Itse asiassa kysymys on mielestäni lähinnä retorinen, mutta kiva nähdä miten muut asian näkevät.
Kysymys siis kuuluu, oletko tehnyt kompromissin ja millaisen kompromissin parinvalinnassasi. Eli oletko siis vaikka hyväksynyt tupakoinnin, vaikka parempi olisi jos toinen ei polttaisi tai oletko vaikkapa hyväksynyt itseäsi kumppanisi lapset, päästäksesi parisuhteeseen haluamasi henkilön kanssa?
Itse ole n sitä mieltä, että kompromisseja tehdään käytännössä aina vaikka toinen rakkauden huumassa tuntuukin ehkä täydelliseltä. Omalla kohdallani olen tehnyt kompromissin ainakin ulkonäön ja luonteen välillä. Päätin, että ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä kun luonne on kymppi.
Oletko tehnyt kompromissin parinvalinnassa?
63
745
Vastaukset
- Anonyymi
Enpä oikeastaan. Asiat, jotka ovat mulle tärkeitä, ovat oikeasti tärkeitä. Jos jokin asia taas on tollanen ihan sama, niin ei se ole silloin mikään kummoinen kompromissi. Jo parisuhteessa ollessani olen joskus tehnyt kompromisseja, kun asiat ovat vuosien varrella muuttuneet. Siitä on kuitenkin vain huonoja kokemuksia, joten niihin kompromisseihin tuskin enää toiste lähden.
- Anonyymi
"Asiat, jotka ovat mulle tärkeitä, ovat oikeasti tärkeitä. Jos jokin asia taas on tollanen ihan sama, niin ei se ole silloin mikään kummoinen kompromissi."
Tarkotin tolla siis vaikka sellasta kuin tupakointi. Se ei ole mulle mikään ehdoton joko tai, vaan siinä on paljon harmaata aluetta. Lopulta aika yhdentekevää, kunhan ei polta sisätiloissa, eikä ketjussa ja jos tekee noita, niin se on ehdoton ei. Siinä ei olisi kompromissia enää tehtävissä. Tai ulkonäkö, se on mulle melko yhdentekevä asia. Tai pikemmin niin, että mua voi miellyttää hyvin laajalla skaalalla, mutta sitten jos menee siitä ulos, niin ei ole mitään mikä voisi pelastaa tilanteen. - Anonyymi
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18027099O
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
- Anonyymi
No siinä mielessä, että otin sen miehen säälistä.
- Anonyymi
Älkää koskaan tehkö sitä kompromissia, että olette säälistä jonkun kanssa. Se on ollut oppi.
- Anonyymi
Ei todellakaan ole aikomusta toimia niin!
Olen koittanut tehdä joskus molemminpäin. Eikä onnistu.
Mutta ehkä tässä ajatuksessa päästään siihen, että toisen on miellytettävä monintavoin, että ihmisestä kiinnostuu. Siis ainakin minun kohdalla...
En osaa edes kuvailla, minkänäköinen naisen pitäisi olka, enkä osaa sanoa minkälainen luonteen pitäisi olla, kun mietin naisia, kehenkä olen elämäni aikana ihastunut/mieltynyt.
Joskus olen koittanut yhdistellä jotain tiettyä piirrettä tai ominaisuutta näistä, mutta lopulta olen sitä mieltä, että jokainen on ihan omanlaisensa ja uniikki...lopulta.
Mutta edellämainitut on täyttäneet niin ulkonäöllisesti, että luonteeltaan mieltymisen ilman mitään kompromissia.- Anonyymi
Mulle on niin vähän sellasia asioita, jotka olisivat ehdottomia, että en mä tiedä voiko silloin puhua kompromisseista? Eikö kompromissin nyt kuitenkin pitäsi merkitä, että joutuu luopumaan jostain? "Ihan sama" ei siis taida lukeutua kompromisseihin.
- Anonyymi
On yritetty tehdä kompromisseja parinvalinnassa. Kaikki suhteet on mennyt pieleen. Sinkkuna ei tarvitse tuollaista miettiä. : )
- Anonyymi
Juuri näin. Kun pysyy ja elää sinkkuna ei tarvitse edes ajatella kompromisseja. En osaaa kuvitella itseäni tilanteeseen jossa joutuisin mukauttamaan oman elämäni toisen tapaan elää. En voi sietää tiettyjä ominaisuuksia tai piirteitä enkä halua edes oppia niitä sietämään. Miksi pitäisikään?
Tupakointi, ei kiitos, kaljan kittaaminen viikonloppuisin, ei kiitos, urheilukisojen katsominen ja otteleluissa käyminen, ei kiitos. Maailmanmestaruus voittojen juhlinta Mantalla, ei kiitos. keräilyharrastuksen johdosta omien tavaroiden siirtäminen ja kodin muokkaaminen siihen keräilyyn sopivaksi, ei kiitos...
Kuunnella pieraisuja sohvalta, ei kiitos, finnien puristelu ja niiden tuotosten nuoleminen, ei kiitos, nenän kaivelun seuraaminen, ei kiitos., puolison kavereiden älämölön ja viinanjuonnin seuraaminen, ei kiitos...baareissa istuminen, ei kiitos, seksiin vonkaamisen kuuntelu, ei kiitos, pahoinpitelevän äijän rauhoittelu, ei kiitos, nyrkiniskun vastaanottaminen, ei kiitos, pornon yhdesä katselu, ei kiitos, parinvaihtobileisiin meneminen, ei kiitos..lapsen saaaminen alkoholistin, narsistin, sosiopaatin ..älykääpiön kansssa , ei kiitos ja siitä seuraavan katastrofaalisen elämän eläminen , ei kiitos, toisen uskottomuuden havaitsemnen ..suhteen katkolle meno, ei kiitos, eroaminen, ei kiitos, yksihuoltajuus ja loputon köyhyys ja ankea elämä , , ei kiitos
Näitähän löytyy kun vain lähtee miettimään vaikka kuinka paljon.
- Anonyymi
Tekisin kompromisseja mutta koska naiset eivät tee niin haaveeksi sekin jää.
- Anonyymi
Mä tossa mietin, että millasen kompromissin mä ylipäämsä voisin tehdä, enkä keksi oikein mitään. Esimerkiksi kun sanoit tossa alotuksessa, että "Päätin, että ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä kun luonne on kymppi", niin mä en keksi millasella luonteella mä voisin tohon kyetä. Jos toinen on niin ruma, että mua etoo antaa se koskea muhun ja panna vois vain pimeässä ja silmät kiinni ja silloinki sillä toisella pitää olla pussi päässä (rajusti kärjistäen), niin en mä keksi millaselle luonteella sen tilanteen vois korjata. Ei millään, jos rehellinen olen. Ja jos se tilanne taas ei ole noin paha, kun tossa kärjistin, niin en mä kokis tekeväni mitään kompromissia. Hyväksyttävää parempi ulkonäkö ei anna tarjokkaalle mun silmissäni mitään lisäarvoa.
Kyllä, parinvalinnassakin, kyse on siitä enemmänkin mitä asetat etusijalle tai pidät tärkeänä. Ihminen joka ei pysty tekemään kompromisseja on yleensä pirun hankala otus.
Eiköhän vastapuolikin joudu väistämättä tekemään kompromissin jos pätyy parisuhteeseen kanssani.
- Anonyymi
Kyllä, ulkonäkökeskeinen olin. Miehen piti olla tumma ja komea. En kehtaa liikkua Ano Turtiaisen tai Tony Halmeen näköisen miehen kanssa.
- Anonyymi
En ole tehnyt enkä tee. Koska minua kiinnostaa tummatukkaiset, ei pitkät miehet ja ikäeroa muutama vuosi niin sellaisen vain haluan. Ei saa polttaa tupakkaa ja kohtuukäyttäjä alkoholin suhteen. Osaa näyttää tunteensa, mikä ei tarkoita että koko ajan pitäisi niin tehdä, samoin osaa keskustella kaikesta parisuhteeseen liittyvästä. Mukava tavallinen suomalainen mies vanhempi mies.
- Anonyymi
En ole tehnyt. Olen yksin ja kuljen omia polkujani, vaikka joku mahdollisuus itselle väärän naisen kanssa onkin tullut vastaan. Viihdyn niin hyvin yksin, ettei yksinäisyyden vuoksi tarvitse takertua henkisesti täysin väärään ihmiseen.
Ei ollut mitään vaatimuslistaa kumppanin ominaisuuksista, eikä suunnitelmia miten parisuhde pitäisi kehittyä.
Hyvin meni!Ei parisuhteessa ole lähtökohtaisesti kyse kompromissista vaan molemminpuolisista tunteista. Tunteiden osalta en ole valmis kompromisseihin.
Taas muiden ominaisuuksien suhteen on kyse asioista, jotka on kriittisiä esim. jos arvomaailma on stereotyppipersun ja on valmis mm. ampumaan ihmisiä rajalle tai on hyvin yksisilmäinen maailmankatsomuksessaan, se on kriittinen asia ja este. Samoin jos älykkyysero kasvaa liian suureksi tai empatiakyky puuttuu, ihminen voi arvokas, mutta puolisona homma ei vaan toimi ei sitten millään. Sisäinen ihmisen ihmisen on molemminpuolisten tunteiden lisäksi osuttava. Myös jotain juttuja suljen pois ihan jo sen takia, etten jaksa enkä halua haastavaa elämää mm. päihdeongelmat, persoonallisuushäiriöt, vakavat mt-sairaudet, väkivaltaisuus, rikollisuus. Tietysti on mt-ongelmia ja mt-ongelmia. Se miten sairaus ilmenee arjessa ratkaisee ja se kuinka syvät haasteet on. Vaikka tilapäinen uupumus tai normaaliin elämään kuuluva alakulo vaikeammassa elämäntilanteessa ei vaikka ole este.
Sitten on sellaisia asioita, jotka ei oikeasti ratkaise mitään. Näitä on mm. paino, pituus, ulkonäkö, koulutus, tupakointi (vaikken tykkää), asuinpaikka, ikä, lapset/lapsettomuus, äidinkieli, asumismuoto, omaisuus. Tietysti vaikka iälle ja äidinkielelle pistää painoarvoa, mutta jos kaikki muu osuu, se on loppujen lopuksi merkityksetön asia tiettyyn rajaan saakka.
Ihmisen, jonka kanssa löytyy sama aaltopituus, läheisyys tuntuu hyvältä ja kemia toimii ei löydä ihan joka päivä eikä ihan joka vuosikaan. Jos sellainen löytyy, on aika typerää laittaa paino-arvoa auton värille, vuosituloille tai kulmakarvan muotoilulle.
Vaikka mitä laittaisi kriteeriksi, ihminen muuttuu. Aluksi terve puoliso voi sairastua (koettu) tai aluksi läheisyyttä mielyttämisen takia sietävä puoliso kieltäytyä kaikesta läheisyydestä ja läsnäoloata (koettu). Siis omien kriteerien raja voi tulla vastaan vasta muutaman yhteisen vuoden jälkeen.Faktahan on, ettei mitään voi tietää? Kaikkea voi vaan toisesta olettaa.
Mutta tunne, että tuo tyyppi miellyttää minua, on oltava, muuten se olisi itsensä pakottamista, mikä ei onnistu.
Tulee mietittyä täällä joistain kirjoituksista, että varsinkin teidän naisten pitäisi sietää miehessä jotain piirteitä vastaan omia tuntemuksia, koska mies on ainakin omasta mielestään hiton hyvä. Ei polta, ei juo, on työpaikka, osaa tehdä ruokaa...tms. Mutta jos jokin tunne puuttuu, mikä sen ikinä saakaan aikaan, ei siitä tule kiinnostusta toista kohtaan ja piste...
Minäkin tiedän monta naista lähipiirissä, jotka ois olleet hyviä naisia suhteeseen. Ei mitään valittamista missään....mutta jokin ei vaan natsaa, niin ei natsaa. Enkä ole mitään ratkaisevaa, sanoitettavaa syytä löytänyt...
Ja syy voi olla vaikka siinä kyseisessä päivässä...hänen olotilassaan? Ja se taas heijastuu minuun. 🤷♂️- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Faktahan on, ettei mitään voi tietää? Kaikkea voi vaan toisesta olettaa.
Mutta tunne, että tuo tyyppi miellyttää minua, on oltava, muuten se olisi itsensä pakottamista, mikä ei onnistu.
Tulee mietittyä täällä joistain kirjoituksista, että varsinkin teidän naisten pitäisi sietää miehessä jotain piirteitä vastaan omia tuntemuksia, koska mies on ainakin omasta mielestään hiton hyvä. Ei polta, ei juo, on työpaikka, osaa tehdä ruokaa...tms. Mutta jos jokin tunne puuttuu, mikä sen ikinä saakaan aikaan, ei siitä tule kiinnostusta toista kohtaan ja piste...
Minäkin tiedän monta naista lähipiirissä, jotka ois olleet hyviä naisia suhteeseen. Ei mitään valittamista missään....mutta jokin ei vaan natsaa, niin ei natsaa. Enkä ole mitään ratkaisevaa, sanoitettavaa syytä löytänyt...
Ja syy voi olla vaikka siinä kyseisessä päivässä...hänen olotilassaan? Ja se taas heijastuu minuun. 🤷♂️Täytyy todeta, että tuo "ei juo" on ainakin itselleni sellainen, josta ei voi joustaa. Sen verran pehmennän (koska toi oli sun muotoilusi, eikä omani), että ei kännää. Alkoholia voi juoda silloin tällöin pari annosta, silleen että näkyvää humalaa ei ole. jonkun baarireissun tai saunaillen voin kerran tai korkeintaa pari vuoteen kestää, mutta silloinkin järkikunnossa kotiin, vaikka humalassa olisikin. Tuollaisia miehiä on suht helppo löytää ja muunlaista en jaksaisi katsella. Sori, jos jotakuta ärsyttää.
Anonyymi kirjoitti:
Täytyy todeta, että tuo "ei juo" on ainakin itselleni sellainen, josta ei voi joustaa. Sen verran pehmennän (koska toi oli sun muotoilusi, eikä omani), että ei kännää. Alkoholia voi juoda silloin tällöin pari annosta, silleen että näkyvää humalaa ei ole. jonkun baarireissun tai saunaillen voin kerran tai korkeintaa pari vuoteen kestää, mutta silloinkin järkikunnossa kotiin, vaikka humalassa olisikin. Tuollaisia miehiä on suht helppo löytää ja muunlaista en jaksaisi katsella. Sori, jos jotakuta ärsyttää.
Ööm?
Mä kokisin että toi sun sanoitus on selvä juttu, mistä ei tarvitse edes mitään vääntää...
En minäkään kiinnostuisi vaikka naisesta, jolla olisi selkeästi vaikka ylipainoa ja joka keskittyisi treffeillä vetämään kolme palaa suklaakakkua, kolme pirtelöä ja litran jäätelöä...
Tai vst.Disseisback kirjoitti:
Faktahan on, ettei mitään voi tietää? Kaikkea voi vaan toisesta olettaa.
Mutta tunne, että tuo tyyppi miellyttää minua, on oltava, muuten se olisi itsensä pakottamista, mikä ei onnistu.
Tulee mietittyä täällä joistain kirjoituksista, että varsinkin teidän naisten pitäisi sietää miehessä jotain piirteitä vastaan omia tuntemuksia, koska mies on ainakin omasta mielestään hiton hyvä. Ei polta, ei juo, on työpaikka, osaa tehdä ruokaa...tms. Mutta jos jokin tunne puuttuu, mikä sen ikinä saakaan aikaan, ei siitä tule kiinnostusta toista kohtaan ja piste...
Minäkin tiedän monta naista lähipiirissä, jotka ois olleet hyviä naisia suhteeseen. Ei mitään valittamista missään....mutta jokin ei vaan natsaa, niin ei natsaa. Enkä ole mitään ratkaisevaa, sanoitettavaa syytä löytänyt...
Ja syy voi olla vaikka siinä kyseisessä päivässä...hänen olotilassaan? Ja se taas heijastuu minuun. 🤷♂️Ainakin itse olen huomannut, että kaksi asiaa tekee helposti sen ”jonkun tekijän”, mikä ratkaisee. Toinen on sapioseksuaalien perisynti eli älykkyys ja toinen on ihon tuoksu. Jostain joskus luin, että ihon tuoksu kertoo nenään geneettisestä sopivuudesta siis siitä, että geenit on riittävän samanlaiset ja riittävän erilaiset. Ja vaikka ei olisi enää lisääntymässä, silti aivot antaa viestiä että mies olisi sopiva. 🙃 Ja myös itse olen sen jälkeen kun olen tunnistanut ihon tuoksun merkityksen, huomannut että oikealle tuoksuvat miehet ovat poikkeuksetta fiksuja. 😆
Sinänsä, jotkut masennuslääkkeet, maksaongelmat ja jotkut vakavammat sairaudet muuttaa ihon hajua. Samoin ehkäisypillerit tai ovulaatio saa nenän haistamaan osalla hieman eri tavalla kuulemma. En ole vakavasti otettavasta tieteestä näitä asioita tarkistanut, on peräisin jostain referaatista tiedelehdestä tms. Siis ei välttämättä absoluuttinen totuus, mutta jotain perää kuitenkin.Anonyymi kirjoitti:
Täytyy todeta, että tuo "ei juo" on ainakin itselleni sellainen, josta ei voi joustaa. Sen verran pehmennän (koska toi oli sun muotoilusi, eikä omani), että ei kännää. Alkoholia voi juoda silloin tällöin pari annosta, silleen että näkyvää humalaa ei ole. jonkun baarireissun tai saunaillen voin kerran tai korkeintaa pari vuoteen kestää, mutta silloinkin järkikunnossa kotiin, vaikka humalassa olisikin. Tuollaisia miehiä on suht helppo löytää ja muunlaista en jaksaisi katsella. Sori, jos jotakuta ärsyttää.
Alkoholista ja päihteistä näkee koska se on ongelma tai kasvamassa ongelmaksi.
En näe kovin isona asiana, jos käy poikain kanssa joskus otolla ja joskus menee yli. Joskus ei ole kerran viikossa eikä kerran kuukaudessa kuitenkaan. Se on säännöllistä liikakäyttöä, jos ei tolpillaan pysy, muisti menee tai mokailee. Jos sammuu tai ei pysty hoitamaan normaaleja velvollisuuksia juomisen takia on ongelma. Tai jos vapaa-aikaa ei pysty viettämään ilman päihteitä, vaikka joisikin hillitysti ja sivistyneesti. Tai jos ei lasten läsnäollessa pysty olemaan päihtymättä (lasin tai kaksi voi puolestani ottaa).
Kohtuus ja liiallisuus on kaksi eri asiaa.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Alkoholista ja päihteistä näkee koska se on ongelma tai kasvamassa ongelmaksi.
En näe kovin isona asiana, jos käy poikain kanssa joskus otolla ja joskus menee yli. Joskus ei ole kerran viikossa eikä kerran kuukaudessa kuitenkaan. Se on säännöllistä liikakäyttöä, jos ei tolpillaan pysy, muisti menee tai mokailee. Jos sammuu tai ei pysty hoitamaan normaaleja velvollisuuksia juomisen takia on ongelma. Tai jos vapaa-aikaa ei pysty viettämään ilman päihteitä, vaikka joisikin hillitysti ja sivistyneesti. Tai jos ei lasten läsnäollessa pysty olemaan päihtymättä (lasin tai kaksi voi puolestani ottaa).
Kohtuus ja liiallisuus on kaksi eri asiaa.Mulle se pointti ei oikeastaan ole se vaikkei se olisi ongelmajuomista. Minua itseäni ei vaan kiinnosta pennin vertaa olla tekemisissä humalaisen kanssa ja krapulainen seura ärsyttää yhtälailla.
Anonyymi kirjoitti:
Mulle se pointti ei oikeastaan ole se vaikkei se olisi ongelmajuomista. Minua itseäni ei vaan kiinnosta pennin vertaa olla tekemisissä humalaisen kanssa ja krapulainen seura ärsyttää yhtälailla.
Myönnän, ettei humalaiset ole omaakaan suosikkiseuraa. Tosin jos toinen haluaisi joskus irrotella, ei ole mikään ongelma, että örveltää ilman minua. Kunhan siitä ei ole ongelmaksi asti eikä tuo lieveilmiöitä silmieni eteen (kannattaa mennä omaan kotiin 😆).
En myöskään katso pahalla silmällä, jos vaikka ystävien illanistujaisissa menee useampi lasi, kunhan osaa silti käyttäytyä kuin suht.koht sivistyneet ihmiset. Siis kaikki absolutistin ja kohtuuden väliltä on ok. Ei ongelmakäytön ja sosiaalisen satunnaiskäytön erottaminen toisistaan ole haastavaa.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Myönnän, ettei humalaiset ole omaakaan suosikkiseuraa. Tosin jos toinen haluaisi joskus irrotella, ei ole mikään ongelma, että örveltää ilman minua. Kunhan siitä ei ole ongelmaksi asti eikä tuo lieveilmiöitä silmieni eteen (kannattaa mennä omaan kotiin 😆).
En myöskään katso pahalla silmällä, jos vaikka ystävien illanistujaisissa menee useampi lasi, kunhan osaa silti käyttäytyä kuin suht.koht sivistyneet ihmiset. Siis kaikki absolutistin ja kohtuuden väliltä on ok. Ei ongelmakäytön ja sosiaalisen satunnaiskäytön erottaminen toisistaan ole haastavaa.En ole koskaan laskenut kenenkään juomia (edes omiani). Raja menee mulla käytöksessä ja itsellä on hyvin selkeä raja, jonka jälkeen ei tee lainkaan enää edes mieli alkoholia. Ongelma on siinä, että jos joudun toista humalassa katselemaan, niin se tappaa paljon ja pitkäksi aikaa. Vie pitkään parantaa ne "haavat" ja päästä taas siihen, että mua ei lähinnä vaan riso koko ihmisen seura. Tiedostan ihan täysin, että kyse on minun ongelmastani, mutta mä olen mitä olen. Molemmille osapuolille parempi, kun asiat sanotaan suoraan.
Oman ongelmansa tilanteeseen tuo myös se, että mulla ei ole mitään mielenkiintoa mihinkään omat kodit järjestelyyn, ellei sitten asuta ihan reilusti hiton kaukana toisistaan. Sitten saa tietysti vetää vaikka kuukauden perseitä olalle kotonaan, ilman että tiedän mitään, kunhan vaan kykenee puhumaan puhelimessa ja kirjoittamaan viestinsä kuin olisi selvä. 🙂 Citrinella kirjoitti:
Ainakin itse olen huomannut, että kaksi asiaa tekee helposti sen ”jonkun tekijän”, mikä ratkaisee. Toinen on sapioseksuaalien perisynti eli älykkyys ja toinen on ihon tuoksu. Jostain joskus luin, että ihon tuoksu kertoo nenään geneettisestä sopivuudesta siis siitä, että geenit on riittävän samanlaiset ja riittävän erilaiset. Ja vaikka ei olisi enää lisääntymässä, silti aivot antaa viestiä että mies olisi sopiva. 🙃 Ja myös itse olen sen jälkeen kun olen tunnistanut ihon tuoksun merkityksen, huomannut että oikealle tuoksuvat miehet ovat poikkeuksetta fiksuja. 😆
Sinänsä, jotkut masennuslääkkeet, maksaongelmat ja jotkut vakavammat sairaudet muuttaa ihon hajua. Samoin ehkäisypillerit tai ovulaatio saa nenän haistamaan osalla hieman eri tavalla kuulemma. En ole vakavasti otettavasta tieteestä näitä asioita tarkistanut, on peräisin jostain referaatista tiedelehdestä tms. Siis ei välttämättä absoluuttinen totuus, mutta jotain perää kuitenkin.No ei huono haku... varnaan voi olla joku tuommoinenkin. 😁
Moni puhuu mikroeleistä/ilmeistä.
Näitä voi koettaa tunnistaa, sanoittaa, mutta luulen, että se on mahdotonta lopulta. 😁
Siksi mä cain haluisin puhua miellyttämisestä...joku miellyttää, tai ei ja siinä se. Piste. 😁- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ööm?
Mä kokisin että toi sun sanoitus on selvä juttu, mistä ei tarvitse edes mitään vääntää...
En minäkään kiinnostuisi vaikka naisesta, jolla olisi selkeästi vaikka ylipainoa ja joka keskittyisi treffeillä vetämään kolme palaa suklaakakkua, kolme pirtelöä ja litran jäätelöä...
Tai vst.Onko sinulla ylipainoa?
- Anonyymi
Entä jos mies on lievästi persuhenkinen? Eihän tuokaan asia nyt mikään on/off-kytkin ole.
Anonyymi kirjoitti:
Onko sinulla ylipainoa?
Jonkun mittarin mukaan varmaan..
Mutta ei se toimintaa haittaile...- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos mies on lievästi persuhenkinen? Eihän tuokaan asia nyt mikään on/off-kytkin ole.
Persuhenkinen lievästi? Yleensä persuhenkisiä ei olla lievästi vaan mennään täysillä. Joten ehdoton ei. Jo nykyisten julkisuudessa esiintyvien naamataulukin ällöttää. Entä ne poliittiset keskustelut sitten lievästi persuhenkisen kanssa? Väittelyä ja kinaamista se tulisi olemaan. Ja lievästikkin persuhenkisellä on yleensä myös persuhenkisiä tuttavia ja ystäviä joten mihin pakenet? Et mihinkään.
, Samoin uskovaisuus ei kiinnosta, sunnuntai - saarnojen kuuntelut, raamatun lukusessiot ja kaikki muu siihen liityvä. Herätyskokouksissa käyminen. Voiko mitään kamalampaa olla?
.
- Anonyymi
Tässä ketjussa näkee hyvin miten eri tavalla ihmiset määrittää kompromissin. Mäkään en oikein osaa sanoo kompromissiksi asiaa, jolla ei ole mulle mitään ihmeempää väliä. Jos multa kysyy haluunko kahvia vai teetä, vastaan ihan sama ja jos mulle tarjoo kahvia, kun se on valmiina, niin ei se ole kompromissi.
- Anonyymi
Kommpromissit komppromisisteille
- Anonyymi
Kuinka laihaa kahvia haluat juoda vai kaadatko sen salaa pois?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka laihaa kahvia haluat juoda vai kaadatko sen salaa pois?
Eipä senkään väliä. Kyllä mä aina yhden kupin kanssa pärjään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä senkään väliä. Kyllä mä aina yhden kupin kanssa pärjään.
Missään asiassa ei ole siis mitään aste-eroa vaan kaikki on täysin mustavalkoista? On tärkeät asiat ja niissä ei ole mitään harmaan sävyjä ja sitten on turhat asiat ja raja niiden välillä on tietysti taas kerran täydellisen jyrkkä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missään asiassa ei ole siis mitään aste-eroa vaan kaikki on täysin mustavalkoista? On tärkeät asiat ja niissä ei ole mitään harmaan sävyjä ja sitten on turhat asiat ja raja niiden välillä on tietysti taas kerran täydellisen jyrkkä.
Mielenkiintoinen tulkinta, että "ihan sama" on mustavalkoita ajattelua. Enpä osaa oikein vastata tohon mitään, kun näean asian ihan tasan toisin päin. 🙂
- Anonyymi
huvittavaa joo jos joku tietokone tekee pikku-prisessasta pikku-prissinja ja mitä tahansa, ...
- Anonyymi
Rehellisesti miehellä rumat jalat mutta oppinut elämään niiden kanssa.
- Anonyymi
En voi sanoa tehneeni. Mä olen aina päätynyt yhteen sellasen kanssa, jonka olen todella halunnut, enkä ole ikinä kokenut luopuvani mistään, vaan saavani ennemmän kuin toivoin.
Sinällään kun puhutaan kriteereistä, niin niiden muuttaminen tai höllentäminen tai vastaava olisi itselleni likipitäen mahdotonta. Ei mulla ole mitään checklistiä, johon laitetaan plussa, kun joku ominaisuus löytyy. Jos mä kerron kriteereitäni, niin ne ovat asioita, jotka pitää olla, jotta ylipäänsä kiinnostun koko ihmisestä. Itseni ainakin on hyvin vaikea pariutua sellaisen kanssa, josta en ole kiinnostunut. 🙂 - Anonyymi
En ole. Muutenkaan en perusta kompromisseista.
- Sheena En ole ajatellut tehneeni kompromisseja, mutta jälkeenpäin katsottuna olen varmaankin kompromisseja tehnyt. Olen esim ollut suhteessa, jonka kuvittelin olevan turvallinen ja taattu, vaikka eroottinen lataus jäi hieman vajaaksi. Ajattelin tuolloin, että vakaa suhde on kuitenkin minulle niin tärkeää, että voin muutamasta kipinästä luopua.
Ajattelen niin, että täydellisyyttä ei ole, sillä me ihmiset olemme kaukana täydellisestä, mutta kahden ihmisen välinen kemia ja tunne voivat olla niin täydellisen vahvoja, että kaikki muu tavallaan muokkautuu sen mukaan. Ihmisellä voi olla lista kriteereitä kumppanille, mutta kun kohtaa oikeanlaisen ihmisen, se lista alkaakin pehmetä ja jotkin asiat saattavat alkaa menettää merkitystään. Minulla on muutamia ehdottomia asioita, joiden suhteen en ole valmis tekemään kompromisseja. Tiedän ja tunnen itseni paremmin nykyään enkä ole valmis joustamaan sellaisten asioiden suhteen, joiden tietäisin tuovan elämääni vain surua, huolta ja ahdistusta.- Anonyymi
Blade Runner 2049: Holographic Girlfriend
https://www.youtube.com/watch?v=Y3ubRIfmsRI
You Don't Like Real Girls | Blade Runner 2049
https://www.youtube.com/watch?v=g6u33j_T5VQ Tiedätkös.., nuo sun aloituksesi kaksi viimeistä virkettä näyttää kyllä niin ikävältä, että en ensin aikonut edes vastailla tähän, mutta et varmaankaan tarkoittanut niillä pahaa etkä asettanut itseäsi kumppanisi yläpuolelle. 🤔
Aihe on kuitenkin kiinnostava.
Siis.., parisuhteessahan tehdään paljonkin kompromisseja, joten siinä mielessä siihen on realistista tottua heti alusta alkaen.
Miehen koko on ollut yksi asia, millä on aina ollut minulle ratkaiseva merkitys ja on edelleen. Sen suhteen olen harmillisen estoinen henkilö. Oma kokoni on minulle trauma.
Olen nuorena kieltäytynyt tutustumasta todella sympaattisen oloiseen mieheen, joka kertoi olevansa kovasti minusta kiinnostunut. Tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että hän oli ainakin 10 senttiä ellei enemmänkin minua lyhyempi ja todella hoikka. - Minua ihan itketti se tilanne, mutta en vain voinut tehdä siinä kompromissia. - Niinpä suostuin minua 10 senttiä pidemmän, suht kunnollisen oloisen miehen kosiskeluun. Hän olikin sitten oikeastaan ensimmäinen miesystäväni ja hänestä tuli sittemmin myös aviomieheni ja lasteni isä. - Ei hän ollut ruskeasilmäinen, kuten ihannemieheni, eikä muutenkaan tumma, mutta kokonaisuutena oikein kivan näköinen, urheilullinen ja tupakoimaton.
Toinen mieheni taas..., niin..., hän vaan vei minulta jalat alta, kun en osannut varoa 😄 Hän oli minua 11 vuotta vanhempi, parrakas (en pidä miehellä parrasta, mutta kyllä se sopi hänelle), hän tupakoi (vaihtoi kyllä suhteemme aikana sähkötupakkaan, mihin olin tyytyväinen) ja hän oli minua lyhyempikin, varmaan noin 5 senttiä. Mutta toisaalta hän oli ruumiinrakenteeltaan roteva, mikä tasoitti asiaa.
Eli, en tietoisesti koe tehneeni parisuhteissani erityisiä kompromisseja. Minä näen tuon käsitteen siten, että olisin vaikka jotenkin valinnut monien eri vaihtoehtojen välillä ja tyytynyt sitten vähiten huonoon vaihtoehtoon. - Mutta ymmärrän mitä ajat takaa kysymykselläsi, joten vastaan kuitenkin, että kyllä, olen varmastikin tehnyt kompromisseja, koska parisuhteissa niitä tehdään koko ajan.- Anonyymi
toivottavasti et ajattele minus tuollaista koska täysi hetero, mutta hassu juttu sinänsä jotkut höpötyksetkin keskelläå yötä tyttöjen kanssa.
- Anonyymi
Kyllä. Kaikki suhteeni ovat olleet kompromisseja. Jos en tee niitä ei ole suhdettakaan.
Ideaalimaailmassa tämä tietenkään ei ole ok, mutta minulla ei ole minkäänlaista ideaalimaailmaa elettävänä. Koitan kärvistellä yksinäisyydessäni kunnes se piiskaa minut etsimään jonkun josta saan lohtua. Kun on päästy niin pitkälle voin jonkin aikaa jopa aidosti uskoa että kyllä, voin opetella pitämään tästäkin ihmisestä ja niin teenkin, mutta koska pääsen taas vaivihkaa vahvistumaan ja hengittämään nousee itsetunto ja sen myötä kusi hattuun - tai no, löydän taas vahvemman minäni, kiitos tästä kuuluu kumppanille joka voimauttaa minut.
Mutta tätä myötä lopulta päädyn siihen että miksi minä olenkaan tehnyt kompromissin? Herään taas siihen että kaipaan enemmän ja koen itseni nyt taas enempänä ja poni lähtee laukalle.
Aivan perseestähän tämä on niin itselleni kuin heillekin. - Anonyymi
Jokainen ihminen on tavallaan yksi loputon kompensaatio, näin humoristisesti ajateltuna...joten jokainen suhde on väistämättä kompromissi. Mutta kyse on yksilöistä, sekä siitä, miltä ne toiselle tai molemmille mahdollisista syistä tuntuvat...Vapaus, ja oma valinta on kaiken a ja o. Eli paheksujan ja toisen kouluttajan kanssa en voisi olla. Tahto niihin kompromisseihin on tultava ihmiseltä itseltään. Voin nauttia ihan perus arjesta, ja joskus ne tylsät jutut on pieniksi jutuiksi pilkottuina ihan parasta, mutta en voisi kuvitella, että irtiotot siitä, joko itseni tai toisen osalta olisivat paheksunnan tai kriisin paikka...Ei, ja ei. Eli kyky tavalliseen arkeen ja suht terveelliseen elämään on mielestäni tarpeeksi turvallista, että voi välillä tehdä muutakin...Olisi tavallaan jopa surullista, että en voisi koskaan "irrotella" toisen kanssa, ja tai erikseen, ja tähän jätän tulkinnan varaa, sillä nämä asiat voivat olla niin eri juttuja, eri ihmisille. Mulle suhteessa turvaa luo juuri tämä joustavuus, ettei mihinkään pikkuasioihin mikään kaadu, ja kummallakin on enemmän vapautta elää ja kokea, kun se yhteinen ydin juttu on selvillä. Se ainut ehdoton ei, on turvallisuus, ja sekin voi merkitä suhteellisesti eri asioita eri ihmisille. Mulle se on sitä, että kenenkään rajojen yli ei mennä, ja yhteys ja kommunikaatio toimii, riittävällä tasolla ja kaikesta saa puhua ja toista ei tarvitse emotionaalisesti tai muutenkaan väistellä, tai toisinpäin. En voisi olla ukaasien latelijan kanssa, saati haluisi olla sitä itse. Se, mitä haluaa, tai odottaa kumppanilta, voi ehkä toimia joillekin, mutta itselleni on tavallaan utopiaa. Kukaan, kun ei ole täydellinen, ja kaikkea voi tulla... En usko, että voi valita, kenen kohdalla tuntee tai on tuntematta sitä jotakin, sekä se, että en kiinny siihen, mitä toinen tarjoaa, vaan ihmiseen, joka on jostain syystä aina ainutlaatuinen, mutta sattuisi olemaan sitä juuri minulle. Kyse on pohjimmiltaan kyvystä hyväksyä ja kohdata toinen, ei niinkään kompromissista. Ja, kun tällaisen ihmisen menettää, niin niitä ärsyttäviäkin puoliakin ja tapojakin jää ikävä.
- Anonyymi
Niin ja piti tuohon sanoa, että turvattomuus, ja sekin liian laaja alaisena ja pitkittyneenä, eikä turvallisuus...Sillä niitä turvattomuuksiakin on kaikissa epätäydellisissä ihmisissä. Vaikka ihan silläkin tasolla ja esimerkillä, , että eivät tuomitsevuudellaan, tai omilla vaatimuksillaan anna toisille riittävästi tilaa tulla kuulluiksi, vaikka eivät sitä mitenkään muuten olisikaan tai sitä edes huomaisi, saati tarkoittaisi..., eli kaikki on hyvinkin suhteellista. Turvattomuus, siis puhdas toisen vahingoittaminen, on se ei. Ja jos ei ole tarkoituksellista, mutta käsiteltävissä, puhumalla, ei siis vaatimalla, tai syyllistämällä, jos ei ole yli normi rajojen, niin kuuluu siihen siihen mitä voi työstää, ja näen siinä mahdollisuuksia, mutta jos kommunikaatio loppuu, tai ole riittävän rehellistä tai kohtaavaa, niin aletaan olla epäterveen ja terveen rajoilla, josta luisuu helposti sinne, missä ei voi enempää kompromisseja tehdä...
- Anonyymi
Kyllä.
En koskaan löytänyt sitä ikuisesti 23-vuotiaana pysyvää miljardööriä jolla on missin ulkonäkö, täydellinen luonne ja joka on maailman paras ratsastaja.
Todellisessa maailmassa joistain ominaisuuksista joutuu aina tinkimään.
-keinovaginamies-- Anonyymi
Oikeastiko sä olisit tuollaista halunnut? Ihmisillä on välillä erikoisia toiveita, joista he joutuvat sitten luopumaan. Mä olen kai päässyt helpolla, kun ei mulla ole koskaan ollut tuonkaltaisia toiveita. En ole siis joutunut myöskään tinkimään. Kun tahtoo vähemmän, saa enemmän. 🙂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikeastiko sä olisit tuollaista halunnut? Ihmisillä on välillä erikoisia toiveita, joista he joutuvat sitten luopumaan. Mä olen kai päässyt helpolla, kun ei mulla ole koskaan ollut tuonkaltaisia toiveita. En ole siis joutunut myöskään tinkimään. Kun tahtoo vähemmän, saa enemmän. 🙂
Olis myös näppärää jos olis maastokelpoinen Ferrari, joka olisi helppo myös kaupungissa ja sovelias tavaran kuskaamiseen raksalle.
Ei ole näkynyt, mutta tämä ongelma on paljon helpompi, kunhan autotallissa riittää tilaa.
Mutta ajattele kuinka näppärää se olisi. Painaa tästä upealla ja urheilullisella maantiekiitäjällä lappiin, jossa suoraan metsä-/mökkitielle ja hillajänkän reunaan. Samalla menisi pari kuutiota rakennustarvikkeita ja työkaluja mökille.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olis myös näppärää jos olis maastokelpoinen Ferrari, joka olisi helppo myös kaupungissa ja sovelias tavaran kuskaamiseen raksalle.
Ei ole näkynyt, mutta tämä ongelma on paljon helpompi, kunhan autotallissa riittää tilaa.
Mutta ajattele kuinka näppärää se olisi. Painaa tästä upealla ja urheilullisella maantiekiitäjällä lappiin, jossa suoraan metsä-/mökkitielle ja hillajänkän reunaan. Samalla menisi pari kuutiota rakennustarvikkeita ja työkaluja mökille.
-keinovaginamies-Mikä siinä, jos sellaista kaipaa. Mulla ei ole tarvetta Ferrarille, eikä mastokelposuudelle. En siis koe tota lainkaan käteväksi. Sellaselle, joka kaipaa molempia, toi varmasti olis kätevä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä siinä, jos sellaista kaipaa. Mulla ei ole tarvetta Ferrarille, eikä mastokelposuudelle. En siis koe tota lainkaan käteväksi. Sellaselle, joka kaipaa molempia, toi varmasti olis kätevä.
Niin, siihen on syynsä miksi olen esim. nais- ja autoasioissani erittäin huono ihastumaan :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, siihen on syynsä miksi olen esim. nais- ja autoasioissani erittäin huono ihastumaan :)
-keinovaginamies-Niin minäkin olen. Mä olen ihastunut koko elämäni aikana vain muutamaan. Tuo ei siis sinällään selitä asiaa. Mutta en mä selityksiä mitenkään kaipaa. Ei nää oo asioita, joita vois selittää. Toisilla nyt on toiveita, jotka ovat minusta täysin käsittämättömiä ja vrmasti ,jos toive olisi kuu taivaalta, niin saadakseen mitään on pakko tyytyä vähempään.
Tiedätkö ... jos joku vaikka lahjottais mulle Ferrarin tai maastokelpoisen auton, niin mähän vain myisin ne pois. Ei mulla ole kummallekaan käyttöä. eikä tarvetta, eikä edes sellasta halua niiden omistamiseen muuten vaan. 🙂 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin minäkin olen. Mä olen ihastunut koko elämäni aikana vain muutamaan. Tuo ei siis sinällään selitä asiaa. Mutta en mä selityksiä mitenkään kaipaa. Ei nää oo asioita, joita vois selittää. Toisilla nyt on toiveita, jotka ovat minusta täysin käsittämättömiä ja vrmasti ,jos toive olisi kuu taivaalta, niin saadakseen mitään on pakko tyytyä vähempään.
Tiedätkö ... jos joku vaikka lahjottais mulle Ferrarin tai maastokelpoisen auton, niin mähän vain myisin ne pois. Ei mulla ole kummallekaan käyttöä. eikä tarvetta, eikä edes sellasta halua niiden omistamiseen muuten vaan. 🙂Näinhän se on. Realismi = kompromisseja koko elämä.
Kaikkein tärkeintä on tyytymisen taito.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näinhän se on. Realismi = kompromisseja koko elämä.
Kaikkein tärkeintä on tyytymisen taito.
-keinovaginamies-Mä taas en ole lainkaan realisti. Mä olen totaalinen taivaanrannamaalari ja haaveilija, jota moititaan liiasta positiivisuudesta. Mä en osaa lainkaan tyytyä ja otan van sen minkä ihan todella haluan tai en mitään. 😛
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä taas en ole lainkaan realisti. Mä olen totaalinen taivaanrannamaalari ja haaveilija, jota moititaan liiasta positiivisuudesta. Mä en osaa lainkaan tyytyä ja otan van sen minkä ihan todella haluan tai en mitään. 😛
Olet siis enimmäkseen ilman :)
Ei mullakaan ole sitä yhdistelmäautoa, mutta mulla on maastokelpoiset kulkineet mökillä ja matka-ajoon sovelias auto. Luottopelejä kaikki. Olen tyytyväinen.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet siis enimmäkseen ilman :)
Ei mullakaan ole sitä yhdistelmäautoa, mutta mulla on maastokelpoiset kulkineet mökillä ja matka-ajoon sovelias auto. Luottopelejä kaikki. Olen tyytyväinen.
-keinovaginamies-Ei vaan olen ollut parisuhteessa kohta 15 vuotta ja oikeastaan saanut elämässäni melkolailla kaiken haluamani ja sellaisetkin mitä en ole edes tajunnut haluta. Kun haluaa vähän niin saa enemmän. 🙂
Sitä en tiedä mitä hittoa mun mieheni mussa näkee. En ole koskaan tajunnut miten hän juuri mun mukaan suostui. Hän on sitten varmaankin tyytynyt, mutta minun onnekseni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet siis enimmäkseen ilman :)
Ei mullakaan ole sitä yhdistelmäautoa, mutta mulla on maastokelpoiset kulkineet mökillä ja matka-ajoon sovelias auto. Luottopelejä kaikki. Olen tyytyväinen.
-keinovaginamies-Sellasia kompromisseja tietenkin on elämässä joutunu tekemään, että asioista ei esim. saa ilmaiseksi. Tietenki olis ollut mukavaa, jos vaikka toi terassi olis ilmestyny tohon pihalle kesällä pim taikaiskusta ja ilmaseksi, mutta siitä nyt joutu maksamaan ja se on ikävä kompromissi. Se ei kuitenkaan onneksi liity parieuhteeseeni. Siinä ei ole tarvinut kompromisseja vääntää, siis ainakaan minun. Toinen on ehkä sitten tyytynyt, en tiedä.
Tytöillä on tyttöjen perusluonne, se on oikein hyvä ja täydellinen, ihan riittävä minulle. Kun viimeksi erosin, totesin että uuden "perinteisen" parisuhteen todennäköisyys on lähes olematon ilman että muutan mieltymyksiäni (BMI<22, ikä<22, valkoinen). Joten en ole "etsinyt/etsimässä". Mutta toissaviikolla yksi kuvankaunis tyttö pani minut huolellisesti harkitsemaan uudelleen värisävyjä.
- Anonyymi
Luin väärin huvitti, että jonkun nimimerkki olisi: Freedude, mutta se olikin Feetdude, mieleen tulee juurikin oma juttuni "nimittelijä"-ohjelmakoodi joka tekee nimiä.
Valtamies Backman.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miikka Pentikäinen, 28, on kuollut
– Classicin liigaottelu siirtyi Lahtelaisen LASBin ja Classicin oli määrä kohdata keskiviikkona. https://www.aamulehti23533024Täytyy sanoa että on tämä aika mielenkiintoinen tilanne..
Ihan en osaa vielä yhdistellä palasia, toisaalta tarvitseeko edes. Et vaan taida pystyä kokonaan päästämään irti, ja jos293854Tiedättekö naiset, että miehelle kannattaa antaa vasta...
Kun hän on jo kiintynyt teihin. Naisilla erittyy oksitosiinia sek.sin yhteydessä, mikä saa meidät rakastumaan heihin mel2533629Queen of Fucking Everything jakaa mielipiteitä - Mitä tykkäät sarjasta, kolahtiko?
Tiina Lymin käsikirjoittama ja ohjaama tv-sarja on varmasti yksi tämän vuoden puhutuimmista. Mitä tykkäät mustaa huumori962993Särkynyt sydän
Teit sitten selväksi ettet ole kiinnostunut. Kiitos siitä! Nyt on turha enää yrittää mitään, lähestyä tai edes jutella s242967Oho! Dannyn, 82, seuralainen Helmi Loukasmäki, 23, paljastavissa kuvissa - Yksi sana kertoo kaiken!
Mediassa on kerrottu, että Danny ja Helmi ovat muuttaneet uuteen kotiin Raumalle. Nyt Loukasmäki on jakanut omalla Insta472176Jos haluat tietää miksi tykkään sinusta
Niin siksi, koska sinusta huokuu sellaista lempeyttä ja seesteisyyttä ja olet lisäksi komea ilmestys. Jotenkin olet myös171839En suuttunut missään vaiheessa
Oon vaan herkkä ja tuskastunut. Mies se ei ole henkilökohtaista sinulle. Ei mitenkään päin. Sinä herkkänä vaan satut näk101783Trump on jo ihan seonnut...
Nato maa uhkailee toista Natomaata....Amerikan tuho näyttää toteutuvan Trumpin kaudella 100 varmasti.3511403Nurmijärven onnettomuus.
Ihan vain muistutuksena (onnettomuushan tapahtui yksityisellä tiellä) se, että nykyinen hallitus päätti 2023 leikata yks501321