Miksi skitsofreenikko kriminoi aina itsensä?

Anonyymi-ap

Mistä tietää että skitsofreenikko on aina skitsofreenikko? Sairaus, joka ei teoriassa näy pääleppäin.

Koska skitsofreenikko kertoo sen aina sinulle!

Nyt en puhu skitsofreenikoista jotka ovat avoimia ja sinut sairautensa kanssa, vaan skitsofreenikoita jotka kivenkovaa väittävät etteivät sairasta skitsofreniaa.

Käytännöllisesti katsoen nämä skitsofreenikot yrittävät omalla ajatusvääristymällään eli sairaudella itsellään todistaa sen etteivät he olisi sairaita. Arvatenkin se itse kriminoi itsensä.

Miksi he eivät kykene olemaan sen pienen hetken hiljaa ja edes näytellä tervettä? Mikä on se pakonomainen tarve päästää sammakoita suusta?

99

1245

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ensinnäkin: kirjoitit väärin. Sairaus, joka ei teoriassa näy päällepäin (ei pääleppäin). En tiedä, oletko savolainen, vai karjalainen, kun kirjoitat murteella.

      Mitä tulee tuohon samasta aiheesta jankkaamiseesi, niin en tiedä, onko itselläsi jonkinlainen päähänpinttymä, tai pakkomielle tuosta samasta asiasta, koska olet jauhanut siitä tällä palstalla jo useamman vuoden ajan.

      Psykiatria keskittyy aivan liian paljon sairaus, diagnosointi ja lääkekeskeisyyteen. Enemmän olisi hyötyä, jos hoidossa keskityttäisiin niihin asioihin, jotka tukevat, auttavat ja ratkaisevat ongelmaratkaisukeskeisesti vaikeuksista kärsivän ja oireilevan ihmisen elämää.

      Minusta kenelläkään ei pitäisi olla tarvetta "näytellä", tai esittää tervettä. Enemmän pitäisi yhteisössä ja kanssaihmisissä löytyä ymmärtämystä, positiivista kannustamista, rinnalla kulkemista ja auttamista, kuin rasismia ja syrjintää.

      • Anonyymi

        Ensin haukutaan savolaiset, ja sitten vielä perään koko foorumin väki viimesen viiden vuoden ajalta.

        Sitten perään vaaditaan suvaitsevaisuutta.

        Miten meni noin niinku omasta mielestä, kun aiheena oli itsensä kriminointi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensin haukutaan savolaiset, ja sitten vielä perään koko foorumin väki viimesen viiden vuoden ajalta.

        Sitten perään vaaditaan suvaitsevaisuutta.

        Miten meni noin niinku omasta mielestä, kun aiheena oli itsensä kriminointi?

        Itse kun satun olemaan savo-karjalainen, niin osaan antaa kritiikkiä siitäkin. Sen verran huumorintajua löytyy, että pitää ymmärtää, milloin jokin on sitä, eli huumoria.

        Aihe on minusta tökerö, epäasiallinen, ja tiettyä ryhmää leimaava ja rasistinen. Lyhyesti sanottuna ja kiteytettynä. Selvensikö vähän paremmin? Siksi otin kantaa omalla tavallani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensin haukutaan savolaiset, ja sitten vielä perään koko foorumin väki viimesen viiden vuoden ajalta.

        Sitten perään vaaditaan suvaitsevaisuutta.

        Miten meni noin niinku omasta mielestä, kun aiheena oli itsensä kriminointi?

        Väärinlukeminen, väärinymmärtäminen ja liioitteleminenkin taitavat olla jokin erityistaito...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse kun satun olemaan savo-karjalainen, niin osaan antaa kritiikkiä siitäkin. Sen verran huumorintajua löytyy, että pitää ymmärtää, milloin jokin on sitä, eli huumoria.

        Aihe on minusta tökerö, epäasiallinen, ja tiettyä ryhmää leimaava ja rasistinen. Lyhyesti sanottuna ja kiteytettynä. Selvensikö vähän paremmin? Siksi otin kantaa omalla tavallani.

        Olisiko siinä pitänyt tituleerata jotain ihmisrymää natsiksi, sadistiksi, tai edes psykotaapitksi, jotta se olisi ollut riittävän neutraali, foorumin stantardeihin? Mutta kun kyse ei ollut mistään noista. Vaan siitä, että ihminen omalla käytöksellään tarpeettomasti myötävaikuttaa siihen negatiiviseen mielikuvaan joka hänestä syntyy, vaikka tähän ei ole mitään pakottavaa tarvetta.

        Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että lähdetään mukaan harhaan. Ei seksuaalivähemmistöön kuuluvakaan muutu heteroksi sillä, että häntä suvaitaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko siinä pitänyt tituleerata jotain ihmisrymää natsiksi, sadistiksi, tai edes psykotaapitksi, jotta se olisi ollut riittävän neutraali, foorumin stantardeihin? Mutta kun kyse ei ollut mistään noista. Vaan siitä, että ihminen omalla käytöksellään tarpeettomasti myötävaikuttaa siihen negatiiviseen mielikuvaan joka hänestä syntyy, vaikka tähän ei ole mitään pakottavaa tarvetta.

        Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että lähdetään mukaan harhaan. Ei seksuaalivähemmistöön kuuluvakaan muutu heteroksi sillä, että häntä suvaitaan.

        Miksi kiinnität niin paljon huomiota jonkun mt-diagnosoidun käyttäytymiseen, puhumiseen, tai siihen, jos joku ei halua, että häneen lyödään jotakin leimakirvestä? Pitäisikö jokaisen skitsofreenikon tai minkä tahansa diagnoosin omaavan laittaa otsaansa, tai vaatteeseensa jokin kyltti, josta sen näkee? Sitäkö sinä toivot, ja haluat?

        Se, että jos joku ei halua tulla kohdatuksi, tai kohdelluksi diagnoosinsa perusteella, ja vain että sen diagnoosin kautta hänet nähdään, niin tämä taitaa olla sinun oma ongelmasi. Et kykene antamaan toisille vapautta ja ihmisoikeutta se, mikä, tai mitä ihminen on.

        Keskittymällä omaan elämään ja valoisampaa asioihin on suotavaa, sekä ajatella vähän vapaammin ja jopa liberaalimminkin. Sitä liian tiukalla olevaa pipoa voi myös löysyttää, eikä ajatella kaikesta aina niin tiukkapipoisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kiinnität niin paljon huomiota jonkun mt-diagnosoidun käyttäytymiseen, puhumiseen, tai siihen, jos joku ei halua, että häneen lyödään jotakin leimakirvestä? Pitäisikö jokaisen skitsofreenikon tai minkä tahansa diagnoosin omaavan laittaa otsaansa, tai vaatteeseensa jokin kyltti, josta sen näkee? Sitäkö sinä toivot, ja haluat?

        Se, että jos joku ei halua tulla kohdatuksi, tai kohdelluksi diagnoosinsa perusteella, ja vain että sen diagnoosin kautta hänet nähdään, niin tämä taitaa olla sinun oma ongelmasi. Et kykene antamaan toisille vapautta ja ihmisoikeutta se, mikä, tai mitä ihminen on.

        Keskittymällä omaan elämään ja valoisampaa asioihin on suotavaa, sekä ajatella vähän vapaammin ja jopa liberaalimminkin. Sitä liian tiukalla olevaa pipoa voi myös löysyttää, eikä ajatella kaikesta aina niin tiukkapipoisesti.

        Onko tämä nyt niin arka asia, vai vaan niin vaikea asia ymmärtää, että kuka lyö ja ketä ja millä leimasimella?

        Kenen mielikuvituksesta ne diagnoosit tähän nyt tuli?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tämä nyt niin arka asia, vai vaan niin vaikea asia ymmärtää, että kuka lyö ja ketä ja millä leimasimella?

        Kenen mielikuvituksesta ne diagnoosit tähän nyt tuli?

        Provosointi ja rasismin viljely kirjoittaessa eivät ole asiallinen tapa keskustella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väärinlukeminen, väärinymmärtäminen ja liioitteleminenkin taitavat olla jokin erityistaito...

        Kaksinaismoralismia ja whatabautismia unohtamatta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Provosointi ja rasismin viljely kirjoittaessa eivät ole asiallinen tapa keskustella.

        ITSE-kriminointi. Kuka leimasi ketä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse kun satun olemaan savo-karjalainen, niin osaan antaa kritiikkiä siitäkin. Sen verran huumorintajua löytyy, että pitää ymmärtää, milloin jokin on sitä, eli huumoria.

        Aihe on minusta tökerö, epäasiallinen, ja tiettyä ryhmää leimaava ja rasistinen. Lyhyesti sanottuna ja kiteytettynä. Selvensikö vähän paremmin? Siksi otin kantaa omalla tavallani.

        Tälle foorumille tekisi vain hyvää, jos täällä voitaisiin puhua itse mielenterveyden haasteista ja ongelmista, ilman sitä pelkoa, että hoidonvastustajat heti syyllistäisivät nämä avuntarvitsijat sillä heidän passiivis agressivisella käytöksellään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tälle foorumille tekisi vain hyvää, jos täällä voitaisiin puhua itse mielenterveyden haasteista ja ongelmista, ilman sitä pelkoa, että hoidonvastustajat heti syyllistäisivät nämä avuntarvitsijat sillä heidän passiivis agressivisella käytöksellään.

        Huomio kiinnittyi ketjun aloitustekstissä siihen, että se on tehty provosointimielessä. Liekö taustalla ärsyyntyminen jostakin? Kun nyt tuon mainitsit, että palstalla esiintyy kritiikkiä mt-hoitoa ja psykiatriaa kohtaan, niin sekö (ärsyyntyminen) on tässä taustalla? Ymmärrän kyllä senkin, koska itseäni on taas ärsyttänyt palstalla esiintyneet trollit, jotka tehtailevat kirjoituksia lähinnä mainostaakseen mt-palveluita. Tiedätkö mistä sen on huomannut? Siitä, että vastausviesti on saattanut tulla aloitukseen jo kymmenen minuutin päästä. Toki kyllähän täällä varmasti on ollut kirjoittajia rehellisillä aikeilla, eli ihan oikeasti kirjoittaneet omista ongelmistaan ja tuntemuksistaan. Mutta on niitä selvästi trollaajiakin ollut liikenteessä. Itse rehellisyyttä ja hyviä käytöstapoja arvostavana sitä tietysti toivoo, että muutkin toimisivat samoin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomio kiinnittyi ketjun aloitustekstissä siihen, että se on tehty provosointimielessä. Liekö taustalla ärsyyntyminen jostakin? Kun nyt tuon mainitsit, että palstalla esiintyy kritiikkiä mt-hoitoa ja psykiatriaa kohtaan, niin sekö (ärsyyntyminen) on tässä taustalla? Ymmärrän kyllä senkin, koska itseäni on taas ärsyttänyt palstalla esiintyneet trollit, jotka tehtailevat kirjoituksia lähinnä mainostaakseen mt-palveluita. Tiedätkö mistä sen on huomannut? Siitä, että vastausviesti on saattanut tulla aloitukseen jo kymmenen minuutin päästä. Toki kyllähän täällä varmasti on ollut kirjoittajia rehellisillä aikeilla, eli ihan oikeasti kirjoittaneet omista ongelmistaan ja tuntemuksistaan. Mutta on niitä selvästi trollaajiakin ollut liikenteessä. Itse rehellisyyttä ja hyviä käytöstapoja arvostavana sitä tietysti toivoo, että muutkin toimisivat samoin.

        Ainoa trolli minkä minä tässä vuosien saatossa muistan, niin on se tyyppi joka esittää avauspostissa olevansa joku kokematon kuntoutuja raasu, joka on kuitenkin lukenut aina jonkun lääkkeen kaikki haittavaikutukset jostain pharma fennikasta.

        Ja voi pojat että se tyyppi saa flamewarit aikaiseksi. =)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomio kiinnittyi ketjun aloitustekstissä siihen, että se on tehty provosointimielessä. Liekö taustalla ärsyyntyminen jostakin? Kun nyt tuon mainitsit, että palstalla esiintyy kritiikkiä mt-hoitoa ja psykiatriaa kohtaan, niin sekö (ärsyyntyminen) on tässä taustalla? Ymmärrän kyllä senkin, koska itseäni on taas ärsyttänyt palstalla esiintyneet trollit, jotka tehtailevat kirjoituksia lähinnä mainostaakseen mt-palveluita. Tiedätkö mistä sen on huomannut? Siitä, että vastausviesti on saattanut tulla aloitukseen jo kymmenen minuutin päästä. Toki kyllähän täällä varmasti on ollut kirjoittajia rehellisillä aikeilla, eli ihan oikeasti kirjoittaneet omista ongelmistaan ja tuntemuksistaan. Mutta on niitä selvästi trollaajiakin ollut liikenteessä. Itse rehellisyyttä ja hyviä käytöstapoja arvostavana sitä tietysti toivoo, että muutkin toimisivat samoin.

        Kumpaa se on, trollausta vai itsensä kriminointia, jos potilas esiintyy foorumilla omaisena, mutta ei ole ihan läpimenevä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumpaa se on, trollausta vai itsensä kriminointia, jos potilas esiintyy foorumilla omaisena, mutta ei ole ihan läpimenevä?

        Enpä tiedä... Voisihan tuon niinkin luonnehtia. Suattaapi olla, tai sitten ei. Kirjoittaja itse tietänee asian, onko tehnyt sitä, eli harjoittanut trollausta, tekemällä feikkisisältöistä materiaalia, eli keksittyjä "potilastarinoita" tälle palstalle. Joihin sitten vastataan, siihen sävyyn, että kannattaa mennä lääkäriin, mt-asioista vastaaviin paikkoihin, tai kuunnella hoitohenkilökunnan antamia ohjeita. Motiivia tuon harjoittamiselle en tiedä, mutta kyllä sitäkin ( trollausta) on täällä oikeasti näkynyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enpä tiedä... Voisihan tuon niinkin luonnehtia. Suattaapi olla, tai sitten ei. Kirjoittaja itse tietänee asian, onko tehnyt sitä, eli harjoittanut trollausta, tekemällä feikkisisältöistä materiaalia, eli keksittyjä "potilastarinoita" tälle palstalle. Joihin sitten vastataan, siihen sävyyn, että kannattaa mennä lääkäriin, mt-asioista vastaaviin paikkoihin, tai kuunnella hoitohenkilökunnan antamia ohjeita. Motiivia tuon harjoittamiselle en tiedä, mutta kyllä sitäkin ( trollausta) on täällä oikeasti näkynyt.

        Työttömät suhtautuvat usein hyvin epäileväisesti työvoimaviranomaisiin koska ovat joutuneet toimenpideten kohteeksi. Heidän luonne on kehittynyt sellaiseen suuntaan että he kokevat olevansa viranomaisvainon uhreja ja samalla kuitenkin itse valehtelevat työvoiviranomaisille


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työttömät suhtautuvat usein hyvin epäileväisesti työvoimaviranomaisiin koska ovat joutuneet toimenpideten kohteeksi. Heidän luonne on kehittynyt sellaiseen suuntaan että he kokevat olevansa viranomaisvainon uhreja ja samalla kuitenkin itse valehtelevat työvoiviranomaisille

        Hyvä kun otit työnsaannin puheeksi.

        Tämä itse kriminointi näkyy erittäin hyvin työhönotto haastatteluissa.

        Tietenkin siinä toisena osapuolena on työnantaja, joka ei yleensä etukäteen ole miettinyt, että voisivatko he täyttää paikkaa vaikkapa täsmätyökykyisellä. Tai ovat muuten asenteellisia.

        Mutta se toinen osapuoli on työhön hakija. Silloin vaan on vaikeaa saada työtä jos omalla käytöksellään tai teoillaan vaikeuttaa sitä työn saantia, ihan siinä haastattelussa.

        Tämä ei rajoitu pelkästään skitsofreenikkoihin, ja paras vinkki minkä työnsaantiin voin antaa, on se että kannattaa olla innokas siinä työhaastattelussa, jos ja kun sellaiseen pääsee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumpaa se on, trollausta vai itsensä kriminointia, jos potilas esiintyy foorumilla omaisena, mutta ei ole ihan läpimenevä?

        Ehkäpä on kyse siitä, ettei ihminen halua hyväksyä omaa sairauttaan.
        Mikä syynä, kenties häpeä, tai ammattilaisten käyttämä termi sairaudentunnottomuus ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumpaa se on, trollausta vai itsensä kriminointia, jos potilas esiintyy foorumilla omaisena, mutta ei ole ihan läpimenevä?

        Mistäs sinä sellaisia kuvittelet että potilas yhtä äkkiä esiintyisi omaisena . Ei kai sitä kukaan voi tietää


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistäs sinä sellaisia kuvittelet että potilas yhtä äkkiä esiintyisi omaisena . Ei kai sitä kukaan voi tietää

        Montako potilasta ja montako omaista pitää tuntea, että erotat ne toisistaan?


    • Anonyymi

      Aika harva menee kenellekään, tai toisille edes "avautumaan" kyseisestä asiasta, että on diagnosoitu skitsofreenikoksi. Eli mitään sammakoita ei edes pääse tulemaan suusta. Toinen asia on sitten, jos siitä asiasta haluaa kirjoittaa somessa, että epäilee itselleen annettua diagnoosia.

      Sitäpaitsi tuon kyseisen asian painottaminen, tai siihen fokusoituminen on aika epäolennaista. Enemmän tulisi keskittyä jokaisen auttamiseen, tukemiseen positiivisella tavalla ja hyvinvoinnin edistämiseen. Sairauskeskeisen ideologian painottaminen on loppujen lopuksi aika hölmöä, tai jopa turhanpäiväistä.

      • Anonyymi

        Miten auttaa ihmistä joka väittää ettei tarvitse apua mutta sitten kuitenkin tarvitsee apua?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten auttaa ihmistä joka väittää ettei tarvitse apua mutta sitten kuitenkin tarvitsee apua?

        Erittäin hyvä reality chek. Suurin osa ihmisistä haluaa sitä apua omaan paranemiseensa, mutta sitten on tämä pieni joukko joka haluaa sitä apua oman harhan ylläpitämiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten auttaa ihmistä joka väittää ettei tarvitse apua mutta sitten kuitenkin tarvitsee apua?

        Joskus voi olla niin, että ihminen kokee tarvitsevansa apua, mutta ei saa oikeanlaista apua ja tarjottu apu koetaan jopa vahingolliseksi. Jokainen psykiatrisessa hoidossa ollut tietää, että hoito on pahimmillaan lähinnä tragikoomista tyhjänpuhumista ja heikossa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöä. Lääkärit jotka eivät ymmärrä mitään potilaansa kokemusmaailmasta (koska ovat järjestäen tulleet ylemmän keskiluokan taustoilla lääkikseen, ja lukeneet psykooseista lähinnä kirjoista, joissa ne ovat lähinnä etäisiä voimakkaan sterotypisoituja kuvauksia itselleen täysin vieraasta kokemusmaailmasta) Jos käyt lääkärillä, jonka syvällisin näkemys "sairaudestasi" on rinnastus diabetekseen, niin totta kai epäilet heti lääkärin mahdollisuutta ja kykyjä auttaa sinua.

        Psykoosi ei ole diabetes, sitä ei ole biologisesti määritelty. Se on yhtä vähän diabetes kuin ujous, ja neuroleptit ovat yhtä tehokasta hoitoa psykoosiin kuin alkoholismi ujouden tunteisiin. Nuo sisätautilääketieteellisiä metaforia viljelevät pellet eivät oikeasti omaa lääketieteellisiä välineitä diagnosoida sairauksia joita hoitavat, ja heidän hoitomuotonsa ovat yhtä tehokkaita kuin muutkin psykoaktiivisten mömmöjen vaikutukset. -sattumanvaraisia, hyvin yksilöllisiä, joskus jopa hieman tehokkaampia kuin ajan kuluminen ja plasebo. Sen takia lääkityksiä vaihdellaan ja kokeillaan jatkuvasti, koska suurin osa on huonosti siedettyjä ja heikkotehoisia. On täysin arpapelia ja potilaan uskon vahvuudesta riippuvaa, miten pitkään ihminen jaksaa katsella omalla terveydellään leikkimistä. Monet selviävät vuosien ajan ja toipuvat "spontaanisti" eli sen ansiosta, että asiat muuttuvat ja arvet parantuvat, koska sillä tavalla ihmisen keho ja mieli on rakennettu. Sitä ei ehkä siinä hetkessä arvaa, kun ihminen on pahimmassa tilassa, mutta et voi suoraan ennustaa miten siinä käy, jos ihminen päättää olla jättämättä vastuuta omata toipumisestaan ihmisille, jotka luottavat enemmän lääkeyhtiöiden tuottamaan "tutkimusnäyttöön" kuin ihmisten omiin kokemuksiin. Ihminen joka kieltäytyy hoidosta valitsee aina rankemman tien kuin ihminen, joka on hoitomyönteinen. Hän saa vähemmän sosiaalista tukea ihan joka tasolla ja myös taloudellisesti sellaista ihmistä yleensä tuetaan tällaisessa järjestelmässä paljon vähemmän. Silti monien tutkimusten mukaan pitkään lääkkeitä käyttäneet potilaat ovat jopa kuusi kertaa todennäköisemmin sairaita 20 vuoden jälkeen, kuin varhain hoidon lopettaneet senkin jälkeen, kun muut hoidon ennusteeseen vaikuttavat tekijät on huomioitu. Ajattelepas, jos tallaisia tutkimuksia olisi jostain syöpähoidoista. Olisi todella kornia lukea uutisista, että potilas on sairaudentunnoton ja häntä pitää pakkohoitaa samalla, kun julkaistaisiin tutkimuksia joiden mukaan hoitoon sitoutuminen hoitosuositusten mukaisesti moninkertaistaa syöpäkuolleisuuden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erittäin hyvä reality chek. Suurin osa ihmisistä haluaa sitä apua omaan paranemiseensa, mutta sitten on tämä pieni joukko joka haluaa sitä apua oman harhan ylläpitämiseen.

        Totuus on lyhyt ja tehokas.

        Valhetta joutuu aina selittelemään. Ihminen valehtelee ja selittelee aina eniten itselleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totuus on lyhyt ja tehokas.

        Valhetta joutuu aina selittelemään. Ihminen valehtelee ja selittelee aina eniten itselleen.

        Ihminen, joka ei ole rehellinen itselleen, ei ole sitä muillekaan.


      • Anonyymi

        Skitsolla ei ole sairaudentuntoa. Oma maailmansa jossa pärjää hyvin omillaan ja itsekseen , voi tarvita muiden apua lähinnä siivoukseen ja kiva olis saada joku hyvä kokki tekemään hyviä ruokia.. antakaa muuten olla rauhassa koska ette te muut ole kiinnostavia..tulette vaan siihen jotain tyhmiä pösöttää.antakaa paperia ja pensseleitä ja Valkonen huone joka ei ole suljettu tila...hyvin menee sillai luovasti ja nähdään pakollisessa ns terapiassa muualla Suomessa.. jos et ymmärrä niin ei niin tarkoituskaan ..voit lukea skitsofreniasta tieteellisiä julkaisuja ja tulla niiden ajatuksilla tietäväisemmäksi..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen, joka ei ole rehellinen itselleen, ei ole sitä muillekaan.

        Se joka pierua pidättelee, siinä on muutakin vilppii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se joka pierua pidättelee, siinä on muutakin vilppii.

        Rehellisesti aina annankin vapaasti paukahtaa...


    • Anonyymi

      Kyllä skitsofreenikosta usein näkee heti vilkaisemalla, että sairas on. Ei sen tarvitse edes sanoa mitään. Katse, liikkuminen, olemus kertoo paljon.

      • Sen näkee lääkitystä skitsofreenikosta. Lääkkeettömästä ei näe. Siksi ne lääkkeet on. ei ne auta sairasta vaan ne auttaa ulkopuolisia näkemään, että "tuo on sairas".


      • Anonyymi
        Kukkamekkotäti86 kirjoitti:

        Sen näkee lääkitystä skitsofreenikosta. Lääkkeettömästä ei näe. Siksi ne lääkkeet on. ei ne auta sairasta vaan ne auttaa ulkopuolisia näkemään, että "tuo on sairas".

        Anteeks, mut nyt pitää ihan kysyä, että ymmärrätkö, miksi ihmiset ylipäätään saa lääkityksen, mistä sen näkee että sen tarvitsee?


      • Anonyymi
        Kukkamekkotäti86 kirjoitti:

        Sen näkee lääkitystä skitsofreenikosta. Lääkkeettömästä ei näe. Siksi ne lääkkeet on. ei ne auta sairasta vaan ne auttaa ulkopuolisia näkemään, että "tuo on sairas".

        No nyt oli aika paksua......että lääkkeet olisivat sitä varten, että muut näkevät...


      • Anonyymi

        Näkyy tai ei näy. Peitän sairauteni huolehtimalla itsestäni ja olemalla tavallisesti poikkeamattomasti käyttäytyvä ja puhun vain asiaa, jos oloni on huono en mene ihmisten ilmoille. Näin varmasti toimii kuka tahansa, joka sairastaa pitkäaikaissairautta. Mulla on skitsofrenia, koska mulla on ollut vaikeita asioita elämässäni jo lapsuudestani asti ja tarvitsen tukea ja ymmärrystä, sitä saan harhoiltani, muutoin olen tavallinen ihminen.


    • Anonyymi

      Skitsofrenian ollessa pahimmillaan eli psykoosissa ei ole sairauden tuntoa, ja harhat ottaa vallan. Ja ulkoinen olemus kielii siitä että nyt ollaan selviytymismoodissa. Mutta skitsofreniadiagnoosin saanut voi olla myös kohtalaisessa kunnossa niin ettei päällepäin arvaa mitään. Ja lievät oireet ovat samoja monen muun mielenhäiriön kanssa.

      • Anonyymi

        Toisaalta samalla tavoin käyttäytyisi myös henkilö joka olisi terve mutta lääkäri valehtelisi tai tietämättömyytensä / yksinkertaisuudensa takia väittäisi häntä skitsofreenikoksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toisaalta samalla tavoin käyttäytyisi myös henkilö joka olisi terve mutta lääkäri valehtelisi tai tietämättömyytensä / yksinkertaisuudensa takia väittäisi häntä skitsofreenikoksi.

        Ei terveitä ole diagnosoitu skitsofreenikoiksi.
        Sen verran vakavampi sairaus, että lääkärit osaavat sen erottaa.
        Ehkä joitain " kevyempiä " diagnooseja saatetaan joskus erehtyä antamaan vähäisin aihein.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei terveitä ole diagnosoitu skitsofreenikoiksi.
        Sen verran vakavampi sairaus, että lääkärit osaavat sen erottaa.
        Ehkä joitain " kevyempiä " diagnooseja saatetaan joskus erehtyä antamaan vähäisin aihein.

        On diagnosoitu mm neuvostoliitossa kun oli poliittisia väärin ajattelijoita. <en ite luota ihmisten lääkäreiden virheettömyyten tai edes puolueettomuuteen. katso vaikka miten riekaleina koko poliittinen maailmamme on, miksi luulet että mielenterveys lääkäri on joku maailmasta erillinen entiteetti kun oikean maailman lääkäritkin tekee hoito virheitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On diagnosoitu mm neuvostoliitossa kun oli poliittisia väärin ajattelijoita. <en ite luota ihmisten lääkäreiden virheettömyyten tai edes puolueettomuuteen. katso vaikka miten riekaleina koko poliittinen maailmamme on, miksi luulet että mielenterveys lääkäri on joku maailmasta erillinen entiteetti kun oikean maailman lääkäritkin tekee hoito virheitä.

        Kuka tahansa voi tehdä virheitä, myös lääkärit.
        Miksi ajatella lääkäreitä maailman laajuisesti, täällä hoito tapahtuu ihan omassa maassamme ? En vertaisi Suomen terveydenhuoltoa siihen, mitä on muualla maailmalla.

        Ja jos ei itsellä ole täällä esim. psykiatreista kokemusta, niin silloin vielä vähemmän kannattaa lukea tai selvittää, millaista on maailmalla.


    • Anonyymi

      Sama ilmiö tuntuu olevan myös erilaisilla kasvis ruokavaliota noudattavilla ihmisillä. Jotenkin pakonomaisesti sekin tulee aina esille.

    • Anonyymi

      En kuolaa tai ole erityisen hidas liikkeissäni jne. Olen ollut hoitomyönteinen lähinnä lääkityksen suhteen, mutta on totta, että hoitohenkilökunta ei juuri ymmärrä sairauden luonnetta. On ollut hetkiä, jolloin olisin kaivannut tukea käytännönasioihin ja aikatauluista kiinni pitämistä. Unohtelu ja aikojen siirtely sotki minua pahasti.

      Täällä oli muutama hyvä kirjoitus aloittajalle siitä kuinka meihin kannattaa suhtautua. Ehkä aloittaja itse ei ole koskaan tavannut sairasta tai sitten on tavannut heitä, joilla on osastojakso ollut juuri takana. Ei sinällään, että minua kiinnostaisi hänen mielipiteensä. Olen todennäköisesti haastavammassa työssä kuin hän ja siksi, en jaksa kirjoittaa muita leimaavia kirjoituksia.

      • Anonyymi

        Sie se et turhaa ujostele tuota sun narsismia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sie se et turhaa ujostele tuota sun narsismia.

        Mielummin "narsisti" kuin huonosti käyttäytyvä ja ennakkoluuloinen. Ylipäätään olen ylpeä, että sairaudesta huolimatta olen päässyt elämässäni pitkälle. Edelleen minua harmittaa mt-henkilöihin kohdistuvat tietämättömät mielipiteet. Ylipäätään en pidä termistä. Voitaisiin puhua henkisesti haavoittuvista henkilöistä, koska sitä useimmiten on olla esim. skitsofreenikko. Ehkä sinua harmittaa kuulla, että siellä sairaalassa on paljon fiksuja korkeakoulutettuja, jotka ovat sairaslomalla töistään mielen haasteiden takia. Kävin monta mielekästä keskustelua heidän kanssaan.


      • Anonyymi

        Myös tiedon puute vaikuttaa suhtautumiseen sairasta ihmistä kohtaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sie se et turhaa ujostele tuota sun narsismia.

        Mielenkiinnosta kysäisen, mikä edellisessä viittasi narsismiin ?
        On kyllä nykyään sanana niin sanotusti liikakäytetty, liian herkästi käytetty, edes tietämättä ja tuntematta toista, lyhyen tekstin pätkän perusteella.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielummin "narsisti" kuin huonosti käyttäytyvä ja ennakkoluuloinen. Ylipäätään olen ylpeä, että sairaudesta huolimatta olen päässyt elämässäni pitkälle. Edelleen minua harmittaa mt-henkilöihin kohdistuvat tietämättömät mielipiteet. Ylipäätään en pidä termistä. Voitaisiin puhua henkisesti haavoittuvista henkilöistä, koska sitä useimmiten on olla esim. skitsofreenikko. Ehkä sinua harmittaa kuulla, että siellä sairaalassa on paljon fiksuja korkeakoulutettuja, jotka ovat sairaslomalla töistään mielen haasteiden takia. Kävin monta mielekästä keskustelua heidän kanssaan.

        Hienoa että olet sairaudesta huolimatta päässyt elämässä pitkälle. (siis ihan oikeasti.) Silloinhan sekin että “rasismisi” on ajanut sinua eteenpäin on hyvä asia.

        Mutta sitten tulee se mutta.

        Ongelmat ei katoa sillä, että ongelmia ei haluta tunnistaa tai että niistä ei haluta puhua. Ei työpaikoilta häviä ne “narsistiset” esihenkilöt sillä, että he keksivät nimetä itsensä henkisesti haavoittuviksi henkilöiksi. (Ja usko pois narskut on tosi taitavia keksimään näitä asioita.)

        Työpaikoilla joudutaan nimeämään ongelmat, ja puuttumaan niihin.

        Käsi ylös taas ne, jotka täällä oikeasti hoitaa tai auttaa toisia henkisesti haavoittuvia ihmisiä. Joko nyt päästäisiin viiteen?

        Totuus on se, että tällä foorumilla haetaan enemmän hyväksyntää sille omalle “narsismille” tai muulle häiriökäyttäytymiselle, kuin sille että toista ihmistä autettaisiin oikeasti.

        Ehkä minua harmittaa kuulla se, että sinulla on paljon niitä fiksuja, korkeastikoulutettuja kavereita sieltä sairaalasta, mutta et enää käy niitä mielekkäitä keskusteluja heidän kanssaan? Vaan roikut täällä.

        Äläkä sano, että tämä keskustelu olisi fiksumpi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa että olet sairaudesta huolimatta päässyt elämässä pitkälle. (siis ihan oikeasti.) Silloinhan sekin että “rasismisi” on ajanut sinua eteenpäin on hyvä asia.

        Mutta sitten tulee se mutta.

        Ongelmat ei katoa sillä, että ongelmia ei haluta tunnistaa tai että niistä ei haluta puhua. Ei työpaikoilta häviä ne “narsistiset” esihenkilöt sillä, että he keksivät nimetä itsensä henkisesti haavoittuviksi henkilöiksi. (Ja usko pois narskut on tosi taitavia keksimään näitä asioita.)

        Työpaikoilla joudutaan nimeämään ongelmat, ja puuttumaan niihin.

        Käsi ylös taas ne, jotka täällä oikeasti hoitaa tai auttaa toisia henkisesti haavoittuvia ihmisiä. Joko nyt päästäisiin viiteen?

        Totuus on se, että tällä foorumilla haetaan enemmän hyväksyntää sille omalle “narsismille” tai muulle häiriökäyttäytymiselle, kuin sille että toista ihmistä autettaisiin oikeasti.

        Ehkä minua harmittaa kuulla se, että sinulla on paljon niitä fiksuja, korkeastikoulutettuja kavereita sieltä sairaalasta, mutta et enää käy niitä mielekkäitä keskusteluja heidän kanssaan? Vaan roikut täällä.

        Äläkä sano, että tämä keskustelu olisi fiksumpi.

        Miten tämä keskustelunaloitus mielestäsi auttaa mt-oireista ja elämässään vaikeuksista kärsiviä? Ole vaihteeksi rehellinen. Aloitus on pelkästään asiaton, leimaava, provosoiva ja loukkaava.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten tämä keskustelunaloitus mielestäsi auttaa mt-oireista ja elämässään vaikeuksista kärsiviä? Ole vaihteeksi rehellinen. Aloitus on pelkästään asiaton, leimaava, provosoiva ja loukkaava.

        No kyllähän jokaisen ihmisen tulisi pystyä kyseenalaistamaan oma toimintansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten tämä keskustelunaloitus mielestäsi auttaa mt-oireista ja elämässään vaikeuksista kärsiviä? Ole vaihteeksi rehellinen. Aloitus on pelkästään asiaton, leimaava, provosoiva ja loukkaava.

        Anteeksi, tämä varmaan jäi kunnolla avaamatta aloituspostissa.

        Kenenkään ei tarvitse itsekriminoida itseään.

        Oppimalla sen, että miksi joku niin kuitenkin tekee, voimme myös etsiä keinoja sille, ettei näin tapahtuisi jatkossa vaikkapa sairauden takia.

        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kyllähän jokaisen ihmisen tulisi pystyä kyseenalaistamaan oma toimintansa.

        " Kyllähän jokaisen.."
        Ei se aina mene niin. Sairas ihminen ei välttämättä pysty kyseenalaistamaan omaa toimintaansa.
        Psyykkisesti sairaat, alkoholistit, narkomaanit, ja mitä kaikkea onkaan, oman elämän hallinta ei vain aina toimi, kenellä mistäkin syystä.
        Ja se, ettei ihan aina edes ymmärrä omaa toimintaansa, ei alenna ihmisarvoa millään tavalla.
        On kovin helppoa alentaa ja arvostella ihmisiä, joilla on vaikeuksia, etenkin silloin, jos ei ole omaa henkilökohtaista kokemusta, tai jos lähipiirissä ei kenelläkään ole erityisemmin mitään ongelmia.
        Tieto asioista on oikeastaan ainoa, joka lisää ymmärrystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielummin "narsisti" kuin huonosti käyttäytyvä ja ennakkoluuloinen. Ylipäätään olen ylpeä, että sairaudesta huolimatta olen päässyt elämässäni pitkälle. Edelleen minua harmittaa mt-henkilöihin kohdistuvat tietämättömät mielipiteet. Ylipäätään en pidä termistä. Voitaisiin puhua henkisesti haavoittuvista henkilöistä, koska sitä useimmiten on olla esim. skitsofreenikko. Ehkä sinua harmittaa kuulla, että siellä sairaalassa on paljon fiksuja korkeakoulutettuja, jotka ovat sairaslomalla töistään mielen haasteiden takia. Kävin monta mielekästä keskustelua heidän kanssaan.

        Haavoittuvista henkilöistä tuli mieleeni, eräskin jo edesmennyt narsku. Hän kehitteli kuuloyliherkkyyden.

        Siis sen sellaiseen, missä pitää huudattaa radiota tai televisiota, niin että naapurit paukuttaa seiniä, mutta auta armias, jos joku erehtyi puhumaan hänelle normaalilla äänellä totuuksia, niin hän ei pystynyt kuuntelemaan niitä, kas kun korviin sattui niin maan perskuleesti.

        No loppu hyvin, kaikki hyvin, hän kuolla kupsahti yksinäisyyteen, niin ettei kukaan ollut kuulemassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa että olet sairaudesta huolimatta päässyt elämässä pitkälle. (siis ihan oikeasti.) Silloinhan sekin että “rasismisi” on ajanut sinua eteenpäin on hyvä asia.

        Mutta sitten tulee se mutta.

        Ongelmat ei katoa sillä, että ongelmia ei haluta tunnistaa tai että niistä ei haluta puhua. Ei työpaikoilta häviä ne “narsistiset” esihenkilöt sillä, että he keksivät nimetä itsensä henkisesti haavoittuviksi henkilöiksi. (Ja usko pois narskut on tosi taitavia keksimään näitä asioita.)

        Työpaikoilla joudutaan nimeämään ongelmat, ja puuttumaan niihin.

        Käsi ylös taas ne, jotka täällä oikeasti hoitaa tai auttaa toisia henkisesti haavoittuvia ihmisiä. Joko nyt päästäisiin viiteen?

        Totuus on se, että tällä foorumilla haetaan enemmän hyväksyntää sille omalle “narsismille” tai muulle häiriökäyttäytymiselle, kuin sille että toista ihmistä autettaisiin oikeasti.

        Ehkä minua harmittaa kuulla se, että sinulla on paljon niitä fiksuja, korkeastikoulutettuja kavereita sieltä sairaalasta, mutta et enää käy niitä mielekkäitä keskusteluja heidän kanssaan? Vaan roikut täällä.

        Äläkä sano, että tämä keskustelu olisi fiksumpi.

        Yritän lisää tietoisuutta henkisesti haavoittuvassa asemissa olevista. Sydän jo heidän puolella, jotka näyttävät siltä, että ovat luovuttaneet. Tämän on ihan oikea foorumi, koska moni skitsofreniaa sairastava lukee näitä kirjoituksia. Haluan omalla esimerkillä kannustaa olemaan itsevarma.

        Olin itse 5 vuotta tekemättä mitään järkevää. Aloitin työn tekemisen ensin myyjänä tauon jälkeen ja kohtasin paljon ennakkoluuloja. On aika iso kynnys mennä töihin, kun järki juoksee hitaammin. Nyt olen taas melko hyvin kunnossa ja alani töissä.

        Mitä sanoa ihmisille, jotka koko ajan haastavat olemaan hiljaa tai alistumaan kohtaloonsa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielummin "narsisti" kuin huonosti käyttäytyvä ja ennakkoluuloinen. Ylipäätään olen ylpeä, että sairaudesta huolimatta olen päässyt elämässäni pitkälle. Edelleen minua harmittaa mt-henkilöihin kohdistuvat tietämättömät mielipiteet. Ylipäätään en pidä termistä. Voitaisiin puhua henkisesti haavoittuvista henkilöistä, koska sitä useimmiten on olla esim. skitsofreenikko. Ehkä sinua harmittaa kuulla, että siellä sairaalassa on paljon fiksuja korkeakoulutettuja, jotka ovat sairaslomalla töistään mielen haasteiden takia. Kävin monta mielekästä keskustelua heidän kanssaan.

        Miksi se nähdään narsismina, jos joku on pärjännyt elämässään sairaudestaan huolimatta ?
        Ja on vielä ylpeä siitä. On oikeus olla itsestään ylpeä, jos pärjää, kunhan ei ala ylimieliseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi se nähdään narsismina, jos joku on pärjännyt elämässään sairaudestaan huolimatta ?
        Ja on vielä ylpeä siitä. On oikeus olla itsestään ylpeä, jos pärjää, kunhan ei ala ylimieliseksi.

        Se on erittäin hienoa että menestyy elämässään, vielä hienompaa on, että menestyy sairaudesta huolimatta.

        Siitä kannattaa olla ylpeä, ja olisi hienoa, jos pystyisi vaikka jotenkin omalla esimerkillään kannustamaan myös muita vaikeassa elämäntilanteessa olevia kannustamaan elämässä eteenpäin.

        Mitä narsismiin tulee, niin nyky yhteiskunta suosii pientä narsimia. Työmaailmassa pärjää ne ihmiset, joilla on ambitioita, ja kykyä positiivisella tavalla markkinoida itseään.

        Missä vaiheessa tästä narsismista tuleekin sitten haitta? Missä vaiheessa se rupeaa vahingoittamaan hänen ympärillään olevia ihmisiä tai häntä itseään?

        Otetaan vaikka tällainen mielikuvitusesimerkki. Narsisti joka haluaa syyttää omista ongelmistaan muita, saakin yhtäkkiä jonkun mielenterveysdiagnoosin. Siitä hiiltyneenä hän tulee valittamaan siitä tänne foorumille. Kuinka monta vuotta se valitus on sitä positiivista narsismia, ja missä vaiheessa se alkaa haitata hänen omaa elämäänsä, ja muuttuu negatiiviseksi?

        Tai ylipäätään, mikä se on se ongelma, miksi tällä foorumilla ei pystytä keskustelemaan sairauden negatiivisista puolista? Miksi se menee joksikin kikkelin venytykseksi siitä, että kenellä on vaativin työ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haavoittuvista henkilöistä tuli mieleeni, eräskin jo edesmennyt narsku. Hän kehitteli kuuloyliherkkyyden.

        Siis sen sellaiseen, missä pitää huudattaa radiota tai televisiota, niin että naapurit paukuttaa seiniä, mutta auta armias, jos joku erehtyi puhumaan hänelle normaalilla äänellä totuuksia, niin hän ei pystynyt kuuntelemaan niitä, kas kun korviin sattui niin maan perskuleesti.

        No loppu hyvin, kaikki hyvin, hän kuolla kupsahti yksinäisyyteen, niin ettei kukaan ollut kuulemassa.

        Tuonko perusteella jotain väitetään narskuksi ? Voi voi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on erittäin hienoa että menestyy elämässään, vielä hienompaa on, että menestyy sairaudesta huolimatta.

        Siitä kannattaa olla ylpeä, ja olisi hienoa, jos pystyisi vaikka jotenkin omalla esimerkillään kannustamaan myös muita vaikeassa elämäntilanteessa olevia kannustamaan elämässä eteenpäin.

        Mitä narsismiin tulee, niin nyky yhteiskunta suosii pientä narsimia. Työmaailmassa pärjää ne ihmiset, joilla on ambitioita, ja kykyä positiivisella tavalla markkinoida itseään.

        Missä vaiheessa tästä narsismista tuleekin sitten haitta? Missä vaiheessa se rupeaa vahingoittamaan hänen ympärillään olevia ihmisiä tai häntä itseään?

        Otetaan vaikka tällainen mielikuvitusesimerkki. Narsisti joka haluaa syyttää omista ongelmistaan muita, saakin yhtäkkiä jonkun mielenterveysdiagnoosin. Siitä hiiltyneenä hän tulee valittamaan siitä tänne foorumille. Kuinka monta vuotta se valitus on sitä positiivista narsismia, ja missä vaiheessa se alkaa haitata hänen omaa elämäänsä, ja muuttuu negatiiviseksi?

        Tai ylipäätään, mikä se on se ongelma, miksi tällä foorumilla ei pystytä keskustelemaan sairauden negatiivisista puolista? Miksi se menee joksikin kikkelin venytykseksi siitä, että kenellä on vaativin työ?

        Mietin sitäkin, millä perusteella ihmistä sanotaan narskuksi.
        On tullut huomattua sekin, jos joku ei jostain syystä miellytä toista, tai jokin muu omassa ajatusmaailmassa sotii toisen ajatusmaailmaa vastaan, niin aika pian toista aletaan sanoa narskuksi.
        Kun ei se ihan niinkään mene.
        Pieni itsekkyys on useimmiten hyvä asia, kunhan se ei mene liiallisuuksiin, eli vaikkapa narsismin puolelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuonko perusteella jotain väitetään narskuksi ? Voi voi.

        Odotitko narsistin kirjoittamaa listaa narsistin vijoista? Eiköhän tavan tallajalle yhksi esimerkki riitä.


      • Anonyymi

        Maailmassahan on menetelmiä mitata työn vaativuutta...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailmassahan on menetelmiä mitata työn vaativuutta...

        Juu ja jotkut pystyy tekemään vaativampia töitä kuin jotkut toiset, ihan vaikka ei sairauksia olisikaan.


    • Anonyymi

      Ristiriipuntaan kädet jalat ja vedetään joka suuntaan. On tullut aika ja se alkaa juuri nyt.

    • Anonyymi

      Hevoset kiskoo mies kestää...

    • Anonyymi

      Mies osoittaa voimaansa....

    • Anonyymi

      Kuka donkkaa loppuun asti kuka ei ?

    • Anonyymi

      Heikot sortuu elon tiellä lisää voimaa.

    • Anonyymi

      Mies donkkaa syvään

    • Anonyymi

      Syvien laaksojen mies

    • Anonyymi

      Neliraaja veto se kovin näyttö giljotiinin jälkeen.

    • Anonyymi

      Guillotine keksi laitteen joka on vertaansa vailla ....

    • Anonyymi

      Pää pyörii vinhasti ennen ja jälkeen.

    • Anonyymi

      Piste

    • Anonyymi

      Parasta ettei ole missään tekemisissä tuommoisten kanssa ettei saa hullua kimppuunsa, ilman aihetta vihoja niskaansa.
      Väärin että tuommoisia hulluja majoitetaan nykyisin toisten joukkoon. Pilaavat ilmapiirin myrkyttämällä koko ympäristön.
      (Naapurissa avoimesti kaikkea vihaava venäläistaustainen joutilas naikkonen joka kaikesta valittaa ja kaikki sitä häiritsee. Erittäin koppava ja ynseä ollut aina. Sanoi jos ei itselleen tulisi mitään, tekisi jotakin niille jotka sitä haittaa.)
      Pois vaan tuommoiset ällötykset sinne mistä tulleetkin!

    • Anonyymi

      Skitsifreenikon välttöalue on katkeroitumisen välttämisen tila, jota ei otsikon aloittaja huomannut, koska on "minua tyhmempi", siis olemme yhtä terveitä:" Älä ole katkeroitunut!" Jalkapalloa ei myöskään aiheen kirjoittaja tiedostanut:" Nyt pallo on sinulla, mutta oletko terve?" Jos pallo onminulla:" Kysy sama kysymys." Siis ei ole kukaan sairas ja sinunkin pitäisi olla arkijeesus järkijeesus🏳🏳🏳rauha rauha rauha

      • Anonyymi

        Kädäs kädäs kiitos[(oma lisäys)]


    • Anonyymi

      Kyllä joudat hoitoon ei normaali
      Pakkotöihin

    • Anonyymi

      Poliisi asia

    • Anonyymi

      Mistäs lähtien se on ollut sairaus että reagoi henkisesti todella stressaavaan elämäntilanteeseen flippaamalla? Ja tämä "sairaus" (ei siis missään nimessä luonnollinen reaktio) tietenkin hoidetaan kuntoon lääkkeillä, käsittelemättä ongelmia jotka johtivat mielen pirstoutumiseen. Tuloksena on melko apaattinen, aloitekyvytön, ehkäpä ylipainoinen, verenpaineet pielessä ym. kuolee varmaan 50v tienoilla tuntematta ja kokematta elämää? Kyllä kyllä, kannattaa hakea apua ajoissa vai pitäisikö keksiä humaanimmat ratkaisut?

      • Anonyymi

        Oisko se siitä lähtien, kun ei pysty enää lukemaan, tai käsittämään keskustelun aihetta ja otsikkoa, vaan päästää sen "sairauden" puhumaan, ja puhuu täysin puuta heinää, mikä ei liity aiheeseen ja ikään kuin antaa esimerkin siitä itsensä kriminoinnista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oisko se siitä lähtien, kun ei pysty enää lukemaan, tai käsittämään keskustelun aihetta ja otsikkoa, vaan päästää sen "sairauden" puhumaan, ja puhuu täysin puuta heinää, mikä ei liity aiheeseen ja ikään kuin antaa esimerkin siitä itsensä kriminoinnista?

        Puhut transsista varmaan enemman. Kysy hypnotisoidulta kysymys mihin ei voi luultavasti vastata niin blokkaa sen ja hopisee omiaan. Katso vaikka Beatlejuicen radioesiontymisia tai ihmettele miksei cyberspace warrior Kanye West ymmarra yksinkertaista "do you love fish sticks?" - I love them. "What? Are you some kind of gayfish?" vitsia viela kymmenen vuotta myohemminkaan...

        Skitsofrenia valttamatta edes sairaus. Jokin laukaisee tilan jossa nakee enemman universumien kerroksia mutta ei ole ihmiset ei ole henkisesti tasolla etta pystyisivat ymmartaa nakemaansa. Kaunis mieli hieno elokuva. Leffoissa esim me kaksi ja irenessa erotettu edes dissosisaatiohairiota skitsofreniasta. Sitten naiden perusteella tehdaan jotain diagnooseja joillekin. Nettikaytttaytymisesta viela. Cmon. Ajattelu kiellettya nykyaan? Skitsot pelkaavat sosiaalisia tilanteita mutta popkulttuurin tunnetuin paranoidi Skitsofreenikko on macho man Randy Savage. Youtubeen Cream of the Crop hakukenttaan vaan. Randy ei rikkonut koskaan roolihahmoaan vaan puhui hautaan asti omalla uniikilla tavallaan. Jos ihmisen energiaa voisi ladata akkuihin olisi Savage ladannut akut ennatysvauhdissa "Ooh yeaaaaah! Unjustifiebly in the position I'd rather not be in! I'm living in a nightmare Mean Gene... "


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Anonyymiteetti tuo esiin ihmisen aidoimmillaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anonyymiteetti tuo esiin ihmisen aidoimmillaan.

        Jos on käyttänyt kaikki viralliset kanavat, esim. suora puhe ja kirjallinen palaute esimiehelle, keskustelu työterveyslääkärin ja -psykologin kanssa, keskustelu työsuojelun kanssa, kaksi työterveysneuvottelua, joissa mukana vielä työterveyshoitaja ja työkykykoordinaattori. Ja mikään näistä ei johda mihinkään, niin onko muuta mahdollisuutta kuin käyttää tätä foorumia. Se on helppoa kommentoida ikävästi, kun ei tunne tilannetta lainkaan. Lisäksi voi pohtia, onko tämä kaikkien kohdalla edes anonyymifoorumi.


    • Anonyymi

      Aloitus on vastenmielinen, tahallaan raflaava ja stereotypioita viljelevä, koska kukaan ei millään tavalla "kriminoi" itseään. Ymmärsiköhän aloittaja, mitä kyseinen sana oikeasti edes tarkoittaa?

      • Anonyymi

        Haluat selvästi kertoa mitä itsekriminointi tässä tapauskessa on? Mutta älä kriminoi itseäsi sitä tehdessäsi.

        Miksi itsekriminointi on niin vastenmielistä? Onko se sitä "hulluuden" konkretiaa? Kun kukaan terve ihminen ei itsekriminoisi itseään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluat selvästi kertoa mitä itsekriminointi tässä tapauskessa on? Mutta älä kriminoi itseäsi sitä tehdessäsi.

        Miksi itsekriminointi on niin vastenmielistä? Onko se sitä "hulluuden" konkretiaa? Kun kukaan terve ihminen ei itsekriminoisi itseään?

        Mitä tarkoittaa kriminointi ?
        Ymmärrän kyllä sanan kriminalisointi, mutta että kriminointi ?
        Kriminonti ei ole edes suomen kielen sana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa kriminointi ?
        Ymmärrän kyllä sanan kriminalisointi, mutta että kriminointi ?
        Kriminonti ei ole edes suomen kielen sana.

        Edellä kirjoittaneelle: aivan, niinpä, koko sitä kyseistä sanaa ei ainakaan tuolla tavalla kirjoitettuna edes löydy suomen kielestä. Mitäköhän aloittaja oikeasti on tarkoittanut? Että tekevätkö potilaat itse itsestänsä rikollisia, vai mitä hän oikein on tarkoittanut? Huolestuttavaksi asian tekee se, että ymmärtääneenkö itse kirjoittaja kirjoittamallaan tarkoitti, pahinta pelkään, että ei. Tai sitten hänen ajatuksensa ei vaan aukea, ei ainakaan minulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellä kirjoittaneelle: aivan, niinpä, koko sitä kyseistä sanaa ei ainakaan tuolla tavalla kirjoitettuna edes löydy suomen kielestä. Mitäköhän aloittaja oikeasti on tarkoittanut? Että tekevätkö potilaat itse itsestänsä rikollisia, vai mitä hän oikein on tarkoittanut? Huolestuttavaksi asian tekee se, että ymmärtääneenkö itse kirjoittaja kirjoittamallaan tarkoitti, pahinta pelkään, että ei. Tai sitten hänen ajatuksensa ei vaan aukea, ei ainakaan minulle.

        Potilaat tekevät ennemminkin itsestään uhrin, kuin rikollisen.
        Uhriutuminen on yllättävän yleistä mielenterveysongelmaisten keskuudessa.
        Tosin monet muutkin saattavat uhriutua syystä, että " elämä potkii päähän ".
        Miksi juuri minua ?
        Ei ymmärretä, että kyllä se ajoittain " potkii " ihan jokaista. Kaikki eivät vain uhriudu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellä kirjoittaneelle: aivan, niinpä, koko sitä kyseistä sanaa ei ainakaan tuolla tavalla kirjoitettuna edes löydy suomen kielestä. Mitäköhän aloittaja oikeasti on tarkoittanut? Että tekevätkö potilaat itse itsestänsä rikollisia, vai mitä hän oikein on tarkoittanut? Huolestuttavaksi asian tekee se, että ymmärtääneenkö itse kirjoittaja kirjoittamallaan tarkoitti, pahinta pelkään, että ei. Tai sitten hänen ajatuksensa ei vaan aukea, ei ainakaan minulle.

        Pitäskö siinä asia ymmärtää enemmän sellaisellla käsitetasolla. Aika vaikeaa pienimielisille päille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Potilaat tekevät ennemminkin itsestään uhrin, kuin rikollisen.
        Uhriutuminen on yllättävän yleistä mielenterveysongelmaisten keskuudessa.
        Tosin monet muutkin saattavat uhriutua syystä, että " elämä potkii päähän ".
        Miksi juuri minua ?
        Ei ymmärretä, että kyllä se ajoittain " potkii " ihan jokaista. Kaikki eivät vain uhriudu.

        Edelliselle: mitenkähän sovellat tuota ajatusta uhriutumisen välttämisestä, jos joku oikeasti joutuu esim. koulussa, tai työpaikalla kiusatuksi, väkivallan kohteeksi, tai raiskatuksi? Eivätkö he ole oikeasti uhreja? Vai pitääkö heidän sitten ajatella, että ei ole mitään väärää, tai esim. rikosta tehty heidän kohdalla? Silti he uhreja, ei siitä mihinkään pääse. Muistin deletointi auttaa varmaan jollakin tavalla, tai asian sivuuttaminen/ unohtaminen, mutta sekään ei välttämättä johda hyvinvoinnin kohentumiseen.

        Joillakin on sellainen ajattelutapa, että ei tarvitse yrittääkään ymmärtää, välittää, tai auttaa. Jos edes yrittää asettua toisen asemaan, ja siihen, mitä toinen on kokenut, niin sekin voi olla avartava kokemus, niin esim. itse potilaalle, kuin hänen vastapuolellaan olevalle, naapurille, ystävälle tai kenelle tahansa. Mistä se on pois, ja kuka siinä häviää ja menettää mitään, jos osoittaa toista kohtaan ymmärtämystä ja empatiaa? Ihmisyyteen kuuluvat kaikenlaiset tunteet, niiden osoittaminen, empatian ja positiivisuuden antaminen toisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa kriminointi ?
        Ymmärrän kyllä sanan kriminalisointi, mutta että kriminointi ?
        Kriminonti ei ole edes suomen kielen sana.

        Tuollahan se on ketjun alkupäässä selitetty aika hyvin. Kannattaa lukea koko ketju, niin tietää mistä puhutaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle: mitenkähän sovellat tuota ajatusta uhriutumisen välttämisestä, jos joku oikeasti joutuu esim. koulussa, tai työpaikalla kiusatuksi, väkivallan kohteeksi, tai raiskatuksi? Eivätkö he ole oikeasti uhreja? Vai pitääkö heidän sitten ajatella, että ei ole mitään väärää, tai esim. rikosta tehty heidän kohdalla? Silti he uhreja, ei siitä mihinkään pääse. Muistin deletointi auttaa varmaan jollakin tavalla, tai asian sivuuttaminen/ unohtaminen, mutta sekään ei välttämättä johda hyvinvoinnin kohentumiseen.

        Joillakin on sellainen ajattelutapa, että ei tarvitse yrittääkään ymmärtää, välittää, tai auttaa. Jos edes yrittää asettua toisen asemaan, ja siihen, mitä toinen on kokenut, niin sekin voi olla avartava kokemus, niin esim. itse potilaalle, kuin hänen vastapuolellaan olevalle, naapurille, ystävälle tai kenelle tahansa. Mistä se on pois, ja kuka siinä häviää ja menettää mitään, jos osoittaa toista kohtaan ymmärtämystä ja empatiaa? Ihmisyyteen kuuluvat kaikenlaiset tunteet, niiden osoittaminen, empatian ja positiivisuuden antaminen toisille.

        Sanat uhri ja uhriutuminen tarkoittavat vähän eri asioita.
        Itsekin tunnen aika monia uhreja, kuka kohdannut mitäkin, osa heistä elää kokemansa jälkeen ihan tasapainoistakin elämää, vaikka tapahtumat eivät muistista poistukaan.
        Jotkut jäävät ns. " jumiin " tapahtuneisiin, juurikin uhriutumalla.
        Tuota minä tarkoitin kirjoituksellani.

        Ymmärrän täysin hyvin uhreja, itsekin sellainen ollut useammalla tavalla.
        Tuntuu oikeasti pahalta uhrien puolesta, ja vielä pahemmalta, jos ihminen ei pääse yli tapahtuneesta, siis ei pysty jatkamaan elämäänsä, vaan uhriutuu ja elää sen " varjossa ".
        Toki me kaikki olemme yksilöitä ja suhtaudumme asioihin eri tavoin, kukaan ei voi sanoa toiselle, että kyllä sinä pärjäät kun minäkin olen pärjännyt.

        Nämä asiat on hyvä ymmärtää, ainakin pystyy yrittää olemaan tukena, jos toinen on joutunut uhriksi jossakin yhteydessä.
        Empatia on iso ja tärkeä ominaisuus ihmisellä, jos ystävä tai kaveri on kohdannut jotain ikävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanat uhri ja uhriutuminen tarkoittavat vähän eri asioita.
        Itsekin tunnen aika monia uhreja, kuka kohdannut mitäkin, osa heistä elää kokemansa jälkeen ihan tasapainoistakin elämää, vaikka tapahtumat eivät muistista poistukaan.
        Jotkut jäävät ns. " jumiin " tapahtuneisiin, juurikin uhriutumalla.
        Tuota minä tarkoitin kirjoituksellani.

        Ymmärrän täysin hyvin uhreja, itsekin sellainen ollut useammalla tavalla.
        Tuntuu oikeasti pahalta uhrien puolesta, ja vielä pahemmalta, jos ihminen ei pääse yli tapahtuneesta, siis ei pysty jatkamaan elämäänsä, vaan uhriutuu ja elää sen " varjossa ".
        Toki me kaikki olemme yksilöitä ja suhtaudumme asioihin eri tavoin, kukaan ei voi sanoa toiselle, että kyllä sinä pärjäät kun minäkin olen pärjännyt.

        Nämä asiat on hyvä ymmärtää, ainakin pystyy yrittää olemaan tukena, jos toinen on joutunut uhriksi jossakin yhteydessä.
        Empatia on iso ja tärkeä ominaisuus ihmisellä, jos ystävä tai kaveri on kohdannut jotain ikävää.

        Se mikä on uhrien ja uhriutujien ero voi olla usein siinä, että toiset ovat saaneet empatiaa ja kohtaamista ystäviltään, kun taas toisilla läheisin ihminen on lääkäri, joka määrää neuroleptejä lääkärin diagnosoimaan synnynnäiseen degeneratiiviseen aivosairauteen. Traumatisoitunut ihminen usein uhriutuu osin siksi, koska hän ei pysty sijoittamaan traumaattisia kokemuksia menneisyyteen. Voimakkaat traumakokemukset ovat pääosin tunnemuistoja, joilla ei ole selkeää paikkaa eikä aikaa. Psyykkiset traumat ovat kehollisia reaktioita, joita ympäristön ärsykkeet voivat hallitsemattomasti triggeröidä aivan yhtä elävästi, kuin jos ne tapahtuisivat tässä ja nyt. Ihmisen eksipliittinen eli tietoinen muisti jaetaan usein semanttiseen ja episodiseen muistiin. Episodinen muisti vastaa narratiiveista, joita ihminen rakentaa kokemuksistaan. Jotta voit rakentaa ehjän narratiivin, jossa kokemukset hallinnan menetyksistä ja omien rajojen rikkomisesta eivät ole jatkuvasti läsnä tässä hetkessä, sinun on ensin tiedostettava ja tunnistettava tapahtumat elämässäsi. Siihen usein tarvitaan toisia ihmisiä ja turvallista, vakaata ympäristöä etenkin silloin, kun kyse on psykoositason oireista.

        Jos taas ihmistä hoidetaan kuten psykiatriassa usein hoidetaan, sivuuttamalla ihmisen todellinen kärsimys ja elämä jota hän on elänyt, niin hän ei kykene rakentamaan elämästään koherenttia narratiivia ja sijoittamaan voimakkaita, hallitsemattomia tunnemuistojaan sinne minne ne kuuluvat -menneisyyteen. Erityisesti ns. mielisairaiden hoidossa tämä on hirvittävä ongelmat, koska psykoosissa ihminen on itse vieraantunut omista sisäisistä kokemuksistaan. Äänet ja ajatukset jotka tunkeutuvat ihmisen psyykkisten rajojen läpi ovat yleensä käytännössä sisäistettyä väkivaltaa, jota he eivät ole kyenneet integroimaan osaksi tietoisia kognitiivisia prosesseja. Heidän todellisuutensa on niin hajonnut ja pirstaleinen, että he eivät kerta kaikkiaan kykene luomaan ja rakentamaan ilman toisten ihmisten apua elämästään koherenttia tarinaa, jossa menneisyyden traumakokemukset eivät hallitse nykyhetkeä. Jos kokemusmaailma on myös ympäröivien ihmisten mielestä mieletön, mielisairas, hallitsematon ja pelottava, ympäröivät ihmiset tavallaan vain vahvistavat hyvin pirstaleiseksi ja irrallisiksi tunnemuistoiksi ehdollistuneita traumakokemuksia ihmisen mielessä. Jos kukaan ei edes tunnista, että olet kokenut jotain hirvittävää ja sietokykysi ylittävää, niin miten voit koskaan päästä yli kokemuksistasi? Ihmisten vaikeiden kokemusten ohittaminen on pahin virhe, mitä voi psykiatriselle potilaalle tehdä. Koska kohtaaminen on ainoa keino sille, että kokemus voidaan tunnistaa ja tiedostaa ja että se voidaan sijoittaa johonkin tilaan ja aikaan jossain ihmisen menneisyydessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se mikä on uhrien ja uhriutujien ero voi olla usein siinä, että toiset ovat saaneet empatiaa ja kohtaamista ystäviltään, kun taas toisilla läheisin ihminen on lääkäri, joka määrää neuroleptejä lääkärin diagnosoimaan synnynnäiseen degeneratiiviseen aivosairauteen. Traumatisoitunut ihminen usein uhriutuu osin siksi, koska hän ei pysty sijoittamaan traumaattisia kokemuksia menneisyyteen. Voimakkaat traumakokemukset ovat pääosin tunnemuistoja, joilla ei ole selkeää paikkaa eikä aikaa. Psyykkiset traumat ovat kehollisia reaktioita, joita ympäristön ärsykkeet voivat hallitsemattomasti triggeröidä aivan yhtä elävästi, kuin jos ne tapahtuisivat tässä ja nyt. Ihmisen eksipliittinen eli tietoinen muisti jaetaan usein semanttiseen ja episodiseen muistiin. Episodinen muisti vastaa narratiiveista, joita ihminen rakentaa kokemuksistaan. Jotta voit rakentaa ehjän narratiivin, jossa kokemukset hallinnan menetyksistä ja omien rajojen rikkomisesta eivät ole jatkuvasti läsnä tässä hetkessä, sinun on ensin tiedostettava ja tunnistettava tapahtumat elämässäsi. Siihen usein tarvitaan toisia ihmisiä ja turvallista, vakaata ympäristöä etenkin silloin, kun kyse on psykoositason oireista.

        Jos taas ihmistä hoidetaan kuten psykiatriassa usein hoidetaan, sivuuttamalla ihmisen todellinen kärsimys ja elämä jota hän on elänyt, niin hän ei kykene rakentamaan elämästään koherenttia narratiivia ja sijoittamaan voimakkaita, hallitsemattomia tunnemuistojaan sinne minne ne kuuluvat -menneisyyteen. Erityisesti ns. mielisairaiden hoidossa tämä on hirvittävä ongelmat, koska psykoosissa ihminen on itse vieraantunut omista sisäisistä kokemuksistaan. Äänet ja ajatukset jotka tunkeutuvat ihmisen psyykkisten rajojen läpi ovat yleensä käytännössä sisäistettyä väkivaltaa, jota he eivät ole kyenneet integroimaan osaksi tietoisia kognitiivisia prosesseja. Heidän todellisuutensa on niin hajonnut ja pirstaleinen, että he eivät kerta kaikkiaan kykene luomaan ja rakentamaan ilman toisten ihmisten apua elämästään koherenttia tarinaa, jossa menneisyyden traumakokemukset eivät hallitse nykyhetkeä. Jos kokemusmaailma on myös ympäröivien ihmisten mielestä mieletön, mielisairas, hallitsematon ja pelottava, ympäröivät ihmiset tavallaan vain vahvistavat hyvin pirstaleiseksi ja irrallisiksi tunnemuistoiksi ehdollistuneita traumakokemuksia ihmisen mielessä. Jos kukaan ei edes tunnista, että olet kokenut jotain hirvittävää ja sietokykysi ylittävää, niin miten voit koskaan päästä yli kokemuksistasi? Ihmisten vaikeiden kokemusten ohittaminen on pahin virhe, mitä voi psykiatriselle potilaalle tehdä. Koska kohtaaminen on ainoa keino sille, että kokemus voidaan tunnistaa ja tiedostaa ja että se voidaan sijoittaa johonkin tilaan ja aikaan jossain ihmisen menneisyydessä.

        Kiitos tästä, oli selkeää ja ymmärrettävää tekstiä.
        Omat psykoosit aikoinaan johtuivat aina päihteiden sekakäytöstä, elämä oli muutenkin rankkaa, tullut nähtyä ja koettua vaikka mitä.
        Jälkeen päin on tullut paljon mietittyä, mitä, miksi, missä, milloin, miten, jne..
        Elämäni pelastavan hoitojakson vetäisin läpi, raskasta ja vaativaa oli, mutta kannatti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se mikä on uhrien ja uhriutujien ero voi olla usein siinä, että toiset ovat saaneet empatiaa ja kohtaamista ystäviltään, kun taas toisilla läheisin ihminen on lääkäri, joka määrää neuroleptejä lääkärin diagnosoimaan synnynnäiseen degeneratiiviseen aivosairauteen. Traumatisoitunut ihminen usein uhriutuu osin siksi, koska hän ei pysty sijoittamaan traumaattisia kokemuksia menneisyyteen. Voimakkaat traumakokemukset ovat pääosin tunnemuistoja, joilla ei ole selkeää paikkaa eikä aikaa. Psyykkiset traumat ovat kehollisia reaktioita, joita ympäristön ärsykkeet voivat hallitsemattomasti triggeröidä aivan yhtä elävästi, kuin jos ne tapahtuisivat tässä ja nyt. Ihmisen eksipliittinen eli tietoinen muisti jaetaan usein semanttiseen ja episodiseen muistiin. Episodinen muisti vastaa narratiiveista, joita ihminen rakentaa kokemuksistaan. Jotta voit rakentaa ehjän narratiivin, jossa kokemukset hallinnan menetyksistä ja omien rajojen rikkomisesta eivät ole jatkuvasti läsnä tässä hetkessä, sinun on ensin tiedostettava ja tunnistettava tapahtumat elämässäsi. Siihen usein tarvitaan toisia ihmisiä ja turvallista, vakaata ympäristöä etenkin silloin, kun kyse on psykoositason oireista.

        Jos taas ihmistä hoidetaan kuten psykiatriassa usein hoidetaan, sivuuttamalla ihmisen todellinen kärsimys ja elämä jota hän on elänyt, niin hän ei kykene rakentamaan elämästään koherenttia narratiivia ja sijoittamaan voimakkaita, hallitsemattomia tunnemuistojaan sinne minne ne kuuluvat -menneisyyteen. Erityisesti ns. mielisairaiden hoidossa tämä on hirvittävä ongelmat, koska psykoosissa ihminen on itse vieraantunut omista sisäisistä kokemuksistaan. Äänet ja ajatukset jotka tunkeutuvat ihmisen psyykkisten rajojen läpi ovat yleensä käytännössä sisäistettyä väkivaltaa, jota he eivät ole kyenneet integroimaan osaksi tietoisia kognitiivisia prosesseja. Heidän todellisuutensa on niin hajonnut ja pirstaleinen, että he eivät kerta kaikkiaan kykene luomaan ja rakentamaan ilman toisten ihmisten apua elämästään koherenttia tarinaa, jossa menneisyyden traumakokemukset eivät hallitse nykyhetkeä. Jos kokemusmaailma on myös ympäröivien ihmisten mielestä mieletön, mielisairas, hallitsematon ja pelottava, ympäröivät ihmiset tavallaan vain vahvistavat hyvin pirstaleiseksi ja irrallisiksi tunnemuistoiksi ehdollistuneita traumakokemuksia ihmisen mielessä. Jos kukaan ei edes tunnista, että olet kokenut jotain hirvittävää ja sietokykysi ylittävää, niin miten voit koskaan päästä yli kokemuksistasi? Ihmisten vaikeiden kokemusten ohittaminen on pahin virhe, mitä voi psykiatriselle potilaalle tehdä. Koska kohtaaminen on ainoa keino sille, että kokemus voidaan tunnistaa ja tiedostaa ja että se voidaan sijoittaa johonkin tilaan ja aikaan jossain ihmisen menneisyydessä.

        Uhrin ja uhriutujan ero on se, että uhriutuja keksii aivan mielettömiä ajatusleikkejä, siitä että miksi juuri hän ei kykene tekemään mitään sen eteen, että hän saisi käsiteltyä ne omat ongelmansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uhrin ja uhriutujan ero on se, että uhriutuja keksii aivan mielettömiä ajatusleikkejä, siitä että miksi juuri hän ei kykene tekemään mitään sen eteen, että hän saisi käsiteltyä ne omat ongelmansa.

        Kyse ei ole varsinaisesti ajatusleikistä vaan Stephen Porgesin kehittämän polyvagaaliteorian soveltamista sen ymmärtämiseen, miksi jotkut jäävät jumiin uhriksi jäämisen kokemuksiin. Polyvagaaliteoria perustuu yleistiedolle ihmisen stressijärjestelmien sekä muistin toiminnasta, siinä ei ole mitään erityisen mieletöntä. Päästäkseen yli traumoistaan ihminen tarvitsee empatiaa ja kohtaamista sekä kokemusten käsitteellistämistä. Näin traumaattisten kokemusten muistijäljet eivät jää alitajuntaan, vaan integroituvat osaksi ihmisen tietoista muistia. Niistä tulee hallittava ja jäsennelty osa ihmisen menneisyyttä.

        Toinen syy uhriutumiselle on toki empatian hakeminen tai yleinen attribuutioharha, jolla epäonnistumisen ja häpen tunteista kärsivät ihmiset käsittelevät häpeäänsä sijoittamalla epäonnistumisensa syyt itsensä ulkopuolelle näin vähentämällä kokemaansa psyykkistä kuormitusta tilanteissa, joissa eivät useinkaan koe voivansa vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Paradoksaalisesti tätä attribuutiota sovelletaan myös psykiatrisessa hoidossa runsaasti, kun yritetään vähentää potilaiden kokemaa stigmaa ja häpeää sairastumisestaan. Psykiatrit ajattelevat, että on hyvä jos potilas uhriutuu ja ymmärtää sairastumisensa johtuvan virheellisistä geeneistään tai aivosairaudesta, koska vähentämällä potilaan toimijuuden kokemusta he uskovat vähentävänsä potilaan kokemaa häpeää. Jostain syystä tätä coping-keinoa kutsutaan uhriutumiseksi vain silloin, kun potilas löytää vääristä paikoista syyn ongelmilleen, muuten se on vain tervettä sairaudentuntoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse ei ole varsinaisesti ajatusleikistä vaan Stephen Porgesin kehittämän polyvagaaliteorian soveltamista sen ymmärtämiseen, miksi jotkut jäävät jumiin uhriksi jäämisen kokemuksiin. Polyvagaaliteoria perustuu yleistiedolle ihmisen stressijärjestelmien sekä muistin toiminnasta, siinä ei ole mitään erityisen mieletöntä. Päästäkseen yli traumoistaan ihminen tarvitsee empatiaa ja kohtaamista sekä kokemusten käsitteellistämistä. Näin traumaattisten kokemusten muistijäljet eivät jää alitajuntaan, vaan integroituvat osaksi ihmisen tietoista muistia. Niistä tulee hallittava ja jäsennelty osa ihmisen menneisyyttä.

        Toinen syy uhriutumiselle on toki empatian hakeminen tai yleinen attribuutioharha, jolla epäonnistumisen ja häpen tunteista kärsivät ihmiset käsittelevät häpeäänsä sijoittamalla epäonnistumisensa syyt itsensä ulkopuolelle näin vähentämällä kokemaansa psyykkistä kuormitusta tilanteissa, joissa eivät useinkaan koe voivansa vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Paradoksaalisesti tätä attribuutiota sovelletaan myös psykiatrisessa hoidossa runsaasti, kun yritetään vähentää potilaiden kokemaa stigmaa ja häpeää sairastumisestaan. Psykiatrit ajattelevat, että on hyvä jos potilas uhriutuu ja ymmärtää sairastumisensa johtuvan virheellisistä geeneistään tai aivosairaudesta, koska vähentämällä potilaan toimijuuden kokemusta he uskovat vähentävänsä potilaan kokemaa häpeää. Jostain syystä tätä coping-keinoa kutsutaan uhriutumiseksi vain silloin, kun potilas löytää vääristä paikoista syyn ongelmilleen, muuten se on vain tervettä sairaudentuntoa.

        Vai sekotatko sen Dunning-Gruger efektiin, missä sairas ihminen on vaan niin tyhmä, ettei ymmärrä olevansa sairas?


    • Anonyymi

      osaatko tappaa itsesi. tee se heti.

      Me oikeistolaiset vihaamme kaltaisiasi paskoja pällipäitä

      • Anonyymi

        Pärjäättekö te itsenne kanssa, kuinka hyvin ?


    • Anonyymi

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      57
      5730
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3607
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      215
      1804
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1732
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      94
      1192
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      29
      1155
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      927
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      263
      910
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      74
      867
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      848
    Aihe