Minkälainen on teidän mielestänne hyvä elämä?
Itse kun olen katsonut ihmisiä ja miten he elävät elämäänsä, heitä käy lopulta aika paljon sääliksi. Suurimman osan hyvä elämä on hyvän elämän rakentamista. Käydään kouut, toivotaan hyvää työpaikkaa ja palkkaa. Sen jälkeen otetaan pankkilainaa, tehdään mahdollisesti lapset. Maksetaan pankkilainaa, lapset kasvavat, heitä viedään harrastuksiin, suoritetaan itse koko ajan koska kaiken pitää olla täydellistä, jotta elämä olisi hyvää. Eli koko elämä menee hyvän elämän rakentamiseen. Ja silloin kun lopulta on saatu se hyvä elämä rakennettua, huomataan ettei aikaa enää elämänsä elämiseen paljon ole. Elämä on jäänyt elämättä, koko elämä on mennyt hyvän elämän rakentamiseen. Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä, että mitä hyvää ja elämisen arvoista on hyvän elämän rakentamisessa, mitä kuitenkaan koskaan ehdi elämään.
Sitten oma lukunsa on se nuorempi nettisukupolvi, influensserit ja muut sellaiset. Heille hyvä elämä on aina näkyvillä olemista ja siihenkin liittyy jatkuva suorittaminen. Sekin on enimmäkseen teatteria. Tärkeintä, niin monessa muussakin asiassa on se, miltä kaikki näyttää. Ei se mitä kaikki todellisuudessa on. En taida tuntea yhtäkään influensseria, mutta uskaltaisin lyödä tonnin vetoa siitä, että yksikään ei lopulta ole tyytyväinen elämäänsä. Päinvastoin. Mutta kun ovat valinneet sen helpomman tien, mikä ei lopulta niin helppo olekaan, tienaavat sillä kohtuullisen hyvin, eivät enää muuta osaa. Ovat täysin hyödyttömiä kaikessa muussa yhteiskunnalle tarpeellisissa taidoissa. Uskallan väittää, että lähes jokainen influensseri on terapiassa. Jos ei ole, on vähintäänkin sellaisen tarpeessa.
Ja pahimmanlaatuiset ihmiset on lopulta ne, jotka seuraavat kaikkia niitä influenssereita. Kuka ihaillen, kuka vihaillen. Niissä ihmisissä kiteytyy ihmisten ääretön tyhmyys. Yhdet ihailee sitä jonninjoutavuutta ja toiset seuraa ja käy ilkkumassa, jotta voisi tuntea olevan edes hiukan parempi ja fiksumpi kuin ne ilkuttavat.
Mulla olisi tästä aiheesta paljon enemmänkin sanottavaa, mutta katkaisen ainakin aloituksessa tähän. Eihän näitä ylipitkiä litanoita jaksa kukaan lukea, tuskin tätäkään moni loppuun asti lukee. Sitä, että vielä ajattelisikin lukemaansa, en edes odota. Mutta olisin positiivisesti yllättynyt, jos joku lukisi ja ajattelisi lukemaansa. Vielä positiivisemmin olisin yllättynyt siitä, jos joku olisi ajatellut ennen lukemista tämän nykymaailman menoa ja muuta vastaavaa.
Ps. En varmasti vastaa yhdellekään rekatulle. Jos joku rekattu haluaa keskustella kanssani aiheesta, se onnistuu parhaiten anonyymina. Siten pysytään parhaiten aiheessa, kun rekattu nimimerkki ei ole häiriötekijänä ketjussa ja tärkeämmäksi muodostuu itse ajatukset eikä ne "ajattelijat".
Hyvä elämä.
82
848
Vastaukset
Hyvä elämä tuntuu elämisen arvoiselta, siinä lyhyt määritelmä. Juu, eikä tartte vastata, en pahastu jos se kerran on ylivoimaisen vaikeaa sinulle.
- Anonyymi
Yleisellä tasolla, itsensä näköinen elämä on hyvää, sellainen elämä, jossa ihminen itse viihtyy. Ei sitä oikein voi kukaan toisen puolesta määrittää, vaikka tietenkin usein on vaikea tajuta kaikkia ihmisten valintoja. Välillä tulee myös tunne, että ihmiset eivät olisi niin kovin onnellisia ja tyytyväisiä niissä elämissään, mutta en mä tietenkään voi varma olla.
Mulle itselleni hyvä elämän on omissa silmissäni silleen keskivertoa elämää. Ei äärimmäistä puoleen eikä toiseen. Mä tarviin elämääni aktiiviteettia ja passiivisuutta, työtä ja vapaa-aikaa, ahkeruutta ja laiskuutta jne. Esimerkiksi työtä on sopivasti, kun se ei tunnu rankalta ja aamulla on kiva alottaa työt. Rahaa on sopivasti, kun sitä ei tarvitse jatkuvasti miettiä. Asunto on sopivan kokoinen, kun sen vielä mielellään siivoaa, mutta seinät ei tunnu kaatuvan päälle jne. Mä kouluttauduinkin sillä ajatuksella, että mikä oli tarpeeksi.- Anonyymi
Minulle henkilökohtaisesti hyvä elämä on sitä, että minun ei tarvitse tehdä mitään sellaista mitä olen ylempänä luetellut. Hyvä elämä ei tarkoita minulle helppoakaan elämää, mikään hyvä ei tule helposti. Mutta lähinnä sitä, että saan elää elämääni enkä tuhlata sitä muiden määrittelemään hyvän elämän rakentamiseen. Ymmärrän kyllä sellaisen tarpeellisuuden. Jos kaikki ihmiset ajattelisi niin kuin minä ja eläisi elämäänsä niin kuin minä, talous romahtaisi. Kyllä Suomen talous ja maailmantalouskin tarvitsee niitä hyvän elämän rakentajia. Ja ne ovat hyödyllisiä taloudelle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle henkilökohtaisesti hyvä elämä on sitä, että minun ei tarvitse tehdä mitään sellaista mitä olen ylempänä luetellut. Hyvä elämä ei tarkoita minulle helppoakaan elämää, mikään hyvä ei tule helposti. Mutta lähinnä sitä, että saan elää elämääni enkä tuhlata sitä muiden määrittelemään hyvän elämän rakentamiseen. Ymmärrän kyllä sellaisen tarpeellisuuden. Jos kaikki ihmiset ajattelisi niin kuin minä ja eläisi elämäänsä niin kuin minä, talous romahtaisi. Kyllä Suomen talous ja maailmantalouskin tarvitsee niitä hyvän elämän rakentajia. Ja ne ovat hyödyllisiä taloudelle.
Jokainen määrittää itse mitä se on. Kuten sanoin, niin mun hyvä elämäni en keskivertoa, monin tavoin. Ei liian helppoa, ei liian vaikeaa. Se tietenkin sitten varmasti vaihtelee ihmisestä toiseen, että miten nuo määrittää. Mä en ole koskaan pohtinut valtiontaloutta, enkä ole hankkinut vaikkapa työtäni muiden takia. Se on duuni, jota minä haluan tehdä ja rehellisesti eipä sitä läheskään kaikki muut tajua. Monien mielestä se on täysin turhaa ja kyllä se tavallaan onkin. Ei se ole välttämätöntä kenenkään selviytymisen kannalta ja taatusti voisin tehdä jotain yhteiskunnallisesti ja yhteisöllisesti hyödyllisempääkin. Mä nyt kuitenkin haluan tehdä tätä ja fuck other ppl´s oppinions.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen määrittää itse mitä se on. Kuten sanoin, niin mun hyvä elämäni en keskivertoa, monin tavoin. Ei liian helppoa, ei liian vaikeaa. Se tietenkin sitten varmasti vaihtelee ihmisestä toiseen, että miten nuo määrittää. Mä en ole koskaan pohtinut valtiontaloutta, enkä ole hankkinut vaikkapa työtäni muiden takia. Se on duuni, jota minä haluan tehdä ja rehellisesti eipä sitä läheskään kaikki muut tajua. Monien mielestä se on täysin turhaa ja kyllä se tavallaan onkin. Ei se ole välttämätöntä kenenkään selviytymisen kannalta ja taatusti voisin tehdä jotain yhteiskunnallisesti ja yhteisöllisesti hyödyllisempääkin. Mä nyt kuitenkin haluan tehdä tätä ja fuck other ppl´s oppinions.
Sitähän minä alempana kyselin, että mistä sen tietää että itse määrittää sen hyvän elämän. Vaikutteita siihen tulee joka tuutista. Ja aika iso osa on vaikutuksille altis. Väittäisin jopa, että suurin osa haluaisi elää sitä muiden määrittämää hyvää elämää, koska ovat liian laiskoja ajattelemaan itse mitä se hyvä elämä on heille. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että sinä olisit niin tekemässä, vaan yleisellä tasolla.
Meidän jokaisen elämämme edellytys on tarpeet. Se, että meidän perustarpeet on tyydytetty. Ilman sitä elämä ei ole mahdollista. Ja ongelmat alkaa silloin kun ei osata erottaa haluja ja tarpeita. Silloin kun aletaan uskomaan halujemme olevan tarpeita. Siitä alkaa se hyvän elämän rakentaminen mistä ylempänä mainitsin. Haluille voidaan aina jotain, mutta tarpeille ei. Eli jos halut muuttuu tarpeiksi, voidaan sanoa hyvästit hyvälle elämälle. Jäljelle jää ainoastaan hyvän elämän rakentaminen. Ei hyvän elämän eläminen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitähän minä alempana kyselin, että mistä sen tietää että itse määrittää sen hyvän elämän. Vaikutteita siihen tulee joka tuutista. Ja aika iso osa on vaikutuksille altis. Väittäisin jopa, että suurin osa haluaisi elää sitä muiden määrittämää hyvää elämää, koska ovat liian laiskoja ajattelemaan itse mitä se hyvä elämä on heille. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että sinä olisit niin tekemässä, vaan yleisellä tasolla.
Meidän jokaisen elämämme edellytys on tarpeet. Se, että meidän perustarpeet on tyydytetty. Ilman sitä elämä ei ole mahdollista. Ja ongelmat alkaa silloin kun ei osata erottaa haluja ja tarpeita. Silloin kun aletaan uskomaan halujemme olevan tarpeita. Siitä alkaa se hyvän elämän rakentaminen mistä ylempänä mainitsin. Haluille voidaan aina jotain, mutta tarpeille ei. Eli jos halut muuttuu tarpeiksi, voidaan sanoa hyvästit hyvälle elämälle. Jäljelle jää ainoastaan hyvän elämän rakentaminen. Ei hyvän elämän eläminen.Jaa-a. Menekö esimerkiksi sen mukaan mitä vaikkapa vanhemmat odottaa tai vaikkapa kaveripiiri menee? Opiskeletko sä jotakin polkua myöten, koska niin yleensä toimitaan? Teetkö jotain siksi, että se on sun haaveesi, vaikka kaikki muut pitävät sitä suhteellisen hulluna valinta? Onhan noita paljon sellaisia asioita, joita voi miettiä ja pailata niitä siihen mitä yleiset odotukset ovat ja mitä sen oman läähipiirin odotukset ovat.
Mä olen aina kulkenut suht omia polkujani, tehnyt ratkaisuja, joita harvat ymmärtävät. Mun lähiperheeni ja ystäväni ovat varmaan jo kyllästyneet hokemaan mulle, että "okei, jos se kerta tekee sut onnelliseksi". Ja tuutitkin riippuvat niin paljon mitä tuutteja tarkoittaa. Eivät kaikki kauheammin niitä eri tuutteja kuluta. Mä esim. tuskin tunnistaisi yhtään ainoaa influensseria tai insta tmv julkkista, vaikka mun henkeni olisi siitä kiinni. Kun en seuraa mitään missä heitä näkisi, niin en voi tunnistaakaan.
Ja siis jos ihminen on tyytyväinen, siinä "muiden odotusten luomassa elämässä", niin sittenhän hänellä on kaikki hyvin. Oleellista on se oma tunne. Ei ole mitään pakkoa toimia toisin, jos siinäkin on hyvä olla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitähän minä alempana kyselin, että mistä sen tietää että itse määrittää sen hyvän elämän. Vaikutteita siihen tulee joka tuutista. Ja aika iso osa on vaikutuksille altis. Väittäisin jopa, että suurin osa haluaisi elää sitä muiden määrittämää hyvää elämää, koska ovat liian laiskoja ajattelemaan itse mitä se hyvä elämä on heille. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että sinä olisit niin tekemässä, vaan yleisellä tasolla.
Meidän jokaisen elämämme edellytys on tarpeet. Se, että meidän perustarpeet on tyydytetty. Ilman sitä elämä ei ole mahdollista. Ja ongelmat alkaa silloin kun ei osata erottaa haluja ja tarpeita. Silloin kun aletaan uskomaan halujemme olevan tarpeita. Siitä alkaa se hyvän elämän rakentaminen mistä ylempänä mainitsin. Haluille voidaan aina jotain, mutta tarpeille ei. Eli jos halut muuttuu tarpeiksi, voidaan sanoa hyvästit hyvälle elämälle. Jäljelle jää ainoastaan hyvän elämän rakentaminen. Ei hyvän elämän eläminen.Eikä haluissa mitään väärää ole. Kaikella on vaan rajansa. Ei kannata aina juosta halujensa perässä. Itselläni ei juurikaan edes mitään kummempia haluja ole. En mä kaipaa jotain timattikoristeltuja "shampanjavispilöitä", en seuraa muotia, en seuraa trendejä, olen täysin kujalla siitä mikä on "in". Kyllä mulla silti jotain haluja on. Jos mun tekee mieli suklaata, niin käyn hakemassa suklaata ja minusta sekin kuuluu elämään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa-a. Menekö esimerkiksi sen mukaan mitä vaikkapa vanhemmat odottaa tai vaikkapa kaveripiiri menee? Opiskeletko sä jotakin polkua myöten, koska niin yleensä toimitaan? Teetkö jotain siksi, että se on sun haaveesi, vaikka kaikki muut pitävät sitä suhteellisen hulluna valinta? Onhan noita paljon sellaisia asioita, joita voi miettiä ja pailata niitä siihen mitä yleiset odotukset ovat ja mitä sen oman läähipiirin odotukset ovat.
Mä olen aina kulkenut suht omia polkujani, tehnyt ratkaisuja, joita harvat ymmärtävät. Mun lähiperheeni ja ystäväni ovat varmaan jo kyllästyneet hokemaan mulle, että "okei, jos se kerta tekee sut onnelliseksi". Ja tuutitkin riippuvat niin paljon mitä tuutteja tarkoittaa. Eivät kaikki kauheammin niitä eri tuutteja kuluta. Mä esim. tuskin tunnistaisi yhtään ainoaa influensseria tai insta tmv julkkista, vaikka mun henkeni olisi siitä kiinni. Kun en seuraa mitään missä heitä näkisi, niin en voi tunnistaakaan.
Ja siis jos ihminen on tyytyväinen, siinä "muiden odotusten luomassa elämässä", niin sittenhän hänellä on kaikki hyvin. Oleellista on se oma tunne. Ei ole mitään pakkoa toimia toisin, jos siinäkin on hyvä olla.Siinähän se onkin. Jos tarkemmin seuraa mitä ympärillä tapahtuu, huomaa ettei ihmiset ole tyytyväisiä muiden odotusten määrittämässä elämässä. Mutta eivät osaa muutakaan, koska näin on opetettu. Sanoisin, että maailman suurimpien ongelmien alkusyy onkin siinä, että ihmiset on opetettuja eikä oppineita. Ihmisille opetetaan mitä ajatella, mutta ei opeteta miten ajatella.
Minuunkin on ollut paljon odotuksia. Vanhemmilla, opettajilla jne. Eikä minulla mitään erityisempiä unelmia ja haaveita esimerkiksi ammatista ollut. En tiennyt silloin enkä tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona. Olen nykyisessä ammatissani tienannut leipäni jo aika kauan ja olen aika hyvä siinä mitä teen. En rakasta työtäni, mutta en inhoakaan. Elätän sillä itseni ja minulle jää sen jälkeen kohtuullisen hyvin vapaa aikaakin. Mutta kaikkiin odotuksiin, mitä minuun on joskus kohdistettu, olen vastannut sillä, että en ole seurannut yhtäkään niistä. Ja ne on ollut mahdollisesti suurin syy siihenkin, että en edelleenkään tiedä mikä minusta tulee isona. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinähän se onkin. Jos tarkemmin seuraa mitä ympärillä tapahtuu, huomaa ettei ihmiset ole tyytyväisiä muiden odotusten määrittämässä elämässä. Mutta eivät osaa muutakaan, koska näin on opetettu. Sanoisin, että maailman suurimpien ongelmien alkusyy onkin siinä, että ihmiset on opetettuja eikä oppineita. Ihmisille opetetaan mitä ajatella, mutta ei opeteta miten ajatella.
Minuunkin on ollut paljon odotuksia. Vanhemmilla, opettajilla jne. Eikä minulla mitään erityisempiä unelmia ja haaveita esimerkiksi ammatista ollut. En tiennyt silloin enkä tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona. Olen nykyisessä ammatissani tienannut leipäni jo aika kauan ja olen aika hyvä siinä mitä teen. En rakasta työtäni, mutta en inhoakaan. Elätän sillä itseni ja minulle jää sen jälkeen kohtuullisen hyvin vapaa aikaakin. Mutta kaikkiin odotuksiin, mitä minuun on joskus kohdistettu, olen vastannut sillä, että en ole seurannut yhtäkään niistä. Ja ne on ollut mahdollisesti suurin syy siihenkin, että en edelleenkään tiedä mikä minusta tulee isona.Mun on tietenkin mahdoton sanoa mitään sinun lähipiiristäsi, mutta mun lähipiirissäni ihmiset ovat pääosin tyytyväisiä elämiinsä. Se nyt on selvä, että likipitäen jokainen on tehnyt elämänsä varrella muutoksia niihin omiin ajatuksiinsa, että millaista sen oman elämän kuuluisi olla. Minusta se on kuitenkin ihan normaalian. Oudompaa olisi, jos ihminen posottaisi samaa uraa kehdosta hautaan. Ihminen muuttuu, maailma muuttuu, ajatuksen muuttuvat. Se mikä tuntuu tänään vielä hyvältä, voi tuntua ikävältä vuoden päästä.
Julkkiksiinkaan en oikein osaa ottaa kantaa. Ensinnäkään mä en tunne enkä seuraa ketään julkkista. Ja toisekseen mä koen, että jos se pelkkä julkisuus itsessään vääjäämättä muuttaa ihmistä ja vaikka julkkikset ovatkin pohjimmiltaa pelkkiä ihmisiä, niin sitä heidän elämäänsä ei oikein mitenkään voi verrata tavallisen taviksen elämään. Siinä on perustavanlaatuisia eroja, jotka jo se pelkkä julkisuus tuo mukanaan.
Mä olen se, joka mä haluan olla isona. Se mikä mä joskus halusin olla isona, mutta silloin se oli pelkkää utopiaa vailla mitään polkua, jolla tänne olisi voinut päästä. Maailma muuttui mun aikuisuuteni aikana. Se ei ollutkaan enää utopiaa ja tässä mä olen. Rakastan työtäni ja se on mulle täyttymyksellistä. En mä voi tietää muuttuuko se joskus. Niin voi käydä, mutta just nyt mä olen vain tyytyväinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikä haluissa mitään väärää ole. Kaikella on vaan rajansa. Ei kannata aina juosta halujensa perässä. Itselläni ei juurikaan edes mitään kummempia haluja ole. En mä kaipaa jotain timattikoristeltuja "shampanjavispilöitä", en seuraa muotia, en seuraa trendejä, olen täysin kujalla siitä mikä on "in". Kyllä mulla silti jotain haluja on. Jos mun tekee mieli suklaata, niin käyn hakemassa suklaata ja minusta sekin kuuluu elämään.
Niin. Haluja voidaan kontrolloida. Tarpeita ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Haluja voidaan kontrolloida. Tarpeita ei.
Voi kontroloida. Mä en kuitenkaan näe mitään järkeä pyrkiä jatkuvasti kontroloimaan haluja. Halujensa tyydyttäminen kuuluu myös elämään, mutta ei siitä kannata tehdä elämänsä keskipistettä ja ainoaa sisältöä tai silloin se ei enää tunnu miltään. Kaipaaminen ja haluaminen ja toivominen ja kaikki tuo luo sen tyydytyksen tunteen, kun lopulta saa mitä haluaa. Jos jatkuvasti mussuttaa suklaata, niin ei se oikein enää maistukaan miltään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun on tietenkin mahdoton sanoa mitään sinun lähipiiristäsi, mutta mun lähipiirissäni ihmiset ovat pääosin tyytyväisiä elämiinsä. Se nyt on selvä, että likipitäen jokainen on tehnyt elämänsä varrella muutoksia niihin omiin ajatuksiinsa, että millaista sen oman elämän kuuluisi olla. Minusta se on kuitenkin ihan normaalian. Oudompaa olisi, jos ihminen posottaisi samaa uraa kehdosta hautaan. Ihminen muuttuu, maailma muuttuu, ajatuksen muuttuvat. Se mikä tuntuu tänään vielä hyvältä, voi tuntua ikävältä vuoden päästä.
Julkkiksiinkaan en oikein osaa ottaa kantaa. Ensinnäkään mä en tunne enkä seuraa ketään julkkista. Ja toisekseen mä koen, että jos se pelkkä julkisuus itsessään vääjäämättä muuttaa ihmistä ja vaikka julkkikset ovatkin pohjimmiltaa pelkkiä ihmisiä, niin sitä heidän elämäänsä ei oikein mitenkään voi verrata tavallisen taviksen elämään. Siinä on perustavanlaatuisia eroja, jotka jo se pelkkä julkisuus tuo mukanaan.
Mä olen se, joka mä haluan olla isona. Se mikä mä joskus halusin olla isona, mutta silloin se oli pelkkää utopiaa vailla mitään polkua, jolla tänne olisi voinut päästä. Maailma muuttui mun aikuisuuteni aikana. Se ei ollutkaan enää utopiaa ja tässä mä olen. Rakastan työtäni ja se on mulle täyttymyksellistä. En mä voi tietää muuttuuko se joskus. Niin voi käydä, mutta just nyt mä olen vain tyytyväinen.Sinulla on mennyt sitten hyvin. Elät itsesi näköistä hyvää elämää.
Kaikki piirit, lähi- ja vähän kaukaisemmatkin, ovat lopulta hyvin samanlaisia. Ne tykkää puhua, mutta eivät osaa kuunnella. Omallakin tuli lopulta alistuminen, ei niinkään hyväksyntä, minun valinnoilleni. Oli pakko, koska eivät muutakaan voineet. Kuuluu ihmisluonteeseen tietää paremmin muiden puolesta mikä on jollekin hyväksi tai pahaksi. Harvinaisempaa on antaa toisen päättää ne asiat itse ja hyväksyä se.
Mutta näiden hyvää elämää rakentavien perusperttien ja -pirkkojen kanssa minulla on hyvin vähän yhteistä. En keksi oikein mitään keskusteltavaa heidän kanssa. Paitsi ehkä vetää jotain perus kohteliaisuusteatteria. Mutta sitäkään ei kovin pitkään jaksa. Pitkästyn hyvin nopeasti sellaisten seurassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi kontroloida. Mä en kuitenkaan näe mitään järkeä pyrkiä jatkuvasti kontroloimaan haluja. Halujensa tyydyttäminen kuuluu myös elämään, mutta ei siitä kannata tehdä elämänsä keskipistettä ja ainoaa sisältöä tai silloin se ei enää tunnu miltään. Kaipaaminen ja haluaminen ja toivominen ja kaikki tuo luo sen tyydytyksen tunteen, kun lopulta saa mitä haluaa. Jos jatkuvasti mussuttaa suklaata, niin ei se oikein enää maistukaan miltään.
Ei tarvikaan pyrkiä siihen jatkuvaan kontrolliin. Mutta tieto siitä, että voi halutessaan olla myös haluamatta, rauhoittaa kummasti mieltä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla on mennyt sitten hyvin. Elät itsesi näköistä hyvää elämää.
Kaikki piirit, lähi- ja vähän kaukaisemmatkin, ovat lopulta hyvin samanlaisia. Ne tykkää puhua, mutta eivät osaa kuunnella. Omallakin tuli lopulta alistuminen, ei niinkään hyväksyntä, minun valinnoilleni. Oli pakko, koska eivät muutakaan voineet. Kuuluu ihmisluonteeseen tietää paremmin muiden puolesta mikä on jollekin hyväksi tai pahaksi. Harvinaisempaa on antaa toisen päättää ne asiat itse ja hyväksyä se.
Mutta näiden hyvää elämää rakentavien perusperttien ja -pirkkojen kanssa minulla on hyvin vähän yhteistä. En keksi oikein mitään keskusteltavaa heidän kanssa. Paitsi ehkä vetää jotain perus kohteliaisuusteatteria. Mutta sitäkään ei kovin pitkään jaksa. Pitkästyn hyvin nopeasti sellaisten seurassa.Toi on ikävää, jos sä koet noin. Mut ja mun valintani on kyllä aina hyväksytty, joskus vähän nikotellen, mutta kun perustelee, niin kyllä ne ovat aina tajunneet. Ja tietysti eletty elämä vaikuttaa. Teininä sitä helpommin kuuli, niitä hyväntahtoisia neuvoja ja pohdintaa siitä, että tiedätköhän sä nyt mitä teet. Kyllä ne kuitenkin jo tässä vuosien varrelle ovat oppineet, että kyllä mä tiedän mitä mä teen ja lopputulos on se mikä ratkaisee. Ei mun elämässäni ole ketään, joka kuvittelisi tietävänsä paremmin. He toteavat, että "no sä tiedät mitä sä teet" ja tarkottavat sitä.
En mä oikein edes keksi ketään sellasta tuntemaani ihmistä, joka "rakantais hyvää elämää". Kaikkien mun tuttavieni pointit ovat ovat jotain muuta kuin "rakennettu hyvä elämä", mutta mä tunnenkin lähinnä jalat varsin tiukasti maassa olevia ihmisiä. Mä varmaan itse olen se eniten taivaanrannan maalari ja haihattelija ja pilvilinnojen rakentelija. 🙂 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toi on ikävää, jos sä koet noin. Mut ja mun valintani on kyllä aina hyväksytty, joskus vähän nikotellen, mutta kun perustelee, niin kyllä ne ovat aina tajunneet. Ja tietysti eletty elämä vaikuttaa. Teininä sitä helpommin kuuli, niitä hyväntahtoisia neuvoja ja pohdintaa siitä, että tiedätköhän sä nyt mitä teet. Kyllä ne kuitenkin jo tässä vuosien varrelle ovat oppineet, että kyllä mä tiedän mitä mä teen ja lopputulos on se mikä ratkaisee. Ei mun elämässäni ole ketään, joka kuvittelisi tietävänsä paremmin. He toteavat, että "no sä tiedät mitä sä teet" ja tarkottavat sitä.
En mä oikein edes keksi ketään sellasta tuntemaani ihmistä, joka "rakantais hyvää elämää". Kaikkien mun tuttavieni pointit ovat ovat jotain muuta kuin "rakennettu hyvä elämä", mutta mä tunnenkin lähinnä jalat varsin tiukasti maassa olevia ihmisiä. Mä varmaan itse olen se eniten taivaanrannan maalari ja haihattelija ja pilvilinnojen rakentelija. 🙂Et ehkä vaan erota teatteria ja todellisuutta.
Minä tunnen aika paljon ihmisiä. Ja sormilla voi laskea ne, joiden seurassa en pitkästy. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ehkä vaan erota teatteria ja todellisuutta.
Minä tunnen aika paljon ihmisiä. Ja sormilla voi laskea ne, joiden seurassa en pitkästy.Niin minäkin tunnen ja erotan kyllä. Mä olen hyvä ihmistuntija ja näen tosi nopeasti, jos joku on onneton.
Se, että minä pitkästyn jonkun seurassa nyt ei kerro mistään muusta ku musta itsestäni. Ei se kerro mistää vioista siinä toisessa, vaikka hän kokisi asiat eri tavalla kuin minä. Pikemmin niin, että minä olen se outolintu, jossa en ehkä jotain viantynkääkin, jos minä olen se, joka kuuluu vähemmistöön. Mä olen täynnä itseäni ja omaa erinomaisuuttani, mutta en sentään niin täynnä, että mä olettaisin enemmistön olevan jotenkin perustavanlaatuisesti väärässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin minäkin tunnen ja erotan kyllä. Mä olen hyvä ihmistuntija ja näen tosi nopeasti, jos joku on onneton.
Se, että minä pitkästyn jonkun seurassa nyt ei kerro mistään muusta ku musta itsestäni. Ei se kerro mistää vioista siinä toisessa, vaikka hän kokisi asiat eri tavalla kuin minä. Pikemmin niin, että minä olen se outolintu, jossa en ehkä jotain viantynkääkin, jos minä olen se, joka kuuluu vähemmistöön. Mä olen täynnä itseäni ja omaa erinomaisuuttani, mutta en sentään niin täynnä, että mä olettaisin enemmistön olevan jotenkin perustavanlaatuisesti väärässä.Se kertoo sinusta ja myös muista. Jos ajattelet toisin, se on sitä hyvän ihmisen hyveellisyysteatteria.
Minä pitkästyn aina ajattelukyvyttömien seurassa. Sellaiset, jotka uskoo mutta eivät ajattele. Opetettujen, jotka eivät ole oppineita. Myös opetettu onnellisuus on teatteria. Jokaisella ihmisillä on oikeus olla myös onneton ja pitääkin olla. Tämäkin kuuluu hyvään elämään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se kertoo sinusta ja myös muista. Jos ajattelet toisin, se on sitä hyvän ihmisen hyveellisyysteatteria.
Minä pitkästyn aina ajattelukyvyttömien seurassa. Sellaiset, jotka uskoo mutta eivät ajattele. Opetettujen, jotka eivät ole oppineita. Myös opetettu onnellisuus on teatteria. Jokaisella ihmisillä on oikeus olla myös onneton ja pitääkin olla. Tämäkin kuuluu hyvään elämään.Edelleenkään se kertoo sinusta, ei muista. Sä olet jumittunut kuvittelemaan olevasi ajattelukykyisempi. Se on sinun teatteriasi. Sinun teatteriasi on selittää, miten muut muka esittäisivät jotain ja vain sinä näkisit totuuden. Tuo on yhtälaista teatteria, jolla selität itsellesi sitä, miksi koet itsesi erilaiseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se kertoo sinusta ja myös muista. Jos ajattelet toisin, se on sitä hyvän ihmisen hyveellisyysteatteria.
Minä pitkästyn aina ajattelukyvyttömien seurassa. Sellaiset, jotka uskoo mutta eivät ajattele. Opetettujen, jotka eivät ole oppineita. Myös opetettu onnellisuus on teatteria. Jokaisella ihmisillä on oikeus olla myös onneton ja pitääkin olla. Tämäkin kuuluu hyvään elämään.Ja ei, mä en esitä hyveellistä. Mä olen kaukana hyveelisestä ja täysin sinut. Mä olen ihan täysi k-pää, kun siltä tuntuu. Mun ei tarvitse esittää hyvää kenellekään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edelleenkään se kertoo sinusta, ei muista. Sä olet jumittunut kuvittelemaan olevasi ajattelukykyisempi. Se on sinun teatteriasi. Sinun teatteriasi on selittää, miten muut muka esittäisivät jotain ja vain sinä näkisit totuuden. Tuo on yhtälaista teatteria, jolla selität itsellesi sitä, miksi koet itsesi erilaiseksi.
En kuvittele, vaan olen. Enkä esitä niin vaatimatonta, etten uskaltaisi sanoa sitä.
Ihmiset kollektiivisesti eivät kykene ajattelemaan. Ainoastaan uskomaan. Ihminen yksilönä taas kykenee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kuvittele, vaan olen. Enkä esitä niin vaatimatonta, etten uskaltaisi sanoa sitä.
Ihmiset kollektiivisesti eivät kykene ajattelemaan. Ainoastaan uskomaan. Ihminen yksilönä taas kykenee.Ikävä kyllä sä kuulostat tässä nyt eniten teatterilta. Ihmiset yleensäkään eivät ole kollektiivi, vaan nippu yksilöitä ja todellisuudessa on hyvin vaikeaa saada sitä nippua yksilöitä ajattelemaan samalla tavalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kuvittele, vaan olen. Enkä esitä niin vaatimatonta, etten uskaltaisi sanoa sitä.
Ihmiset kollektiivisesti eivät kykene ajattelemaan. Ainoastaan uskomaan. Ihminen yksilönä taas kykenee.Ja siis mä olen pahoillani, mutta kun toi sun tekstisi oikeasti kuulostaa sellaselta ... miten sitä kuvailisi ... mukasyvälliseltä liibalaabalta, jota likipitäen jokainen angstinen teinikin jauhaa. Siinä ei ole mitään originellia, erilaista, syvällistä tai oivaltavaa. Mä pitkästyisin kuoliaaksi sun seurassasi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kuvittele, vaan olen. Enkä esitä niin vaatimatonta, etten uskaltaisi sanoa sitä.
Ihmiset kollektiivisesti eivät kykene ajattelemaan. Ainoastaan uskomaan. Ihminen yksilönä taas kykenee.Ja pitkästyisin, koska sä et ajattele. Sun ajattelusi on todella laiskaa ja latteaa ja miljardiin kertaan kuultua. Anteeksi. Mun tarkoitus ei ole olla ilkeä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikävä kyllä sä kuulostat tässä nyt eniten teatterilta. Ihmiset yleensäkään eivät ole kollektiivi, vaan nippu yksilöitä ja todellisuudessa on hyvin vaikeaa saada sitä nippua yksilöitä ajattelemaan samalla tavalla.
Jos näet niin, olet sokea. Ihmiset nimenomaan on yksi kollektiivinen harmaa massa, missä suurin osa ei mitenkään erotu toisistaan. Korkeintaan tyhmyytensä määrällä.
Ja niin kuin sanoin. Ihmiset kollektiivina eivät kykene ajattelemaan, ainoastaan uskomaan. Ja ihmiset kollektiivina on helppoa saada uskomaan mihin järjenvastaiseen tahansa ja juuri siitä syystä, että eivät kykene ajattelemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos näet niin, olet sokea. Ihmiset nimenomaan on yksi kollektiivinen harmaa massa, missä suurin osa ei mitenkään erotu toisistaan. Korkeintaan tyhmyytensä määrällä.
Ja niin kuin sanoin. Ihmiset kollektiivina eivät kykene ajattelemaan, ainoastaan uskomaan. Ja ihmiset kollektiivina on helppoa saada uskomaan mihin järjenvastaiseen tahansa ja juuri siitä syystä, että eivät kykene ajattelemaan.No mä olen kuullut noi sun juttusi noin miljardiin kertaan. Jokaisen yksilön suusta, joka kokee olevansa jotenkin erilainen. Lähtien ihan joka hiton agnstaavasta teinistä. Toi on juuri tota saama, jota kaikki jauhavat, kun yrittävät nostaa itseään jonnekin "uuh minä olen ajatteleva ihminen" tasolle. Noi on samoja lauseitakin, jotka mä olen kuullut lukemattomia kertoja. Kuuntelen minuutti ja mietin, että ei taas tätä samaa juttua. Ei jaksa, noi on niin latteita ja loppuunkaluttuja, tuhanteen kertaan kuultuja kliseitä. 🙄
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja pitkästyisin, koska sä et ajattele. Sun ajattelusi on todella laiskaa ja latteaa ja miljardiin kertaan kuultua. Anteeksi. Mun tarkoitus ei ole olla ilkeä.
Otetaan esimerkiksi ihmisten äänestyskäyttäytyminen. Kumpaa ne tekee siinä enemmän? Uskoo tai ajattelee? Kun luet uutisia ja ihmisten kommentteja niiden alta, kumpaa ne on tehnyt enemmän? Uskonut tai ajatellut? Kun ihmisille kerrotaan vaikkapa taloudesta ja pakollisista toimista siinä(oikealta tai vasemmalta), kumpaa ne tekee enemmän? Uskoo tai ajattelee? Kun ihmisille tuutataan tieteenä 70+ sukupuolta, kumpaa ne tekee enemmän? Uskoo tai ajattelee?
Jopa palsta on täynnä sitä kollektiivista tyhmyyttä, missä uskotaan enemmän kuin ajatellaan. Jos sitä ei näe, silloin uskoo enemmän kuin ajattelee.
Mitä eroa on uskossa ja ajattelemisessa? Usko on sokea, ajattelu ei. Usko ei tuo ymmärrystä, ajattelulla se on mahdollista. Ymmärrys on ajattelun päämäärä. Jos sitä ei saavuta, on ajatteleminen laiskaa tai puutteellista. Silloin on opetettu mitä ajatella eikä miten ajatella.
Voisin oikeasti jatkaa tätä kaikkea aika pitkään, mutta se on täysin turhaa. Ajatteleva ihminen kykenee muuttamaan mielipidettä tiedon lisääntyessä. Uskova ei.
- Anonyymi
Hyvä elämä on sitä, että sen on saanut itse määrittää.
- Anonyymi
Mistä tietää minkä on itse määrittänyt ja mikä tullut ulkopuolelta? Jos lähdet kysymään kaduilla ihmisiltä, uskon että lähes jokainen kertoo itse määrittävänsä hyvän elämän ja olevan oman elämänsä sekä ajatustensa herra. Näin ne ainakin uskoo. Mutta todellisuus on kuitenkin jotain muuta.
Anonyymi kirjoitti:
Mistä tietää minkä on itse määrittänyt ja mikä tullut ulkopuolelta? Jos lähdet kysymään kaduilla ihmisiltä, uskon että lähes jokainen kertoo itse määrittävänsä hyvän elämän ja olevan oman elämänsä sekä ajatustensa herra. Näin ne ainakin uskoo. Mutta todellisuus on kuitenkin jotain muuta.
Aika monesti se mitä ajatellaan kuuluvan hyvään elämään määritetään ulkopuolelta ja ihminen omaksuu sen tietoisesti tai tietämättään kuten esim. sen että pitää olla parisuhteessa, ehkä lapsia, tietyn verran opiskelua, on pakko olla hyvä työpaikka ja muita asioita. Mutta pitääkö näitä kaikkia olla, jotta voi elää hyvää elämää? Työpaikassa ei ole mitään vikaa, mutta entä jos se olisikin vain työpaikka eikä kokonainen työura, jolle omistaa elämänsä. Tai jos vaikka työura lasten sijaan tai lapset työuran sijaan? Tai asuisikin vaikka asuntovaunussa omakotitalon tai kerrostaloasunnon sijaan? Tai mitä muuta tahansa mikä enemmän tai vähemmän poikkeaa perinteisistä asioista. Tosin niin kauan kuin on tyytyväinen elämäänsä eikä ala ahdistaa tai ole muille vahingoksi, niin ihminen voi elää miten haluaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä tietää minkä on itse määrittänyt ja mikä tullut ulkopuolelta? Jos lähdet kysymään kaduilla ihmisiltä, uskon että lähes jokainen kertoo itse määrittävänsä hyvän elämän ja olevan oman elämänsä sekä ajatustensa herra. Näin ne ainakin uskoo. Mutta todellisuus on kuitenkin jotain muuta.
Tiedän: Omat ratkaisut.
Hyvä elämä tarkoittaa jokaiselle eri asioita. Mutta totta on, että tietynlaisista asioista, joita hyvään elämään sanotaan kuuluvan kuten vaikka parisuhde, hyvä koulutus ja työpaikka ja vaikka omakotitalo tulee joillekin se elämän tärkein asia, jota kuuluu tavoitella kuin jokin Graalin malja. Tosin ei noissa asioissa ole mitään vikaa ja ihan hyviähän ne ovat, mutta jos ne on elämän koko pääsisältö tai mikä muu asia tahansa, niin lopulta koko elämä jää elämättä kuten jo itsekin totesit.
Kiteyttäen kuitenkin voisin todeta, että hyvä elämä on sitä, että voi elää ilman vaivoja ja suhteellisen terveenä ja omannäköistä elämää. Hyvään elämään ei ole mitään suurempaa määritelmää, jokainen määrittelee sen itse.- Anonyymi
Jos kykenee elämään elämänsä suhteellisen tyytyväisenä itseensä isommin muita vahingoittamatta se on jo hyvä elämä ja paljon parempi kuin monella muulla.
-harmiseikirj-- Anonyymi
Yksi hyvä juttu on se, että joka aamu herätessään voi katsoa itseään peiliin häpeämättä sitä mitä sieltä takaisin heijastuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi hyvä juttu on se, että joka aamu herätessään voi katsoa itseään peiliin häpeämättä sitä mitä sieltä takaisin heijastuu.
No niinpä. Vaikka luulen kyllä että ne pahantekijätkin kykenee, niillä kun vaikuttaa olevan uskomaton kyky selitellä teoksiaan niin että itse ovat ihan pelkkä viattomuus tapahtumien pyörteissä :D jotkut hölmöt sitten vielä uskookin niiden tarinoihin, ehkä ne itsekin.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No niinpä. Vaikka luulen kyllä että ne pahantekijätkin kykenee, niillä kun vaikuttaa olevan uskomaton kyky selitellä teoksiaan niin että itse ovat ihan pelkkä viattomuus tapahtumien pyörteissä :D jotkut hölmöt sitten vielä uskookin niiden tarinoihin, ehkä ne itsekin.
-harmiseikirj-Eivät kykene. Sen takia selittelevät, jotta voisivat edes hetken vilkaista itseään peiliin voimatta pahoin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eivät kykene. Sen takia selittelevät, jotta voisivat edes hetken vilkaista itseään peiliin voimatta pahoin.
Voi se olla noinkin, mutta sitä selitystä tosiaan aina tuntuu piisaavan.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi se olla noinkin, mutta sitä selitystä tosiaan aina tuntuu piisaavan.
-harmiseikirj-Selittelyn ainoa syy on se, että on jotain seliteltävää. Ja erottaisin tässä kohtaa selittelyn ja selvittämisen. Ne on eri asioita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eivät kykene. Sen takia selittelevät, jotta voisivat edes hetken vilkaista itseään peiliin voimatta pahoin.
Tuli mieleen tuo juttu kun nykyäänhän on hirveästi muotia että ihan viranomaisvoimin painostetaan uhreja sovitteluihin ja anteeksiantoihin, minusta sanoo ihan oikein lapsensa menettänyt äiti tuossa:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8d5ed085-1d96-4344-92b8-78805c092bcd
P..ka pääsee jokatapauksessa liian vähällä tuosta.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuli mieleen tuo juttu kun nykyäänhän on hirveästi muotia että ihan viranomaisvoimin painostetaan uhreja sovitteluihin ja anteeksiantoihin, minusta sanoo ihan oikein lapsensa menettänyt äiti tuossa:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8d5ed085-1d96-4344-92b8-78805c092bcd
P..ka pääsee jokatapauksessa liian vähällä tuosta.
-harmiseikirj-Näin Suomessa aina käy. Pääsee liian vähällä. Mutta veikkaan, että selvin päin ei ole tällä tyypillä peiliin katsominen enää helppoa.
- Anonyymi
Mielestäni hyvä elämä ainakin käsitteenä on lähtökohtaisesti pielessä, jos on suhteessa. Suhde on mitä, jatkuvia kompromisseja ja yhteensovittamista. Hiljalleen lisääntyvää takakireyttä. Siinä et elä itsellesi, et elä kuten haluaisit ja haluamisella tarkoitan niitä jokapäiväisiä valintoja ja päätöksiä itseäsi varten, eikä toisia.
- Anonyymi
Kirjoitin ylempänä haluista ja tarpeista. Työelämässä on hyvä olla tarvittu. Siitä tietää, että osaa työnsä ja työpanostasi tarvitaan. Suhteessa taas valitsen olla haluttu. Jos olen tarvittu suhteessa tai tarvitsen itse, se on riippuvuutta. Haluttuna oleminen molemmin puolin taas perustuu vapaaseen tahtoon. Omassa tapauksessani en usko minkään muunlaisen suhteen kestävän kuin vapaaseen tahtoon perustuvan. Ainakin kokemukseni perusteella.
- Anonyymi
Hyvän elämän määritelmä on todellakin niin erilainen eri ihmisille. Olen silti eri mieltä aloittajan kanssa enkä todellakaan täysin ymmärrä noin arvostelevaa asennetta suorittamista kohtaan, sillä oikeasti tämä yhteiskunta ei pysy pystyssä, jos ihmiset eivät mitään suorita, se nyt vaan on fakta. Ymmärrän, jos joku on sairas ja työkyvytön eikä pysty tekemään työtä, mutta ainakin jonkinlainen kunnioitus pitäisi olla niitä kohtaan, jotka tekee sitä työtä. On myös ihan normaalia, että ihminen saa tekemisestä jotakin hyvää oloa. Hyvä olo on kokonaisuutta. Joo, lapset tuovat epävarmuutta ja raskaitakin hetkiä elämään, mutta paljon hyvääkin. Monissa asioissa on niin hyviä kuin huonoja puolia. Itse kyllä näen elämän tasapainoisuuden tärkeänä asiana hyvään elämään ja mielestäni siihen kyllä osana kuuluu raha. Itsekin nuorempana ajattelin, että ei sillä rahalla niin ole väliä, mutta vanhemmiten sen merkitys on kasvanut. Kyllä elämässä moni vaan pärjää paremmin ja helpommalla, jos on rahaa, valitettavastikin asia on niin. Jos sairastut, rahalla on suuri merkitys, lasten hankkimisen myötä ym. on sillä väliä.
- Anonyymi
Kirjoitin ylempänä, että jos kaikki ajattelisi ja eläisi niin kuin minä, talousjärjestelmä romahtaisi. Joten ymmärrän sellaisten kuhnureiden tarpeellisuuden. En vaan ymmärrä mitä hyvää on elämän mittaisessa hyvän elämän rakentamisessa, jos sitä hyvää elämää ei lopulta ehdi paljoakaan elämään.
Uhmaan nyt pyyntöä rekattujen olla vastaamatta, mutta aihe on kiinnostava, joten vastaan silti.
Mielestäni viimeiset pari viikkoa olen elänyt sellaista elämää, jonka koen hyväksi elämäksi. Olen tehnyt huikean paljon itselleni mieluisia asioita viime aikoina. Olen saanut olla teinini kanssa normaalia enemmän (harrastukset ja kiireinen arki syö yhteistä aikaa), olemme esim katsoneet leffoja ja syöneet sushia höpötellen kaikesta (lapseni on niin huikea tyyppi! ❤️), olen nähnyt lukemattoman määrän ystäviä esim jumpan, tenniksen, lenkin, sienestämisen, äänimaljarentoutuksen, lounaan ja piknikin parissa, olen päässyt työn puolesta osallistumaan tilaisuuteen, joka oli huikean inspiroiva ja kohta lähden minilomalle siskoni kanssa. Minulla on katto pään päällä, kaapissa ruokaa, autossa bensaa ja laskut maksettuna.
Juuri nyt on hyvä olla.- Anonyymi
Juuri nyt. Entä tätä ennen ja tämän hetken jälkeen.
Anonyymi kirjoitti:
Juuri nyt. Entä tätä ennen ja tämän hetken jälkeen.
On tätä ennenkin ollut paljon hyvää elämää. Olen mielestäni onnekas esim sen suhteen, että minulla on läheiset suhteet perheeseeni ja minulla on paljon ihania ystäviä. Elämäni varrelle mahtuu paljon upeita kokemuksia ja onnen hetkiä, joista olen todella kiitollinen. Paljon mahtuu myös repivää kipua, luopumista ja tuskaa. Hetkiä, joina tuntui, että ei ole muuta kuin pimeää. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja olen juuri nyt hyvässä paikassa elämässäni ja aion jatkaa elämäni täyttämistä asioilla, joista välitän ja joista nautin. Ne elämän osa-alueet, joissa koen vajautta tällä hetkellä, ovat romanttiset tunteet ja eroottisuus.
- Anonyymi
Hyvä elämä on itselle merkityksellistä elämää. Omaan merkitykselliseen elämään kuuluu työ, harrastukset, ihana koti, ja läheiset ihmissuhteet. Sekin että tekee oman elämän merkitykselliseksi muille.
- Anonyymi
Minulle hyvä elämä on sitä, että olen mahdollisimman vähän merkityksellinen muille. Se ei ole mahdollista, mutta minimoin itse kyllä oman merkityksellisyyteni muille. Ei muiden elämän merkityksellisyys saisi olla merkityksellistä minun merkityksellisyydestä heille.
- Anonyymi
Olen pitkälti samaa mieltä.
- Anonyymi
Täällä on ollut hyviä kommnetteja hyvän elämän edellytyksistä. Hienoa!
Vapaus on tärkeä hyvän elämän eväs. Sitä saa itselleen ja kykenee toteuttamaan omia mielitekojaan, on jo pitkällä hyvän elämän polulla. Rahaa ei kannata kahmia.- Anonyymi
Raha antaa myös tietyllä tapaa vapautta ja ainakin itse näen, että turvaa. Ja en ole mikään upporikas vaan työtä tekevä ihminen. Mutta kuten tuossa aiemmin totesin niin mielen tasapaino, työ, kivat harrastukset ja ihmissuhteet tuovat iloa. Ystävällisyys muita kohtaan, aurinkoiset päivät, luonnossa liikkuminen, kauniit maisemat, takkatuli, monet jutut tuovat sen.
- Anonyymi
Mitä vähemmän velkaa, rahaa tai kiitollisuudenvelkaa, sen vapaampi ihminen on. Silloin on varaa sanoa ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä vähemmän velkaa, rahaa tai kiitollisuudenvelkaa, sen vapaampi ihminen on. Silloin on varaa sanoa ei.
Mitä vapautta rahattomuus sun mielestäsi vaikkapa Suomessa tuo? Mitä sä pystyt täällä tekemään ilman rahaa? Mihin sä pystyt edes menemään täältä rahattomana? Kyllä sopiva määrä rahaa tekee ihmisestä vapaan. Ei liian vähän, mutta ei liikaakaan. Sopivasti, ettei sitä tarvitse miettiä. Jos on liian vähän, sitä miettii ja jos sitä on turhan paljon, sitä miettii.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä vähemmän velkaa, rahaa tai kiitollisuudenvelkaa, sen vapaampi ihminen on. Silloin on varaa sanoa ei.
Ilman rahaa sinulla ei ole samanlaista vapautta tehdä monia asioita. Ei se, että sinulla on rahaa jonkin verran tarkoita velkaa tai kiitollisuudenvelkaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ilman rahaa sinulla ei ole samanlaista vapautta tehdä monia asioita. Ei se, että sinulla on rahaa jonkin verran tarkoita velkaa tai kiitollisuudenvelkaa.
Ilman velkaa on. Tarkoitin rahallista velkaa tai kiitollisuudenvelkaa. Olen huomattavasti vähemmän altis erilaisille vaikutuksille ja painostuksille kuin velkainen.
Onko sinulla jonkinlainen taitekohta menossa elämässä tai jotain kriisiä? Ite olen pohtinut tätä aihetta monesti elämän taitekohdissa. Elän nimittäin hyvin erilaista elämää, kuin aloituksessa kuvaillaan. Siis kuin sellaista punainen tupa ja perunamaa lapsilla höystettynä.
- Anonyymi
No mutkaton, helppo ja ennenkaikkea riskitön ettei törmää ihan turhiin haasteisiin.
Hyvä elämä on sitä että olet onnellinen ja tyytyväinen elämääsi mitä ikinä se silloin sisältääkään.🙂.
- Anonyymi
Jaa. Koira kuorsaa tuossa vieressä. Kohta vaihdan palstan hyvään kirjaan. Luen kunnes alkaa silmät luppasemaan. Peti on lämmin, masussa on ruokaa. Tänään oli mielekästä tekemistä. Mielekäs tekeminen jatkuu huomenna, mutta aamulla ei ole mihkään kiire. Saan herätä omia aikojani (no jaa, koira luultavasti herättää), nauttia aamupalan rauhassa, alotella hommia kun pää on palaillut tähän galaksiin. On se, hyvä elämä, just tässä.
- Anonyymi
Hyvän elämän ideaali olisi se, ettei tarvitsisi tehdä mitään, vaan voisi ihan vapaasti valita mitä tekee tai on tekemättä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvän elämän ideaali olisi se, ettei tarvitsisi tehdä mitään, vaan voisi ihan vapaasti valita mitä tekee tai on tekemättä.
Miksi se olisi ideaali? Tuo on aika epäluonnollinen tila. Mä en usko, että ihmisen pää kestäisi tuota pidemmän päälle. Meidän aivomme on luotu ratkomaan ongelmia ja jos ei niitä ole, niin ihmisen pää alkaa prakata ja sen ihan näkee nykyihmisen elämässä. Meidän elämämme on monin tavoin liian helppoa ja aivot alkavat ihan itse keksiä kaikenlaisia ongelmia, kun oikeita ei ole. Simppeli elämä, jossa sun pitää kantaa vei kaivosta ja hakata puut lämmitykseen ja putsata jaskat ulkohuussista on ratkaisu monen nykyihmisen mielenterveyden prakaamiseen. Tai se, että kasvatat oman ruokasi tuo mielekkyyttä ihmisen elämään. Vaikeus tuo mielekkyyttä ihmisen elämään, se että on pakko, jos aikoo olla ens vuonna vielä elossa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi se olisi ideaali? Tuo on aika epäluonnollinen tila. Mä en usko, että ihmisen pää kestäisi tuota pidemmän päälle. Meidän aivomme on luotu ratkomaan ongelmia ja jos ei niitä ole, niin ihmisen pää alkaa prakata ja sen ihan näkee nykyihmisen elämässä. Meidän elämämme on monin tavoin liian helppoa ja aivot alkavat ihan itse keksiä kaikenlaisia ongelmia, kun oikeita ei ole. Simppeli elämä, jossa sun pitää kantaa vei kaivosta ja hakata puut lämmitykseen ja putsata jaskat ulkohuussista on ratkaisu monen nykyihmisen mielenterveyden prakaamiseen. Tai se, että kasvatat oman ruokasi tuo mielekkyyttä ihmisen elämään. Vaikeus tuo mielekkyyttä ihmisen elämään, se että on pakko, jos aikoo olla ens vuonna vielä elossa.
Meidän aivot on luotu myös luoviksi. Joutilaisuus ja pitkästyminen voi ruokkia luovuutta aika hyvin. Ja siihen tarkoitukseen käyttää ihmiset aivojaan hyvin vähän.
Enkä minä pidä ongelmista. Vältän siis niiden luomista ja ongelmallisia ihmisiä. Ongelmilta ei tosin voi täysin välttyä ja silloin kyky ratkaista niitä on avuksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meidän aivot on luotu myös luoviksi. Joutilaisuus ja pitkästyminen voi ruokkia luovuutta aika hyvin. Ja siihen tarkoitukseen käyttää ihmiset aivojaan hyvin vähän.
Enkä minä pidä ongelmista. Vältän siis niiden luomista ja ongelmallisia ihmisiä. Ongelmilta ei tosin voi täysin välttyä ja silloin kyky ratkaista niitä on avuksi.Eikä sitä ideaalia pidä kenenkään saada syntymälahjaksi. Se pitää ansaita. Pitää olla sen arvoinen. Silloin sitä ei käytä väärin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi se olisi ideaali? Tuo on aika epäluonnollinen tila. Mä en usko, että ihmisen pää kestäisi tuota pidemmän päälle. Meidän aivomme on luotu ratkomaan ongelmia ja jos ei niitä ole, niin ihmisen pää alkaa prakata ja sen ihan näkee nykyihmisen elämässä. Meidän elämämme on monin tavoin liian helppoa ja aivot alkavat ihan itse keksiä kaikenlaisia ongelmia, kun oikeita ei ole. Simppeli elämä, jossa sun pitää kantaa vei kaivosta ja hakata puut lämmitykseen ja putsata jaskat ulkohuussista on ratkaisu monen nykyihmisen mielenterveyden prakaamiseen. Tai se, että kasvatat oman ruokasi tuo mielekkyyttä ihmisen elämään. Vaikeus tuo mielekkyyttä ihmisen elämään, se että on pakko, jos aikoo olla ens vuonna vielä elossa.
Olen samaa mieltä, että on luonnollista haluta tehdä jotain. Lomalla sitä monesti miettii, että oispa kivaa olla näin vaan, mutta oikeesti pidemmän päälle ihminen kaipaa jotakin mielekästä tekemistä. Palstan vastauksissa paistaa ehkä se, että monet kiireiset ja työtä tekevät eivät ehdi edes käydä tämmöisillä palstoilla. Mutta vielä aiheesta, että moni tuttunikin joka on jäänyt työttömäksi ei oikeasti ota sitä ajatuksena, että jes nyt ei tartte tehdä mitään, vaan sen kun vaan on. Eivät niin, vaikka tietävät nopeasti saavansa uuden työn.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meidän aivot on luotu myös luoviksi. Joutilaisuus ja pitkästyminen voi ruokkia luovuutta aika hyvin. Ja siihen tarkoitukseen käyttää ihmiset aivojaan hyvin vähän.
Enkä minä pidä ongelmista. Vältän siis niiden luomista ja ongelmallisia ihmisiä. Ongelmilta ei tosin voi täysin välttyä ja silloin kyky ratkaista niitä on avuksi.Luovuuv on hulluden alku ja se on paljon sanottu se, sillä mä työskentelen luovalla alalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että on luonnollista haluta tehdä jotain. Lomalla sitä monesti miettii, että oispa kivaa olla näin vaan, mutta oikeesti pidemmän päälle ihminen kaipaa jotakin mielekästä tekemistä. Palstan vastauksissa paistaa ehkä se, että monet kiireiset ja työtä tekevät eivät ehdi edes käydä tämmöisillä palstoilla. Mutta vielä aiheesta, että moni tuttunikin joka on jäänyt työttömäksi ei oikeasti ota sitä ajatuksena, että jes nyt ei tartte tehdä mitään, vaan sen kun vaan on. Eivät niin, vaikka tietävät nopeasti saavansa uuden työn.
Yllättävää kyllä, komppaan tuota (mä siis kirjotin ton, jota lainasit). Minäkin rakastan ihan vaan olla tekemättä yhtään mitään, siis oikeasti yhtään mitään. Se on taivaallinen tunne. Mutta ei sitä hirveän kauaa jaksa. Puolen tunnin sessio, ollen tekemättä yhtään mitään, on aika pitkä aika. Tunti olis varmasti jo likaa. Sitten ainakin mun pitää jo alkaa miettiä, että vois vaikka tehdäkin jotain.
- Anonyymi
Nuoriso on ihan pilalla ja vanhemmat myös
- Anonyymi
Yhtenä olennaisena tekijänä pidän hyvää terveyttä. Ei pelkästään se, että olet perusterve ja pidät sitä tyypillisen itsestäänselvänä miettimättä asiaa vaan, että että pyrit kehittämään sitä ilman veren makua suussa.
Hyvä elämä on sitä, että itse pitää omaa elämäänsä itselleen hyvänä, riippumatta siitä mitä joku toinen, kuka tahansa, asiasta on mieltä.
- Anonyymi
Minä ajattelen ihan samalla tavalla.
- Anonyymi
hyvä elämä on sellainen jossa voit harrastaa seksiä milloin haluat ja et ole vastuussa hwerpwekseltä mitä mahdollisesti opiskelijavblondit tuovat.?
- Anonyymi
Onko sinun mielestäsi nyt mukava olla? vai asutkuko josai betonikuutiossa tai rivitalossa tai omakotilasso ja huoltuoa noin 122032103 euron edestä ;D
..tietokonejutuista tuli mieleen..kun joku IBM, heillä on kokonaisia kerrostaloja täynnä tietokoneina, näitä sanotaan Supertietokeiksi, ja toinen Supertietokone-yhtiö on Cray, AMD on myöskin sellaisia... eli siis korttelienkin kokoisia tiettokoneita :D:D - Anonyymi
Aidot ihmiset ympärillä, jotka välittävät ja joihin voit luottaa lisäävät hyvän elämän täydellisyyttä.
- Anonyymi
Jaa...Kai sellainen, jossa saa kasvaa, oppia, kokeilla, onnistua, uskaltaa, epäonnistua, pelätäkin, murtua, rakentaa, rakastaa, menettääkin..., arvostaa, olla rakastettu, ja itsestäänselvyyskin...Hyvin vaikea sanoittaa...Olla turvassa, kokeilla rajojaan. Levätä, ja vahvistua. Olla ihminen...Kokea vakavia asioita, kokea kevyitä. Saada niitä kaikkia värejä näkyviin, vaikka se ei silloin siltä tuntuisikaan. Oppiakseen rajoistaan, kyvyistään, itsestään, toisista, elämästä. Olla yhteydessä, olla erillinen, olla muodostunut, olla muodostumaton. Saada valita omat sitoutumiset, jatkuvasti luoda uutta, jatkaa uteliaana, kysyvänä. Saada pitää, saada säilyttää, saada olla itsenäinen, ja täysin lojaali. Etsiä vapautta tästä ja kaikesta, autenttisesti, kunnioittaen kaikkea, mikä aidolla kiintymyksellä ja sitoumuksella on rakennettu. Saada olla luotettu, olla sitä muille. Saada tehdä omiaan, että joustoa riittää, tarjota sitä toisille. Saada luoda itsensä ja muut uudelleen, saada tehdä niin turvallisesti. Se on niin paljon, ja jo yhden päivän sisällä. Ja, saada valita, aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...Olla vapaa, olla oma itsensä, olla vastuuntuntoinen, tehdä se sydämellä...Voi ihme, miten vaikea kysymys...Saada elää kausia, niihin uppoutuneena, saada sulkea ulos silloin epäoleellista, elää tavallaan kuplassa, saada kyseenalaistaa toisaalta kaikki. Kannatella ja kasvattaa muita, antaa toisten kannatella ja kasvattaa itseään...Jatkuva kummallinen tanssi, jossa toivoo löytävänsä, tai säilyttävänsä itsensä, sekä muut itselleen tärkeät, ja muitakin, jotka matkalla ovat. Tuntea itsensä, tuntea toiset, ymmärtää, että haluaa juuri siksi, ettei tunne, koska kaikki liikkuu koko ajan...opetella sitä, mistä ei hajuakaan... Ymmärtää, kuinka ihana se prosessi on, ja juuri siksi, ettei se ole valmis...Tässä tarjoiltuna vapaata hölinää, hyvinkin suuresta asiasta...
- Anonyymi
Ai niin, se tärkein meinasi unohtua tästä jaarittelusta, eli, kyky ja pyrkimys ylläpitää tai saavuttaa mielenrauha, hyvä olo, ja vapaus tämän kaiken keskellä...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai niin, se tärkein meinasi unohtua tästä jaarittelusta, eli, kyky ja pyrkimys ylläpitää tai saavuttaa mielenrauha, hyvä olo, ja vapaus tämän kaiken keskellä...
Juu, ja tämä nyt oli vastauksena päinvastainen, sillä ei sitä voi miettiä, niinkään, että kuka olisi se hyvä malli, tai vaikuttaja, vaan mitä se kokemuksellisesti tarkoittaa, ehkä, tai sinnepäin...Se itselle hyvä elämä...Vertailu voi olla hyödyllisen oloista, mutta lopulta johtaa harhaan. Ja vaikuttamista on koko ajan. Joka taholta. Kuka tienaa sillä, on luku erikseen.
- Anonyymi
Minusta hyvä elämä on vain perushyvää oloa. Eloa ja tyytyväisyyttä siihen millaisen ihmisen kanssa on hyvä elämä.
Ilo jo puuttuu elämästä, ei se muelestäni ole minkään arvoista
Tottakai elämää pitää elää mutta jos kadotat lähimmäisen rakkauden, välittämisen ja huolenpidon itsedtäsi ja siitä.rakkaimmasta, on elämäsi lähes kokonaan kadotettu.
Kun huomaat että elämäsi on tosioonkin lähes jo eletty, mutta löydät elämäsi onnellisimman ajan vasta vaikeuksien jälkeen, tiedät ainakin eläneesi ainakikn.
Onko se, ja jos on ollut kuin elämättä jäänyt elämä, niin toivoisin kaikesta huolimatta, että älkää välttämättä tehkö tekopyhää elämää hankkimalla lapsia joista et todella omanasi välitä.
Välitä vain eniten itsestäsi, löydät niin.perusturvsllisuuden kuin.ilon ja onnenkin.elämäädi takaisin, pääset nauttimaan jokaisen elämäsi päiväsi uudelleen sellaisen.ihmisrn ksnssa joka todella välittää ja rakastaa sinua.
Etsi sellainen.ihminen.elämääsi uudelleen, pidä ja tykkee hänestä.
Anna myös anteeksi.
Hänellekkin.
Jos nyt itselledikin.
Älä etsi rakkautta vääristä.psikoista, joista ennen sitä ehkä ikäpöllyissäsi olet etsinyt.
Mutta, nämä.
On.pitänyt, täytynytlin kokea vähän ehkäpä jokaisen.
Ja myöskin se, hyväksy tunteesi, omasi, - Anonyymi
Aloittaja miettii todella paljon syvällisiä asioita, voisin sanoa että: turha joitain miettiä, ikinä et tule tietämään ratkaisua kysymyksiisi.
Mutta eletään vain ajassa mitä on... yritämme selviytyä, kuten selviytyjät ohjelmatkin nelosella, mutta tuo viidakon tähtöset, pidän tuosta harkimon työtstä jostain syystä... - Anonyymi
Oikeasti elämän ratkaisee se montako ässää saat synessäsi saatko vain pata-kakkosia vai ässiä nelkäkin heheh, sitten elämää on vaikeampi muuttaa kun kortit on jaettu jo syntymnässä itsellesi..
- Anonyymi
Joku on todennut aika hyvin, että elämässä ei lopulta ole kyse siitä minkälaiset kortit on syntymässään saanut, vaan kuin hyvin pelaa niillä mitkä on saanut.
- Anonyymi
jos ei ole alussakaan sitä yhtäkään senttiä, niin miten sitä sitten suurennat: raha tulee rahan luokse aina.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381688
- 1131315
- 1691212
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia881137- 188922
- 83875
- 94837
- 39829
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt76768Naantalissa kohahtaa
Yli 4 vuotta puhelimeen, tietokoneelle murtautumista sekä Whatsapp urkintaa Naantalissa hakkeritiimin jäseniä137702