Miten niin sairaudentunnoton?

Anonyymi-ap

Omakannassani lukee useassa paikassa että olen sairaudentunnoton. Minulla on skitsofrenia enkä ole kieltänyt sitä koskaan. En ole kuitenkaan koko ajan psykoosissa. Huomaan itse jos tulee harhoja, esim kuulen ääniä. En kuitenkaan halua käyttää lääkkeitä. Minusta vuosi neuroleptejä psykoosin jälkeen riittää. Miten olen sairaudentunnoton?

77

1293

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      No haitanneeko tuo mitään, siinäpähän luokittelevat. Elämäs on kuitenki omas, ja zombina sitä kannata viettää.

    • Anonyymi

      Kymmenen vuoden päästä olet todennäköisemmin työelämässä eikä psykoosisi ole uusiutunut yhtä todennäköisemmin, kuin sairaudentuntoisen henkilön. Moni tutkimus antaa näin olettaa. Naturalistissa pitkäaikaistutkimuksissa lääkkeet lopettavat varhain nimenomaan ne ihmiset, jotka tilastollisesti pärjäävät paremmin elämässään. Lääkärit eivät niitä lääkkeitä koskaan lopeta, koska ei heillä ole mitään välinettä tunnistaa, kuka hyötyy niistä ja kuka ei. Lääkärit ovat sopuleita, joita on koulutettu olemaan ajattelematta omilla aivoillaan. He eivät oikeasti lue edes oman alansa tutkimuksia, vaan hokevat aina niitä opetettuja kliseitä, joita heitä on lääkiksessä opetettu toistamaan ilman mitään ymmärrystä, että millaisilla tutkimuksille nuo hokemat oikeasti pohjautuvat. Esimerkiksi kun vuosien mittaan tuli lopulta painostavan selväksi, että neuroleptit surkastuttavat aivoja, lääkäreille tekaistiin muutama heikkolaatuinen "tutkimus", jonka pojalta heitä opetettiin kaakattamaan papukaijan lailla, että vaikka neuroleptit surkastuttaisivat skitsofreenikon aivojan kuinka paljon tahansa, skitsofrenia surkastuttaa aina paljon pahemmin ja invalidisoi aina paljon pahemmin kuin mikään lääkitys. Ennen sitä nuo samat papukaijat kaakattivat, kuinka aivokuvantamistutkimusten mukaan näiden neuroleptien aiheuttamat aivojen rakenteelliset etenevät muutokset ovat todiste skitsofreniasta etenevänä aivosairautena, jolle on ominaista kognitiivinen taantuminen. Eivät he oikeasti ymmärrä hevon paskaa oman tieteenalansa tutkimusnäytöstä, tai jos ymmärtävät, eivät välitä siitä hevon paskaa. He vain välittävät omasta oikeusturvastaan ja kaakattavat sinun sairaudentunnottomuudestasi, koska se on heidän työnsä ja siitä he saavat palkkaa. Eivät he tiedä sinusta mitään, eivät ymmärrä sinusta mitään, eikä heitä kiinnosta sinussa mikään, he vain kaakattavat palkkaa vastaan samoja hokemia vuodesta toiseen ja suojellakseen omaa asemaansa.

      • Anonyymi

        Melkoinen kaakattaja ja kotkottaja olet sinäkin!


      • Anonyymi

        Oiskohan tässä kuitenkin kaivattu enemmän sitä teoriaa, kuin käytännön esimerkkiä?

        1) Sairaudentunto, tai tässä tapauksessa tunnottomuus, ei ole millään tavalla kiinni diagnoosista, vaikka voisi loogisesti luulla, että sairas saa aina diagnoosin.

        2) Sairaudentunto ei myöskään ole millään tavalla kiinni lääkkeestä, tai muustakaan hoidosta, vaikka taas voisi kuvitella että sairas olisi aina hoidossa.

        3) Sairaudentunnottomuus ei rajoitu pelkästään mielenterveyteen, vaikka siinä siihen törmääkin eniten.

        4) Sairauden tunto, ja itse sairaus voi tietenkin muuttua ajanoloon, parempaan tai huonompaan.

        SAIRAUDENTUNTO on sitä että miten hyvin ihminen ymmärtää sen oman sairautensa ja sen vaikutukset omaan itseen, lähimmäisiin, työnantajiin, kouluihin, jne. jne.

        Kymmenen vuoden päästä on siis olennaisinta, että on se halu ja kyky omata se sairaudentunto joka on linjassa sen oman sairauden kanssa ja niiltä osin realistinen sen oman työkyvyn kanssa. (täsmätyökyky)

        Ihmisen tilanne ei työmarkkinoilla siitään parane, jos ei omalta sairaudentunnottomuudeltaan pysty ajattelemaan objektiivisesti, vaan antaa heti sen oman ajatusvääristymän kaakattaa jotain, missä yllä mainitut käsitteet yritetään kääntää ylösalaisin.

        Kyse on siis ihmisen omasta sairaudentunnosta, eikä lääkärin, tai aivotutkijan.


    • Anonyymi

      Aikoinaan psykiatri kyseli minulta sairaudentunnosta, ja sanoin suoraan olevani tietoinen, että minulla on diagnoosi, mutta oireita ei ole ollut aikoihin.
      Sen perusteella hän kirjoitti minun olevan sairaudentunnoton.
      Enää ei ole onneksi vuosikausiin tarvinnut keskustella sairaudentunnosta tai -tunnottomuudesta.

    • Anonyymi

      Mullahan pitäis olla sairaudentunnottomuutta jos diagnoosiin tuijotetaan. mutta potilaskertomuksessa ei tätä lue kun multa puuttuu sieltä oireet niin lääkärit ja hoitajat eivät pysty vertaamaan mun olotilaa mihinkään kun niillä ei ole näyttöä mihin tilannetta voi verrata. Kun siellä lukee että olen ollut asiallinen,joka ei kuulu diagnoosin oireisiin.

      Mulla luki että kiistän diagnoosin ja seuraavassa lauseessa luki että olen oireeton. Minulla on siis diagnoosi päällä mutta kuitenkin niin ettei mulla ole oireita. Diagnoosi on myös remissiossa kun olen käynyt vastaanotolla. Ja seuraavaksi mainitaan diagnoosit jotka minulla on eli ovat olemassa.

      Musta ristiriitaista. Diagnoosi ilman oireita ja diagnoosi päällä mutta remissiossa. että näin.

      • Anonyymi

        Niin on minullakin diagnoosi, ollut kymmeniä vuosia.
        Ns. sairaus ja oireet ovat olleet nyt parikymmentä vuotta remissiossa, mutta diagnoosi säilyy.
        On se niin kiva olla sairas ilman sairautta.....
        Enpä tosin ole oireita odotellut enkä ajatellut vuosikausiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin on minullakin diagnoosi, ollut kymmeniä vuosia.
        Ns. sairaus ja oireet ovat olleet nyt parikymmentä vuotta remissiossa, mutta diagnoosi säilyy.
        On se niin kiva olla sairas ilman sairautta.....
        Enpä tosin ole oireita odotellut enkä ajatellut vuosikausiin.

        Jos foorumeilla vatvoo sairauksia harva se päivä, niin se ei minun mielestä ihan ole sitä, ettei sitä ajattele vuosikausiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos foorumeilla vatvoo sairauksia harva se päivä, niin se ei minun mielestä ihan ole sitä, ettei sitä ajattele vuosikausiin.

        Saahan sitä sairauksista lukea ja seurailla muiden kirjoituksia, vaikka ei oireita olekaan.
        Kirjoitin, että en ole oireita odotellut enkä ajatellut.
        Ja kun mietin, niin muiden kokemuksista kun lukee, avaa se omaa ajatusmaailmaa ymmärtämään asioita monelta eri suunnalta, avarakatseisemmin, ja omien kokemusten ja ajatusten lisäksi saa tietoa, kuinka muut käsittelevät, ja mitä he ajattelevat, omasta elämisestään, olemisestaan, mahdollisen sairauden ja oireiden kanssa.
        Muidenkin kokemusten kautta voi myös oppia jotakin.
        Ja laittaa se myös miettimään, kuinka ihmisillä voikaan olla niin eriäviä mielipiteitä ja kokemuksia asioista. Hyvinkin voisi sanoa, mielenkiintoista.
        Ei se tee ihmisestä sairasta, jos lukee sairauksista ja ottaa osaa keskusteluun, eikä etenkään kun sitä ei tee harva se päivä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin on minullakin diagnoosi, ollut kymmeniä vuosia.
        Ns. sairaus ja oireet ovat olleet nyt parikymmentä vuotta remissiossa, mutta diagnoosi säilyy.
        On se niin kiva olla sairas ilman sairautta.....
        Enpä tosin ole oireita odotellut enkä ajatellut vuosikausiin.

        Mä saisin diagnoosin pois potilastiedoista sillä ehdolla että minusta tulee samalla työkykyinen. Koska en ole työkykyinen niin diagnoosit säilyy. Mä olen taas ajatellut diagnoosia paljonkin. Kun se muuttui parissa kuukaudessa toiseksi vaikka lääkäri ei ollut mua nähnyt siinä välissä. Hän vaan ajatteli että pistetään diagnoosi jolla varmasti pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle ja liioitellaan sitten vielä muutamia asioita,koska kela ei tarkista pitääkö kirjoitetut asiat paikkansa.

        Olen ennenkin tänne kirjoitellut että kun unilääkkeet vaihdettiin toisiin lääkkeisiin niin sain sitten diagnoosin niiden lääkkeiden takia. Reseptissä kyllä lukee univaikeuksiin mutta lääkrinlausunnossahan tätä ei voida sanoa koska se olis voinut vaikuttaa siihen että eläkehakemus olisi hylätty.

        En myöskään voi enää ikinä vaihtaa psykoosilääkitystä nukahtamislääkkeisiin koska silläkin lähtee työkyvyttömyyseläke pois,koska kela luulee että ne lääkkeet on psykoosiin.

        Mutta hienoa on se että kun asioin terveydenhuollossa niin muistetaan mainita aina asiallinen käytös. Ja että potilas ei ole psykoottinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä saisin diagnoosin pois potilastiedoista sillä ehdolla että minusta tulee samalla työkykyinen. Koska en ole työkykyinen niin diagnoosit säilyy. Mä olen taas ajatellut diagnoosia paljonkin. Kun se muuttui parissa kuukaudessa toiseksi vaikka lääkäri ei ollut mua nähnyt siinä välissä. Hän vaan ajatteli että pistetään diagnoosi jolla varmasti pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle ja liioitellaan sitten vielä muutamia asioita,koska kela ei tarkista pitääkö kirjoitetut asiat paikkansa.

        Olen ennenkin tänne kirjoitellut että kun unilääkkeet vaihdettiin toisiin lääkkeisiin niin sain sitten diagnoosin niiden lääkkeiden takia. Reseptissä kyllä lukee univaikeuksiin mutta lääkrinlausunnossahan tätä ei voida sanoa koska se olis voinut vaikuttaa siihen että eläkehakemus olisi hylätty.

        En myöskään voi enää ikinä vaihtaa psykoosilääkitystä nukahtamislääkkeisiin koska silläkin lähtee työkyvyttömyyseläke pois,koska kela luulee että ne lääkkeet on psykoosiin.

        Mutta hienoa on se että kun asioin terveydenhuollossa niin muistetaan mainita aina asiallinen käytös. Ja että potilas ei ole psykoottinen.

        Ok, mutta se ei ole hienoa, kun asioi terveydenhuollossa somaattisten syiden takia, ja aletaan väittää fyysisten oireiden johtuvan korvien välistä ( lähinnä siitä syystä kun on mt-merkinnät näkyvissä ).
        Itse en oikeastaan tykkäisi, jos mainittaisiin, ettei potilas ole psykoottinen, koska se viittaa siihen, että vastaanotolla olisi nimenomaan katsottu, sattuisiko potilas olemaan psykoottinen.
        Siis jos vastaanotolla ei olisi mitään puhetta psykoottisuuteen tai sellaiseen liittyvästä, niin turhahan niistä olisi lääkärin erikseen mainita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä saisin diagnoosin pois potilastiedoista sillä ehdolla että minusta tulee samalla työkykyinen. Koska en ole työkykyinen niin diagnoosit säilyy. Mä olen taas ajatellut diagnoosia paljonkin. Kun se muuttui parissa kuukaudessa toiseksi vaikka lääkäri ei ollut mua nähnyt siinä välissä. Hän vaan ajatteli että pistetään diagnoosi jolla varmasti pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle ja liioitellaan sitten vielä muutamia asioita,koska kela ei tarkista pitääkö kirjoitetut asiat paikkansa.

        Olen ennenkin tänne kirjoitellut että kun unilääkkeet vaihdettiin toisiin lääkkeisiin niin sain sitten diagnoosin niiden lääkkeiden takia. Reseptissä kyllä lukee univaikeuksiin mutta lääkrinlausunnossahan tätä ei voida sanoa koska se olis voinut vaikuttaa siihen että eläkehakemus olisi hylätty.

        En myöskään voi enää ikinä vaihtaa psykoosilääkitystä nukahtamislääkkeisiin koska silläkin lähtee työkyvyttömyyseläke pois,koska kela luulee että ne lääkkeet on psykoosiin.

        Mutta hienoa on se että kun asioin terveydenhuollossa niin muistetaan mainita aina asiallinen käytös. Ja että potilas ei ole psykoottinen.

        Mä olen yrittänyt kysyä terveydenhuollossa miten psykoosilääkeet vaikuttaa kun ne otetaan ennen nukkumaan menoa eli miten ne oireet näkyy kun ihminen nukkuu. Mä en ole ikinä saanut vastausta tähän. Muistavat mainita että ovat psykoosilääkkeitä mutta eivät osaa sanoa miten ne oireet tulee nukkuessa . Lääkkeet eivät ole siis psykoosin estoon vaan unettomuuteen. Silloin 15 vuotta sitten en tiennyt että lääkkeet on psykoosilääkkeitä. Mä olin vaan niin turhautunut kun tenox ja imovane ei auttaneet ja mä haluisn vaan lääkkeet joilla nukkuu.

        Mulla ei ole ollut kunnon hoitosuhdetta. Luultavasti musta haluttiin vaan eroon psykiatrian puolella koska mulla ei ollut mitään ongelmaa mihin olis tarvinnut apua. Jännää on että mulla on kaksi diagnoosia mutta eivät halunneet hoitosuhdetta kuitenkaan. Ja mä en ole koskaan ollut osastohoidossa vaikka mulla on psykoosi ollut 15 vuotta. He eivät ole edes ehdottaneet mulle osastohoitoa. Eli mitä tämä kertoo diagnoosien paikkansa pitävyydestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saahan sitä sairauksista lukea ja seurailla muiden kirjoituksia, vaikka ei oireita olekaan.
        Kirjoitin, että en ole oireita odotellut enkä ajatellut.
        Ja kun mietin, niin muiden kokemuksista kun lukee, avaa se omaa ajatusmaailmaa ymmärtämään asioita monelta eri suunnalta, avarakatseisemmin, ja omien kokemusten ja ajatusten lisäksi saa tietoa, kuinka muut käsittelevät, ja mitä he ajattelevat, omasta elämisestään, olemisestaan, mahdollisen sairauden ja oireiden kanssa.
        Muidenkin kokemusten kautta voi myös oppia jotakin.
        Ja laittaa se myös miettimään, kuinka ihmisillä voikaan olla niin eriäviä mielipiteitä ja kokemuksia asioista. Hyvinkin voisi sanoa, mielenkiintoista.
        Ei se tee ihmisestä sairasta, jos lukee sairauksista ja ottaa osaa keskusteluun, eikä etenkään kun sitä ei tee harva se päivä.

        Saahan entinen alkoholistikin mennä vanhan ryyppyremminsä kanssa kapakkaan ihan vaan parantamaan maailmaa, ja avartamaan omaa tietämystään.

        Mutta jos mahdollista, niin alkoholista näkee vielä herkemmin, että ollaanko valmiita ottamaan vastuuta siitä omasta elämästä, vai yritetäänkö syyttää toisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä saisin diagnoosin pois potilastiedoista sillä ehdolla että minusta tulee samalla työkykyinen. Koska en ole työkykyinen niin diagnoosit säilyy. Mä olen taas ajatellut diagnoosia paljonkin. Kun se muuttui parissa kuukaudessa toiseksi vaikka lääkäri ei ollut mua nähnyt siinä välissä. Hän vaan ajatteli että pistetään diagnoosi jolla varmasti pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle ja liioitellaan sitten vielä muutamia asioita,koska kela ei tarkista pitääkö kirjoitetut asiat paikkansa.

        Olen ennenkin tänne kirjoitellut että kun unilääkkeet vaihdettiin toisiin lääkkeisiin niin sain sitten diagnoosin niiden lääkkeiden takia. Reseptissä kyllä lukee univaikeuksiin mutta lääkrinlausunnossahan tätä ei voida sanoa koska se olis voinut vaikuttaa siihen että eläkehakemus olisi hylätty.

        En myöskään voi enää ikinä vaihtaa psykoosilääkitystä nukahtamislääkkeisiin koska silläkin lähtee työkyvyttömyyseläke pois,koska kela luulee että ne lääkkeet on psykoosiin.

        Mutta hienoa on se että kun asioin terveydenhuollossa niin muistetaan mainita aina asiallinen käytös. Ja että potilas ei ole psykoottinen.

        Eikö se nyt ole ihan loogista, että työkyvyttömyys perustuu johonkin todennettavissa olevaan työkyvyn menetykseen, josta on olemassa todisteena ihan oikea diagnoosi. Eikä vain sillä tavalla, että jokainen vois subjektiivisesti ilmoittaa että nyt ei enää huvita tehdä töitä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö se nyt ole ihan loogista, että työkyvyttömyys perustuu johonkin todennettavissa olevaan työkyvyn menetykseen, josta on olemassa todisteena ihan oikea diagnoosi. Eikä vain sillä tavalla, että jokainen vois subjektiivisesti ilmoittaa että nyt ei enää huvita tehdä töitä?

        Kuten aikasemmin kirjoitin niin mulla oli eri diagnoosi pari kuukautta aikasemmin eli ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Sitten se muutettiin psykoosipiirteiseksi persoonallisuudeksi koska olin erikoinen,koska en halunnut mennä klubitalolle. Lääkäri vaati että minun pitää mennä sinne istumaan ja koska en halunnut niin lääkäri ei tykännyt tästä yhtään. Kyse ei ole siitä ettenkö haluis tehdä töitä vaan koska mä en kuntoutunut työelämään. Mua lähinnä ärsyttää että miksi paikkansa pitävä diagnoosi vaihdetaan diagnoosiin jonka oireita mulla ei ole, Jouduin itse netistä katsomaan oireet koska niistä ei lausunnossa oltu mainittu muuta kuin etten mennyt klubitalolle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten aikasemmin kirjoitin niin mulla oli eri diagnoosi pari kuukautta aikasemmin eli ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Sitten se muutettiin psykoosipiirteiseksi persoonallisuudeksi koska olin erikoinen,koska en halunnut mennä klubitalolle. Lääkäri vaati että minun pitää mennä sinne istumaan ja koska en halunnut niin lääkäri ei tykännyt tästä yhtään. Kyse ei ole siitä ettenkö haluis tehdä töitä vaan koska mä en kuntoutunut työelämään. Mua lähinnä ärsyttää että miksi paikkansa pitävä diagnoosi vaihdetaan diagnoosiin jonka oireita mulla ei ole, Jouduin itse netistä katsomaan oireet koska niistä ei lausunnossa oltu mainittu muuta kuin etten mennyt klubitalolle.

        Mut onhan sun tekstitki aika psykoosipiirteisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut onhan sun tekstitki aika psykoosipiirteisiä.

        Mä en ole ikinä ollut kirjallisesti lahjakas. Jos en osaa kirjoittaa hienosti niin se ei tee mua psykoottiseksi. Mikäkön tossa mun tektissä on sun mielestä harhaista. Mä kirjotin niin kuin asiat on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen yrittänyt kysyä terveydenhuollossa miten psykoosilääkeet vaikuttaa kun ne otetaan ennen nukkumaan menoa eli miten ne oireet näkyy kun ihminen nukkuu. Mä en ole ikinä saanut vastausta tähän. Muistavat mainita että ovat psykoosilääkkeitä mutta eivät osaa sanoa miten ne oireet tulee nukkuessa . Lääkkeet eivät ole siis psykoosin estoon vaan unettomuuteen. Silloin 15 vuotta sitten en tiennyt että lääkkeet on psykoosilääkkeitä. Mä olin vaan niin turhautunut kun tenox ja imovane ei auttaneet ja mä haluisn vaan lääkkeet joilla nukkuu.

        Mulla ei ole ollut kunnon hoitosuhdetta. Luultavasti musta haluttiin vaan eroon psykiatrian puolella koska mulla ei ollut mitään ongelmaa mihin olis tarvinnut apua. Jännää on että mulla on kaksi diagnoosia mutta eivät halunneet hoitosuhdetta kuitenkaan. Ja mä en ole koskaan ollut osastohoidossa vaikka mulla on psykoosi ollut 15 vuotta. He eivät ole edes ehdottaneet mulle osastohoitoa. Eli mitä tämä kertoo diagnoosien paikkansa pitävyydestä.

        Ei oireet näykään, kun nukkuu.
        Katsos kun ne lääkkeet voidaan ottaa illalla, ja ne voi vaikuttaa ihan seuraavaan iltaan saakka, eli olla pitkävaikutteisia.
        Ja jos niitä käyttää säännöllisesti, ne voi hyvinkin pitää oireet poissa kokonaan, tai lähes kokonaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei oireet näykään, kun nukkuu.
        Katsos kun ne lääkkeet voidaan ottaa illalla, ja ne voi vaikuttaa ihan seuraavaan iltaan saakka, eli olla pitkävaikutteisia.
        Ja jos niitä käyttää säännöllisesti, ne voi hyvinkin pitää oireet poissa kokonaan, tai lähes kokonaan.

        Niin tässä on se ongelma ettei mulla ole todettu psykoosia ikinä ja siitä ei ole sanallakaan ollut potilaskertomuksissa muuta kuin asiakas ei vaikuta psykoottiselta. Kerro kun olet fiksumpi että miten se psykoosi näkyy klo 23 kun otan lääkkeet unettomuuteen. Mä haluisin tietää miten ne oireet näkyy juuri sillä hetkellä kun otan ne yöksi unettomuuteen. Jos mulla on ollut 15 vuotta psykoosi niin miksi sitä ei kirjoiteta potilaskertomukseen. Mulla alkoi unettomuus vuonna 2000 ja siihen oli ihan konkreettiset syyt. Harmi vaan että nukahtamislääkkeistä lähti teho kun kroppa on 24/7 stressi ja ahdistuneisuus tilassa. mun mielestä stressi ja ahdistuneisuus ei ole sama kuin psykoosi.

        Onko muilla potilaskertomuksissa mainittu oireet kun mulla ei ole ikinä mainittu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tässä on se ongelma ettei mulla ole todettu psykoosia ikinä ja siitä ei ole sanallakaan ollut potilaskertomuksissa muuta kuin asiakas ei vaikuta psykoottiselta. Kerro kun olet fiksumpi että miten se psykoosi näkyy klo 23 kun otan lääkkeet unettomuuteen. Mä haluisin tietää miten ne oireet näkyy juuri sillä hetkellä kun otan ne yöksi unettomuuteen. Jos mulla on ollut 15 vuotta psykoosi niin miksi sitä ei kirjoiteta potilaskertomukseen. Mulla alkoi unettomuus vuonna 2000 ja siihen oli ihan konkreettiset syyt. Harmi vaan että nukahtamislääkkeistä lähti teho kun kroppa on 24/7 stressi ja ahdistuneisuus tilassa. mun mielestä stressi ja ahdistuneisuus ei ole sama kuin psykoosi.

        Onko muilla potilaskertomuksissa mainittu oireet kun mulla ei ole ikinä mainittu.

        jos psykooislääkkeet otetaan myöhään illalla niin mikä järki siinä on. Ihminenhän nukkuu yöllä. mihin silloin tarvitseee psykoosilääkkeitä yöksi. Voisko joku fiksumpi kertoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jos psykooislääkkeet otetaan myöhään illalla niin mikä järki siinä on. Ihminenhän nukkuu yöllä. mihin silloin tarvitseee psykoosilääkkeitä yöksi. Voisko joku fiksumpi kertoa.

        Ne psykoosilääkkeet ei ole samanlaisia kuin vaikka päänsärkylääkkeet, että auttaisivat lähes välittömästi.
        Jos ymmärrät, mitä tarkoittaa pitkävaikutteinen, niin tajuat homman jujun. Lääkkeet vaikuttavat elimistössä pitkään, ehkä jopa vuorokauden ajan.
        Ja sinulla on voitu tosiaan määrätä lääkkeet ainoastaan tukemaan nukkumista, joten ole tyytyväinen, jos saat niiden avulla nukuttua.
        Täällä palstalla on vaikeaa alkaa vääntää rautalangasta selitystä asiaan, kuinka ja miten pitkään mikäkin lääke voi vaikuttaa elimistössä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en ole ikinä ollut kirjallisesti lahjakas. Jos en osaa kirjoittaa hienosti niin se ei tee mua psykoottiseksi. Mikäkön tossa mun tektissä on sun mielestä harhaista. Mä kirjotin niin kuin asiat on.

        Ehkä termi psykoosipiirteinen on kansanomaisesti hieman harhaanjohtava. Kyse ei ole siis psykoosista itsestään sen varsinaisessa merkityksessä, eikä niinkään harhoista, vaan enemmänkin siitä, että ajatusvääristymän ansiosta ihminen rupeaa vänkäämään vääristä asioista, ilman ettei itse sitä sairaudeltaan tajua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, mutta se ei ole hienoa, kun asioi terveydenhuollossa somaattisten syiden takia, ja aletaan väittää fyysisten oireiden johtuvan korvien välistä ( lähinnä siitä syystä kun on mt-merkinnät näkyvissä ).
        Itse en oikeastaan tykkäisi, jos mainittaisiin, ettei potilas ole psykoottinen, koska se viittaa siihen, että vastaanotolla olisi nimenomaan katsottu, sattuisiko potilas olemaan psykoottinen.
        Siis jos vastaanotolla ei olisi mitään puhetta psykoottisuuteen tai sellaiseen liittyvästä, niin turhahan niistä olisi lääkärin erikseen mainita.

        Usin kyllä on niin että somaattisesti sairaudet pohjaantuvat psyykkisistä syistä .
        Joten moni vaan euåi ole halukas sitä kuulemaan .
        Jollakin on selkäkipuja koko ajan ja mitään syytä ei siihen löydy tutkimuksissa ja sitten ollaan vihaisia kun lääkäri sanoo että kivut johtuvat psyykkisistä syistä äsillä jos selässä esim on jokin vika niin se kyllä ilmenee tutkimuksissa .
        Samoin on huimaukseen kanssa moni syyttelee kaikenlaisia somaattisia vikoja siihen , mutta
        Usein nekin ovat psyykkisistä syistä johtuvia.
        Entäs vatsan moninaiset haitat sitten, ei löydetä eläimellistä syytä miksi potilas olisi somaattisesti sairas, mutta kun saa lääkityksen joka on psyykkisiin vaivoihin tehoava niin jo alkaa valitus.
        Vatsa on se joka reagoi aina ensin,öisen jos ihminen kokee jotain trauman elämässään, joten lääkäreillä ja potilailla ei ole useinkaan sama näkemys asioista mitä tukee potilaan sairauden kuvaan .
        Kun itse tilanteensa , niin parantuminenkin sujuu hyvin.
        Eikä ihminen jolla on psyykkisistä sairauksia ole mitenkään hullu, kuten niin moni sen ilmaisee näillä , ihmiset voivat usein henkisesti huonosti jos elämässä jos jotain pielessä , ei se sen kummempaa ole .
        Sitä vaan ollaan niin itsekeskeisiä ja luullaan koko ajan ettei lääkäri ole tehnyt oikeaa diagnoosia , ja sitä sitten huopataan ylen aikaa .
        Yleensä on aika helppo tapaus lääkärille nähdä syyt ja seuraukset erilaisissa sairauksissa
        Vaikka potilas itse katsoo että juuri hän on jokin erikois tapaus vaivojensa kanssa .
        Harvoin niitä erikoistapauksia on sinänsä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä termi psykoosipiirteinen on kansanomaisesti hieman harhaanjohtava. Kyse ei ole siis psykoosista itsestään sen varsinaisessa merkityksessä, eikä niinkään harhoista, vaan enemmänkin siitä, että ajatusvääristymän ansiosta ihminen rupeaa vänkäämään vääristä asioista, ilman ettei itse sitä sairaudeltaan tajua.

        Sehän siinä on usein hankalaa kun vängätään asioita omasta perspektiivistä ja tartutaan yhteen sanaan lääkkeiden käytössä , vaikka samaa lääkettä käytetään eri sairauksissa.
        Ei pitäisi luulla että on jokin erikois tapaus vaivojensa kanssa jote muka lääkäri ei ole huomannut. Monella on ne luulot ja tullaan lääkäristä tuohtuneena kun koetaan ettei muka olla saatu apua .jos lääkäri kirjoittaa jotain lääkettä vaikka unettomuuteen ja potilas lukee että lääkettä käytetään myös psykoottisiin sairauksiin nii jo alkaa meteli ja vatvotaan asioita ja todistellaan itselleen että nyt olen saanut väärät lääkkeet .kun ei ihmisellä ole sairaaanhoidon koulutusta niin olisi parempi kun luottaisi lääkärin arviointiin sairaudestaan
        Sillä hän ei mitenkään ole ainut potilas lääkärin työssä , potilaita he näkevät joka päivä kymmenittäin ja osaavat kyllä työnsä .
        Joten kun lopettaa googlaamasta diagnoosejaan ja lääkkeitään, niin alkaa voimaan paremmin, sillä ihminen jolla ei ole sairaanhoito koulutusta ei koskaan voi ymmärtää asioita samalla tavalla kun lääkäri ne näkee, eikä Google koskaan anna vastausta asioihin .
        Joten pitää hyväksyä tilanteensa ja luottaa siihen mitä on lääkärin kanssa keskustellut .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne psykoosilääkkeet ei ole samanlaisia kuin vaikka päänsärkylääkkeet, että auttaisivat lähes välittömästi.
        Jos ymmärrät, mitä tarkoittaa pitkävaikutteinen, niin tajuat homman jujun. Lääkkeet vaikuttavat elimistössä pitkään, ehkä jopa vuorokauden ajan.
        Ja sinulla on voitu tosiaan määrätä lääkkeet ainoastaan tukemaan nukkumista, joten ole tyytyväinen, jos saat niiden avulla nukuttua.
        Täällä palstalla on vaikeaa alkaa vääntää rautalangasta selitystä asiaan, kuinka ja miten pitkään mikäkin lääke voi vaikuttaa elimistössä.

        Ne on unettomuuteen mutta mä sain silloin samana päivänä diagnoosin. Ja mä olen tilannut potilaskertomukset siltä ajalta mutta ne näyttää olevan salaista tietoa koska mukamas ei ollut yhtään potilaskertomusta edes silt ajalta kun kävin mielenterveystoimistossa ja siitä eteenpäin 8 vuotta. Eikä siitä kerrasta kun aloitettiin tuo ketipinor ja peratsin. Oisin halunnut tietää mitä siitä käynnistä oli kirjoitettu. Ainoat mitä sain oli lääkärinlausunto joka minulla oli.

        Jos joskus joudun asioimaan terveydenhuollossa muun kun mieleneterveyden takia niin saa nähdä mitä käynnistä kirjoitetaan. Tosin asioin niin harvoin kun en sairastu helposti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä termi psykoosipiirteinen on kansanomaisesti hieman harhaanjohtava. Kyse ei ole siis psykoosista itsestään sen varsinaisessa merkityksessä, eikä niinkään harhoista, vaan enemmänkin siitä, että ajatusvääristymän ansiosta ihminen rupeaa vänkäämään vääristä asioista, ilman ettei itse sitä sairaudeltaan tajua.

        Eli kun minulta on kysytty olenko mielestäni työkykyinen ja kun olen sanonut en,niin se on katsottua sairauden oireeksi. Vaikka sä perustelet sun mielipiteen niin lääkäri on katsonut sen vääräksi vastaukseksi. Tekeekö se minusta psykoottisen?

        Tai kun sanoin moneen kertaan etten halua mennä klubitalolle niin sekin on väärin.

        Aikuinen ihminen ei saa itse päättää meneekö klubitalolle istumaan vai kuluttaako sen ajan muualla.

        Ihan kuin tämä lääkäri jolla kävin muutaman kerran on joku jumala jonka sanaa noudatettava.

        No tämä tästä aiheesta.


      • Anonyymi

        Eräät sairaudet ovat toisinaan pitkiä aikoja oireettomia, mutta ae ei tarkoita sitä etteikö sairautta olisi kuten juuri skitsofreniasta . Jokin pieni juttu saattaa laukaista sairauden esille, ja jos ei ole lääkitystä niin ottaa oman aikansa että taaa tuntee voimien palaavan .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin on minullakin diagnoosi, ollut kymmeniä vuosia.
        Ns. sairaus ja oireet ovat olleet nyt parikymmentä vuotta remissiossa, mutta diagnoosi säilyy.
        On se niin kiva olla sairas ilman sairautta.....
        Enpä tosin ole oireita odotellut enkä ajatellut vuosikausiin.

        Jos papereissa lukee että on sairauden tunnoton niin se tarkoittaa että ihmisellä on sairaus ja saattaa olla oireeton pitkiä aikoja ja yhtä äkkiä sairaus taas puhkeaa pintaan. Usein ihmiset jotka eivät syö lääkkeitä ovat kun bambi heikolla jäällä jotenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saahan sitä sairauksista lukea ja seurailla muiden kirjoituksia, vaikka ei oireita olekaan.
        Kirjoitin, että en ole oireita odotellut enkä ajatellut.
        Ja kun mietin, niin muiden kokemuksista kun lukee, avaa se omaa ajatusmaailmaa ymmärtämään asioita monelta eri suunnalta, avarakatseisemmin, ja omien kokemusten ja ajatusten lisäksi saa tietoa, kuinka muut käsittelevät, ja mitä he ajattelevat, omasta elämisestään, olemisestaan, mahdollisen sairauden ja oireiden kanssa.
        Muidenkin kokemusten kautta voi myös oppia jotakin.
        Ja laittaa se myös miettimään, kuinka ihmisillä voikaan olla niin eriäviä mielipiteitä ja kokemuksia asioista. Hyvinkin voisi sanoa, mielenkiintoista.
        Ei se tee ihmisestä sairasta, jos lukee sairauksista ja ottaa osaa keskusteluun, eikä etenkään kun sitä ei tee harva se päivä.

        Ja taas toisaalta ei koskaan voi verrata itseään jonkun toisen kokemuksiin koska sairaus etenee yksilöllisesti eri oireilla , riippuen ympärillä olevista asioista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä saisin diagnoosin pois potilastiedoista sillä ehdolla että minusta tulee samalla työkykyinen. Koska en ole työkykyinen niin diagnoosit säilyy. Mä olen taas ajatellut diagnoosia paljonkin. Kun se muuttui parissa kuukaudessa toiseksi vaikka lääkäri ei ollut mua nähnyt siinä välissä. Hän vaan ajatteli että pistetään diagnoosi jolla varmasti pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle ja liioitellaan sitten vielä muutamia asioita,koska kela ei tarkista pitääkö kirjoitetut asiat paikkansa.

        Olen ennenkin tänne kirjoitellut että kun unilääkkeet vaihdettiin toisiin lääkkeisiin niin sain sitten diagnoosin niiden lääkkeiden takia. Reseptissä kyllä lukee univaikeuksiin mutta lääkrinlausunnossahan tätä ei voida sanoa koska se olis voinut vaikuttaa siihen että eläkehakemus olisi hylätty.

        En myöskään voi enää ikinä vaihtaa psykoosilääkitystä nukahtamislääkkeisiin koska silläkin lähtee työkyvyttömyyseläke pois,koska kela luulee että ne lääkkeet on psykoosiin.

        Mutta hienoa on se että kun asioin terveydenhuollossa niin muistetaan mainita aina asiallinen käytös. Ja että potilas ei ole psykoottinen.

        Ei lääkärit voi liioitella mitenkään potilaan tilaa, sellaisella olisi kamalat seuraukset jos esim potilas joutuisi onnettomuuteen ja tuotaisiin tajuttomana sairaalaan niin papereista katsotaan hänen historiansa, joten turha keksiä että lääkäri jotenkin liioittelisi, heillä on vastuunalainen työ eikä kukaan halua menettää lääkärin lupansa liioittelun vuoksi . Näissäkin asioissa on monta monessa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten aikasemmin kirjoitin niin mulla oli eri diagnoosi pari kuukautta aikasemmin eli ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Sitten se muutettiin psykoosipiirteiseksi persoonallisuudeksi koska olin erikoinen,koska en halunnut mennä klubitalolle. Lääkäri vaati että minun pitää mennä sinne istumaan ja koska en halunnut niin lääkäri ei tykännyt tästä yhtään. Kyse ei ole siitä ettenkö haluis tehdä töitä vaan koska mä en kuntoutunut työelämään. Mua lähinnä ärsyttää että miksi paikkansa pitävä diagnoosi vaihdetaan diagnoosiin jonka oireita mulla ei ole, Jouduin itse netistä katsomaan oireet koska niistä ei lausunnossa oltu mainittu muuta kuin etten mennyt klubitalolle.

        Netti ei ole mikään lääkärikirja mitenkään. Sillä siellä on niin monen ihmisen juttuja esillä ettei niistä suurin osa koskaan pidä paikkaansa edes .
        Joten luota lääkäriisi ja lopeta tuo ihmeellinen kyseleminen se juuri on sitä sinun sairauttasi kun et ole valmis asioihin missä sinua yritetään auttaa vaan käännät asiat jotenkin yksinkertaiseksi jutuiksi, kun haet syitä.Ota lääkkeet sairauteesi ja ymmärrä miksi niitä olisi syötävä niin työhalutkin tulevat takasin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tässä on se ongelma ettei mulla ole todettu psykoosia ikinä ja siitä ei ole sanallakaan ollut potilaskertomuksissa muuta kuin asiakas ei vaikuta psykoottiselta. Kerro kun olet fiksumpi että miten se psykoosi näkyy klo 23 kun otan lääkkeet unettomuuteen. Mä haluisin tietää miten ne oireet näkyy juuri sillä hetkellä kun otan ne yöksi unettomuuteen. Jos mulla on ollut 15 vuotta psykoosi niin miksi sitä ei kirjoiteta potilaskertomukseen. Mulla alkoi unettomuus vuonna 2000 ja siihen oli ihan konkreettiset syyt. Harmi vaan että nukahtamislääkkeistä lähti teho kun kroppa on 24/7 stressi ja ahdistuneisuus tilassa. mun mielestä stressi ja ahdistuneisuus ei ole sama kuin psykoosi.

        Onko muilla potilaskertomuksissa mainittu oireet kun mulla ei ole ikinä mainittu.

        Juuri tuon jutun vuoksi voisit ehkä kysyä asiaa lääkäriltäsi. Koska et ole mitenkään valmis hyväksymään sairauttasi vaikka muka sanot että olet tietoinen siitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne psykoosilääkkeet ei ole samanlaisia kuin vaikka päänsärkylääkkeet, että auttaisivat lähes välittömästi.
        Jos ymmärrät, mitä tarkoittaa pitkävaikutteinen, niin tajuat homman jujun. Lääkkeet vaikuttavat elimistössä pitkään, ehkä jopa vuorokauden ajan.
        Ja sinulla on voitu tosiaan määrätä lääkkeet ainoastaan tukemaan nukkumista, joten ole tyytyväinen, jos saat niiden avulla nukuttua.
        Täällä palstalla on vaikeaa alkaa vääntää rautalangasta selitystä asiaan, kuinka ja miten pitkään mikäkin lääke voi vaikuttaa elimistössä.

        Eräät ne luulee että jos unta parannellaan ns psykoosi lääkkeillä niin että heillä pitäisi olla psykoosi päällä oman käsityksensä mukaan . Syöpälääkkeitäkin annetaa toisiin sairauksiin vaikka potilaalla ei ole edes syöpää . Niin että ei sun kanssas jaksa kirjoittaa . Sinä vaan olet kieltänyt oman sairautesi kaikesta huolimatta siksi vääntelet ja kääntelet asiaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei lääkärit voi liioitella mitenkään potilaan tilaa, sellaisella olisi kamalat seuraukset jos esim potilas joutuisi onnettomuuteen ja tuotaisiin tajuttomana sairaalaan niin papereista katsotaan hänen historiansa, joten turha keksiä että lääkäri jotenkin liioittelisi, heillä on vastuunalainen työ eikä kukaan halua menettää lääkärin lupansa liioittelun vuoksi . Näissäkin asioissa on monta monessa

        Ei tilaa mutta tilannetta. Mä kävin kuvataideterapiassa vuoden. Lausunnossa lukee kolme vuotta. Laihdutuksen kohdalla lukee etten oksenna enää.Ikinä ollut bulimiaa. Paino siis oli 80 ja pituutta 167. Tälläsiä pikkujuttuja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Netti ei ole mikään lääkärikirja mitenkään. Sillä siellä on niin monen ihmisen juttuja esillä ettei niistä suurin osa koskaan pidä paikkaansa edes .
        Joten luota lääkäriisi ja lopeta tuo ihmeellinen kyseleminen se juuri on sitä sinun sairauttasi kun et ole valmis asioihin missä sinua yritetään auttaa vaan käännät asiat jotenkin yksinkertaiseksi jutuiksi, kun haet syitä.Ota lääkkeet sairauteesi ja ymmärrä miksi niitä olisi syötävä niin työhalutkin tulevat takasin

        Mulla ei ole hoitosuhdetta ja tämä lääkäri on jo eläkkeellä.

        Mulla ei ole ahdistuneisuushäiriöön lääkkeitä kun ne lääkkeet ei poista niitä syitä miksi on ahdistuneisuushäiriö. Tämä oli siis diagnoosi useita vuosia ja sitten parissa kuukaudessa muuttui vaikka lääkäri ei ollut nähnyt mua siinä välissä.

        Mä menisin unitutkimuksiin jos mulla olis rahaa. Mä olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 11 vuotta. Miksi mun pitäis alottaa sen kuntoutumis sydeemi alusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kun minulta on kysytty olenko mielestäni työkykyinen ja kun olen sanonut en,niin se on katsottua sairauden oireeksi. Vaikka sä perustelet sun mielipiteen niin lääkäri on katsonut sen vääräksi vastaukseksi. Tekeekö se minusta psykoottisen?

        Tai kun sanoin moneen kertaan etten halua mennä klubitalolle niin sekin on väärin.

        Aikuinen ihminen ei saa itse päättää meneekö klubitalolle istumaan vai kuluttaako sen ajan muualla.

        Ihan kuin tämä lääkäri jolla kävin muutaman kerran on joku jumala jonka sanaa noudatettava.

        No tämä tästä aiheesta.

        Ainulla on ihan väärä käsitys lääkäreistä eivät he halua olla mitään jumalia ainoastaan tietävät mikä olisi paras hoitomahdollisuus kullekkin, joten älä vaan luule että olet joku erikoistapaus näissä asioissa sinunlaisiasi on monia. Miten se sinun sairauteesi vaikuttaa mitä lääkäri on kirjoittanut, koska heillä on journaalien teko joka päiväistä tehtävää,

        ja jos ehdottavat jotain mikä sinua ei huvita niin heti olet Jumalaksi heitä nimittelmässä.
        Sinunlaisia potilaita on monta, joille ei saisi ehdottaa mitään hoitomenetelmää, siksi eivät paranekkaan koskaan kun eivät noudata mitä lääkäri suosittelee .

        Mutta ailti vaikka itse pidät itseäsi erikoistapauksena jotenkin niin olet vaan yksi monista joilla on samat oireet kun sinulla siis sairaus jota lääkäri yrittää parantaa kaikilla keinoilla mitkä ovat tepsineet ihmisiin jotka eivät elä ennakkoluulojen varassa vaan ymmärtävät syyt ja seuraukset ja haluavat parantua. Ja parantuvat myös


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainulla on ihan väärä käsitys lääkäreistä eivät he halua olla mitään jumalia ainoastaan tietävät mikä olisi paras hoitomahdollisuus kullekkin, joten älä vaan luule että olet joku erikoistapaus näissä asioissa sinunlaisiasi on monia. Miten se sinun sairauteesi vaikuttaa mitä lääkäri on kirjoittanut, koska heillä on journaalien teko joka päiväistä tehtävää,

        ja jos ehdottavat jotain mikä sinua ei huvita niin heti olet Jumalaksi heitä nimittelmässä.
        Sinunlaisia potilaita on monta, joille ei saisi ehdottaa mitään hoitomenetelmää, siksi eivät paranekkaan koskaan kun eivät noudata mitä lääkäri suosittelee .

        Mutta ailti vaikka itse pidät itseäsi erikoistapauksena jotenkin niin olet vaan yksi monista joilla on samat oireet kun sinulla siis sairaus jota lääkäri yrittää parantaa kaikilla keinoilla mitkä ovat tepsineet ihmisiin jotka eivät elä ennakkoluulojen varassa vaan ymmärtävät syyt ja seuraukset ja haluavat parantua. Ja parantuvat myös

        Sano toki miksi ahdistuneisuushäiriö piti muuttaa psykoosipiirteiseksi persoonallisuudeksi.
        Tiedätkö mikä on klubitalo ja mitä siellä tehdään tai tarttee olla tekemättä? Lääkäri halusi että mä menen sinne istumaan . Miksi ? miksi en saa istua muualla kuin klubitalolla?

        Kerro toki omat kokemukset klubitalosta koska näköjään sulla on siitä kokemusta kun pidät sitä hoitopaikkana mihin mennään vaikka vaan istumaan.

        Haluatko sä nyt että mä kirjoitan tähän mun kuntoutus toimenpiteet ja lukuisat koulutukset joita kävin 7 vuoden aikana. Voin toki kirjoittaa jos niin haluat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usin kyllä on niin että somaattisesti sairaudet pohjaantuvat psyykkisistä syistä .
        Joten moni vaan euåi ole halukas sitä kuulemaan .
        Jollakin on selkäkipuja koko ajan ja mitään syytä ei siihen löydy tutkimuksissa ja sitten ollaan vihaisia kun lääkäri sanoo että kivut johtuvat psyykkisistä syistä äsillä jos selässä esim on jokin vika niin se kyllä ilmenee tutkimuksissa .
        Samoin on huimaukseen kanssa moni syyttelee kaikenlaisia somaattisia vikoja siihen , mutta
        Usein nekin ovat psyykkisistä syistä johtuvia.
        Entäs vatsan moninaiset haitat sitten, ei löydetä eläimellistä syytä miksi potilas olisi somaattisesti sairas, mutta kun saa lääkityksen joka on psyykkisiin vaivoihin tehoava niin jo alkaa valitus.
        Vatsa on se joka reagoi aina ensin,öisen jos ihminen kokee jotain trauman elämässään, joten lääkäreillä ja potilailla ei ole useinkaan sama näkemys asioista mitä tukee potilaan sairauden kuvaan .
        Kun itse tilanteensa , niin parantuminenkin sujuu hyvin.
        Eikä ihminen jolla on psyykkisistä sairauksia ole mitenkään hullu, kuten niin moni sen ilmaisee näillä , ihmiset voivat usein henkisesti huonosti jos elämässä jos jotain pielessä , ei se sen kummempaa ole .
        Sitä vaan ollaan niin itsekeskeisiä ja luullaan koko ajan ettei lääkäri ole tehnyt oikeaa diagnoosia , ja sitä sitten huopataan ylen aikaa .
        Yleensä on aika helppo tapaus lääkärille nähdä syyt ja seuraukset erilaisissa sairauksissa
        Vaikka potilas itse katsoo että juuri hän on jokin erikois tapaus vaivojensa kanssa .
        Harvoin niitä erikoistapauksia on sinänsä .

        Usein sitä, ja usein tätä...
        Joopa joo, ihmistä kun on leikeltykin moneen kertaan , niin psyykkisiähän ne syyt on olleet....
        Ja silti viat on edelleenkin korvien välissä...on tämä kyllä perin outoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kun minulta on kysytty olenko mielestäni työkykyinen ja kun olen sanonut en,niin se on katsottua sairauden oireeksi. Vaikka sä perustelet sun mielipiteen niin lääkäri on katsonut sen vääräksi vastaukseksi. Tekeekö se minusta psykoottisen?

        Tai kun sanoin moneen kertaan etten halua mennä klubitalolle niin sekin on väärin.

        Aikuinen ihminen ei saa itse päättää meneekö klubitalolle istumaan vai kuluttaako sen ajan muualla.

        Ihan kuin tämä lääkäri jolla kävin muutaman kerran on joku jumala jonka sanaa noudatettava.

        No tämä tästä aiheesta.

        Minullekin ehdotettiin joitain vuosia sitten sellaista klubitaloa. En siihen suostunut, mutta ei minua kukaan sairaammaksi todennut, ei tullut uusia diagnooseja, tms.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja taas toisaalta ei koskaan voi verrata itseään jonkun toisen kokemuksiin koska sairaus etenee yksilöllisesti eri oireilla , riippuen ympärillä olevista asioista

        Ei tietenkään omia kokemuksia voi verrata muiden kokemuksiin.
        Tai toki voi mielessään verratakin, mutta toisille ei voi mennä sanomaan, että kun minulla oli näin ja näin, niin kyllä sinullakin....
        Ei se ihan niin mene.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri tuon jutun vuoksi voisit ehkä kysyä asiaa lääkäriltäsi. Koska et ole mitenkään valmis hyväksymään sairauttasi vaikka muka sanot että olet tietoinen siitä

        Kenties samasta syystä jotkut haukkuvat ja arvostelevat ikävällä tavalla kaiken saamansa hoidon ja hoitotoimenpiteet.
        Saattaa useinkin johtua siitä, ettei ihminen ole halukas hyväksymään, ettei ole välttämättä oikein hyvässä kunnossa/voinnissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tilaa mutta tilannetta. Mä kävin kuvataideterapiassa vuoden. Lausunnossa lukee kolme vuotta. Laihdutuksen kohdalla lukee etten oksenna enää.Ikinä ollut bulimiaa. Paino siis oli 80 ja pituutta 167. Tälläsiä pikkujuttuja.

        Voi voi, kyllä aika monilla lukee lausunnoissa vaikka mitä.
        Itsellänikin on joitain kertoja lukenut jotain, mikä ei edes omaa hoitoani koske, kenen lienee tietoja pääsee livahtamaan väärän henkilön tietoihin.
        Samaten joskus on lääkäri kirjoittanut asiat juuri päinvastoin, mitä olen sanonut. Tai sitten on kirjoitettu jostain asiasta, jota minulta ei ole edes kysytty ja olen muka vastannut.
        Ei noista kaikista edes kannata välittää, ei siinä menisi kuin omat hermot.
        Kun kirjoitat " pikkujuttuja ", niin ajattele niistä samalla tavalla, niin ne eivät muutu niin isoiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi voi, kyllä aika monilla lukee lausunnoissa vaikka mitä.
        Itsellänikin on joitain kertoja lukenut jotain, mikä ei edes omaa hoitoani koske, kenen lienee tietoja pääsee livahtamaan väärän henkilön tietoihin.
        Samaten joskus on lääkäri kirjoittanut asiat juuri päinvastoin, mitä olen sanonut. Tai sitten on kirjoitettu jostain asiasta, jota minulta ei ole edes kysytty ja olen muka vastannut.
        Ei noista kaikista edes kannata välittää, ei siinä menisi kuin omat hermot.
        Kun kirjoitat " pikkujuttuja ", niin ajattele niistä samalla tavalla, niin ne eivät muutu niin isoiksi.

        Niin paitsi että multa kysytään terveyskeskuksessa että oksennanko vielä kun mainitsen olevani jojo laihduttaja .Minulla kummittelee tuo bulimia noissa tiedoissa. Sen takia en tykkää noista virheistä koska ne seuraa sua terveydenhuollossa.

        Mä kävin muutama vuosi sitten ravitsemusterapeutilla ja sielläkin tuli tämä olematon bulimia esille.Mulla on BED eli ahmintahäiriö. No siellä lukee ahmimishäiriö eli bulimia. Eli terveydenhuollossakaan ei osata näitä termejä. Mutta koska potilaskertomuksia ei saa korjata niin tämä virhe sitten seuraa sua . Musta on noloa että potilas joutuu kertoo lääkärille tai hoitajalle näiden kahden diagnoosin eron.

        Silloin 2011 kun kävin vikan kerran tällä lääkärillä joka teki lausunnon kelaan. Ei kysynyt tästä niin kutsutusta bulimiasta mitään vaan kirjoitti etten oksenna enää. Eli kirjoitetaan aiheesta josta ei tarvitse potilaalta kysyä mitään. Mä en voinut sanoa lääkärille tästä koska mä en tiennyt että se liittyy mun työkyvyttömyyteen mitenkään. Samoin kuin että olin harmaantumassa ja sekin piti sinne laittaa. Mun hiusten väri ei liity mitenkään työkyvyttömyyteen tai työkykyisyyteen. Kerrottakoon teille etten ole harmaantunut edelleenkään koko päästä vaan edelleen samat hiussuortuvat ovat harmaat mitkä silloin 2011 oli.

        Lääkäri kirjoitti enemmän ulkoisesta olemuksesta kuin siitä diagnoosin oireista. Ihan kuin tämä hiusten harmaantuminen ja asiallinen /sään mukaan pukeutuminen painaa enemmän eläkepäätöksessä kuin diagnoosin oireet.

        Sään mukainen pukeutuminen oli siisä kevättalvella farkut ja siisti pusero + talvivaatteet .En tiedä miten tämä pukeutuminen vaikuttaa työkykyyn. Mä nyt vaan ajattelin laittaa ihan tavalliset vaatteet vastaanotolle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin paitsi että multa kysytään terveyskeskuksessa että oksennanko vielä kun mainitsen olevani jojo laihduttaja .Minulla kummittelee tuo bulimia noissa tiedoissa. Sen takia en tykkää noista virheistä koska ne seuraa sua terveydenhuollossa.

        Mä kävin muutama vuosi sitten ravitsemusterapeutilla ja sielläkin tuli tämä olematon bulimia esille.Mulla on BED eli ahmintahäiriö. No siellä lukee ahmimishäiriö eli bulimia. Eli terveydenhuollossakaan ei osata näitä termejä. Mutta koska potilaskertomuksia ei saa korjata niin tämä virhe sitten seuraa sua . Musta on noloa että potilas joutuu kertoo lääkärille tai hoitajalle näiden kahden diagnoosin eron.

        Silloin 2011 kun kävin vikan kerran tällä lääkärillä joka teki lausunnon kelaan. Ei kysynyt tästä niin kutsutusta bulimiasta mitään vaan kirjoitti etten oksenna enää. Eli kirjoitetaan aiheesta josta ei tarvitse potilaalta kysyä mitään. Mä en voinut sanoa lääkärille tästä koska mä en tiennyt että se liittyy mun työkyvyttömyyteen mitenkään. Samoin kuin että olin harmaantumassa ja sekin piti sinne laittaa. Mun hiusten väri ei liity mitenkään työkyvyttömyyteen tai työkykyisyyteen. Kerrottakoon teille etten ole harmaantunut edelleenkään koko päästä vaan edelleen samat hiussuortuvat ovat harmaat mitkä silloin 2011 oli.

        Lääkäri kirjoitti enemmän ulkoisesta olemuksesta kuin siitä diagnoosin oireista. Ihan kuin tämä hiusten harmaantuminen ja asiallinen /sään mukaan pukeutuminen painaa enemmän eläkepäätöksessä kuin diagnoosin oireet.

        Sään mukainen pukeutuminen oli siisä kevättalvella farkut ja siisti pusero talvivaatteet .En tiedä miten tämä pukeutuminen vaikuttaa työkykyyn. Mä nyt vaan ajattelin laittaa ihan tavalliset vaatteet vastaanotolle.

        Psykiatrit/lääkärit kyllä huomioivat potilaan vaatetuksen, käytöksen, eleet, liikkeet, puheen äänenpainon, ym.
        Kun on siististi pukeutunut, kuvastaa se usein, että ihminen/potilas ei ole niin huonossa kunnossa, etteikö jaksaisi tai viitsisi huolehtia itsestään.
        Jos ihminen/potilas on epäsiisti, kertoo se herkemmin siitä, ettei asiat ole ihan kunnossa.

        Ja tuosta oksentamisesta, tai ei oksentamisesta, voi sanoa seuraavalla lääkärikäynnillä, että voisiko vaikka juuri se lääkäri kirjoittaa tekstiinsä, ettei mitään oksentelua ole koskaan ollut.
        Vaikka tietoja ei ehkä pysty isommin muuttelemaan, mutta jos yksi lääkäri kirjoittaisi niin kuin asia on, jäisi se seuraavienkin lääkäreiden luettavaksi/nähtäväksi. Ja taas seuraava saattaa kirjoittaa, ettei ole ollut oksentelua...ja sitä seuraava...ja taas seuraava...
        Tekstit voivat muuttua ihan tuolla tavalla, jos se ei muuta kautta onnistu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sano toki miksi ahdistuneisuushäiriö piti muuttaa psykoosipiirteiseksi persoonallisuudeksi.
        Tiedätkö mikä on klubitalo ja mitä siellä tehdään tai tarttee olla tekemättä? Lääkäri halusi että mä menen sinne istumaan . Miksi ? miksi en saa istua muualla kuin klubitalolla?

        Kerro toki omat kokemukset klubitalosta koska näköjään sulla on siitä kokemusta kun pidät sitä hoitopaikkana mihin mennään vaikka vaan istumaan.

        Haluatko sä nyt että mä kirjoitan tähän mun kuntoutus toimenpiteet ja lukuisat koulutukset joita kävin 7 vuoden aikana. Voin toki kirjoittaa jos niin haluat.

        Minulla on vain hyviä kokemuksia klubitalolta. Sain sieltä onnistumisenkokemuksia, työharjoittelua ja apua kouluja varten. Oikeastaan heidän ansiosta olen nyt suht hyvässä työssä.

        Tosin klubitalot ovat enemmän itseään kehittäville ahdistuneille tai vaikka masentuneille suunnattuja, eikä sinne tietenkään kannata mennä vain droppaamaan toisten tunnelmaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on vain hyviä kokemuksia klubitalolta. Sain sieltä onnistumisenkokemuksia, työharjoittelua ja apua kouluja varten. Oikeastaan heidän ansiosta olen nyt suht hyvässä työssä.

        Tosin klubitalot ovat enemmän itseään kehittäville ahdistuneille tai vaikka masentuneille suunnattuja, eikä sinne tietenkään kannata mennä vain droppaamaan toisten tunnelmaa.

        Juuri tätä varten ne klubitalot ovat olemassa, ihmiset saavat mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin, saada virikettä elämään, jonka myötä psyykekin lähtee menemään paremmaksi, mieliala paranee, ahdistukset ym. saattavat väistyä.
        Et ole varmaan ainoa, jolla on lähtenyt menemään kohti uusia tuulia, paremmalla mielellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minullekin ehdotettiin joitain vuosia sitten sellaista klubitaloa. En siihen suostunut, mutta ei minua kukaan sairaammaksi todennut, ei tullut uusia diagnooseja, tms.

        Mä nimittäin olen käynyt istumassa klubitalolla. Mulla ei ole älypuhelinta niin mä tuppisuuna sitten istuin useamman tunnin kunnes mulle sanottiin että voin lähteä kotiin.

        Toinen mihin lääkäri minut pakotti oli kuntosali. Sinne menin koska lääkäri oli jo niin tuohtunut siitä etten mennyt klubitalolle.

        Ai mitenkö lääkäri perusteli klubitalon ja kuntosalin. Sillä että klubitalolle oli puoli kilsaa mun kotoa ja kuntosali sijaitsi tien toisella puolella.

        Hän ei esim sanonut että näet ihmisiä tai vastaavaa. Hänen tehtävänään oli vaan saada oma tahtonsa läpi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrit/lääkärit kyllä huomioivat potilaan vaatetuksen, käytöksen, eleet, liikkeet, puheen äänenpainon, ym.
        Kun on siististi pukeutunut, kuvastaa se usein, että ihminen/potilas ei ole niin huonossa kunnossa, etteikö jaksaisi tai viitsisi huolehtia itsestään.
        Jos ihminen/potilas on epäsiisti, kertoo se herkemmin siitä, ettei asiat ole ihan kunnossa.

        Ja tuosta oksentamisesta, tai ei oksentamisesta, voi sanoa seuraavalla lääkärikäynnillä, että voisiko vaikka juuri se lääkäri kirjoittaa tekstiinsä, ettei mitään oksentelua ole koskaan ollut.
        Vaikka tietoja ei ehkä pysty isommin muuttelemaan, mutta jos yksi lääkäri kirjoittaisi niin kuin asia on, jäisi se seuraavienkin lääkäreiden luettavaksi/nähtäväksi. Ja taas seuraava saattaa kirjoittaa, ettei ole ollut oksentelua...ja sitä seuraava...ja taas seuraava...
        Tekstit voivat muuttua ihan tuolla tavalla, jos se ei muuta kautta onnistu.

        Tämä lääkäri ei ole enää työssä psykiatrian polilla. Ja ihmettelin sitä ettei ravitsemusterapeutti tiennyt ahmintahäiriön ja ahmismishäiriön eroja. Minä potilaana saan ns ojentaa terveydenhuollon henkilöstöä. He ovat sentään käyneet useamman vuoden koulutuksen ammattiinsa ja sitten potilaan pitää alkaa pitää heille luentoa näistä syömishäiriöiden eroista.

        Toinen asia mitä ihmetten kun mulla on emotionaalista väsymystä ollut sen yli 20 vuotta niin terveydenhuollossa ei tiedetä tästä. Mä olen joutunut itse ottaa asioista selvän.

        Jännää on että olen puhunut lääkärille juuri emotionaalisen uupumuksen oireista. Lääkäriä ei vaan kiinnosta. Koska hänelle oli tärkeämpää se klubitalolle istumaan meno. En tiedä miksi se oli sille niin elämänsä tehtävä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on vain hyviä kokemuksia klubitalolta. Sain sieltä onnistumisenkokemuksia, työharjoittelua ja apua kouluja varten. Oikeastaan heidän ansiosta olen nyt suht hyvässä työssä.

        Tosin klubitalot ovat enemmän itseään kehittäville ahdistuneille tai vaikka masentuneille suunnattuja, eikä sinne tietenkään kannata mennä vain droppaamaan toisten tunnelmaa.

        Taidat olla vielä aika nuori. Mä olen opiskellut aikoinaan itselleni kaksi ammattia. Mä en usko että klubitalo olis ollut parempi paikka kuntoutua työkykyiseksi kuin esim kuntouttava työtoiminta ja työkokeilut ja siihen päälle vielä lukuisat koulutukset työharjoitteluineen.

        Silloin kun ekan kerran menin niin mä istuin vaan syrjemmässä muista ja odotin että se muutama tunti menee jotta mulle voidaan sanoa että nyt voit lähteä kotiin. Mä en muista mikä syy siihen ekalla kerralle oli mennä klubitalolle. Kun mulle se ei ole paikka etsiä ystäviä. Mulla on edelleen samat ystävät elämässä ja en tarvitse klubitaloa sitä varten.

        Klubitalo oli mulle paikka jonne voidaan käskeä menemään kun ei muuta paikkaa ei keksitä. Siis klubitalolle meno ei liittynyt mitenkään mun kuntouttamiseen . Se ei että sulle sanotaan että mene sinne istumaan ettei tartte kotona tai muualla istua.

        Toki siellä käy ihmiset jotka on huonommassa kunnossa kuin minä olen koskaan ollut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri tätä varten ne klubitalot ovat olemassa, ihmiset saavat mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin, saada virikettä elämään, jonka myötä psyykekin lähtee menemään paremmaksi, mieliala paranee, ahdistukset ym. saattavat väistyä.
        Et ole varmaan ainoa, jolla on lähtenyt menemään kohti uusia tuulia, paremmalla mielellä.

        Mä en ala tähän kopioimaan emotionaalisen uupumuksen oireita saatika ahdistuneisuushäiriön oireita.

        Mä nyt kerron ettei mulla kotona arjesssa ole ikinä ollut onglemia.

        Tiedättekö miltä tuntuu kun sä teet jotain työtehtävää ja sä et saa tehdä siinä virheitä koska sitä virhettä ei voi korjta. Mä olin 2006 tuoterenkaalla tekee mm. mölkkylaatikoita ja muita puualan työtehtäviä. Te ette nyt ymmärrä että jos tuli virhe niin se virhellinen osa heitettiin sivuun. Totta kai se meni hukkaan eikä se varmasti halpaa ole kun niitä virheitä tuli vaikka olis kuinka tarkka. Koska sä taistelet sun pääkopan kanssa koko ajan. Sulla menee energiaa jo siihen että sä pysyt tolpillasi.

        Olkaa iloisia siitä että te ette koskaan tee työtehtävissä virheitä ja teillä ei mene psyykkistä energiaa siihen että pystytte seisomaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, mutta se ei ole hienoa, kun asioi terveydenhuollossa somaattisten syiden takia, ja aletaan väittää fyysisten oireiden johtuvan korvien välistä ( lähinnä siitä syystä kun on mt-merkinnät näkyvissä ).
        Itse en oikeastaan tykkäisi, jos mainittaisiin, ettei potilas ole psykoottinen, koska se viittaa siihen, että vastaanotolla olisi nimenomaan katsottu, sattuisiko potilas olemaan psykoottinen.
        Siis jos vastaanotolla ei olisi mitään puhetta psykoottisuuteen tai sellaiseen liittyvästä, niin turhahan niistä olisi lääkärin erikseen mainita.

        Kyllä moni fyysinen sairaus tulee juuri korvien välistä. Jos ei mitään vikaa ole fyysisesti todettu niin silloin tutkimaan psyykkisiä syitä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kun minulta on kysytty olenko mielestäni työkykyinen ja kun olen sanonut en,niin se on katsottua sairauden oireeksi. Vaikka sä perustelet sun mielipiteen niin lääkäri on katsonut sen vääräksi vastaukseksi. Tekeekö se minusta psykoottisen?

        Tai kun sanoin moneen kertaan etten halua mennä klubitalolle niin sekin on väärin.

        Aikuinen ihminen ei saa itse päättää meneekö klubitalolle istumaan vai kuluttaako sen ajan muualla.

        Ihan kuin tämä lääkäri jolla kävin muutaman kerran on joku jumala jonka sanaa noudatettava.

        No tämä tästä aiheesta.

        No sillä klupitalolla nyt ei ole mitään merkitystä asiassa. Mutta sillä on kun ei halua mennä minnekään, niin on jo oire sinänsä . Siis fyysisesti kyllä jaksaa vaan ei psyykkisesti .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eräät ne luulee että jos unta parannellaan ns psykoosi lääkkeillä niin että heillä pitäisi olla psykoosi päällä oman käsityksensä mukaan . Syöpälääkkeitäkin annetaa toisiin sairauksiin vaikka potilaalla ei ole edes syöpää . Niin että ei sun kanssas jaksa kirjoittaa . Sinä vaan olet kieltänyt oman sairautesi kaikesta huolimatta siksi vääntelet ja kääntelet asiaa

        Psykoosi lääkkeitä voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin, että älä takerru nimeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla ei ole hoitosuhdetta ja tämä lääkäri on jo eläkkeellä.

        Mulla ei ole ahdistuneisuushäiriöön lääkkeitä kun ne lääkkeet ei poista niitä syitä miksi on ahdistuneisuushäiriö. Tämä oli siis diagnoosi useita vuosia ja sitten parissa kuukaudessa muuttui vaikka lääkäri ei ollut nähnyt mua siinä välissä.

        Mä menisin unitutkimuksiin jos mulla olis rahaa. Mä olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 11 vuotta. Miksi mun pitäis alottaa sen kuntoutumis sydeemi alusta.

        Jos ei ahdistus hellitä vaikka miten yritetään niin silloin ehkä diagnoosi muutetaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sillä klupitalolla nyt ei ole mitään merkitystä asiassa. Mutta sillä on kun ei halua mennä minnekään, niin on jo oire sinänsä . Siis fyysisesti kyllä jaksaa vaan ei psyykkisesti .

        Eli susta ei ole riittävästi että sä käyt 7 vuoden aikana koulutuksissa ja kuntoutuksissa ja sitten kun sä olet ne lopettanut niin lääkärille ei riitä ystävyyssuhteet ja yksin lenkillä käyminen. Enhän mä sinne kuntosalille ystäviä mennnyt etsimään. Miksi lääkärille ei riitä että käyn kävelylenkillä vaan laittaa mut kuntoslaille jossa käy iäkkäämpiä ihmisiä.

        No kerro mulle mikä mua vaivaa että tykkään yksin käydä lenkillä. Miksi pitää kaikkeen tyrkyttää muiden seuraa varsinkin kun tykkään mennä omaa vauhtia ilman että täytyy toisen ihmisen vaihdinjaon mukaan mennä.

        Mä olin jo kuntoutustuella kun lääkäri käski klubitalolle ja kuntosalille mummojen pariin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sano toki miksi ahdistuneisuushäiriö piti muuttaa psykoosipiirteiseksi persoonallisuudeksi.
        Tiedätkö mikä on klubitalo ja mitä siellä tehdään tai tarttee olla tekemättä? Lääkäri halusi että mä menen sinne istumaan . Miksi ? miksi en saa istua muualla kuin klubitalolla?

        Kerro toki omat kokemukset klubitalosta koska näköjään sulla on siitä kokemusta kun pidät sitä hoitopaikkana mihin mennään vaikka vaan istumaan.

        Haluatko sä nyt että mä kirjoitan tähän mun kuntoutus toimenpiteet ja lukuisat koulutukset joita kävin 7 vuoden aikana. Voin toki kirjoittaa jos niin haluat.

        Tarkoitus on ilmeisesti että menisit ihmisten seuraan , joten sekin on joskus tie terveyteen. Mutta sinä jauhat lääkkeestä ja muutetuista diagnooseista niin mene ja tee nämä kysymykset lääkärilleen hän osaa varmasti vastata


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitus on ilmeisesti että menisit ihmisten seuraan , joten sekin on joskus tie terveyteen. Mutta sinä jauhat lääkkeestä ja muutetuista diagnooseista niin mene ja tee nämä kysymykset lääkärilleen hän osaa varmasti vastata

        Se että menisin klubitalolle istuu ei tee ihmisestä työkykyistä. Ymmärrätkö kun mulla on koko ikäni vaikea olla oppia uusia asioita ja omaksua ne niin miten vitussa klubitalo olis auttanut tähän . Mä olin jo käynyt kuntouttavan työtoiminnana ja työkokeilun vähän aikasemmin ja ne ei tehnyt musta työkykyistä. Mikä lääkäri on määräämään mikä määrä ystäviä on riittävä määrä. Mulla on pari pitkäaiaksta ystävää mutta se ei riittänyt lääkärille.

        Mikä hyöty klubitalosta on kun sulla sanotaan että tänne sä voit tulla istuu. Mikä siinä on pointtina.

        Ai niin ekan kerran kun menin sinne klubitalolle niin mä sain laittaa jotain kopioita kansioihin. wau. Todella vaativaa työtä. Työ jonka pitäis nostaa itsetuntoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei ahdistus hellitä vaikka miten yritetään niin silloin ehkä diagnoosi muutetaan

        Tässä on se ongelma että mä olin jo kuntoutustuella kun mä aloin voimaan paremmin ja Viimeiset työkkärin kurssit oli käyty. Jos et nyt ymmärtänyt niin silloin kun mä sitä lausuntoa hain työkyvyttömyyeläkettä varten niin mä voin suhteellisen hyvin koska stressi oli ohitettu ja oli vaan tarkoitus pyytää lääkäriltä lausunto kelaa varten.

        Lääkäri ei vihjassut millään tavalla että hän aikoo muuttaa diagnoosin. Ja lääkäri varmasti tiesi että me ei tulla enää näkemään joten hän voi kirjoittaa siihen lausuntoon mitä tahansa tietäen etten voi keskustella siinä olevista asioista. Tai mitä minä olisin halunnut siinä lukevan eli oireet.

        Ja mä en itse saanut sitä lausuntoa vaan mun piti pyytää se erikseen. Siitä lausunnosta sitten sain lukea mitä mieltä lääkäri oli musta ja kieltäytymisestä klubitalolle menosta. Se oli se päällimmäinen asia josta läääkäri halusi kovasti kirjoittaa lausuntoon.

        Mä sain lukea uudesta diagnoosista siis tästä lausunnossa. Lääkäri ei siis ikinä kysynyt multa onko mulla harhoja .Hänelle riitti että olin erikoinen kun kieltäydyin klubitalolle menosta. Jos hitto olisin tiennyt että se on tälle lääkärille elämän ja kuoleman asia niin mä olisin mennyt jos sillä menemisellä olis ollut sitten normaali enkä erikoinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä nimittäin olen käynyt istumassa klubitalolla. Mulla ei ole älypuhelinta niin mä tuppisuuna sitten istuin useamman tunnin kunnes mulle sanottiin että voin lähteä kotiin.

        Toinen mihin lääkäri minut pakotti oli kuntosali. Sinne menin koska lääkäri oli jo niin tuohtunut siitä etten mennyt klubitalolle.

        Ai mitenkö lääkäri perusteli klubitalon ja kuntosalin. Sillä että klubitalolle oli puoli kilsaa mun kotoa ja kuntosali sijaitsi tien toisella puolella.

        Hän ei esim sanonut että näet ihmisiä tai vastaavaa. Hänen tehtävänään oli vaan saada oma tahtonsa läpi.

        No olisitko halunnut, että hän sanoo sinun näkevän siellä ihmisiä tai vastaavaa ?
        Olisiko se muuttanut asennettasi menemistä kohtaan, olisitko mieluusti mennyt, jos lääkäri ei olisi niin kovin halunnut sinun menevän ?
        Miksi vain istuit siellä klubitalolla ? Siellähän yleensä tehdään jotain, töiden tapaista, tai muuta puuhastelua.
        Onhan siellä henkilökuntaakin, heidän kuuluisi opastaa ja antaa tekemistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä lääkäri ei ole enää työssä psykiatrian polilla. Ja ihmettelin sitä ettei ravitsemusterapeutti tiennyt ahmintahäiriön ja ahmismishäiriön eroja. Minä potilaana saan ns ojentaa terveydenhuollon henkilöstöä. He ovat sentään käyneet useamman vuoden koulutuksen ammattiinsa ja sitten potilaan pitää alkaa pitää heille luentoa näistä syömishäiriöiden eroista.

        Toinen asia mitä ihmetten kun mulla on emotionaalista väsymystä ollut sen yli 20 vuotta niin terveydenhuollossa ei tiedetä tästä. Mä olen joutunut itse ottaa asioista selvän.

        Jännää on että olen puhunut lääkärille juuri emotionaalisen uupumuksen oireista. Lääkäriä ei vaan kiinnosta. Koska hänelle oli tärkeämpää se klubitalolle istumaan meno. En tiedä miksi se oli sille niin elämänsä tehtävä.

        Eikös se ole ihan mukavaa, kun saat vähän ns. ojentaa ammattilaisia, kertoa heille jostain asiasta, josta he eivät tiedä ?
        Voi se mennä niinkin päin, että vaikka toinen on ammatti-ihminen, hän voi kuitenkin jotain oppia potilaaltaan/asiakkaaltaan. Sinun tapauksessasi ovat varmaan oppineet niitä syömishäiriöiden eroja.

        Eikä kaikkia lääkäreitä aina välttämättä kiinnosta potilaiden asiat sen kummemmin, hoitavat ja tekevät sen, minkä haluavat. Tehkööt potilas itse loput.

        Osaat kuitenkin kertoa tosi hyvin tilanteestasi, ja kerrot kuinka otat itse selvää asioista, joista kukaan muu ei sinulle kerro, hienoa, olet ihan fiksu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en ala tähän kopioimaan emotionaalisen uupumuksen oireita saatika ahdistuneisuushäiriön oireita.

        Mä nyt kerron ettei mulla kotona arjesssa ole ikinä ollut onglemia.

        Tiedättekö miltä tuntuu kun sä teet jotain työtehtävää ja sä et saa tehdä siinä virheitä koska sitä virhettä ei voi korjta. Mä olin 2006 tuoterenkaalla tekee mm. mölkkylaatikoita ja muita puualan työtehtäviä. Te ette nyt ymmärrä että jos tuli virhe niin se virhellinen osa heitettiin sivuun. Totta kai se meni hukkaan eikä se varmasti halpaa ole kun niitä virheitä tuli vaikka olis kuinka tarkka. Koska sä taistelet sun pääkopan kanssa koko ajan. Sulla menee energiaa jo siihen että sä pysyt tolpillasi.

        Olkaa iloisia siitä että te ette koskaan tee työtehtävissä virheitä ja teillä ei mene psyykkistä energiaa siihen että pystytte seisomaan.

        Jokainen tekee joskus virheitä, ei niiltä kukaan välty elämänsä varrella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla vielä aika nuori. Mä olen opiskellut aikoinaan itselleni kaksi ammattia. Mä en usko että klubitalo olis ollut parempi paikka kuntoutua työkykyiseksi kuin esim kuntouttava työtoiminta ja työkokeilut ja siihen päälle vielä lukuisat koulutukset työharjoitteluineen.

        Silloin kun ekan kerran menin niin mä istuin vaan syrjemmässä muista ja odotin että se muutama tunti menee jotta mulle voidaan sanoa että nyt voit lähteä kotiin. Mä en muista mikä syy siihen ekalla kerralle oli mennä klubitalolle. Kun mulle se ei ole paikka etsiä ystäviä. Mulla on edelleen samat ystävät elämässä ja en tarvitse klubitaloa sitä varten.

        Klubitalo oli mulle paikka jonne voidaan käskeä menemään kun ei muuta paikkaa ei keksitä. Siis klubitalolle meno ei liittynyt mitenkään mun kuntouttamiseen . Se ei että sulle sanotaan että mene sinne istumaan ettei tartte kotona tai muualla istua.

        Toki siellä käy ihmiset jotka on huonommassa kunnossa kuin minä olen koskaan ollut.

        Tarkoitus sinne klubitalolle menoon voi olla se, että ihminen saadaan lähtemään sieltä kotoaan jonnekin.
        Ettei jätetä ihmistä yksin kotiin vaikeassa tilanteessa, kuka vain voi erakoitua entisestään, jos ei ole mitään paikkaa minne mennä, missä käydä.
        Ja vielä jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, sekin vain pahenee, jos ei koskaan tapaa ketään muita ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä moni fyysinen sairaus tulee juuri korvien välistä. Jos ei mitään vikaa ole fyysisesti todettu niin silloin tutkimaan psyykkisiä syitä .

        Hehe, vaikka olikin todettu fyysistä vaivaa, niin lääkäri käski mennä juttelemaan psykiatrin kanssa, kun valittelin oireita ja huonoa yleisvointia.
        Psykiatrikin jo siinä vaiheessa kummasteli koko tilannetta.
        No se fyysinen vaiva korjattiin leikkauksella, siihen ei olisi psykiatri kyennyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitus sinne klubitalolle menoon voi olla se, että ihminen saadaan lähtemään sieltä kotoaan jonnekin.
        Ettei jätetä ihmistä yksin kotiin vaikeassa tilanteessa, kuka vain voi erakoitua entisestään, jos ei ole mitään paikkaa minne mennä, missä käydä.
        Ja vielä jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, sekin vain pahenee, jos ei koskaan tapaa ketään muita ihmisiä.

        Eli yksin tehdyt kävelylenkit on väärin kuten sekin että näkee ystäviä. Silloin kun mä kävin klubitalolla niin ei siinä montaa ihmistä mennyt mun ohi kun istuin syrjemmässä ja kukaan ei tullut sanoo että pitäis tulla olee muiden kanssa.

        Näköjään on väärin nähdä ystäviä ja viettää niiden kanssa aikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No olisitko halunnut, että hän sanoo sinun näkevän siellä ihmisiä tai vastaavaa ?
        Olisiko se muuttanut asennettasi menemistä kohtaan, olisitko mieluusti mennyt, jos lääkäri ei olisi niin kovin halunnut sinun menevän ?
        Miksi vain istuit siellä klubitalolla ? Siellähän yleensä tehdään jotain, töiden tapaista, tai muuta puuhastelua.
        Onhan siellä henkilökuntaakin, heidän kuuluisi opastaa ja antaa tekemistä.

        Koska mulla ei ollut tarkoitus mennä tekee sinne mitään. Vaan kuluttaa aikaa. Mä olin jo käynyt kuntouttavassa työtoiminnassa ja työkokeilussa mm. Klubitalolle meno oli vaan sitä varten että istun siellä kuluttamassa aikaa. Mulla on omat ystävät olleet jo . Mä en kokenut että mun pitäis saada mielenterevysonglmaisista lisää ystäviä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös se ole ihan mukavaa, kun saat vähän ns. ojentaa ammattilaisia, kertoa heille jostain asiasta, josta he eivät tiedä ?
        Voi se mennä niinkin päin, että vaikka toinen on ammatti-ihminen, hän voi kuitenkin jotain oppia potilaaltaan/asiakkaaltaan. Sinun tapauksessasi ovat varmaan oppineet niitä syömishäiriöiden eroja.

        Eikä kaikkia lääkäreitä aina välttämättä kiinnosta potilaiden asiat sen kummemmin, hoitavat ja tekevät sen, minkä haluavat. Tehkööt potilas itse loput.

        Osaat kuitenkin kertoa tosi hyvin tilanteestasi, ja kerrot kuinka otat itse selvää asioista, joista kukaan muu ei sinulle kerro, hienoa, olet ihan fiksu.

        Kiitos. Vaikka muistaakseni emotionaalinen uupumus ei ole mikään diagnoosi niin luulis psykiatrian puolella ollut tietoa tälläisestä. Mä olen itse koulutukseltani lähihoitaja niin mulla oli itselläni tietoa kyllä asioista.

        Vaikka emotionaaliselle uupumukselle ei ole saiirauskoodia niin mä täytin sen kriteerit. Jos mä oisin tiennyt silloin jo varhaisessa vaiheessa että mun oireille on nimitys niin varmastin olisin sanonut. Jotenkin oli helpottavaa kun sattumalta löysyin netistä tämän emotionaalisen uupumuksen.

        Jos multa nyt kysyttäisiin omaa mielipidettä niin jopa se ahdistuneisuushäiriökin oli väärä diagnoosi koska mulla ei esim ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai paniikkihäiriötä.

        Toki en täytä kaikki emotionaalisen uupumuksen merkkejä esim epätodellista oloa. Mutta esim herkkyys, keskittymiskyvyn lasku, alhainen motivaatio, fyysinen väsymys vaikka olis nukkunut 10 tuntia.

        Mulla on nämä kaikki olleet jo 2000 vuoden alusta lähtien. Mä tunnistan noi itsessäni.

        Toki ymmärrän että diagnoosille pitää olla sairauskoodi. Mutta itselläni on ollut suuri helpotus kun löysin itselleni oikean "diagnoosin".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli yksin tehdyt kävelylenkit on väärin kuten sekin että näkee ystäviä. Silloin kun mä kävin klubitalolla niin ei siinä montaa ihmistä mennyt mun ohi kun istuin syrjemmässä ja kukaan ei tullut sanoo että pitäis tulla olee muiden kanssa.

        Näköjään on väärin nähdä ystäviä ja viettää niiden kanssa aikaa.

        Älä viitsi vääntää ja kääntää kaikesta, mitä sinulle täälläkin sanotaan, ja kenties neuvotaankin.
        Siinä ei ole mitään väärää, että sinulla on ystäviä ja näet heitä, vietätte aikaa yhdessä. On vain hyvä, että sinulla on kavereita. Muutenhan olisit varmaan aika yksin/yksinäinen ?

        Miksi jäit syrjempään istumaan siellä klubitalolla ? Oletko ujo tai arka, onko vaikea mennä muiden luokse juttelemaan ?
        Jos ei ole sosiaalista jännitystä suuressa määrin, kukaan ei estä olemasta edes vähän oma-aloitteinen ja menemään sinne muiden seuraan. Joka paikassa ei tule joku hakemaan, on mentävä itse.

        Kerrot myös, ettet halua lisää kavereita mt-ihmisistä. Ei heidän kanssaan tarvitse alkaa kaveriksi, vaikka jossain aikaa viettää porukalla, esim. klubitalolla.
        Klubitalolla kaikki muutkin kävijät kärsivät jonkinlaisista mt-ongelmista, siellä ei tarvitse niin jännittääkään niitä muita ihmisiä, suurin osa heistäkin saattaa jännittää jollain tasolla muita ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. Vaikka muistaakseni emotionaalinen uupumus ei ole mikään diagnoosi niin luulis psykiatrian puolella ollut tietoa tälläisestä. Mä olen itse koulutukseltani lähihoitaja niin mulla oli itselläni tietoa kyllä asioista.

        Vaikka emotionaaliselle uupumukselle ei ole saiirauskoodia niin mä täytin sen kriteerit. Jos mä oisin tiennyt silloin jo varhaisessa vaiheessa että mun oireille on nimitys niin varmastin olisin sanonut. Jotenkin oli helpottavaa kun sattumalta löysyin netistä tämän emotionaalisen uupumuksen.

        Jos multa nyt kysyttäisiin omaa mielipidettä niin jopa se ahdistuneisuushäiriökin oli väärä diagnoosi koska mulla ei esim ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai paniikkihäiriötä.

        Toki en täytä kaikki emotionaalisen uupumuksen merkkejä esim epätodellista oloa. Mutta esim herkkyys, keskittymiskyvyn lasku, alhainen motivaatio, fyysinen väsymys vaikka olis nukkunut 10 tuntia.

        Mulla on nämä kaikki olleet jo 2000 vuoden alusta lähtien. Mä tunnistan noi itsessäni.

        Toki ymmärrän että diagnoosille pitää olla sairauskoodi. Mutta itselläni on ollut suuri helpotus kun löysin itselleni oikean "diagnoosin".

        Paniikkihäiriö on vain ahdistuneisuushäiriöön liittyvä ongelma, yksi muoto siitä. Ahdistuneisuushäiriöön taitaa kuulua aika monenlaisia eri juttuja.
        Ja sosiaalisten tilanteiden pelko kuuluu tavallaan siihen paniikkihäiriöön, jos paniikkikohtauksia tulee sosiaalisissa tilanteissa.

        Ahdistusta voi saada aikaan erilaiset tekijät, vaikka vaikea elämäntilanne, suru, menetykset, työttömyys, taloudelliset vaikeudet, ihmissuhteet, ym. Eikä noihin välttämättä liity paniikkia tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
        Ihminen voi ahdistua lähes vaikka mistä, jos on herkkä ahdistumaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä viitsi vääntää ja kääntää kaikesta, mitä sinulle täälläkin sanotaan, ja kenties neuvotaankin.
        Siinä ei ole mitään väärää, että sinulla on ystäviä ja näet heitä, vietätte aikaa yhdessä. On vain hyvä, että sinulla on kavereita. Muutenhan olisit varmaan aika yksin/yksinäinen ?

        Miksi jäit syrjempään istumaan siellä klubitalolla ? Oletko ujo tai arka, onko vaikea mennä muiden luokse juttelemaan ?
        Jos ei ole sosiaalista jännitystä suuressa määrin, kukaan ei estä olemasta edes vähän oma-aloitteinen ja menemään sinne muiden seuraan. Joka paikassa ei tule joku hakemaan, on mentävä itse.

        Kerrot myös, ettet halua lisää kavereita mt-ihmisistä. Ei heidän kanssaan tarvitse alkaa kaveriksi, vaikka jossain aikaa viettää porukalla, esim. klubitalolla.
        Klubitalolla kaikki muutkin kävijät kärsivät jonkinlaisista mt-ongelmista, siellä ei tarvitse niin jännittääkään niitä muita ihmisiä, suurin osa heistäkin saattaa jännittää jollain tasolla muita ihmisiä.

        Jäin istumaan syrjempää koska minut oli pakotettu sinne klubitalolle siis minulle ei oltu suunniteltu mitään työtehtäviä. Minä menin vaan sinnen sen takia koska minullle oli sanottu että sinä menet klubitalolle. Minä olin sanonut monta kertaa ystävistäni ja vastannut mitä teen ystävieni kanssa. Miksi mun olis pitänyt tehdä klubitalolla jotain kun tarkoitus ei ollut enää kuntoutus vaan nähdä muita mielenterveysongelmaisia joilla ei välttämättä ole muuta sosiaalista kanssakäymistä kuin klubitalolla käyvät ihmiset. Minulla oli ja on edelleeen ystävät elämässä ja minulla oli ja on sosiaalista kanssakäymistä. En tiedä mitä olisin saanut klubitalolta koska mulla oli jo ihmisiä elämässä.

        Käykö ns tavalliset ihmiset klubitalolla. Ei käy. Miksi minun olisi pitänyt mennä sinne istumaan ja pyörittää peukaloita. Miksi lääkärille ei riittänyt että tapaan ystäviä miksi siihen olis tarvittu vielä klubitalolla istuminen.

        Jos mä tykkään käydä lenkillä omaa vaihtia niin pitääkö siihenkin sotkea seuralaiset eikä yksin saa tehdä sitä kävelylenkkiäkään ilman että sekin vaikuttaa diagnoosiin. On paljon ihmisiä jotka käy yksin lenkillä. Mutta lääkäri ei sitä tiennyt. Esim. Pikku-veskulla on paljon yksin liikkeellä olevia lenkkeilijöitä joihin minä kuuluun. Musta on ihana mennä omaa vaihtia ja nauttia ympäristöstä ihan yksin. Sitten ne kerrat kun nään ystäviä on ihan eri juttu.

        Enkö mä sanonut etten mä mennyt klubitalolle etsii ystäviä. Kun mulla on ystäviä ennestään mutta lääkärille se määrä ei riitä .

        Tiedätkö kun olin kuntouttavassa työtoiminnassa paikassa jossa oli muita mielenterevsyongelmaisia. Siellä oli yksi kovaääninen ja yli-iloinen tyttö. Joka kyseli kaikilta nimet.

        No sitten kun multa loppui se työtoiminta kokonaan niin mä törmäsin kaupungilla jatkuvasti tähän tyttöön ja törmään edelleen. Hän yli iloisesti aina kysyy mitä kuuluu (nimeni). Sanoin hänelle yhdellä kertaa ettei mua kiinnosta jutella hänen kanssaan. Hän huutaa kovalla äänellä aina kaikille mitä kuuluu ,kiva nähdä. onpa sinulla kaunis takki.
        Hän huutaa tätä ihan vieraille ihmisille. Kerran kassalla hän huusi kovaan ääneen että hän on löytänyt jeesuksen. Ihan tiedoksi että muutaman kerran olen kuullut että taas tuo tyttö tuli huutamaan.Hänellä on "tutu" vieraat ihmiset ja sitten hankkii lisää ihmisiä joille voi sanoa ihan takki sulla. se sopii sulle. Jos häneltä on joku kysynyt jotain niin jopas jotakin tyttö on sanonut että hänen pitää jatkaa matkaa. Hänellä on oikeus huudella ihmisille ja kysellä mitä heille kuuluu mutta itse ei kerro muuta kuin että on löytänyt jeesuksen.

        Olen pahoillani mutta tälläset ihmiset ei vaan kiinnosta mua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paniikkihäiriö on vain ahdistuneisuushäiriöön liittyvä ongelma, yksi muoto siitä. Ahdistuneisuushäiriöön taitaa kuulua aika monenlaisia eri juttuja.
        Ja sosiaalisten tilanteiden pelko kuuluu tavallaan siihen paniikkihäiriöön, jos paniikkikohtauksia tulee sosiaalisissa tilanteissa.

        Ahdistusta voi saada aikaan erilaiset tekijät, vaikka vaikea elämäntilanne, suru, menetykset, työttömyys, taloudelliset vaikeudet, ihmissuhteet, ym. Eikä noihin välttämättä liity paniikkia tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
        Ihminen voi ahdistua lähes vaikka mistä, jos on herkkä ahdistumaan.

        Olet oikeassa mutta sanoin että ahdistuneisuushäiriö voi aiheuttaa paniikkihäiriön kaltaisia oireita.

        Mulle ahdistusta toi se että mulla oli pelkoa siitä opinko mä mulle osoitetut työtehtävät ja miten mä omaksun ne. Kaikki työtehtävät joita mulla on aika ollut työkokeilua lukuunottamatta olleet sellaisia ettei niissä virheitä ole päässyt tapahtuu.Tein aika paljon siivoustyötä eli esim moppasin lattioita. Mä olen aina pelännyt koneita ja työkokeilussa oli tosi paljon koneiden käyttöä. Mä itkin joka päivä. Mulla ei ollut edes eka työkokeilupäivä alkanut kun mä olin jo henkisesti ihan loppu. Johtuen juuri peloista ja siitä pysynkö mä kasassa, Ja en pysynyt. Mulle oli kerrottu aikasemmin jo mitä työtehtäviä joudun tekemään. Vaikka se työkokeilu kesti vaan 4 viikkoa niin mulle se oli ikuisuus. En pelännyt ihmisiä vaan niitä työtehtäviä joissa ei saanut tapahtua virheitä. Mä olin henkisesti loppu kun työkokeilu alkoi. Työt oli alussa helppoja ja vaikeutui päivien edetessä ja kun neljä viikkoa oli loppumassa niin mut laitettiin tekee todella helppoaja hommia mihin ei kuulunut enää koneiden käyttö. Tästä on myös maininta työkokeilulausunnossa. Mun mielestä mun psyykkisiä rajoitteita ei otettu huomioon. Näistä ei ikinä puhuttu. Jos mua alkoi itkettää niin passitettiin pukuhuoneeseen. Tätä tapahtui muissakin harjoittelupaikoissa.

        Vaikka olen ollut 12 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä niin mun pitää edelleenkin välttää stressiä. Mulla tuli tänä vuonna läheisen terveydentilan takia sterssiä ja ahdistusta. Ja mä taistelen sen kanssa joka päivä. Ja kyllä olen käynyt juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Mutta ei mun elämä ennalleen palaa. Tarkoitan tällä sitä että mä olin onnellinen eläkkeelle pääsyn jälkeen ja nyt kaikki on muuttunut. Ai niin ratkaisu läheisen terveyteen oli pidä etäisyyttä. Joo tietyn ajan voi pitää etäisyyttä mutta ei loputtomiin kun kun kyseinen henkilö on jo iäkäs ja mä en halua sellaista muistoa hänestä että mä pidin etäisyyttä.

        Tämä on vain murunen mun elämästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kun minulta on kysytty olenko mielestäni työkykyinen ja kun olen sanonut en,niin se on katsottua sairauden oireeksi. Vaikka sä perustelet sun mielipiteen niin lääkäri on katsonut sen vääräksi vastaukseksi. Tekeekö se minusta psykoottisen?

        Tai kun sanoin moneen kertaan etten halua mennä klubitalolle niin sekin on väärin.

        Aikuinen ihminen ei saa itse päättää meneekö klubitalolle istumaan vai kuluttaako sen ajan muualla.

        Ihan kuin tämä lääkäri jolla kävin muutaman kerran on joku jumala jonka sanaa noudatettava.

        No tämä tästä aiheesta.

        No jos koet itsesi psyykesairaaksi niin sitten menet harjoittelemaan sosiaalisia taitoja klubitalolle ja saamaan vertaistukea. Eikö se ole niitten paikkojen tarkoitus. Varmaan se on sitä sosiaalista kuntoutusta. Miksi et halua mennä sinne?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei lääkärit voi liioitella mitenkään potilaan tilaa, sellaisella olisi kamalat seuraukset jos esim potilas joutuisi onnettomuuteen ja tuotaisiin tajuttomana sairaalaan niin papereista katsotaan hänen historiansa, joten turha keksiä että lääkäri jotenkin liioittelisi, heillä on vastuunalainen työ eikä kukaan halua menettää lääkärin lupansa liioittelun vuoksi . Näissäkin asioissa on monta monessa

        Kyllä ne voi liioitella vaikka ja mitä ja ymmärtävät väärin. Eivät ne ymmärrä tavan ihmisen elämästä hölkäsen pöläystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli susta ei ole riittävästi että sä käyt 7 vuoden aikana koulutuksissa ja kuntoutuksissa ja sitten kun sä olet ne lopettanut niin lääkärille ei riitä ystävyyssuhteet ja yksin lenkillä käyminen. Enhän mä sinne kuntosalille ystäviä mennnyt etsimään. Miksi lääkärille ei riitä että käyn kävelylenkillä vaan laittaa mut kuntoslaille jossa käy iäkkäämpiä ihmisiä.

        No kerro mulle mikä mua vaivaa että tykkään yksin käydä lenkillä. Miksi pitää kaikkeen tyrkyttää muiden seuraa varsinkin kun tykkään mennä omaa vauhtia ilman että täytyy toisen ihmisen vaihdinjaon mukaan mennä.

        Mä olin jo kuntoutustuella kun lääkäri käski klubitalolle ja kuntosalille mummojen pariin.

        Missä kuntosalilla käy vaan mummoja ja miksi sinua haitta jos eläkeläisiä on samaan aikaan? Itse tykkäisin käydä kuntosalilla mutta nyt ei ole mahdollista käydä. Ihan mukava on välillä rupatellakkin jotain muitten kuntoilijoitten kanssa. Minulla ainakin lisää kuntoilumotivaatiota se että on muita kuntoilijoita mukana eikä tarvi yksin nyhjätä.


    • Anonyymi

      Ensinnäkin sairauden tunto on että tietää syyt ja seuraukset omasta sairaudestaan
      Sairauden tunnoton voi sanoa tietävänsä että on sairas, mutta usein ei syytä miksi on sairas joissakin tapauksissa esim sairas käy vastaanotolla ja jättää sanomatta että käyttää alkoholia päivittäin vaikka on vakavasti sairas silloin on sairauden tunnoton jos ei ole tietoa esim seurauksista ja siitä miten huono elämä vaikuttaa sairauteen . Tämä oli vaan esimerkki . Sillä kyllä moni tietää olevansa sairas vaan ei ole valmis edes lääkitykseen mitä tarjotaan tai että muuttaisi elintapojaan siksinettä tulisi terveeksi. Silloin ei ole ymmärtänyt asian merkitystä siihen miten se vaikuttaa hänen sairauteensa .
      Moni joka on sairas psyykkisesti kieltää itseltään myös että hän olisi sairas ja meinaa että se on vaan lääkärien keksintöjä , siis väärä diagnoosi , , syitä on monia miksi papereissa lukee sairauden tunnoton .
      Lääkärit näkevät sairaudet toisesta perspektiivistä kun mitä potilas ne näkee.
      Joten sinun on ehkä kysyttävä suoraan lääkäriltäsi miten hän meinaa kun kirjoittaa että olet sairauden tunnoton .aiihen ei kukaan muu voi antaa vastausta koska ei tunne edes sinun sairaus historiasi , ja vaikka tuntuisikin niin en usko että täällä on lääkärit netissä
      Selvittelemässä niitä ( paitsi eläkkeellä olevat lääkärit joskus on) joten jokainen tapaus on individuellinen , siksi kehoitan kysymään lääkäriltäsi joka on ainoa joka siihen voi vastata koska olet hänen potilaansa

      • Anonyymi

        Olen hyvän matkaa toipunut, kun olen jättänyt elämästä pois sellaiset tekijät, jotka aikanaan minut sairastuttivat ( mm. päihteet ).
        Eli on hyvä osata ajatella itseään ja omaa vointiaan, hyvinvointiaan.


    • Anonyymi

      Sairauden tunnoton ei yleensä tunnista että asioita mitä hän tekee riippuvat sairaudesta vaan pitää niitä ihan hyväksyttävinä tavallisina asioina. Toinen muoto on että luulee että hänellä on jokin muu sairaus eikä psyykkinen ja miettii mikä se voisi olla .
      Lääkkeitä on monen laisia skitsofreniaan , ja ne jotka minä tunnen tällä diagnoosilla ivat tyytyväisiä lääkityksensä ja sanovat etteivät haluai olla ilman niitä . Joten siksi en ymmärrä sitä että etekkin näillä palstoilla ilmene usein että lääkkeet ovat vääriä ja aiheuttavat kamalan olon . Siis johtuuko se sisäisestä pelosta että lääkkeet jotenkin vahingoittaisivat heitä ja pelko saa aikaa huonon olon. Vaikea sanoa . Kun näkee näitä lääkkeiden käyttäjiä jotka ivat hyvin voivia skitsofreenikkoja . Jossain on mätää kun toiset ylistää lääkettä ja toisilta kuulemma se pilaa elämän

      • Anonyymi

        On totta, että jotkut saavat lääkkeistä joitain haittoja, ei sitä voi edes lääkärit kieltää.
        Lääkärit yleensä punnitsevat lääkityksen hyödyt ja haitat, sen mukaan katsovat lääkityksen.
        Yksi ainoa lääkäri on minullekin myöntänyt lääkkeiden lamaavan tunteita, kun asiasta keskusteltiin.
        Neurolepteistä minulle tuli QT-johtumisrytmin pitenemistä, sekin lääkkeen haitta. Yksi neurolepti lopetettiin juuri siitä syystä.

        Klotsapiini eli Leponex aiheuttaa tosi monelle syljen erityksen lisääntymistä, joillain on ainakin osastoilla ihan kuola valunut suusta. Jotkut saavat vaivaan Skopolamiini-laastarin, joka on oikeasti tarkoitettu pahoinvointiin. Eikä sekään näytä kovin paljoa auttavan potilaita.
        Jotkut lääkkeet aiheuttavat aivan näkyviä lihasten pakkoliikkeitä, saattaa vetää niskaa taaksepäin, silmiin voi tulla vetoa ( siitä olen kärsinyt aikoinaan itsekin yhden lääkkeen takia ), tunteet tosiaan leikkautuvat, myös liikkeistä voi tulla hitaita, kasvojen ilmeet katoavat, kasvoista tulee ilmeettömät, apaattiset, katse on sumea.

        Nämä oli enemmänkin juttua neurolepteistä, vaikka saattaa masennuslääkkeetkin aiheuttaa samantyyppisiä oireita.
        Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, ja kyllä lääkkeiden puolustelijatkin haitat tietävät, ovat varmaan jopa nähneetkin itse, tai jopa kokeneet itse.
        Jotenkin sen ymmärtää, etteivät kaikki halua tällaisia lääkkeitä käyttää, tarpeesta huolimatta.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos tienaaminen koneella kiinnostaa niin lue!

      Olen kerrännyt muutaman linkin kyselysivustoille. Vastaa kyselyihin ja tienaa rahaa! Minimikotiutus on sivuilla 10e ja v
      Työ ja opiskelu
      1
      3978
    2. Kimmo Kiljunen sekoili täysin - joutuu nyt syrjään

      HS: Kimmo Kiljunen syrjään ulkoasiainvaliokunnan johdosta. SDP:n eduskuntaryhmä aikoo vaihtaa ulkoasiainvaliokunnan puh
      Maailman menoa
      372
      1837
    3. Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!

      Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola
      Kotimaiset julkkisjuorut
      242
      1621
    4. Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!

      Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1609
    5. Kimmo Kiljunen

      "Kimmo Kiljunen, sdp, esittää rajuja väitteitä. Hän tapasi suomenvenäläisiä. Julki tulleella videolla hän vaatii rajaa
      70 plus
      249
      1197
    6. Herätät kyllä

      Tunteita vaikka missä muodossa. Tiedät että meidän on vaikea vastustaa toisiamme.
      Ikävä
      73
      1033
    7. Mitä haluaisit sanoa

      kaivatullesi juuri nyt?
      Ikävä
      58
      1004
    8. Salassapito luottamuselimissä. Missä kulkee raja?

      Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila (kesk) kyselee, mitä minulle oma väki aikoo tehdä, kun toin hallituksen
      Haapavesi
      60
      775
    9. Kauan aiot vielä vastustella minua?

      Miehelle kysymys.
      Ikävä
      47
      756
    10. Miksi teet tästä niin vaikeaa?

      Olisin sinun, jos haluaisit. Antaisin sinulle koko sydämeni. Et halua kohdata minua, vaikka kuitenkin haluat. Yritä jo p
      Ikävä
      25
      719
    Aihe