Getsemanen puutarha.

Jeesus seisoi Getsemanen puutarhassa yöllä, roomalalaisa legioonalaisia raskaissa varusteissaan marssi paikalle komppanian verran. Komppanian verran haarniskoituja, aseistautuneita ja harjaantuneita miehiä vastaan kalastaja, timpuri ja vain 11 muuta siviiliammatin osaajaa mutta ei yhtään harjaantunutta soturia.

Vain yhdellä miehellä oli miekka, kalastaja Pietarilla, joka ei edes miekkailla osannut.

Jeesus Nasaretilainen ymmärsi vastarinnan olevan turhaa, jos tavoitteena olisi selvitä väijytyksestä elossa tai edes karata vapauteen...

Tästä syystä hän kielsi Pietaria taistelemasta hänen tavoitellessa miekkaansa, Jeesus tiesi, että taistelun aloittaminen johtaisi kaikkien 13. paikalla olijan kuolemaan. Jeesus totesi tilanteessa vallitsevan faktan, joka miekaan tarttuu miekkaan hukkuu...

Jeesus ei ollut nössö tässä tilanteessa, hän ymmärsi tilanteen realiteetin ja päätti pelastaa hengenvaarasta 12 opetuslastaan ja päätti antautua Roomalaiselle komppanialle.

Nössö olisi joutunut ja antautunut paniikin valtaan, antanut Pietarin alkaa huitoa miekallaan ja yrittänyt epätoivoisesti pelastaa itsensä tilanteesta välittämättä tovereidensa kuolemasta. Mutta rohkeana miehenä Jeesus ei ryhtynyt turhaan taisteluun jossa koko konkkronkka olisi päässyt hengestään.

kukaan ei päinvastaisessa tilanteessa anna surmata itseään etenkin, jos tietää olevansa oikeuden puolella.

Jeesuskin taisteli myöhemmin areenalla. Pontius Pilatus heitti jeesuksen areenalle jollainen Juudean provissinstakin löytyi. Hän päihitti aseistettuna pelkällä kepillä ja verkolla haarniskoidun gladiaattorin.

Taistella Jeesus itse osasi mutta eivät hänen opetuslapsensa, verkko on taiteluareenalle tuomitulle keljuilua, kuten keppikin, verkkoon ei voi vastustajaa saada kuivalla maalla sotkettua verkot ovat kaloja lintuja varten.

Kepillä voi torjua käden mutta ei miekkaa, gladiaattorin pistäessä miekallaan Jeesus torjui sen lyömällä miekkakäteen kepillä ja ohjasi miekkakäden sivuun samalla iskien gladiaattoria kurkkuun vapaalla kädellään, se oli ainoa suojaamaton kohta gladiaattorin kehossa mutta samalla tappavimpia ja taatusti lamauttavin kohta johon lyödä.

Tarinan muistiin ei ole jäänyt jäikö gladiaattori kamppailun jälkeen henkiin.

Joka tapauksessa kamppailu teki myönteisen vaikutuksen Pontius Pilatukseen, joka ensin päätti armahtaa Jeesuksen ja nosti peukalonsa ylöspäin noustuaan divaaniltaan seisomaan.

Vahva kansanjoukko kuitenkin lopulta pakotti Pilatuksen perumaan Jeesuksen armahduksen. Vaarallisten levottomuuksien pelossa hän lopulta antoi Nasaretilaisen timpurin pyövelin käsiin...siis kuten Pilatus itse käsitti Jeesuksen Nasaretilaisena rakennusmiehenä.

Mies, joka osasi parantaa käden kosketuksella ja herättää kuolleen henkiin sanalla osasi varmasti myös taistella, hän olisi kyennyt irrottamaan itsensä vielä ristiltä mutta siihen hän ei saanut lupaa taivaalliselta isältään joten tyynenä hän kärsi kuoleman ristillä roikkuen.

Herraa totellen hän sai nopean armahduksen tuskastaan ja vedenpitävän tiedon mukaan hänen maallinen ruumiinsa kuoli 1,5 tunnissa ristille naulitun muuten kärsiessä jopa kokonaisen päivänkin joskus useitakin päiviä.

Ylösnousemus seurasi aikanaan palkkiona onnistuneesta tehtävästä.