Olisin kiinnostunut kuulemaan siitä millaista on katolisen seurakunnan toiminta Suomessa. Se vähä mitä katolisuudesta ja katolisesta seurakunnasta tiedän, kuuluu enemmän Yhdysvaltojen ja Irlannin kirkkoihin.
Joten kertokaa ihmeessä millaista on katolisen elämä Suomessa!
Joten kertokaa ihmeessä millaista on katolisen elämä Suomessa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
...katolilaisen elämä on nykyisin pääosin ahdistusta. Piispa Wróbel on hajottanut oman hiippakunnansa ja fundamentalistit (Opus Dei ym.) ovat tuhoamassa kaiken, mikä jää Vatikaanin II kirkolliskokouksen perinnöstä.
Jos haluat elää rauhassa, ota sapaattivapaata Suomen hiippakunnasta tai valikoi tarkasti papit, joiden kanssa olet tekemisessä.
saastaa taas
kiitos kun jaksat puhdistaa
ahdistaa, minua ei kuitenkaan ahdista.
Sanot ettei sinua ahdista, toivottavasti kuitenkin edes joinakin hetkinä voit tuntea "myötätunnoksi" nimitettyä tunnetta ahdistuneita kohtaan. Tri Heimo Langinvainio joka lienee yhteisöllisenkin ahdistuksen asiantuntijoita on tunnistanut sellaista hiippakunnassa. Vartija-lehdessä (2/05) Tapani Rytöhongan artikkeli viestii ahdistuksesta täman hiippakunnan sisällä. Mutta eihän sen tarvitse sinua koskettaa (?).
Toki tunnen myötätuntoa ahdistuneita ihmisiä kohtaan, mutta en tunne myötätuntoa sellaisia kohtaan, jotka omaan ahdistukseensa vedoten yrittävät levittää väärää kuvaa yhteisöstä väittäen, että ahdistus olisi siinä yleinen ongelma, vaikka kyse on vain muutaman yksilön vakavasta ja surullisesta ongelmasta.
Ja Suomen ilmatilaa EI ole loukattu. Senhän jo kuulimmekin. Toivottavasti asia kirkastuu myös pääministerillemme ensi viikolla.
Katolilaisuus Suomessa on tasapainottelua hämähäkinseitillä. Väkeä on vähän. Liian moni tuntee toisensa niin hyvässä kuin pahassakin. Parhaimmillaan seurakuntaelämä on perheenä elämistä. Pahimmillaan juoruilua ja supattelua. Papit kärsivät, koska ovat ylityöllistettyjä. Seurakuntalaiset saavat oman osansa ylityöllistämisestä. Jos auttaa vähässä, saa äkkiä enemmän töitä kuin ehtii tehdä. Usein kuulee lähimmäisistään enemmän kuin ikinä haluaisi tietää. Kuulee seurakuntalaisten, niin maallikoiden kuin papistonkin hairahduksista. Kuulee eri kuppikuntien kärhämöistä. Suru tulee puseroon, kun näkee ihmisten voivan henkisesti huonosti ja kärsivän kenen mistäkin syystä. Ilon aiheitakin toki on. Mutta ennenkaikkea on aivan liian pienet ympyrät.
hyvin kuvailtu. Yks ankkalampi ollaan.
Kuppikuntia on kai ollut aina, mutta eikö viime aikoina ole tullut ennennäkemätön hajaannus?
...mutta pienuudessa on myös hyviä puolia. Eikö ole aika harvinaista maailmassa, että piispa kutsuu syntymäpäivilleen kaikki hiippakuntalaiset? Se on mahdollista, kun hiippakunta on paitsi pieni, myös yhtenäinen.