Minusta on outoa, että meidän sallitaan ryhtyä inhimillisistä tehtävistä kaikkein tärkeimpään, vanhemmuuteen, ilman minkäänlaista koulutusta, varsinkin kun meidän omiin lapsiimme viattomasti kohdistettujen tekojemme seuraukset voivat vahingoittaa heitä niin suuresti. Vanhempina meillä on miltei rajattomasti tilaisuuksia tuhota elämiä ja silpoa sieluja.
Kukaan ei edes kuvittele, että lääkärin sallittaisiin ryhtyä leikkaukseen ilman riittävää koulutusta ja harjaantumista. Meidän oletetaan todistavan ajotaitomme ennen kuin meidän annetaan istua ohjauspyörän ääreen ja altistaa viattomia ihmisiä taitamattomuutemme seurauksille. Tässä niin sanotussa sivistyneessä yhteiskunnassa me suojelemme jäseniämme kaikin mahdollisin keinoin mutta annamme kenen hyvänsä ääliön, joka osa paritella, kasvattaa lapsia. Yhteiskunnassamme ainut pätevyysvaatimus vanhemmuuteen on, että me todistamme sukupuolisen kyvykkyytemme olevan samaa tasoa kuin sikalan karjun --siinä ainokainen pätevyys, jota vanhemmilta Suomessa edellytetään. Me edellytämme huomattavasti suurempaa pätevyyttä mieheltä, jonka kutsumme korjaamaan pesukoneemme.
Ateisti (evoluutio-opin kannattaja) ei tietenkään näe tässä mitään ongelmaa, koska hän kokee, että mitä enemmän lapsia siittää, niin varsinkin se pätevöittää hänet kyllä toimimaan asiantuntijana. Edes ensimmäisen lapsen synnyttyä ateisti-isä ei kysy itseltään hämmentyneenä:"Kuinka minusta,joka itse olen vielä poika, voi tulla isä?", vaan hän lohduttautuu ajatuksella, että sillä nimenomaisella hetkellä,kun lapsi syntyy, tapahtuu taianomainen muodonmuutos,jonka ansiosta hän, nyt isäksi tullen, luo lapsuuden yltään kuin perhostoukka kotelonsa.
Miten ihminen sitten voi oppia hyvän vanhemmuuden taidon? Kuuntelemalla kirkon opetusta. Kirkko,Raamattu ja usko Jeesukseen Kristukseen opettavat meitä onnistumaan vanhempina. Kirkkohan on saavuttanut suunnattoman taidon uskalluksen, elämänilon ja tasapainoisen elämän kylvämisessä, ja ne ovatkin kaikkein parhaimmanlaatuista ravintoa sielulle. Kirkko opettaa, että rakkaus on väkevin kaikesta ravinnosta, mitä vanhempien on tarjottava kasvavalle ja kehittyvälle lapselleen. Uskovaiset vanhemmat oppivat siellä myös,että hyvä vanhemmuus saa lapsen mielen avautumaan, esittämään kysymyksiä ja tarjoaa lapselle syyllisyydestä vapaan ympäristön, missä lapsi kasvaa ja avautuu nupustaan. Lapsi kasvaa aikuiseksi tietäen, että Jumala on Suuri Ystävä Taivaassa, että hän suojelee, että Hänellä on myös taito lukea pahoja pikku ajatuksia ja siten ohjata lasta parempaan suuntaan, pois saastaisista ja juonikkaista, pahoista ajatuksista. Ja kun lapsi tietää, että Jumala vuorenvarmasti on hänen ystävänsä ja hyväksyy hänet, niin hän tajuaa, että muutkin ja hän itse pitää itseään kaikkeen hyvään kelpaavana, niin hänellä ei aikuisenakaan sitten ole mitään suuria epäilyksiä omasta arvostaan tai etteikö hän täyttäisi kaikkia vaatimuksia, koska Jumala on tarkkaillut häntä ja tietää totuuden hänestä.
Kukaan ei edes kuvittele, että lääkärin sallittaisiin ryhtyä leikkaukseen ilman riittävää koulutusta ja harjaantumista. Meidän oletetaan todistavan ajotaitomme ennen kuin meidän annetaan istua ohjauspyörän ääreen ja altistaa viattomia ihmisiä taitamattomuutemme seurauksille. Tässä niin sanotussa sivistyneessä yhteiskunnassa me suojelemme jäseniämme kaikin mahdollisin keinoin mutta annamme kenen hyvänsä ääliön, joka osa paritella, kasvattaa lapsia. Yhteiskunnassamme ainut pätevyysvaatimus vanhemmuuteen on, että me todistamme sukupuolisen kyvykkyytemme olevan samaa tasoa kuin sikalan karjun --siinä ainokainen pätevyys, jota vanhemmilta Suomessa edellytetään. Me edellytämme huomattavasti suurempaa pätevyyttä mieheltä, jonka kutsumme korjaamaan pesukoneemme.
Ateisti (evoluutio-opin kannattaja) ei tietenkään näe tässä mitään ongelmaa, koska hän kokee, että mitä enemmän lapsia siittää, niin varsinkin se pätevöittää hänet kyllä toimimaan asiantuntijana. Edes ensimmäisen lapsen synnyttyä ateisti-isä ei kysy itseltään hämmentyneenä:"Kuinka minusta,joka itse olen vielä poika, voi tulla isä?", vaan hän lohduttautuu ajatuksella, että sillä nimenomaisella hetkellä,kun lapsi syntyy, tapahtuu taianomainen muodonmuutos,jonka ansiosta hän, nyt isäksi tullen, luo lapsuuden yltään kuin perhostoukka kotelonsa.
Miten ihminen sitten voi oppia hyvän vanhemmuuden taidon? Kuuntelemalla kirkon opetusta. Kirkko,Raamattu ja usko Jeesukseen Kristukseen opettavat meitä onnistumaan vanhempina. Kirkkohan on saavuttanut suunnattoman taidon uskalluksen, elämänilon ja tasapainoisen elämän kylvämisessä, ja ne ovatkin kaikkein parhaimmanlaatuista ravintoa sielulle. Kirkko opettaa, että rakkaus on väkevin kaikesta ravinnosta, mitä vanhempien on tarjottava kasvavalle ja kehittyvälle lapselleen. Uskovaiset vanhemmat oppivat siellä myös,että hyvä vanhemmuus saa lapsen mielen avautumaan, esittämään kysymyksiä ja tarjoaa lapselle syyllisyydestä vapaan ympäristön, missä lapsi kasvaa ja avautuu nupustaan. Lapsi kasvaa aikuiseksi tietäen, että Jumala on Suuri Ystävä Taivaassa, että hän suojelee, että Hänellä on myös taito lukea pahoja pikku ajatuksia ja siten ohjata lasta parempaan suuntaan, pois saastaisista ja juonikkaista, pahoista ajatuksista. Ja kun lapsi tietää, että Jumala vuorenvarmasti on hänen ystävänsä ja hyväksyy hänet, niin hän tajuaa, että muutkin ja hän itse pitää itseään kaikkeen hyvään kelpaavana, niin hänellä ei aikuisenakaan sitten ole mitään suuria epäilyksiä omasta arvostaan tai etteikö hän täyttäisi kaikkia vaatimuksia, koska Jumala on tarkkaillut häntä ja tietää totuuden hänestä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
älä hanki lapsia. Sinä sekoitat heidänkin päänsä tuolla soopalla. Jaa, että vielä koulutusta vanhemmuuteen, onhan sitä jossakin järjestetty. Ei se kuitenkaan sinuun taida tepsiä.
...rakastamme aidosti lapsiamme.
Joka ei rakasta oikeasti lastaan, ei ole vanhemmaksi pätevä.
Toisaalta aito lapsesta välittäminen ja rakkaus tuottaa ehjän persoonan. Se, että lapsi oppii luottamaan Jumalaan Isänä, joka rakastaa häntä ja antaa hänen virheensä anteeksi, on myös mitä parhain kasvupohja lapselle. (Valitettavasti monet pelottelevat lapsia Jumalalla vähän samoin kuin joulupukilla...)
Jälkeläisestä välittäminen kuuluu ihmisen perus ominaisuuksiin ja on yleensä geeneissä, taikauskoisuuden ja satujen opettaminen ei viellä kenestäkään tee pätevää vanhempaa, saati antaisi oikean kasvupohjan.
provosoivaan kirjoitukseesi voisi vastata kysymyksellä:
Onko oikein antaa hihhulin lisääntyä?
Onko minkäänlainen eugeniikka eettistä? Myöskään kysymykseesi sisältyvä?
Yksinkertaisesti kouluttaumalla siihen, eli opiskelemalla lapsen tarpeita ja ymmärtämään niitä.
Hyvää vanhemmuutta ei opita uskomuksista, luuloista tai taikauskoisuudesta vaan tietämyksellä mitkä ovat lapsen todelliset tarpeet ja sitä kautta luoda turvallinen ja virikkeinen lapsuus.
Uskomukset eivät ole lapsen ensisijaisia tarpeita vaan vanhempien omia välineitä luoda uskomuksia, oli kysymyksessä sitten Joulupukki tai jumalat.