VAKAA JA AINUTLAATUINEN AURINKOKUNTA

VAKAA JA AINUTLAATUINEN AURINKOKUNTA
Mitä enemmän tietoja saadaan kerättyä muista Linnunradan tähtijärjestelmistä, sitä enemmän naturalistiset tutkijat vaikuttavat olevan ymmällään. He ovat yhä enemmän pakotettuja tunnustamaan, että Aurinkokuntamme on ainutlaatuinen ja yllättävän vakaa. Tämä vakaus pitää Maan ihanteellisella Kultakutri-vyöhykkeellä (siis ”ei liian kuuma; ei liian kylmä”), joka pitää yllä elämää. Stuart Clark kirjoittaa: ”– – olemme saamassa uuden kuvan siitä, kuinka aurinkokunnat muodostuvat planeettojen syntyessä kaaoksessa ilman selvää lopputulosta. – – kalvava kysymys kuuluu yhä kovemmin: olemmeko aurinkokuntana tyypillisen sijaan se kummajainen?”
Mikään 3 600:sta tähän asti löydetystä tähtijärjestelmästä (ja 5 000 tunnistetusta eksoplaneetasta) ei muistuta meidän Aurinkokuntaamme. Monet ovat hyvin tiiviitä, kuten Kepler-90, jossa maapallon kokoiset planeetat ja kaasujättiläiset kiertävät lähellä emotähteä. (Kaikki kahdeksan planeettaa kiertävät tähteä sellaisen etäisyyden sisällä, joka vastaa Maan kiertoradan etäisyyttä Auringosta.) Uskotaan, että gravitaatiovoima on pienentänyt planeettojen ratoja oleellisesti tai tehnyt niistä erittäin elliptisiä.
Keskikokoiset planeetat ovat yleisiä muissa tähtijärjestelmissä, mutta meidän Aurinkokunnassamme niitä ei ole yhtäkään. Meillä on vain kaasujättiläisiä, kuten Jupiter ja Saturnus, sekä pieniä kiviplaneettoja, kuten Maa. Yritykset mallintaa Aurinkokuntaa (Nizzan malli) osoittavat, että Jupiter ja Saturnus ovat yhdessä estäneet gravitaatiovoimaa vaikuttamasta Aurinkokuntaamme näin ja tehneet Maan kiertoradasta vakaan. Kuitenkin erittäin pienet muutokset mallin parametreihin johtavat epävakauteen.
Niinpä tämä viimeisin tutkimus on lisätodiste älykkään suunnittelun puolesta, vaikkeivät naturalistiset tieteilijät sitä tunnustakaan.