen tunteiden loppuminen.

Lue lisää

No minä taas olen parikin luovuttanut aivan liian myöhään, kun kannetkin oli kauan aikaa sitten kulutettu loppuun ja sivutkin irronneet ja lentäneet taivaan tuuliin.

Mun tunteeni eivät koskaan lopu. Kun ne ovat kerran syttyneet, niin ne ovat olemassa luultavasti päivieni loppuun saakka. En tiedä tuota viimeistä osaa vielä varmaksi, mutta kuolinvuoteellani voin sen ehkä sitten lopullisesti määrittää.

Anonyymi kirjoitti:

No minä taas olen parikin luovuttanut aivan liian myöhään, kun kannetkin oli kauan aikaa sitten kulutettu loppuun ja sivutkin irronneet ja lentäneet taivaan tuuliin.

Mun tunteeni eivät koskaan lopu. Kun ne ovat kerran syttyneet, niin ne ovat olemassa luultavasti päivieni loppuun saakka. En tiedä tuota viimeistä osaa vielä varmaksi, mutta kuolinvuoteellani voin sen ehkä sitten lopullisesti määrittää.

Lue lisää

Ehkä sen pitäisi mennä niin, että sen jolla tunteet loppuu, on luovutettava. Minä tiedän, että minä luovuttaisin silloin. Olen luovuttanutkin. Tällä tavalla se olisi kaikille helpompaa ja elämä voisi jatkua.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä sen pitäisi mennä niin, että sen jolla tunteet loppuu, on luovutettava. Minä tiedän, että minä luovuttaisin silloin. Olen luovuttanutkin. Tällä tavalla se olisi kaikille helpompaa ja elämä voisi jatkua.

Lue lisää

No minä taas luovutin, vaikka tosiaan tunteeni eivät koskaan kuole. Jos olisin jäänyt sitä odottelemaan, niin mut olisin jo kauan aikaa sitten kuopattu.

Anonyymi kirjoitti:

No minä taas luovutin, vaikka tosiaan tunteeni eivät koskaan kuole. Jos olisin jäänyt sitä odottelemaan, niin mut olisin jo kauan aikaa sitten kuopattu.

Ehkä sinun tapauksessa meni niin, että sinun piti olla vahvempi, vaikka toisella oli tunteet jo kuollut.

Rakastunut ihminen ei ikinä luovuta eikä ole tekemässä toisen elämästä kurjaa. Eikä sitä tee rakastavakaan.

Olen itsekin nyt siinä tilanteessa, että minun pitäisi ehkä luovuttaa. Antaa periksi. Mutta niin kuin ylempänä kerroin, tarina ei ole vielä loppu. Olen yrittänyt monta kertaa kääntää sen viimeisen sivun ja sulkea kirjan, mutta jostain siihen on aina tullut lisää tarinaa katsottavaksi. Uskon vihdoin, että se ei ole minun tehtäväni kääntää se viimeinen sivu ja sulkea kirja. Ei kirjoittaa lopetusta tälle tarinalle. Minä en osaa sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä sinun tapauksessa meni niin, että sinun piti olla vahvempi, vaikka toisella oli tunteet jo kuollut.

Rakastunut ihminen ei ikinä luovuta eikä ole tekemässä toisen elämästä kurjaa. Eikä sitä tee rakastavakaan.

Olen itsekin nyt siinä tilanteessa, että minun pitäisi ehkä luovuttaa. Antaa periksi. Mutta niin kuin ylempänä kerroin, tarina ei ole vielä loppu. Olen yrittänyt monta kertaa kääntää sen viimeisen sivun ja sulkea kirjan, mutta jostain siihen on aina tullut lisää tarinaa katsottavaksi. Uskon vihdoin, että se ei ole minun tehtäväni kääntää se viimeinen sivu ja sulkea kirja. Ei kirjoittaa lopetusta tälle tarinalle. Minä en osaa sitä.

Lue lisää

En ole kyllä lainkaan siinä käsityksessä, että toisen tunteet olisivat olleet siinä kohtaa kuolleet, päinvastoin. Ihmiset tekevät lopulta todella usein rakastamiensakin ihmisten elämästä kurjaa, vaikkakaan eivät usein tarkoituksella.

Anonyymi kirjoitti:

En ole kyllä lainkaan siinä käsityksessä, että toisen tunteet olisivat olleet siinä kohtaa kuolleet, päinvastoin. Ihmiset tekevät lopulta todella usein rakastamiensakin ihmisten elämästä kurjaa, vaikkakaan eivät usein tarkoituksella.

Lue lisää

Kyllä se rakkaus on silloin jo kuollut, jos sitä on ikinä ollutkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se rakkaus on silloin jo kuollut, jos sitä on ikinä ollutkaan.

En mä kiistä sun kokemuksiasi. Minun tilanteessani noin ei kuitenkaan ollut.

Anonyymi kirjoitti:

En mä kiistä sun kokemuksiasi. Minun tilanteessani noin ei kuitenkaan ollut.

Jos ei kuollut, niin unohtunut.

Rakkaus ei ole ikinä monimutkainen. Se on hyvin yksinkertainen ja helppo. Se vaan saattaa unohtua pitkässä juoksussa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei kuollut, niin unohtunut.

Rakkaus ei ole ikinä monimutkainen. Se on hyvin yksinkertainen ja helppo. Se vaan saattaa unohtua pitkässä juoksussa.

Kuten sanoin jo, niin en kiistä sinun kokemuksiasi. Tämä omani nyt kuitenkin on asia, jossa minä tiedän ja muut vain arvailevat. Siitä on ihan turha kiistellä. Joko ajattelet, että tiedän oman elämäni tai sitten ajattelet, että en tiedä siitä mitään. Lopputulos on kuitenkin sama, siitä on täysin turha kiistellä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten sanoin jo, niin en kiistä sinun kokemuksiasi. Tämä omani nyt kuitenkin on asia, jossa minä tiedän ja muut vain arvailevat. Siitä on ihan turha kiistellä. Joko ajattelet, että tiedän oman elämäni tai sitten ajattelet, että en tiedä siitä mitään. Lopputulos on kuitenkin sama, siitä on täysin turha kiistellä.

Lue lisää

Se on totta. Lopputulos on aina sama. Silloin kun unohdetaan, silloin myös luovutetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta. Lopputulos on aina sama. Silloin kun unohdetaan, silloin myös luovutetaan.

En minä ole unohtanut edelleenkään, vaikka luovutin jo aikaa sitten. Me ihmiset olemme niin kovin erilaisia, että joskus meidän on tosi vaikea ymmärtää toisiamme. 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Kuten sanoin jo, niin en kiistä sinun kokemuksiasi. Tämä omani nyt kuitenkin on asia, jossa minä tiedän ja muut vain arvailevat. Siitä on ihan turha kiistellä. Joko ajattelet, että tiedän oman elämäni tai sitten ajattelet, että en tiedä siitä mitään. Lopputulos on kuitenkin sama, siitä on täysin turha kiistellä.

Lue lisää

Haiseeko täällä palaneen käryä? Kinastelua?? Törmääkö todellisuus tai unelmat todellisuudesta?

Anonyymi kirjoitti:

Haiseeko täällä palaneen käryä? Kinastelua?? Törmääkö todellisuus tai unelmat todellisuudesta?

Kirjoitin kiistellä, en kinastella. Noissa on vissi ero. Saat haistellakin mitä nyt satut haistelemaan. Täällä tuoksuu ruoka.

Ja juu, kovin unelmanpörröinen tuo edellä esitetty käsitys rakkaudesta minun mielestäni oli, mutta kuka nyt mitenkin kokee.

Vähän samoin mä olen tuon kokenut. Ja myös niin, että se, joka olisi vielä halunnut jatkaa, kokee likipitäen aina toisen luovuttaneen liian helposti. Myös ulkopuolinen (vaikka jommankumman sukulaiset) kokee helposti sen lähtijän luovuttaneen liian helposti. Kukaanhan meistä ei tiedä miltä toisen ihmisen sisällä oikeasti tuntuu. Kukaan ei myöskään voi sanoa miten isolta jokin asia toisen mielestä saa tuntua. Itsestä se voi olla naurettavaa, mutta toiselle aito pahoinvoinnin lähde. Toisen tunteet ja kokemus on jotenkin kauhean helppo vain ohittaa jopa huvittuneella olankohautuksella, vain koska ei nyt itse satu samoin tuntemaan. Itse voi vaikka ajatella, että "onhan meillä seksiä, mitä tuo nyt jostain läheisyydestä nillittää" ja toinen voi pahoin, kun kaikki läheisyys on aina vaan seksiä ja seksiä. Kun tosin voisikin ne käyränsä ja tuntemuksensa piuhaa pitkin toiselle siirtää, niin ehkä olisi helpompi ymmärtää.

Onneksi hienoperse et elänyt sota-aikaan tai pula-aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi hienoperse et elänyt sota-aikaan tai pula-aikaan.

Niin minä?

Elin minä ysikytluvun laman aikaan. Riittääkö se?
Ja mitä tekemistä noilla on tämän asian kanssa?

Ja kyllä, minulla on hyvin hieno perse

Oliko aihe politiikka?

Tuo on ihan totta. Mä voin allekirjoittaa sen, että se jättää jälkensä. Itselläni ne jäljet eivät ole tuota, että "ei välttämättä enää riitä kärsivällisyys ja maltti antaa suhteen rakentua oikeanlaiseksi ja terveeksi, vaan entiset kipoukohdat aikaisemmasta saavat niskakarvat herkästikin pystyyn". Mulla se on sitä, että mä en edes lähde siihen, en päästä ketään lähelleni. En sillä tasolla, että voisin alkaa oikeasti välittää. Mähän välitän niin monista ja yirtän, että kaikilla olisi hyvä olla siinä jossain mikä sen nyt onkaan se tilanne, jossa olen heidän kanssaan tekemisissä. Mutta aidosti lähelle minua, on hyvin vaikea päästä. Voimakas lojaaliteetti ja periksiantamattomuus on aika tappava yhdistelmä pahimmillaan.

Mä olen tiedätkö se koira, joka edelleen suojelee "isäntää" vaikka hengellään, vaikka sitä olisi hakattu ja piesty.

Pitää nyt todeta tuohon edelliseeni lisäyksenä, että hakkaaminen ja pieksäminen oli kuvainnollista. En ole koskaan kokenut fyysistä väkivaltaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on ihan totta. Mä voin allekirjoittaa sen, että se jättää jälkensä. Itselläni ne jäljet eivät ole tuota, että "ei välttämättä enää riitä kärsivällisyys ja maltti antaa suhteen rakentua oikeanlaiseksi ja terveeksi, vaan entiset kipoukohdat aikaisemmasta saavat niskakarvat herkästikin pystyyn". Mulla se on sitä, että mä en edes lähde siihen, en päästä ketään lähelleni. En sillä tasolla, että voisin alkaa oikeasti välittää. Mähän välitän niin monista ja yirtän, että kaikilla olisi hyvä olla siinä jossain mikä sen nyt onkaan se tilanne, jossa olen heidän kanssaan tekemisissä. Mutta aidosti lähelle minua, on hyvin vaikea päästä. Voimakas lojaaliteetti ja periksiantamattomuus on aika tappava yhdistelmä pahimmillaan.

Lue lisää

Niin ja siinä saattaa lopulta olla niin sille mahdolliselle uudelle suhteelle se kompastuskivi ja itselle saada sellainen suhde, josta oikeasti on iloa elämään, kuten suhteesta pitäisikin olla....olla voimavara, ei joka vaati sitä. :o/

Mut samma häär...

Mittareista mikä on mitäkin ja kelle, ei pätkääkään kiinnostusta, mutta siitä on, että joskus kokisi elämässään sen, että olisi se ihminen siinä vierellä oikeasti oikealla tavalla. :o)

Tuo on muuten ihan totta. Ne ovat lopulta hyvin pieniä juttuja, joista asioita voi huomata. Vaikka se olisi vain se keittiön kaapinovi, mutta oleellisempaa on se piittaamattomuus toisen oletettavasti kuitenkin aluksi ihan nätistikin esittämästä pyynnöstä, joka eskaloituu nalkuttamiseen ja riitoihin ja lopulta eroon. Toisen mielestä taatusti ihan tosi pieni syy ja niinhän se onkin, kaapinovet.

Ja siis kuka siihen nyt on syyllinen. Sekö jonka mielestä ovien pitää olla kiinni, vai se jota niiden aukinaisuus ei niin haittaa. Ihan hyvin voi ajatella myös, että onko se nyt niin suuri vaiva toisen niitä sulkea, jos ne kerta haluaa sulkea.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on muuten ihan totta. Ne ovat lopulta hyvin pieniä juttuja, joista asioita voi huomata. Vaikka se olisi vain se keittiön kaapinovi, mutta oleellisempaa on se piittaamattomuus toisen oletettavasti kuitenkin aluksi ihan nätistikin esittämästä pyynnöstä, joka eskaloituu nalkuttamiseen ja riitoihin ja lopulta eroon. Toisen mielestä taatusti ihan tosi pieni syy ja niinhän se onkin, kaapinovet.

Ja siis kuka siihen nyt on syyllinen. Sekö jonka mielestä ovien pitää olla kiinni, vai se jota niiden aukinaisuus ei niin haittaa. Ihan hyvin voi ajatella myös, että onko se nyt niin suuri vaiva toisen niitä sulkea, jos ne kerta haluaa sulkea.

Lue lisää

Niin, parisuhteessa rakkaus on tärkeää, mutta arkielämässä saattaa olla parisuhteen kannalta tärkeämpää, että osapuolet ovat samaa mieltä siitä kummin päin vessapaperirulla pannaan telineeseensä. 😁

kollimaattori kirjoitti:

Niin, parisuhteessa rakkaus on tärkeää, mutta arkielämässä saattaa olla parisuhteen kannalta tärkeämpää, että osapuolet ovat samaa mieltä siitä kummin päin vessapaperirulla pannaan telineeseensä. 😁

Lue lisää

Olen oikeastaan aikalailla samaa mieltä. Rakkaus voi mielestäni jopa hyvinkin syntyä ja kasvaa yhteisesten kokemusten ja ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen kautta. Itsekin kaipaan eniten toimivaa ja pääosin ristiriidatonta ja jopa tylsää arkea, en niinkään rakastumista ja ilotulitusta.

kollimaattori kirjoitti:

Niin, parisuhteessa rakkaus on tärkeää, mutta arkielämässä saattaa olla parisuhteen kannalta tärkeämpää, että osapuolet ovat samaa mieltä siitä kummin päin vessapaperirulla pannaan telineeseensä. 😁

Lue lisää

No tossakohtaa taas vaaditaan sitä hyväksyntää ja joustoa minusta, ettei tarvi kopioida toisiaan ja toisenkin tavat kelpaa. En vittu jaksas jos joku jatkuvasti neuvoo, ei noin kun näin. Tulis loppu äkkiä.

Huitale kirjoitti:

No tossakohtaa taas vaaditaan sitä hyväksyntää ja joustoa minusta, ettei tarvi kopioida toisiaan ja toisenkin tavat kelpaa. En vittu jaksas jos joku jatkuvasti neuvoo, ei noin kun näin. Tulis loppu äkkiä.

Lue lisää

Tuokin kuulostaa minun korvaani joustamattomuudelta, jos ei noin pienessä jutussa voi vaan tehdä miten toinen tahtoo. Mulle on yksi lysti miten päin se rulla on, joten olkoon miten toinen tahtoo.

Huitale kirjoitti:

No tossakohtaa taas vaaditaan sitä hyväksyntää ja joustoa minusta, ettei tarvi kopioida toisiaan ja toisenkin tavat kelpaa. En vittu jaksas jos joku jatkuvasti neuvoo, ei noin kun näin. Tulis loppu äkkiä.

Lue lisää

Oon siis kyllä sanonut puolisolleni juur tuollasesta nipottamisesta, että turpa umpeen turhista asioista. Muki on ihan ok näinkin päin kaapissa, että älä jaksa lässyttä, en jaksa kuunnella.

Eri asia joku oikeesti vaaraksi tai tuhoksi johtava asia, siitä saa sanoa. Mitenkä päin astianpesukoneessa joku kippo vaakasuorassa vai kulmittain tai on tai kaapissa, niin turhaa möyhkäämistä.

Huitale kirjoitti:

Oon siis kyllä sanonut puolisolleni juur tuollasesta nipottamisesta, että turpa umpeen turhista asioista. Muki on ihan ok näinkin päin kaapissa, että älä jaksa lässyttä, en jaksa kuunnella.

Eri asia joku oikeesti vaaraksi tai tuhoksi johtava asia, siitä saa sanoa. Mitenkä päin astianpesukoneessa joku kippo vaakasuorassa vai kulmittain tai on tai kaapissa, niin turhaa möyhkäämistä.

Lue lisää

No minusta tuo kuulostaa joustamattomalta ja myös asiattomalta kielenkäytöltä. Mutta siis sehän on hienoa, että te olette tuollaisessa samalla aaltopituudella ja siksi varmasti päärjäättekin keskenänne. 👍

Huitale kirjoitti:

Oon siis kyllä sanonut puolisolleni juur tuollasesta nipottamisesta, että turpa umpeen turhista asioista. Muki on ihan ok näinkin päin kaapissa, että älä jaksa lässyttä, en jaksa kuunnella.

Eri asia joku oikeesti vaaraksi tai tuhoksi johtava asia, siitä saa sanoa. Mitenkä päin astianpesukoneessa joku kippo vaakasuorassa vai kulmittain tai on tai kaapissa, niin turhaa möyhkäämistä.

Lue lisää

Siis kunhan pesuvedet ei astiaan jää ja puhasta tulee, niin turhaa mussutusta voi välttää ja viivottimella mittailuja.

Tai paskapaperirulla on ihan sama miten päin on, kun ei paskasella lattialla tms. loju likaisena.

Mä ärsyynnyn äkkiä ns. turhasta nippelien pyörittelystä, viisastelusta ja sanon suoraan, että lärvi kiinni saatana.

Huitale kirjoitti:

Siis kunhan pesuvedet ei astiaan jää ja puhasta tulee, niin turhaa mussutusta voi välttää ja viivottimella mittailuja.

Tai paskapaperirulla on ihan sama miten päin on, kun ei paskasella lattialla tms. loju likaisena.

Mä ärsyynnyn äkkiä ns. turhasta nippelien pyörittelystä, viisastelusta ja sanon suoraan, että lärvi kiinni saatana.

Lue lisää

Senpäkin takia en asuisi enää kenenkään vinkuintiaanin kanssa yhdessä. Mun kotiin on turha tulla pätemään tai lähtee, kun kuppa Töölööstä.

Huitale kirjoitti:

Siis kunhan pesuvedet ei astiaan jää ja puhasta tulee, niin turhaa mussutusta voi välttää ja viivottimella mittailuja.

Tai paskapaperirulla on ihan sama miten päin on, kun ei paskasella lattialla tms. loju likaisena.

Mä ärsyynnyn äkkiä ns. turhasta nippelien pyörittelystä, viisastelusta ja sanon suoraan, että lärvi kiinni saatana.

Lue lisää

Juuri tuosta syystä Kollimaattorin sanomassa oli vinha perä "Niin, parisuhteessa rakkaus on tärkeää, mutta arkielämässä saattaa olla parisuhteen kannalta tärkeämpää, että osapuolet ovat samaa mieltä siitä kummin päin vessapaperirulla pannaan telineeseensä. 😁"

Oleellista on olla riittävän lähellä toisiaan noissa ajatuksissaan, vaikka se ajatus sitten olisi, että "älä jaksa lässyttää" tai "turpa kiinni saatana".

Anonyymi kirjoitti:

No minusta tuo kuulostaa joustamattomalta ja myös asiattomalta kielenkäytöltä. Mutta siis sehän on hienoa, että te olette tuollaisessa samalla aaltopituudella ja siksi varmasti päärjäättekin keskenänne. 👍

Lue lisää

Olen oppinut hänelle puhumaan noin, ennen ei oo tarvinut. Tämän kovakallon kanssa tarvii. 😁

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tuosta syystä Kollimaattorin sanomassa oli vinha perä "Niin, parisuhteessa rakkaus on tärkeää, mutta arkielämässä saattaa olla parisuhteen kannalta tärkeämpää, että osapuolet ovat samaa mieltä siitä kummin päin vessapaperirulla pannaan telineeseensä. 😁"

Oleellista on olla riittävän lähellä toisiaan noissa ajatuksissaan, vaikka se ajatus sitten olisi, että "älä jaksa lässyttää" tai "turpa kiinni saatana".

Lue lisää

Rakkaus ymmärtää kun hermot ei. Se on näin. 😄

Huitale kirjoitti:

Siis kunhan pesuvedet ei astiaan jää ja puhasta tulee, niin turhaa mussutusta voi välttää ja viivottimella mittailuja.

Tai paskapaperirulla on ihan sama miten päin on, kun ei paskasella lattialla tms. loju likaisena.

Mä ärsyynnyn äkkiä ns. turhasta nippelien pyörittelystä, viisastelusta ja sanon suoraan, että lärvi kiinni saatana.

Lue lisää

Astianpesukoneen täytöstäkin minulla on omakohtaista tarinaa, kun eräässä perheessä pariskunnan toinen osapuoli täyttäessään pesukonetta aina huuhteli ensin pesualtaassa huolellisesti kaikki astiat edellyttäen sitä muiltakin toisen ollessa, että "Mitä vittua, melkein samalla vaivallahan ne jo pesisi käsinkin?!"

Kymmenien ja satojen tällaisten näkemyserojen kasaannuttua toinen saattaa yht'äkkiä räjähtää siitä vessapaperirullan asentamisesta "väärin" ja siitähän toinen tietysti loukkaantuu ajatellen mitä se nyt ihan noin mitättömästä nyt noin raivoaa...

Se oli se viimeinen oljenkorsi, mikä taittoi kamelin selän.

Huitale kirjoitti:

Olen oppinut hänelle puhumaan noin, ennen ei oo tarvinut. Tämän kovakallon kanssa tarvii. 😁

Sanonta kuuluu miestä myöden eli tyypin ittensä tyylin mukaan, niin menee perille. Jollekin riittää nätisti sanoa, kun toinen vaan jatkaa rätkyttämistä niin kauan, että käämini palaa ja sanon turpa umpeen ja lärvi kiinni.

Jos ei jatka nätisti annetun vinkin perään rätkytystään, ei munkaan tarvi suuttua. Viisas älyää lopettaa ennen kun toinen kämähtää. Tyhmä vaan jatkaa ja kauhistelee sitten kun toinen suuttui lopulta.

Huitale kirjoitti:

Sanonta kuuluu miestä myöden eli tyypin ittensä tyylin mukaan, niin menee perille. Jollekin riittää nätisti sanoa, kun toinen vaan jatkaa rätkyttämistä niin kauan, että käämini palaa ja sanon turpa umpeen ja lärvi kiinni.

Jos ei jatka nätisti annetun vinkin perään rätkytystään, ei munkaan tarvi suuttua. Viisas älyää lopettaa ennen kun toinen kämähtää. Tyhmä vaan jatkaa ja kauhistelee sitten kun toinen suuttui lopulta.

Lue lisää

Aivan, eli Kollimaattorin sanomassa on vinhasti totuutta mukana.

kollimaattori kirjoitti:

Astianpesukoneen täytöstäkin minulla on omakohtaista tarinaa, kun eräässä perheessä pariskunnan toinen osapuoli täyttäessään pesukonetta aina huuhteli ensin pesualtaassa huolellisesti kaikki astiat edellyttäen sitä muiltakin toisen ollessa, että "Mitä vittua, melkein samalla vaivallahan ne jo pesisi käsinkin?!"

Kymmenien ja satojen tällaisten näkemyserojen kasaannuttua toinen saattaa yht'äkkiä räjähtää siitä vessapaperirullan asentamisesta "väärin" ja siitähän toinen tietysti loukkaantuu ajatellen mitä se nyt ihan noin mitättömästä nyt noin raivoaa...

Se oli se viimeinen oljenkorsi, mikä taittoi kamelin selän.

Lue lisää

Juu no selväjärkinen ymmärtää yleensä jo alkuunsa, että me nyt tehdään asiat erilailla ja se rätkyttäminen ei mitään auta, saa vain vittuuntumaan. Joten itse ainakin sanon että mä teen näin, tee sä noin kuten tykkäät. Mutta jos toinen vaan jatkaa viisasteluaan kuten mieheni, niin lopulta puhun kuten kuvailin. En jaksa lapsellista jankutusta, kun oon jo sanonut, että aion tehdä näin jatkossakin. Tee sinä miten haluat, en minäkään siihen puutu.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, eli Kollimaattorin sanomassa on vinhasti totuutta mukana.

Niin? Kohtelu menee kuten itse muita kohtelee ensin. Ei ole oleellista olla samaa mieltä ja tehdä samoin, vaan kunnioittaa toisen erilaisia tapoja. Eikä mölähdellä niistä eli eri mieltä hiukan.

Huitale kirjoitti:

Niin? Kohtelu menee kuten itse muita kohtelee ensin. Ei ole oleellista olla samaa mieltä ja tehdä samoin, vaan kunnioittaa toisen erilaisia tapoja. Eikä mölähdellä niistä eli eri mieltä hiukan.

Lue lisää

Kun mies täyttää koneen, en minäkään mene hänelle märisemään siitä miten se on täytetty. Täyttäköön kuten tahtoo. Niin minäkin teen, ei vaadi mitään vikinää keltään.

Huitale kirjoitti:

Niin? Kohtelu menee kuten itse muita kohtelee ensin. Ei ole oleellista olla samaa mieltä ja tehdä samoin, vaan kunnioittaa toisen erilaisia tapoja. Eikä mölähdellä niistä eli eri mieltä hiukan.

Lue lisää

Ei, vaan ihmiset ovat erilaisia. Kunnioitus ei auta mitään, jos toinen kokee sen "kunnioittavankin" päinvastaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei, vaan ihmiset ovat erilaisia. Kunnioitus ei auta mitään, jos toinen kokee sen "kunnioittavankin" päinvastaisesti.

Sitten on oppimisen paikka, oppia kunnioittamaan muidenkin toimintapoja eikä muuttaa muita mieleisekseen.

Huitale kirjoitti:

Juu no selväjärkinen ymmärtää yleensä jo alkuunsa, että me nyt tehdään asiat erilailla ja se rätkyttäminen ei mitään auta, saa vain vittuuntumaan. Joten itse ainakin sanon että mä teen näin, tee sä noin kuten tykkäät. Mutta jos toinen vaan jatkaa viisasteluaan kuten mieheni, niin lopulta puhun kuten kuvailin. En jaksa lapsellista jankutusta, kun oon jo sanonut, että aion tehdä näin jatkossakin. Tee sinä miten haluat, en minäkään siihen puutu.

Lue lisää

Minusta tuo taas kuulostaa joustamattomalta ja lapselliselta käytökseltä. Tavalta miten selväjärkinen nimenomaan ei käyttäytyisi.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tuo taas kuulostaa joustamattomalta ja lapselliselta käytökseltä. Tavalta miten selväjärkinen nimenomaan ei käyttäytyisi.

Sinusta saa kuulostaa ihan vapaasti, minusta taas ei.

Huitale kirjoitti:

Sinusta saa kuulostaa ihan vapaasti, minusta taas ei.

Tulisiko kahden Huitaleen parisuhteesta ruusutarha vai taistelukenttä?

Huitale kirjoitti:

Sinusta saa kuulostaa ihan vapaasti, minusta taas ei.

Tietysti saa, eikä kukaan odottanutkaan sinun kokemuksesi muuttuvan. Se vaan todistaa juuri sen, että rakkauta oleellisempaa on riittävän samantyyppinen ajattelu. Joko niin, että toimii samoin, tai että mukautuu, jos jokin on toiselle tärkeää, tai niin että molemmat haistattavat toisillen paskat siinä asiassa ja se on molemmille täysin ok toimia niin.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tuo taas kuulostaa joustamattomalta ja lapselliselta käytökseltä. Tavalta miten selväjärkinen nimenomaan ei käyttäytyisi.

Onneksi ei olla pari, voi vaan sitten todeta. Luultavasti ei menis hyvin, jos pitäisi pokkuroida mieliksesi. 😁

En pokkuroisi.

kollimaattori kirjoitti:

Tulisiko kahden Huitaleen parisuhteesta ruusutarha vai taistelukenttä?

Heh, miinakenttä. 😄

En mä enää ottausi kumppania, jolla on tarve besserwisseröidä, kun hän osaa ja tietää, hänen puheitaan pitäisi ylistää ja noudattaa. Suksikoon vittuun, teen kuten itse hyväksi koen. 😁

Huitale kirjoitti:

Onneksi ei olla pari, voi vaan sitten todeta. Luultavasti ei menis hyvin, jos pitäisi pokkuroida mieliksesi. 😁

En pokkuroisi.

Mä olen ihminen, jolle on ihan sama, lähetulkoon kaikki tuollaiset. Totean, että ihan sama tai teepä vaikka itse, niin saat mieleisesi. Vaan tollasta kielnkäyttöä en kauaa kuuntelisi. En tosin sanoisi vastaa, sanoisin heippa.

Anonyymi kirjoitti:

Tietysti saa, eikä kukaan odottanutkaan sinun kokemuksesi muuttuvan. Se vaan todistaa juuri sen, että rakkauta oleellisempaa on riittävän samantyyppinen ajattelu. Joko niin, että toimii samoin, tai että mukautuu, jos jokin on toiselle tärkeää, tai niin että molemmat haistattavat toisillen paskat siinä asiassa ja se on molemmille täysin ok toimia niin.

Lue lisää

Hän ei haistata, mutta jatkaa määkimistään vaikka tietää että se on kanssani täysin turhaa. Vähän tyhmä siinä kohtaa.

Huitale kirjoitti:

Kun mies täyttää koneen, en minäkään mene hänelle märisemään siitä miten se on täytetty. Täyttäköön kuten tahtoo. Niin minäkin teen, ei vaadi mitään vikinää keltään.

Mulla taas oli kerran mies, joka ei luottanut tiskikoneeseen, vaan halusi astiat käsin pestyinä. No hän sitten pesi ne käsin. Mä en niihin koskenut koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen ihminen, jolle on ihan sama, lähetulkoon kaikki tuollaiset. Totean, että ihan sama tai teepä vaikka itse, niin saat mieleisesi. Vaan tollasta kielnkäyttöä en kauaa kuuntelisi. En tosin sanoisi vastaa, sanoisin heippa.

Lue lisää

No jos ei tartte tuolleen puhua, niin luultavasti olet älykkäämpi kun mieheni, jolle pitää noin puhua että tajuaa, nyt vittu riittää jo.

Huitale kirjoitti:

Hän ei haistata, mutta jatkaa määkimistään vaikka tietää että se on kanssani täysin turhaa. Vähän tyhmä siinä kohtaa.

Sekin on ihan sama. Edelleen oleellista on se, että molemmat joko toimivat samoin, tai ovat sitten ok loppuseuraamusten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla taas oli kerran mies, joka ei luottanut tiskikoneeseen, vaan halusi astiat käsin pestyinä. No hän sitten pesi ne käsin. Mä en niihin koskenut koskaan.

Okei. 👍

Huitale kirjoitti:

Heh, miinakenttä. 😄

En mä enää ottausi kumppania, jolla on tarve besserwisseröidä, kun hän osaa ja tietää, hänen puheitaan pitäisi ylistää ja noudattaa. Suksikoon vittuun, teen kuten itse hyväksi koen. 😁

Lue lisää

Mielenkiintoinen näkemys "kahden Huitaleen" parisuhteesta. 😉

Anonyymi kirjoitti:

Sekin on ihan sama. Edelleen oleellista on se, että molemmat joko toimivat samoin, tai ovat sitten ok loppuseuraamusten kanssa.

What ever. Vakka kantensa, mutta kyllä mä tuon turhan määkimisen hänestä poistaisin jis jotain voisin poistaa ja vähän ahkerampikin saisi olla, etten yksin tarvi kaikkea toimittaa. Muuten ihan hyvä mies. 👍

Huitale kirjoitti:

Heh, miinakenttä. 😄

En mä enää ottausi kumppania, jolla on tarve besserwisseröidä, kun hän osaa ja tietää, hänen puheitaan pitäisi ylistää ja noudattaa. Suksikoon vittuun, teen kuten itse hyväksi koen. 😁

Lue lisää

Periaatteessa kaksi Huitaletta sopisi hyvin yhteen elämään miinakentällä, sillä kummatkin tietäisivät tarkkaan miinojen sijainnit.

Vierailla voisi olla vaativampaa...

kollimaattori kirjoitti:

Periaatteessa kaksi Huitaletta sopisi hyvin yhteen elämään miinakentällä, sillä kummatkin tietäisivät tarkkaan miinojen sijainnit.

Vierailla voisi olla vaativampaa...

Lue lisää

Kyllä vaan. Olen nykyään hyvin vaikea kumppani vaikeille ihmisille, jotenkin en enää jaksaisi ohjeistaa asioissa ketään. Pitäisi älytä itse tai pysyä kaukana minusta.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen näkemys "kahden Huitaleen" parisuhteesta. 😉

Kyllä hän varmasti itsensä tuntee ja kuvaus oli sitä myötä ihan totuudenmukainen. 🙂

Huitale kirjoitti:

Kyllä vaan. Olen nykyään hyvin vaikea kumppani vaikeille ihmisille, jotenkin en enää jaksaisi ohjeistaa asioissa ketään. Pitäisi älytä itse tai pysyä kaukana minusta.

Itse olen varsin sopeutuvainen ihminen, mutta en haluaisi jongleerata tulisoihduilla ruutikellarissa.

kollimaattori kirjoitti:

Itse olen varsin sopeutuvainen ihminen, mutta en haluaisi jongleerata tulisoihduilla ruutikellarissa.

Niin minäkin, mutten sopeudu turhan rätkyttäjiin ja sitten suutun, kuten kerroin enkä enää jaksa puhua nätisti.

Sopeutumista on vaadittu. Ihan pelkkä rakkaus ei riitä.

Huitale kirjoitti:

Niin minäkin, mutten sopeudu turhan rätkyttäjiin ja sitten suutun, kuten kerroin enkä enää jaksa puhua nätisti.

Sopeutumista on vaadittu. Ihan pelkkä rakkaus ei riitä.

Lue lisää

Oon aatellu kun itse kunnioitan toisten tapoja, on kohtuus että hekin kunnioittavat minun tapojani. Mikäli se on vain yksisuuntaista, rupean yhtä mulkuksi.

Huitale kirjoitti:

Oon aatellu kun itse kunnioitan toisten tapoja, on kohtuus että hekin kunnioittavat minun tapojani. Mikäli se on vain yksisuuntaista, rupean yhtä mulkuksi.

Ei mulla ole koskaan ongelmia tahdikkaiden ihmisten kanssa. Vain päällepäsmäreiden kanssa, joilla on luja tahto viedä vaikka väkisin oma päänsä läpi ja nujertaa minut siinä samalla piut paut mun mielipiteestäni. Silloin mun kanssa tulee sota ja minä en pakita.

Mun yli ei kävellä ilkeyttään eikä suuruuttaan. Kunnioitus pitää olla molemminpuolista, muuten minäkään en sitoudu kunnioittamaan kunnioittamatonta.

Huitale kirjoitti:

Oon siis kyllä sanonut puolisolleni juur tuollasesta nipottamisesta, että turpa umpeen turhista asioista. Muki on ihan ok näinkin päin kaapissa, että älä jaksa lässyttä, en jaksa kuunnella.

Eri asia joku oikeesti vaaraksi tai tuhoksi johtava asia, siitä saa sanoa. Mitenkä päin astianpesukoneessa joku kippo vaakasuorassa vai kulmittain tai on tai kaapissa, niin turhaa möyhkäämistä.

Lue lisää

Sivusta, tosta tiskikoneen täytöstä..
Sekin vaan saattaa jossain kohtaa ruveta vituttamaan jos kumppanin tapa täyttää tiskikone on viskoa ne kipot, kupit ja kapot sinne mitensattuu limittäin ja päällekkäin. Ku ei niistä kaikki sitten puhistu kunnolla ja sitte saa pyörittää niitä samoja astioita sielä koneessa moneen kertaan tai jynssätä käsin puhtaaksi, jos nyt juuri se tarvittava kippo on jäänyt likaiseksi ja vielä tiskikoneen kuivatusohjelman myötä nehän ryönät on kivasti jässähtäneet siihen astiaan kiinni..🤯
Ei niitä mullekkaan tarvis viivottimen kans asetella, kuhan ny vähän kattois miten ne sielä on..
(Ja kattois myös ettei kaappiin laita niitä likaisiksi jääneitä.)

m.wurst kirjoitti:

Sivusta, tosta tiskikoneen täytöstä..
Sekin vaan saattaa jossain kohtaa ruveta vituttamaan jos kumppanin tapa täyttää tiskikone on viskoa ne kipot, kupit ja kapot sinne mitensattuu limittäin ja päällekkäin. Ku ei niistä kaikki sitten puhistu kunnolla ja sitte saa pyörittää niitä samoja astioita sielä koneessa moneen kertaan tai jynssätä käsin puhtaaksi, jos nyt juuri se tarvittava kippo on jäänyt likaiseksi ja vielä tiskikoneen kuivatusohjelman myötä nehän ryönät on kivasti jässähtäneet siihen astiaan kiinni..🤯
Ei niitä mullekkaan tarvis viivottimen kans asetella, kuhan ny vähän kattois miten ne sielä on..
(Ja kattois myös ettei kaappiin laita niitä likaisiksi jääneitä.)

Lue lisää

Mä meinasin tuota samaa sanoa, että joskus on hieman nyppinyt, kun ne astiat on pistetty koneseen niin, etteivät ole tulleet kunnolla puhtaiksi.

Vaan siis muutoin tiskikoneista tuli mieleeni, että aloittaja aikoo kohtapuoliin tulevassa keittiökemontissa tehdä hyperlaiskimuksen vedon ja asennuttaa keittiöönsä kaksi tiskikonetta. 😁

Anonyymi kirjoitti:

Mä meinasin tuota samaa sanoa, että joskus on hieman nyppinyt, kun ne astiat on pistetty koneseen niin, etteivät ole tulleet kunnolla puhtaiksi.

Vaan siis muutoin tiskikoneista tuli mieleeni, että aloittaja aikoo kohtapuoliin tulevassa keittiökemontissa tehdä hyperlaiskimuksen vedon ja asennuttaa keittiöönsä kaksi tiskikonetta. 😁

Lue lisää

Noniin!👌
Mullei nykyisessä asumuksessa oo ensimmäistäkään,
Tai no, tämmöne wurst-merkkinen tiskikone😃

Ensimmäisen exän kans tästä täyty vääntää ku kimpassa asuttiin. Että siellä tiskikoneen sisällä ei ole harjoja jotka erikseen pesis ne astiat, ku ne täytyy laittaa sinne niin et ne pääsis puhdistuun kunnolla, mut ei..🤷

Toinen oli sit yks tapailukumppani "hemuli", melkoinen adhd-tapaus kaiken kaikkiaan.. yhteenmuutosta ei olis seurannu ku katastrofi🤯

m.wurst kirjoitti:

Sivusta, tosta tiskikoneen täytöstä..
Sekin vaan saattaa jossain kohtaa ruveta vituttamaan jos kumppanin tapa täyttää tiskikone on viskoa ne kipot, kupit ja kapot sinne mitensattuu limittäin ja päällekkäin. Ku ei niistä kaikki sitten puhistu kunnolla ja sitte saa pyörittää niitä samoja astioita sielä koneessa moneen kertaan tai jynssätä käsin puhtaaksi, jos nyt juuri se tarvittava kippo on jäänyt likaiseksi ja vielä tiskikoneen kuivatusohjelman myötä nehän ryönät on kivasti jässähtäneet siihen astiaan kiinni..🤯
Ei niitä mullekkaan tarvis viivottimen kans asetella, kuhan ny vähän kattois miten ne sielä on..
(Ja kattois myös ettei kaappiin laita niitä likaisiksi jääneitä.)

Lue lisää

Nojoo, jos se oliskin tuota se nipotus niin ymmärtäisin. Vaan kun se on vaan hänen omaa perfektionismia, joku kippo on kivempi eri kohdassa hänen mielen mukaan kun minun laittamana se on väärin, vaikka oikeasti kippo on juuri ok kun se puhdistuu ja tila on hyvin mietitty ja käytetty.

Ihmisillä on omia täysin älyttömiä syitä ja pakkomielteitä ja ne on niitä minusta täysin typeriä syitä vinkua muille. Kun lopputulos ei kuitenkaan muutu muuksi erilailla asettelemalla, näyttää vaan toisesta kivemmalle. Järkee saa käyttää nämä turhanvinkujatkin.

Huitale kirjoitti:

Nojoo, jos se oliskin tuota se nipotus niin ymmärtäisin. Vaan kun se on vaan hänen omaa perfektionismia, joku kippo on kivempi eri kohdassa hänen mielen mukaan kun minun laittamana se on väärin, vaikka oikeasti kippo on juuri ok kun se puhdistuu ja tila on hyvin mietitty ja käytetty.

Ihmisillä on omia täysin älyttömiä syitä ja pakkomielteitä ja ne on niitä minusta täysin typeriä syitä vinkua muille. Kun lopputulos ei kuitenkaan muutu muuksi erilailla asettelemalla, näyttää vaan toisesta kivemmalle. Järkee saa käyttää nämä turhanvinkujatkin.

Lue lisää

Olen ollut tiskarina suurtaloudessa opiskelujen ohessa, että muutaman koneellisen oon pessyt ennenkin. Hän vaan on parempi kaikessa silloin kun inisee jostain, se on aina sitä.

Ymmärrän aiheellisen ininän, kun lopputulos on päin vittua tyylilläni, muuten en ymmärrä. Pidän vaan tyhmänä nipottamisena sitä huvikseen urputusta täysin aiheetta.

Huitale kirjoitti:

Olen ollut tiskarina suurtaloudessa opiskelujen ohessa, että muutaman koneellisen oon pessyt ennenkin. Hän vaan on parempi kaikessa silloin kun inisee jostain, se on aina sitä.

Ymmärrän aiheellisen ininän, kun lopputulos on päin vittua tyylilläni, muuten en ymmärrä. Pidän vaan tyhmänä nipottamisena sitä huvikseen urputusta täysin aiheetta.

Lue lisää

Se on monilla ihan vaan pätemistä ja kilpailua tavallaan sekin, että torppailee muitten työtapoja tai näkemyksiä ja kokemuksia mitätöiden, osaamalla MUKA itse paremmin.

Kuitenkin sitten lopputulosta kun tarkastellaan tuo turhan vinkuja ei pääse yhtään parempaan lopputulokseen omalla tavallaan, mutta yh vaan mussuttaa uudestaan ja uudestaan. Minun miehessä on juuri tuota vikaa, että on vaan päästävä sanomaan joskus jostain, kun tykkää omasta tavastaan enemmän, niin muittenkin olis tykättävä.

Jonkulainen aivovamma varmaan, kun mitään järkevää syytä ja selitystä ei ole löytynyt, miten niin hän osaa paremmin. Hänrstä vaan tuntuu, että kyllä hän osaa paremmin, näyttöä ei silti löydy, joten sanon vastakin hälle lärvi umpeen. 😂

kollimaattori kirjoitti:

Itse olen varsin sopeutuvainen ihminen, mutta en haluaisi jongleerata tulisoihduilla ruutikellarissa.

Sama juttu. Jos toinen näyttää ruutitynnyrin vinkeitä, niin mä häivyn siitä jo valmiiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sama juttu. Jos toinen näyttää ruutitynnyrin vinkeitä, niin mä häivyn siitä jo valmiiksi.

Entäs jos on yhtänsäyseä kun vaikka minä, eikä räjähtele koskaan, vaikka käyttääkin voimasanoja? Niitä voi käyttää ihan ilman kiivastuneisuuttakin vain sananpainona.

Huitale kirjoitti:

Entäs jos on yhtänsäyseä kun vaikka minä, eikä räjähtele koskaan, vaikka käyttääkin voimasanoja? Niitä voi käyttää ihan ilman kiivastuneisuuttakin vain sananpainona.

Lärvi umpeen voi sanoa ihan tasaisella nätillä äänellä hymyillen. Monesti ihmiset vaan kuvittelee voimasanoihin liittyvän kiihtymystä tai angstisia olojs. Mikä on väärää luuloa.

Huitale kirjoitti:

Lärvi umpeen voi sanoa ihan tasaisella nätillä äänellä hymyillen. Monesti ihmiset vaan kuvittelee voimasanoihin liittyvän kiihtymystä tai angstisia olojs. Mikä on väärää luuloa.

Lue lisää

Ehkä he miettii itsensä kautta, missä mielentilassa itse puhuisivat niin ja toisen mielentila tulkitaan väärin sen mukaan, itseen verraten.

Huitale kirjoitti:

Entäs jos on yhtänsäyseä kun vaikka minä, eikä räjähtele koskaan, vaikka käyttääkin voimasanoja? Niitä voi käyttää ihan ilman kiivastuneisuuttakin vain sananpainona.

Ei voimasanoissa mitään vikaa ole. Kyllä minäkin kiroilen tämän tästä. Mä en kuitenkaan nimittele ketään ja siihen vedän rajan myös siinä millaista kieltä siedän itseäni kohtaan ihmiseltä, jonka kanssa pitäisi yhdessä asua. Enkä katso hyvällä myöskään muiden, ulkpuolisten, nimittelyä.

Huitale kirjoitti:

Lärvi umpeen voi sanoa ihan tasaisella nätillä äänellä hymyillen. Monesti ihmiset vaan kuvittelee voimasanoihin liittyvän kiihtymystä tai angstisia olojs. Mikä on väärää luuloa.

Lue lisää

Juu ei. En siedä törkeää kielenkäyttöä. Oli se esitetty miten tahansa. Tuo kuulostaa tosi pssiivisagressiiviselta toiminnalta, joka voi pasahtaa avoimen agressiiviseksi koska vaan. Mutta sellaisia ihmisiä on, joille tuo on ok, eli jokaiselle seuraa itsensä mukaan.

Huitale kirjoitti:

Ehkä he miettii itsensä kautta, missä mielentilassa itse puhuisivat niin ja toisen mielentila tulkitaan väärin sen mukaan, itseen verraten.

Ei. Minulle sanoilla on väliä. Ihan sama miten ne sanotaan, mutta itse sanoilla on väliä. Epäkunnioittava kielenkäyttö ei ole mulle ok, vaikka sen sanoisi miten.

Anonyymi kirjoitti:

Ei voimasanoissa mitään vikaa ole. Kyllä minäkin kiroilen tämän tästä. Mä en kuitenkaan nimittele ketään ja siihen vedän rajan myös siinä millaista kieltä siedän itseäni kohtaan ihmiseltä, jonka kanssa pitäisi yhdessä asua. Enkä katso hyvällä myöskään muiden, ulkpuolisten, nimittelyä.

Lue lisää

Juu, tuli vaan mieleeni kun täällä kirjoitetussa keskustelussa usein törmää juurikin näihin perioletuksiin, että koska tuo käytti tollasta sanaa, hänen on oltava vähintäänkin ärsyyntynyt, kiukkuinen jne. Vaikkei asia suinkaan olekkaan sitä likikään aina, jos edes useinkaan.

Mä kiroilen suht harvoin. Mutta pidän huonoja sanoja parempana vaihtoehtona, kun lyömistä tai muuta rikkovaa käytöstä. Sanat ei tapa ketään. Eikä riko ikkunoita tms. Mutta auttaa painottamaan näkemyksen astetta.

Huitale kirjoitti:

Juu, tuli vaan mieleeni kun täällä kirjoitetussa keskustelussa usein törmää juurikin näihin perioletuksiin, että koska tuo käytti tollasta sanaa, hänen on oltava vähintäänkin ärsyyntynyt, kiukkuinen jne. Vaikkei asia suinkaan olekkaan sitä likikään aina, jos edes useinkaan.

Mä kiroilen suht harvoin. Mutta pidän huonoja sanoja parempana vaihtoehtona, kun lyömistä tai muuta rikkovaa käytöstä. Sanat ei tapa ketään. Eikä riko ikkunoita tms. Mutta auttaa painottamaan näkemyksen astetta.

Lue lisää

Itse olen usein oikeesti ärtynyt, mitä diplomaattisempi yritän olla. Eli päinvastoin, kiroillessani ilmaisen hälläväliä asenteeni jotain asiaa kohtaan tai asenteen etten tosiaan piittaa.

Huitale kirjoitti:

Juu, tuli vaan mieleeni kun täällä kirjoitetussa keskustelussa usein törmää juurikin näihin perioletuksiin, että koska tuo käytti tollasta sanaa, hänen on oltava vähintäänkin ärsyyntynyt, kiukkuinen jne. Vaikkei asia suinkaan olekkaan sitä likikään aina, jos edes useinkaan.

Mä kiroilen suht harvoin. Mutta pidän huonoja sanoja parempana vaihtoehtona, kun lyömistä tai muuta rikkovaa käytöstä. Sanat ei tapa ketään. Eikä riko ikkunoita tms. Mutta auttaa painottamaan näkemyksen astetta.

Lue lisää

Kyllä ja kyllähän se selvää on, että on eri asia ihan vaan kiroilla, kuin kiroilla toiselle, puhua törkeästi ja nimitellä jne. Mulle on tosiaan yhdentekevää mikä se äänensävy on, jolla ne sanotaan. Itseasiassa kiihtyneenä ja vihaisena törkeästi sanominen on mun mielestäni ymmärrettävämpää ja pienessä määrin hyväksyttävämpää. Kiihtyneenä voi sanoa adrenaliinin vaikutuksesta ja jos sen pyytää myöhemmin anteeksikin. Sen sijaan rauhallisesti ja tarkoituksella, ilman kiihtymystä, sanotut törkeydet ovat mun mielestäni paljon pahempi juttu. Ne muuttavat kokonaan mielikuvani ihmisestä negatiiviseksi, törkimykseksi, rääväsuuksi. Sellaiseksi, jonka kanssa mä en haluaisi elämääni elää.

Anonyymi kirjoitti:

Juu ei. En siedä törkeää kielenkäyttöä. Oli se esitetty miten tahansa. Tuo kuulostaa tosi pssiivisagressiiviselta toiminnalta, joka voi pasahtaa avoimen agressiiviseksi koska vaan. Mutta sellaisia ihmisiä on, joille tuo on ok, eli jokaiselle seuraa itsensä mukaan.

Lue lisää

Se on joskus tarpeen kaikille niillekin kuulla, joiden sietoraja on rajallinen. Sitä kuulee hyvin paljon mm. työssäni, eikä siellä voi joka sanaan takertua suuttuen.

Huitale kirjoitti:

Juu, tuli vaan mieleeni kun täällä kirjoitetussa keskustelussa usein törmää juurikin näihin perioletuksiin, että koska tuo käytti tollasta sanaa, hänen on oltava vähintäänkin ärsyyntynyt, kiukkuinen jne. Vaikkei asia suinkaan olekkaan sitä likikään aina, jos edes useinkaan.

Mä kiroilen suht harvoin. Mutta pidän huonoja sanoja parempana vaihtoehtona, kun lyömistä tai muuta rikkovaa käytöstä. Sanat ei tapa ketään. Eikä riko ikkunoita tms. Mutta auttaa painottamaan näkemyksen astetta.

Lue lisää

Mä taas kannatan vihanhallintaa ja vaikka paikalta poistumista, jos ei muuten onnistu.

Anonyymi kirjoitti:

Ei. Minulle sanoilla on väliä. Ihan sama miten ne sanotaan, mutta itse sanoilla on väliä. Epäkunnioittava kielenkäyttö ei ole mulle ok, vaikka sen sanoisi miten.

Juu, no tapansa kullakin. Muita vaan joutuu joskus sietämään, elämä on.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ja kyllähän se selvää on, että on eri asia ihan vaan kiroilla, kuin kiroilla toiselle, puhua törkeästi ja nimitellä jne. Mulle on tosiaan yhdentekevää mikä se äänensävy on, jolla ne sanotaan. Itseasiassa kiihtyneenä ja vihaisena törkeästi sanominen on mun mielestäni ymmärrettävämpää ja pienessä määrin hyväksyttävämpää. Kiihtyneenä voi sanoa adrenaliinin vaikutuksesta ja jos sen pyytää myöhemmin anteeksikin. Sen sijaan rauhallisesti ja tarkoituksella, ilman kiihtymystä, sanotut törkeydet ovat mun mielestäni paljon pahempi juttu. Ne muuttavat kokonaan mielikuvani ihmisestä negatiiviseksi, törkimykseksi, rääväsuuksi. Sellaiseksi, jonka kanssa mä en haluaisi elämääni elää.

Lue lisää

Se on varmaan tarkoituskin, että sinulle sanotaan tehden selväksi ettei sun mielipide kiinnosta, jos sulle joku laukoo rumia sanoja vastaan. Mulla se on ainakin vain sitä. Ettei mielipiteesi kiinnosta, sen tyrkyttämisen voit lopettaa jos sulle kiroilen.

Anonyymi kirjoitti:

Mä taas kannatan vihanhallintaa ja vaikka paikalta poistumista, jos ei muuten onnistu.

Se on juurikin vihanhallintaa nimenomaan, sanoittaa asioita pieksämisen ja raivon sijaan.

Huitale kirjoitti:

Se on varmaan tarkoituskin, että sinulle sanotaan tehden selväksi ettei sun mielipide kiinnosta, jos sulle joku laukoo rumia sanoja vastaan. Mulla se on ainakin vain sitä. Ettei mielipiteesi kiinnosta, sen tyrkyttämisen voit lopettaa jos sulle kiroilen.

Lue lisää

Sama kuin lärvi umpeen on juuri sitä mitä sanon. Ei kiinnosta kuinnella yhtään enempää ääntäsi, kun niin sanon.

Huitale kirjoitti:

Itse olen usein oikeesti ärtynyt, mitä diplomaattisempi yritän olla. Eli päinvastoin, kiroillessani ilmaisen hälläväliä asenteeni jotain asiaa kohtaan tai asenteen etten tosiaan piittaa.

Lue lisää

Niin minäkin. Yleensä mä kiroilen kivista tai jossain tosi yllättävissä tilanteissa. Yleisimmät kiroamiseni taitavat olla "AI PRRRRKELE", jos satuta itseäni jotenkin ja "MITÄ VTTUA", jos sattuu jotain negatiivisella tavalla tosi yllättävää. Sen sijaan ihmisä mä en nimittele, enkä käske kenekään pitää vaikka turpaansa kiinni tai muuta vastaavaa.

Tosin mä pyrin kyllä aina olemaan diplomaattinen. Ei siihen ärtymystä tarvita. Musta huomaa aidon ärtymyksen yleensä siitä, että ensiksi mä alan puhua hitaammin ja rauhallisemmin ja selkeämmin artikuloiden ja matalammalla äänellä. Sitten kun keittää yli, niin enää edes yritä sanoa mitään ja jos toinen vielä jatkaa, niin poistun muualle.

Huitale kirjoitti:

Se on joskus tarpeen kaikille niillekin kuulla, joiden sietoraja on rajallinen. Sitä kuulee hyvin paljon mm. työssäni, eikä siellä voi joka sanaan takertua suuttuen.

Tuo on sinun mielipiteesi. Minun on totaalisen toinen. Siinä, alentaa vain itsensä ja tekee typeräksi ja niin ees päin.

Huitale kirjoitti:

Juu, no tapansa kullakin. Muita vaan joutuu joskus sietämään, elämä on.

Tietysti joutuu. Mutta kun seuransa voi valita, niin minä en valitse silloin k.sipäinä pitämiäni ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minäkin. Yleensä mä kiroilen kivista tai jossain tosi yllättävissä tilanteissa. Yleisimmät kiroamiseni taitavat olla "AI PRRRRKELE", jos satuta itseäni jotenkin ja "MITÄ VTTUA", jos sattuu jotain negatiivisella tavalla tosi yllättävää. Sen sijaan ihmisä mä en nimittele, enkä käske kenekään pitää vaikka turpaansa kiinni tai muuta vastaavaa.

Tosin mä pyrin kyllä aina olemaan diplomaattinen. Ei siihen ärtymystä tarvita. Musta huomaa aidon ärtymyksen yleensä siitä, että ensiksi mä alan puhua hitaammin ja rauhallisemmin ja selkeämmin artikuloiden ja matalammalla äänellä. Sitten kun keittää yli, niin enää edes yritä sanoa mitään ja jos toinen vielä jatkaa, niin poistun muualle.

Lue lisää

Jep. Minä nimittelen ihmisiä vain silloin, kun ovat liian itseriittoisia tajuamaan olevansa väärässä mielestäni tai en jaksa heidän höpinöitään enää kuunnella ja silti vaan he jatkaa höpinäänsä uskomatta kehoitusta olla shut up. Se on ikään kuin varoitus looettaa, ennen kun oikeesti menetän malttini. Siinä kohtaa vielä olen ihan maltissani, jaksan varoittaakin.

Kun varoittelu loppuu loppuu hermotkin.

Huitale kirjoitti:

Jep. Minä nimittelen ihmisiä vain silloin, kun ovat liian itseriittoisia tajuamaan olevansa väärässä mielestäni tai en jaksa heidän höpinöitään enää kuunnella ja silti vaan he jatkaa höpinäänsä uskomatta kehoitusta olla shut up. Se on ikään kuin varoitus looettaa, ennen kun oikeesti menetän malttini. Siinä kohtaa vielä olen ihan maltissani, jaksan varoittaakin.

Kun varoittelu loppuu loppuu hermotkin.

Lue lisää

Eli hyvin harvoin ja vieraita lähinnä netissä, missä puupäitä eniten onkin.

Huitale kirjoitti:

Se on varmaan tarkoituskin, että sinulle sanotaan tehden selväksi ettei sun mielipide kiinnosta, jos sulle joku laukoo rumia sanoja vastaan. Mulla se on ainakin vain sitä. Ettei mielipiteesi kiinnosta, sen tyrkyttämisen voit lopettaa jos sulle kiroilen.

Lue lisää

No sitä ei tule tapahtumaan. Ksipäitä on mukava välillä ärsyttää ja jonkun tyhjäntärkeän rähjäämisillä nyt ei ole mitään väliä. Oleellista on se, että ne mulle tärkeät ihmiset osaavat käyttäytyä.

Huitale kirjoitti:

Se on juurikin vihanhallintaa nimenomaan, sanoittaa asioita pieksämisen ja raivon sijaan.

Törkeyksien laukominen ei ole vihanhallintaa. Se osoittaa sen totaalista puutetta.

Huitale kirjoitti:

Sama kuin lärvi umpeen on juuri sitä mitä sanon. Ei kiinnosta kuinnella yhtään enempää ääntäsi, kun niin sanon.

Eli puhut törkeästi, etkä kykene hallitsemaan itseäsi. Se on kyllä huomattu.

Huitale kirjoitti:

Jep. Minä nimittelen ihmisiä vain silloin, kun ovat liian itseriittoisia tajuamaan olevansa väärässä mielestäni tai en jaksa heidän höpinöitään enää kuunnella ja silti vaan he jatkaa höpinäänsä uskomatta kehoitusta olla shut up. Se on ikään kuin varoitus looettaa, ennen kun oikeesti menetän malttini. Siinä kohtaa vielä olen ihan maltissani, jaksan varoittaakin.

Kun varoittelu loppuu loppuu hermotkin.

Lue lisää

Eli kun et siis kykene hallitsemaan oma tyhjäntärkeyttäsi. 😁

Huitale kirjoitti:

Jep. Minä nimittelen ihmisiä vain silloin, kun ovat liian itseriittoisia tajuamaan olevansa väärässä mielestäni tai en jaksa heidän höpinöitään enää kuunnella ja silti vaan he jatkaa höpinäänsä uskomatta kehoitusta olla shut up. Se on ikään kuin varoitus looettaa, ennen kun oikeesti menetän malttini. Siinä kohtaa vielä olen ihan maltissani, jaksan varoittaakin.

Kun varoittelu loppuu loppuu hermotkin.

Lue lisää

Mä tunnistan rajani hyvin, siksi pärjäänkin elämässäni ja ihmistyössä. Vihanhallinta on sangen fiksua, mutta niin on varoittaminenkin kun aletaan lähestyä pistettä, että alkaa siirtyä ärsyttävään moodiin.

Mielummin sanon näpäkästi, kun tinttaan turpaan, jonka senkin voin tehdä sitten kun en enää jaksa varoitella.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on sinun mielipiteesi. Minun on totaalisen toinen. Siinä, alentaa vain itsensä ja tekee typeräksi ja niin ees päin.

Tuokaan näkemys ei kiinnosta. Kun se on toisen vielä tyhmemmän esittämä.

Anonyymi kirjoitti:

Tietysti joutuu. Mutta kun seuransa voi valita, niin minä en valitse silloin k.sipäinä pitämiäni ihmisiä.

Tietysti. Siksi välttelenkin enemmistöä ihmisistä.

Anonyymi kirjoitti:

No sitä ei tule tapahtumaan. Ksipäitä on mukava välillä ärsyttää ja jonkun tyhjäntärkeän rähjäämisillä nyt ei ole mitään väliä. Oleellista on se, että ne mulle tärkeät ihmiset osaavat käyttäytyä.

Lue lisää

Nimenomaan näin minäkin mietin. 😂👍

Anonyymi kirjoitti:

Törkeyksien laukominen ei ole vihanhallintaa. Se osoittaa sen totaalista puutetta.

Ei pidä paikkaansa. Kysyppä ammattilaiselta.

Anonyymi kirjoitti:

Eli puhut törkeästi, etkä kykene hallitsemaan itseäsi. Se on kyllä huomattu.

Tarvittaessa puhun, jos silleen menis paremmin perille, kun järkipuhe ei kerta ole mennyt vielä perille. Kovennetaan sanoja sitten. 😂

Anonyymi kirjoitti:

Eli kun et siis kykene hallitsemaan oma tyhjäntärkeyttäsi. 😁

En ole tyhjäntärkeä milloinkaan. 😃

Huitale kirjoitti:

Tuokaan näkemys ei kiinnosta. Kun se on toisen vielä tyhmemmän esittämä.

Aivan, suurinta tyhmyyttä on kun ei edes tajua omaa tyhmyyttään. 👍

Huitale kirjoitti:

Mä tunnistan rajani hyvin, siksi pärjäänkin elämässäni ja ihmistyössä. Vihanhallinta on sangen fiksua, mutta niin on varoittaminenkin kun aletaan lähestyä pistettä, että alkaa siirtyä ärsyttävään moodiin.

Mielummin sanon näpäkästi, kun tinttaan turpaan, jonka senkin voin tehdä sitten kun en enää jaksa varoitella.

Lue lisää

Niin minäkin sanon näpäkästi. Vaan en törkeästi. Siinä on normaalien ihmisten mielessä selkeä ja ymmärrettävä ero.

Huitale kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Kysyppä ammattilaiselta.

Ei tarvitse enää kysellä. Asia on tiedossa jo. Passivisagressiivisuus ei ole vihanhallintaa. Se on vihan muoto.

Huitale kirjoitti:

Tarvittaessa puhun, jos silleen menis paremmin perille, kun järkipuhe ei kerta ole mennyt vielä perille. Kovennetaan sanoja sitten. 😂

Aivan, niinhän se kaikkien kaltaistesi kanssa menee. Törkeyksiä laukoviahan maailmassa riittää, joilla ei ole kykyä ilmaista itseään asiallisesti. Vaan eipä siitä näy sulle juuri hyötyä olevan. Ihan kuin ei niille muillekaan.

Huitale kirjoitti:

En ole tyhjäntärkeä milloinkaan. 😃

Mitä nyt aina ja tässäkin ketjussa. Pataa kattilaa soimaa, kun miehestäsi huutelet. Te selvästi sovitte yhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvitse enää kysellä. Asia on tiedossa jo. Passivisagressiivisuus ei ole vihanhallintaa. Se on vihan muoto.

Siinä tapauksessa ammattilaiseni on sinua tyhmempi. Hän kun sanoi, että on parempi sanoa vituttaa, sinä ärsytät, olet tyhmä, turpa kiinni kun raivota ja riehua.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, suurinta tyhmyyttä on kun ei edes tajua omaa tyhmyyttään. 👍

Sehän se näillä saiteilla on se ydinongelma, oon huomannut. Siksi ei viitti niin korrekti aina ollakkaan.

Huitale kirjoitti:

En ole tyhjäntärkeä milloinkaan. 😃

Mutta tiedätkö ... mun on nyt pakko tehdä vähän töitä, kun sain tän kahvini juotua. Sä voit vaikka kokeilla huudella solvauksia täällä jollekulle, jos se vaikka sitten helpottaa. Näkemisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minäkin sanon näpäkästi. Vaan en törkeästi. Siinä on normaalien ihmisten mielessä selkeä ja ymmärrettävä ero.

Väität etten ole normaali? Melko törkeys tuokin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä nyt aina ja tässäkin ketjussa. Pataa kattilaa soimaa, kun miehestäsi huutelet. Te selvästi sovitte yhteen.

Mikä tässä on tyhjäntärkeyttä, kun kertoo ajatuksiaan? En sen enempää tyhjäntärkeä kun sinäkään.

Huitale kirjoitti:

En ole tyhjäntärkeä milloinkaan. 😃

Ai niin unohtui sanoa, että sä olet hyvä inspiraation lähde. Kiitos siitä. 💐

Anonyymi kirjoitti:

Mutta tiedätkö ... mun on nyt pakko tehdä vähän töitä, kun sain tän kahvini juotua. Sä voit vaikka kokeilla huudella solvauksia täällä jollekulle, jos se vaikka sitten helpottaa. Näkemisiin.

Lue lisää

Tee vain minä pidän hyppytuntia. 😃

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, niinhän se kaikkien kaltaistesi kanssa menee. Törkeyksiä laukoviahan maailmassa riittää, joilla ei ole kykyä ilmaista itseään asiallisesti. Vaan eipä siitä näy sulle juuri hyötyä olevan. Ihan kuin ei niille muillekaan.

Lue lisää

No mut hei onneksi edes sä olet täydellinen. 😁👍

Pääset pätemään edes sillä.

Anonyymi kirjoitti:

Ai niin unohtui sanoa, että sä olet hyvä inspiraation lähde. Kiitos siitä. 💐

Tietysti olen. Kaikki provokaattorit ja trollit ovat. Ole hyvä., Ilo on puolellani kun aina onnistun. 🤗

Huitale kirjoitti:

Tietysti olen. Kaikki provokaattorit ja trollit ovat. Ole hyvä., Ilo on puolellani kun aina onnistun. 🤗

Ei se ole se. Se on ihan muu juttu. Provokaattorina ja trollina sä olet mun silmiini varsin heikko, mutta provosoitavana ja provosoitujana sä olet todella hyvä. Susta saa aina irti juuri sen reaktion mitä etsii ja mihin kaipaa virikettä. Täydellinen hahmo, jos etsin vastusta miten tietyntyyppinen henkilö voisi reagoida.

Vaan nyt mä siirryn täältä googleen, kun tarviin vähän tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole se. Se on ihan muu juttu. Provokaattorina ja trollina sä olet mun silmiini varsin heikko, mutta provosoitavana ja provosoitujana sä olet todella hyvä. Susta saa aina irti juuri sen reaktion mitä etsii ja mihin kaipaa virikettä. Täydellinen hahmo, jos etsin vastusta miten tietyntyyppinen henkilö voisi reagoida.

Vaan nyt mä siirryn täältä googleen, kun tarviin vähän tietoa.

Lue lisää

Eli käytät minua samaan, kuin minä sinua. Onpa jännää. Hei hei, mä siirryn kohta tunnille. 👍

Huitale kirjoitti:

Nojoo, jos se oliskin tuota se nipotus niin ymmärtäisin. Vaan kun se on vaan hänen omaa perfektionismia, joku kippo on kivempi eri kohdassa hänen mielen mukaan kun minun laittamana se on väärin, vaikka oikeasti kippo on juuri ok kun se puhdistuu ja tila on hyvin mietitty ja käytetty.

Ihmisillä on omia täysin älyttömiä syitä ja pakkomielteitä ja ne on niitä minusta täysin typeriä syitä vinkua muille. Kun lopputulos ei kuitenkaan muutu muuksi erilailla asettelemalla, näyttää vaan toisesta kivemmalle. Järkee saa käyttää nämä turhanvinkujatkin.

Lue lisää

No sitte, ymmärrän kyllä😊

Mullakin on niitä joitain missä tietty järjestys on itelleni tärkeää, sit toisaalta joku toinen asia/alue kotona saa ihan rauhasa levitä, ilman et sitä juurikaan huomaan🤔😃

m.wurst kirjoitti:

No sitte, ymmärrän kyllä😊

Mullakin on niitä joitain missä tietty järjestys on itelleni tärkeää, sit toisaalta joku toinen asia/alue kotona saa ihan rauhasa levitä, ilman et sitä juurikaan huomaan🤔😃

Lue lisää

Juu, mulla on aikalailla sama miten kukin tekee kotityöt yms. Kunhan tosiaan lopputuloksessa päästään maaliin, niin ettei toisten tartte enää korjailla ja paikkailla toisen tekemisien jälkiä ja tehdä uusiksi.

Silläpä koenkin monet ihmiset vain pilanpäin nariseviksi, kun näkee selvästi ja aina tämän huomioon myöskin otan, kun palautetta saan, että lopputulos on hyvä ja kelpaa molempien tavoilla työnsä tehdä. Mulle merkkaa vain lopputulos, ei tyyli, esteettinen kippijen järjestys tms. Mutta mieheni narinoista on sanonut sen oma perhe verisukulaisetkin, että on turhaa narinaa useinmiten ne narinat.

Samoin mun vanhemmat ja meudän laosetkin on hälle sanoneet, että itse et sen parempaa saa aikaan ja silti nariset, joten joo. Siksi tylytän häntä kun hänkin tylyttää. Lopetan kun hänkin lopettaa. 😁

Huitale kirjoitti:

Juu, mulla on aikalailla sama miten kukin tekee kotityöt yms. Kunhan tosiaan lopputuloksessa päästään maaliin, niin ettei toisten tartte enää korjailla ja paikkailla toisen tekemisien jälkiä ja tehdä uusiksi.

Silläpä koenkin monet ihmiset vain pilanpäin nariseviksi, kun näkee selvästi ja aina tämän huomioon myöskin otan, kun palautetta saan, että lopputulos on hyvä ja kelpaa molempien tavoilla työnsä tehdä. Mulle merkkaa vain lopputulos, ei tyyli, esteettinen kippijen järjestys tms. Mutta mieheni narinoista on sanonut sen oma perhe verisukulaisetkin, että on turhaa narinaa useinmiten ne narinat.

Samoin mun vanhemmat ja meudän laosetkin on hälle sanoneet, että itse et sen parempaa saa aikaan ja silti nariset, joten joo. Siksi tylytän häntä kun hänkin tylyttää. Lopetan kun hänkin lopettaa. 😁

Lue lisää

Sori typot. 👍

Tottakai kuuntelen mm. työssäni kritiikin ja punnitsen sen oikeellisuuden versus tekemäni asiat, etten suoriltaan ammu alas mitään kritiikkiä, kunnes huomaan sen tulevan silkasta vittuiluntarpeesta tahi pätemisestä näyttääkseen minua viisaammalle tai pätevämmälle, kuitenkaan usein edes olematta. Ja kiitän aiheellisesta kritiikistä ja pyrin korjaamaan virheeni ja työtapani, kun huomaan että nyt tuli kyllä ihan jämy perustelu ja olen tosiaan toiminut väärin ja tehnyt huonommin omalla tavallani. En oo juntti vaikka pystyn olemaan halutessani. 😉

Huitale kirjoitti:

Sori typot. 👍

Tottakai kuuntelen mm. työssäni kritiikin ja punnitsen sen oikeellisuuden versus tekemäni asiat, etten suoriltaan ammu alas mitään kritiikkiä, kunnes huomaan sen tulevan silkasta vittuiluntarpeesta tahi pätemisestä näyttääkseen minua viisaammalle tai pätevämmälle, kuitenkaan usein edes olematta. Ja kiitän aiheellisesta kritiikistä ja pyrin korjaamaan virheeni ja työtapani, kun huomaan että nyt tuli kyllä ihan jämy perustelu ja olen tosiaan toiminut väärin ja tehnyt huonommin omalla tavallani. En oo juntti vaikka pystyn olemaan halutessani. 😉

Lue lisää

Palstalla siitä junttiudesta on hyötyä. 😅

Huitale kirjoitti:

Senpäkin takia en asuisi enää kenenkään vinkuintiaanin kanssa yhdessä. Mun kotiin on turha tulla pätemään tai lähtee, kun kuppa Töölööstä.

Se on Töölö eikä Töölöö.

Huitale kirjoitti:

Eli käytät minua samaan, kuin minä sinua. Onpa jännää. Hei hei, mä siirryn kohta tunnille. 👍

Sillä erotuksella, että sä olet mulle materiaalin lähde.

Anonyymi kirjoitti:

Sillä erotuksella, että sä olet mulle materiaalin lähde.

Voi sitä viehtymystään noinkin kuvailla.

Huitale kirjoitti:

Voi sitä viehtymystään noinkin kuvailla.

Jep, taloudellinen viehtymys ennenkaikkea.

Anonyymi kirjoitti:

Jep, taloudellinen viehtymys ennenkaikkea.

Mulle kuuluisi provikat. 😊

Huitale kirjoitti:

Mulle kuuluisi provikat. 😊

Eipä oikeastaan. Itse annat panoksesi ilmaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä oikeastaan. Itse annat panoksesi ilmaiseksi.

Täytyy lopettaa antamasta sitten. Kerta ei päästä yhteisymmärrykseen.

Huitale kirjoitti:

Täytyy lopettaa antamasta sitten. Kerta ei päästä yhteisymmärrykseen.

Elämä on. Eihän sitä kai voi loputtomiin odottaa voivansa saada materiaalia poistumatta edes kotoa.

Anonyymi kirjoitti:

Elämä on. Eihän sitä kai voi loputtomiin odottaa voivansa saada materiaalia poistumatta edes kotoa.

Näinpä. Etsi nyt uusi muusa. 👍

Hyvää loppuelämää.

Huitale kirjoitti:

Näinpä. Etsi nyt uusi muusa. 👍

Hyvää loppuelämää.

Katotaan nyt. Muusa tosin on ihan eri asia. Muusa inspiroi, sinua on suoraan kopioitu. 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Katotaan nyt. Muusa tosin on ihan eri asia. Muusa inspiroi, sinua on suoraan kopioitu. 🙂

Pakko kai kopioida, jos mielikuvitus ei riitä luoda mitään omaa. 😄

Huitale kirjoitti:

Pakko kai kopioida, jos mielikuvitus ei riitä luoda mitään omaa. 😄

Kun uskottavuutta tavoitellaan ja varsinkin osuvaa huumoria, niin ei kannata keksimään pyörää uudestaan. Kun kopioi rääväsuun raivon, niin se osuu paremmin ja jokainen saa siihen helpposti kuviteltua sen lentävän syljen määrän.

Anonyymi kirjoitti:

Kun uskottavuutta tavoitellaan ja varsinkin osuvaa huumoria, niin ei kannata keksimään pyörää uudestaan. Kun kopioi rääväsuun raivon, niin se osuu paremmin ja jokainen saa siihen helpposti kuviteltua sen lentävän syljen määrän.

Lue lisää

Ainoo vaan ensin sun pitäisi jostain löytää se rääväsuu ja sen raivo, eik satiirikkoa roolilla.

Huitale kirjoitti:

Ainoo vaan ensin sun pitäisi jostain löytää se rääväsuu ja sen raivo, eik satiirikkoa roolilla.

Epäuskottava aineisto, kuin kopioisi teatteria tosielämänä. Omapa on virheesi anonyymi, kertoo vain ettei ole silmää erottaa totta vai tarua.

Jälkiviisaus on helpointa viisautta. 🙂

Ai niin ja tietysti, kaikelle oli syynsä ja ihan hyvätkin syynsä. En vaan ala sen syvemmin sitä kaikkea avaamaan, sillä se muuttuisi nopesti liian tunnistettavaksi.

No siis kyllä, tajusin sen silloinkin, hetkittäin. Mä olin siitä lähdossäkin jo 5 vuotta aiemmin (olisi pitänyt). Vaan sitten tapahtui asioita ja vaikkemme nimisissa olleetkaan, niin "myöstä ja vastamäessä" ja se vastamäki oli jyrkkä. Enhän mä nyt siihen paskaan olisi voinut toista yksinään jättää (siis omasta mielestäni) ja siksi jäin. Elämässään tekee joskus idioottimaisia valintoja, kuten jää parisuhteeseen "koska se on oikein".

Anonyymi kirjoitti:

Jälkiviisaus on helpointa viisautta. 🙂

En käsitä mikä kirjoituksessani 13:51:24, on jälkiviisautta.
Myöhemmässä todnäk aloittajan viestissa. ´Enhän mä nyt siihen paskaan olisi voinut toista yksinään jättää´. Minäkin olisin jäänyt ja pitänyt sitä oikeana. Jos olisin jättänyt toisen paskaan, olisin jälkeenpäin katunut.
Sinulla on kai vielä aikaa saada hyvä suhde. Kaikkien kokemusten myötä, olen parempi seuraavassa, koska sinussa on inhimillisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

En käsitä mikä kirjoituksessani 13:51:24, on jälkiviisautta.
Myöhemmässä todnäk aloittajan viestissa. ´Enhän mä nyt siihen paskaan olisi voinut toista yksinään jättää´. Minäkin olisin jäänyt ja pitänyt sitä oikeana. Jos olisin jättänyt toisen paskaan, olisin jälkeenpäin katunut.
Sinulla on kai vielä aikaa saada hyvä suhde. Kaikkien kokemusten myötä, olen parempi seuraavassa, koska sinussa on inhimillisyyttä.

Lue lisää

Minä taas kadun syvästi, sitä että jäin. Mutta jälkikäteen on helppo katua sitä, että ei osannut olla terveellä tavalla itsekäs silloin, kun se olisi vielä ollut mahdollista. Että piti käydä todella syvissä vesissä lähes hukkumassa, ennen kun tajusi sen itsekkyyden tärkeyden. Olisin mä voinut toista tukea ja olla olemassa, ilman että annan vetää itsenikin pinnan alle. Hyvää siitä ei olisi enää tullut, se kyllä oli selvää jo silloin. Pelkää edelleen olemassa olleesta rakkaudesta johtuvaa liiallista velvollisuudentuntoa ja haihattelua se oli,

Jep. Mehän ollan kaikki ihan samanlaisia, että pitäisi nuo kaikki nyt vaan tietää.

Omaahan se aina on. Ei meistä kukaan mitsään muusta varmuudella tiedä kuin itsestämme ja sekin tosiaan yleensä on keskeneräistä, loppuun saakka.

kah, 😁 oon ollut näköjään valopäätuulella, hassua miten höhliltä jotkut kommentit vaikuttavat pari päivää myöhemmin...Kyyllä, olen valmis kivittämään itseäni ensimmäisenä 😏

E-Lukka kirjoitti:

kah, 😁 oon ollut näköjään valopäätuulella, hassua miten höhliltä jotkut kommentit vaikuttavat pari päivää myöhemmin...Kyyllä, olen valmis kivittämään itseäni ensimmäisenä 😏

Lue lisää

Mä kyllä mietin tossa eilen, että reagoidako. Vaan sitten ajattelin, että saahan sitä kokea parisuhteen myös noin, että "tehty työ ja vaivannäkö suhteutetaan saavutettuihin etuihin". Ja siis jokainen tietenkin määrittää vähän eri tavalla noita työtä ja vaivannäköä ja saavutettuja etuja.

Itse tietyllä tavalla jopa kannatan äkkivääryyttä, kunhan sen suhteen kykenee olemaan asiallinen. 😀

Anonyymi kirjoitti:

Mä kyllä mietin tossa eilen, että reagoidako. Vaan sitten ajattelin, että saahan sitä kokea parisuhteen myös noin, että "tehty työ ja vaivannäkö suhteutetaan saavutettuihin etuihin". Ja siis jokainen tietenkin määrittää vähän eri tavalla noita työtä ja vaivannäköä ja saavutettuja etuja.

Itse tietyllä tavalla jopa kannatan äkkivääryyttä, kunhan sen suhteen kykenee olemaan asiallinen. 😀

Lue lisää

Ai, ei mun filosofia ollut siitenkään täysiin muottiinsa kuollutta kuin miltä tänään tuntui kuin luin sitä itse :)

Varmasti oikein toimivat motto, ainakin jos ei itsessä ole perfektionistin vikaa. 😉

Miten niin? Tuo kun ei edes yritä on varmaan usein paras kaikille osapuolille ja säästää monelta murheelta mitä yrittämisestä voisi seurata :) itse ainakin kannatan ehdottomasti tuota ei edes yritä, silloin asiat pysyy simppeleinä ja helppoina :) joku tietysti voi väittää että siinä voi menettää paljon mutta menettääkö silloin jos ei mitään ehtinyt ollakaan, ei minusta ,:)

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Miten niin? Tuo kun ei edes yritä on varmaan usein paras kaikille osapuolille ja säästää monelta murheelta mitä yrittämisestä voisi seurata :) itse ainakin kannatan ehdottomasti tuota ei edes yritä, silloin asiat pysyy simppeleinä ja helppoina :) joku tietysti voi väittää että siinä voi menettää paljon mutta menettääkö silloin jos ei mitään ehtinyt ollakaan, ei minusta ,:)

-harmiseikirj-

Lue lisää

Olihan siinä aloituksessa mainittuna se premissi, että on parisuhde, jonka siis menettää, jos ei edes yritä. Jos ei mitään keskinäistä ollutkaan, en näe että olisi oikein mitään minkä osalta voisi edes luovuttaa.

Ja on siinä "turhassa" yrittämisessä se puoli, että siitä oppii aina jotain, yleensä nimenomaan itsestään. Jollekin se voi olla vähiten arvokasta maailmassa, jollekin toiselle hyvinkin arvokasta.

randombypasser kirjoitti:

Olihan siinä aloituksessa mainittuna se premissi, että on parisuhde, jonka siis menettää, jos ei edes yritä. Jos ei mitään keskinäistä ollutkaan, en näe että olisi oikein mitään minkä osalta voisi edes luovuttaa.

Ja on siinä "turhassa" yrittämisessä se puoli, että siitä oppii aina jotain, yleensä nimenomaan itsestään. Jollekin se voi olla vähiten arvokasta maailmassa, jollekin toiselle hyvinkin arvokasta.

Lue lisää

On se puoli että sitten kaksi siipirikkoa jatkaa elämäänsä väittäen että kaikki on hyvin vaikkei olekaan.

-harmiseikir-

Anonyymi kirjoitti:

On se puoli että sitten kaksi siipirikkoa jatkaa elämäänsä väittäen että kaikki on hyvin vaikkei olekaan.

-harmiseikir-

Mikä on juuri sitä, ettei edes yritetä, vaan kunhan tässä nyt roikutaan. Tyhjän saa pyytämättäkin.

randombypasser kirjoitti:

Mikä on juuri sitä, ettei edes yritetä, vaan kunhan tässä nyt roikutaan. Tyhjän saa pyytämättäkin.

Mitä pahaa siinä roikkumisessa muka on, silloin ainakin vähiten aiheuttaa haittaa muille kun ei niitä häiritse. Paras ihmissuhde varmaan syntyisikin semmoisten välille jotka molemmat tykkää vain roikkua siksi kun on mukavaa ilman mitään uusia tavoitteita parisuhteeeseensa.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Mitä pahaa siinä roikkumisessa muka on, silloin ainakin vähiten aiheuttaa haittaa muille kun ei niitä häiritse. Paras ihmissuhde varmaan syntyisikin semmoisten välille jotka molemmat tykkää vain roikkua siksi kun on mukavaa ilman mitään uusia tavoitteita parisuhteeeseensa.

-harmiseikirj-

Lue lisää

Luepa nyt se aloitus uudelleen. Kyllä siellä oli aika selkeästi tuotu esille, että ainakin toinen osapuoli ei ollut suhteeseen tyytyväinen.

randombypasser kirjoitti:

Luepa nyt se aloitus uudelleen. Kyllä siellä oli aika selkeästi tuotu esille, että ainakin toinen osapuoli ei ollut suhteeseen tyytyväinen.

Minä nyt en tuossa aloittajan kannalta ajatellut vaan ihan yleensä.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Minä nyt en tuossa aloittajan kannalta ajatellut vaan ihan yleensä.

-harmiseikirj-

No yleisellä tasolla ajatellen roikkuminenkin voi riittää. Tosin ongelmia syntyy senkin mukana, kun ei se ihminen vaan ole tasan sama otus kohdusta hautaan. Tänään käy aamusta kahvi maidolla, viiden vuoden päästä se on pakko saada mustana. Ja kas kyllähän siitä riita saadaan lauantaiaamuna kahvipöydässä aikaiseksi.

randombypasser kirjoitti:

No yleisellä tasolla ajatellen roikkuminenkin voi riittää. Tosin ongelmia syntyy senkin mukana, kun ei se ihminen vaan ole tasan sama otus kohdusta hautaan. Tänään käy aamusta kahvi maidolla, viiden vuoden päästä se on pakko saada mustana. Ja kas kyllähän siitä riita saadaan lauantaiaamuna kahvipöydässä aikaiseksi.

Lue lisää

Ei saada jos toinen on teenjuoja, kumpikin nauttii omiaan ja maustaa miten haluaa.

-harmiseikirj-

randombypasser kirjoitti:

Olihan siinä aloituksessa mainittuna se premissi, että on parisuhde, jonka siis menettää, jos ei edes yritä. Jos ei mitään keskinäistä ollutkaan, en näe että olisi oikein mitään minkä osalta voisi edes luovuttaa.

Ja on siinä "turhassa" yrittämisessä se puoli, että siitä oppii aina jotain, yleensä nimenomaan itsestään. Jollekin se voi olla vähiten arvokasta maailmassa, jollekin toiselle hyvinkin arvokasta.

Lue lisää

No siis juuri noin. Ei sellaisessa voi luovuttaa, jota ei ole koskaan ollutkaan. Jos ei sitä ole koskana ollutkaan, niin et voi tietää olisiko sitä voinut koskaan ollakaan ja koko juttu on pelkkää spekulaatiota.

randombypasser kirjoitti:

Olihan siinä aloituksessa mainittuna se premissi, että on parisuhde, jonka siis menettää, jos ei edes yritä. Jos ei mitään keskinäistä ollutkaan, en näe että olisi oikein mitään minkä osalta voisi edes luovuttaa.

Ja on siinä "turhassa" yrittämisessä se puoli, että siitä oppii aina jotain, yleensä nimenomaan itsestään. Jollekin se voi olla vähiten arvokasta maailmassa, jollekin toiselle hyvinkin arvokasta.

Lue lisää

Joo, mäkin luovutin astronautin duunistani. En tosin ollut siihen koskaan päässyt, enkä edes hakenut, enkä edes tiedä mitä olisi pitänyt tehdä, että olisin ylipäänsä voinut tulla siihen valituksi. Enkä mä siis oikeasti ole koskaan edes halunnut astronautiksi. Mutta luovutin silti ja annoin sen duunin toiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, mäkin luovutin astronautin duunistani. En tosin ollut siihen koskaan päässyt, enkä edes hakenut, enkä edes tiedä mitä olisi pitänyt tehdä, että olisin ylipäänsä voinut tulla siihen valituksi. Enkä mä siis oikeasti ole koskaan edes halunnut astronautiksi. Mutta luovutin silti ja annoin sen duunin toiselle.

Lue lisää

Huomaa kommentistasi, sen alotuiksen teesistä suhteessa muuhun kommenttiin plus viimeinen lause, että ei sulla kyllä paljon henkisiä edellytyksiä astronautiksi olisi ollutkaan.

Sinä olet varmaan "neitsyt" joka kaipaa myös omaa tilaa ja rauhaa.
On sosiaalinen, harrastava, mutta ei halua kumppania joka takertuu tai puuttuu liikaa omiin tekemisiin. Tasapaino siihen mitä itse tekee suhteessa toiseen, voi joskus olla haastavaa?

AV

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olet varmaan "neitsyt" joka kaipaa myös omaa tilaa ja rauhaa.
On sosiaalinen, harrastava, mutta ei halua kumppania joka takertuu tai puuttuu liikaa omiin tekemisiin. Tasapaino siihen mitä itse tekee suhteessa toiseen, voi joskus olla haastavaa?

AV

Lue lisää

Oho johan osu ja upposi😏

Semmoinen kumppani ei ainakaan sovi joka ei kaipaisi myös omaa tilaa..

Voisin sanoa, että AV sinun asumismuoto olisi itselleni myös sopivin. 🙂 Hyvin on ollut itsellä aikaa ajatella näinä kuukausina, kun lasten kanssa olen asunut.

Haaveilija39 kirjoitti:

Oho johan osu ja upposi😏

Semmoinen kumppani ei ainakaan sovi joka ei kaipaisi myös omaa tilaa..

Voisin sanoa, että AV sinun asumismuoto olisi itselleni myös sopivin. 🙂 Hyvin on ollut itsellä aikaa ajatella näinä kuukausina, kun lasten kanssa olen asunut.

Lue lisää

Katsos, elämä ja kokemus on viisastuttanut myös sinua.
Itse en ehkä enää soveltuisi samaan asuntoon kenenkään naisen kanssa, niin suurta taloa en pysty koskaan ostamaan:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Katsos, elämä ja kokemus on viisastuttanut myös sinua.
Itse en ehkä enää soveltuisi samaan asuntoon kenenkään naisen kanssa, niin suurta taloa en pysty koskaan ostamaan:)

AV

Lue lisää

Ikä tekee ihmeitä.

Ennen viime pitkää parisuhdetta asuin 4-vuotta yksin koirieni kanssa. Silloin olin sitä mieltä, en koskaan tee lapsia. Enkä enää asu yhdenkään kaksilahkeisten kanssa samassa taloudessa.

Noh ei se elämä ihan, niin sitten mennytkään.. nyt on kumminkin noi ”ihanat”pikku riiviöt😉 niiden kanssa saa olla ja touhuta. En sitä sano ettenkö kaipaisi kumppania elämään. En vaan koe tarvetta asua yhdessä, sit jos sellaisen tyypin vielä elämääni löydän jolle sopii tälläinen järjestely, niin hyvä😌 mutta aika näyttää.

Haaveilija39 kirjoitti:

Ikä tekee ihmeitä.

Ennen viime pitkää parisuhdetta asuin 4-vuotta yksin koirieni kanssa. Silloin olin sitä mieltä, en koskaan tee lapsia. Enkä enää asu yhdenkään kaksilahkeisten kanssa samassa taloudessa.

Noh ei se elämä ihan, niin sitten mennytkään.. nyt on kumminkin noi ”ihanat”pikku riiviöt😉 niiden kanssa saa olla ja touhuta. En sitä sano ettenkö kaipaisi kumppania elämään. En vaan koe tarvetta asua yhdessä, sit jos sellaisen tyypin vielä elämääni löydän jolle sopii tälläinen järjestely, niin hyvä😌 mutta aika näyttää.

Lue lisää

Kyllä lapset antavat ihan tarpeeksi "täytettä" työelämän lisäksi.
Arvokkaampaa on antaa aikansa omalle lapselleen, mitä vielä tällä hetkellä ventovieraalle naiselle, jota ilman olisi pystynyt aikaisemminkin elämään.
Eipä ole kauheasti haluja uusiin suhteisiin.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä lapset antavat ihan tarpeeksi "täytettä" työelämän lisäksi.
Arvokkaampaa on antaa aikansa omalle lapselleen, mitä vielä tällä hetkellä ventovieraalle naiselle, jota ilman olisi pystynyt aikaisemminkin elämään.
Eipä ole kauheasti haluja uusiin suhteisiin.

AV

Lue lisää

Kyllä aika hektistä menoa. Harrastukset ja kaikki. ☺️

Haaveilija39 kirjoitti:

Kyllä aika hektistä menoa. Harrastukset ja kaikki. ☺️

Kyllä, ja vaikka naisen lämmin iho vierellä hyvältä tuntuisikin, se ei vedä vertoja sille velvollisuudentunteelle, johon on itsensä asettanut. Pitää vain nielaista, ei ajatella koko asiaa liian paljon.
Naisten ihoa on saanut elämänsä aikana jo ehkä liikaakin, tuollaisen ihanan tyttären antama kunnioitus ja luottamus on paljon harvinaisempaa. Sitä ei kannata menettää.

Naisia saa, tyttäret ovat kovan työn takana:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, ja vaikka naisen lämmin iho vierellä hyvältä tuntuisikin, se ei vedä vertoja sille velvollisuudentunteelle, johon on itsensä asettanut. Pitää vain nielaista, ei ajatella koko asiaa liian paljon.
Naisten ihoa on saanut elämänsä aikana jo ehkä liikaakin, tuollaisen ihanan tyttären antama kunnioitus ja luottamus on paljon harvinaisempaa. Sitä ei kannata menettää.

Naisia saa, tyttäret ovat kovan työn takana:)

AV

Lue lisää

Paljon sulla on ikää? Mutta siis kyllä lapset on lahja.

Haaveilija39 kirjoitti:

Paljon sulla on ikää? Mutta siis kyllä lapset on lahja.

Ihan liikaa jos minulta kysyt:)

Onhan sitä kokemusta muutaman pitkän parisuhteen verran.
Tuskin se "uusi" paljon edellisistä eroaisi.
Joskus on vain parempi todeta itselleen ettei ole soveltuva tiiviiseen parisuhteeseen samojen seinien sisällä. Jos olisi, ei kai olisi kahdesti jo eronnut.

Nyt ei ole ehkä oman itsensä sisäisen kehittymisen paikka(parisuhdetaidot), yksinkertaistettuna teen nyt sitä missä olen melkoisen hyvä, olen ihan hyvä isä, mutta aviopuolisoksi en taida soveltua.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Ihan liikaa jos minulta kysyt:)

Onhan sitä kokemusta muutaman pitkän parisuhteen verran.
Tuskin se "uusi" paljon edellisistä eroaisi.
Joskus on vain parempi todeta itselleen ettei ole soveltuva tiiviiseen parisuhteeseen samojen seinien sisällä. Jos olisi, ei kai olisi kahdesti jo eronnut.

Nyt ei ole ehkä oman itsensä sisäisen kehittymisen paikka(parisuhdetaidot), yksinkertaistettuna teen nyt sitä missä olen melkoisen hyvä, olen ihan hyvä isä, mutta aviopuolisoksi en taida soveltua.

AV

Lue lisää

Ei kaikki sovi kaikille. Varsinkin, kun tulee ikää lisää.. niin huomaa itsestään eri juttuja.

Haaveilija39 kirjoitti:

Paljon sulla on ikää? Mutta siis kyllä lapset on lahja.

Mutta, luovuttamisessa teen maailmanennätyksen, luovutan ennen kuin alkaakaan:)
Ei ainakaan pahoita kenenkään mieltä, se on tärkeintä.

AV

Tuohan riippuu ihan siitä mikä johtaa tuohon tää oli tässä-juttuun. Jos se on vaikka jollain tasolla pettäminen ihan turhaahan se keskustelu ja asioiden vatvominen sitten on.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Tuohan riippuu ihan siitä mikä johtaa tuohon tää oli tässä-juttuun. Jos se on vaikka jollain tasolla pettäminen ihan turhaahan se keskustelu ja asioiden vatvominen sitten on.

-harmiseikirj-

Lue lisää

Pettämisestä ei varmaan puhuta sanalla ongelma. Silloin puhutaan pettämisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Pettämisestä ei varmaan puhuta sanalla ongelma. Silloin puhutaan pettämisestä.

Kyllä se pettäjäpuoli sitä varmaan yrittäisi vähätellä pikku ongelmaksi.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se pettäjäpuoli sitä varmaan yrittäisi vähätellä pikku ongelmaksi.

-harmiseikirj-

Varmaa joo. Mutta kun kommenttini ei koskenut tuollaista tilannetta.

Mutta koka tuossa kohtaa määrittää sen "liian nopeasti"? Entä jos se ensimmäinen ongelma onkin sellainen, jolla on sille toiselle yksilölle aidosti tosi suuri merkitys, vaikka se toiselle olisi ihan mitätöntä? Mitä hyötyä on kauheammin keskustella, jos tapahtunut esim. saa sinut näkemään toisen aivan eri valossa? Mä olen esim. huomannut, että on asioita, joita toinen voi sanoa, jotka voivat muuttaa kokonaan sen miten sen toisen ihmisen kokee.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta koka tuossa kohtaa määrittää sen "liian nopeasti"? Entä jos se ensimmäinen ongelma onkin sellainen, jolla on sille toiselle yksilölle aidosti tosi suuri merkitys, vaikka se toiselle olisi ihan mitätöntä? Mitä hyötyä on kauheammin keskustella, jos tapahtunut esim. saa sinut näkemään toisen aivan eri valossa? Mä olen esim. huomannut, että on asioita, joita toinen voi sanoa, jotka voivat muuttaa kokonaan sen miten sen toisen ihmisen kokee.

Lue lisää

Eli mieluummin pidät oman pääsi kun kuuntelet toista. Kyllä jos tuolla asenteella on silloin kannattaa todellakin erota heti kun tulee vastoinkäymisiä. Molemmille parempi. Parisuhde kun vaatii kompromisseja, ymmärrystä ja anteeksi antia sekä ennen kaikkea tahtoa. Jos oma napa tärkein sellainen ihminen joutaakin mennä.

Anonyymi kirjoitti:

Eli mieluummin pidät oman pääsi kun kuuntelet toista. Kyllä jos tuolla asenteella on silloin kannattaa todellakin erota heti kun tulee vastoinkäymisiä. Molemmille parempi. Parisuhde kun vaatii kompromisseja, ymmärrystä ja anteeksi antia sekä ennen kaikkea tahtoa. Jos oma napa tärkein sellainen ihminen joutaakin mennä.

Lue lisää

Ei, vaan kysyin kysymyksiä. Luulisi ihmisellä olevan vastauksia, kun kerta on asiasta jotain mieltä. Miten asioista voi keskustella, jos ei kysy mitään? Joo niin se on ja just noin ja siinäpä se keskustelu sitten oli.

Jos ei kestä esitettyjä kysymyksiä, niin ei sitten varmaan kannata edes yrittää keskustella mistään. 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Ei, vaan kysyin kysymyksiä. Luulisi ihmisellä olevan vastauksia, kun kerta on asiasta jotain mieltä. Miten asioista voi keskustella, jos ei kysy mitään? Joo niin se on ja just noin ja siinäpä se keskustelu sitten oli.

Jos ei kestä esitettyjä kysymyksiä, niin ei sitten varmaan kannata edes yrittää keskustella mistään. 🙂

Lue lisää

Miten tuollaiseen yleisesti esitettyyn voi vastata mitään. Riippuu asiata varmaan hyvinkin paljon. Ja miten voi tietää miten toinen kokee jos ei asiata edes puhu. Vaan eroaa heti. Eli en oikein ymmärrä logiikkaasi. Enemmän tuo kielii että suhteeseen menty liian nopeasti tai väärin perustein.

Anonyymi kirjoitti:

Ei, vaan kysyin kysymyksiä. Luulisi ihmisellä olevan vastauksia, kun kerta on asiasta jotain mieltä. Miten asioista voi keskustella, jos ei kysy mitään? Joo niin se on ja just noin ja siinäpä se keskustelu sitten oli.

Jos ei kestä esitettyjä kysymyksiä, niin ei sitten varmaan kannata edes yrittää keskustella mistään. 🙂

Lue lisää

Noinpa juuri. Oleellista on kysyä kysymyksiä ja herättää kysymyksiä, saada miettimään ja etsiä erilaisia näkökantoja. Ei ole mitään tarvettaa muuttaa kenenkään ajatuksia, mutta jos ihminen edes miettii toisten näkökantojen mahdollisuutta, niin se on jo positiivista. Keskustelun ei ole mikään pakko päättyä niin, että molemmat olisivat yhtämieltä asiasta. Keskustelu voi yhtä hyvin päättyä siihen, että olemme tästä asiasta eri mieltä ja hyvä niin. Jos molemmat ovat siinä matkalla nähneet/kuulleet jotain omasta näkökannastaan poikkeavaa ja mielellään jopa uhranneet sille toiselle näkökannalle pari ajatusta, niin se on silloin ollut hyvä keskustelu. :)

Anonyymi kirjoitti:

Miten tuollaiseen yleisesti esitettyyn voi vastata mitään. Riippuu asiata varmaan hyvinkin paljon. Ja miten voi tietää miten toinen kokee jos ei asiata edes puhu. Vaan eroaa heti. Eli en oikein ymmärrä logiikkaasi. Enemmän tuo kielii että suhteeseen menty liian nopeasti tai väärin perustein.

Lue lisää

Vastaamalla sen mukaa miten ajattelee siitä asiasta. Yleensä ihmisillä on ajatuksia, kun heillä on mielipiteitäkin.

Jos ei koe asiassa olevan mitän puhuttavaa, niin mikä on puhumisen tarkoitus? Onko se vain puhetta puheen vuoksi? Puhetta, jolla ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa mitään, mutta se käydään vain toisen mieliksi? Mä luulen, että aika moni täälläkin on joskus käynyt sellaisia keskusteluja, jotka on käyty ihan vaan toisen mieliksi, ilman että sillä keskustelulla on ikinä ollut mitään mahdollisuutta johtaa mihinkään.

Ja kyllä, olen ehdottomasti sama mieltä. Tämä "Kun ilmoittaa vaan että tää oli tässä ensimmäisen ongelman eteen tullessa. Ei anna toiselle ees mahdollisuutta. Asiasta ei keskustella. En tiedä voiko silloin edes puhua rakkaudesta " kuulostaa mnustakin siltä, että pikemmin on menty siihen suhteeseen liian nopeasti ja ehkä väärin perusteinkin. Siksipä juuri kysyin, koska ehkä tuon kirjoittanut ajattelee sen jotenkin toisin.

Anonyymi kirjoitti:

Noinpa juuri. Oleellista on kysyä kysymyksiä ja herättää kysymyksiä, saada miettimään ja etsiä erilaisia näkökantoja. Ei ole mitään tarvettaa muuttaa kenenkään ajatuksia, mutta jos ihminen edes miettii toisten näkökantojen mahdollisuutta, niin se on jo positiivista. Keskustelun ei ole mikään pakko päättyä niin, että molemmat olisivat yhtämieltä asiasta. Keskustelu voi yhtä hyvin päättyä siihen, että olemme tästä asiasta eri mieltä ja hyvä niin. Jos molemmat ovat siinä matkalla nähneet/kuulleet jotain omasta näkökannastaan poikkeavaa ja mielellään jopa uhranneet sille toiselle näkökannalle pari ajatusta, niin se on silloin ollut hyvä keskustelu. :)

Lue lisää

Huoh. "Opettaja" saapui taas. Meen pois jaksa sun luentoja mistään .

Anonyymi kirjoitti:

Huoh. "Opettaja" saapui taas. Meen pois jaksa sun luentoja mistään .

Eipä se mitään. Pidä hauskaa, mihin menetkään.

Anonyymi kirjoitti:

Vastaamalla sen mukaa miten ajattelee siitä asiasta. Yleensä ihmisillä on ajatuksia, kun heillä on mielipiteitäkin.

Jos ei koe asiassa olevan mitän puhuttavaa, niin mikä on puhumisen tarkoitus? Onko se vain puhetta puheen vuoksi? Puhetta, jolla ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa mitään, mutta se käydään vain toisen mieliksi? Mä luulen, että aika moni täälläkin on joskus käynyt sellaisia keskusteluja, jotka on käyty ihan vaan toisen mieliksi, ilman että sillä keskustelulla on ikinä ollut mitään mahdollisuutta johtaa mihinkään.

Ja kyllä, olen ehdottomasti sama mieltä. Tämä "Kun ilmoittaa vaan että tää oli tässä ensimmäisen ongelman eteen tullessa. Ei anna toiselle ees mahdollisuutta. Asiasta ei keskustella. En tiedä voiko silloin edes puhua rakkaudesta " kuulostaa mnustakin siltä, että pikemmin on menty siihen suhteeseen liian nopeasti ja ehkä väärin perusteinkin. Siksipä juuri kysyin, koska ehkä tuon kirjoittanut ajattelee sen jotenkin toisin.

Lue lisää

Millä lailla toisin? Minut jätetty joskus noin. Eli ajattelen sen juuri noin kun kirjoitin.

Anonyymi kirjoitti:

Millä lailla toisin? Minut jätetty joskus noin. Eli ajattelen sen juuri noin kun kirjoitin.

Outo kysymys. Enhän minä voi tietää millä tavalla joku saattaa ajatella toisin, ennen kun se ihminen ehkä kertoo miten hän ajattelee toisin.

Anonyymi kirjoitti:

Outo kysymys. Enhän minä voi tietää millä tavalla joku saattaa ajatella toisin, ennen kun se ihminen ehkä kertoo miten hän ajattelee toisin.

Ihme saivartejia. Kaipa sinulle joku epäilys oli kun kyseenalaistat koko asian. En minä kyseenalaista ilman syytä kenenkään mielipiteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihme saivartejia. Kaipa sinulle joku epäilys oli kun kyseenalaistat koko asian. En minä kyseenalaista ilman syytä kenenkään mielipiteitä.

En ole kyseenalaistanut lainkaan. Olen vain pyrkinyt ymmärtämään miten tuon koet ja oletko ajatellus sitä koskaan toisin. Sitäkin voi tietysti pohtia (jos tahtoo), että miksi kokee neutraalit kysymykset kyseenalaistamiseksi. Siinä voi oppia jotain itsestään.

Anonyymi kirjoitti:

En ole kyseenalaistanut lainkaan. Olen vain pyrkinyt ymmärtämään miten tuon koet ja oletko ajatellus sitä koskaan toisin. Sitäkin voi tietysti pohtia (jos tahtoo), että miksi kokee neutraalit kysymykset kyseenalaistamiseksi. Siinä voi oppia jotain itsestään.

Lue lisää

Ei minun tarvitse kokea sitä toisin. Saan olla siitä katkera eksälleni. Toki olen ajatellut mutta koska en koskaan saanut vastausia eikä asioita puhuttu. Niin tällä mennään. Mulla on sen verran kova päänsärky että en oiken jaksa miettiä nyt mitään elämän opetuksia ja mikä minussa pielessä. Varmasti paljonkin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei minun tarvitse kokea sitä toisin. Saan olla siitä katkera eksälleni. Toki olen ajatellut mutta koska en koskaan saanut vastausia eikä asioita puhuttu. Niin tällä mennään. Mulla on sen verran kova päänsärky että en oiken jaksa miettiä nyt mitään elämän opetuksia ja mikä minussa pielessä. Varmasti paljonkin.

Lue lisää

Tietysti saat. Eihän sitä ole kukaan kieltänyt, eikä kukaan voikaan sitä kieltää. Silti voi esittää kysymyksiä ja sinulla on tietenkin täysi oikeus todeta, että et edes halua miettiä sitä toisin. Se on ihan oma valinta. Voi olla, että mieli joskus muuttu ja katkeruuden kantaminen on pidemmän päälle aika rankaa. Mutta kyse ei missään tapauksessa ole mistää vian etsimisestä. Se on lopulta aika turhaa. Joskus voi kuitenkin tehäd ihan hyvää pohtia myös sitä toisen mahdollista ajattelua. Ei sitten vaikka tule itse toimittua niin tai ei ehkä päädy samaan tilanteeseen uudestaan. Tai jotain.

Anonyymi kirjoitti:

Tietysti saat. Eihän sitä ole kukaan kieltänyt, eikä kukaan voikaan sitä kieltää. Silti voi esittää kysymyksiä ja sinulla on tietenkin täysi oikeus todeta, että et edes halua miettiä sitä toisin. Se on ihan oma valinta. Voi olla, että mieli joskus muuttu ja katkeruuden kantaminen on pidemmän päälle aika rankaa. Mutta kyse ei missään tapauksessa ole mistää vian etsimisestä. Se on lopulta aika turhaa. Joskus voi kuitenkin tehäd ihan hyvää pohtia myös sitä toisen mahdollista ajattelua. Ei sitten vaikka tule itse toimittua niin tai ei ehkä päädy samaan tilanteeseen uudestaan. Tai jotain.

Lue lisää

Niin oisko se sitten jotenkin helpompaa? En ole enää sen jälkeen päätynyt kyseiseen tilanteeseen. Enkä päädy tiedän sen. Elämässä oppinut paljon ihmisistä jotkut luovuttaa heti. Ei silloin loppujen lopuksi merkkitse heille mitään. Jotkut näkee toisen sen arvoiseksi että kannattaa pitää kiinni ja taistella sen rakkauden eteen. Jälkimmäiset ovat niitä joihin kannattaa panostaa elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin oisko se sitten jotenkin helpompaa? En ole enää sen jälkeen päätynyt kyseiseen tilanteeseen. Enkä päädy tiedän sen. Elämässä oppinut paljon ihmisistä jotkut luovuttaa heti. Ei silloin loppujen lopuksi merkkitse heille mitään. Jotkut näkee toisen sen arvoiseksi että kannattaa pitää kiinni ja taistella sen rakkauden eteen. Jälkimmäiset ovat niitä joihin kannattaa panostaa elämässä.

Lue lisää

Ei sitä mukaan muu voi tietää. Nämä on sellasia juttuja, että ne on ikävä kyllä pohdittava ihan itse kohdilleen. Muut voivat antaa vain ajatuksia, mutta ne on pakko itse jäsentää loppuun.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sitä mukaan muu voi tietää. Nämä on sellasia juttuja, että ne on ikävä kyllä pohdittava ihan itse kohdilleen. Muut voivat antaa vain ajatuksia, mutta ne on pakko itse jäsentää loppuun.

Lue lisää

Ihminen joka samassa lauseessa jättää ja sanoo minä rakastan sinua jättää jälkeensä aika paljon kysymyksiä kyllä. Se on oikeasti saanut kyseenalaistamaan kokonaan sen että onko rakkaus minuun minkään arvoista. Olenko minä minkään arvoinen. Mikä ihme minussa on niin pahasti pielessä. Eli ehkä tuo katkeruuden tunteminen on jo helpottavaa.Itseinhon jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen joka samassa lauseessa jättää ja sanoo minä rakastan sinua jättää jälkeensä aika paljon kysymyksiä kyllä. Se on oikeasti saanut kyseenalaistamaan kokonaan sen että onko rakkaus minuun minkään arvoista. Olenko minä minkään arvoinen. Mikä ihme minussa on niin pahasti pielessä. Eli ehkä tuo katkeruuden tunteminen on jo helpottavaa.Itseinhon jälkeen.

Lue lisää

Onhan se tietysti outoa, varsinkin, jos ei siitä sitten koskaan enää myöhemmin puhuta. Ennemmin minä ajattelisin, että sillä toisella on ehkä jotain ongelmia rakastaa. Kuka tiennee rakastaako, ehkä rakastaakin, mutta ei ainakaan kykene sen rakkauden mukaan elämään. Toisaalta kyllä mäkin eksääni rakastan, tulen aina rakastamaan, mutta totean samaan hengenvetoon, että en enää ikinä halua hänen kanssaan elää.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se tietysti outoa, varsinkin, jos ei siitä sitten koskaan enää myöhemmin puhuta. Ennemmin minä ajattelisin, että sillä toisella on ehkä jotain ongelmia rakastaa. Kuka tiennee rakastaako, ehkä rakastaakin, mutta ei ainakaan kykene sen rakkauden mukaan elämään. Toisaalta kyllä mäkin eksääni rakastan, tulen aina rakastamaan, mutta totean samaan hengenvetoon, että en enää ikinä halua hänen kanssaan elää.

Lue lisää

En jaksa miettiä enää. Eipä sillä ole väliä enää. Kyllä me oltiin yhteyksissä eron jälkeenkin. Ainut selitys minkä sain miksi jätti mut "sinä nyt vaan oot sellainen" tai jotain vastaavaa se oli. Eli minussa jotain vikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se tietysti outoa, varsinkin, jos ei siitä sitten koskaan enää myöhemmin puhuta. Ennemmin minä ajattelisin, että sillä toisella on ehkä jotain ongelmia rakastaa. Kuka tiennee rakastaako, ehkä rakastaakin, mutta ei ainakaan kykene sen rakkauden mukaan elämään. Toisaalta kyllä mäkin eksääni rakastan, tulen aina rakastamaan, mutta totean samaan hengenvetoon, että en enää ikinä halua hänen kanssaan elää.

Lue lisää

Enkä nyt usko että hänellä mitään ongelmia on rakastaa. Ei vain koskaan rakastanut minua. Kyllä varmasti muita rakastanut ja hyvä niin.

Anonyymi kirjoitti:

Enkä nyt usko että hänellä mitään ongelmia on rakastaa. Ei vain koskaan rakastanut minua. Kyllä varmasti muita rakastanut ja hyvä niin.

Ei meistä kukaan voi toisen ajatuksia ja tuntemuksia varmaksi tietää, mutta lopulta oleellista on se mitä sä itse haluat uskoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei meistä kukaan voi toisen ajatuksia ja tuntemuksia varmaksi tietää, mutta lopulta oleellista on se mitä sä itse haluat uskoa.

Tiedätkö kun ehkä mulle on helpompaa ajatella niin. Se ei satu niin paljon kuin se että ihminen joka minua rakasti jätti minut tuosta noin vaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkö kun ehkä mulle on helpompaa ajatella niin. Se ei satu niin paljon kuin se että ihminen joka minua rakasti jätti minut tuosta noin vaan.

Ja se on ihan ok ajatella niin. Ihan turhaa sitä on yrittää väkipakolla ajatella vastoin sitä mikä itsestä paremmalta ja uskottavammalta tuntuu, vaikka ehkä jollain tasolla ne eri mahdollisuudet tajuaisikin. Eihän sillä kaiketi lopulta edes ole niin suurta väliä mitä se toinen todella miettii. Hän itse elää sitten sen kanssa ja jos joskus itselle tulee toinen tunne, niin sitä voi miettiä sitten. Joskus aika muuttaa näitä juttuja. Ainakin itselläni kymmenen vuotta etäisyyttä noihin aloituksessa sivuttuihin tapahtumiin on muuttanut paljon sitä miten mä ne koen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja se on ihan ok ajatella niin. Ihan turhaa sitä on yrittää väkipakolla ajatella vastoin sitä mikä itsestä paremmalta ja uskottavammalta tuntuu, vaikka ehkä jollain tasolla ne eri mahdollisuudet tajuaisikin. Eihän sillä kaiketi lopulta edes ole niin suurta väliä mitä se toinen todella miettii. Hän itse elää sitten sen kanssa ja jos joskus itselle tulee toinen tunne, niin sitä voi miettiä sitten. Joskus aika muuttaa näitä juttuja. Ainakin itselläni kymmenen vuotta etäisyyttä noihin aloituksessa sivuttuihin tapahtumiin on muuttanut paljon sitä miten mä ne koen.

Lue lisää

Kyllä mä tiedän ja ymmärrän että mitä kaikkea siinäkin oli. Nuoruus ja kaikkea.Mutta olen ihminen joka tuntee hyvin vahvasti. Ja tuntuu että ajatelen edelleen niin tunteella että mä en pysty ees ajattelemaan tätä asiaa itkemättä. Siksi tätä ei kannata enää pohtia.

Anonyymi kirjoitti:

Vastaamalla sen mukaa miten ajattelee siitä asiasta. Yleensä ihmisillä on ajatuksia, kun heillä on mielipiteitäkin.

Jos ei koe asiassa olevan mitän puhuttavaa, niin mikä on puhumisen tarkoitus? Onko se vain puhetta puheen vuoksi? Puhetta, jolla ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa mitään, mutta se käydään vain toisen mieliksi? Mä luulen, että aika moni täälläkin on joskus käynyt sellaisia keskusteluja, jotka on käyty ihan vaan toisen mieliksi, ilman että sillä keskustelulla on ikinä ollut mitään mahdollisuutta johtaa mihinkään.

Ja kyllä, olen ehdottomasti sama mieltä. Tämä "Kun ilmoittaa vaan että tää oli tässä ensimmäisen ongelman eteen tullessa. Ei anna toiselle ees mahdollisuutta. Asiasta ei keskustella. En tiedä voiko silloin edes puhua rakkaudesta " kuulostaa mnustakin siltä, että pikemmin on menty siihen suhteeseen liian nopeasti ja ehkä väärin perusteinkin. Siksipä juuri kysyin, koska ehkä tuon kirjoittanut ajattelee sen jotenkin toisin.

Lue lisää

Melko itsekäs ajattelutapa. Eikö parisuhteessa ole tarkoitus tukea toista vaikeinakin hetkinä? Jos toinen haluaa puhua, hän kaipaa vuorovaikutteista keskustelua, jolla voi selventää omia sekä kumppaninsa ajatuksia. Tavoitteena on yhteinen ymmärrys.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä mä tiedän ja ymmärrän että mitä kaikkea siinäkin oli. Nuoruus ja kaikkea.Mutta olen ihminen joka tuntee hyvin vahvasti. Ja tuntuu että ajatelen edelleen niin tunteella että mä en pysty ees ajattelemaan tätä asiaa itkemättä. Siksi tätä ei kannata enää pohtia.

Lue lisää

Minun tarina on täysin samanlainen, mitä sinunkin. Itse haluan ajatella sen niin, että hän se menetti varmasti enemmän. Hänellä oli ongelmia rakastaa, joten ei ansainnut myöskään minun rakkautta. Enkä usko, että tulee koskaan löytämään haluamaansa. Tulen vielä joskus kiittämään häntä oikeasta ratkaisusta, itse en olisi pystynyt päätöstä tekemään, vaan olisin yrittänyt sopeutua kaikkiin tilanteisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Melko itsekäs ajattelutapa. Eikö parisuhteessa ole tarkoitus tukea toista vaikeinakin hetkinä? Jos toinen haluaa puhua, hän kaipaa vuorovaikutteista keskustelua, jolla voi selventää omia sekä kumppaninsa ajatuksia. Tavoitteena on yhteinen ymmärrys.

Lue lisää

Monet ihmiset ovat itsekkäitä. Niin se vaan on. Ihmisillä on myös erilaisia käsityksiä parisuhteen tarkoituksesta. Sitä voi sitten omalla kohdallaan miettiä, että haluaako olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, vai onko ero ehkä jopa parempi vaihtoehto.

Mutta onko sitten kuitenkaan luovutettu liian aikaisin, jos nuo tuntemukset ovat totta? Eikö voi ajatella myös, että on vaikka lähdetty siihen liian nopeasti tai aikaisin tai väärin perustein tmv?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onko sitten kuitenkaan luovutettu liian aikaisin, jos nuo tuntemukset ovat totta? Eikö voi ajatella myös, että on vaikka lähdetty siihen liian nopeasti tai aikaisin tai väärin perustein tmv?

Lue lisää

siis siihen koko suhteeseen

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onko sitten kuitenkaan luovutettu liian aikaisin, jos nuo tuntemukset ovat totta? Eikö voi ajatella myös, että on vaikka lähdetty siihen liian nopeasti tai aikaisin tai väärin perustein tmv?

Lue lisää

Noin mäkin sen vähän näkisin, että onko tuossa pikemmin lähdetty ihan väärin perustein siihen suhteeseen. Voisi ehkä jopa todeta, että tuossa kohtaa voi olla hyväkin luovuttaa nopeasti, jos oikeasti kokee noin. Eihän tuollainen voisi mitenkään toimia.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onko sitten kuitenkaan luovutettu liian aikaisin, jos nuo tuntemukset ovat totta? Eikö voi ajatella myös, että on vaikka lähdetty siihen liian nopeasti tai aikaisin tai väärin perustein tmv?

Lue lisää

Juu, voihan näinkin olla, että suhteeseen on syöksytty liian aikaisin tai menty suhteeseen vain, koska omasta mielestään aikuisen nyt kuuluu olla suhteessa tai vaikka sukulaisten mielestä.

Norppa83 kirjoitti:

Juu, voihan näinkin olla, että suhteeseen on syöksytty liian aikaisin tai menty suhteeseen vain, koska omasta mielestään aikuisen nyt kuuluu olla suhteessa tai vaikka sukulaisten mielestä.

Lue lisää

Ihan mahdollista ja sitten toinen voi kokea, että toinen luovutti liian nopeasti, vaikka todellisuudessa sen toisen ei ehkä olisi koskaan pitänyt siihen lähteäkään ja ehkä voi jopa sanoa, että hän luovutti liian hitaasti. 🙂

Mulle itselleni on tullut sellainen olo, että toinen osapuoli likipitäen aina kokee sen toisen osapuolen luovuttavan liian nopeasti. Poikkeuksena tietenkin ne erot, jossa molemmat saavat tarpeekseen yhtä aikaa ja ero on aidosti yhteinen sopimus. Sitten aika usein se jätetty osapuoli, joka kenties kokee toisen luovuttaneen liian nopeasti jakaa sitä omaa kokemustaan laajemmalle ja kohta koko suku ja kaveripiiri on sitä mieltä, että se toinen oli m.lkku ja luovutti liian nopeasti. Ainakin tuo tuntuu olevan hyvin yleinen kokemus, ihan riippumatta siitä kuinka kauan ja millaista vyyhteä on yritetty selvittää. Mutta onkohan sitä jotenkin mahdollista välttää, ettei toinen kokisi toisen luovuttavan liian nopeasti?

Anonyymi kirjoitti:

Ihan mahdollista ja sitten toinen voi kokea, että toinen luovutti liian nopeasti, vaikka todellisuudessa sen toisen ei ehkä olisi koskaan pitänyt siihen lähteäkään ja ehkä voi jopa sanoa, että hän luovutti liian hitaasti. 🙂

Mulle itselleni on tullut sellainen olo, että toinen osapuoli likipitäen aina kokee sen toisen osapuolen luovuttavan liian nopeasti. Poikkeuksena tietenkin ne erot, jossa molemmat saavat tarpeekseen yhtä aikaa ja ero on aidosti yhteinen sopimus. Sitten aika usein se jätetty osapuoli, joka kenties kokee toisen luovuttaneen liian nopeasti jakaa sitä omaa kokemustaan laajemmalle ja kohta koko suku ja kaveripiiri on sitä mieltä, että se toinen oli m.lkku ja luovutti liian nopeasti. Ainakin tuo tuntuu olevan hyvin yleinen kokemus, ihan riippumatta siitä kuinka kauan ja millaista vyyhteä on yritetty selvittää. Mutta onkohan sitä jotenkin mahdollista välttää, ettei toinen kokisi toisen luovuttavan liian nopeasti?

Lue lisää

"Mutta onkohan sitä jotenkin mahdollista välttää, ettei toinen kokisi toisen luovuttavan liian nopeasti?"

Rupeat niin saatanalliseksi muIkuksi, että se toinen lopulta haluaa itse erota.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta onkohan sitä jotenkin mahdollista välttää, ettei toinen kokisi toisen luovuttavan liian nopeasti?"

Rupeat niin saatanalliseksi muIkuksi, että se toinen lopulta haluaa itse erota.

Lue lisää

Hyvä pointti 😀

Mä en ollutkaan koskaan ajatellut sitä tota kautta. Monihan tekee tota, mutta en mä ollut tullut ajatelleeksi sitä tolleen epäitsekkääksi teoksi. Rupean täydelliseksi m.lkuksi, jotta haluaisit erota, etkä kokisi itseäsi jätetyksi. Nerokasta.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä pointti 😀

Mä en ollutkaan koskaan ajatellut sitä tota kautta. Monihan tekee tota, mutta en mä ollut tullut ajatelleeksi sitä tolleen epäitsekkääksi teoksi. Rupean täydelliseksi m.lkuksi, jotta haluaisit erota, etkä kokisi itseäsi jätetyksi. Nerokasta.

Lue lisää

Monihan aattelee ton niin, että alkaa muIkuksi, että toinen olis sit syypää siihen eroon. Monesti kuulee myös sellasia, että toinen on muIkku, kun ei vaan eroa, vaan antaa sille toiselle syyn erota. Mut joo, ihan yhtälailla voi ajatella, että säästää sen toisen jätetyksi tulemiselta, joka olis väistämätöntä.

Anonyymi kirjoitti:

Monihan aattelee ton niin, että alkaa muIkuksi, että toinen olis sit syypää siihen eroon. Monesti kuulee myös sellasia, että toinen on muIkku, kun ei vaan eroa, vaan antaa sille toiselle syyn erota. Mut joo, ihan yhtälailla voi ajatella, että säästää sen toisen jätetyksi tulemiselta, joka olis väistämätöntä.

Lue lisää

Ai hitto, ihmiset on kyllä kieroja 🤣

Anonyymi kirjoitti:

Ai hitto, ihmiset on kyllä kieroja 🤣

Jep. Sit jos vielä strategisesti vielä mukamas vähän yrittää pyytää ja vokotella toista takasin, niin sehän kokee olonsa vain hyväksi, vaikka tuli jätetyksi. Tietenki pitää pitää huoli, että se on vielä tarpeeksi ärtyny, ettei se vaan päätäkin tulla takasin.

Anonyymi kirjoitti:

Jep. Sit jos vielä strategisesti vielä mukamas vähän yrittää pyytää ja vokotella toista takasin, niin sehän kokee olonsa vain hyväksi, vaikka tuli jätetyksi. Tietenki pitää pitää huoli, että se on vielä tarpeeksi ärtyny, ettei se vaan päätäkin tulla takasin.

Lue lisää

Ihme pelejä pelaatte, mutta kyllä mä ton logiikan tossa tajuan. Voiskohan sitä itekin ajatella, että ehkä omakin eksäni pelas just tota peliä?

Anonyymi kirjoitti:

Ihme pelejä pelaatte, mutta kyllä mä ton logiikan tossa tajuan. Voiskohan sitä itekin ajatella, että ehkä omakin eksäni pelas just tota peliä?

Ei sitä tiiä. Riippuu vähän mitä se teki.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sitä tiiä. Riippuu vähän mitä se teki.

Oli ensin täys m.lkku, siten eron jälkeen ihan kiva. Se toi jopa mulle jotain ruokaa, joka nyt oli ihan hiton outoa. Ja sitten kun oltiin taas silleen hyvissä väleissä, niin se rupes taas täys m.lkuksi, etten enää halunnu olla sen kanssa missään väleissä. 😀

Anonyymi kirjoitti:

Oli ensin täys m.lkku, siten eron jälkeen ihan kiva. Se toi jopa mulle jotain ruokaa, joka nyt oli ihan hiton outoa. Ja sitten kun oltiin taas silleen hyvissä väleissä, niin se rupes taas täys m.lkuksi, etten enää halunnu olla sen kanssa missään väleissä. 😀

Lue lisää

Ei sitä tietenkään varmaks voi sanoa, mutta kyllä tossa hyvät perusteet jo on. Ihan hyvin voi ton perusteella ainaki uskoa, jos siitä tulee itelle parempi mieli

Anonyymi kirjoitti:

Ei sitä tietenkään varmaks voi sanoa, mutta kyllä tossa hyvät perusteet jo on. Ihan hyvin voi ton perusteella ainaki uskoa, jos siitä tulee itelle parempi mieli

Sitte sitä varmaan pitää ruveta ajatelmaan noin. Ei enää ainakaan koe olevansa se, joka luovutti liian nopeesti. 😛

Anonyymi kirjoitti:

Sitte sitä varmaan pitää ruveta ajatelmaan noin. Ei enää ainakaan koe olevansa se, joka luovutti liian nopeesti. 😛

Ei sit auta muu, ku aatella noin. Kannattaa se enemmän ku potee turhaa syyllisyyttä. Hyvä jos autto.

Oli mitä oli, suhteesta kannattaa lähteä, jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin siihen jääminen.

Mikään suhde ei pysy samanlaisena vuosikausia. Suhde joko kehittyy iä
n myötä tai sitten se menetetään tavalla tai toisella.

Norppa83 kirjoitti:

Juu, voihan näinkin olla, että suhteeseen on syöksytty liian aikaisin tai menty suhteeseen vain, koska omasta mielestään aikuisen nyt kuuluu olla suhteessa tai vaikka sukulaisten mielestä.

Lue lisää

Ehkä suhteeseen, yhdessäasumiseen, menty aivan eri motiivein. Esim. toinen puhtaasti käytännöllisistä hyötysyistä: asumisen haasteet, laskujen ja elinkustannusten huojennusten vuoksi, velkojen vuoksi ym.

Mulla on sellainen muistikuva, että olen nähnyt ammattilaistenkin sanovan, että monesti ihmiset kitkuttavat yhessä liian pitkään ja että parisuhdeterapeutin työn vaikein juttu olisi sanoa ihmisille, että teidän ihan oikeasti kannattaisi erota.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on sellainen muistikuva, että olen nähnyt ammattilaistenkin sanovan, että monesti ihmiset kitkuttavat yhessä liian pitkään ja että parisuhdeterapeutin työn vaikein juttu olisi sanoa ihmisille, että teidän ihan oikeasti kannattaisi erota.

Lue lisää

Monen on vaikea myöntää edes itselleen, että suhteessa ei ole enää iloa, ja rakkauskin on vaihtunut johonkin muuhun tunteeseen, kuten sääliin. On vain tottunut sinnittelyyn, ajattelemaan "kyllä tästä vielä noustaan". Tai odottaa puolison selviytymistä jostain kriisistä, joita ehkä riittää vuosiksi.

- Sheena

Tässä päästään taas siihen, että se toinen osapuoli voi kokea asian eri tavalla. Hänellä voisi ehkä myös olla eri tulkinta tapahtuneesta. Paha sanoa mitään varmuudella.

"On olemassa ihmisiä, jotka haluavat elää aina vain sitä ihastumisvaihetta, jossa saa toisesta ne parhaat puolet. Kun suhdetta pitäisi alkaa rakentamaan ja kehittämään siihen suuntaan, että jatkossakin molemmilla olisi hyvä olla, niin lyödäänkin hanskat tiskiin."

Eikö silloin ole jopa järkevintä lyödä ne hanskat tiskiin, jos toinen on tuollainen. Tai en minä ainakaan haluaisi tuhlata yhtään enempää aikaani tuollaiseen ihmiseen.

Anonyymi kirjoitti:

"On olemassa ihmisiä, jotka haluavat elää aina vain sitä ihastumisvaihetta, jossa saa toisesta ne parhaat puolet. Kun suhdetta pitäisi alkaa rakentamaan ja kehittämään siihen suuntaan, että jatkossakin molemmilla olisi hyvä olla, niin lyödäänkin hanskat tiskiin."

Eikö silloin ole jopa järkevintä lyödä ne hanskat tiskiin, jos toinen on tuollainen. Tai en minä ainakaan haluaisi tuhlata yhtään enempää aikaani tuollaiseen ihmiseen.

Lue lisää

On silti typerää yhdistää tuo että haluaa elää vain ihastumisvaihetta kaikkiin eroaviin, vaikka moni niin yhdistääkin. Minusta ihastumisvaihe on rasittava enkä usko lähellekkään kaikkien semmoisesta pitävän. Elämän tasapaino ei oo silloin ihan balanssissa. Kyllä ite koen, että silloin kun suhde on pidemmällä ja jos kumpaisenkin on siinä hyvä ja turvallinen olla, niin se on paras vaihtoehto, tottakai kipinääkin on tärkeä ylläpitää. Mutta koska itse arvostan suhteessa kestävyyttä, luottamusta ja rakkautta, niin en todellakaan lähtisi vaihtelunhaluisen ihmisen kelkkaan, sillä ei semmoinen ihminen sisimmältään koskaan muutu.
Mutta tuosta, että olitte yhdessä 200 päivää ja toisesta ei tuntunut hyvältä ja olis pitänyt yrittää niin enpä tiedä olisiko pidemmän päälle toiminut, jos jo noin kuherrusvaiheessa oli haasteita.

Anonyymi kirjoitti:

On silti typerää yhdistää tuo että haluaa elää vain ihastumisvaihetta kaikkiin eroaviin, vaikka moni niin yhdistääkin. Minusta ihastumisvaihe on rasittava enkä usko lähellekkään kaikkien semmoisesta pitävän. Elämän tasapaino ei oo silloin ihan balanssissa. Kyllä ite koen, että silloin kun suhde on pidemmällä ja jos kumpaisenkin on siinä hyvä ja turvallinen olla, niin se on paras vaihtoehto, tottakai kipinääkin on tärkeä ylläpitää. Mutta koska itse arvostan suhteessa kestävyyttä, luottamusta ja rakkautta, niin en todellakaan lähtisi vaihtelunhaluisen ihmisen kelkkaan, sillä ei semmoinen ihminen sisimmältään koskaan muutu.
Mutta tuosta, että olitte yhdessä 200 päivää ja toisesta ei tuntunut hyvältä ja olis pitänyt yrittää niin enpä tiedä olisiko pidemmän päälle toiminut, jos jo noin kuherrusvaiheessa oli haasteita.

Lue lisää

En minäkään tuota ymmärrä ja aika moneen kertaanhan tuo on tässäkin ketjussa esille tuotu. Ilmeisesti aika moni siis kokee sen noin.

Mä, joka ton lainatun kirjotin en ole hän, joka tosta 200 päivää kestäneestä suhteestaan kirjotti, joten siihen osuuten en ota kantaa. Vaan sen totean, että olen sun kanssas ihan samaa mieltä. Minunkin mielestäni ihastumisvaihe on todella rasittavaa ja mä suorastaan inhoan sitä vaihetta. Mun pitää olla hyvin tosissani, jotta mä edes lähden sitä tunnetta jatkamaan, niin persiistä se vaihe mun mielestäni on.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä päästään taas siihen, että se toinen osapuoli voi kokea asian eri tavalla. Hänellä voisi ehkä myös olla eri tulkinta tapahtuneesta. Paha sanoa mitään varmuudella.

Niin, olisihan se kummasti helpottanut, jos hän olisi kertonut oman näkemyksensä. Normaalisti ihmiset toimii niin.

Aloituksessa ei ollut ainakaan tarkoitus esittää tosia tai kertoa sääntöjä. Siinä kysyttiin kysymyksiä, jotka jokainen tosin tietenkin saa tulkita miten itsestä tuntuu.

Itse olen kokenut rakkauden paljon monimutkaisempana tunteena ja ilmiönä.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituksessa ei ollut ainakaan tarkoitus esittää tosia tai kertoa sääntöjä. Siinä kysyttiin kysymyksiä, jotka jokainen tosin tietenkin saa tulkita miten itsestä tuntuu.

Itse olen kokenut rakkauden paljon monimutkaisempana tunteena ja ilmiönä.

Lue lisää

Viihdeteollisuus, uskonnot ja vaikkapa Väestöliitto monien muiden tahojen lisäksi vaikuttavat monen käsitykseen rakkaudesta. Esimerkiksi viihteessä rakkaus esitetään kaikissa tuskan sävyissä ja kerrotaan, että se kaikki "kuuluu rakkauteen".

En itse ajattele, että kipu kuuluisi rakkauteen. Ihmisellä on luontainen kyky tunnistaa kipu ja tuska ja paeta niitä. Pidän tätä kykyä rakkauden ilmentymänä ja vaalin sitä sekä itsessäni että muissa.

🦄

Anonyymi kirjoitti:

Viihdeteollisuus, uskonnot ja vaikkapa Väestöliitto monien muiden tahojen lisäksi vaikuttavat monen käsitykseen rakkaudesta. Esimerkiksi viihteessä rakkaus esitetään kaikissa tuskan sävyissä ja kerrotaan, että se kaikki "kuuluu rakkauteen".

En itse ajattele, että kipu kuuluisi rakkauteen. Ihmisellä on luontainen kyky tunnistaa kipu ja tuska ja paeta niitä. Pidän tätä kykyä rakkauden ilmentymänä ja vaalin sitä sekä itsessäni että muissa.

🦄

Lue lisää

Se mikä ei tapa, sattuu niin pirusti.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Viihdeteollisuus, uskonnot ja vaikkapa Väestöliitto monien muiden tahojen lisäksi vaikuttavat monen käsitykseen rakkaudesta. Esimerkiksi viihteessä rakkaus esitetään kaikissa tuskan sävyissä ja kerrotaan, että se kaikki "kuuluu rakkauteen".

En itse ajattele, että kipu kuuluisi rakkauteen. Ihmisellä on luontainen kyky tunnistaa kipu ja tuska ja paeta niitä. Pidän tätä kykyä rakkauden ilmentymänä ja vaalin sitä sekä itsessäni että muissa.

🦄

Lue lisää

No, kun vähänkään menneisyyttä tuntee, niin eipä tämä mailma ole sen kummoisempi ollut ennen viihdeteollisuutta. Vaan tämäkin on niitä asioita, joissa voi todeta, että hieno kun joillain jaksaa olla luottoa ihmisen itsensä puhtoisuutene ja siihen, kaikki tyhmyys olisi ihmiseen ulkoapäin tuotettu.

Anonyymi kirjoitti:

No, kun vähänkään menneisyyttä tuntee, niin eipä tämä mailma ole sen kummoisempi ollut ennen viihdeteollisuutta. Vaan tämäkin on niitä asioita, joissa voi todeta, että hieno kun joillain jaksaa olla luottoa ihmisen itsensä puhtoisuutene ja siihen, kaikki tyhmyys olisi ihmiseen ulkoapäin tuotettu.

Lue lisää

Tarkennan vähän. En väittänyt, että ihminen olisi puhtoinen. Väitän että rakkaus on.

Tästä voimme johtaa vastauksen siihen, milloin suhde kannattaa lopettaa: kun siinä ei ole rakkautta tai jos siinä on suuria määriä jotain, mikä ei ole rakkautta. Molemmissa tilanteissa rakkaus kohdistuu kuitenkin itseen, koska itseen kohdistuvan rakkauden avulla voi välttää kärsimystä. Tällöin luovuttaminen ei ole oikea sana vaan rakkaudessa pitäytyminen.

🦄

Anonyymi kirjoitti:

Tarkennan vähän. En väittänyt, että ihminen olisi puhtoinen. Väitän että rakkaus on.

Tästä voimme johtaa vastauksen siihen, milloin suhde kannattaa lopettaa: kun siinä ei ole rakkautta tai jos siinä on suuria määriä jotain, mikä ei ole rakkautta. Molemmissa tilanteissa rakkaus kohdistuu kuitenkin itseen, koska itseen kohdistuvan rakkauden avulla voi välttää kärsimystä. Tällöin luovuttaminen ei ole oikea sana vaan rakkaudessa pitäytyminen.

🦄

Lue lisää

No jos katsoo olevansa jotenkin kykenevä muiden rakkauttakin arvostelemaan ja antamaan siitä tyylipisteitä, niin siitä vaan.

Anonyymi kirjoitti:

No jos katsoo olevansa jotenkin kykenevä muiden rakkauttakin arvostelemaan ja antamaan siitä tyylipisteitä, niin siitä vaan.

Se on juuri se, mikä aloituksesta puuttuu. Sitä tarvitaan! Ja kyllä, koen olevani kykenevä jossain määrin arvioimaan, mikä on rakkautta ja mikä ei.

Aloituksessa ei puhuta rakkaudesta tarpeeksi.

Miksi kukaan olisi suhteessa ilman rakkautta tai yrittäisi ratkoa mitään suhteen ongelmia on ilman sitä? Ilman rakkauttahan sellainen olisi turhaa. (Jotkut ovat suhteessa rahan tai lasten vuoksi, mutta se on asia erikseen.)

Miksi kukaan olisi huonossa suhteessa (aloittajan sanoin: välttäisi "luovuttamasta") muuten kuin jos ei rakastaisi itseään?

🦄

Anonyymi kirjoitti:

Se on juuri se, mikä aloituksesta puuttuu. Sitä tarvitaan! Ja kyllä, koen olevani kykenevä jossain määrin arvioimaan, mikä on rakkautta ja mikä ei.

Aloituksessa ei puhuta rakkaudesta tarpeeksi.

Miksi kukaan olisi suhteessa ilman rakkautta tai yrittäisi ratkoa mitään suhteen ongelmia on ilman sitä? Ilman rakkauttahan sellainen olisi turhaa. (Jotkut ovat suhteessa rahan tai lasten vuoksi, mutta se on asia erikseen.)

Miksi kukaan olisi huonossa suhteessa (aloittajan sanoin: välttäisi "luovuttamasta") muuten kuin jos ei rakastaisi itseään?

🦄

Lue lisää

Viestisi perusteella vaikuttaa siltä, että ymmärrät rakkaudesta paljon vähemmän kuin kuvittelet.

Anonyymi kirjoitti:

Viestisi perusteella vaikuttaa siltä, että ymmärrät rakkaudesta paljon vähemmän kuin kuvittelet.

Olen eri mieltä. Haluatko perustella oman näkemyksesi?

Ellet halua, pitäydyn omassa näkemyksessäni. ☺️

Mitenkähän muuten aiot perustella, mikä on "oikea" näkemys rakkaudesta ja mikä "väärä"...? Luulen ettet edes aio perustella. Mutta ei se haittaa. Perustelut kuuluvat joka tapauksessa keskusteluun, ja ellei niitä ole tai tule, keskustelua on turha jatkaa. ☺️

🦄

Anonyymi kirjoitti:

Olen eri mieltä. Haluatko perustella oman näkemyksesi?

Ellet halua, pitäydyn omassa näkemyksessäni. ☺️

Mitenkähän muuten aiot perustella, mikä on "oikea" näkemys rakkaudesta ja mikä "väärä"...? Luulen ettet edes aio perustella. Mutta ei se haittaa. Perustelut kuuluvat joka tapauksessa keskusteluun, ja ellei niitä ole tai tule, keskustelua on turha jatkaa. ☺️

🦄

Lue lisää

En minä odota sinun muutavan mieltäsi. Täyä palstaa lukiessa on tuon 🦄 merkin kirjoituksista tullut kuva, että olet ylipäänsä täysin kykenemätön muokkaamaan ajatuksiasi. En siis näe mitään syytä edes yrittää käydä kanssa muuta kuin mutu tason keskustelua. Ei tuosta nimimerkistä ikinä muuta irtoa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen eri mieltä. Haluatko perustella oman näkemyksesi?

Ellet halua, pitäydyn omassa näkemyksessäni. ☺️

Mitenkähän muuten aiot perustella, mikä on "oikea" näkemys rakkaudesta ja mikä "väärä"...? Luulen ettet edes aio perustella. Mutta ei se haittaa. Perustelut kuuluvat joka tapauksessa keskusteluun, ja ellei niitä ole tai tule, keskustelua on turha jatkaa. ☺️

🦄

Lue lisää

P..S. Kumosit muuten juuri oman itsesi niinhän minä sinulle juuri yllä sanoin, että ei ole olemassa oikeaa ja väärää rakkautta, vaikka yrittätkin kovasti sellaista tuossa esittää. Yritit ensiksi väittää vastaa, mutta hirnoa, että tajusi totuuden, kun esitit sen omana ideanasi. 👍

Anonyymi kirjoitti:

En minä odota sinun muutavan mieltäsi. Täyä palstaa lukiessa on tuon 🦄 merkin kirjoituksista tullut kuva, että olet ylipäänsä täysin kykenemätön muokkaamaan ajatuksiasi. En siis näe mitään syytä edes yrittää käydä kanssa muuta kuin mutu tason keskustelua. Ei tuosta nimimerkistä ikinä muuta irtoa.

Lue lisää

Saatan muuttaa mieltäni, kun vastaan tulee hyviä perusteluita. En muuta mieltäni perustelemattomien heittojen pohjalta.

🦄

Anonyymi kirjoitti:

P..S. Kumosit muuten juuri oman itsesi niinhän minä sinulle juuri yllä sanoin, että ei ole olemassa oikeaa ja väärää rakkautta, vaikka yrittätkin kovasti sellaista tuossa esittää. Yritit ensiksi väittää vastaa, mutta hirnoa, että tajusi totuuden, kun esitit sen omana ideanasi. 👍

Lue lisää

En ole kumonnut omaa itseäni. Olen edelleen johdonmukaisesti sitä mieltä rakkaudesta, mitä ylempänä kirjoitin. Minulla on tarkka käsitys siitä, mitä rakkaus on ja mitä se ei ole.

Kysyin sinun perusteluitasi omalle näkemyksellesi. Niitä ei tullut.

🦄

Tuossa ajatuksessa on varmasti ihan perää. Muuttuuko tuo, jos vain toinen katuu ja toinen ei? Entä onko tuossa ehkä joku aikaraja? Monella nyt kuitenkin tuppaavat nuo muistot kultaantumaan ja luultavasti valtaosalla käy jossain kohtaa mielessä ainakin pikainen "entä jos". Vanha suolahan tunnetusti janottaa ihmisiä varsin usein ja vanhaan voisi olla jopa hyvin helppo palata, vaikkei siinä mitään järkeä olisikaan.