Miksi skitsofreenikko kriminoi aina itsensä?

Ensin haukutaan savolaiset, ja sitten vielä perään koko foorumin väki viimesen viiden vuoden ajalta.

Sitten perään vaaditaan suvaitsevaisuutta.

Miten meni noin niinku omasta mielestä, kun aiheena oli itsensä kriminointi?

Anonyymi kirjoitti:

Ensin haukutaan savolaiset, ja sitten vielä perään koko foorumin väki viimesen viiden vuoden ajalta.

Sitten perään vaaditaan suvaitsevaisuutta.

Miten meni noin niinku omasta mielestä, kun aiheena oli itsensä kriminointi?

Lue lisää

Itse kun satun olemaan savo-karjalainen, niin osaan antaa kritiikkiä siitäkin. Sen verran huumorintajua löytyy, että pitää ymmärtää, milloin jokin on sitä, eli huumoria.

Aihe on minusta tökerö, epäasiallinen, ja tiettyä ryhmää leimaava ja rasistinen. Lyhyesti sanottuna ja kiteytettynä. Selvensikö vähän paremmin? Siksi otin kantaa omalla tavallani.

Anonyymi kirjoitti:

Ensin haukutaan savolaiset, ja sitten vielä perään koko foorumin väki viimesen viiden vuoden ajalta.

Sitten perään vaaditaan suvaitsevaisuutta.

Miten meni noin niinku omasta mielestä, kun aiheena oli itsensä kriminointi?

Lue lisää

Väärinlukeminen, väärinymmärtäminen ja liioitteleminenkin taitavat olla jokin erityistaito...

Anonyymi kirjoitti:

Itse kun satun olemaan savo-karjalainen, niin osaan antaa kritiikkiä siitäkin. Sen verran huumorintajua löytyy, että pitää ymmärtää, milloin jokin on sitä, eli huumoria.

Aihe on minusta tökerö, epäasiallinen, ja tiettyä ryhmää leimaava ja rasistinen. Lyhyesti sanottuna ja kiteytettynä. Selvensikö vähän paremmin? Siksi otin kantaa omalla tavallani.

Lue lisää

Olisiko siinä pitänyt tituleerata jotain ihmisrymää natsiksi, sadistiksi, tai edes psykotaapitksi, jotta se olisi ollut riittävän neutraali, foorumin stantardeihin? Mutta kun kyse ei ollut mistään noista. Vaan siitä, että ihminen omalla käytöksellään tarpeettomasti myötävaikuttaa siihen negatiiviseen mielikuvaan joka hänestä syntyy, vaikka tähän ei ole mitään pakottavaa tarvetta.

Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että lähdetään mukaan harhaan. Ei seksuaalivähemmistöön kuuluvakaan muutu heteroksi sillä, että häntä suvaitaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko siinä pitänyt tituleerata jotain ihmisrymää natsiksi, sadistiksi, tai edes psykotaapitksi, jotta se olisi ollut riittävän neutraali, foorumin stantardeihin? Mutta kun kyse ei ollut mistään noista. Vaan siitä, että ihminen omalla käytöksellään tarpeettomasti myötävaikuttaa siihen negatiiviseen mielikuvaan joka hänestä syntyy, vaikka tähän ei ole mitään pakottavaa tarvetta.

Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että lähdetään mukaan harhaan. Ei seksuaalivähemmistöön kuuluvakaan muutu heteroksi sillä, että häntä suvaitaan.

Lue lisää

Miksi kiinnität niin paljon huomiota jonkun mt-diagnosoidun käyttäytymiseen, puhumiseen, tai siihen, jos joku ei halua, että häneen lyödään jotakin leimakirvestä? Pitäisikö jokaisen skitsofreenikon tai minkä tahansa diagnoosin omaavan laittaa otsaansa, tai vaatteeseensa jokin kyltti, josta sen näkee? Sitäkö sinä toivot, ja haluat?

Se, että jos joku ei halua tulla kohdatuksi, tai kohdelluksi diagnoosinsa perusteella, ja vain että sen diagnoosin kautta hänet nähdään, niin tämä taitaa olla sinun oma ongelmasi. Et kykene antamaan toisille vapautta ja ihmisoikeutta se, mikä, tai mitä ihminen on.

Keskittymällä omaan elämään ja valoisampaa asioihin on suotavaa, sekä ajatella vähän vapaammin ja jopa liberaalimminkin. Sitä liian tiukalla olevaa pipoa voi myös löysyttää, eikä ajatella kaikesta aina niin tiukkapipoisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi kiinnität niin paljon huomiota jonkun mt-diagnosoidun käyttäytymiseen, puhumiseen, tai siihen, jos joku ei halua, että häneen lyödään jotakin leimakirvestä? Pitäisikö jokaisen skitsofreenikon tai minkä tahansa diagnoosin omaavan laittaa otsaansa, tai vaatteeseensa jokin kyltti, josta sen näkee? Sitäkö sinä toivot, ja haluat?

Se, että jos joku ei halua tulla kohdatuksi, tai kohdelluksi diagnoosinsa perusteella, ja vain että sen diagnoosin kautta hänet nähdään, niin tämä taitaa olla sinun oma ongelmasi. Et kykene antamaan toisille vapautta ja ihmisoikeutta se, mikä, tai mitä ihminen on.

Keskittymällä omaan elämään ja valoisampaa asioihin on suotavaa, sekä ajatella vähän vapaammin ja jopa liberaalimminkin. Sitä liian tiukalla olevaa pipoa voi myös löysyttää, eikä ajatella kaikesta aina niin tiukkapipoisesti.

Lue lisää

Onko tämä nyt niin arka asia, vai vaan niin vaikea asia ymmärtää, että kuka lyö ja ketä ja millä leimasimella?

Kenen mielikuvituksesta ne diagnoosit tähän nyt tuli?

Anonyymi kirjoitti:

Onko tämä nyt niin arka asia, vai vaan niin vaikea asia ymmärtää, että kuka lyö ja ketä ja millä leimasimella?

Kenen mielikuvituksesta ne diagnoosit tähän nyt tuli?

Lue lisää

Provosointi ja rasismin viljely kirjoittaessa eivät ole asiallinen tapa keskustella.

Anonyymi kirjoitti:

Väärinlukeminen, väärinymmärtäminen ja liioitteleminenkin taitavat olla jokin erityistaito...

Kaksinaismoralismia ja whatabautismia unohtamatta

Anonyymi kirjoitti:

Provosointi ja rasismin viljely kirjoittaessa eivät ole asiallinen tapa keskustella.

ITSE-kriminointi. Kuka leimasi ketä?

Anonyymi kirjoitti:

Itse kun satun olemaan savo-karjalainen, niin osaan antaa kritiikkiä siitäkin. Sen verran huumorintajua löytyy, että pitää ymmärtää, milloin jokin on sitä, eli huumoria.

Aihe on minusta tökerö, epäasiallinen, ja tiettyä ryhmää leimaava ja rasistinen. Lyhyesti sanottuna ja kiteytettynä. Selvensikö vähän paremmin? Siksi otin kantaa omalla tavallani.

Lue lisää

Tälle foorumille tekisi vain hyvää, jos täällä voitaisiin puhua itse mielenterveyden haasteista ja ongelmista, ilman sitä pelkoa, että hoidonvastustajat heti syyllistäisivät nämä avuntarvitsijat sillä heidän passiivis agressivisella käytöksellään.

Anonyymi kirjoitti:

Tälle foorumille tekisi vain hyvää, jos täällä voitaisiin puhua itse mielenterveyden haasteista ja ongelmista, ilman sitä pelkoa, että hoidonvastustajat heti syyllistäisivät nämä avuntarvitsijat sillä heidän passiivis agressivisella käytöksellään.

Lue lisää

Huomio kiinnittyi ketjun aloitustekstissä siihen, että se on tehty provosointimielessä. Liekö taustalla ärsyyntyminen jostakin? Kun nyt tuon mainitsit, että palstalla esiintyy kritiikkiä mt-hoitoa ja psykiatriaa kohtaan, niin sekö (ärsyyntyminen) on tässä taustalla? Ymmärrän kyllä senkin, koska itseäni on taas ärsyttänyt palstalla esiintyneet trollit, jotka tehtailevat kirjoituksia lähinnä mainostaakseen mt-palveluita. Tiedätkö mistä sen on huomannut? Siitä, että vastausviesti on saattanut tulla aloitukseen jo kymmenen minuutin päästä. Toki kyllähän täällä varmasti on ollut kirjoittajia rehellisillä aikeilla, eli ihan oikeasti kirjoittaneet omista ongelmistaan ja tuntemuksistaan. Mutta on niitä selvästi trollaajiakin ollut liikenteessä. Itse rehellisyyttä ja hyviä käytöstapoja arvostavana sitä tietysti toivoo, että muutkin toimisivat samoin.

Anonyymi kirjoitti:

Huomio kiinnittyi ketjun aloitustekstissä siihen, että se on tehty provosointimielessä. Liekö taustalla ärsyyntyminen jostakin? Kun nyt tuon mainitsit, että palstalla esiintyy kritiikkiä mt-hoitoa ja psykiatriaa kohtaan, niin sekö (ärsyyntyminen) on tässä taustalla? Ymmärrän kyllä senkin, koska itseäni on taas ärsyttänyt palstalla esiintyneet trollit, jotka tehtailevat kirjoituksia lähinnä mainostaakseen mt-palveluita. Tiedätkö mistä sen on huomannut? Siitä, että vastausviesti on saattanut tulla aloitukseen jo kymmenen minuutin päästä. Toki kyllähän täällä varmasti on ollut kirjoittajia rehellisillä aikeilla, eli ihan oikeasti kirjoittaneet omista ongelmistaan ja tuntemuksistaan. Mutta on niitä selvästi trollaajiakin ollut liikenteessä. Itse rehellisyyttä ja hyviä käytöstapoja arvostavana sitä tietysti toivoo, että muutkin toimisivat samoin.

Lue lisää

Ainoa trolli minkä minä tässä vuosien saatossa muistan, niin on se tyyppi joka esittää avauspostissa olevansa joku kokematon kuntoutuja raasu, joka on kuitenkin lukenut aina jonkun lääkkeen kaikki haittavaikutukset jostain pharma fennikasta.

Ja voi pojat että se tyyppi saa flamewarit aikaiseksi. =)

Anonyymi kirjoitti:

Huomio kiinnittyi ketjun aloitustekstissä siihen, että se on tehty provosointimielessä. Liekö taustalla ärsyyntyminen jostakin? Kun nyt tuon mainitsit, että palstalla esiintyy kritiikkiä mt-hoitoa ja psykiatriaa kohtaan, niin sekö (ärsyyntyminen) on tässä taustalla? Ymmärrän kyllä senkin, koska itseäni on taas ärsyttänyt palstalla esiintyneet trollit, jotka tehtailevat kirjoituksia lähinnä mainostaakseen mt-palveluita. Tiedätkö mistä sen on huomannut? Siitä, että vastausviesti on saattanut tulla aloitukseen jo kymmenen minuutin päästä. Toki kyllähän täällä varmasti on ollut kirjoittajia rehellisillä aikeilla, eli ihan oikeasti kirjoittaneet omista ongelmistaan ja tuntemuksistaan. Mutta on niitä selvästi trollaajiakin ollut liikenteessä. Itse rehellisyyttä ja hyviä käytöstapoja arvostavana sitä tietysti toivoo, että muutkin toimisivat samoin.

Lue lisää

Kumpaa se on, trollausta vai itsensä kriminointia, jos potilas esiintyy foorumilla omaisena, mutta ei ole ihan läpimenevä?

Anonyymi kirjoitti:

Kumpaa se on, trollausta vai itsensä kriminointia, jos potilas esiintyy foorumilla omaisena, mutta ei ole ihan läpimenevä?

Enpä tiedä... Voisihan tuon niinkin luonnehtia. Suattaapi olla, tai sitten ei. Kirjoittaja itse tietänee asian, onko tehnyt sitä, eli harjoittanut trollausta, tekemällä feikkisisältöistä materiaalia, eli keksittyjä "potilastarinoita" tälle palstalle. Joihin sitten vastataan, siihen sävyyn, että kannattaa mennä lääkäriin, mt-asioista vastaaviin paikkoihin, tai kuunnella hoitohenkilökunnan antamia ohjeita. Motiivia tuon harjoittamiselle en tiedä, mutta kyllä sitäkin ( trollausta) on täällä oikeasti näkynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Enpä tiedä... Voisihan tuon niinkin luonnehtia. Suattaapi olla, tai sitten ei. Kirjoittaja itse tietänee asian, onko tehnyt sitä, eli harjoittanut trollausta, tekemällä feikkisisältöistä materiaalia, eli keksittyjä "potilastarinoita" tälle palstalle. Joihin sitten vastataan, siihen sävyyn, että kannattaa mennä lääkäriin, mt-asioista vastaaviin paikkoihin, tai kuunnella hoitohenkilökunnan antamia ohjeita. Motiivia tuon harjoittamiselle en tiedä, mutta kyllä sitäkin ( trollausta) on täällä oikeasti näkynyt.

Lue lisää

Työttömät suhtautuvat usein hyvin epäileväisesti työvoimaviranomaisiin koska ovat joutuneet toimenpideten kohteeksi. Heidän luonne on kehittynyt sellaiseen suuntaan että he kokevat olevansa viranomaisvainon uhreja ja samalla kuitenkin itse valehtelevat työvoiviranomaisille

Anonyymi kirjoitti:

Työttömät suhtautuvat usein hyvin epäileväisesti työvoimaviranomaisiin koska ovat joutuneet toimenpideten kohteeksi. Heidän luonne on kehittynyt sellaiseen suuntaan että he kokevat olevansa viranomaisvainon uhreja ja samalla kuitenkin itse valehtelevat työvoiviranomaisille

Lue lisää

Hyvä kun otit työnsaannin puheeksi.

Tämä itse kriminointi näkyy erittäin hyvin työhönotto haastatteluissa.

Tietenkin siinä toisena osapuolena on työnantaja, joka ei yleensä etukäteen ole miettinyt, että voisivatko he täyttää paikkaa vaikkapa täsmätyökykyisellä. Tai ovat muuten asenteellisia.

Mutta se toinen osapuoli on työhön hakija. Silloin vaan on vaikeaa saada työtä jos omalla käytöksellään tai teoillaan vaikeuttaa sitä työn saantia, ihan siinä haastattelussa.

Tämä ei rajoitu pelkästään skitsofreenikkoihin, ja paras vinkki minkä työnsaantiin voin antaa, on se että kannattaa olla innokas siinä työhaastattelussa, jos ja kun sellaiseen pääsee.

Anonyymi kirjoitti:

Kumpaa se on, trollausta vai itsensä kriminointia, jos potilas esiintyy foorumilla omaisena, mutta ei ole ihan läpimenevä?

Ehkäpä on kyse siitä, ettei ihminen halua hyväksyä omaa sairauttaan.
Mikä syynä, kenties häpeä, tai ammattilaisten käyttämä termi sairaudentunnottomuus ?

Anonyymi kirjoitti:

Kumpaa se on, trollausta vai itsensä kriminointia, jos potilas esiintyy foorumilla omaisena, mutta ei ole ihan läpimenevä?

Mistäs sinä sellaisia kuvittelet että potilas yhtä äkkiä esiintyisi omaisena . Ei kai sitä kukaan voi tietää

Anonyymi kirjoitti:

Mistäs sinä sellaisia kuvittelet että potilas yhtä äkkiä esiintyisi omaisena . Ei kai sitä kukaan voi tietää

Montako potilasta ja montako omaista pitää tuntea, että erotat ne toisistaan?

🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒

💋 ­­­N­­­y­m­­f­­­o­­m­a­­­a­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#17995723I

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Anonyymi kirjoitti:

Provosointi ja rasismin viljely kirjoittaessa eivät ole asiallinen tapa keskustella.

Provosoivat ihmiset ovat tyhmiä, mutta niin on provosoituvatkin. Tajusin viikko sitten, että riitaa tuli erään kanssa ja provosoiduin ja skitsahtelin ihan typerästi. Olen siis skitsofreenikko, mutta pyrin elämään normaalia ihmisiä arvostavaa elämää. En vain kestä, jos minulle sanotaan päinnaamaa, että olen sairas. Minulle ei kukaan muu ole sanonut kuin tämä eräs, että olen sairas. Olen ihminen siinä missä muutkin. Haluaisin mielummin, että muut jotka tietävät minusta puhuu minun sairaudestani sen oikealla nimellä, eli olen skitsofreenikko. Ja siitä ei koskaan voi parantua, mutta sen oireita voi monesti hyvinkin hoitaa.

Annetaan olla nämä kieliopilliset asiat huomauttelemata kaikki ymmärtävät kuitenkin ilman selittelyitä

Anonyymi kirjoitti:

Enpä tiedä... Voisihan tuon niinkin luonnehtia. Suattaapi olla, tai sitten ei. Kirjoittaja itse tietänee asian, onko tehnyt sitä, eli harjoittanut trollausta, tekemällä feikkisisältöistä materiaalia, eli keksittyjä "potilastarinoita" tälle palstalle. Joihin sitten vastataan, siihen sävyyn, että kannattaa mennä lääkäriin, mt-asioista vastaaviin paikkoihin, tai kuunnella hoitohenkilökunnan antamia ohjeita. Motiivia tuon harjoittamiselle en tiedä, mutta kyllä sitäkin ( trollausta) on täällä oikeasti näkynyt.

Lue lisää

No jos kuitenkin jätettäisiin toisten sairaudet heidän itsensä hoidettaviksi , aillä ketä se auttaa jos niistä netissä pauhataan. Se ettei joku tunnusta sairauttaan on hänen ongelmansa , jolle meistä kukaan ei voi tehdä yhtään mitään.
Joten annetaan ihmisten elää elämäänsä niillä resursseilla kun on . Mitä niistä jauhamaan .

Anonyymi kirjoitti:

Provosoivat ihmiset ovat tyhmiä, mutta niin on provosoituvatkin. Tajusin viikko sitten, että riitaa tuli erään kanssa ja provosoiduin ja skitsahtelin ihan typerästi. Olen siis skitsofreenikko, mutta pyrin elämään normaalia ihmisiä arvostavaa elämää. En vain kestä, jos minulle sanotaan päinnaamaa, että olen sairas. Minulle ei kukaan muu ole sanonut kuin tämä eräs, että olen sairas. Olen ihminen siinä missä muutkin. Haluaisin mielummin, että muut jotka tietävät minusta puhuu minun sairaudestani sen oikealla nimellä, eli olen skitsofreenikko. Ja siitä ei koskaan voi parantua, mutta sen oireita voi monesti hyvinkin hoitaa.

Lue lisää

Ihan niin ihminen ei ole sairautensa vaan hänellä on sairaus . Ja koska hän sen itse tietää niin miksi sitä täytyy edes mainita.
Monella ihmisellä on väärä kuva mt sairauksista ja möläyttelevät omiaan .
Se jolla on sairaus on yhtä älykäs tavallisesti kun muutkin , joskus jopa älykkäämpikin
Ämuistan lapsuuden ajoilta yhden komean nuoren miehen jolla oli skitsofrenia ja voi että hän sai kuulla siitä . Sanoivat että mitä sinäkin sanot jolla ei ole älyä kuten muilla . Totuus oli että oli hyvinkin älykäs . Sairaus vei hänen henkensä jo aika nuorena . Olisi varmaa vieläkin elossa jos olisi asunut toisessa ympäristössä.

Miten auttaa ihmistä joka väittää ettei tarvitse apua mutta sitten kuitenkin tarvitsee apua?

Anonyymi kirjoitti:

Miten auttaa ihmistä joka väittää ettei tarvitse apua mutta sitten kuitenkin tarvitsee apua?

Erittäin hyvä reality chek. Suurin osa ihmisistä haluaa sitä apua omaan paranemiseensa, mutta sitten on tämä pieni joukko joka haluaa sitä apua oman harhan ylläpitämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Miten auttaa ihmistä joka väittää ettei tarvitse apua mutta sitten kuitenkin tarvitsee apua?

Joskus voi olla niin, että ihminen kokee tarvitsevansa apua, mutta ei saa oikeanlaista apua ja tarjottu apu koetaan jopa vahingolliseksi. Jokainen psykiatrisessa hoidossa ollut tietää, että hoito on pahimmillaan lähinnä tragikoomista tyhjänpuhumista ja heikossa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöä. Lääkärit jotka eivät ymmärrä mitään potilaansa kokemusmaailmasta (koska ovat järjestäen tulleet ylemmän keskiluokan taustoilla lääkikseen, ja lukeneet psykooseista lähinnä kirjoista, joissa ne ovat lähinnä etäisiä voimakkaan sterotypisoituja kuvauksia itselleen täysin vieraasta kokemusmaailmasta) Jos käyt lääkärillä, jonka syvällisin näkemys "sairaudestasi" on rinnastus diabetekseen, niin totta kai epäilet heti lääkärin mahdollisuutta ja kykyjä auttaa sinua.

Psykoosi ei ole diabetes, sitä ei ole biologisesti määritelty. Se on yhtä vähän diabetes kuin ujous, ja neuroleptit ovat yhtä tehokasta hoitoa psykoosiin kuin alkoholismi ujouden tunteisiin. Nuo sisätautilääketieteellisiä metaforia viljelevät pellet eivät oikeasti omaa lääketieteellisiä välineitä diagnosoida sairauksia joita hoitavat, ja heidän hoitomuotonsa ovat yhtä tehokkaita kuin muutkin psykoaktiivisten mömmöjen vaikutukset. -sattumanvaraisia, hyvin yksilöllisiä, joskus jopa hieman tehokkaampia kuin ajan kuluminen ja plasebo. Sen takia lääkityksiä vaihdellaan ja kokeillaan jatkuvasti, koska suurin osa on huonosti siedettyjä ja heikkotehoisia. On täysin arpapelia ja potilaan uskon vahvuudesta riippuvaa, miten pitkään ihminen jaksaa katsella omalla terveydellään leikkimistä. Monet selviävät vuosien ajan ja toipuvat "spontaanisti" eli sen ansiosta, että asiat muuttuvat ja arvet parantuvat, koska sillä tavalla ihmisen keho ja mieli on rakennettu. Sitä ei ehkä siinä hetkessä arvaa, kun ihminen on pahimmassa tilassa, mutta et voi suoraan ennustaa miten siinä käy, jos ihminen päättää olla jättämättä vastuuta omata toipumisestaan ihmisille, jotka luottavat enemmän lääkeyhtiöiden tuottamaan "tutkimusnäyttöön" kuin ihmisten omiin kokemuksiin. Ihminen joka kieltäytyy hoidosta valitsee aina rankemman tien kuin ihminen, joka on hoitomyönteinen. Hän saa vähemmän sosiaalista tukea ihan joka tasolla ja myös taloudellisesti sellaista ihmistä yleensä tuetaan tällaisessa järjestelmässä paljon vähemmän. Silti monien tutkimusten mukaan pitkään lääkkeitä käyttäneet potilaat ovat jopa kuusi kertaa todennäköisemmin sairaita 20 vuoden jälkeen, kuin varhain hoidon lopettaneet senkin jälkeen, kun muut hoidon ennusteeseen vaikuttavat tekijät on huomioitu. Ajattelepas, jos tallaisia tutkimuksia olisi jostain syöpähoidoista. Olisi todella kornia lukea uutisista, että potilas on sairaudentunnoton ja häntä pitää pakkohoitaa samalla, kun julkaistaisiin tutkimuksia joiden mukaan hoitoon sitoutuminen hoitosuositusten mukaisesti moninkertaistaa syöpäkuolleisuuden.

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä reality chek. Suurin osa ihmisistä haluaa sitä apua omaan paranemiseensa, mutta sitten on tämä pieni joukko joka haluaa sitä apua oman harhan ylläpitämiseen.

Lue lisää

Totuus on lyhyt ja tehokas.

Valhetta joutuu aina selittelemään. Ihminen valehtelee ja selittelee aina eniten itselleen.

Anonyymi kirjoitti:

Totuus on lyhyt ja tehokas.

Valhetta joutuu aina selittelemään. Ihminen valehtelee ja selittelee aina eniten itselleen.

Ihminen, joka ei ole rehellinen itselleen, ei ole sitä muillekaan.

Skitsolla ei ole sairaudentuntoa. Oma maailmansa jossa pärjää hyvin omillaan ja itsekseen , voi tarvita muiden apua lähinnä siivoukseen ja kiva olis saada joku hyvä kokki tekemään hyviä ruokia.. antakaa muuten olla rauhassa koska ette te muut ole kiinnostavia..tulette vaan siihen jotain tyhmiä pösöttää.antakaa paperia ja pensseleitä ja Valkonen huone joka ei ole suljettu tila...hyvin menee sillai luovasti ja nähdään pakollisessa ns terapiassa muualla Suomessa.. jos et ymmärrä niin ei niin tarkoituskaan ..voit lukea skitsofreniasta tieteellisiä julkaisuja ja tulla niiden ajatuksilla tietäväisemmäksi..

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen, joka ei ole rehellinen itselleen, ei ole sitä muillekaan.

Se joka pierua pidättelee, siinä on muutakin vilppii.

Anonyymi kirjoitti:

Se joka pierua pidättelee, siinä on muutakin vilppii.

Rehellisesti aina annankin vapaasti paukahtaa...

Anonyymi kirjoitti:

Joskus voi olla niin, että ihminen kokee tarvitsevansa apua, mutta ei saa oikeanlaista apua ja tarjottu apu koetaan jopa vahingolliseksi. Jokainen psykiatrisessa hoidossa ollut tietää, että hoito on pahimmillaan lähinnä tragikoomista tyhjänpuhumista ja heikossa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöä. Lääkärit jotka eivät ymmärrä mitään potilaansa kokemusmaailmasta (koska ovat järjestäen tulleet ylemmän keskiluokan taustoilla lääkikseen, ja lukeneet psykooseista lähinnä kirjoista, joissa ne ovat lähinnä etäisiä voimakkaan sterotypisoituja kuvauksia itselleen täysin vieraasta kokemusmaailmasta) Jos käyt lääkärillä, jonka syvällisin näkemys "sairaudestasi" on rinnastus diabetekseen, niin totta kai epäilet heti lääkärin mahdollisuutta ja kykyjä auttaa sinua.

Psykoosi ei ole diabetes, sitä ei ole biologisesti määritelty. Se on yhtä vähän diabetes kuin ujous, ja neuroleptit ovat yhtä tehokasta hoitoa psykoosiin kuin alkoholismi ujouden tunteisiin. Nuo sisätautilääketieteellisiä metaforia viljelevät pellet eivät oikeasti omaa lääketieteellisiä välineitä diagnosoida sairauksia joita hoitavat, ja heidän hoitomuotonsa ovat yhtä tehokkaita kuin muutkin psykoaktiivisten mömmöjen vaikutukset. -sattumanvaraisia, hyvin yksilöllisiä, joskus jopa hieman tehokkaampia kuin ajan kuluminen ja plasebo. Sen takia lääkityksiä vaihdellaan ja kokeillaan jatkuvasti, koska suurin osa on huonosti siedettyjä ja heikkotehoisia. On täysin arpapelia ja potilaan uskon vahvuudesta riippuvaa, miten pitkään ihminen jaksaa katsella omalla terveydellään leikkimistä. Monet selviävät vuosien ajan ja toipuvat "spontaanisti" eli sen ansiosta, että asiat muuttuvat ja arvet parantuvat, koska sillä tavalla ihmisen keho ja mieli on rakennettu. Sitä ei ehkä siinä hetkessä arvaa, kun ihminen on pahimmassa tilassa, mutta et voi suoraan ennustaa miten siinä käy, jos ihminen päättää olla jättämättä vastuuta omata toipumisestaan ihmisille, jotka luottavat enemmän lääkeyhtiöiden tuottamaan "tutkimusnäyttöön" kuin ihmisten omiin kokemuksiin. Ihminen joka kieltäytyy hoidosta valitsee aina rankemman tien kuin ihminen, joka on hoitomyönteinen. Hän saa vähemmän sosiaalista tukea ihan joka tasolla ja myös taloudellisesti sellaista ihmistä yleensä tuetaan tällaisessa järjestelmässä paljon vähemmän. Silti monien tutkimusten mukaan pitkään lääkkeitä käyttäneet potilaat ovat jopa kuusi kertaa todennäköisemmin sairaita 20 vuoden jälkeen, kuin varhain hoidon lopettaneet senkin jälkeen, kun muut hoidon ennusteeseen vaikuttavat tekijät on huomioitu. Ajattelepas, jos tallaisia tutkimuksia olisi jostain syöpähoidoista. Olisi todella kornia lukea uutisista, että potilas on sairaudentunnoton ja häntä pitää pakkohoitaa samalla, kun julkaistaisiin tutkimuksia joiden mukaan hoitoon sitoutuminen hoitosuositusten mukaisesti moninkertaistaa syöpäkuolleisuuden.

Lue lisää

Minä en usko, että voisin koskaan elää ilman lääkkeitä, ilman hoitokontaktia ja asiantuntevaa lääkäriä, sillä niin pahoja oireita tulee, jos olen joskus unohtanut yhdenkin pillerin ja mitä oli silloin, kun en syönyt vielä mitään lääkkeitä, enkä ollut käynyt mielenterveyspäivystyksessä. En kehu ketään lääkäriä, en hoitajaa, enkä lääkkeitä sen enempää. minulla on sairaus, jota tulen aina hoitamaan oikein lääkkein ja oikein hoidoin. Lisäksi tarvitsen läheisiä ympärilläni, mutta ilman niitä joitain lääkkeitä eivät läheisetkään pysty tarpeeksi auttamaan, sillä uuvutan muut silloin. tällä hetkellä kaipaan hieman jarruja ajatuksilleni ja tekemisilleni, mutta uusi lääke ei ole vielä ihan toiminut, tarvitsen sen, jotta se saa nukahtamaan vielä paremmin. Valvominen nimittäin saa minut sekaisin. Stressin takia tarvitsin tehokkaamman lääkkeen unta tuomaan, kuin risperidal ja ketipinor yhdessä. En suostu käyttämään mitään sellaisia mömmöjä, jotka saavat minusta zombin. Eli Tenoxia tai Temestaa, koska kuulin lääkäriltä niiden vievän elämänilon usein kokonaan. Eli siinäkin mielessä olen saanut hyvää hoitoa. Älkää uskoko kaikkeen mitä täällä kirjoitellaan.

Minun työkaverini kertoi kaikille kun oli saanut diagnoosin , koska olimme hoitoalalla niin ei se meitä mitenkään kauhistuttanut sairaus kun sairaus ei sen kummempaa, työläs sille joka saa sairauden

Sen näkee lääkitystä skitsofreenikosta. Lääkkeettömästä ei näe. Siksi ne lääkkeet on. ei ne auta sairasta vaan ne auttaa ulkopuolisia näkemään, että "tuo on sairas".

Kukkamekkotäti86 kirjoitti:

Sen näkee lääkitystä skitsofreenikosta. Lääkkeettömästä ei näe. Siksi ne lääkkeet on. ei ne auta sairasta vaan ne auttaa ulkopuolisia näkemään, että "tuo on sairas".

Anteeks, mut nyt pitää ihan kysyä, että ymmärrätkö, miksi ihmiset ylipäätään saa lääkityksen, mistä sen näkee että sen tarvitsee?

Kukkamekkotäti86 kirjoitti:

Sen näkee lääkitystä skitsofreenikosta. Lääkkeettömästä ei näe. Siksi ne lääkkeet on. ei ne auta sairasta vaan ne auttaa ulkopuolisia näkemään, että "tuo on sairas".

No nyt oli aika paksua......että lääkkeet olisivat sitä varten, että muut näkevät...

Näkyy tai ei näy. Peitän sairauteni huolehtimalla itsestäni ja olemalla tavallisesti poikkeamattomasti käyttäytyvä ja puhun vain asiaa, jos oloni on huono en mene ihmisten ilmoille. Näin varmasti toimii kuka tahansa, joka sairastaa pitkäaikaissairautta. Mulla on skitsofrenia, koska mulla on ollut vaikeita asioita elämässäni jo lapsuudestani asti ja tarvitsen tukea ja ymmärrystä, sitä saan harhoiltani, muutoin olen tavallinen ihminen.

Ei näe aina , moni hoitelee työnsä ihan siinä kun muutkin ja ei heistä kukaan arvoisi jos ei tietäsi. Siitä sairaudesta on niin monella ihan väärä kuva , jotenkin ,
Muistan kun kylällä oli mies ja aikuiset sanoivat että älkää menkö lähelle saattaa tehdä mitä vaan , hän ei tehnyt koskaan mitään pahaa kellekkään , kärsi ainostaan kun kuuli ääniä päässään ajoittain . Joten ei ihme nettä moni ei uskalla edes sano että heillä on skitsofrenia kun ihmisillä on niin väärä kuva sairaudesta .

Anonyymi kirjoitti:

Anteeks, mut nyt pitää ihan kysyä, että ymmärrätkö, miksi ihmiset ylipäätään saa lääkityksen, mistä sen näkee että sen tarvitsee?

Oirekuvaus jonka potilas antaa tai hänen omaisensa , auttaa lääkäriä tekemään diagnoosin . Sitten on usein asioita joita on tapahtunut joista tietää ettei ole asiat kunnossa mt puolella.
Joten yleensä lääkärit tietävät kuka on sairas .

Anonyymi kirjoitti:

Näkyy tai ei näy. Peitän sairauteni huolehtimalla itsestäni ja olemalla tavallisesti poikkeamattomasti käyttäytyvä ja puhun vain asiaa, jos oloni on huono en mene ihmisten ilmoille. Näin varmasti toimii kuka tahansa, joka sairastaa pitkäaikaissairautta. Mulla on skitsofrenia, koska mulla on ollut vaikeita asioita elämässäni jo lapsuudestani asti ja tarvitsen tukea ja ymmärrystä, sitä saan harhoiltani, muutoin olen tavallinen ihminen.

Lue lisää

Ihanaa että saat tukea , se on todella tarpeellista. Silloin kun on paha olla .
Usein ne vaikeat asiat lapsuudesta saattaa aiheuttaa hyvinkin huonon olon . Yksikin sanoi että joskus riittää kun vaan on toinen ihminen lähellä vaikka ei edes puhuttaiaikkaan pahemmasti.

Toisaalta samalla tavoin käyttäytyisi myös henkilö joka olisi terve mutta lääkäri valehtelisi tai tietämättömyytensä / yksinkertaisuudensa takia väittäisi häntä skitsofreenikoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta samalla tavoin käyttäytyisi myös henkilö joka olisi terve mutta lääkäri valehtelisi tai tietämättömyytensä / yksinkertaisuudensa takia väittäisi häntä skitsofreenikoksi.

Lue lisää

Ei terveitä ole diagnosoitu skitsofreenikoiksi.
Sen verran vakavampi sairaus, että lääkärit osaavat sen erottaa.
Ehkä joitain " kevyempiä " diagnooseja saatetaan joskus erehtyä antamaan vähäisin aihein.

Anonyymi kirjoitti:

Ei terveitä ole diagnosoitu skitsofreenikoiksi.
Sen verran vakavampi sairaus, että lääkärit osaavat sen erottaa.
Ehkä joitain " kevyempiä " diagnooseja saatetaan joskus erehtyä antamaan vähäisin aihein.

Lue lisää

On diagnosoitu mm neuvostoliitossa kun oli poliittisia väärin ajattelijoita. <en ite luota ihmisten lääkäreiden virheettömyyten tai edes puolueettomuuteen. katso vaikka miten riekaleina koko poliittinen maailmamme on, miksi luulet että mielenterveys lääkäri on joku maailmasta erillinen entiteetti kun oikean maailman lääkäritkin tekee hoito virheitä.

Anonyymi kirjoitti:

On diagnosoitu mm neuvostoliitossa kun oli poliittisia väärin ajattelijoita. <en ite luota ihmisten lääkäreiden virheettömyyten tai edes puolueettomuuteen. katso vaikka miten riekaleina koko poliittinen maailmamme on, miksi luulet että mielenterveys lääkäri on joku maailmasta erillinen entiteetti kun oikean maailman lääkäritkin tekee hoito virheitä.

Lue lisää

Kuka tahansa voi tehdä virheitä, myös lääkärit.
Miksi ajatella lääkäreitä maailman laajuisesti, täällä hoito tapahtuu ihan omassa maassamme ? En vertaisi Suomen terveydenhuoltoa siihen, mitä on muualla maailmalla.

Ja jos ei itsellä ole täällä esim. psykiatreista kokemusta, niin silloin vielä vähemmän kannattaa lukea tai selvittää, millaista on maailmalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei terveitä ole diagnosoitu skitsofreenikoiksi.
Sen verran vakavampi sairaus, että lääkärit osaavat sen erottaa.
Ehkä joitain " kevyempiä " diagnooseja saatetaan joskus erehtyä antamaan vähäisin aihein.

Lue lisää

Ei musta ainakaan ole lääkärit huomanneet ennen, kun olen kertonut ongelmista ja oireista. Eikä edes psykiatrini näe minussa mitään. Hän ymmärtä minun käyvän jotain todella rankkaa läpi ja hän jopa saattaa joskus kysyä ihanko totta, kun kerron jonkun mikä ei ole todellisuutta. Mulla on ollut ongelmia jo ennen kouluikää ja myöhemmin on käynyt ilmi, että olen ollut psykoosissa pitkään silloin. Kuulin jonkun huutelevan minua ja nauravan minulle, vaik' ei kukaan oo niin tehnyt, pelkäsin kovia ääniä aiheuttavia työkoneita ym. Kun en tajunnut ihmisten niitä hallitsevan. Toisen kerran psykoosi iski 10 vuotta sitten, kun äänet toisti minun olleen syyllinen lapseni kuolemaan syntyessään. Silloin kuolinsyy ei selvinnyt, eikä selviä ikinä. tiedän, että joku saattaa nyt sabnoa, että se on surutyötä, mutta siinä on myös jotain mikä ei ole todellisuutta ja ne äänet ovat outoja. Ääniä kuulen usein, mutta olen niihin tottunut ja saan ne nykyään pidettyä loitommalla. Se mikä tekee minusta skitsofreenikon on se, että peitän oman sairauteni muilta. Käyttäytyisin eritavalla, jos ihmiset olisivat suvaitsevaisia, eli näyttäisin hermoiluni tai masennukseni muille.

Anonyymi kirjoitti:

Ei musta ainakaan ole lääkärit huomanneet ennen, kun olen kertonut ongelmista ja oireista. Eikä edes psykiatrini näe minussa mitään. Hän ymmärtä minun käyvän jotain todella rankkaa läpi ja hän jopa saattaa joskus kysyä ihanko totta, kun kerron jonkun mikä ei ole todellisuutta. Mulla on ollut ongelmia jo ennen kouluikää ja myöhemmin on käynyt ilmi, että olen ollut psykoosissa pitkään silloin. Kuulin jonkun huutelevan minua ja nauravan minulle, vaik' ei kukaan oo niin tehnyt, pelkäsin kovia ääniä aiheuttavia työkoneita ym. Kun en tajunnut ihmisten niitä hallitsevan. Toisen kerran psykoosi iski 10 vuotta sitten, kun äänet toisti minun olleen syyllinen lapseni kuolemaan syntyessään. Silloin kuolinsyy ei selvinnyt, eikä selviä ikinä. tiedän, että joku saattaa nyt sabnoa, että se on surutyötä, mutta siinä on myös jotain mikä ei ole todellisuutta ja ne äänet ovat outoja. Ääniä kuulen usein, mutta olen niihin tottunut ja saan ne nykyään pidettyä loitommalla. Se mikä tekee minusta skitsofreenikon on se, että peitän oman sairauteni muilta. Käyttäytyisin eritavalla, jos ihmiset olisivat suvaitsevaisia, eli näyttäisin hermoiluni tai masennukseni muille.

Lue lisää

Omaa sairauttaan ei ole pakko kertoa kenellekään, jos ei halua kertoa.
Terveydenhuolto puoli on toki asia erikseen. Mutta kavereille tai tutuille ei ole pakko puhua jos ei halua.
Monesti vaan asioiden salailukin voi olla rankkaa.

Sie se et turhaa ujostele tuota sun narsismia.

Anonyymi kirjoitti:

Sie se et turhaa ujostele tuota sun narsismia.

Mielummin "narsisti" kuin huonosti käyttäytyvä ja ennakkoluuloinen. Ylipäätään olen ylpeä, että sairaudesta huolimatta olen päässyt elämässäni pitkälle. Edelleen minua harmittaa mt-henkilöihin kohdistuvat tietämättömät mielipiteet. Ylipäätään en pidä termistä. Voitaisiin puhua henkisesti haavoittuvista henkilöistä, koska sitä useimmiten on olla esim. skitsofreenikko. Ehkä sinua harmittaa kuulla, että siellä sairaalassa on paljon fiksuja korkeakoulutettuja, jotka ovat sairaslomalla töistään mielen haasteiden takia. Kävin monta mielekästä keskustelua heidän kanssaan.

Myös tiedon puute vaikuttaa suhtautumiseen sairasta ihmistä kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sie se et turhaa ujostele tuota sun narsismia.

Mielenkiinnosta kysäisen, mikä edellisessä viittasi narsismiin ?
On kyllä nykyään sanana niin sanotusti liikakäytetty, liian herkästi käytetty, edes tietämättä ja tuntematta toista, lyhyen tekstin pätkän perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysäisen, mikä edellisessä viittasi narsismiin ?
On kyllä nykyään sanana niin sanotusti liikakäytetty, liian herkästi käytetty, edes tietämättä ja tuntematta toista, lyhyen tekstin pätkän perusteella.

Lue lisää

No tuostahan ne löytyy aika nopiaan.

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/ensimmaiset-merkit-joista-tunnistat-narsistin-10-piirretta

Anonyymi kirjoitti:

Mielummin "narsisti" kuin huonosti käyttäytyvä ja ennakkoluuloinen. Ylipäätään olen ylpeä, että sairaudesta huolimatta olen päässyt elämässäni pitkälle. Edelleen minua harmittaa mt-henkilöihin kohdistuvat tietämättömät mielipiteet. Ylipäätään en pidä termistä. Voitaisiin puhua henkisesti haavoittuvista henkilöistä, koska sitä useimmiten on olla esim. skitsofreenikko. Ehkä sinua harmittaa kuulla, että siellä sairaalassa on paljon fiksuja korkeakoulutettuja, jotka ovat sairaslomalla töistään mielen haasteiden takia. Kävin monta mielekästä keskustelua heidän kanssaan.

Lue lisää

Hienoa että olet sairaudesta huolimatta päässyt elämässä pitkälle. (siis ihan oikeasti.) Silloinhan sekin että “rasismisi” on ajanut sinua eteenpäin on hyvä asia.

Mutta sitten tulee se mutta.

Ongelmat ei katoa sillä, että ongelmia ei haluta tunnistaa tai että niistä ei haluta puhua. Ei työpaikoilta häviä ne “narsistiset” esihenkilöt sillä, että he keksivät nimetä itsensä henkisesti haavoittuviksi henkilöiksi. (Ja usko pois narskut on tosi taitavia keksimään näitä asioita.)

Työpaikoilla joudutaan nimeämään ongelmat, ja puuttumaan niihin.

Käsi ylös taas ne, jotka täällä oikeasti hoitaa tai auttaa toisia henkisesti haavoittuvia ihmisiä. Joko nyt päästäisiin viiteen?

Totuus on se, että tällä foorumilla haetaan enemmän hyväksyntää sille omalle “narsismille” tai muulle häiriökäyttäytymiselle, kuin sille että toista ihmistä autettaisiin oikeasti.

Ehkä minua harmittaa kuulla se, että sinulla on paljon niitä fiksuja, korkeastikoulutettuja kavereita sieltä sairaalasta, mutta et enää käy niitä mielekkäitä keskusteluja heidän kanssaan? Vaan roikut täällä.

Äläkä sano, että tämä keskustelu olisi fiksumpi.

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa että olet sairaudesta huolimatta päässyt elämässä pitkälle. (siis ihan oikeasti.) Silloinhan sekin että “rasismisi” on ajanut sinua eteenpäin on hyvä asia.

Mutta sitten tulee se mutta.

Ongelmat ei katoa sillä, että ongelmia ei haluta tunnistaa tai että niistä ei haluta puhua. Ei työpaikoilta häviä ne “narsistiset” esihenkilöt sillä, että he keksivät nimetä itsensä henkisesti haavoittuviksi henkilöiksi. (Ja usko pois narskut on tosi taitavia keksimään näitä asioita.)

Työpaikoilla joudutaan nimeämään ongelmat, ja puuttumaan niihin.

Käsi ylös taas ne, jotka täällä oikeasti hoitaa tai auttaa toisia henkisesti haavoittuvia ihmisiä. Joko nyt päästäisiin viiteen?

Totuus on se, että tällä foorumilla haetaan enemmän hyväksyntää sille omalle “narsismille” tai muulle häiriökäyttäytymiselle, kuin sille että toista ihmistä autettaisiin oikeasti.

Ehkä minua harmittaa kuulla se, että sinulla on paljon niitä fiksuja, korkeastikoulutettuja kavereita sieltä sairaalasta, mutta et enää käy niitä mielekkäitä keskusteluja heidän kanssaan? Vaan roikut täällä.

Äläkä sano, että tämä keskustelu olisi fiksumpi.

Lue lisää

Miten tämä keskustelunaloitus mielestäsi auttaa mt-oireista ja elämässään vaikeuksista kärsiviä? Ole vaihteeksi rehellinen. Aloitus on pelkästään asiaton, leimaava, provosoiva ja loukkaava.

Anonyymi kirjoitti:

Miten tämä keskustelunaloitus mielestäsi auttaa mt-oireista ja elämässään vaikeuksista kärsiviä? Ole vaihteeksi rehellinen. Aloitus on pelkästään asiaton, leimaava, provosoiva ja loukkaava.

Lue lisää

No kyllähän jokaisen ihmisen tulisi pystyä kyseenalaistamaan oma toimintansa.

Anonyymi kirjoitti:

Miten tämä keskustelunaloitus mielestäsi auttaa mt-oireista ja elämässään vaikeuksista kärsiviä? Ole vaihteeksi rehellinen. Aloitus on pelkästään asiaton, leimaava, provosoiva ja loukkaava.

Lue lisää

Anteeksi, tämä varmaan jäi kunnolla avaamatta aloituspostissa.

Kenenkään ei tarvitse itsekriminoida itseään.

Oppimalla sen, että miksi joku niin kuitenkin tekee, voimme myös etsiä keinoja sille, ettei näin tapahtuisi jatkossa vaikkapa sairauden takia.

Ap

Anonyymi kirjoitti:

No kyllähän jokaisen ihmisen tulisi pystyä kyseenalaistamaan oma toimintansa.

" Kyllähän jokaisen.."
Ei se aina mene niin. Sairas ihminen ei välttämättä pysty kyseenalaistamaan omaa toimintaansa.
Psyykkisesti sairaat, alkoholistit, narkomaanit, ja mitä kaikkea onkaan, oman elämän hallinta ei vain aina toimi, kenellä mistäkin syystä.
Ja se, ettei ihan aina edes ymmärrä omaa toimintaansa, ei alenna ihmisarvoa millään tavalla.
On kovin helppoa alentaa ja arvostella ihmisiä, joilla on vaikeuksia, etenkin silloin, jos ei ole omaa henkilökohtaista kokemusta, tai jos lähipiirissä ei kenelläkään ole erityisemmin mitään ongelmia.
Tieto asioista on oikeastaan ainoa, joka lisää ymmärrystä.

Anonyymi kirjoitti:

Mielummin "narsisti" kuin huonosti käyttäytyvä ja ennakkoluuloinen. Ylipäätään olen ylpeä, että sairaudesta huolimatta olen päässyt elämässäni pitkälle. Edelleen minua harmittaa mt-henkilöihin kohdistuvat tietämättömät mielipiteet. Ylipäätään en pidä termistä. Voitaisiin puhua henkisesti haavoittuvista henkilöistä, koska sitä useimmiten on olla esim. skitsofreenikko. Ehkä sinua harmittaa kuulla, että siellä sairaalassa on paljon fiksuja korkeakoulutettuja, jotka ovat sairaslomalla töistään mielen haasteiden takia. Kävin monta mielekästä keskustelua heidän kanssaan.

Lue lisää

Haavoittuvista henkilöistä tuli mieleeni, eräskin jo edesmennyt narsku. Hän kehitteli kuuloyliherkkyyden.

Siis sen sellaiseen, missä pitää huudattaa radiota tai televisiota, niin että naapurit paukuttaa seiniä, mutta auta armias, jos joku erehtyi puhumaan hänelle normaalilla äänellä totuuksia, niin hän ei pystynyt kuuntelemaan niitä, kas kun korviin sattui niin maan perskuleesti.

No loppu hyvin, kaikki hyvin, hän kuolla kupsahti yksinäisyyteen, niin ettei kukaan ollut kuulemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa että olet sairaudesta huolimatta päässyt elämässä pitkälle. (siis ihan oikeasti.) Silloinhan sekin että “rasismisi” on ajanut sinua eteenpäin on hyvä asia.

Mutta sitten tulee se mutta.

Ongelmat ei katoa sillä, että ongelmia ei haluta tunnistaa tai että niistä ei haluta puhua. Ei työpaikoilta häviä ne “narsistiset” esihenkilöt sillä, että he keksivät nimetä itsensä henkisesti haavoittuviksi henkilöiksi. (Ja usko pois narskut on tosi taitavia keksimään näitä asioita.)

Työpaikoilla joudutaan nimeämään ongelmat, ja puuttumaan niihin.

Käsi ylös taas ne, jotka täällä oikeasti hoitaa tai auttaa toisia henkisesti haavoittuvia ihmisiä. Joko nyt päästäisiin viiteen?

Totuus on se, että tällä foorumilla haetaan enemmän hyväksyntää sille omalle “narsismille” tai muulle häiriökäyttäytymiselle, kuin sille että toista ihmistä autettaisiin oikeasti.

Ehkä minua harmittaa kuulla se, että sinulla on paljon niitä fiksuja, korkeastikoulutettuja kavereita sieltä sairaalasta, mutta et enää käy niitä mielekkäitä keskusteluja heidän kanssaan? Vaan roikut täällä.

Äläkä sano, että tämä keskustelu olisi fiksumpi.

Lue lisää

Yritän lisää tietoisuutta henkisesti haavoittuvassa asemissa olevista. Sydän jo heidän puolella, jotka näyttävät siltä, että ovat luovuttaneet. Tämän on ihan oikea foorumi, koska moni skitsofreniaa sairastava lukee näitä kirjoituksia. Haluan omalla esimerkillä kannustaa olemaan itsevarma.

Olin itse 5 vuotta tekemättä mitään järkevää. Aloitin työn tekemisen ensin myyjänä tauon jälkeen ja kohtasin paljon ennakkoluuloja. On aika iso kynnys mennä töihin, kun järki juoksee hitaammin. Nyt olen taas melko hyvin kunnossa ja alani töissä.

Mitä sanoa ihmisille, jotka koko ajan haastavat olemaan hiljaa tai alistumaan kohtaloonsa?

Anonyymi kirjoitti:

Mielummin "narsisti" kuin huonosti käyttäytyvä ja ennakkoluuloinen. Ylipäätään olen ylpeä, että sairaudesta huolimatta olen päässyt elämässäni pitkälle. Edelleen minua harmittaa mt-henkilöihin kohdistuvat tietämättömät mielipiteet. Ylipäätään en pidä termistä. Voitaisiin puhua henkisesti haavoittuvista henkilöistä, koska sitä useimmiten on olla esim. skitsofreenikko. Ehkä sinua harmittaa kuulla, että siellä sairaalassa on paljon fiksuja korkeakoulutettuja, jotka ovat sairaslomalla töistään mielen haasteiden takia. Kävin monta mielekästä keskustelua heidän kanssaan.

Lue lisää

Miksi se nähdään narsismina, jos joku on pärjännyt elämässään sairaudestaan huolimatta ?
Ja on vielä ylpeä siitä. On oikeus olla itsestään ylpeä, jos pärjää, kunhan ei ala ylimieliseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi se nähdään narsismina, jos joku on pärjännyt elämässään sairaudestaan huolimatta ?
Ja on vielä ylpeä siitä. On oikeus olla itsestään ylpeä, jos pärjää, kunhan ei ala ylimieliseksi.

Lue lisää

Se on erittäin hienoa että menestyy elämässään, vielä hienompaa on, että menestyy sairaudesta huolimatta.

Siitä kannattaa olla ylpeä, ja olisi hienoa, jos pystyisi vaikka jotenkin omalla esimerkillään kannustamaan myös muita vaikeassa elämäntilanteessa olevia kannustamaan elämässä eteenpäin.

Mitä narsismiin tulee, niin nyky yhteiskunta suosii pientä narsimia. Työmaailmassa pärjää ne ihmiset, joilla on ambitioita, ja kykyä positiivisella tavalla markkinoida itseään.

Missä vaiheessa tästä narsismista tuleekin sitten haitta? Missä vaiheessa se rupeaa vahingoittamaan hänen ympärillään olevia ihmisiä tai häntä itseään?

Otetaan vaikka tällainen mielikuvitusesimerkki. Narsisti joka haluaa syyttää omista ongelmistaan muita, saakin yhtäkkiä jonkun mielenterveysdiagnoosin. Siitä hiiltyneenä hän tulee valittamaan siitä tänne foorumille. Kuinka monta vuotta se valitus on sitä positiivista narsismia, ja missä vaiheessa se alkaa haitata hänen omaa elämäänsä, ja muuttuu negatiiviseksi?

Tai ylipäätään, mikä se on se ongelma, miksi tällä foorumilla ei pystytä keskustelemaan sairauden negatiivisista puolista? Miksi se menee joksikin kikkelin venytykseksi siitä, että kenellä on vaativin työ?

Anonyymi kirjoitti:

Haavoittuvista henkilöistä tuli mieleeni, eräskin jo edesmennyt narsku. Hän kehitteli kuuloyliherkkyyden.

Siis sen sellaiseen, missä pitää huudattaa radiota tai televisiota, niin että naapurit paukuttaa seiniä, mutta auta armias, jos joku erehtyi puhumaan hänelle normaalilla äänellä totuuksia, niin hän ei pystynyt kuuntelemaan niitä, kas kun korviin sattui niin maan perskuleesti.

No loppu hyvin, kaikki hyvin, hän kuolla kupsahti yksinäisyyteen, niin ettei kukaan ollut kuulemassa.

Lue lisää

Tuonko perusteella jotain väitetään narskuksi ? Voi voi.

Anonyymi kirjoitti:

Se on erittäin hienoa että menestyy elämässään, vielä hienompaa on, että menestyy sairaudesta huolimatta.

Siitä kannattaa olla ylpeä, ja olisi hienoa, jos pystyisi vaikka jotenkin omalla esimerkillään kannustamaan myös muita vaikeassa elämäntilanteessa olevia kannustamaan elämässä eteenpäin.

Mitä narsismiin tulee, niin nyky yhteiskunta suosii pientä narsimia. Työmaailmassa pärjää ne ihmiset, joilla on ambitioita, ja kykyä positiivisella tavalla markkinoida itseään.

Missä vaiheessa tästä narsismista tuleekin sitten haitta? Missä vaiheessa se rupeaa vahingoittamaan hänen ympärillään olevia ihmisiä tai häntä itseään?

Otetaan vaikka tällainen mielikuvitusesimerkki. Narsisti joka haluaa syyttää omista ongelmistaan muita, saakin yhtäkkiä jonkun mielenterveysdiagnoosin. Siitä hiiltyneenä hän tulee valittamaan siitä tänne foorumille. Kuinka monta vuotta se valitus on sitä positiivista narsismia, ja missä vaiheessa se alkaa haitata hänen omaa elämäänsä, ja muuttuu negatiiviseksi?

Tai ylipäätään, mikä se on se ongelma, miksi tällä foorumilla ei pystytä keskustelemaan sairauden negatiivisista puolista? Miksi se menee joksikin kikkelin venytykseksi siitä, että kenellä on vaativin työ?

Lue lisää

Mietin sitäkin, millä perusteella ihmistä sanotaan narskuksi.
On tullut huomattua sekin, jos joku ei jostain syystä miellytä toista, tai jokin muu omassa ajatusmaailmassa sotii toisen ajatusmaailmaa vastaan, niin aika pian toista aletaan sanoa narskuksi.
Kun ei se ihan niinkään mene.
Pieni itsekkyys on useimmiten hyvä asia, kunhan se ei mene liiallisuuksiin, eli vaikkapa narsismin puolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Tuonko perusteella jotain väitetään narskuksi ? Voi voi.

Odotitko narsistin kirjoittamaa listaa narsistin vijoista? Eiköhän tavan tallajalle yhksi esimerkki riitä.

Maailmassahan on menetelmiä mitata työn vaativuutta...

Anonyymi kirjoitti:

Maailmassahan on menetelmiä mitata työn vaativuutta...

Juu ja jotkut pystyy tekemään vaativampia töitä kuin jotkut toiset, ihan vaikka ei sairauksia olisikaan.

Kädäs kädäs kiitos[(oma lisäys)]

Oisko se siitä lähtien, kun ei pysty enää lukemaan, tai käsittämään keskustelun aihetta ja otsikkoa, vaan päästää sen "sairauden" puhumaan, ja puhuu täysin puuta heinää, mikä ei liity aiheeseen ja ikään kuin antaa esimerkin siitä itsensä kriminoinnista?

Anonyymi kirjoitti:

Oisko se siitä lähtien, kun ei pysty enää lukemaan, tai käsittämään keskustelun aihetta ja otsikkoa, vaan päästää sen "sairauden" puhumaan, ja puhuu täysin puuta heinää, mikä ei liity aiheeseen ja ikään kuin antaa esimerkin siitä itsensä kriminoinnista?

Lue lisää

Puhut transsista varmaan enemman. Kysy hypnotisoidulta kysymys mihin ei voi luultavasti vastata niin blokkaa sen ja hopisee omiaan. Katso vaikka Beatlejuicen radioesiontymisia tai ihmettele miksei cyberspace warrior Kanye West ymmarra yksinkertaista "do you love fish sticks?" - I love them. "What? Are you some kind of gayfish?" vitsia viela kymmenen vuotta myohemminkaan...

Skitsofrenia valttamatta edes sairaus. Jokin laukaisee tilan jossa nakee enemman universumien kerroksia mutta ei ole ihmiset ei ole henkisesti tasolla etta pystyisivat ymmartaa nakemaansa. Kaunis mieli hieno elokuva. Leffoissa esim me kaksi ja irenessa erotettu edes dissosisaatiohairiota skitsofreniasta. Sitten naiden perusteella tehdaan jotain diagnooseja joillekin. Nettikaytttaytymisesta viela. Cmon. Ajattelu kiellettya nykyaan? Skitsot pelkaavat sosiaalisia tilanteita mutta popkulttuurin tunnetuin paranoidi Skitsofreenikko on macho man Randy Savage. Youtubeen Cream of the Crop hakukenttaan vaan. Randy ei rikkonut koskaan roolihahmoaan vaan puhui hautaan asti omalla uniikilla tavallaan. Jos ihmisen energiaa voisi ladata akkuihin olisi Savage ladannut akut ennatysvauhdissa "Ooh yeaaaaah! Unjustifiebly in the position I'd rather not be in! I'm living in a nightmare Mean Gene... "

Anonyymiteetti tuo esiin ihmisen aidoimmillaan.

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymiteetti tuo esiin ihmisen aidoimmillaan.

Jos on käyttänyt kaikki viralliset kanavat, esim. suora puhe ja kirjallinen palaute esimiehelle, keskustelu työterveyslääkärin ja -psykologin kanssa, keskustelu työsuojelun kanssa, kaksi työterveysneuvottelua, joissa mukana vielä työterveyshoitaja ja työkykykoordinaattori. Ja mikään näistä ei johda mihinkään, niin onko muuta mahdollisuutta kuin käyttää tätä foorumia. Se on helppoa kommentoida ikävästi, kun ei tunne tilannetta lainkaan. Lisäksi voi pohtia, onko tämä kaikkien kohdalla edes anonyymifoorumi.

Haluat selvästi kertoa mitä itsekriminointi tässä tapauskessa on? Mutta älä kriminoi itseäsi sitä tehdessäsi.

Miksi itsekriminointi on niin vastenmielistä? Onko se sitä "hulluuden" konkretiaa? Kun kukaan terve ihminen ei itsekriminoisi itseään?

Anonyymi kirjoitti:

Haluat selvästi kertoa mitä itsekriminointi tässä tapauskessa on? Mutta älä kriminoi itseäsi sitä tehdessäsi.

Miksi itsekriminointi on niin vastenmielistä? Onko se sitä "hulluuden" konkretiaa? Kun kukaan terve ihminen ei itsekriminoisi itseään?

Lue lisää

Mitä tarkoittaa kriminointi ?
Ymmärrän kyllä sanan kriminalisointi, mutta että kriminointi ?
Kriminonti ei ole edes suomen kielen sana.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa kriminointi ?
Ymmärrän kyllä sanan kriminalisointi, mutta että kriminointi ?
Kriminonti ei ole edes suomen kielen sana.

Edellä kirjoittaneelle: aivan, niinpä, koko sitä kyseistä sanaa ei ainakaan tuolla tavalla kirjoitettuna edes löydy suomen kielestä. Mitäköhän aloittaja oikeasti on tarkoittanut? Että tekevätkö potilaat itse itsestänsä rikollisia, vai mitä hän oikein on tarkoittanut? Huolestuttavaksi asian tekee se, että ymmärtääneenkö itse kirjoittaja kirjoittamallaan tarkoitti, pahinta pelkään, että ei. Tai sitten hänen ajatuksensa ei vaan aukea, ei ainakaan minulle.

Anonyymi kirjoitti:

Edellä kirjoittaneelle: aivan, niinpä, koko sitä kyseistä sanaa ei ainakaan tuolla tavalla kirjoitettuna edes löydy suomen kielestä. Mitäköhän aloittaja oikeasti on tarkoittanut? Että tekevätkö potilaat itse itsestänsä rikollisia, vai mitä hän oikein on tarkoittanut? Huolestuttavaksi asian tekee se, että ymmärtääneenkö itse kirjoittaja kirjoittamallaan tarkoitti, pahinta pelkään, että ei. Tai sitten hänen ajatuksensa ei vaan aukea, ei ainakaan minulle.

Lue lisää

Potilaat tekevät ennemminkin itsestään uhrin, kuin rikollisen.
Uhriutuminen on yllättävän yleistä mielenterveysongelmaisten keskuudessa.
Tosin monet muutkin saattavat uhriutua syystä, että " elämä potkii päähän ".
Miksi juuri minua ?
Ei ymmärretä, että kyllä se ajoittain " potkii " ihan jokaista. Kaikki eivät vain uhriudu.

Anonyymi kirjoitti:

Edellä kirjoittaneelle: aivan, niinpä, koko sitä kyseistä sanaa ei ainakaan tuolla tavalla kirjoitettuna edes löydy suomen kielestä. Mitäköhän aloittaja oikeasti on tarkoittanut? Että tekevätkö potilaat itse itsestänsä rikollisia, vai mitä hän oikein on tarkoittanut? Huolestuttavaksi asian tekee se, että ymmärtääneenkö itse kirjoittaja kirjoittamallaan tarkoitti, pahinta pelkään, että ei. Tai sitten hänen ajatuksensa ei vaan aukea, ei ainakaan minulle.

Lue lisää

Pitäskö siinä asia ymmärtää enemmän sellaisellla käsitetasolla. Aika vaikeaa pienimielisille päille.

Anonyymi kirjoitti:

Potilaat tekevät ennemminkin itsestään uhrin, kuin rikollisen.
Uhriutuminen on yllättävän yleistä mielenterveysongelmaisten keskuudessa.
Tosin monet muutkin saattavat uhriutua syystä, että " elämä potkii päähän ".
Miksi juuri minua ?
Ei ymmärretä, että kyllä se ajoittain " potkii " ihan jokaista. Kaikki eivät vain uhriudu.

Lue lisää

Edelliselle: mitenkähän sovellat tuota ajatusta uhriutumisen välttämisestä, jos joku oikeasti joutuu esim. koulussa, tai työpaikalla kiusatuksi, väkivallan kohteeksi, tai raiskatuksi? Eivätkö he ole oikeasti uhreja? Vai pitääkö heidän sitten ajatella, että ei ole mitään väärää, tai esim. rikosta tehty heidän kohdalla? Silti he uhreja, ei siitä mihinkään pääse. Muistin deletointi auttaa varmaan jollakin tavalla, tai asian sivuuttaminen/ unohtaminen, mutta sekään ei välttämättä johda hyvinvoinnin kohentumiseen.

Joillakin on sellainen ajattelutapa, että ei tarvitse yrittääkään ymmärtää, välittää, tai auttaa. Jos edes yrittää asettua toisen asemaan, ja siihen, mitä toinen on kokenut, niin sekin voi olla avartava kokemus, niin esim. itse potilaalle, kuin hänen vastapuolellaan olevalle, naapurille, ystävälle tai kenelle tahansa. Mistä se on pois, ja kuka siinä häviää ja menettää mitään, jos osoittaa toista kohtaan ymmärtämystä ja empatiaa? Ihmisyyteen kuuluvat kaikenlaiset tunteet, niiden osoittaminen, empatian ja positiivisuuden antaminen toisille.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa kriminointi ?
Ymmärrän kyllä sanan kriminalisointi, mutta että kriminointi ?
Kriminonti ei ole edes suomen kielen sana.

Tuollahan se on ketjun alkupäässä selitetty aika hyvin. Kannattaa lukea koko ketju, niin tietää mistä puhutaan.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle: mitenkähän sovellat tuota ajatusta uhriutumisen välttämisestä, jos joku oikeasti joutuu esim. koulussa, tai työpaikalla kiusatuksi, väkivallan kohteeksi, tai raiskatuksi? Eivätkö he ole oikeasti uhreja? Vai pitääkö heidän sitten ajatella, että ei ole mitään väärää, tai esim. rikosta tehty heidän kohdalla? Silti he uhreja, ei siitä mihinkään pääse. Muistin deletointi auttaa varmaan jollakin tavalla, tai asian sivuuttaminen/ unohtaminen, mutta sekään ei välttämättä johda hyvinvoinnin kohentumiseen.

Joillakin on sellainen ajattelutapa, että ei tarvitse yrittääkään ymmärtää, välittää, tai auttaa. Jos edes yrittää asettua toisen asemaan, ja siihen, mitä toinen on kokenut, niin sekin voi olla avartava kokemus, niin esim. itse potilaalle, kuin hänen vastapuolellaan olevalle, naapurille, ystävälle tai kenelle tahansa. Mistä se on pois, ja kuka siinä häviää ja menettää mitään, jos osoittaa toista kohtaan ymmärtämystä ja empatiaa? Ihmisyyteen kuuluvat kaikenlaiset tunteet, niiden osoittaminen, empatian ja positiivisuuden antaminen toisille.

Lue lisää

Sanat uhri ja uhriutuminen tarkoittavat vähän eri asioita.
Itsekin tunnen aika monia uhreja, kuka kohdannut mitäkin, osa heistä elää kokemansa jälkeen ihan tasapainoistakin elämää, vaikka tapahtumat eivät muistista poistukaan.
Jotkut jäävät ns. " jumiin " tapahtuneisiin, juurikin uhriutumalla.
Tuota minä tarkoitin kirjoituksellani.

Ymmärrän täysin hyvin uhreja, itsekin sellainen ollut useammalla tavalla.
Tuntuu oikeasti pahalta uhrien puolesta, ja vielä pahemmalta, jos ihminen ei pääse yli tapahtuneesta, siis ei pysty jatkamaan elämäänsä, vaan uhriutuu ja elää sen " varjossa ".
Toki me kaikki olemme yksilöitä ja suhtaudumme asioihin eri tavoin, kukaan ei voi sanoa toiselle, että kyllä sinä pärjäät kun minäkin olen pärjännyt.

Nämä asiat on hyvä ymmärtää, ainakin pystyy yrittää olemaan tukena, jos toinen on joutunut uhriksi jossakin yhteydessä.
Empatia on iso ja tärkeä ominaisuus ihmisellä, jos ystävä tai kaveri on kohdannut jotain ikävää.

Anonyymi kirjoitti:

Sanat uhri ja uhriutuminen tarkoittavat vähän eri asioita.
Itsekin tunnen aika monia uhreja, kuka kohdannut mitäkin, osa heistä elää kokemansa jälkeen ihan tasapainoistakin elämää, vaikka tapahtumat eivät muistista poistukaan.
Jotkut jäävät ns. " jumiin " tapahtuneisiin, juurikin uhriutumalla.
Tuota minä tarkoitin kirjoituksellani.

Ymmärrän täysin hyvin uhreja, itsekin sellainen ollut useammalla tavalla.
Tuntuu oikeasti pahalta uhrien puolesta, ja vielä pahemmalta, jos ihminen ei pääse yli tapahtuneesta, siis ei pysty jatkamaan elämäänsä, vaan uhriutuu ja elää sen " varjossa ".
Toki me kaikki olemme yksilöitä ja suhtaudumme asioihin eri tavoin, kukaan ei voi sanoa toiselle, että kyllä sinä pärjäät kun minäkin olen pärjännyt.

Nämä asiat on hyvä ymmärtää, ainakin pystyy yrittää olemaan tukena, jos toinen on joutunut uhriksi jossakin yhteydessä.
Empatia on iso ja tärkeä ominaisuus ihmisellä, jos ystävä tai kaveri on kohdannut jotain ikävää.

Lue lisää

Se mikä on uhrien ja uhriutujien ero voi olla usein siinä, että toiset ovat saaneet empatiaa ja kohtaamista ystäviltään, kun taas toisilla läheisin ihminen on lääkäri, joka määrää neuroleptejä lääkärin diagnosoimaan synnynnäiseen degeneratiiviseen aivosairauteen. Traumatisoitunut ihminen usein uhriutuu osin siksi, koska hän ei pysty sijoittamaan traumaattisia kokemuksia menneisyyteen. Voimakkaat traumakokemukset ovat pääosin tunnemuistoja, joilla ei ole selkeää paikkaa eikä aikaa. Psyykkiset traumat ovat kehollisia reaktioita, joita ympäristön ärsykkeet voivat hallitsemattomasti triggeröidä aivan yhtä elävästi, kuin jos ne tapahtuisivat tässä ja nyt. Ihmisen eksipliittinen eli tietoinen muisti jaetaan usein semanttiseen ja episodiseen muistiin. Episodinen muisti vastaa narratiiveista, joita ihminen rakentaa kokemuksistaan. Jotta voit rakentaa ehjän narratiivin, jossa kokemukset hallinnan menetyksistä ja omien rajojen rikkomisesta eivät ole jatkuvasti läsnä tässä hetkessä, sinun on ensin tiedostettava ja tunnistettava tapahtumat elämässäsi. Siihen usein tarvitaan toisia ihmisiä ja turvallista, vakaata ympäristöä etenkin silloin, kun kyse on psykoositason oireista.

Jos taas ihmistä hoidetaan kuten psykiatriassa usein hoidetaan, sivuuttamalla ihmisen todellinen kärsimys ja elämä jota hän on elänyt, niin hän ei kykene rakentamaan elämästään koherenttia narratiivia ja sijoittamaan voimakkaita, hallitsemattomia tunnemuistojaan sinne minne ne kuuluvat -menneisyyteen. Erityisesti ns. mielisairaiden hoidossa tämä on hirvittävä ongelmat, koska psykoosissa ihminen on itse vieraantunut omista sisäisistä kokemuksistaan. Äänet ja ajatukset jotka tunkeutuvat ihmisen psyykkisten rajojen läpi ovat yleensä käytännössä sisäistettyä väkivaltaa, jota he eivät ole kyenneet integroimaan osaksi tietoisia kognitiivisia prosesseja. Heidän todellisuutensa on niin hajonnut ja pirstaleinen, että he eivät kerta kaikkiaan kykene luomaan ja rakentamaan ilman toisten ihmisten apua elämästään koherenttia tarinaa, jossa menneisyyden traumakokemukset eivät hallitse nykyhetkeä. Jos kokemusmaailma on myös ympäröivien ihmisten mielestä mieletön, mielisairas, hallitsematon ja pelottava, ympäröivät ihmiset tavallaan vain vahvistavat hyvin pirstaleiseksi ja irrallisiksi tunnemuistoiksi ehdollistuneita traumakokemuksia ihmisen mielessä. Jos kukaan ei edes tunnista, että olet kokenut jotain hirvittävää ja sietokykysi ylittävää, niin miten voit koskaan päästä yli kokemuksistasi? Ihmisten vaikeiden kokemusten ohittaminen on pahin virhe, mitä voi psykiatriselle potilaalle tehdä. Koska kohtaaminen on ainoa keino sille, että kokemus voidaan tunnistaa ja tiedostaa ja että se voidaan sijoittaa johonkin tilaan ja aikaan jossain ihmisen menneisyydessä.

Anonyymi kirjoitti:

Se mikä on uhrien ja uhriutujien ero voi olla usein siinä, että toiset ovat saaneet empatiaa ja kohtaamista ystäviltään, kun taas toisilla läheisin ihminen on lääkäri, joka määrää neuroleptejä lääkärin diagnosoimaan synnynnäiseen degeneratiiviseen aivosairauteen. Traumatisoitunut ihminen usein uhriutuu osin siksi, koska hän ei pysty sijoittamaan traumaattisia kokemuksia menneisyyteen. Voimakkaat traumakokemukset ovat pääosin tunnemuistoja, joilla ei ole selkeää paikkaa eikä aikaa. Psyykkiset traumat ovat kehollisia reaktioita, joita ympäristön ärsykkeet voivat hallitsemattomasti triggeröidä aivan yhtä elävästi, kuin jos ne tapahtuisivat tässä ja nyt. Ihmisen eksipliittinen eli tietoinen muisti jaetaan usein semanttiseen ja episodiseen muistiin. Episodinen muisti vastaa narratiiveista, joita ihminen rakentaa kokemuksistaan. Jotta voit rakentaa ehjän narratiivin, jossa kokemukset hallinnan menetyksistä ja omien rajojen rikkomisesta eivät ole jatkuvasti läsnä tässä hetkessä, sinun on ensin tiedostettava ja tunnistettava tapahtumat elämässäsi. Siihen usein tarvitaan toisia ihmisiä ja turvallista, vakaata ympäristöä etenkin silloin, kun kyse on psykoositason oireista.

Jos taas ihmistä hoidetaan kuten psykiatriassa usein hoidetaan, sivuuttamalla ihmisen todellinen kärsimys ja elämä jota hän on elänyt, niin hän ei kykene rakentamaan elämästään koherenttia narratiivia ja sijoittamaan voimakkaita, hallitsemattomia tunnemuistojaan sinne minne ne kuuluvat -menneisyyteen. Erityisesti ns. mielisairaiden hoidossa tämä on hirvittävä ongelmat, koska psykoosissa ihminen on itse vieraantunut omista sisäisistä kokemuksistaan. Äänet ja ajatukset jotka tunkeutuvat ihmisen psyykkisten rajojen läpi ovat yleensä käytännössä sisäistettyä väkivaltaa, jota he eivät ole kyenneet integroimaan osaksi tietoisia kognitiivisia prosesseja. Heidän todellisuutensa on niin hajonnut ja pirstaleinen, että he eivät kerta kaikkiaan kykene luomaan ja rakentamaan ilman toisten ihmisten apua elämästään koherenttia tarinaa, jossa menneisyyden traumakokemukset eivät hallitse nykyhetkeä. Jos kokemusmaailma on myös ympäröivien ihmisten mielestä mieletön, mielisairas, hallitsematon ja pelottava, ympäröivät ihmiset tavallaan vain vahvistavat hyvin pirstaleiseksi ja irrallisiksi tunnemuistoiksi ehdollistuneita traumakokemuksia ihmisen mielessä. Jos kukaan ei edes tunnista, että olet kokenut jotain hirvittävää ja sietokykysi ylittävää, niin miten voit koskaan päästä yli kokemuksistasi? Ihmisten vaikeiden kokemusten ohittaminen on pahin virhe, mitä voi psykiatriselle potilaalle tehdä. Koska kohtaaminen on ainoa keino sille, että kokemus voidaan tunnistaa ja tiedostaa ja että se voidaan sijoittaa johonkin tilaan ja aikaan jossain ihmisen menneisyydessä.

Lue lisää

Kiitos tästä, oli selkeää ja ymmärrettävää tekstiä.
Omat psykoosit aikoinaan johtuivat aina päihteiden sekakäytöstä, elämä oli muutenkin rankkaa, tullut nähtyä ja koettua vaikka mitä.
Jälkeen päin on tullut paljon mietittyä, mitä, miksi, missä, milloin, miten, jne..
Elämäni pelastavan hoitojakson vetäisin läpi, raskasta ja vaativaa oli, mutta kannatti.

Anonyymi kirjoitti:

Se mikä on uhrien ja uhriutujien ero voi olla usein siinä, että toiset ovat saaneet empatiaa ja kohtaamista ystäviltään, kun taas toisilla läheisin ihminen on lääkäri, joka määrää neuroleptejä lääkärin diagnosoimaan synnynnäiseen degeneratiiviseen aivosairauteen. Traumatisoitunut ihminen usein uhriutuu osin siksi, koska hän ei pysty sijoittamaan traumaattisia kokemuksia menneisyyteen. Voimakkaat traumakokemukset ovat pääosin tunnemuistoja, joilla ei ole selkeää paikkaa eikä aikaa. Psyykkiset traumat ovat kehollisia reaktioita, joita ympäristön ärsykkeet voivat hallitsemattomasti triggeröidä aivan yhtä elävästi, kuin jos ne tapahtuisivat tässä ja nyt. Ihmisen eksipliittinen eli tietoinen muisti jaetaan usein semanttiseen ja episodiseen muistiin. Episodinen muisti vastaa narratiiveista, joita ihminen rakentaa kokemuksistaan. Jotta voit rakentaa ehjän narratiivin, jossa kokemukset hallinnan menetyksistä ja omien rajojen rikkomisesta eivät ole jatkuvasti läsnä tässä hetkessä, sinun on ensin tiedostettava ja tunnistettava tapahtumat elämässäsi. Siihen usein tarvitaan toisia ihmisiä ja turvallista, vakaata ympäristöä etenkin silloin, kun kyse on psykoositason oireista.

Jos taas ihmistä hoidetaan kuten psykiatriassa usein hoidetaan, sivuuttamalla ihmisen todellinen kärsimys ja elämä jota hän on elänyt, niin hän ei kykene rakentamaan elämästään koherenttia narratiivia ja sijoittamaan voimakkaita, hallitsemattomia tunnemuistojaan sinne minne ne kuuluvat -menneisyyteen. Erityisesti ns. mielisairaiden hoidossa tämä on hirvittävä ongelmat, koska psykoosissa ihminen on itse vieraantunut omista sisäisistä kokemuksistaan. Äänet ja ajatukset jotka tunkeutuvat ihmisen psyykkisten rajojen läpi ovat yleensä käytännössä sisäistettyä väkivaltaa, jota he eivät ole kyenneet integroimaan osaksi tietoisia kognitiivisia prosesseja. Heidän todellisuutensa on niin hajonnut ja pirstaleinen, että he eivät kerta kaikkiaan kykene luomaan ja rakentamaan ilman toisten ihmisten apua elämästään koherenttia tarinaa, jossa menneisyyden traumakokemukset eivät hallitse nykyhetkeä. Jos kokemusmaailma on myös ympäröivien ihmisten mielestä mieletön, mielisairas, hallitsematon ja pelottava, ympäröivät ihmiset tavallaan vain vahvistavat hyvin pirstaleiseksi ja irrallisiksi tunnemuistoiksi ehdollistuneita traumakokemuksia ihmisen mielessä. Jos kukaan ei edes tunnista, että olet kokenut jotain hirvittävää ja sietokykysi ylittävää, niin miten voit koskaan päästä yli kokemuksistasi? Ihmisten vaikeiden kokemusten ohittaminen on pahin virhe, mitä voi psykiatriselle potilaalle tehdä. Koska kohtaaminen on ainoa keino sille, että kokemus voidaan tunnistaa ja tiedostaa ja että se voidaan sijoittaa johonkin tilaan ja aikaan jossain ihmisen menneisyydessä.

Lue lisää

Uhrin ja uhriutujan ero on se, että uhriutuja keksii aivan mielettömiä ajatusleikkejä, siitä että miksi juuri hän ei kykene tekemään mitään sen eteen, että hän saisi käsiteltyä ne omat ongelmansa.

Anonyymi kirjoitti:

Uhrin ja uhriutujan ero on se, että uhriutuja keksii aivan mielettömiä ajatusleikkejä, siitä että miksi juuri hän ei kykene tekemään mitään sen eteen, että hän saisi käsiteltyä ne omat ongelmansa.

Lue lisää

Kyse ei ole varsinaisesti ajatusleikistä vaan Stephen Porgesin kehittämän polyvagaaliteorian soveltamista sen ymmärtämiseen, miksi jotkut jäävät jumiin uhriksi jäämisen kokemuksiin. Polyvagaaliteoria perustuu yleistiedolle ihmisen stressijärjestelmien sekä muistin toiminnasta, siinä ei ole mitään erityisen mieletöntä. Päästäkseen yli traumoistaan ihminen tarvitsee empatiaa ja kohtaamista sekä kokemusten käsitteellistämistä. Näin traumaattisten kokemusten muistijäljet eivät jää alitajuntaan, vaan integroituvat osaksi ihmisen tietoista muistia. Niistä tulee hallittava ja jäsennelty osa ihmisen menneisyyttä.

Toinen syy uhriutumiselle on toki empatian hakeminen tai yleinen attribuutioharha, jolla epäonnistumisen ja häpen tunteista kärsivät ihmiset käsittelevät häpeäänsä sijoittamalla epäonnistumisensa syyt itsensä ulkopuolelle näin vähentämällä kokemaansa psyykkistä kuormitusta tilanteissa, joissa eivät useinkaan koe voivansa vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Paradoksaalisesti tätä attribuutiota sovelletaan myös psykiatrisessa hoidossa runsaasti, kun yritetään vähentää potilaiden kokemaa stigmaa ja häpeää sairastumisestaan. Psykiatrit ajattelevat, että on hyvä jos potilas uhriutuu ja ymmärtää sairastumisensa johtuvan virheellisistä geeneistään tai aivosairaudesta, koska vähentämällä potilaan toimijuuden kokemusta he uskovat vähentävänsä potilaan kokemaa häpeää. Jostain syystä tätä coping-keinoa kutsutaan uhriutumiseksi vain silloin, kun potilas löytää vääristä paikoista syyn ongelmilleen, muuten se on vain tervettä sairaudentuntoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse ei ole varsinaisesti ajatusleikistä vaan Stephen Porgesin kehittämän polyvagaaliteorian soveltamista sen ymmärtämiseen, miksi jotkut jäävät jumiin uhriksi jäämisen kokemuksiin. Polyvagaaliteoria perustuu yleistiedolle ihmisen stressijärjestelmien sekä muistin toiminnasta, siinä ei ole mitään erityisen mieletöntä. Päästäkseen yli traumoistaan ihminen tarvitsee empatiaa ja kohtaamista sekä kokemusten käsitteellistämistä. Näin traumaattisten kokemusten muistijäljet eivät jää alitajuntaan, vaan integroituvat osaksi ihmisen tietoista muistia. Niistä tulee hallittava ja jäsennelty osa ihmisen menneisyyttä.

Toinen syy uhriutumiselle on toki empatian hakeminen tai yleinen attribuutioharha, jolla epäonnistumisen ja häpen tunteista kärsivät ihmiset käsittelevät häpeäänsä sijoittamalla epäonnistumisensa syyt itsensä ulkopuolelle näin vähentämällä kokemaansa psyykkistä kuormitusta tilanteissa, joissa eivät useinkaan koe voivansa vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Paradoksaalisesti tätä attribuutiota sovelletaan myös psykiatrisessa hoidossa runsaasti, kun yritetään vähentää potilaiden kokemaa stigmaa ja häpeää sairastumisestaan. Psykiatrit ajattelevat, että on hyvä jos potilas uhriutuu ja ymmärtää sairastumisensa johtuvan virheellisistä geeneistään tai aivosairaudesta, koska vähentämällä potilaan toimijuuden kokemusta he uskovat vähentävänsä potilaan kokemaa häpeää. Jostain syystä tätä coping-keinoa kutsutaan uhriutumiseksi vain silloin, kun potilas löytää vääristä paikoista syyn ongelmilleen, muuten se on vain tervettä sairaudentuntoa.

Lue lisää

Vai sekotatko sen Dunning-Gruger efektiin, missä sairas ihminen on vaan niin tyhmä, ettei ymmärrä olevansa sairas?

Pärjäättekö te itsenne kanssa, kuinka hyvin ?