Kumpi sinä olet: pyhä ja valittu vai syntinen ja jumalaton?
Uuden testamentin mukaan Jumalan lapset ovat pyhiä, valittuja ja vanhurskaita, eivät saastaisia, syntisiä ja jumalattomia.
On vakavaa harhaoppia sanoa, että uudestisyntynyt kristitty on yhtä aikaa syntinen ja jumalaton sekä pyhä ja valittu. Niin ei Uudessa testamentissa opeteta. Olet vain jompaa kumpaa. Jeesuskin sanoi, että voit palvella vain toista: syntiä tai vanhurskautta. (sinulla ei voi olla kahta herraa, joita kumpaakin palvelet)
Uuden testamentin mukaan Jumalan lapset ovat pyhiä, valittuja ja vanhurskaita, eivät saastaisia, syntisiä ja jumalattomia.
On vakavaa harhaoppia sanoa, että uudestisyntynyt kristitty on yhtä aikaa syntinen ja jumalaton sekä pyhä ja valittu. Niin ei Uudessa testamentissa opeteta. Olet vain jompaa kumpaa. Jeesuskin sanoi, että voit palvella vain toista: syntiä tai vanhurskautta. (sinulla ei voi olla kahta herraa, joita kumpaakin palvelet)
Vastaukset 42
Vanhimmat
Minä olen minä. Se joksi olen kasvanut. Mielestäni kannatin aina sitä hyvää puolta.
Nyt olen jo hieman kyllästynyt kaikkeen, myös kristinuskoon joidenkin omituisten tapahtumien/pettymysten johdosta. Muutenkin mielestäni on omituista seurata vain yhtä oppia, kun maailma on oppia ja oppeja täynnä?
Sinulla on toiveita löytää korkein totuus ja tulla ateistiksi. Jatka etsintääsi! Minäkin sain hylätä helluntaiuskon ja tulla ihan oikeaksi ateistiksi. Muut ateistit tosin vieroksuvat meitä pois kääntyneitä kristittyjä.
Nauran synnin käsitteellenne, kiellän jumalanne ja kiellän vapahtajanne!
Minä olen Pyhä ja Valittu ja samalla Synnitön ja Jumalainen !!!!!
Olen kokenut molemmat ja kaiken. Sillä muuten en voisi olla Pyhä ja Valittu, jos en olisi koskaan ollut syntinen ja jumalaton, koska vain syntinen ihminen voi tulla synnintuntoon, eli on tuntenut synnin ja vain jumalaton ihminen voi tulla jumalaiseksi, koska hän tietää mitä on synti ja jumalattomuus, MUUTEN SITÄ EI TIEDÄ ja sitten voi olla se PARAS, eli se the chosen one !!!!!!
Minun mielestä se voi olla näinkin ?? !!!!!!!!
no no ????
Ketju tuntuu olevan niin hyviä ajatuksia täynnä, että totean tähän:
KIKKELIS KOKKELIS
Mieluummin tietenkin vapaa kuin valittu.
Synti taasen on joutava käsite, jolla näköjään yhä kaikista yksinkertaisimpia pystytään syyllistämään.
Vastaan aloitusviestiisi aloituksellani "PAAVALI OLI MUUTTUNUT HYVÄSTÄ JA KILVOITTELEVASTA USKOVAISESTA FARISEUKSESTA SUUREKSI SYNTISEKSI!" 24.05.2022 klo.20.11.56:
-
Apostoli Paavalin omakohtainen todistus synnistä ja armosta
Tästä aiheesta apostoli Paavali opettaa omakohtaisesti Roomalaiskirjeessä ja esim. 2.Kor.12 luvussa. Tämä Paavalin kertomus on monille meistä hyvin hankala ymmärtää tai jopa vastaan ottaa.
Room.7;14-18 Paavali kertoo itsestään seuraavasti:
Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.
Tästäkin me voimme nähdä, että Paavali tuo esiin oman tilansa juuri sellaisena, kuin 3.Moos.13 sen esittää: 100-prosenttisena ”pitalisena”, siis syntisenä ilman yhtään tervettä paikkaa. (Tässä kohdin ajatellaan ja sanotaan nykyään helposti, että tällaisen syntisen ihmisen pitäisi vain tehdä parannus ja lakata syntiä tekemästä. Kyllä se onnistuu, jos vain tarpeeksi tahtoo). Mutta Paavali sanoo: Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei…
2.Kor.12;7-9 kerrotaan Paavalin elämästä. Jotta hän ei tulisi ylpeäksi saamistaan erinomaisista ilmestyksistä, on hänen lihaansa annettu pistävä piikki, saatanan enkeli, jolla on lupa rusikoida hänen lihaansa, jotta hän pysyisi nöyränä. Paavali sanoo:
”Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän (siis Jeesus) sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. (Siis: minun oma heikkouteni on edellytys Kristuksen voimalle!)
Nyt kun tutkitaan tässä oikeastaan synnin ja armon paradoksia, niin ajatellaanpa nykyistä tilannetta Suomen kristittyjen keskellä. Laajat piirit Suomen Siionissa eivät suvaitse tällaisia syntisiä kristittyjä, koska niiden elämästään näyttää puuttuvan juuri Jumalan voima! He taas etsivät Jumalan voiman vaikutuksia omasta itsestään ja ovat varsin tyytyväisen oloisia omaan hengellisyyteensä.
Lisäksi he yrittävät noudattaa lakia sellaisissa asioissa, mitkä näkyvät ulospäin. He eivät koskaan ole ehkä tajunneet, että lain tehtävä olisi tappaa heidän oma voimansa, jotta Kristus itse saisi sijaa heidän sydämissään.
Toisenlainen Paavali sopii heidän hengelliseen elämäänsä. Sen Raamattu myös meille kertoo Paavalin menneisyydestä (Fil.3;3-7). Tässä Paavali kertoo selkeästi omasta menneisyydestään 30 vuoden takaa. (Fil.3;3-7)
”Olen ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Ja sitten totuus: Mutta mikä minulle oli silloin (30 v sitten) voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.”
Nyt Paavali kirjoittaa siis selvästi siitä, minkälaista hänen elämänsä oli ennen uskoon tuloa. Hän kirjoittaa imperfektissä, eikä kuvaa tässä nykyisyyttään, (niin kuin usein väitetään), vaan aikaa ennen uskoontuloaan.
Paavali kertoo, kuinka hän on ollut 30 vuotta sitten yksi sen ajan parhaista teologeista. Hän on tehnyt täyttä totta yrittäessään kaikella tavalla miellyttää Jumalaa ja täyttää Jumalan käskyt. Ja hän teki sen paremmin ja täydellisemmin kuin kukaan meistä. Hän oli silloin vilpittömämpi ja antautuneempi uskova kuin meistä yksikään. Hän oli silloin myös antanut elämänsä Jumalan palvelemiseen, (sellaisena kuin hän sen ymmärsi).
Lain vanhurskauteen nähden hän oli jopa nuhteeton! Hän paloi innosta saada puolustaa sitä uskoa, mikä oli hyvää ja oikeata. Siksi hän myös vainosi kristittyjä, jotka hänen ymmärryksensä mukaan olivat turmelemassa Israelin isien uskoa.
Hänellä oli voimaa ja kykyä. Hän pystyi silloin tekemään sitä mitä tahtoi, ja jätti tekemättä sen, mitä ei tahtonut. (30 v. myöhemmin hän taas sanoo päinvastoin: ”sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen”.
Hänellä oli siis kaikkea sitä, mitä häneltä Room. 7:ssä juuri puuttui! Hän oli sen täydellinen vastakohta. (Ja sivumennen sanoen, minusta tuntuu, että tämä kuvaus Paavalista Fil.3:ssa on juuri sama, mikä on monen nykyaikaisen aktiivi- uskovan käsitys toimivasta uskosta).
jatkuu
jatkoa
Mutta nyt myöhemmin hän sanoo, että se, mikä ennen oli voitto, se on roskaa Kristuksen tuntemisen rinnalla. Pelkkää tappiota ovat kaikki valta ja voima! (Jota tämän ajan apostolit siis tavoittelee yli kaiken). Mutta kun Paavali tuli uskoon, hänen uskonsa itseensä ja omaan uskoonsa koki täydellisen romahduksen. Ja hän oppi Jeesuksen seurassa näkemään, että hän itse ei koskaan enää tule muuttumaan paremmaksi…
Hänen entinen elämänsä oli voittoisaa uskonelämää. Joka nyt olikin muuttunut tappioksi. Paavali oli muuttunut hyvästä ja kilvoittelevasta uskovasta fariseuksesta suureksi syntiseksi! Ja se johtui siitä, että hän oli kohdannut ristiinnaulitun Vapahtajan. Hänen oma elämänsä oli mennyt. Hän oli kuollut omiin synteihinsä ja siksi sanoo, että nyt ”en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa…”
-
( Ote Jouko Niemisen opetuksesta "Synnin ja armon paradoksi - riittääkö Jeesus yksin?")
s-seutulainen
Höpö höpö! Paavali tunsi olleensa syntisistä suurin, koska oli vainonnut Jumalan seurakuntaa ennen kääntymistään. Ei enää vainonnut, kun oli kääntynyt. Ja asetti silloin itsensä esikuvaksi muille pyhästä ja puhtaasta vaelluksesta sekä mielenlaadusta!
Filippiläiskirje:
3:15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
3:16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
3:17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7)
s-seutulainen
s-seutulainen, koska et ole uskossa, niin taatusti teet kaiken aikaa lihan tekoja ja elät synnissä. Et ole koskaan katsonut ristiille, jossa, Jeesuksessa, sinun vanha lihallinen ja syntinen aadamisi kuoli.
Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. ( Gal. 3:25)
Luther sanoo: »Ei kristitty ole synnitön ihminen, mutta hänelle ei lueta syntiä.» Ei hänellä ole etuoikeutta synnin tekoon, mutta jos niin ikävästi tapahtuisi, että hän rikkoisi Jumalan käskyt, hänellä on vapautus lain tuomiosta. Sillä jos meitä lain mukaan tuomittaisiin, niin ei yksikään liha pelastuisi, ja silloin olisi parasta heittää koko autuuden toivo. Mutta silloin olisi kaikki Jumalan evankeliumi petosta. Silloin olisi Kristus suotta kuollut ja kaikki uskovaiset synneissään kadotetut.
Mutta Raamattu sanoo: »Sillä mikä oli mahdotonta lain tehdä, koska se oli heikentynyt lihan kautta, sen Jumala teki, kun lähetti oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa.» Raamattu sanoo myös: »Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun tuli kiroukseksi meidän edestämme.» Raamattu sanoo vielä: »Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.»
Tässä on syy, jonka tähden ei syntiä uskovaiselle lueta, kuten Daavid ja Paavali selvästi todistavat, nim. että autuuden omistaa se ihminen, jolle ei Jumala syntiä lue. Eivät he sano: »jolla ei yhtään syntiä ole», vaan, »jolle ei syntiä lueta».
Mutta ei siinä kyllin, että olemme vapautetut laista ja ettei meille syntiä lueta, vaan meille annetaan vanhurskaus, korkea, täydellinen, iankaikkinen, Kristuksen meille hankkima vanhurskaus. Raamattu todistaa: »Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.» Ja vielä: »Daavidkin ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja.»
Jumalan edessä emme ainoastaan ole vapaat kaikista synneistä, mutta sen lisäksi täysin vanhurskaat, jopa olemme itse vanhurskaus ja joka hetki otolliset hänessä, joka on Isälle rakas, niin että Jumala nyt esteettömästi voi rakastaa meitä koko sydämensä rakkaudella.
Kaikki tämä on mahdollista, koska nyt olemme puetut Kristuksella ja kaikella, mitä hän oli ja teki meidän edestämme, niin että Jumala nyt katselee meitä vain rakkaassa Pojassaan. Luther sanoo: Katso, mikä ylenpalttinen rikkaus kristinuskolla on, koska se omistaa kaikki Kristuksen työt ja kärsimisen. Ja niihin kristitty voi niin täydelleen luottaa kuin jos hän itse olisi ne tehnyt.
Sillä totisesti Kristus ei ole tehnyt niitä itsellensä, vaan meidän hyväksemme. Itse hän ei niitä tarvinnut, vaan hän on meille hankkinut tämän aarteen, jotta me uskoisimme ja omistaisimme hänet.
Ja koska uskolla omistan Kristuksen ja siis minäkin olen hänen, niin ei minua, enempää kuin Kristustakaan voi mikään laki tuomita. Ja jos laki minua ahdistaa, sanon minä: olenhan minä kaikki tehnyt takausmieheni kautta, jopa enemmän kuin sinä vaaditkaan. Ja vaikkapa minulla vielä lihassani on syntiä, on minulla kuitenkin vanhurskauteni Kristuksessa. Hän on minun ja antaa minulle sen, mikä hänen on. Siis on hänen puhtautensakin minun omani. Eikä laki siis voi mitään minulle tehdä.
Mutta jos tarkastan itseäni, löydän itsessäni vielä paljon saastaa, johon lailla on tuomitsemisoikeus. Laki sanoo: »Sinulla on syntiä (Jumalan edessä).» Jos siihen vastaan: »Niin on,» niin olen hukassa. Jos vastaan: »Ei ole», täytyy minulla olla vahva perustus, jolla seison. Kuinka uskaltaisin sanoa: » Ei minussa ole syntiä.» Omasta povestani en löydä puhtautta. Mutta Kristuksesta sen löydän. Sieltä sen saan ja voin asettaa sen lain eteen. Kristus voi sanoa: »Ei minussa ole syntiä». Hänellä on siihen oikeus, sillä hän on pyhä, synnitön. Ja lahjoittaessaan minulle vanhurskautensa, antaa hän myös minulle »ei ole» sanansa.
jatkuu...
... jatkoa
Tätä Raamattu tarkoittaa sanoessaan: »Teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta.» Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.» »Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.» »Autuas on se, jolle Herra ei lue syntiä.»
Oi, pysähtykäämme tähän miettimään ja tarkkamaan kuninkaallisia oikeuksiamme! Onko tämä kaikki totta, ettei mitään kadotustuomiota ole niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa? Onko mahdollista, että vaikka synti vielä yllättää meidät, kompastuttaa meitä, jopa asuu meissä, sitä ei kuitenkaan koskaan lueta meille, koskapa me emme ole lain, vaan armon alaisia. Me emme siis ole lain tuomion alaisia, niin kauan kuin uskolla pitäydymme Kristukseen.
Jos tämä on totta, on se ihmeellisen ihana totuus. Jo totuus on se, niin varmasti kuin Jumalan sana ei voi valehdella. Totuus on se, vaikkapa Perkele, tekopyhät ja oma järkemme sanoisivat sitä vastaan. Totuus on se, vaikkapa en nykyjään sitä tuntisikaan totuudeksi. Tähän pysähtykäämme, tässä virkistykäämme ja riemuitkaamme keskellä murheen laaksoa, koska Herra, meidän Immanuelimme on perustanut maan päälle sellaisen autuaan valtakunnan, jossa syntiset Jumalan edessä eivät ole syntisiä, vaan pyhiä, rakkaita ja otollisia.
( C.O.Rosenius)
s-seutulainen
"23Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla 24ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 25"
Kannattaa lukea Room. 3, ymmärtäen, kuinka totta ja kuinka tässä 'aloitus' elää valheessa.
Syntiset uskovat=maailman ihmiset
>>On vakavaa harhaoppia sanoa, että uudestisyntynyt kristitty on yhtä aikaa syntinen ja jumalaton sekä pyhä ja valittu<<
Mistä harhaopista on kysymys? Mikä on tuon harhaopin nimi? Missä se on nimetty harhaopiksi? Saisiko linkin?
Tuon nimistä harhaoppia ei ole olemassakaan muualla kuin helluntailaisten / anabaptistien omien korvien välissä.
Kyseessä on nimenomainen kristinoppi.
Tätä aloittaja kutsuu harhaopiksi ja hyökkää sitä vastaan.
Kukaan ei voi olla yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Siis itse asiassa, jotka väitävät olevansa syntisiä, ovat todellakin syntisiä ja maailman ihmisiä. Kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä". Oppi syntisistä uskovista hämärtää rajan maailman ja Jumalan valkunnan välillä. Kyseessä on harhaoppi, joka hyväksyy epäuskon ja asettaa Jeesuksen pyhittämät samaan asemaan kuin maailman ihmiset.
Kirkon uskollinen väki yrittää pyhittää itsesään. Mutta Sana ilmoituksen mukaan pyhäksi synnytään: Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. Jumala ei luo syntiä ja näin ollen Hänen lapsissaan ei oli syntiä.
Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.
5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1)
s-seutulainen
Syntisyytesi todistaminen paljastaa, että sinä s-seutulainen, palvelet syntiä ja olet syntinen eli maailman ihminen, joka palvelee tämän maailman ruhtinasta, etkä ole Jumalalle kelvollinen, vaan olet ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Raamattu ei ilmoita ihmistä, joka on puolen päivään aikaan syntinen ja illalla pyhä, taas aamulla syntinen ja päivällä pyhä. Normaali järkikin sanoo opin: samaan syntinen ja pyhä, olevan mielttömyyttä.
Synnin palvelijat, ne jotka todistavat olevansa syntisiä, ovat totta tosiaan syntisiä, eivät pyhiä.
Pysähdy aina samaan eli todistat sydämesi tilan: Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Peite on sydämesi päällä, eikä Jumalan kirkkaus valaise sinua: jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
Et ole koskaan astunut Jumalan valtakuntaan ja kokenut niin kuin Sana jatkaa: hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jumala varoittaa 'syntiset uskovat' harhaopista: Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
Itsessämme köyhiä syntisiä.
Jeesuksessa Kristuksessa puhtaat ja vanhurskaat.
Yksin Jumalan armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen me saamme olla synneistämme sovitetut.
Yksin Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden Jumala meidät armahtaa ja antaa meille meidän syntivelkamme anteeksi.
Yhdelläkään uudestisyntyneellä uskovallakaan ei ole ITSESSÄÄN Jumalan eteen mitään muuta tuotavanaan kuin syntinsä.
Jos kuvittelemme tulevamme jo täällä ajassa synnittömiksi, me vaellamme pimeydessä jos a valhettelemme.
Jokainen uskova, joka väittää, ettei enää lankea synnintekoon ( huom. asenteet, ajatukset, kovuutemme, anteeksi antamattomuutemme, toisten itseämme huonompina pitämisemme, toiseen sukupuoleen himon tuntein katsomisemme, rakkaudettomuutemme lähimmäisiin, kiukkumme, kylmyytemme... viheliäinen omavanhurskautemme....)
valhettelee Jumalan edessä.
5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1)
s-seutulainen
Kaikkien elämä on pyhää ja toisia tulee kunnioittaa. Lähde siitä. Raamattusi voit heittää jätekeräykseen. Jos onnistut, et tee sen jälkeen sillä mitään.
s-seutulainen, olet siis syntinen eli maailman ihminen ja Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Jumala varoittaa sinua: jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Uudesti syntyneenä Jumalan omana, minä en tuo Jumalalle syntejä, vaan kiitoksen.
KIRKKOSI PAKANARITUAALI EI UUDESTI SYNNYTTÄNYT SINUA EIKÄ KIRKKOSI SAKRAMENTIT ANTANEET SYDÄMEN PUHTAUTTA.
Sana varoittaa sinusta, katolilais-luterilaisen kirkon eksyttäjästä:
Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
>>Jokainen uskova, joka väittää, ettei enää lankea synnintekoon ( huom. asenteet, ajatukset, kovuutemme, anteeksi antamattomuutemme, toisten itseämme huonompina pitämisemme, toiseen sukupuoleen himon tuntein katsomisemme, rakkaudettomuutemme lähimmäisiin, kiukkumme, kylmyytemme... viheliäinen omavanhurskautemme....)
valhettelee Jumalan edessä.>>
Kerro siis sinä omavanhurskas, itseäsi synnittömänä pitävä, oletko täysin vapaa ja puhdas, vaikkapa noiden sulkeisiin kirjoittamiini - jokaista, uskovaakin, ihmistä kiusaaviin synteihin!?
Etkö sinä enää lainkaaan lankea syntiin...?
s-seutulainen
s-seutulainen, sinä pilkkaat Jumalaa. Sinunkin sudenkarvasi alkavat näkyä. Et kulje samaa tietä kuin minä, Jeesuksen pyhittämä: Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
OLET VELJIENI SYYTTÄJÄ!!!!
Olen täysin puhdas Herran Jeesuksen verellä pesty.
Nikki s-seutulainen on täysin samanlainen kuin muutkin uskosta osattomat katolais-luterilaiset jumalattomat.
SYNNITTÖMYYSOPPI
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1. Joh. 1:8-10
Synnittömyysopin mukaan silloin, kun ihminen on oikeanlaisessa yhteydessä Jumalaan, hän voi tässä ajassa saavuttaa hengellisen pyhittymisen täydellisesti. Tuolloin ihmisen ja Jumalan välille muodostuu rakkauden liitto, jota pidetään näiden kahden välisen yhteyden lopullisena hedelmänä. Tällaista kutsutaan useissa kirkkokunnissa sekä liikkeissä ”kristityn pyhittymiseksi”.
Synnittömyyttä opetetaan monella tavalla. Jotkut opettavat, että kun ihminen tulee uskoon, tulee hänestä kertaheitolla täydellinen ja synnitön. Toiset taas opettavat, että uskovan on mahdollista saavuttaa täydellisyyden ja synnittömyyden tila vähitellen niin, ettei hän enää lopulta tee tietoisesti syntiä. Molempien oppien mukaan uskovan on siis mahdollista vapautua täysin kaikesta synnistä. Mm. Uskon sana -liikkeessä opetetaan näin.
Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.
Kuoleman ruumis
Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” Fil. 3:12
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22-23
Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” Room. 7:21-24
jatkuu...
... jatkoa
Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen
Koko synnittömyysoppi nojautuu väärään tulkintaan seuraavasta raamatunkohdasta:
”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” 1. Joh. 3:6
Raamatun hengen mukaan kyseinen kohta tulee kuitenkin ymmärtää siten, ettei kukaan Jumalasta syntynyt voi jatkuvasti tehdä samaa syntiä tekemättä parannusta siitä. Tällainen tulkinta sopii siihen, minkälaisen ilmoituksen Raamatusta kokonaisuutena saa.
Jo pelkästään paha ajatus lähimmäistä kohtaan on syntiä, eikä kukaan pysty täydellisesti hallitsemaan ajatuksiaan. Siksi on väärin ajateltu, että uskova voisi tulla niin täydelliseksi, ettei hän koskaan tee tietoista syntiä. Synti riippuu meissä kiinni, mutta se ei oikeuta keskeyttämään taistelua sitä vastaan.
Uudestisyntyneen kristityn lankeemukset eivät estä meitä pääsemästä taivaaseen, koska Jeesus on jo aukaissut tien sinne. Synnit kuitenkin vetävät meitä kohti kadotusta, ja voivat johtaa paatumukseen. Tästä syystä on tärkeää tunnustaa ja pyytää anteeksi syntejään Jumalalta, aivan kuten Jeesus itse opetti Luukkaan evankeliumissa:
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta.” Luuk. 11:4
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää
Tehdyillä synneillä on seurauksensa, jotka voivat jatkua hyvin pitkään elämässämme – myös uskoon tulon jälkeen. Esimerkiksi murhaaja joutuu suorittamaan vankeustuomionsa, vaikka olisikin saanut syntinsä Jumalalta anteeksi. Myös erilaiset synnillisen elämän aiheuttamat sairaudet ja rikkinäisyys ovat luonnollista seurausta synnistä, joskin meillä on oikeus rukoilla ja pyytää Jumalalta apua niihin liittyen.
Saatanan tavoite on valehdella ja eksyttää. Vääristämällä evankeliumi ja Raamatun sana ja henki lisäämällä sinne ihmisten omia ilmoituksia, jättämällä jotain pois tai tuomalla yksittäisiä jakeita ulos kokonaisuudesta, Saatanan tavoitetta toteutetaan. Tällaiseen vääristeltyyn evankeliumiin Raamatun kanta on varsin jyrkkä:
”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal. 1:6-9
Ihmisen ruumiiseen sidottuna olemme samalla sidottuja Aadamin kaltaisuuteen. Teemme siis syntiä koko elämämme, halusimme tai emme. Paavali kuvasi rehellisesti itseään, kun kirjoitti:
”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.”
1 Tim 1:15
Jos nyt Paavali ja Johannes kuvasivat olevansa epätäydellisiä syntisiä, kuinka me voisimme olla parempia?
( Lähde: radioliekki.fi/Kirjoittaja:
Radio Liekki)
s-seutulainen
”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.” (1. Joh. 1:8-10.)
Jokainen uskova on syntinen ja lankeaa. Uskovan kristityn tuntomerkki on se, että hän elää aralla eli herkällä tunnolla. Kun Pyhä Henki osoittaa synnin, niin uskova haluaa tehdä parannuksen. Synti on rakkaudettomia ajatuksia, asenteita, puheita ja tekoja. Niiltä on vaikea elämässä välttyä, eikä kukaan ei voi ansaita teoillaan pelastusta.
Vanhurskautta on kahta laatua. Ensimmäinen on Jumalan Kristuksen kautta lahjoittama pelastava lahjavanhurskaus. Se on Jeesuksen vertauksen "häävaate" joka tekee meidät ilman ansioita kelvolliseksi Jumalalle. Toinen vanhurskauden muoto on elämän vanhurskaus, jossa emme valitettavasti tule tässä elämässä täydellisiksi.
Usko ei ole suorittamista, vaan 1) luottamusta Jeesuksen sovitustyöhön ja 2) valmiutta tarttua Jumalan tarjoamaan armon lahjaan.
Synnin tuntoisen Paavalin vuodatus on mainiota vertaistukea, meille samojen asioiden kanssa kamppaileville. Kuitenkin Paavali on Jeesukselle suunnattoman rakas sellaisena kuin on. Kuuliaisena hän juoksi maaliin asti, kaipaamaansa Jeesuksen kotiin. Emme ole ohjelmoituja robotteja. Painimme syntisen luontomme ja saatanan ansojen kanssa myös Jeesuksen omana ollessamme. Mutta Jeesus toi tämän Paavalin tuskittelun hienosti meillekin opetukseksi, että synnintuntoisinakin me emme ole luopuneet uskostamme, vaan pyrimme parempaan.
Oletko varma väitteestäsi: "Synnin tuntoisen Paavalin vuodatus"? Paavali sanoi: Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti".
Vai oliko niin, että Paavali kirjoitti synnin tuntoisen vuodatuksen asettuessaan heikon asemaan. Paavali sanoi: heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. "Kaikille minä olen ollut kaikkea", kaikkeen sisältyy myös synnin tuntoinen ja heikko.
Miksi Jeesus tuli maailmaan? On vain yksi oikea vastaus: Hän tuli pelastamaan syntisiä (1 Tim 1:15)
Syntiset ovat synnin harjoittaja. Jeesus sanoo: Mene, äläkä enää syntiä tee. Jeesuksen omat eivät ole syntisiä. Paavali kirjoitti: Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Syntiset eivät ole uudesti syntyneitä, vaan he ovat tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia.
Jumalan lapset ovat vastaanottaneet peson. te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
"Jeesuksen omat eivät ole syntisiä."
Jokainen mies joka yhtyy elävään olentoon syyllistyy lihan tekoihin ja on siten syntinen.
”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme ja totuus ei ole meissä” (1 Joh 1:8).
(Tässä ei tietenkään puolustella synnin tekemistä, vaan...)
Te, jotka väitätte olevanne syntisiä, olette todellakin syntisiä ja jumalattomia elätte synnin himoissa.
Totta kai sinä jumalaton maailman ihminen kopioit Raamtusta sen, mikä sinun oma sisimpäsi todistaa: Olet syntinen!
Et pysy edes laittamaan näkyville Johanneksen kirjeen seuraavaa jaetta. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Sinun syntisyytesi ei poista minun sydämeni todistusta: Jeesus on puhdistanut minut kaikesta vääryydestä ja olen pyhä ja vanhurskas. Sinun sydämesi puhuu syyllisyydestä, mutta minun sydämeni todistaa: Olen Jumalan lapsi.
Voi pyhä yksinkertaisuus ja itsekkyys! Raamattu kertoo synniksi sellaisen, joka pyrkii ensimmäisille sijoille ja työntää muut kanssakulkijat ojaan. Ei sellainen pelastu sen paremmin kuin muutkaan kääntymättömät.
Kuinka sellaisen saa uskomaan evankeliumin Kristuksesta, joka ei tahdo myöntää syntisyyttään ja syntiään, vaan tarjoaa omaa hurskauttaan Jeesuksen Jumalan koko antiin? pyh, hyh
Jumalamme on järjestänyt niin, että kukaan, joka ei totuudessa syntiänsä näe, voi tarttua Jeesukseen Kristukseen pelastajanaan ja luulee tulleensa jo täydelliseksi luulouskosta, vaikka taistelu on pahasti kesken uuden ja vanhanihmisen välillä kaikilla. Pyhitys on meillä loppuun saakka aina vain alussa. Olet langennut pois armosta, etkä pelastune, koska olet itse kääntymätön maailmanihminen, fariseus todistuksestasi päätellen. Hengen hedelmää ei näy, mutta lihan tekoja sitäkin enemmän.