Miksei vaikeasti kipusairaille myönnetä eutanasiaa...

Hei. Olen menettänyt elämäni joitain vuosia sitten yhtäkkiä, koko arkeni, identiteettini ja myös mielenterveyteni on tuhoutunut sen vuoksi. Kärsin yötä päivää helvetillisestä hermokivusta joka välillä voimistuu sellaiseksi etten pysty olemaan mitenkään vaan vääntelehdin hikisenä hammasta purren. Mikään hoito ei ole auttanut ja rahaakaan ei ole. Minulla ei ole enää mitään kulkupeliäkään rahan puutteen takia. Ainut asia mikä on saanut pysymään hengissä on lapseni. Hänestä pystyn hädin tuskin huolehtimaan mutta pakko on ja rakastan häntä yli kaiken.
En vaan haluaisi hänen näkevän päivästä ja vuodesta toiseen kun äiti on surullinen, lamaantuneen uupunut ja kipeä. Se vaikuttaa häneen kun mä kärsin ja olen myös täysin yksinäinen. Kaverit on jotenkin menneet eikä kukaan pidä enää yhteyttä. Mieluiten olisin kuollut.

Onko täällä ketään kohtalotoveria?
Olen usein miettinyt että kunhan lapseni on aikuinen niin hakeudun ulkomaille hoitamaan tämän sairauteni lopullisesti kuntoon. Työkykyinen en ole mutta siihen suuntaan kokoajan silti olen tähdännyt, turhaan kylläkin mutta toivossa oli aikansa hyvä elää.
7500
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat
  • 🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒

    😍 ­­­N­­y­m­f­­o­m­­­a­­a­­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#18040551v

    🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

    Äänestä

  • Jotta noi auttaisi koviin hermokipuihin, niin niissä pitäisi olla myös THC:ta ja sehän on Suomessa laitonta, ellet sitten saa jonkun lääkärin sitä määräämään itsellesi.

    Äänestä

Yksin et ole meitä on monta erilaista jotka olisi valmiita kuolemaan vaikka heti jos siihen olisi saatavissa aine valtion tarjoamana,
Itse olen alkanut harkitsemaan sellaista vaihtoehtoa että ostaisi eri huumausaineita kadulta mitä löytää, menee johonkin syrjäiseen paikkaan ilmain mitään henkilöpapereita tai muutakaan ja kyseissä paikassa vetäisi kaikki kerralla itseensä, hyvällä tuurilla kerkiää olemaan kuolleena kauan ennen kuin kukaan löytää siinä olisi viranomainen selvittämis hommassa kauan.

Äänestä

Homeopaattiset lääkkeet auttaa joskus aivan ihmeellisesti. Itse olen hoitanut muutamassa päivässä kasvojen neurologisen tuskan kuntoon. Potilas ei voinut edes nukkua kunnolla, ja hieroi ja väänteli kasvojaan koko ajan. Myös jalkojen hermosärkyihin auttoivat jollakin, jne. Kannattaa kokeilla, halvinta on etsiä netistä oireisiin sopiva lääke, jota pitäisi ottaa 30 tai 200 potenssissa. Homeopaatilla käynti olisi paras, vaikka Suomessa annetaan aina vain yksi lääke kerrallaan, kun joskus vaiva hoituisi paljon nopeammin 2-3 eri lääkkeellä.

Äänestä

Jos lapsesi saisi päättää, niin hän luultavimmin haluaisi olla sinun kanssasi mahdollisimman pitkään. Ei sillä, varmasti toivoisi, että saisit olla kivuton, mutta ylipäätään se, että saa viettää aikaa oman vanhemman kanssa on usein tärkeämpää ja tuottaa vähemmän traumoja kuin se, että vanhempi kuolee ns. ennen aikojaan.

Tosi ikävää, että joudut kärsimään noin kovista kivuista. Toivon, että tosiaan olet käynyt kaikki mahdolisuudet läpi, siis että sinut on tosiaan lähetetty kaikille mahdollisille kivun hoitoon erikoistuneille lääkäreille. Itsellä oli vuosia sitten todella pahoja kipuja ja kun oli kipulääkeallergioita, niin oikeastaa ainoa mitä minulle tarjottiin oli panadol. Ei se mitään auttanut. Lopulta sitten anestesialääkäri onnistui saamaan kivut pois. Välillä puudutuksia, välillä ihan morfiinia. Tokikaan minu tilannettani ei voi mitenkään verrata sinun tilanteeseesi, mutta ihan vain toivon, että olet tosiaan käynyt kaikki kivunhoidon erikoislääkärit läpi.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Hei. Olen menettänyt elämäni joitain vuosia sitten yhtäkkiä, koko arkeni, identiteettini ja myös mielenterveyteni on tuhoutunut sen vuoksi. Kärsin yötä päivää helvetillisestä hermokivusta joka välillä voimistuu sellaiseksi etten pysty olemaan mitenkään vaan vääntelehdin hikisenä hammasta purren. Mikään hoito ei ole auttanut ja rahaakaan ei ole. Minulla ei ole enää mitään kulkupeliäkään rahan puutteen takia. Ainut asia mikä on saanut pysymään hengissä on lapseni. Hänestä pystyn hädin tuskin huolehtimaan mutta pakko on ja rakastan häntä yli kaiken.
En vaan haluaisi hänen näkevän päivästä ja vuodesta toiseen kun äiti on surullinen, lamaantuneen uupunut ja kipeä. Se vaikuttaa häneen kun mä kärsin ja olen myös täysin yksinäinen. Kaverit on jotenkin menneet eikä kukaan pidä enää yhteyttä. Mieluiten olisin kuollut.

Onko täällä ketään kohtalotoveria?
Olen usein miettinyt että kunhan lapseni on aikuinen niin hakeudun ulkomaille hoitamaan tämän sairauteni lopullisesti kuntoon. Työkykyinen en ole mutta siihen suuntaan kokoajan silti olen tähdännyt, turhaan kylläkin mutta toivossa oli aikansa hyvä elää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu