Olen oikeastaan pelännyt kuolemaa siitä asti, kun tajusin, että maailmassa ei oikeasti ole jumalaa. Olomme maailmassa kestää vain kerran. Meillä on vain yksi elämä aikaa tehdä asioita, joiden avulla turvaamme lajimme säilyvyyden maailmassa.
Teknologia kehittyy ja ihmiset keksivät jatkuvasti uutta tekniikkaa, mutta meidän kaikkien on kuoltava pois.
Mistä me olemme saaneet tietoisuutemme? Miksi minä elän ja vaikutan juuri tässä kehossa? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Näiden kysymysten vatvominen saa minut tuskan valtaan. Haluan tietää vastaukset.
Jos tietoisuus on sidottu tähän yhteen ja ainoaan ruumiiseen, elämän tarkoitus on itselleni hieman hukassa. Miksi me elämme jos lopussa töpseli kiskaistaan pois seinästä?
Olisi helppo uskoa jumalaan tai jälleensyntymiseen. Elämä on vain painajainen josta kuolemalla voi herätä. Ateistina ja skeptikkona yliluonnolliseen uskominen tuottaa kyllä suuria ongelmia. Vastaukset tietää vasta kuoleman koittaessa.
Pelkään eniten maailmassa sitä, että kuoleman jälkeen ei olekkaan elämää, että tietoisuuteni ja sieluni häviää mätänevän ruumiini kera.
Teknologia kehittyy ja ihmiset keksivät jatkuvasti uutta tekniikkaa, mutta meidän kaikkien on kuoltava pois.
Mistä me olemme saaneet tietoisuutemme? Miksi minä elän ja vaikutan juuri tässä kehossa? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Näiden kysymysten vatvominen saa minut tuskan valtaan. Haluan tietää vastaukset.
Jos tietoisuus on sidottu tähän yhteen ja ainoaan ruumiiseen, elämän tarkoitus on itselleni hieman hukassa. Miksi me elämme jos lopussa töpseli kiskaistaan pois seinästä?
Olisi helppo uskoa jumalaan tai jälleensyntymiseen. Elämä on vain painajainen josta kuolemalla voi herätä. Ateistina ja skeptikkona yliluonnolliseen uskominen tuottaa kyllä suuria ongelmia. Vastaukset tietää vasta kuoleman koittaessa.
Pelkään eniten maailmassa sitä, että kuoleman jälkeen ei olekkaan elämää, että tietoisuuteni ja sieluni häviää mätänevän ruumiini kera.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen pahoillani että vastaan raamatun jakeilla.
Apostolien teot
17:24 Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
17:25 eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
17:26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
17:27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
17:28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa.'
Elämisen tuska on juuri sitä ihmisen kaipuuta Jumalan yhteyteen, ihminen ei vain tiedosta sitä.
Se tyhjyys ja täyttyy ainostaan sitten Jumala saa tulla sisäiseen elämääsi.
Ihminen tarvitsee jumalaa, jotta ei pelkäisi kuolemaa.
Kaikki yliluonnollinen on lähtöisin peloista.
Kaikki ihmiset kohtaavat kuoleman jossain elämänsä vaiheessa. Silloin he viimeistään rupeavat miettimään samoja kysymyksiä kuin mihin sinä etsit vastauksia. Et siis ole varmasti ainut jota epätietoisuus elämän tarkoituksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä ahdistaa.
Suosittelisin sinua tutustumaan filosofiaan. En tiedä helpotaako se tuskaasi, mutta ainakin huomaat että et ole yksin kysymystesi kanssa. Ne ovat ns. ikuisuus kysymyksiä, joihin ei voi koskaan saada täysin varmaa vastausta. Iloisia kesäpäiviä! :)
tänne kasvamaan ihmisenä ja ymmärtämään elämää
ja sen sulo tuoksua.
Ja juuri sopivassa kehossa ja mielessä kuin
sun vanhemmillasi sekä sisaruksillasi muokattuna.
Sinulla on itselläsi tietoisuus, kun etsit
sisältäsi (sydämmestä) ja lukemalla lisää
alan kirjallisuutta. Etsivä löytää, jos on
tarpeeksi kiinnostusta.
Kuka on sanonut, että on yksi elämä.
Niin, yksi elämä tässä ruumiissa ja mihinkä
henki ja sielu menee, ei ainakaan hautaan ruumiin
mukana.
Eikös henki palaja Jumalan luo kuin sielukin, joka on näkymätön ja kuolematon.
Olen vuosia pohtinut noita kysymyksiä ja löysin
vastausia, kun oli tarve.
Mä pelkäsin kuolemaa, kuin haavanlehti väristes-
sään. En enää, olen löytänyt kuolemasta armeliaisuuden ja aika mun on mennä rajan taa,
silloin on mentävä noutajan mukaan.
Meille on määrätty (sovittu) elinpäivät ja ihmiset etukäteen, joitten kanssa olemme ja elämme.
Miksi joku henkilö tuntuu tutulta ja turvalliselta ja toiset eivät hetkauta. Aika ihmeellistä, eikös vain?
Mikset etsiydy henkilöitten luo joilla on
uskomus jälleensyntymästä ja saa heiltä
vastauksia kysymyksiisi.
Ateistina ja skeptikkona olo on rasittavaa ja
raskasta, kun jokaiselle pitää löytää käytännössä
vastaus ja tietoisuus.
Voi, mä toivon ehjää elämää toisella tasolla
maallisesta kuolemasta.
Nykyaikana ruumiit poltetaan eikä maata saastu-
ta mätänevillä ruumiilla.
Tuhkan voi sirotella sovittuun paikkaan.
Kuolemasta tuskin jää minkään laista kokemusta tai muistoa joten et itseasiassa edes huomaa sitä hetkeä tai itseasiassa edes tiedä kuolleesi.
mutta aina kannattaa uskoa tulevaisuuteen ja teknologiaan luoden itselleen mahdollisen pelastajan (samaanhan se uskonto perustuu) joten voimme elää teknologian uskossa ja toivoa mahdollisia lääketieteellisiä keksintöjä jotka mahdollistaisi ihmis mielen säilömisen ja uudelleen keinotekosen luomisen.
jolle vanhan ajan uskonnot antaa mahdollisuuden ajatella ns uudelleen syntymisenä tai muina olo muotona olemassa olon.
Mutta on silti ehkä parempi ettemme koskaan saa tietää sitä todellista syytä, tai mitä sitten tapahtuu koska tietämättöminä meillä on tahto elää tätä nykyistä minäämme eikä synny massa itsemurha aaltoa missä 99.5% mailman väestöstä tekee joukko itsemurhan.
Kuin valheessa, vaikka ei totuus miellyttävä olisikaan.
"Mutta on silti ehkä parempi ettemme koskaan saa tietää sitä todellista syytä, tai mitä sitten tapahtuu koska tietämättöminä meillä on tahto elää tätä nykyistä minäämme eikä synny massa itsemurha aaltoa missä 99.5% mailman väestöstä tekee joukko itsemurhan."
Minun mielestäni sielu jatkaa elämäänsä fyysisen kuolemankin jälkeen...
Mieti nyt vaikka kuollutta ruumista...se on kuin "nurkaan heitetty saapas" - eloton. Sielu eli henkinen SINÄ on siinä vaiheessa lähtenyt takaisin "sinne jonnekin"...
Fyysinen kroppa on vain väline maanpäällisen elämän mahdollistamiseksi. Henki elää ikuisesti...