Moikka!
Viime aikoina on tuntunut siltä että elämä näyttää keskisormea. En koe olevani saman lainen kuin ennen. Olen kai jotenkin rikki. En tiedä mikä minua vaivaa ja haluaisin apua, jos osaatte sitä antaa.
Huomasin muutoksia itsessäni muutama kuukausi sitten, kesäloman alussa tai jopa jonkin aikaa ennen kesälomaa. Minulle ei esimerkiksi maistu ruoka samalla tavalla kuin ennen. En varsinaisesti halua laihtua, mutta en enää pidä syömisestä samalla tavalla kuin ennen. Olen mielestäni kyllä ehkä vähän lihavampi kuin muut ikäiseni tytöt, mutten silti halua laihtua, ainakaan paljoa. Äitini hokee kokoajan eträ olen laiha, ja se ei ole minusta kivaa. Myös tunteissani on ollut muutoksia. Yhä enemmän olen ruvennut kysymään itseltäni, että mitä tunnen juuri nyt. Vastaukset ovat lähes poikkeuksetta Tyhjyys, tunteettomuus, suru, epätoivo, ahdistus ja stressii. Onko tämä normaalia? Itken myös tavallista useammin. Onko satunnaisesti ilman syytä itkuun purskahtaminen normaalia? Myös nukkumisessani on ollut ongelmia. Usein pyörin sängyssä pitkään, enkä saa unta. Aamuisin olen aina väsynyt, vaikka olisin nukkunut hyvin. Jos saisin, nukkuisin aina 12h, mutten saa koska kouluun pitää herätä. Viikonloppuisin nukun liikaa (eli noin 11-12h) ja olen silti aina väsynyt. Mikä minua vaivaa? Olen mielestäni huonompi kuin muut. Olen taakka vanhemmilleni ja ystävilleni. Mielestäni vanhempani eivät rakasta minua yhtä paljon kuin sisaruksiani. Olen hirveä vanhempiani kohtaan ja he eivät ansaitse sitä. Suutun nykyään todella helposti ja huudan heille ilman syytä. Välillä minulla on sellaisia ajatuksia, että en jaksa enää olla ja Haluan pois. Onko se normaalia? Olen myös hyvin yksinäinen nykyään. Paras kaverini muutti amerikkaan kesäloman alussa ja en ole nähnyt häntä sen jälkeen. Edes harrastukseni ei jaksa enää kiinostaa minua. Harrastan siis ratsastusta ja nykyään ennemmin itken tunneilla, kuin nauttisin ratsastuksesta. En saa mitään aikaiseksi. Vietän liikaa aikaa somessa ja en saa mitään järkevää tehtyä koko päivän aikana, koska en jaksa nousta sängystä. Onko tämä normaalia nuoren elämässä? Käyvätkö kaikki nuoret saman laisia tunteita päivittäin läpi? Olenko normaali, vai jokin hyödytön epäsikiö?
Terveisin: 16v tyttö joka on huolissaan mielenterveydestään
Viime aikoina on tuntunut siltä että elämä näyttää keskisormea. En koe olevani saman lainen kuin ennen. Olen kai jotenkin rikki. En tiedä mikä minua vaivaa ja haluaisin apua, jos osaatte sitä antaa.
Huomasin muutoksia itsessäni muutama kuukausi sitten, kesäloman alussa tai jopa jonkin aikaa ennen kesälomaa. Minulle ei esimerkiksi maistu ruoka samalla tavalla kuin ennen. En varsinaisesti halua laihtua, mutta en enää pidä syömisestä samalla tavalla kuin ennen. Olen mielestäni kyllä ehkä vähän lihavampi kuin muut ikäiseni tytöt, mutten silti halua laihtua, ainakaan paljoa. Äitini hokee kokoajan eträ olen laiha, ja se ei ole minusta kivaa. Myös tunteissani on ollut muutoksia. Yhä enemmän olen ruvennut kysymään itseltäni, että mitä tunnen juuri nyt. Vastaukset ovat lähes poikkeuksetta Tyhjyys, tunteettomuus, suru, epätoivo, ahdistus ja stressii. Onko tämä normaalia? Itken myös tavallista useammin. Onko satunnaisesti ilman syytä itkuun purskahtaminen normaalia? Myös nukkumisessani on ollut ongelmia. Usein pyörin sängyssä pitkään, enkä saa unta. Aamuisin olen aina väsynyt, vaikka olisin nukkunut hyvin. Jos saisin, nukkuisin aina 12h, mutten saa koska kouluun pitää herätä. Viikonloppuisin nukun liikaa (eli noin 11-12h) ja olen silti aina väsynyt. Mikä minua vaivaa? Olen mielestäni huonompi kuin muut. Olen taakka vanhemmilleni ja ystävilleni. Mielestäni vanhempani eivät rakasta minua yhtä paljon kuin sisaruksiani. Olen hirveä vanhempiani kohtaan ja he eivät ansaitse sitä. Suutun nykyään todella helposti ja huudan heille ilman syytä. Välillä minulla on sellaisia ajatuksia, että en jaksa enää olla ja Haluan pois. Onko se normaalia? Olen myös hyvin yksinäinen nykyään. Paras kaverini muutti amerikkaan kesäloman alussa ja en ole nähnyt häntä sen jälkeen. Edes harrastukseni ei jaksa enää kiinostaa minua. Harrastan siis ratsastusta ja nykyään ennemmin itken tunneilla, kuin nauttisin ratsastuksesta. En saa mitään aikaiseksi. Vietän liikaa aikaa somessa ja en saa mitään järkevää tehtyä koko päivän aikana, koska en jaksa nousta sängystä. Onko tämä normaalia nuoren elämässä? Käyvätkö kaikki nuoret saman laisia tunteita päivittäin läpi? Olenko normaali, vai jokin hyödytön epäsikiö?
Terveisin: 16v tyttö joka on huolissaan mielenterveydestään
Vastaukset 2
Vanhimmat
:(
Teinimasennuksen ja murrosikään kuuluvan normaalin mielialavaihtelun voi erottaa kestosta. Yli kaksi viikkoa jatkunut saattaa kertoa ettei kaikki ole kunnossa. Myös dystyyminen häiriö jossa oireita muutaman päivän kerrallaan ja kesto yli vuoden. Teinimasennus on aika yleistä, jopa viidesosa sen kohtaa. Voi myös olla alku elämänmittaiselle alavireelle. Estrogeeni altistaa depressiolle, joten tytöillä yleisempää. Sille altistaa myös huono kehokuva. Toki sosiaalisten suhteiden muutokset voivat saada aikaan normaalimpaa surua, menetyksestä. Masennuksen oireita mm yksinäisyyden tunteet, apatia, epävarmuus, väsymys, jopa harha-ajatuksia. Mitä selvempiä oireet sitä todennäköisemmin kyse mielialaa enemmästä. Jos ongelmia useilla elämän osa-alueilla, viittaa se myös masennukseen. Ja käyttäytymisen muutokset. Jos menetetty kiinnostuksen kohde ei korvaudu millään uudella. Univaikeudet tai liikaunisuus. Liikunta, uni ja terveellinen ruoka hyvinvoinnin kulmakiviä. Tukea läheisiltä, ammattiauttajilta. Yhteyttä kannattaa pitää kauas muuttaneeseen ystävään. Säilyy jatkuvuus.