Kirkkovuosi

Emme saa lisätä uskonelämään katolisen kirkon keksimiä kirkkovuoden tekstejä päivän tunnussanoineen yms. juhla-aikojen viettämisineen. Ilm. 22:18,19.
Katolinen kirkko keksi adventista alkavan kirkkovuosikierron 300-luvulla jKr. Se on siis Raamatun ulkopuolinen oppijärjestelmä. Alkuajan kristityt eivät käyttäneet sellaista. Ja päivän tunnussana-systeemi on samasta lähteestä nouseva katolisen kirkon eksytys. Se on eräs keino estää uskossa olevaa kuulemasta Pyhän Hengen sanomaa. Ajattele! Jumalan sanan kuuleminen tukahdutetaan kirkkovuoden teksteiksi määrätyillä teksteillä. Näin sielunvihollinen käyttää Raamattua. Päivän tunnussanan käyttö on okkultismiin verrattava pimeyden oppi, jolla ihminen ohjelmoidaan kirkkohengen alaisuuteen. Ilm. 18:1-5.

Alkuajan kristityt eivät viettäneet kerran vuodessa toistuvia juhlia. Jouluakaan ei tunnettu yli kolmeensataan vuoteen, kunnes kirkko keksi sen. Todellisesti Jeesus syntyi syys- lokakuun vaihteessa. Eikä Raamattu opeta missään kohden, että Hänen syntymäjuhlaansa tulisi viettää kerran vuodessa toistuvana seimenlapsijuhlana. Historian antama virallinen tieto ensimmäisestä joulunvietosta on vuodelta 354 jKr. Siksi siitä ei ole mainintaa Raamatussa.

Raamattu ei siis opeta joulunviettoa, eikä alkuajan seurakunta juhlinut muitakaan ns. kirkkopyhiä. Alkuseurakunnassa oli kyllä judaisteja, jotka yrittivät saada uskoon tulleita noudattamaan Mooseksen lakia. Mutta sellainen suuntaus tukahdutettiin heti alkuunsa. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen (lakiliittoon). Minä, Paavali, sanon teille: jos ympärileikkautatte itsenne, Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä.” Gal. 5:1,2. / Apt. 15. ”Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa.” Gal. 4:10,11. Vapauteen kuuluu irrottautuminen kaikista kerran vuodessa toistuvista juhla-ajoista. Ne ovat nyt uudessa liitossa jokapäiväistä täyttymyksen juhlaa sydämissämme. Sapattikin: ”Jumalan kansalla sapatinlepo on voimassa nyt (kreik. Apoleipetai = on voimassa nyt). Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon.” Hebr. 4:9-11. Joh. 8:31-36.

Ylösnousseen Jeesuksen ja Hänen ristintyönsä perustalla kasvamiseen meille on annettu kaksiosainen Elämän lähde:

1. Raamatun Sanan opetukset.
ja
2. Apostolien käytännön esimerkki.

Jos joku asia on opetettu Raamatussa ja se on vahvistettu apostolien käytännöllä, niin otamme sen vastaan. Esim. Apt. 2:38. 10:48. Mutta kirkkokuntien oppeja emme voi hyväksyä. Esim. Ilm. 22:18-19 varoittaa meitä vakavasti ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia opetuksia.

Päivän tunnussana-oppiin menevä ajautuu helposti eksytyksen hengen alaisuuteen. Siitä saattaa alkaa 1992 vuoden raamatunväärennöksen käyttäminen. Näin on monille käynyt. Eikä kannata lainailla muiden laittamia Raamatun kohtia netistä, koska ne saattavat olla kirkkovuosisysteemin asettamia. Sellaiset ovat silloin samaa luokkaa jehovantodistajien laittamien raamatunkohtien kanssa. Sellaisia ei pidä ottaa vastaan.

Terve uskonelämä edellyttää kirkosta ja sen lapsikasteesta yms. harhaopeista irrottautumista.

www.Jeesus-on-Herra.com