Moikka!
Viime aikoina on tuntunut siltä että elämä näyttää keskisormea. En koe olevani saman lainen kuin ennen. Olen kai jotenkin rikki. En tiedä mikä minua vaivaa ja haluaisin apua, jos osaatte sitä antaa.
Huomasin muutoksia itsessäni muutama kuukausi sitten, kesäloman alussa tai jopa jonkin aikaa ennen kesälomaa. Minulle ei esimerkiksi maistu ruoka samalla tavalla kuin ennen. En varsinaisesti halua laihtua, mutta en enää pidä syömisestä samalla tavalla kuin ennen. Olen mielestäni kyllä ehkä vähän lihavampi kuin muut ikäiseni tytöt, mutten silti halua laihtua, ainakaan paljoa. Äitini hokee kokoajan eträ olen laiha, ja se ei ole minusta kivaa. Myös tunteissani on ollut muutoksia. Yhä enemmän olen ruvennut kysymään itseltäni, että mitä tunnen juuri nyt. Vastaukset ovat lähes poikkeuksetta Tyhjyys, tunteettomuus, suru, epätoivo, ahdistus ja stressii. Onko tämä normaalia? Itken myös tavallista useammin. Onko satunnaisesti ilman syytä itkuun purskahtaminen normaalia? Myös nukkumisessani on ollut ongelmia. Usein pyörin sängyssä pitkään, enkä saa unta. Aamuisin olen aina väsynyt, vaikka olisin nukkunut hyvin. Jos saisin, nukkuisin aina 12h, mutten saa koska kouluun pitää herätä. Viikonloppuisin nukun liikaa (eli noin 11-12h) ja olen silti aina väsynyt. Mikä minua vaivaa? Olen mielestäni huonompi kuin muut. Olen taakka vanhemmilleni ja ystävilleni. Mielestäni vanhempani eivät rakasta minua yhtä paljon kuin sisaruksiani. Olen hirveä vanhempiani kohtaan ja he eivät ansaitse sitä. Suutun nykyään todella helposti ja huudan heille ilman syytä. Välillä minulla on sellaisia ajatuksia, että en jaksa enää olla ja Haluan pois. Onko se normaalia? Olen myös hyvin yksinäinen nykyään. Paras kaverini muutti amerikkaan kesäloman alussa ja en ole nähnyt häntä sen jälkeen. Edes harrastukseni ei jaksa enää kiinostaa minua. Harrastan siis ratsastusta ja nykyään ennemmin itken tunneilla, kuin nauttisin ratsastuksesta. En saa mitään aikaiseksi. Vietän liikaa aikaa somessa ja en saa mitään järkevää tehtyä koko päivän aikana, koska en jaksa nousta sängystä. Onko tämä normaalia nuoren elämässä? Käyvätkö kaikki nuoret saman laisia tunteita päivittäin läpi? Olenko normaali, vai jokin hyödytön epäsikiö?
Terveisin: 16v tyttö joka on huolissaan mielenterveydestään
Olenko masentunut vai laiska
Anonyymi-ap
1
125
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4532341Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli2382086Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1891602- 1091581
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit31361- 531355
Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!1521345Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt521236- 681115
Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s1011069