Ovatko ateistit jumalattoman elämänsä aikana ikään kuin paratiisissa maan päällä? Miksi ateisteja ei kiinnosta ajatus siitä, että jonkinmoinen tietoisuus voisi jatkaa matkaansa kuoleman jälkeen ja kehittyä ikuisesti?
Ateistinen aikajana
Anonyymi-ap
26201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tietoisuus lähtee materiasta eli aivoista. Oikein mainio todiste tästä on uskonnollisen kokemuksen kuvaaminen funktionaalisella magneettikuvauksella (fMRI). Siellä se Jumala ja sielu möllöttää uskovaisen kuupassa ja sitä voi katsella fMRI:n näytöltä.
https://unews.utah.edu/this-is-your-brain-on-god/
Valot sammuvat ennenkuin muistot pyyhitään pois. Niin paljon Jumala maailmaa rakasti. Tänään on parannuksenteon mahdollisuus.
Ihmisten keksimät sadut ei kiinnosta. Tuhannen ja yhden yön tarinoissa on juutalaisten juttuihin verrattuna paljon vetävämpiä seikkailuja esim. Aladdin ja taikalamppu. Jos jotain "jumalia" pitäisi fanittaa niin muinaisen Kreikan porukka olisi paljon parempi. Ylijumala Zeus oli kova pukki, naista kaatui kuin ruishalmetta syksyllä.
Mahtaa paaviakin 'ketuttaa' kun huomaa että kaikki mitä puhui olikin valetta vain.
Ateistit ovat eläessään maan päällä eikä hortoile päässään rakentamissa mielikuvitusmailmoissa puhumassa mielikuvituskavereille.
Ihmisen elämä on rajallinen ja se kannattaisi elää ennen kuin se on ohi. Mikä on surkeampi kohtalo kuin se, että uhraa elämänsä sille että odottaa jotain, mitä ei koskaan tule. Ja koska teistit ovat niin hajanainen joukko, niin on selvää, että suurin osa teisteistä on ihan väärässä siitä, mitä pitäisi tehdä että pääsisi paratiisiin / nirvanaan / parempaan seuraavaan elämään tms. Tai sitten aivan kaikki teistit ovat väärässä eikä jumalia ole.
Koko ajatus "kuoleman jälkeisestä elämästä" on idioottimainen. Kuolema on sitä että eläämä loppuu. Tämä psykofyysinen kokonaisuus, joka ihminen on lakkaa toimimasta ja olemasta se, mikä se on toimiessaan ollut. Alkaa hajoaminen. Ruumiista irrallinen "sielu" on harhaa ja ajatusvirhe. Ja alunperinhän kiristityt uskoivat (kuten uskontunnustuksessa edelleen rallatellaan) RUUMIIDEN ylösnousemukseen - ei "sielujen". Se nyt on jo aivan höttöä, koska mitäs jos minun ja Tuomas Akvinolaisen ruumiissa on samoja atomeja? Kumpi ne saa, kun ylösnousemuksen päivä koittaa?
Filosofisemmin ajateltuna vain elämän rajallisuus antaa elämälle arvon. Elämä on ketju hetkiä ja niitä on rajallinen määrä. Jos elämä olisi rajaton, niin hetkiä olisi rajattomasti ja millään hetkellä ei olisi oikeastaan mitään väliä.
Miten ateistit keskittyvät siihen, että he tekevät elämän aikana ne oikeat asiat, jotka antavat merkityksen nopeasti ohi kiitävälle elämälle?
Uskovaiset keskittyvät vain Raamatun lukemiseen, joten heiltä elämä menee hukkaan.
Olin juoppo ateisti suurimman osan elämääni. Raitistuin uskoontulon kautta. Elämä ateistina meni hukkaan, mutta elämä uskovaisena on hyödyllistä muidenkin kannalta, kun en enää juopottele ja olen yhteiskunnan tuottava jäsen.
Eletään vaan ihan normaalia elämää ylä- ja alamäkineen.
Sellaista se elämä on, evoluutiota, jossa vain harvat ovat voittajia. Jos äly ja elämänhallinta ei riitä niin kai se sitten on parempi ottaa mielikuvitusolento kuuppaan tueksi, että saa elämänsä raiteilleen.
Jätän juopottelun Saunatontulle ja pysyttelen itse raittiina Jeesuksen avulla. Tai sen mielikuvan avulla, joka minulla on Jeesuksesta. Se auttaa pysymään raittiina, sillä juopottelun halu kaikkosi uskoontulon myötä kokonaan pois. Ateistina ei muuta tehnyt mieli kuin juopotella niin paljon kuin mahdollista. Elämän laatu on kristittynä paljon parempi.
Usko Jeesukseen on auttanut monia raitistumaan ja monet vangit ovat vapautuneet rikoskierteestä sen avulla.
Pidätkö parempana raitistua ja vapautua rikoskierteestä uskon kautta Jeesukseen kuin jatkaa entisellään uskosta osattomana?
Tässähän näyttäytyisi usko ikään kuin positiivisena ilmiönä vaikutuksiltaan...
Alkoholismi on samanlainen sairaus kuin kehitysvamma tai mielisairaus. Jos siihen auttaa mielikuvitusolento niin hyvä juttu 👍
Itse pystyn olemaan ilman alkoholia ihan omasta tahdosta. En tarvitse siihen mielikuvituskaverin uhkaa.
En ole juomatta uhkailun tai pelon vuoksi. Olen raitis sen vuoksi, että ei tee enää mieli juopotella. Mieli on muuttunut uskoontulon myötä.
"Tässähän näyttäytyisi usko ikään kuin positiivisena ilmiönä vaikutuksiltaan..."
Höpsistä. Uskovaisuus tuottaa näitä alkoholisteja ja rikollisia. Lapsi kasvaa kieroon kun hänen moraalinsa perustuu ulkoiseen mielikuvitusolennon uhkaan ja toisaalta anteeksiantoon eikä hän ota itse mitään vastuuta. Usein uskovaiset isät ovat väkivaltaisia alkoholisteja ja lasten seksuaalisiä hyväksikäyttjiä. Siksi vangeista niin suuri osa on uskovaisia ja heillä on vahvat juuret lapsuuden uskossa.
No olipa syy sitten vaikka mielikuvituskaverin rakkaus niin en tarvitse sitäkään. Ymmärrän itse alkoholin fysiologiset ja psykologiset vaikutukset ja pystyn hallitsemaan alkoholinkäyttöäni.
Toisin sanoen sinä vedät kännit aina niin halutessasi. Vaikka tiedät, että humala on myrkytystila ja altistaa erilaisille vaaroille. Toimit siis järjettömästi juopotellessasi.
Oho oho, nyt taas mielisairaalla karkasi mopo käsistä ja alettiin nylkyttämään olkiukkoja 😂
<<Usein uskovaiset isät ovat väkivaltaisia alkoholisteja ja lasten seksuaalisiä hyväksikäyttjiä.>>
Hyvin pieni osa uskovista isistä täyttää nuo merkit. Suurin osa on raittiita ja kunnollisia miehiä, jotka pitävät huolen perheestään ja kasvattavat lapsensa oikein.
Jep, eihän vankiloissakaan ole suurin osa ihmisistä, mutta suurimmalla osalla vangeista on uskonnollinen tausta.
Uskonnollisella taustalla tarkoitetaan lapsuuden kodin eli vanhempien kuulumista uskonnolliseen yhdyskuntaan. Yllättäen valtaosa vankien vanhemmista oli kuulunut kirkkoon!
Ei se tee lapsuuden kodista uskonnollista, että vanhemmat kuuluivat kirkkoon. Tunnen monia ateisteja, joiden vanhemmat ovat kuuluneet kirkkoon, mutta olleet käytännössä uskonnottomia tai ateisteja hekin.
Oma äitinikin oli ateisti, vaikka kuului kirkkoon kuolemaansa asti. Isä oli eronnut kirkosta nuorena, koska oli ateisti, mutta myös hänen vanhempansa olivat ateisteja, vaikka kuuluivat kirkkoon ja kastattivat lapsensa.
Yhdysvalloissa ateistiset vangit tekeytyvät uskonnollisiksi saadakseen siten etua itselleen. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä Jailhouse Jesus ja Jailhouse Religion. Tahdotko kuulla tästä lisää? :)
Vangit eivät siis olleet erityisen uskonnollisia eivätkä uskossa Jeesukseen tehdessään rikoksia, mutta jouduttuaan vankilaan ilmoittivat olevansa uskonnollisia ja osallistuivat uskonnolliseen toimintaan, koska saivat siitä hyötyä itselleen. :)
Kaikkea ne ateistit keksivätkin! Tekeytyvät hihhuleiksi, jos siitä on hyötyä! :)
Ihan täysillä.
Ateisti perustaa näkemyksensä tieteen tuloksiin. Sen nojalla ihmisen tietoisuus on kokonaan riippuvaista toimivista aivoista ja ruumiista aisteineen. Ihminen lakkaa olemasta tietoinen olento, kun kuolee. Ihmistä ei kuoleman jälkeen ole enää olemassa.
Jeesus elää häneen uskovien kuvitelmissa.
Jumalan laki on kirjoitettu uskovien mieliin ja Jumala vaikuttaa heissä tahtomista ja tekemistä: antaa jopa kyvyn ajatella niin kuin ajatella sopii.
Jeesus on tosiaan jatkuvasti uskovan mielessä ja silleen myönteisellä tavalla, niin että uskova on raitis, siveä ja kunnollinen kansalainen uskon vaikuttaman mielenmuutoksen kautta. Moni oli juomari, haureellinen ja hulttio ennen uskoontuloa.
Siksi koska olen kuollut 🙂 siksi toitotan aamusta iltaan uskovaisten valhetta vastaan .
Kuolemaan kaikki päätyy, kun aivotoiminnan lakkaa !!!