http://www.japantoday.com/e/?content=news&cat=1&id=338503
http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/asia-pacific/4585287.stm
Kaksi japanilaista " sotilasta" filippiinien viidakossa 60 vuotta...jos tuo uutinen on totta.Japanilainen sotilashan ei tunnetusti antautunut toisessa maailmansodassa. Mahtaa olla mukava kotiinpaluu, on siinä Japanikin ehtinyt muuttua vuosikymmenten saatussa.
Muistetaan vielä luutnantti Hiroo Onodan tapaus v.1974
http://www.wanpela.com/holdouts/profiles/onoda.html
http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/asia-pacific/4585287.stm
Kaksi japanilaista " sotilasta" filippiinien viidakossa 60 vuotta...jos tuo uutinen on totta.Japanilainen sotilashan ei tunnetusti antautunut toisessa maailmansodassa. Mahtaa olla mukava kotiinpaluu, on siinä Japanikin ehtinyt muuttua vuosikymmenten saatussa.
Muistetaan vielä luutnantti Hiroo Onodan tapaus v.1974
http://www.wanpela.com/holdouts/profiles/onoda.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ennen kuin alkaa romantisoimaan japanilaista sotilasperinnettä, kannattaa lukea Onodan muistelmat. Hänenkin tapauksessa kyse oli enemmän selviytymisestä kuin sodankäynnistä; piileskelystä ja ruoan varastamisesta tuli Onodalle elämäntapa, josta hän ei osannut luopua. Päästyään lopulta kotiin, Onoda piti itseään tomppelina, häpesi tekojaan ja suri "pusikossa" menetettyjä vuosiaan, mutta hämmästyksekseen hänelle järjestettiin sankarin vastaanotto. Ilmeisesti sitä kuitenkin tarvitsivat enemmän arkielämään turhautuneet siviilit kuin luutnantti Onoda itse.
tuohon voisi lisätä vielä, ettei toisaalta
ole ihme, että japanilaisia sotilaita
ilmestyi julkisuuteen niiinkin myöhään kuin
80-luvun alussa:
jenkkien harjoittama "heinäsirkka"-taktiikkaa, jossa sivuutettiin sodankynnin ja kokonaisstrategian kannalta
merkityksettömät Tyynen meren sotilastukikohdat
sekä japanilaisten ylikorostunut kunniantunto ja
lojaalisuus keisari-kulttia kohtaan ovat aika
uskottavia selityksiä yksityisten ihmispolojen tragedialle.
Japanin kulttuuriin kuului ja osittain kuuluu edelleenkin "kuolema on kunnia" ajatus. Sodassa Keisarinsana oli kuin oikean Jumalan sana (keisarihan oli Jumala). Jos japanilainen sotilas koki olevansa häpeäksi armeijalle tai perheelleen, teki hän itsemurhan (harakirin tekivät vain upseerit joilla oli Samurain asema).
Aika kova juttu...... Kuten huomaamme he eivät luovuttaneet. Se on joko kuolema tai voitto.
Japanilainen kulttuuri sanoo että "kuolema taistelussa, on suora pääsy taivaaseen."
Japanin keisarin ei koskaan ole katsottu virallisesti olleen "jumala". Keisarin katsotaan olevan "jumalaista alkuperää", sillä perimätiedon mukaan hän on auringon jumalatar Amaterasun jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Tällöin oletetaan keisari omaavan "kamin", kuten monet muut pyhät paikat, kuten Fuji- vuori. Tämä kaikki ei kutenkaan missään tapauksessa tarkoita, että keisaria olisi pidetty jumalana.
Nyt joku varmaan kysyy, miksi Hirohito sitten sanoi radiossa, ettei ollut jumala heti sodan päätyttyä 1945. Todellisuudessa tämä tiedoksianto ei hetkauttanut japanilaisia mitenkään, koska he eivät koskaan olleet pitäneet keisaria jumalana. Sotilaspiirit, jotka hallitsivat Japania tuolloin halusivat antaa kansalle tällaista virheellistä kuvaa keisarin jumalaisuudesta, korostaakseen omaa valtaansa ja pitääkseen kansan aisoissa, sillä hehän hallitsivat keisarin kautta. Hirohiton puheen tarkoitus oli vapauttaa keisari näiden sotilaspiirien vaikutusvallasta itse henkilökohtaisesti toteamalla jumala puheet pupuksi, jolloin kyseinen sotilaseliitti menetti kasvonsa.