miksi nuorilla uskovaisilla ei ole huumorintajua? missä piilee keskustelutaito?
ja nyt on ihan turha vastata tähän jäkättämällä vastaan. olen seurannut tätä foorumia ja ihmetellyt ihmisten tosikkomaisuutta. kaikki kritiikki otetaan heti kuolemanvakavasti henkilökohtaisena loukkauksena. jaksetaan inttää ja väittää. missä on oikea keskustelu? (väittely ja keskustelu eivät ole sama asia) missä on lempeä itseironia ja huumorintaju?
sinä uskovainen, jos haluat että sinua pidetään huumorintajuisena ja keskusteluun kykenevänä persoonana, olisikohan aika katsoa peiliin? elämä ei ole niin kuolemanvakava asia. ja sinulla olisi jos jollakin syytä ottaa kevyemmin. pääsethän sentän taivaaseen. toisin kun me pakanaraukat :P
ja nyt on ihan turha vastata tähän jäkättämällä vastaan. olen seurannut tätä foorumia ja ihmetellyt ihmisten tosikkomaisuutta. kaikki kritiikki otetaan heti kuolemanvakavasti henkilökohtaisena loukkauksena. jaksetaan inttää ja väittää. missä on oikea keskustelu? (väittely ja keskustelu eivät ole sama asia) missä on lempeä itseironia ja huumorintaju?
sinä uskovainen, jos haluat että sinua pidetään huumorintajuisena ja keskusteluun kykenevänä persoonana, olisikohan aika katsoa peiliin? elämä ei ole niin kuolemanvakava asia. ja sinulla olisi jos jollakin syytä ottaa kevyemmin. pääsethän sentän taivaaseen. toisin kun me pakanaraukat :P
Vastaukset 18
Vanhimmat
LN tunnistaa vaistomaisesti huumorimiehet kirjoitusten perusteella.Tämä kokemus on kehittynyt elämänkokemuksen karttuessa.Luottamukseni kohdallasi paranevalle huumorintajulle on vähäinen mutta ei toivoton.Hyvän huumorintajun edellytys on myötämielinen suhtautuminen lähimmäisiin.Huumorihenkilöt eivät ole huolissaan muiden huumoritajun puutteesta.Heille se on vain haaste.Kehitä itseäsi niin kyllä huumorisi tulee vielä tajuttavaksikin.ystävällisesti LN
juu kiitosta vaan analyysista. no, en kuitenkaan ole huolissani. ja olen erittäin myötämielinen. eikä viestini ollut tarkoitus olla missään määrin humoristinen. mutta juuri tuota tarkoitin.
luonnollisuus ei kuulu "uskisten" repertuaariin: Kuollut uskonto ei elähdytä!
Vahinko, että uskonnollisuus kanavoituu edelleenkin pirullisesti raamattuun ja harhaiseen sekä sairaalloiseen jumal-ihminen-suhteeseen!
...huumorintajua löytyy, ja olen naureskellutkin joillekin ateistien viesteille,vaikka ne pilkkaisivatkin Jumalaa. :D
Tekee pahaa lukea jos Jumalaa pilkataan. Jeesus ja masturbointi samassa lauseessa saa niskavillat nousemaan pystyyn. Onko tämä aikuismaista ja järkevää keskustelua enää? Minulle uskonto on haudan vakava asia; jotain sellaista jota ei kyseenalaisteta tai alenneta.
sydämestä riipasee kun näkee/kuulee jumalan pilkkaa joka puolella, mutta pahinta siitä tekee sen että suuri osa uskovistakin pitävät sitä hyväksyttynä. pitää koittaa jäähdyttää hermot siitä huolimatta ja pysyä osallistumatta tälläiseen sairauteen rukoilemalla voimaa.
oletko huomannut ilmiötä joka on saapunut suomeenkin, joka on selkeä mainostaminen, vitsailun ja aplodien raikuminen seurakunnissa ja muu idioottimainen käyttäytyminen?
olenkohan turhan vakavamielinen jumalan lapsi kun en tätä asiaa soisi tuotavan tilaisuuksiin.......tuskimpa
siunausta kaikille
sitä Jumalaasi tai Jeesustasi tai Pyhää Henkeäsi ei voi pilkata?
Voi vain pilkata ihmistä joka niihin uskoo. Kuinka mielekästä se sitten on? Minusta ei ole.
Toisaalta uskishihhulit päättävät toisuskoiselle tai uskonnottomalle osoitetut tekstinsä usein toivotuksiin, toivotetaan siunausta yms. joka on aivan vastaavaa toimintaa.
Jotka sallivat tällaisia "huvituksia" eivät oikein taida tietää keitä ovat ja missä ovat. He jotka sunnuntai aamuisin kirkossa istuvat ovat jo todella oman uskonsa asialla; heitä siellä istuu muutama hassu. Itse joskus tykkään käydä; ongelmana on vain kaukana asuminen ja ajokortin uupuminen. Mutta tuokin "vika" korjaantunee. Totuus on että huumorilla otettavia keskusteluita uskonnosta ei voi käydä; se ei yksinkertaisesti käy laatuun.
Keskustele ensin huumorintajuisesti kentaureista. Sitten vaihdat kentaurit Poseidoniin. Sen jälkeen siirryt Poseidonista Jahveen. Niin helppoa se on.
Minäkin olen huomannut, että kirkko on alkanut vaihtaa ruisleipää sokerikakkuun. Kirkkoon mennään hakemaan elämyksiä ohjelman muuttuessa viihteellisemmäksi. Kirkko on minusta alkanut mielistelemään ihmisiä. Jotenkin tunnen turvallisemmaksi pienen raamattupiirini. En sano, että kaikki mitä kirkko tarjoaa, tulisi olla sitä ruisleipää. Joulujuhla sun muut ovat ihan kivoja, kunhan kaikki jumalanpalvelus ei sitä ole.
Kyllä minuakin ärsyttää usein Jumalan pilkka. Mutta minusta Jumalanpilkkaa on pahantahtoinen solvaaminen Jumalan kustannuksella, ja tarkoituksella Jumalan tahtoa vastaan rikkominen sen rikkomisen vuoksi.
Suhtaudun asiaan kuitenkin vähän samalla tavalla kuin ystävistäni puhuttaessa. Ystäväni ymmärtävät vitsini vitseiksi ja solvaukset solvauksiksi. En usko, että Jumalakaan on täysin huumorintajuton. Hän tuntee ajatukseni, ja tietää, mitä milläkin asialla tarkoitan.
Tosissani en puhuisi ikinä mitään Jumalan pilkkaan yhdistettävääkään. Jos kuulen jonkun Jeesus-vitsin ateistin suusta, miellän sen Jumalanpilkaksi, ellen tunne tätä, ja tiedä, että hän vain pilailee, alentamatta uskoani Jumalaan.
on ajatteleva, joten hän etsii tarkoitusta tälle maailmalle, ihminen on myöskin "laumaeläin", mikäli jokin uhkaa launman rauhaa, siihen puututaan, myös yksilötasolla.
Ihmistä kun ohjaavat vietit ja vaistot ja toisaalta jonkinlainen järki, niin hän haluaisi jonkinlaisen selityksen, kaikelle olemassaolon tarkoitukselle, uskonnot kelpaavat tähän asiaan hyvin, sillä sitä kautta on mahdollista meille useimmille, saada asióille selitys.
Uskovaisissa yhteisöissä ei aina oikein ymmäretä sivullisten (lue ei yhteisöön kuuluvien)huumorintajua asiassa joka on heille vakava, varsinkin mikäli siinä on jotain piikkiä.
lisäksi huumorin taju loppuu, monta kertaa siihen kun on lukenut monta riviä omaa älyään ja lokiikkaansa kosketteleviä arvioita täysin vento vieraalta ihmiseltä, jolla ei ole mitään tietoa ajauksistani, tai siitä tietomäärästä joka minulla on joita käytän oman maailmankuvani rakentamiseen. Puhumattakaan, että hän tietäisi kuinka erillaisten ihmisten kanssa kohtaan arjessa.
Tai kuinka tärkeänä pidän sitä, että jokainen yksilö saa pohtia ja arvioida asioita laidasta laitaan tämän taivaan alla vapaasti tutkien ja itse päättäen, mutta pidän ehdottamana myös sitä, että nämä yksilöt eivät ala ajattelemaan puolestani.
Uskovaisilla ei ole oikeata huumorintajua lainkaan. Koko elämä on heille kieroutunutta "iloista kärsimystä". Jos jokin asia on hauskaa, sen täytyy uskisten mielestä olla syntiä.
Mikä on maailman ohuin kirja? Vastaus: Raamatun kootut vitsit.
Siis sulla on huonoo huunorii, mut kirjoitustaito sull on yhtä hyvä ko miul.
Ja nyt kyllä epäilen, et sulla ei oo hajuakkaan siitä mitä synti on. Olispa hauska tietää miten kuvaat synnin? Me kaikki kristityt odotamme henkeämme pidätellen, kun ateisti-Zen kuvaa synnin olemuksen.
vaikka nauraa eijamoilasille mutta mielestäni se olisi väärin.
Kivun ja nautinnon raja on hämärä, samoin näyttäisi olevan vilpittömyyden ja hölmöyden.
Jos joskus vielä pystyisit vapautuneseen ilman ilkeyttä olevaan ilotteluun ja jos se vielä jonakin päivänä kuvastuisi viesteistäsi elämän ilona. Ei silloin, minua sinun naurusi haittaisi yhtään.
*vetäytyy masentuneena seuraamasta viestiketjua* -masentuneena koska ei ole vieläkään löytänyt uskovaisten parista minkäänlaista huumorintajua, kepeyttä...hauskuutta. ja tämä ketjukin sitä todistamassa....ei elämä ole oikeasti näin vakavaa, hei, relatkaa kamut. ja jesse kans.
Älä lannistu. Eivät kaikki ole samanlaisia.