, mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.
( Room. 5:20)
Ihminen ei koskaan voi oikein kunnioittaa Vapahtajaa, ellei siihen häntä synti ja laki pakota. Jumala on antanut anteeksi pahat tekomme - hänen armahtava sydämensä rakastaa kaikkia kalliisti ostetuita. Mutta he eivät voi pelastua, ilman että verikostaja heidät ajaa turvallisuuteen. Siksi hän aina pelottaa ja näännyttää meitä lain käskyillä ja tuomioilla.
Samoin kuin Joosef uhkui rakkautta ja heti päätti tehdä veljilleen hyvää heidän tullessaan Egyptiin, mutta kuitenkin antoi tulkkinsa puhutella heitä ankarasti ja vangitutti heidät ja pelotti heitä pehmentääkseen heidän sydämensä.
Samoin piti Jumalan antaa tulkkinsa, Mooseksen, ankarasti kohdella meitä. Mutta hän ei tee sitä sydämen halusta - lain käskyt ovat ankarat vain siksi, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä - ja että synti tulisi ylen määrin suureksi.
Roomalaiskirjeen 7. luvussa apostoli osoittaa, miten laki opettaa meitä tuntemaan synnin suuruuden. Se ei ainoastaan ole kuin peili, vaan myös kielloillaan herättää uinuvan synnin toimeen ja taisteluun, niin että syntinen ei pitäisi itseänsä virheettömänä.
"Minä elin ennen ilman lakia. mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi." Tällä tavalla tuntee entinen itsetyytyväinen ja ylpeä syntinen itsensä huonoksi ja surkuteltavaksi raukaksi. Koko maailma alkaa hänestä tuntua ahtaalta. Ennen niin rakas synnin tie alkaa häntä pelottaa, maailma tuntuu hänestä kolkolta ja isän koti kaikkine raskaine askareineen rakkaalta.
Paljon hyvää saa aikaan se, että synti virkoaa. Laki - eikä laittomuus aikaansaa sen! Siinä on lain merkitys, eikä siinä, että se tukisi ihmisen hurskastelua.
Huomaa kerta kaikkiaan, että Raamattu sanoo: "Synti ylen määrin suureksi synniksi käskysanan kautta." Huomaa, että sanotaan" ylen määrin suureksi" eikä pienemmäksi, niin että kun koetat parantua, niin huononetkin. Kun koetat elää kunnollisesti ja puhtaasti, niin saakin synti voimakkaamman vallan. Kun koetat rakastaa Jumalaa, niin tunnetkin vihaa, tai ainakin sanomatonta kylmyyttä sydämessäsi.
Kun koetat olla lempeä, niin viha kuohuttaa sinua. Koetat ajatella puhtaasti, synnin himot heräävät sinussa. Tahtoessasi olla alhainen ja nöyrä, oletkin kivenkova ja ylpeä. Tällaisesta Paavali sanoo: »Niin tuli ilmi, että käskysana, jonka oli oltava minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi» ja: "synti ylen määrin suureksi synniksi käskysanan kautta." Sillä tavalla laki tositeossa vaikuttaa ihmissydämeen.
Mutta onhan oikeastaan aivan kohtuutonta näin huonona ja kelvottomana vastaanottaa armoa. Siksi sielu koettaakin hakea kiertoteitä. Ellei laki ole varsin syvästi vaikuttanut, voi ihminen saada lohdutusta omista töistänsä, katumuksestaan, rukouksistaan, parannuksestaan, siitä, että on voittanut joitakin kiusauksia ja alkanut elää parempaa elämää. Niin hänestä kehittyy farisealainen.
Toinen turvautuu ulkonaisiin tekoihin, hyväntekeväisyyteen ja uskonnolliseen työskentelyyn. Toinen etsii pelastusta parannuksen teossa, kyynelissä, rukouksessa, kieltäymyksessä, nöyryydessä kuollen maailmalta. Joku voi vaimentaa heränneet huolensa pohtimalla hengellisiä kysymyksiä, kokoamalla tietoja ja taitoja, ilman että kuitenkaan itse varsinaisesti syventyy tutkimuksiinsa. Tällaisia ihmisiä Pyhä Henki moittii! Mistä? "Synnistä, sillä he eivät usko minua."
Henki osoittaa, että kun he ovat tehneet kaiken, minkä kuolevainen voi tehdä, kun he ovat katuneet syntejään verikyyneliin asti, kun he ovat polvillaan rukoilleet yöt ja päivät, kun he ovat mitä ankarimmin kurittaneet ruumistaan, kieltäneet silmänsä näkemästä, korvansa kuulemasta ja kielensä puhumasta mitään turhuutta.
Kun he ovat kieltäneet suunsa maistamasta ja koko olentonsa nauttimasta mitään ylellistä, kun he ovat antaneet koko omaisuutensa köyhille ja käyttäneet kaiken aikansa lähimmäisensä hyväksi, kun he ovat ennustaneet Jeesuksen nimeen ja hänen kunniakseen tehneet voimallisia tekoja, silloin on Herra haavat käsissään ja kyljessään tuomitseva heitä sanoen:
"Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät - synnin tähden koska ette uskoneet minuun."
Henki on heille osoittava, että heidät kaikesta pyhyydestään huolimatta heitetään ikuiseen pimeyteen, koska he eivät ole puetut Kristuksen vanhurskauden häävaatteisiin, koska heidän ainoana lohdutuksenaan ei ole ollut Golgatan verinen Vapahtaja, koska he eivät hänen kanssaan ole vaihtaneet osaa ottamalla vastaan hänen vanhurskauttaan ja antaen hänelle omia syntejään.
( C.O.Rosenius)
s-seutulainen
( Room. 5:20)
Ihminen ei koskaan voi oikein kunnioittaa Vapahtajaa, ellei siihen häntä synti ja laki pakota. Jumala on antanut anteeksi pahat tekomme - hänen armahtava sydämensä rakastaa kaikkia kalliisti ostetuita. Mutta he eivät voi pelastua, ilman että verikostaja heidät ajaa turvallisuuteen. Siksi hän aina pelottaa ja näännyttää meitä lain käskyillä ja tuomioilla.
Samoin kuin Joosef uhkui rakkautta ja heti päätti tehdä veljilleen hyvää heidän tullessaan Egyptiin, mutta kuitenkin antoi tulkkinsa puhutella heitä ankarasti ja vangitutti heidät ja pelotti heitä pehmentääkseen heidän sydämensä.
Samoin piti Jumalan antaa tulkkinsa, Mooseksen, ankarasti kohdella meitä. Mutta hän ei tee sitä sydämen halusta - lain käskyt ovat ankarat vain siksi, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä - ja että synti tulisi ylen määrin suureksi.
Roomalaiskirjeen 7. luvussa apostoli osoittaa, miten laki opettaa meitä tuntemaan synnin suuruuden. Se ei ainoastaan ole kuin peili, vaan myös kielloillaan herättää uinuvan synnin toimeen ja taisteluun, niin että syntinen ei pitäisi itseänsä virheettömänä.
"Minä elin ennen ilman lakia. mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi." Tällä tavalla tuntee entinen itsetyytyväinen ja ylpeä syntinen itsensä huonoksi ja surkuteltavaksi raukaksi. Koko maailma alkaa hänestä tuntua ahtaalta. Ennen niin rakas synnin tie alkaa häntä pelottaa, maailma tuntuu hänestä kolkolta ja isän koti kaikkine raskaine askareineen rakkaalta.
Paljon hyvää saa aikaan se, että synti virkoaa. Laki - eikä laittomuus aikaansaa sen! Siinä on lain merkitys, eikä siinä, että se tukisi ihmisen hurskastelua.
Huomaa kerta kaikkiaan, että Raamattu sanoo: "Synti ylen määrin suureksi synniksi käskysanan kautta." Huomaa, että sanotaan" ylen määrin suureksi" eikä pienemmäksi, niin että kun koetat parantua, niin huononetkin. Kun koetat elää kunnollisesti ja puhtaasti, niin saakin synti voimakkaamman vallan. Kun koetat rakastaa Jumalaa, niin tunnetkin vihaa, tai ainakin sanomatonta kylmyyttä sydämessäsi.
Kun koetat olla lempeä, niin viha kuohuttaa sinua. Koetat ajatella puhtaasti, synnin himot heräävät sinussa. Tahtoessasi olla alhainen ja nöyrä, oletkin kivenkova ja ylpeä. Tällaisesta Paavali sanoo: »Niin tuli ilmi, että käskysana, jonka oli oltava minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi» ja: "synti ylen määrin suureksi synniksi käskysanan kautta." Sillä tavalla laki tositeossa vaikuttaa ihmissydämeen.
Mutta onhan oikeastaan aivan kohtuutonta näin huonona ja kelvottomana vastaanottaa armoa. Siksi sielu koettaakin hakea kiertoteitä. Ellei laki ole varsin syvästi vaikuttanut, voi ihminen saada lohdutusta omista töistänsä, katumuksestaan, rukouksistaan, parannuksestaan, siitä, että on voittanut joitakin kiusauksia ja alkanut elää parempaa elämää. Niin hänestä kehittyy farisealainen.
Toinen turvautuu ulkonaisiin tekoihin, hyväntekeväisyyteen ja uskonnolliseen työskentelyyn. Toinen etsii pelastusta parannuksen teossa, kyynelissä, rukouksessa, kieltäymyksessä, nöyryydessä kuollen maailmalta. Joku voi vaimentaa heränneet huolensa pohtimalla hengellisiä kysymyksiä, kokoamalla tietoja ja taitoja, ilman että kuitenkaan itse varsinaisesti syventyy tutkimuksiinsa. Tällaisia ihmisiä Pyhä Henki moittii! Mistä? "Synnistä, sillä he eivät usko minua."
Henki osoittaa, että kun he ovat tehneet kaiken, minkä kuolevainen voi tehdä, kun he ovat katuneet syntejään verikyyneliin asti, kun he ovat polvillaan rukoilleet yöt ja päivät, kun he ovat mitä ankarimmin kurittaneet ruumistaan, kieltäneet silmänsä näkemästä, korvansa kuulemasta ja kielensä puhumasta mitään turhuutta.
Kun he ovat kieltäneet suunsa maistamasta ja koko olentonsa nauttimasta mitään ylellistä, kun he ovat antaneet koko omaisuutensa köyhille ja käyttäneet kaiken aikansa lähimmäisensä hyväksi, kun he ovat ennustaneet Jeesuksen nimeen ja hänen kunniakseen tehneet voimallisia tekoja, silloin on Herra haavat käsissään ja kyljessään tuomitseva heitä sanoen:
"Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät - synnin tähden koska ette uskoneet minuun."
Henki on heille osoittava, että heidät kaikesta pyhyydestään huolimatta heitetään ikuiseen pimeyteen, koska he eivät ole puetut Kristuksen vanhurskauden häävaatteisiin, koska heidän ainoana lohdutuksenaan ei ole ollut Golgatan verinen Vapahtaja, koska he eivät hänen kanssaan ole vaihtaneet osaa ottamalla vastaan hänen vanhurskauttaan ja antaen hänelle omia syntejään.
( C.O.Rosenius)
s-seutulainen
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jeesus Kristus ja hänen vanhurskautensa ovat valkeat häävaatteet.
Ihminen, joka Jumalan vetämänä, kutsumana, on saanut armon tulla Jeesuksen Kristuksen tykö ja on uskossa vastaanottanut hänet syntiensä sovittajana ja lunastajanaan, Herranaan ja Vapahtajanaan, on saanut Jumalalta hänen, Jeesuksen Kristuksen, vanhurskauden itselleen luettuna lahjavanhurskautena.
Näin hän on saanut Herran Jeesuksen Kristuksen uhriveressä valkaistut vaatteet itselleen.
Yksin Jeesuksen Kristuksen tähden, yksin Jumalan armosta uskon kautta häneen, Jeesukseen Kristukseen.
11. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
13. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
( Matt. 22)
21. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23. ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
( Luuk. 15)
s-seutulainen
>>>Jeesus Kristus ja hänen vanhurskautensa ovat valkeat häävaatteet.<<<
Ilmestyskirja kertoo, että vanhurskaat lain teot ovat häävaate. Vaate tietenkin puhdistetaan Karitsan verellä, mutta ilman lain tekoja ei ole häävaatetta ollenkaan.
Ilm 19:8 hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.
Room 2:13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.
"Emme kelpaa Jumalalle minkään omamme varassa - emme sen, mitä teemme, emmekä sen, mitä olemme, sillä kaikki parhainkin omamme on tahrattua - vaan ainoastaan siitä syystä, että Jumala Kristuksen tähden ottaa meidät lapsikseen. Meillä ei ole rauhaa siksi, että olemuksessamme piilisi jumalallinen ydin, synniltä suojattu alue, vaan siksi, että lähellämme on hän, joka on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Hän on meidän rauhamme" (Eino Sormunen).
>>Uskon vanhurskaus on luettua vanhurskautta
Uskon vanhurskauden vastustusta herättävä ja monia loukkaava ydin on siinä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen (Room 4:5). Se on ihme. Jumalattomalla ei ole mitään edellytyksiä tulla julistetuksi Jumalan tuomion kestäväksi. Ihmisen sydämessä ja olemuksessa ei ole mitään, johon tämä vanhurskaaksi julistaminen voisi perustua. Uskokaan ei ole ihmisen aikaansaannosta eikä ansiota. Usko on se Jumalan vaikutus, jonka välityksellä ihminen ottaa lahjan vastaan. Se on kuin kerjäläisen tyhjä käsi.">> ( Olavi Peltola)
s-seutulainen
Nimimerkki Saviseutulainen hyvin usein siteeraa C. O. Roseniusta. On hyvä avata Roseniuksen kaapit, jotta näemme ne luurangot mitä siellä on, jottette lankeaisi uskomaan Roseniusta.
Roseinus oli 1800-luvulla Ruotsissa vaikuttanut umpi-luterilainen herätyssaarnaaja. Hänen isänsä oli luterilaisen kirkon apupappi Pohjois-Ruotsissa ja poikakin opiskeli papiksi, mutta ei pystynyt suorittamaan tutkintoa loppuun asti. Tämän vuoksi hänestä tuli maallikkosaarnaaja.
Ruotsissa oli silloin tapana antaa kaste lapselle, minkä Roseniuskin oli saanut, koska hän opiskeli luterilaisen kirkon papiksikin. Lapsena kastettu ei voi pelastua, koska Jeesus vaati uskovien upotuskastetta, mikä on ainoa raamatullinen kaste. Tämä on yksi syy muiden joukossa, miksi Rosenius ei ollut Kristuksen oma.
Roseniuksen vapaamieliset ja tunteisiin vetoavat saarnat vetosivat kansan syviin riveihin ja hän sai paljon seuraajia. Rosenius salli jopa naisten opettaa hänen kotikokouksissaan. Raamattu kieltää naisia opettamasta seurakunnassa, joten Rosenius antoi hyväksyntänsä sellaiseen synnin tekemiseen, mistä Raamattu säätää kadotustuomion: 1 Kor 14:37,38: "Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä."
Rosenius arvosteli Ruotsin kirkkoa mistä milloinkin, mikä suututti kirkon papiston. Eräs tällainen taho oli kirkko-herra Johan Ternströmin toimittama lehti Nordisk Kyrkotidning. Hänen esikuvanaan oli Grundvig ja hän korosti voimakkaasti kirkon tunnustuksellista luonnetta. Hän välitti mannermaista luterilaisuutta. Hän vieroi myös maallikkojulistusta ja korosti pappisviran merkitystä. Hän asennoitui mitä jyrkimmin moniin lännestä päin tuleviin virtauksiin ja niitä suosiviin ruotsalaisiin herätyksen miehiin ja siis myös Roseniukseen. Hänestä tulikin jyrkkä Roseniuksen arvostelija. Hän syytti Roseniusta siitä, että tämä oli omavaltaisesti ja kutsumatta ryhtynyt seurakunnan opettajaksi. Hänen mukaansa naisetkin saivat Roseniuksen kotikokouksissa antaa hengellisiä neuvoja ja lohduttaa. Hän syytti, että Roseniuksen opetus oli yksipuolista: ”Vain evankeliumia, ei yhtään lakia. Salaperäisen, hämärän tunteilun vallassa he uiskentelevat evankelisessa hekumassa. Suokoon Jumala, ettei evankeliumin väärinkäyttöön kätkeytyisi paljon teeskentelyä. He mestaroivat, katkovat ja vääntävät Lutherin sanoja löytääkseen tämän oppi-isän rikkaasta varastosta keppejä ja kainalosauvoja, jotta niiden varassa ontuen pääsisivät tämän elämän matkan päähän” (Saarisalo, 95).
Rosenius julisti sellaista vapautta, joka ei ollut enää evankeliumin tarkoittamaa vapautta synnin tekemisestä, vaan vapautta olla noudattamatta Jumalan käskyjä, mikä on antikristillistä.
Väärä kaste, naispappeus ja Jeesuksen armon väärinkäyttö oikeuttamaan eläminen laittomuudessa. Siihen perustui C. O. Roseniuksen herätyssaarnat.
Rosenius oli sen ajan feministi, joka tietenkin oli politikointia ja sai hyväksyntää maallistuneiden ihmisten keskuudessa. Rosenius oli myös sen ajan liberaali, joka salli kaiken synninkin tekemisen, kunhan ylistettiin Kristusta. Tätä ei edes luterilainen papisto enää sietänyt, koska Rosenius oli kokonaan hylännyt lain.
Kuten huomaamme, niin Rosenius ei ollut vanhurskas mies. Hänen kirjallista tuotantoa ei kannata lukea ollenkaan. Runollinen ja vetoava saarnaaminen ei ole mikään tae vanhurskaasta opetuksesta. Pikemminkin se on varoitus siitä, että olkaa varuillanne.
Tulevaa vihaa ja tuomiota vastaan on vain yksi turva - Herramme Jeesus Kristus, ja ainoastaan vain hän.
Yksin Jumalan armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen
s-seutulainen
Roseniusta kannattaa lukea vieläkin. Hän oli oikea 'profeetta'. Hänellä oli tunnustetusti ja koetellusti ainoa, oikea Evankeliumi Kristuksesta. Kukaan ei voi pelastua, jos ei ota lahjana vastaan Jeesusta Kristusta sovituksekseen, lunastuksekseen ja myös pyhityksekseen, vaikka hyvää elämää tulee elää ja viimeinenkin synti poispanna Armon alla. Laki ei ole koskaan voinut ketään pelastaa, siivoinkaan ei ole Jumalalle täydellinen, vaan suuri syntinen. "Vain taidolliset sen ymmärtävät", eivät (kirjaimellisesti) TEKOPYHÄT!
(Rosenius oli pietisti, luterilaisessa maassa Ruotsissa)
S-seutulainen on täällä oikea ja koeteltu profeetta/evankelista! (Joka ei sellaista usko, ei usko itse Jumalaakaan, vaan...)
Olet väärässä.
Rosenius oli väärä profeetta. Hänellä ei ollut Pyhän Hengen hedelmiä.
Roseniuksella oli lihan laittomuuden hedelmiä. Hän salli naisten puhua seurakunnan kokouksessa ja vääristeli armon laittomuudeksi.
Juud 1:4 Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.
---
12 Nämä ihmiset ovat häpeätahroja teidän rakkaudenaterioillanne, kun he mässäilevät mistään piittaamatta. He ovat paimenia, jotka huolehtivat vain itsestään. He ovat pilviä, jotka tuuli vie ja jotka eivät vettä anna, puita, jotka syksyllä eivät kanna hedelmää, kahdesti kuolleita, juuriltaan repäistyjä,
13 pärskyviä meren aaltoja, joiden vaahtoharjana on heidän häpeänsä, radaltaan harhautuneita tähtiä, joille ikuisiksi ajoiksi on varattuna synkin pimeys.
2 Piet 2:17 Nuo ihmiset ovat vedettömiä lähteitä, sadepilviä, jotka tuulenpuuska hajottaa. Heille on varattuna synkin pimeys.
18 Heidän puheensa ovat suurellisia mutta tyhjänpäiväisiä, ja ruumiinsa halujen vallassa he koettavat vietellä irstauteen niitä, jotka juuri ovat pääsemässä eroon eksyksissä vaeltavista.
19 He lupaavat näille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia: kenen voittama ihminen on, sen orja hän on.
20 Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa.
21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi lainkaan oppineet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että he sen opittuaan kääntävät selkänsä pyhälle käskylle, jonka ovat vastaanottaneet.
22 Heidän on käynyt juuri niin kuin sananlaskussa sanotaan: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."
No, enhän minä mikään profeetta ole, kaukana siitä.
Jumalan armosta - ja uskaltaisinko sanoa johdatuksesta, sain kymmenisen vuotta sitten löytää Olavi Peltolan kotisivut.
Ja Peltolan sivujen myötä Carl Olof Roseniuksen.
Vuoden verran olin sitä ennen saanut tallustaa, so. kompuroida, uskon tieni ensi askelilla,
lähinnä helluntailais karismaattisuuden parissa.
...
s-seutulainen
Sinä et ole missään johdatuksessa, koska Roseniuksen tekstit ovat törkeää evankeliumin ja armon vääristelyä. Hän on luterilainen eksyttäjä, jota ei pidä kuunnella.
Luterilaisuus on murhauskonto. Lutherin nimessä on tapettu miljoonia Jeesuksen todistajia.
s-seutulainen olet aikamoinen röyhkimys!
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen (Gal. 5:1). Muistamme myös Jeesuksen omat sanat: ”Ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh 8:32-36).
Julistus tästä Kristuksen vapaudenteosta on muuttumattoman evankeliumin sisältö (Gal 1:6). Tätä vapautta ei voi kukaan muu antaa kuin yksin Kristus Jeesus (Gal 2:4).
Mitä tämä tarkoittaa? Sen mukaa vapaus on jo nyt tapahtunut tosiasia eikä vain edessä oleva unelma. Se on saavutettu ja on pysyvä tila.
2. Mutta heti meidän on tähän lisättävä, että vaikka olemme jo vapautettuja, olemme kuitenkin vasta matkalla vapauteen – Luvattuun maahan. Tänään vapautemme on uskon tuomaa sydämen vapautta, mutta me ihmisinä olemme vielä monin tavoin sidottuja ja alistettuja.
”Kristus ei ole vapauttanut meitä maallisessa tai lihallisessa mielessä, vaan hengellisesti, toisin sanoen, hän on vapauttanut meidät niin, että omatuntomme saa olla vapaa, iloinen ja hyvässä turvassa, eikä sen tarvitse pelätä tulevaista vihaa. Sillä tämä yksin on totista vapautta, jota ei kukaan voi pitää liian suuressa arvossa tai kalliina” (Luther)
Se vapaus, jonka Kristus tuo, on tässä ajassa kestävintä ja mitä todellisinta vapautta, vaikka se ei olekaan ajallista eikä ruumiillista vapautta.
Luther sanoo tämän omalla terävällä tavallaan: ”Mitä apua ihmisen sielulle on siitä, että ruumis on vapaa, raitis ja terve, syö, juo ja elää mielensä mukaan? Mitä haittaa taas päinvastoin sielulle on siitä, että ruumis on vankina, sairas ja väsynyt, näkee nälkää ja janoa ja kärsii vastoin omaa haluaan? Mikään tästä kaikesta ei ulotu sieluun, ei voi vapauttaa eikä vangita sitä, ei tehdä sitä hyväksi eikä pahaksi” (Luther).
Siksi ihminen voi olla vapaa Kristuksessa, vaikka hän on sairautensa täysin kahlitsemana vuoteessaan, raskaitten kärsimysten lamaannuttama, vankilassa tai yhteiskunnassaan orjan asemassa riistettynä ja sorrettuna. Mutta hänet on vapautettu Jumalan edessä hänen todellisesta ja kadottavasta syyllisyydestään.
Siksi meidän ajassamme "voin olla syyllisyyteni painama ja kuitenkin vallita koko maailmaa ja saada osakseni miljoonien ihailun tai olla heidän pelkonsa kohteena. Ja kääntäen: syyllisyyteni voi olla poissa, omatuntoni rauhoitettu ja kuitenkin kidun maanpakolaisuudessa ja näännyn kurjuuteen saamatta maailmassa kunniaani palautettua" (Karl Heim).
3. Kristuksessa saatu vapaus merkitsee, että hän asettuu meidän ja ahdistavan onnettomuuden väliin. "Hän voittaa sen ja ottaa sen pois, niin ettei se enää voi meitä vahingoittaa sortaa eikä tuomita kadotukseen" (Luther).
"Se on todellinen vapaus, jota kukaan ei voi kylliksi arvostaa. Kukahan näin voisi sanoin sanoa, kuinka suurta on, että ihminen voi pitää aivan varmana, ettei Jumala ole vihastunut häneen eikä milloinkaan vihastukaan, vaan on ja tahtoo olla iäisiin aikoihin Kristuksen tähden armollinen ja laupias isä? Totisesti, onhan toki suunnattoman suurta ja käsittämätöntä, että ylhäinen Majesteetti on ihmiselle armollinen” (Luther) .
Lopullinen ja täydellinen vapaus, Jumalan lasten kirkkauden vapaus (Room. 8:21) on vasta edessäpäin.
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Tie vapauteen")
s-seutulainen
Et sinä etkä Rosenius ole saaneet mitään vapautta Kristuksessa. Te ette ole vapautuneet synnin orjuudesta vaan elätte synnin orjina laittomuudessa.
Room 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
>>Et sinä etkä Rosenius ole saaneet mitään vapautta Kristuksessa. Te ette ole vapautuneet synnin orjuudesta vaan elätte synnin orjina laittomuudessa.>>
Huom!
Carl Olof Rosenius on jo ammoin kuollut. Nimittäin 24. helmikuuta vuonna 1868.
s-seutulainen