Kuinka moni vielä muistaa?
Tulivat kotiin näytetilkkujen kanssa, sohvia kaupiteltiin ilman että kunnolla edes tiesi millainen se oli.
Osamaksulla sai ostaa.
Joitain kappaleita taisi olla kuorma autossa ale hintaan, kerrostalon pihalla.
Tälläistä se oli meno Suomessa silloin.
Tulivat kotiin näytetilkkujen kanssa, sohvia kaupiteltiin ilman että kunnolla edes tiesi millainen se oli.
Osamaksulla sai ostaa.
Joitain kappaleita taisi olla kuorma autossa ale hintaan, kerrostalon pihalla.
Tälläistä se oli meno Suomessa silloin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Muistan hyvin.
spurgutki tuli ja suoraa käveli keittiöön, vaativat perunaa, yhden otti, ois jaksanut heittä ne pihalle mut ..
kuormautolla tulivat pihaan monestikin ja useampi sohva jäi autosta mökkiin. malmin työväentalolla möivät pohjalaiset myös ja sieltäkin tullu osteltua nahkasohvia
nyky aikana sosiaalisuus on vähentynyt moni kun tilaa netistä,
entäs tietosanakirjasarjakauppiaat jotka möi ovilla
Nekin muistan hyvin.
Juu ja oli niitä muitakin lehtikauppiaita usein.
ihan reilummin 2000 luvulla, puolainen opiskelija nainen ilmeisesti,
kesäkuu alkua, mini shortseissa ja reppu selässä tulee ovelle, myy hinteliä tervetuloa -pahvi tms kylttejä, 15e/kpl..
ei rahaa yhtää mut hetkeks tuon otin sisälle..
ruoan laitto oli kesken myös.
neuvoin jatkamaa naapuriin..
jos olis 50e vaikka ollut, mitähän jos sormea 2 sormen väliin hinkannu ja sanonut et ostan kaikki..
täällä kun käy vaa jehovat soittelee kelloja aina nykyään
Äitini asui yksiössään yksin ja oli sitten ostanut soffan tällaiselta kiertelevältä kauppiaalta, Morkkasin muoria, että älä päästä sisälle kaikenmaailman kulkijoita. Hän sanoi, että oli hyvin pukeutunut ja hyvin kohtelias. Tietenkin oli, ei hän olisi muuten sisälle päässytkään. Sohva oli ihan huijaus ja hajosikin melkein heti.
Kyl noi pölynimurikauppiaat oli huomattavasti yleisempiä ainakin täällä päin!? Tais sitä tulla muutama Tupperware kaupustelijakin tulla nähdyksi? Siihen aikaan kun aito muovi oli vielä ihme.
(Täällä päin = pohjoiseen Helsingistä)
1950-1960 lukujen vaihteessa maaseudulla jurvalaiset huonekalukauppiaat ajelivat kuorma-autoilla kalusteryhmien kanssa. Oli sohva, nojatuolit, ruokailupöytä, neljä tuolia ja tupakkapöytä. Silloin ei ollut vielä myynnissä tv-tasoa.
Tekivät melkoisesti kauppaa ja taisivat myydä myös osamaksulla.
Kalusteet olivat lakattua koivua ja pöytätasot ja tuolien selkänojat olivat lakattua mahonkiviilua. Aivan hyviä kalusteita nämä olivat. Ennen tehtiin laatutyötä, vaikka sarjatuotantoa olikin.
Tuo kauppamatkustaminen loppui siihen että bensan hinta nousi liian korkeaksi. Se teki kiertokaupustelun liian kalliiksi. Kiertokaupustelijoiden ongelmaksi tuli myös huijarit ja yhden tietyn ihmisryhmän edustajat, jotka tekivät siinä siivellä "kauppaa", eli huijasivat tai joskus jopa "myynnin" aikana varastivat. Mukana oli myös rehellisiä kauppiaita, mutta nämä huijarit ja varkaat saivat vedettyä rehellistenkin heimokauppiaiden maineen alas. Meidän vanhuksilta nämä huijarit esimerkiksi veivät rahaa. Isä kävi sitten jututtamassa näitä heimoveljiä ja vaikka siinä oli suurena vaarana että siitä olisi kehkeytynyt heimosota, heimon päämies otti selvää ketkä olivat varastaneet ja pisti nämä varkaat kuriin ja nuhteeseen ja rahat palautettiin korkojen kera ja rauha palasi taas maan päälle.
Meillä noita kulkukauppiaita kävi usein ja siellä oli tuotteina pitsiliinoista pölynimureihin tai muihin vastaaviin kodinkoneisiin, myös noita sohvakauppiaita. Kaikkein ärsyttävin oli eräs tukanleikkurin myyjä joka ei suostunut siihen kun äiti sanoi Ei. Äijä tunki väkisin istumaan pöytään ja yritti inttää ja saada leikkuriaan myydyksi käytännössä pakolla laittamalla paperit pöytään ja käskemällä äitiä allekirjoittamaan. Tuota väittelyä kesti niin että äiti oli jo melkein allekirjoittamassa että pääsisi häiriköstä eroon, mutta sitten sattui että isä tuli kotiin. Äiti kertoi heti kun ovi avautui ettei kauppias suostu lähtemään. Isä ei muuta tarvinnut. Isä teki ensin vähän "tilaa", siirtämällä kerralla eteisestä vaatenaulakon vaatteet huoneeseen ja potkaisemalla kaapin syrjään ja sitten isä jo nosti miehen niin että keittiön tuolit vain lensi. Isä oli semmoinen mies joka ei paljoa puhunut, eikä koskaan suuttunut, paitsi sitten kun oli aihetta. Kauppias ei ehtinyt edes reagoimaan muuta kuin parkaisemalla hei, kun isä oli tehnyt tilaa ja kantoi miehen kerralla ulos. Isä oli niitä miehiä joille ei yksinkertaisesti vittuiltu.
Juu ja eks ns. pirtti-pöytä löytyny tohon aikaan noitten ansiosta vähän joka huushollista?
Go isä! 👍🏻
Sitä "surkeaa" aikaa kun miehet oli vielä miehiä eikä mitään metroseksuaali-tossuja.
Ne kauppiaiden pöydät olivat fiinimpää mallia. Neliskanttisia ja karmastuoleilla varustettuja.
Tupakkapöytä oli kuusikulmainen.
Pirtin pöytä meillä oli perintökaluna. Pitkä pöytä ja penkit molemmin puolin. Jos talo myytiin, niin perinteisesti pirtin pöytä ja penkit jäivät taloon udelle omistajalle.