Alkaa olla sietokyky tapissa. Masennusta ollut raskaudesta asti. Ero lapsen isästä helpotti hetkeksi, mutta typeränä lähdin parin vuoden jälkeen uuteen suhteeseen, josta ei tullut mitään. Pitkälti omien voimavarojen puutteen vuoksi.
Elämäniloa ei ole, sinnittelyä vain lapsen takia. Ei ole perhettä, ei tukipiiriä. En ole merkityksellinen kellekään muulle kuin lapselleni. Halu kuolla on suuri. Tasapainoilen velvollisuuden ja itsekkyyden välillä. Ei vain jaksaisi. En saa elämältä mitään. Edes äitiydestä. Pelkkä velvollisuus. Rakkaudesta lapseen jatkan. En vain jaksaisi. Mikään ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään.
En jaksa enää
Anonyymi-ap
2
228
Vastaukset
- Anonyymi
Hei tsemppiä kovasti!Lapsiarki on varmasti raskasta jos ei ole tukiverkkoa.Käytkö lapsesi kanssa kerhossa tms?josta voisit myös saada vertaistukea.Olet merkityksellinen lapsellesi ja se on nyt tärkeintä. Elämä muuttuu myös kun lapsi kasvaa,tulee kavereita ja harrastuksia ja koulu.Tähän hetkeen tarvitset apua jos voimavarat loppu olisiko lääkäriin syytä kääntyä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 585070
Suomen kaksikielisyys - täyttä huuhaata
Eivätkö muuten yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä he tarvitsevat? Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitai544582Työeläkeloisinta 27,5 mrd. per vuosi
Tuo kaikki on pois palkansaajien ostovoimasta. Ja sitten puupäät ihmettelee miksei Suomen talous kasva. No eihän se kas1224509Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san2961727- 901394
- 791344
- 2281308
- 3061025
- 199940
Pääsit koskettamaan
Sellaista osaa minussa jota kukaan ei ole ennen koskettanut. Siksi on hyvin vaikea unohtaa sinut kokonaan.50840