Enkelit eivät hyväksy tulkintoja Jumalasta.

Älkää kuunnelko ihmistä, jolla ei ole Pyhää Henkeä mukana. Ihmiset, jotka eivät halua lukea Evankeliumeja vaan tekevät tulkintoja Jumalan Sanasta ja Enkeleistä, joutuvat kadotukseen. Emme hyväksy tulkitsijoita. Vain ne, jotka kirjoittavat Evankelumeista ja kyselevät Jumalan Sanaa kelpaavat meille. Väärintekijät, jotka haluavat tehdä oman tulkintansa kuuluvat Saatanalle. Bona Fida, Angelus Dei.

”Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat …?”

Ihmisen ontologinen ja episteeminen eksistenssi, -mikä se on?
Onko tuo mielestäsi outo kysymyksenasettelu?

Yht´äkkiä ajatellen se tuntuu arkiajattelussa ehkä oudolta, vieraalta, liian teoreettiselta, pelottavaltakin ja ehkä tarpeettomalta. Joidenkin mielestä turhan akateemiselta.

Se kuitenkin on kysymys, jonka perusteella jokainen meistä ihmisistä määrittelee itsensä, elämisensä ja olemiensa sekä suhteensa muihin ihmisiin, muihin olentoihin, esineisiin, asioihin, ilmiöihin, ideaaleihin, siihen mitä pidämme oikeutena tai vääryytenä, totuutena tai valheena, luonnollisena tai yliluonnollisena, koettuna tai kuviteltuna, materiaalisena vai henkisenä tai hengellisenä, tärkeänä tai tarpeettomana, sisäisenä tai ulkoisena, monopolisena – dipolisena tai moniulotteisena, pysyvänä tai muuttuvana, moninkeskeisenä, yhdistävänä tai erottavana; samanmielisiin ja riitauttaviin, syntiseen tai pyhään, meihin ja muukalaisiin jne.

Listaa voisi jatkaa äärettömyyksiin. Ihminen on merkityksellinen todellistumisen fokus. Onko lopputulos noissa toden ja epätoden mielen pyörityksissä kuin lottonumeroiden arvonta, vai syy-ja seuraussuhteinen. Fundamenteista, premisseistä, paradigmoista … todellisuuskäsitys, maailmankuva, ihmiskäsitys, yhteiskuntakäsitys, minäkuva, oppimiskäsitys, moraalikäsitys, uskontokäsitys… Mikä on pakottavaa, mikä opittavaa, mikä oivallettavaa…, tahallista tai tahatonta, tietoista vai johtuvaa, tietoista vai tuottamuksellista, ajan merkitys suhteessa mihin? Jne.

Pohtijat näkevät niissä intressisoituneita malleja, teorioita, itseisarvoisia tai instrumentaalisia merkityssuhteita. Määrityksiä on lukemattomia, vastakohtaisuuksia ja riippuvia, kausaalisia tai satunnaisia.

Onko tyhjää jaarittelua, vai ihmiselle tärkeää ja luonteenomaista, uteliaisuutta, tarkoituksenmukaisuutta, oivaltamaan pyrkivää, tiedostamaan pyrkivää tms.? Onko parempi välttää joitakin tietoja ja todellisuuksia, vai pyrkiä ymmärtämään, käsittämään, ryhmittymään, samastamaan, mukautumaan, kyseenalaistamaan, assimiloitumaan, kritisoimaan, intressisoitumaan, vihollistumaan?

Joillekin ihmisille riittää vähempi pohdinta, ymmärtäminen, tiedostaminen, jäsentäminen, reflektoiminen, selvittäminen. Toisille on tärkeää saada empiriaa, evidenssejä, realistisia argumentteja, ymmärtämistä sekä ajallisesta, että iankaikkisesta, suhteellisesta tai tapauskohtaisesta jne. Miksi?

On kysymys ihmisyydestä, olevaisuudesta, tietoisuuden merkityssuhteista jne. Oikean ja väärän, hyvän ja pahan, kauniin ja arvostettavan vs. ruman ja vahingollisen vaikutuksista, terveydessä ja sairaudessa, heikkous vs. vahvuus, köyhyys vs. rikkaus, asema yhteisössään, tunnon rauha, tietoisuuden rauha, tuho ja pelastus. jne.

Ihminen voi valita yksinkertaisia vastauksia kysymyksiinsä. Toset taas tarvitsevat ja tavoittelevat perimmäistä ymmärrystä saadakseen mielenrauhan ja selviytyäkseen itselleen ja muille tarpeellisista haasteista. Generalisti vai spesialisti? Mikä, mitä, missä, milloin, miksi?!

Alkuräjähdys, luonnonvakiot, luonnonlait, suhdelait, suureet, syyt ja seuraukset, kvanttifysiikka, jaksollinen järjestelmä, suhteellisuusteoriat, mallit ja teoriat jne. Joillekin riittää ajallinen. Toiset tavoittelevat iankaikkista, universaalisti pätevää jne.

On olemassa myös ihmisiä, joille korkein totuuden ulottuvuus ja lopullinen totuus edellyttävät sitä, että saa ja omistaa sielun rauhan Jumalan kanssa.

Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Jokainen ihminen, hänen sielunsa ja mielensä ovat Jumalan sanan alla kuin peilin edessä. Valo, Kristuksen Jeesuksen kasvoista on niin kirkas, että se paljastaa synnin taakat. Jumalan sana ei koskaan jätä vaikuttamatta, vaan se joko parantaa tai pahentaa. Raamatun mukaan Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka. Ja tunkee lävitse siihen saakka, että se sielun ja ytimen erottaa ja on ajatusten ja aivoitustenkin tuomari.

Kun pyhä henki on puolustaja, paha henki on syyttäjä. Ihminen taipuvaisena synteihin, kärsii synnin houkutuksista ja lankeemuksiensa aiheuttamista omantunnon tuskista. Jotkut valitsevat elämän, jotkut kuoleman tien. Lisääkö tietoisuus tuskaa? ”Syömällä paratiisin omenapuusta”, -tulemmeko Jumalan kaltaisiksi, tietämään hyvän ja pahan?

Onkin ymmärrettävää, että Raamattu painottaa lapsenkaltaista uskoa. Todeten, ettei ihminen muuten voi edes nähdä, eikä löytää Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Ihminen ei järkensä avulla voi löytää Jumalaa, ei Jumalalle kelpaavaa vanhurskautta, eikä tietä, totuutta ja elämää, Jeesuksessa Kristuksessa.

Mikä merkitys ihmiselle on tietoisuutensa ja totuuden määrittelyissä on himoilla? Vallanhimo, kunnianhimo, rahanhimo, lihanhimo, silmäin pyyntö ja elämän koreus.
Biblia: ”Ei Jumala kiusaa ketään, vaan omilta himoiltanne te kiusataan ja vietellään…”

”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen, …” Lue tänään Jeesuksen Vuorisaarna ja psalmi 1. Päivän virsi: ”Jumalan haltuun anna…”

enkelin pieru on puhunut , kiitos jeesus kiitos kiitos 🤣