Missä kohtaa tajuaa

🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑

❤️ ­­N­­y­­m­­­f­o­­m­a­a­­n­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Ai niinkö se on...

Ei kun oikeasti nyt.

Sanoitko tuon miehellesi?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kun oikeasti nyt.

Kysys citrinellalta mutta nyt koisimaan moikka

Anonyymi kirjoitti:

Kysys citrinellalta mutta nyt koisimaan moikka

Älä kokonaan putsaa miestäsi… :(
Yritä rakastaa oikeasti. Öitä!

Anonyymi kirjoitti:

Älä kokonaan putsaa miestäsi… :(
Yritä rakastaa oikeasti. Öitä!

Citrinella sanonut että miti rikkaampi mies niin sitä rakkaampi mies

Anonyymi kirjoitti:

Citrinella sanonut että miti rikkaampi mies niin sitä rakkaampi mies

Eikä ole, se olet sinä Välis kun sitä loitsua toistelet. Se on sinun oma ajatuksesi! Sen sijaan olen tunnustanut olevani sapioseksuaali.

Anonyymi kirjoitti:

Ai niinkö se on...

No niin tämä äijä haluaa ajatella kuten ilmeisesti sinäkin viehkeä kolmen pisteen vihjailija. Erityisesti tuo monetarismi tuntuu kiehtovan kaikissa muodoissaan esim erinäisten emävalheiden mitkä saattaa muhia stetsonin alla

Anonyymi kirjoitti:

No niin tämä äijä haluaa ajatella kuten ilmeisesti sinäkin viehkeä kolmen pisteen vihjailija. Erityisesti tuo monetarismi tuntuu kiehtovan kaikissa muodoissaan esim erinäisten emävalheiden mitkä saattaa muhia stetsonin alla

Lue lisää

Mutta Välis on nainen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Välis on nainen.

Nej bi inte!

Niinku varjostat sitä?

Rahan voimaan eli rahalla saa aidon rakkauden ainakin siihen asti kun nainen näkee vieläkin varakkaamman miehen sen kainalossa nainen on ja köyhempi jää yksin

Anonyymi kirjoitti:

Niinku varjostat sitä?

🤣😂🤣

Eikun odottelen tässä, että joku kertoisi sen minullekin.

Anonyymi kirjoitti:

Rahan voimaan eli rahalla saa aidon rakkauden ainakin siihen asti kun nainen näkee vieläkin varakkaamman miehen sen kainalossa nainen on ja köyhempi jää yksin

Ja höpsis. Naisella on omat rahat. Vain rakkaus puuttuu.

Xena-183 kirjoitti:

🤣😂🤣

Eikun odottelen tässä, että joku kertoisi sen minullekin.

Aijaa 😯

Anonyymi kirjoitti:

Niinku varjostat sitä?

Ketä tää mielikuvitusmies nyt sun mielestä varjostaa tai tarkemmin kuka hän sun mielestä on ja mihin trollaukseen tuo mainittu tiedonjyvä liittyy? Kaikilla ei ole esim liisattua kiesiä millä päristellä työnantajan piikkiin har har har

Anonyymi kirjoitti:

Ketä tää mielikuvitusmies nyt sun mielestä varjostaa tai tarkemmin kuka hän sun mielestä on ja mihin trollaukseen tuo mainittu tiedonjyvä liittyy? Kaikilla ei ole esim liisattua kiesiä millä päristellä työnantajan piikkiin har har har

Lue lisää

Teetkö palstalla jotakin Kuka Kukin On -listausta? 🙂 - Turhimmat Trollaajat, Kiinnostavimmat Kurpat, Älykkäimmät Ätmit jne. 😉

Xena-183 kirjoitti:

Teetkö palstalla jotakin Kuka Kukin On -listausta? 🙂 - Turhimmat Trollaajat, Kiinnostavimmat Kurpat, Älykkäimmät Ätmit jne. 😉

Ei se tunnu tekevän.😄.

Mikkojuhan kirjoitti:

Ei se tunnu tekevän.😄.

Siis mitään muuta kuin tuota.

Hyviä tuumailuja.

Eikös tuo voi olla myös syvän uurtavaa katkeruutta ja jopa vihaa?

Hienosti kirjoitettu.

Novaya kirjoitti:

Eikös tuo voi olla myös syvän uurtavaa katkeruutta ja jopa vihaa?

En kyllä koe vihaa tai katkeruutta kun rakastun tai olen rakastumassa. Ehkä nuorena vielä suhtautui asiaan mustavalkoisesti, mutta vahvassa keski-iässä jo ymmärtää ettei rakkautta aina saa elää todeksi eikä sille aina voi itse mitään. Yksinkertaisin sellainen tilanne on yksipuoliset tunteet. Ei yksipuolisuus tee tunteista pahoja, noloja tai huonoja, eikä kumpikaan yleensä voi tilanteelle mitään.. Silloin ei voi kuin hyväksyä tunne ja yrittää selvitä sen kanssa, ja mennä eteenpäin kun siihen on joskus valmis.

Viha liittyy useimmiten eroon parisuhteesta siis vasta rakastumisen ja rakastaminen jälkeen. Rakkaus muuttuu yleensä vihan kautta neutraaliksi välittämiseksi. En ainakaan itse koe enää keski-ikäisenä vihaa siitä, jos treffit ei jatku syvempään tutustumiseen ja tutustuminen seurusteluun. Alku on aina ”vain” molemminpuolinen tunnusteluvaihe.

Citrinella kirjoitti:

En kyllä koe vihaa tai katkeruutta kun rakastun tai olen rakastumassa. Ehkä nuorena vielä suhtautui asiaan mustavalkoisesti, mutta vahvassa keski-iässä jo ymmärtää ettei rakkautta aina saa elää todeksi eikä sille aina voi itse mitään. Yksinkertaisin sellainen tilanne on yksipuoliset tunteet. Ei yksipuolisuus tee tunteista pahoja, noloja tai huonoja, eikä kumpikaan yleensä voi tilanteelle mitään.. Silloin ei voi kuin hyväksyä tunne ja yrittää selvitä sen kanssa, ja mennä eteenpäin kun siihen on joskus valmis.

Viha liittyy useimmiten eroon parisuhteesta siis vasta rakastumisen ja rakastaminen jälkeen. Rakkaus muuttuu yleensä vihan kautta neutraaliksi välittämiseksi. En ainakaan itse koe enää keski-ikäisenä vihaa siitä, jos treffit ei jatku syvempään tutustumiseen ja tutustuminen seurusteluun. Alku on aina ”vain” molemminpuolinen tunnusteluvaihe.

Lue lisää

Viisaita sanoja pakko myöntää. Empaattinen ja todella ymmärtäväinen. Minä vaan pohdiskelin, että joskus vahvat lämpimät tunteet muuttuvat kylmiksi viiltäviksi tikariniskuiksi, jolloin siitä seuraava pahaolo voi vuosikausia jättää toisen mielenpäälle. Ihan kuin pitäisi vähintään tasata puntit, mutta syystä tai toisesta valitsee väkevimmän toimen, eli katkaisee kaiken ulkoisen vihan kierteen. Toki sitä sisällään kantaa omasta tahdostaan pahaa oloa sen takia, mutta se on onnellisuuden hinta sille, jota joskus ainakin luuli rakastavansa.

Novaya kirjoitti:

Viisaita sanoja pakko myöntää. Empaattinen ja todella ymmärtäväinen. Minä vaan pohdiskelin, että joskus vahvat lämpimät tunteet muuttuvat kylmiksi viiltäviksi tikariniskuiksi, jolloin siitä seuraava pahaolo voi vuosikausia jättää toisen mielenpäälle. Ihan kuin pitäisi vähintään tasata puntit, mutta syystä tai toisesta valitsee väkevimmän toimen, eli katkaisee kaiken ulkoisen vihan kierteen. Toki sitä sisällään kantaa omasta tahdostaan pahaa oloa sen takia, mutta se on onnellisuuden hinta sille, jota joskus ainakin luuli rakastavansa.

Lue lisää

Jos rakastaa (=rakastumisen jälkeinen pidempi tila), se harvoin loppuu ilman vihaa. Se viha voi mennä ohi erokeskusteluissa kiukutellessa tai kestää kuukausia. Se on prosessi, jota ei voi olla kohtaamatta, jos haluaa päästä irti. Se viha ei ole henkilökohtaista, vaikka on henkilökohtaista tavallaan. Ei vihattuna eikä vihaajana. Se menee ohi, kun tunteet käsitelty ja jäljelle jää välittäminen ihmisenä tai välinpitämättömyys.

En ole itse koskaan jäänyt jumiin vihaan ja katkeruuteen. Sillä vain pilaisi oman elämänsä, eikä sillä saa toista takaisin/omakseen. Ei suuretkaan rakkaudet johda aina lopun elämän parisuhteisiin ja se on vain ihan tavallista elämää. Eikä pakit tai ero tarkoita, että olisi jotenkin huono ihmisenä.

Citrinella kirjoitti:

Jos rakastaa (=rakastumisen jälkeinen pidempi tila), se harvoin loppuu ilman vihaa. Se viha voi mennä ohi erokeskusteluissa kiukutellessa tai kestää kuukausia. Se on prosessi, jota ei voi olla kohtaamatta, jos haluaa päästä irti. Se viha ei ole henkilökohtaista, vaikka on henkilökohtaista tavallaan. Ei vihattuna eikä vihaajana. Se menee ohi, kun tunteet käsitelty ja jäljelle jää välittäminen ihmisenä tai välinpitämättömyys.

En ole itse koskaan jäänyt jumiin vihaan ja katkeruuteen. Sillä vain pilaisi oman elämänsä, eikä sillä saa toista takaisin/omakseen. Ei suuretkaan rakkaudet johda aina lopun elämän parisuhteisiin ja se on vain ihan tavallista elämää. Eikä pakit tai ero tarkoita, että olisi jotenkin huono ihmisenä.

Lue lisää

Niin, mutta tiedäthän että rakkaus on asia mitä ihminen tuntee vain sisällään. Vain kaksi ihmistä jotka rakastavat ensin itseään, voivat rakastaa myös toisiaan. Minulle tuollainen rakkauden loppuminen on vain tekosyy, kun toisesta ihmisestä ei enää irtoa dopamiinia tai kortisolia tarpeen mukaan. Ei silloin rakkautta edes ollut olemassa, sillä se jos jokin kestää aivan kaiken.

Arvostan kuinka laupeasti pystyt asiat käsittelemään ja anteeksi antamaan. Kuinka inhimillinen olet kaikessa ihmisen vajavuudessakin ja virheissä. Siitä olen vähän katkerakin tai paremminkin kateellinen, sillä minä en sellaisiin yletä.

Onnekkaita he jotka ovat sinun kanssasi eläneet.

Citrinella kirjoitti:

Jos rakastaa (=rakastumisen jälkeinen pidempi tila), se harvoin loppuu ilman vihaa. Se viha voi mennä ohi erokeskusteluissa kiukutellessa tai kestää kuukausia. Se on prosessi, jota ei voi olla kohtaamatta, jos haluaa päästä irti. Se viha ei ole henkilökohtaista, vaikka on henkilökohtaista tavallaan. Ei vihattuna eikä vihaajana. Se menee ohi, kun tunteet käsitelty ja jäljelle jää välittäminen ihmisenä tai välinpitämättömyys.

En ole itse koskaan jäänyt jumiin vihaan ja katkeruuteen. Sillä vain pilaisi oman elämänsä, eikä sillä saa toista takaisin/omakseen. Ei suuretkaan rakkaudet johda aina lopun elämän parisuhteisiin ja se on vain ihan tavallista elämää. Eikä pakit tai ero tarkoita, että olisi jotenkin huono ihmisenä.

Lue lisää

”Suuri rakkaushan” just pitäisi olla se lopun elämän parisuhde. Jos se ei ole, niin mikä sitten? Puolitierakkaus? Sehän olisi tyytymistä toiseen sijaan, johonkin mikä tulee siihen, korvikkeeksi. Tai tyytymistä olla sitten yksin jos se suuri rakkaus ei ollutkaan se pitävin.

Ei tietenkään tarkoita; toinen on voinut yhtäkkiä tehdä petoksen ja juosta vieraissa jonkun 30 vuoden jälkeen. Ei se siitä jätetystä ja petetystä kyllä huonoa tee vaan siitä joka rötöksen teille läksi.

Novaya kirjoitti:

Niin, mutta tiedäthän että rakkaus on asia mitä ihminen tuntee vain sisällään. Vain kaksi ihmistä jotka rakastavat ensin itseään, voivat rakastaa myös toisiaan. Minulle tuollainen rakkauden loppuminen on vain tekosyy, kun toisesta ihmisestä ei enää irtoa dopamiinia tai kortisolia tarpeen mukaan. Ei silloin rakkautta edes ollut olemassa, sillä se jos jokin kestää aivan kaiken.

Arvostan kuinka laupeasti pystyt asiat käsittelemään ja anteeksi antamaan. Kuinka inhimillinen olet kaikessa ihmisen vajavuudessakin ja virheissä. Siitä olen vähän katkerakin tai paremminkin kateellinen, sillä minä en sellaisiin yletä.

Onnekkaita he jotka ovat sinun kanssasi eläneet.

Lue lisää

Olen samaa mieltä siitä, että oikea rakkaus kestää kaiken. Muutoin se on ollut teatteria.

Noinhan se on. Taas upee kirjoitus sulta.🙂.

Novaya kirjoitti:

Niin, mutta tiedäthän että rakkaus on asia mitä ihminen tuntee vain sisällään. Vain kaksi ihmistä jotka rakastavat ensin itseään, voivat rakastaa myös toisiaan. Minulle tuollainen rakkauden loppuminen on vain tekosyy, kun toisesta ihmisestä ei enää irtoa dopamiinia tai kortisolia tarpeen mukaan. Ei silloin rakkautta edes ollut olemassa, sillä se jos jokin kestää aivan kaiken.

Arvostan kuinka laupeasti pystyt asiat käsittelemään ja anteeksi antamaan. Kuinka inhimillinen olet kaikessa ihmisen vajavuudessakin ja virheissä. Siitä olen vähän katkerakin tai paremminkin kateellinen, sillä minä en sellaisiin yletä.

Onnekkaita he jotka ovat sinun kanssasi eläneet.

Lue lisää

Rakkaus voi kestää koko elämän, vaikka parisuhde ei. Rakkaus voi olla myös ihan todellinen tunne, vaikka se olisi yksipuolista, tai vaikka sen torjuisi siitä syystä että vaikka on varattu tai ei sillä hetkellä pysty/jaksa tai vaikka toisen kanssa ei pysty enää jatkamaan suhteessa vastapuolen ongelmien ja niistä johtuvien lieveongelmien takia. Tälläisiä ongemia voi olla päihdeongelmat, psykoosi, henkinen ja psyykkinen väkivalt tai/ja koska suhde kuluttaa liikaa esim. narsismi, persoonallisuushäiriöt, kun ei saa tilaa olla oma itsensä, jatkuva torjunta yms.

Sellaista rakkautta EI ole olemassa mikä kestää kaiken muuta kuin vuorisaarnassa. Se on puhdasta ideologiaa. Suhteessa olevan ihmisen pitää antaa itsekin suhteelle, pitää kunnioittaa ja kohdella toista hyvin (pitkä aika jänne, hetkelliset haasteet harvoin haittaa). Jos vaikka valitsee päihteet puolison edelle tai hakkaa puolisoa, onnellinen jatkuva parisuhde on käytännössä mahdottomuus.

Ihminen voi päättää jäädä, vaikka ongelmat olisi kuinka pahoja. Pahimmillaan se maksaa hengen tai elämän ilon. Kohtuus ja mustavalkoisuuden vaihtaminen väreihin, on kohtuullisen hyvä keino löytää onnellinen elämä. Jos elämästä tulee kohtuuttoman vaikeaa, on parempi pelastaa edes itsensä (ja mahdollisesti lapsensa) kuin havaita kaksi hukkunutta. Toista EI pysty pelastamaan, hän voi tehdä sen itse, ja puoliso pystyy vain tukemaan prosessia.

Anonyymi kirjoitti:

”Suuri rakkaushan” just pitäisi olla se lopun elämän parisuhde. Jos se ei ole, niin mikä sitten? Puolitierakkaus? Sehän olisi tyytymistä toiseen sijaan, johonkin mikä tulee siihen, korvikkeeksi. Tai tyytymistä olla sitten yksin jos se suuri rakkaus ei ollutkaan se pitävin.

Ei tietenkään tarkoita; toinen on voinut yhtäkkiä tehdä petoksen ja juosta vieraissa jonkun 30 vuoden jälkeen. Ei se siitä jätetystä ja petetystä kyllä huonoa tee vaan siitä joka rötöksen teille läksi.

Lue lisää

Se oikea rakkaus kestää, jos kumpikin pitää siitä huolen ja antaa vaikka yksittäisen pettämisen anteeksi. Kuitenkin yleensä rakkauden loppumiseen on syynsä. Harva edes pettää, jos kaikki on edes tyydyttävästi kunnossa (pl. maaniset ja vielä kokemattonat nuoret).

Citrinella kirjoitti:

Rakkaus voi kestää koko elämän, vaikka parisuhde ei. Rakkaus voi olla myös ihan todellinen tunne, vaikka se olisi yksipuolista, tai vaikka sen torjuisi siitä syystä että vaikka on varattu tai ei sillä hetkellä pysty/jaksa tai vaikka toisen kanssa ei pysty enää jatkamaan suhteessa vastapuolen ongelmien ja niistä johtuvien lieveongelmien takia. Tälläisiä ongemia voi olla päihdeongelmat, psykoosi, henkinen ja psyykkinen väkivalt tai/ja koska suhde kuluttaa liikaa esim. narsismi, persoonallisuushäiriöt, kun ei saa tilaa olla oma itsensä, jatkuva torjunta yms.

Sellaista rakkautta EI ole olemassa mikä kestää kaiken muuta kuin vuorisaarnassa. Se on puhdasta ideologiaa. Suhteessa olevan ihmisen pitää antaa itsekin suhteelle, pitää kunnioittaa ja kohdella toista hyvin (pitkä aika jänne, hetkelliset haasteet harvoin haittaa). Jos vaikka valitsee päihteet puolison edelle tai hakkaa puolisoa, onnellinen jatkuva parisuhde on käytännössä mahdottomuus.

Ihminen voi päättää jäädä, vaikka ongelmat olisi kuinka pahoja. Pahimmillaan se maksaa hengen tai elämän ilon. Kohtuus ja mustavalkoisuuden vaihtaminen väreihin, on kohtuullisen hyvä keino löytää onnellinen elämä. Jos elämästä tulee kohtuuttoman vaikeaa, on parempi pelastaa edes itsensä (ja mahdollisesti lapsensa) kuin havaita kaksi hukkunutta. Toista EI pysty pelastamaan, hän voi tehdä sen itse, ja puoliso pystyy vain tukemaan prosessia.

Lue lisää

Niin no, meidän elämme muovautuu juuri sellaiseksi kun me uskomme sen olevan ja tulevan. Ei rakkaudettomuudessa mikään elä ja kovasydämisyyksien takia ihmiset sokaistuvat, jopa valheellisesti kutsuvat rakkaudeksi ihan tavallisia asioita, kuten läheisriippuvuutta tai himojen tyydyttämistä.

Oikea rakkaus on paljon suurempaa ja jalompaa, jossa ei moni asia ole juuri mitään sen rinnalla. Päihteet ja väkivalta ovat kaikkea muuta kuin sitä aitoa kaunista tunnetta. Sellaiseen sortuu kehonsa vankina olevat hormonien tavoittelijat, olipa se sitten dopamiinia tai kortisolia.

Novaya kirjoitti:

Niin no, meidän elämme muovautuu juuri sellaiseksi kun me uskomme sen olevan ja tulevan. Ei rakkaudettomuudessa mikään elä ja kovasydämisyyksien takia ihmiset sokaistuvat, jopa valheellisesti kutsuvat rakkaudeksi ihan tavallisia asioita, kuten läheisriippuvuutta tai himojen tyydyttämistä.

Oikea rakkaus on paljon suurempaa ja jalompaa, jossa ei moni asia ole juuri mitään sen rinnalla. Päihteet ja väkivalta ovat kaikkea muuta kuin sitä aitoa kaunista tunnetta. Sellaiseen sortuu kehonsa vankina olevat hormonien tavoittelijat, olipa se sitten dopamiinia tai kortisolia.

Lue lisää

Nuorena uskoin tuohon vuorisaarnan rakkauteen, en enää. Se on ihanne, toki, muttei kovin realistinen ihanne. Tai uskon kyllä jaloon rakkauteen, mutta vain äidinrakkaudessa. Siis vähän eri yhteydessä ja silloin rakkaus ei ole samalla tavalla tasavertainen kuin kahden aikuisen liitossa.

Uskon suureen rakkauteen, uskon samoin asioihin mitkä on sinun jalon rakkautesi taustalla. Ainoa mihin en usko, että sekään kestää ilman, että kumpikin on valmis antamaan toisilleen aikaa, läsnäoloa, kosketusta, kunnioittamaan toista ja huolehtimaan toistensa perustarpeista (kuulluksi, nähdyksi, arvostetuksi tuleminen esimerkiksi) tyydyttävästi, Jos puoliso toistuvasti ja säännöllisesti laiminlyö tai kohtelee toista jatkuvasti huonosti, ihminen ei ole enää onnellinen, vaikka kuinka rakastaisi. On henkilökohtaista kuinka kauan ihminen jaksaa elää huonossa liitossa onnettomana ja jolloin rakkaus alkaa rapautua. Tietysti, jos kumpikin sitoutuu pitämään toisistaan ja suhteesta edes jollain tavalla huolta, ja myös sen tekevät, ei rakkauden rapautumista tapahdu. Siis uskon samaan kuin sinäkin, mutta en itsestäänselvyytenä vaan vain, jos kumpikin haluaa pitää rakkauden hengissä.

Suuri rakkaus on vähän sama kuin rakkausvauva. Syntynyt rakkaudesta. Vaatii paljon hoivaa ja huolenpitoa. Pysyy hengissä yhdelläkin hoitajalla, mutta on tyytyväisin kun saa kaksi vastuuta ottavaa ja proaktiivista hoitajaa. Vauva itkee vain kun on paha olla, on nälkä, on halipula, on väsymys, on kipua tai tarvitsee varhaista vuorovaikutusta. Hyvällä hoidolla vauva voi hyvin, kasvaa taaperosta lapseksi ja teiniksi. Iän myötä tapahtuu itsenäistymistä, mutta silti vanhempien huoltoa ja hoivaa tarvitaan pitkään ja vuorovaikutus kehittyy kasvun myötä. Jos vauvaa ei ruoki tai hoida, käy hyvin huonosti.

P.s. En kaipa parisuhteelta kortisolia… Liika kortisoli saa olon ikäväksi. Pidän enemmän vaikka oksitosiinista.

Citrinella kirjoitti:

Nuorena uskoin tuohon vuorisaarnan rakkauteen, en enää. Se on ihanne, toki, muttei kovin realistinen ihanne. Tai uskon kyllä jaloon rakkauteen, mutta vain äidinrakkaudessa. Siis vähän eri yhteydessä ja silloin rakkaus ei ole samalla tavalla tasavertainen kuin kahden aikuisen liitossa.

Uskon suureen rakkauteen, uskon samoin asioihin mitkä on sinun jalon rakkautesi taustalla. Ainoa mihin en usko, että sekään kestää ilman, että kumpikin on valmis antamaan toisilleen aikaa, läsnäoloa, kosketusta, kunnioittamaan toista ja huolehtimaan toistensa perustarpeista (kuulluksi, nähdyksi, arvostetuksi tuleminen esimerkiksi) tyydyttävästi, Jos puoliso toistuvasti ja säännöllisesti laiminlyö tai kohtelee toista jatkuvasti huonosti, ihminen ei ole enää onnellinen, vaikka kuinka rakastaisi. On henkilökohtaista kuinka kauan ihminen jaksaa elää huonossa liitossa onnettomana ja jolloin rakkaus alkaa rapautua. Tietysti, jos kumpikin sitoutuu pitämään toisistaan ja suhteesta edes jollain tavalla huolta, ja myös sen tekevät, ei rakkauden rapautumista tapahdu. Siis uskon samaan kuin sinäkin, mutta en itsestäänselvyytenä vaan vain, jos kumpikin haluaa pitää rakkauden hengissä.

Suuri rakkaus on vähän sama kuin rakkausvauva. Syntynyt rakkaudesta. Vaatii paljon hoivaa ja huolenpitoa. Pysyy hengissä yhdelläkin hoitajalla, mutta on tyytyväisin kun saa kaksi vastuuta ottavaa ja proaktiivista hoitajaa. Vauva itkee vain kun on paha olla, on nälkä, on halipula, on väsymys, on kipua tai tarvitsee varhaista vuorovaikutusta. Hyvällä hoidolla vauva voi hyvin, kasvaa taaperosta lapseksi ja teiniksi. Iän myötä tapahtuu itsenäistymistä, mutta silti vanhempien huoltoa ja hoivaa tarvitaan pitkään ja vuorovaikutus kehittyy kasvun myötä. Jos vauvaa ei ruoki tai hoida, käy hyvin huonosti.

P.s. En kaipa parisuhteelta kortisolia… Liika kortisoli saa olon ikäväksi. Pidän enemmän vaikka oksitosiinista.

Lue lisää

Sitä ei valitettavasti ihmiset päätä mitä hormonia havittelevat, sillä tärkeintä on että se tuo olon mahdollisimman "normaaliiksi". Eli sitä kaivataan mihin ollaan totuttu.

Parisuhteessa ei tapahdu laiminlyöntejä jos aito rakkaus on siinä läsnä. Ei ole tarvetta yhtään mihinkään ylimääräiseen, koska rakkaus on suurin ja tyydyttää aivan jokaisen sydämen. Se ei myöskään ala tai lopu, ei kulu tai lisäänny. Se on läsnä vain jos sen sallii ja ymmärtää sen valtavan ylivoimaisuuden ihmisten edessä.

Ja äiti hoitaa vauvaansa koska se tuo tälle mielihyvää, tottakai. Eihän muuten yksikään lapsi olisi selvinnyt, ellei lapsen hoitaminen toisi naiselle oksitosiinia valtavia määriä. Äidistä tulee riippuvainen lapsesta ja se on luonnon tahto. Suuri rakkaus taas yläpuolellamme ja sen valta täytyy hyväksyä, jotta voisimme olla osa sitä ja kokea sen mahti yli maiden.

Isosti sanottu ja ajateltu.

Heh, noihan se kohtuullisen usein oikeassa elämässä menee… Ja vielä useamman kun on jo menettänyt.

Tuo ainakin pitää paikkansa. - Mutta ehkä jo aiemminkin? Jos pysähtyy miettimään..

Tuosta voi olla eri mieltä. Se voi olla läheisriippuvuutta, ei raukkautta.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta voi olla eri mieltä. Se voi olla läheisriippuvuutta, ei raukkautta.

Siis rakkautta.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta voi olla eri mieltä. Se voi olla läheisriippuvuutta, ei raukkautta.

En usko olleeni vain "läheisriippuvainen" pitäessäni mieheni kädestä lujasti kiinni, kun hengityskone sammutettiin. - Tunsin menettäväni rakkaan ihmisen.

Xena-183 kirjoitti:

En usko olleeni vain "läheisriippuvainen" pitäessäni mieheni kädestä lujasti kiinni, kun hengityskone sammutettiin. - Tunsin menettäväni rakkaan ihmisen.

No tuossa tapauksessa ovat pelissä jo ihan kaikki tunteet; rakkaus ja siinä samassa yksin jääminen ja menetys ikävä pelko raastavuus, lopullisuus, muistot…

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta voi olla eri mieltä. Se voi olla läheisriippuvuutta, ei raukkautta.

Taas kaikki hahmot saman itäätmin!

Kyllä ihmisen tunteet ovat totta. Ihminen on kooste tunteistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ihmisen tunteet ovat totta. Ihminen on kooste tunteistaan.

Omat tunteet kyllä. Toisen tunteet onkin sitten ihan eri juttu, vaikka niitä kaipaisi koskettaa.

Se ei ole harhaa. Huomaat kyllä, kun sen ensimmäisen kerran koet niin, että tuntuu syvällä.

Citrinella kirjoitti:

Se ei ole harhaa. Huomaat kyllä, kun sen ensimmäisen kerran koet niin, että tuntuu syvällä.

No kyllä on. Joka kerta olen huomannut, että niistä ei hyvä heilu.

Jos sitä joutuu miettimään, siitä tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sitä joutuu miettimään, siitä tietää.

Rakkaus on kuin päänsärky. Ei tarvitse miettiä, että särkeekö päätä tai ei.

Eli vastaus on: Tunteet kasvaa.

Hyvä vastaus ja kiteytys.

Ja itelläni se, kun rakastan aiheuttaa tunnetta etten halua olla ilman rakastani, en menettää, en kadottaa. Haluan hänet elämääni ja pysymään siinä, siksi mä niin sitkeen periksiantamaton sitten rakastavana olenkin, että moni pitää hölmönäkin.

Yksinkö mies taas juttelee hahmoilleen? Ei tervettä!

Toivottavasti et puhu itsestäsi 🧐

Radikaali ajatus.

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti et puhu itsestäsi 🧐

Mitäs siinä mulkoilet. Totta kai ihminen kirjoittaa siitä mistä tietää.

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs siinä mulkoilet. Totta kai ihminen kirjoittaa siitä mistä tietää.

-keinovaginamies-

Sika! 🤣 Tekisi mieli ravistella sinua niskasta melko rajusti

Anonyymi kirjoitti:

Sika! 🤣 Tekisi mieli ravistella sinua niskasta melko rajusti

Se on vähän niinku muori aikoinaan sanoi: Anna sinä hyvää soiroa, niin minä annan hyvää vakoa ja käydään kimppaan :)))

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Se on vähän niinku muori aikoinaan sanoi: Anna sinä hyvää soiroa, niin minä annan hyvää vakoa ja käydään kimppaan :)))

-keinovaginamies-

Oletko ystävällinen ja jätät tällaiset ällötykset tästä ketjusta ulos, kiitos?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko ystävällinen ja jätät tällaiset ällötykset tästä ketjusta ulos, kiitos?

Ääh, Täällähän keskusteltiin rakastamisen tunnistamisesta. Vapaa maa, vapaa sana. Kyllä minun näkemys tästä aiheesta on aivan yhtä arvokas kuin teidän ikuisten romantikkojenkin.

Tuossa kyllä joku alkoi minua sioittelemaan, mutta todennäköisesti se oli leikkimielistä. Sinä olit ensimmäinen tosikko.

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs siinä mulkoilet. Totta kai ihminen kirjoittaa siitä mistä tietää.

-keinovaginamies-

Näinhän se meni. Totta.

Ei sitä ennen tiedä kun kokeilee :)

Anonyymi kirjoitti:

Ei sitä ennen tiedä kun kokeilee :)

On sitä tullut kokeiltua melkein kolmekymmentä vuotta. Eron jälkeen yli kymmenen vuotta yksin ja se on tuntunut hyvältä.

Anonyymi kirjoitti:

On sitä tullut kokeiltua melkein kolmekymmentä vuotta. Eron jälkeen yli kymmenen vuotta yksin ja se on tuntunut hyvältä.

Et silloinkaan alunperin rakastunut?

Uaaa, kaunis vastaus eli kosketuksen odotus.

Näinpä. 👍

"ettei voi elää ilman häntä"

Rakkaus tuntuu vielä rakkaan kuolemankin jälkeen.

- Sheena

Rakkautta voi olla ilman yhteistä arkea ja parisuhdetta.

- Sheena

Voi johtua myös alhaisesta verenpaineesta ja heikosta sydämestä.

-keinovaginamies-

"EI NYT ! Mä olen muuttamassa."

Aika hyvä. Eli todella tuntuu!

Anonyymi kirjoitti:

Aika hyvä. Eli todella tuntuu!

Se salpaa hengityksen. :o)

Disseisback kirjoitti:

Se salpaa hengityksen. :o)

Astmaatikolle tuttu tila. 😜

Huitale kirjoitti:

Astmaatikolle tuttu tila. 😜

Voi olla...en ole tietääkseni astmaatikko, mutta ehkä se enempi viittaa hyperventilaation puolelle...vetää kyllä henkeä, mutta ei saa silti mitään ja sit huippasee. :oD

Disseisback kirjoitti:

Voi olla...en ole tietääkseni astmaatikko, mutta ehkä se enempi viittaa hyperventilaation puolelle...vetää kyllä henkeä, mutta ei saa silti mitään ja sit huippasee. :oD

Siltä se astmakohtauskin tuntuu. 😄

Nojoo, kunhan veistelen. Taidan painua pehkuihin, niin pääsen veistelemään kouluun käsityötunneille. 💤☺️

Huitale kirjoitti:

Siltä se astmakohtauskin tuntuu. 😄

Nojoo, kunhan veistelen. Taidan painua pehkuihin, niin pääsen veistelemään kouluun käsityötunneille. 💤☺️

No sit... :oD

Joo, mäkin oon veistelytuulella...sen verta v.tuttanut tänään heti aamu-unioen jälkeen, että nyt pitää vähän luikutellakin. :o)

Niin ja öitä. :o)

Nin oli ja tuli. Kiitän teitä kaikkia ihanista ja ajatuksella kirjailluista lauseista ja mietteistä.

Tällaisia me ihmiset olemme.

Kyseessähän ei ole sitten täytettävä barbara.