Vatnik amiraalin tarina

Anonyymi-ap kirjoitti:

Herra amiraali menee aamulla krapulassa töihin, kuulee yöllisten räjähtelyjen olleen Ukrainan ohjusiskuja ja ainakin kaksi laivaa on pysyvästi menetetty, palavat edelleen ja ärsyttävä kuminkäry tunkeutuu sisätiloihin, seuraa helvetinmoista solkotusta ja käsien heiluttelua lounaaseen saakka, sitten ravintolassa muutama loiventava ja voi yrittää nipistellä tarjoilijaa joka valitettavasti haisee kalalle, tai sitten pöytään tuotu ruoka on edellisviikon saalista, kumpi olisi huonompi vaihtoehto... iltapäivä menee solkottaessa lisää ja väistellessä esimiehen puhelua kun selitykset on vielä keksimättä. Päivän päätteeksi sihteeri kirjoittaa saneltuna hätäisen raportin, johon lipsahti että laivat ovat korjattavissa, hiukan harmittaa jälkeenpäin sanavalinnat, oikeastaan vituttaa. Laitetaan sihteerin tai adjutantin syyksi, jämpti päätös. Illalla vaimo nalkuttaa, pelkästään naaman näkeminenkin saa raivon partaalle. Heti ruuan päälle napsahtaa votkapullon korkki auki ja sohvalle katsomaan miten asia selitellään valtiontelevisiossa, ei helvetti ne on taitavia keksimään, kuulemma harjoiteltu ohjuksen torjunta joka onnistui ja vain pieniä tulipaloja joita putoavat ohjusten kappaleet aiheuttivat, sitten muistuu mieleen se oma raportti joka eroaa tästä virallisesta tarinasta... kädet täristen aukeaa toinen votkapullo. Aamulla herääminen tunnin myöhässä ja vajaaksi juotu votkapullo on kaatunut toiseen kenkään. Peilistä naama näyttää hiirenharmaalta. Voiko vitutukseen kuolla?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä