Moi. Oon siis 13.v tyttö ja aloitin yläkoulun. Nelosluokalta asti mulla on ollut tosi paljon ahdistusta. esim. oli muutenkin ollut kavereiden kanssa riitoja mutta nyt ne tutntu kymmenen kertaa pahemmilta joten sanoin aina vaan opettajalle jotain et huono olo että pääsin kotiin. No sitä jaatku loput kaks vuotta ja muutakin rupes tulee ilmi. en pystyny syömään aamusin kunnolla koska mua ahdisti kouluun lähtö ja näin ollen mun paino tippui. en kestänyt jotenkin sitä että mulle suututtiin. En pystyny oleen yötä pois kotoa. (Uskokaa tai älkää en oo ikinä ollu kaverilla yökylässä) Tuntu siltä etten mä riitä ihmisenä. no oli se jo tarpeeks kamalaa näin. Kutosella rupesin kammoamaan kuollakseni muutoksia joten voitte vaan kuvitella mitä tapahtu kun yhtäkkiä vuosi vierähti ja mentiinki seiskalle uuteen kouluun. Elämä käänty nyt kokonaan väärinpäin. Mä en pysty keskittymään tunneilla ja mua pelottaa se miten luokan ovi läimästään kiinni ja mun pitää olla 45min kuumassa huoneessa joka on täynnä ihmisiä. Aina viikon loppua kohden käy helpommaksi kun ns "tottuu" Mutta ekat kolme päivää on hirveitä. Mun kaveri on nyt siirretty tän takia samaan kemian ryhmään koska ne on viikon ekat tunnit ja just ne vaikeimmat. En mä vaan pysty oleen. Pelkään paniikkikohtauksia ja että saan sellaisen ja pelkään että mun kaverit kyllästyy muhun kun koko ajan itken ja valitan ahdistusta. Mua pelottaa että tää jatkuu näin aina. Pelkään että päädyn satuttamaan itseäni tän takia tai että vajoon yksinäisyyteen. Toivoisin nyt siis saavani vertaistukea jos jollain on samanlaista tilannetta. Tai sit vaan jonkinlaista apua. Mä kyllä epäilen että mulla on ahdistuneisuushäiriö koska mun oireet on tosi siihen viittaavia mutta en mä tiedä parantaako se mun mieltä kyll äyhtään että mun ongelmalla on nimi. Onko jollain tällä hetkellä tai onko jollain ollut samankaltaisia juttuja. Miten ootte päässy asiasta eroon.
ahdisstaako mua koko mun loppuelämän?
6
293
Vastaukset
- Anonyymi
Itse asiassa minulla on hyvin samanlaisia oireita ja psykologini on diagnosoinnut minulle jonkun ahdistuneisuushäiriön jonka nimeä en muista ja keskittymishäirön. Olen 7lk ja minun mielialani vaihtelee tosi paljon. Saan paniikki kohtauksia kesken koulupäivän ja silloin minut usein siirretään toiseen huoneeseen opiskelemaan yksin. Pelkään kokoajan että kaverini eivät pidä minusta, ja sen takia myötäillen heitä paljon. Olen hyvin epävakaa ja jos joku mainitsee minussa jostain epäkohdasta hermostuin enkä pysty enää olemaan mitenkään. Olen jaksanut eteenpäin vain yhden kaverini joka jollain ihmeellä jaksaa minua aina kannustaa ja ihastukseni, jonka näen niin ihanana ja täydellisenä että olen tehnyt hänestä itselleni vähän kuin pakkomielteen (ajattelen että jos nyt jaksan vielä niin ehkä hän pitää minusta). Joskus pari kaveriani ihmettelee miten minua voi ahdistaa niin pienet arjen asiat niin paljon. Minulla on toki paljon juttuja jotka lievittävät ahdistusta esim. Uiminen jossa olen koko luokan toiseksi paras ja Jujutsu harrastus (Jossa on mun ihastus, hän on siis tyttö). Onneksi kaikki yrittävät nyt auttaa minua kun on ollut niitä viiltely kausiakin.
Jaksamista sinulle t.13vtyttö - Anonyymi
Minuakin ahdistaa koulunkäynti. En lue kokeisiin, teen läksyt viisi minuuttia ennen tunnin alkua enkä koskaan viittaa. Pelkään, että pilaan koko elämäni koska olen huono koulussa. Epäilen itselläni masennustasekä alemmuuskompleksia ja mietin itseni satuttamista joka päivä. Minulla ei ole myöskään periaatteessa yhtään ystävää.
Minua ahdistaa myös se, mitä muut ajattelevat minusta. Olen aina ollut hieman erilainen, olen TODELLA ujo enkä puhu melkein yhtään, pukeudun eri tavalla ja tunnen olevani jotenkin outo. Lisäksi olen kaappilesbo.
Minäkin pelkään, etten parane koskaan… Sinulle sanoisin, että hanki apua ja ole rohkeasti oma itsesi. Jos joku ei kelpuuta sinua sellaisena kuin olet, hän on tyhmä. Et ole todellakaan ainoa, jolla on samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla! Tsemppiä! <3
t. tyttö 13v- Anonyymi
voi ihanaa. Musta lesbous ja homous on vaan niin ihana uudistus (Vaikka olenkin hetero) enkä vaan käsitä sitä kamalaa tapaa jolla ihmiset tässä nyky maailmassa suhtautuu siihen. Sinulle sanon että ole oma itsesi äläkä pelkää näyttää sitä. Ahdistukseen voi kokeilla erillaisia rentoutus hatjoituksia joilla voisi ehkä saada paniikki kohtauksetkin loppumaan.
Kaikkea hyvää sinulle toivottavastie elämä kääntyy parempaan päin. <3
t. tyttö 17.v
- Anonyymi
Melkein samanlaista ollut. Aivan mieletön epävarmuus ja jännittäminen aivan turhanpäiväisten asioiden takia. (Koulussa vaikkapa esitelmä oli oikea kauhun paikka tai rokkarilta nimmarin haku sellaista että kädet vain tärisi eikä puhetta tullut h-hetkellä.) Ajan kanssa itsestään ohi mennyt tuommoinen oireilu kun itsevarmuutta tullut lisää. Ei moisesta tietoakaan enää. Yksin selvisin. Ei ollut silloin ketään kelle puhua. Onneksi sinulla on toisin, olet avoin ja kevereillesi kerrot.
(Minulla itsestä riippumattomia vastoinkäymisiä ja menetyksiä taustalla. Luulen epäreilun ja kovan kohtelun vaikuttaneen käytökseeni.)
Tuommoisessa tapauksessa josta kerroit, missä oppiminen estyy vaivan takin ja kaverisuhteetkin saattavat vaarantua kannattaa olla puheissa terkkarin kanssa ja myös opettajan. He tietävät varmasti kuinka auttaa sinua. Entä vanhempasi, tietävätkö ongelmastasi tarpeeksi?
Syitä vaikea arvioida mistä saanut alkunsa kertomasi ahdistus mutta haitta otettava hallintaan kerran se on nykyisin mahdollista.
Lääkkeitä käytettäessä kannattaa miettiä että se on vain välivaihe ja ettei lääkkeet ole riippuvuutta aiheuttavia. Ehkä tarvittaessa otettava, hätävaralta mukana oleva lääke olisi paikallaan aluksi?
(Itse suhtaudun psyykkeeseen vaikuttaviin lääkkeisiin varauksella, varsinkin nuorilla joiden aivot ovat vasta kehittymässä.)
Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti elämäsi normalisoituu pian.- Anonyymi
Sanoisin tähän että ei tämä ehkä pelkkää epävarmuutta ole. Lähes jokaista jännittää esitelmän pitäminen tai idolilta nimikirjoituksen saaminen. Sen sijaan esimerkiksi minä voin saada tunnilla kysymykseen vastaamisesta ahdistus kohtauksen ja jo tunnille meneminen hermostuttaa. Minä patoan aina kaiken ahdistavan sisälläni ja kun tulen kotiin saatan saada paniikki/ahdistus kohtauksia sekä itkeä monia tunteja. Olen viillellyt paljon mutta psykologini sai sen loppumaan. Itsekkin ole kaappi lesbo niinkuin joku aiempiin.
-14v
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va1673498- 152206
Mies pyysi rahaa
Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?2241522Jos tapaisimme uudelleen?
niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J701261- 441231
- 371141
Mites nyt suu pannaan
Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va381083Taas Lieksassa tyritty
Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke1361041Nähdäänkö ensi viikolla
paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.411020- 471014