Perussuomalaisten logiikka

Perussuomalaisten tapa kiistää heihin kohdistuvat luonnehdinnat tai paljastukset ei varsinaisesti liity asioiden paikkansapitävyyteen. Ennemmin syitä voisi hakea perustavasta antagonismista, jolla puolue suhtautuu ”vihollisiinsa”.

Perussuomalaiset toimii kulttuurisodan logiikalla, ja tässä on tärkeää painottaa myös sanaa ”sota”. Se tarkoittaa, että siinä missä suomalainen poliittinen kenttä on yleisesti tottunut käytöstapoihin ja korkeintaan kohteliaaseen nälvintään, perussuomalaisille käynnissä on aina eksistentiaalinen kamppailu omasta elintilasta. Tähän liittyy myös tiukka linja kaikkien ulkopuolelta tulevien määritelmien ja kuvausten suhteen. Niitä ei yksinkertaisesti oteta vastaan.

Niinpä kun joku esittää ilmeisen rasistisesta kirjoittelusta kysymyksen, onko tämä rasistista, oleellista ei perussuomalaisille ole se, onko kyse rasismista. Oleellista on se, että joku ulkopuolinen (lue ”vihollinen”) ei pääse määrittelemään meitä. Oli kyseessä sitten oikeistolaisuus tai rasismi, vastaus on aina tiukka ei. Valtavirtamedialle voidaan vastata mitä huvittaa, koska lähtökohtaisesti se ei kuitenkaan edusta meitä. Ja taas alkaa sosiaalisen median jankkaaminen ja tivataan tutkijoilta, onko tämä nyt rasismia vai miten.

Perussuomalaisten kanssa emme tule pääsemään koskaan eteenpäin. Puolue jollain tasolla jopa nauttii siitä, että me kihisemme raivosta sen vastauksille. Samalla sen uhriasema vahvistuu ja keskustelu polkee paikallaan.