Mikä sanoma Raamatussa on ylitse muiden?

Ensimmäinen käsky: Vuan elä sie uso moista.

Tuolta satuhahmo jeesukselta pitäisi siis kysyä miksi raamattu on niin paska sepitelmä, eikö niin?

Miten olemattomalta voi mitään tiedustella?

Minä koen, että olen liian vajavainen arvostelemaan Jumalan ihania töitä, jotka kaikki ovat ehdottoman parhaita, olivatpa ne mitä tahansa. Joten en neuvo Jumalaani, vaan kiitän ja ylistän Häntä kokonaisvaltaisesti kaikesta. Jokainen uskonnollinen tapahtuma on tapahtumahetkellä tärkeä. Herramme Jeesuksen sovitustyö ja kuolleista nousu on kestotärkeä pelastuksen edellytyksenä. Tärkeää on myös uskoon tulo ja Raamatun sanoman monipuolinen omaksuminen. Ilman näitä kaikki valuu hukkaan.

Taivaassa on pakko olla paljon lampaita.
Näin Raamattu opettaa.

Että mitenkäh?
Nyt kyllä en ymmärtänyt!

niitä on kai "kourallinen" kristittyjä , jotka löytäneet tuon niinkuin ketjun aloittaja raamatullisesti kirjoittaa , - valitettavasti !

Kyllä Raamattua saa arvostella. Ihan niin kun muutakin kertomakirjallisuutta.

Suosittelen luettavaksi Mäkipelto - Huotari Sensuroitu raamattu.
Se avaa sokeakin silmät.

Ei Kristuksen sovitus maailman kanssa merkitse meille mitään sanana. Pelkkänä sanana se on samaa kuin hörhöjen hörinät. Sillä on merkitystä vain silloin kun se konkretisoituu kohdallamme. Kun Kristus tosiaan sovittaa syntimme ja Jumala antaa meille sen jälkeen puhtaaseen mieleen Pyhän Hengen. Silloin meidät on sovitettu, silloin meidät hengessä puetaan vaatteisiin, jotka ovat kelvolliset taivaan valtakuntaan. Vaatetus vain pitää pystyä pitämään yllä siihen asti kunnes kuolema korjaa.

Mutta ennen kuin se tapahtuu, se edellyttää Jumalan edessä nöyrtymistä, itsensä kuolettamista sekä sen tunnustamista, että omin voimin ja viisauksin ei tästä mitään tule, niin silloin armollinen Jumala voi lahjoittaa Hengen ja elämän. Ilman sitä kaikki on vain uskonnollista hörhöilyä, joka ei juuri eroa maallisten hörhöjen maailmankuvasta.

Heikosti tosiaan Kristus olisi synnit sovittanut, jos katoaakin ja ihana asia muuttuu herjaukseksi ja parjaukseksi.

Oikeastihan sovitus vasta mahdollistaa pääsyn puhdistautuneena Isän luo nöyränä pyytämään Pyhää Henkeä ja ihminen on kelvollinen sen vastaanottamaan, niin Jumala armossaan suo sen ja se tarkoittaa ihmiselle aivan käytännössä rauhaa, rakkautta, yliversaalisia viisautta eikä mitään niistä käytetä toisia ihmistä vastaan heidän uskoaan halventamaan, vaan se on tarkoitettu hyviin ja oikeamielisiin tekoihin. Vai niin voi pitää Jumalan armon itsellään kun on kiitollinen siitä lahjasta ja nöyrä Jumalan palvelija.

Kristityt eivät tietenkään palvo Raamattua, vaan Raamatun ilmoittamaa Jumalaa ja Hänen sanomaansa ihmiskunnalle. Tähän sanomaan synkronimme uskomme ja siitä löydämme totuuden. Tosin erilaisia korostuksia löytyy, mutta kaikki mitkä sisältyvät Raamatun ydinsanomaan, kuuluvat kristillisyyden piiriin. Ekumeenisuudesta puhutaan nykyisin paljon. Jopa joku piispakin on ilmoittanut, että kristityillä ja muslimeilla on sama Jumala. Tämä on torjuttava jyrkästi. Paavikin on neuvotellut islamin johtajien kanssa yhteisestä krislam uskosta, joten pitkällä ollaan menossa antikristuksen suuntaan. Ihmiset puuhailevat kaikenlaista, mutta ei se Jumalaa kaada.

"Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. "

Mitä muuta tässä sanotaan kuin se että meidän tulee pyrkiä Hengen yhteyteen Kristuksessa? Ei siinä sanota että pelkkä Kristuksen sovistus on ok.

Eikä lihan pyrkimykset tarkoita vain jotain maallisia syntejä, vaan ne voivat aivan yhtä hyvin olla hyvinkin uskonnollisia pyrkimyksiä ja oppeja. Jotka usein johtavat ristiriitoihin ja muiden herjaamiseen. Juuri ne ovat niitä lihan pyrkimyksitä.

Onhan se kammottavaa jos Raamatun sanassa on jotain meille henkilökohtaisesti siitä millainen uskossa tulisi olla ja miten se omassa elämässä vaikuttaa. Sen täytyy aina silloin olla joku käännösvirhe tai Paavalin hairahtamista.

Paljon kivempi olisi vain tutkailla yleismaailmallisia oppeja Raamatusta, kiistellä niistä, mutta henkilökohtaisella tasolla pysyä erossa Raamatun sanasta ja jos joku sellaiseen mahdollisuuteen vihjaa, niin on tosi pahasti eksynyt, vaikka sellainenkaan ei silloin pitäisi olla mahdollista, kun kyse on vain opeista ja tulkinnoista. Ei siitä mitä ihminen on.

Uskovaiset riitelevät keskenään. Kaikilla on omasta mielestän oikea tulkista ja jokainen omistaa Jumalan Valtakunnan tai Taivasten valtakunnan, muut joutovat kadotukseen tai Helevettiin. Oliko tämä alkuperäinen tarkoitus? Tuskinpa vaan.

Mitä jos opettelisitte ajattelemaan vähän toisin? Yrittäisitte etsiä kyvyn kohdata toisenne ja itsenne sellaisena kuin tuntuu. Ottakaa raamattu-lasit silmiltänne ja katselkaa ympärillenne samalla tavalla kuin olette tehneet nuorempana. Ette te kouluaikoinakaan ole toisianne lajtelleet. Sama välittämyys on mahdollista vieläkin.

Jumalan Karitsa on Raamattu!
Sitä ei pidä mennä muuksi muuttamaan!

Olisi aika kammottavaa jos Raamatun sana koskettaisi ihmistä henkilökohtaisesti. Siitä millainen hänen tulisi olla uskovana, miten hengellinen, rakastava, viisas ja sanoissaan täydellinen. Sehän olisi kuin painajaisuni. Paljon parempi on kuin Raamatun sana tarkoittaa vain sitä miten eksyneitä muut ovat, miten uskovat kaiken väärin ja niin voi täysin huolettomasti sanaan ja ylväästi tuntea miten toiset ovat täysin hairahtuneet ja itse on täysin oikealla tiellä ja jopa melko täydellinen uskossaan.